Kysymys JKK:lle - eläkeläisenä

Otsikossa kaikki.

JormaKKorhonen kirjoitti:

Otsikossa kaikki.

se ruskea tanko.....

JormaKKorhonen kirjoitti:

Otsikossa kaikki.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021206400

niin vilkaise toi viesti sä... kirjoitti:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000021206400

Lue lisää

Ja voin ehkä kannattaa manifestia muilta osin, mutta Marskin patsas säilytettäköön paikallaan. Kun tuolla toisaalla ehdotettiin minulle patsasta, niin sen johdosta esitin seuraavan idean:


Ehdotus patsaakseni!
Kirjoittanut: JormaKKorhonen 11.11.2006 klo 15.22
Poista oma viesti

Tehkää minusta ratsastajapatsas! Laittakaa minut ratsastamaan Urho Kekkosen olkapäillä, sillä paljolti hänen avullaan olen täällä kuuluisuuteni saavuttanut!

Ja sijoittakaa se patsas siihen pikkupuistikkoon Runeberginkadun itäpuolelle, Et. Hesperiankadun ja Apollonkadun väliin, niin että kepun puoluetoimiston väki voisi aina töihin mennessään ja sieltä palatessaan pysähtyä kumaartamaan patsasta!

Niin, ja laittakaa vielä patsaan jalustaan kovaääniset, joista tulee nauhalta minun lausumanani nonstoppina seuraava runo:


UNI SUURESTA URKISTA (Eino Leinon runoa ”Hymyilevä Apollo” mukaillen)

Minä suuresta Urkista unta näin,
ja kanssansa keskustelin.
Hän tyynenä katsoi silmiäin,
kun hänelle selittelin:
”Ne sanoo, häpäisen muistoas,
ja rivosti kuseksin haudallas,
kun kerron vain sen, min todeksi nään.
Miten tässä nyt menetellään?”

Näin puhuin mä Urkille arkaillen,
ja Urkki mua ymmärsi heti.
Hän kätensä laski mun olallein
ja mua lähemmäksi veti.
”Ken uskovi toteen, ken unelmaan,
mut totuus on aina arvossaan,
kun uskossa siihen on rehellinen:
Saat pitää sä totuuden!”

Niin mielelläin, kovin mielelläin
vielä luoksensa jäänyt oisin,
luo Tuonen virtojen viileäin,
mut rakkoni päätti toisin:
heräsin tyhjennyskutsuun sen,
ehkä aluksi hieman kiusaantuen,
mutta iloa tuntien rinnassain
siitä luvasta, jonka mä sain.

Nyt tulkaa kaikki te kepulaiset,
niin saatte te vasten suuta!
Nyt raudasta mulla on jänteret,
ja luuni on yhtä luuta!
Kas, minua nyt, mä takaan sen,
jo pelkää Keris, myös Härkönen!
Kun maaginen lupa on taskussain:
sen itseltään Urkilta sain.

Oiva änkkää, Keris se törkeilee,
kun Korhonen saapuu ja hymyy!
Hän lupansa noille nyt esittelee.
Oiva vaikenee, Keris jo lymyy!
Nyt Korhonen hymyllä hallitsee,
ja Urkin luvalla vallitsee.
Se lupa on voimaltaan voittamaton!
Urkilta saatu se on!

JormaKKorhonen kirjoitti:

Otsikossa kaikki.

..Kaalissa oikein rusahti kun vitutus leikkasi kiinni? Et kai jonglööri moista usko itsekään, että kukaan ei huomaa pikku ketjukirjettäsi, jossa jorma kysyy ja jorma vastaa ja jorma on niin viisas?

naurava naantalilainen kirjoitti:

..Kaalissa oikein rusahti kun vitutus leikkasi kiinni? Et kai jonglööri moista usko itsekään, että kukaan ei huomaa pikku ketjukirjettäsi, jossa jorma kysyy ja jorma vastaa ja jorma on niin viisas?

Lue lisää

...ja myönnän joutuneeni vedätetyksi. Avauksen teit siis sinä, ja minä otin sen todesta ja vastasin sen mukaisesti.

Hukkaan varmaan meni vastaukseni, sillä et sinä noista mitään ymmärrä, mutta ehkäpä täällä on joku viisaampikin, jota asia kiinnostaa ja ottaa nuo talteen.

Osaltana tämä debatti päättyy tähän.

ELÄKELÄISTEN ASEMASTA

Suomessa on noin 1,4 miljoonaa eläkeläistä. Vanhuuseläkkeen saajia on eniten, noin 900 000. Henkilön oikeus työeläkelakien mukaiseen eläkkeeseen syntyy tehtyjen työvuosien ja hänen palkkansa perusteella. Työeläkelakien mukaan maksettava eläke on katsottava karttuneeksi henkilökohtaiseksi varallisuusoikeudeksi. Sama koskee eläkkeiden indeksikorotuksia. Eläke ei siis ole lainsäätäjän sosiaalisilla perusteilla myöntämä etuus, vaan se on omaisuuserä, joka nauttii perustuslain suojaa. Näin kuitenkaan ei ole ollut enää viimeisen viidentoista vuoden aikana.

   Kun maata ovat johtaneet enemmistöhallitukset, ja samoilla puolueilla on ollut valta myös perustuslakivaliokunnassa, on hallitus voinut antaa eläkkeiden indeksikorotuksista säädetystä laista poikkeavia esityksiä eduskunnalle, joka on ne hyväksynyt ja säätänyt yksivuotisina lakeina. Näillä on säännönmukaisesti aina heikennetty eläkeläisten asemaa. Eduskunta on samalla syyllistynyt perustuslain moitittavaan kiertämiseen.

Eläkkeitä on suoranaisesti alennettu tekemällä 1,3 %:n pysyväisalennus eläkepohjaan. Poikkeuslailla on eläkkeiden indeksikorotuksia leikattu 1992 ja jätetty ne kokonaan tekemättä 1993 ja 1994. Vuonna 1993 säädettiin ns. raippavero, jolloin eläkeläisillä alettiin maksattaa korotettua kansaneläkevakuutus- ja sairausvakuutusmaksua. Maksut ovat olleet vuosittain seuraavat: 1991/1,70 %, 1992/5,25 %, 1993/6,70 %, 1994/7,45 %, 1995/6,45 %, 1996/4,90 %, 1997/4,90 %, 1998/4,20 %, 1999/3,90 %, 2000/3,20 %, 2001/2,70 %, 2002/1,90 %, 2003/1,50 % ja 2004/1,50 %. Lisäksi on korotettu sairausvakuutusmaksua yli 80 000mk:n osalta, joka oli 1,00 % - 1,90 %, ja joka poistui 1999. Kun kansaneläkevakuutus- ja sairausvakuutusmaksujen yhteismäärä eläkkeestä oli vuonna 1991 1,7 %, niin vuonna 1994 määrä oli jo 7,45 %.

Eläkkeiden kehitys on sidottu edellisen vuoden kolmannen vuosineljänneksen keskimääräiseen palkka- ja hintatason muutokseen. Vuoden 1996 alussa otettiin käyttöön ns. taitettu indeksi, jolla yli 65-vuotiaiden työeläkeindeksin määräytymistä muutettiin siten, että ansiotasoindeksin muutoksen paino on 20 % ja kuluttajahintaindeksin paino 80 %. Aiemmin työeläkeindeksi määräytyi puoliksi sekä ansiotaso- että kuluttajahintaindeksin mukaan. Työikäisten työeläkeindeksi säilytettiin ennallaan (50 % 50 %).

Eläkeläisten asemaa ovat heikentäneet lisäksi tuloverojen korotukset. Sairauskulujen vähennys poistettiin 1992, eläkkeensaajille säädettiin kansaneläkevakuutusmaksu samansuuruisena kuin palkansaajille (3,05 %) 1992, sairausvakuutusmaksua korotettiin 2 penniä vastapainona palkansaajille 1993 säädettyihin työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuille sekä osin valtiontalouden heikon tilanteen vuoksi, valtion tuloveroasteikon tulorajoja ei muutettu vuosina 1991 – 1993, keskimääräinen kunnallisveroprosentti nousi lähes prosenttiyksiköllä vuoden 16,62 %:sta vuoden 1994 17,53 %:iin, perittiin ylimääräinen ennakonpidätys eli ”lainavero” vuosina 1993 – 1995 porrastettuna 100 000 markkaa ylittävistä tuloista (palautettiin lopullisessa verotuksessa 1995 – 1996). Mainitut muutokset ovat kiristäneet tuloverotusta todella tuntuvasti vuoden 1991 tasosta.

Lisäksi on hyväksytty uusia veroja, kuten kiinteistö- ja arvonlisäverot. Kunnallisverot ovat jatkaneet nousuaan lähes kaikissa kunnissa. Erilaiset palvelumaksut, lääkkeet, vuokrat ja muut elinkustannukset ovat myös nousseet enemmän kuin eläkkeet, jotka on painotettu elinkustannusindeksillä, johon vaikuttaa mm. viinan hinnan tuntuva alentaminen. Kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen, osalta eläkeläisiä jopa kahteen kertaan, on myös vaikuttanut eläkkeitä pienentävästi.

Keskimääräistä eläkettä saavan yli 65-vuotiaan eläkeläisen indeksien leikkausten, taitetun indeksin käyttöönoton ja kansaneläkkeen pohjaosan poistamisen aiheuttamat menetykset ovat vuodesta 1993 vuoden 2001 loppuun mennessä olleet yhteensä 16,6 prosenttiyksikköä. Työeläke on lain mukaan 60 % palkasta. Erilaisilla leikkauksilla eläkkeen reaalitaso on pudonnut 42 %:iin ja on edelleen laskeva.

Eläkkeen ostovoima laski yli 4 % vuodessa vuosina 1992 ja 1993 ja vielä 1994 yli 2 %. Eläkeläisten ostovoimaa heikensivät tietenkin myös nuo edellä todetut eläkeläisiin muuta väestöä kovempina kohdistuneet veronkorotukset ja kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksujen muutokset.
Tänä vuonna eläkkeet nousevat 0,93 %, mutta kun useimmalla eläkeläisellä verot nousevat enemmän, käteen tuleva rahamäärä vain pienenee entisestään, ja eläkkeen ostovoima sitäkin enemmän, kun kaikki hinnat kuitenkin nousevat hieman.

   Viimeisen kolmen vuoden aikana bruttopalkat liukumineen ovat nousseet keskimääräisesti 11-13 % (eri lähteissä erilaisia tietoja), mutta bruttoeläkkeet tänä aikana vain hieman yli 3 %, ja nettoeläkkeet sitäkin vähemmän, jos ollenkaan. Tänä vuonna työehtosopimusten nojallakin palkat nousevat 2-3 % ja mahdolliset liukumat päälle, mutta eläkkeet nousevat vain tuon mainitun 0,93 %. Nettotuloilla ja siis ostovoimalla mitattuna eläkeläisten asema palkansaajiin nähden on heikentynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana rajusti, noin 30 % vuoden 1991 keskinäisiin suhteisiin verrattuna.

   Pelkän kansaneläkkeen varassa eläviä on yli 100 000. Erityisen vaikea on heidän asemansa. Kansaneläke on paikkakunnasta riippuen keskimäärin 450 – 500 euroa kuukaudessa. Kansaneläkeläiset saavat kyllä asumistukea, mutta se lasketaan niin, että vuokran maksettuaan kansaneläkeläinen jää toimeentulotuen rajalle tai vain hiukan sen yläpuolelle niin, ettei ole oikeutettu toimeentulotukeen. Seitsemän euron korotus sellaisessa tilanteessa on lähes pilkantekoa.

Mistä eläkeläisten huono kohtelu johtuu? Meitä eläkeläisiä ei pidetä enää tuottavina ihmisinä, kun yleensä emme enää anna työpanosta, joka tuottaisi jotain lisäarvoa. Ei huomata sitä, että me kulutamme edelleen, ja kulutus lisää tuotantoa ja työllisyyttä; se on meidän panoksemme edelleen, jos emme halua nojata siihen, että olemme kyllä aikanamme antaneet yhteiskunnalle myös uutta tuottaneen panoksemme.

Myös sanotaan helposti, että eläkeläiset eivät enää tarvitse samaa kuin työikäiset. Eivät samaa, ja varsinkin lapsiperheiden tarpeet ovat myös eläkeläisten sydäntä lähellä, mutta eläkeläisillä ovat omat tarpeensa, jotka esim. sairaus- ja terveydenhoitokuluissa ovat suuremmat kuin nuoremmalla väestöllä. Ja noihin kuluihin aiemmin tulleita tukia on myös leikattu koko ajan.

   Kolmasosa äänioikeutetuista on eläkeläisiä. Tutkimusten mukaan eläkeläiset äänestävät työikäistä väestöä aktiivisemmin. Näin ollen lähes puolet vaaleissa äänestävistä saattaa olla eläkeläisiä. Silti mikään puolue ei aja eläkeläisten asiaa. Edellä todetun valossa se on hämmästyttävää.

   Maassa on useita eläkeläispuolueita, mutta niiden vaikutusvalta on yhtä tyhjän kanssa. Jokaisella puolueella on myös oma eläkeläisjärjestönsä, mutta yksikään niistä ei keskity tehokkaasti eläkeläisten etujen ajamiseen.
   Työikäiset eivät juuri tunne myötätuntoa meitä kohtaan, mitä myös pitää ihmetellä: eivätkö he ollenkaan ajattele, että heistä itsestäänkin tulee eläkeläisiä. Ammattiyhdistyksetkin kokevat meidät lähinnä vain kilpailijoikseen yhteisen kakun jaossa.

   On todettava, että eläkeläisten taloudellista asiaa ei valitettavasti aja kukaan; ei valtiovalta, eivät puolueet, ammattiyhdistykset eivätkä edes eläkeläisyhdistyksemme. Mitä pitäisi tehdä tilanteen korjaamiseksi?
   Ensimmäisenä konkreettisena toimenpiteenä valtiovallan tulisi nimetä erityinen eläkeministeri, joka vastaisi kaikista eläkeasioista. Se olisi perusteltua eläkeläisten suuren määrän ja monien muidenkin kuin edellä kuvattujen erityisongelmien vuoksi. Eläkeministerin nimittämisellä valtiovalta voisi osoittaa, että se ei pidä meitä turhana joukkona.

   On selvää, että kaikkien kansalaispiirien oli osallistuttava laman hoitoon, ja siihen me eläkeläiset osallistuimme nurkumatta. Mutta nyt, kun pahin on jo ajat sitten ohitettu ja kansantalous on jo kauan kasvanut kohisten, meidän eläkeläisten lamatalkoot jatkuvat yhä. Se ei ole oikein.

Me eläkeläiset kyllä tunnemme edelleen yhteiskunnallisen vastuumme ja myös vastuumme tulevaisuudesta siksikin, että useimmilla meistä on ”omia nuoria”, joiden asemasta ja tulevaisuudesta haluamme huolehtia osaltamme, mutta kuka huolehtii meistä? Meidät koetaan vain yhteiskunnalliseksi rasitukseksi. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion olemukseen kuuluu, että kaikista yhteiskunnan jäsenistä huolehditaan. Huolenpidon luulisi kohdistuvan erityisesti niihin, jotka ovat olleet tätä hyvinvointiyhteiskuntaa rakentamassa.

Me eläkeläiset olemme myös itse olleet syyllisiä asemamme heikentymiseen, koska emme ole protestoineet heikosta asioittemme hoidosta enempää kunnallis- kuin eduskuntavaaleissa tai muutenkaan näkyvästi julkisuudessa. Meidän on nyt aktivoiduttava kaikin tavoin. Meidän on ruvettava tuntemaan paremmin vastuuta myös itsestämme, omista elinmahdollisuuksistamme, ruvettava pitämään lujemmin kiinni oikeuksistamme.

Kun valtiovalta ja muut kansalaisryhmät eivät näy tätä huomaavan, meidän itsemme on ryhdyttävä sitä vaatimaan. Niin on tehtävä aina ja kaikkialla,
missä se mahdollista on. Niin vaaleissa edustajaehdokkailta kuin yhdistyksissämme, ja tätä viestiä on vietävä kaikkialle julkisuuteen.
Asemamme on heikentynyt niin paljon, että siihen meillä on kiistämätön oikeus ja velvollisuuskin. ”Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit ei hanki”.

   Edellä esitetyt numerotiedot perustuvat Eläketurvakeskuksen eläkeasioista tehtyihin tutkimuksiin vuosina 1999-2005, Veronmaksajain tutkimuksiin (erityisesti Jenni Oksasen vuonna 2004 tekemä tutkimus ”Eläkkeet, verot ja ostovoima”), Kelan tiedotusosaston tiedotteisiin ja Valtiokonttorilla tehtyihin haastatteluihin sekä Urpo Ryönänkosken julkaisuun ”Eläkeläisten kohtelu Suomessa vuosituhannen vaihteessa”.

Päällystöliiton evp-yhdistyksen eläkeläistoimikunta   
   
Raimo Toveri         Esko Valkama

Veikko Vanhamäki      Jorma Korhonen


   

Päällystöliiton evp - yhdistys ry
Eläketoimikunta
Helsinki



MUISTIO ELÄKELÄISTEN EDUNVALVONNASTA 2006


Johdanto

Perinteisessä edunvalvonnassa on kysymys eri osapuolten keskenään sopimasta neuvotte-lumekanismista, jolla osapuolet perustelluista tavoitteistaan lähtien pyrkivät omalta kannal-taan parhaaseen neuvottelutulokseen. Lopullinen sopimus on aina yleensä sovittelun tulos, eli saneluratkaisut eivät ole mahdollisia nykyisen kaltaisessa sopimusyhteiskunnassa.

Työehtoja ja palkkoja koskevat käytännön neuvottelut hoitavat työnantajat ja työntekijöi-den järjestöt, joilla on neuvotteluoikeus. On paljon muitakin intressiryhmiä, jotka neuvotte-levat keskinäisistä eduistaan, esimerkiksi myyjät ja ostajat, tuottajat ja kuluttajat jne.

Maamme 1.4 miljoonalle eläkeläiselle ei ole kuitenkaan myönnetty suoraa neuvottelu-oikeutta omissa eduissaan. Koska eläkkeet ja niiden korotukset perustuvat lakeihin, niistä päättää eduskunta valtioneuvoston esityksestä. Muut vanhusväestön sosiaaliset palvelut perustuvat julkisen hallinnon, siis valtiovallan ja kuntien päätöksiin, joten niistäkään ei käydä edunvalvontaneuvotteluja.

Tilanteessa, jossa toiselle osapuolelle ei ole myönnetty suoraa neuvottelu-oikeutta, jää lähes ainoaksi edunvalvontakeinoksi yrittää erilaisin epäsuorin keinoin, kuten lausunnoin ja kan-nanotoin, vaikuttaa vastapuolen päätöksiin, jotta esitetyt vaatimukset huomioitaisiin. Tällöin edunvalvonta on puutteellista, joten tulokset riippuvat vastapuolen hyväntahtoisuudesta.

Viimeisten viidentoista vuoden ajalta ei ole osoitettavissa, että edellä mainitut epäsuo-rat keinot olisivat johtaneet merkittäviin tuloksiin. Päättäjät ovat menetelleet lähes mielivaltaisesti, on jopa kokeiltu kuinka paljon eläkeläiset sietävät etujensa leikkauk-sia. On myös levitetty harhauttavaa, jopa virheellistä tietoa, jolla on aiheutettu kitkaa eri sukupolvien välille. Ihmisiä on suorastaan johdettu harhaan eläkeläisten asioissa.

Eläkeläisillä on käytössään kaksi tietä, joiden kautta on mahdollista yrittää parantaa etujensa ajamista, nimittäin äänestämällä omia, valikoituja edustajia eduskuntaan ja kunnanvaltuus-toihin tai on pyrittävä aikaansaamaan neuvotteluoikeudet, jolloin olisi mahdollisuus neuvo-tella päätöksentekijöiden kanssa joko ns. kolmikantaneuvotteluissa tai suoraan valtioneu-voston kanssa.

Meidän on ehdottomasti valittava molemmat tiet, mutta se vaatii myös eläkeläisiltä osuu-den. Järjestäytymisasteen on noustava nykyisestä 300 000 hengestä ainakin 600 000:een, mieluimmin korkeammaksikin, jotta saadaan lisää uskottavuutta ja vaikutusvaltaa omissa asioissa.


EDUSKUNNAN ONNI ON OLLUT “ELÄKEPOMMI”

Eduskunta voi kiittää henkilöä, joka keksi ajatuksen "eläkepommista", koska pom-milla pelotellut eläkeläiset ovat sietäneet heihin kohdistetut ansaittuja eläke-etujaan koskevat epäoikeudenmukaiset päätökset. Todettakoon tässä vielä kerran, että maa-tamme ei uhkaa minkään kokoinen eläkepommi. Palkat ja eläkkeet on yhteiskunnan aina ja kaikissa oloissa pystyttävä maksamaan. Kysymyksessähän on jakoasiat.

ELÄKKEIDEN LEIKKAUSPROSESSI TAPAHTUI KOLMESSA AALLOSSA

Muistiomme tueksi lainataan professori, filosofian tohtori Teivo Pentikäistä, (Eläkevakuu-tusyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja emeritus, eläkeasioiden tasokkain asiantuntija ja työelä-kejärjestelmän käynnistäneen työryhmän puheen- johtaja). Seuraavassa otteita hänen kirjoi-tuksestaan otsikolla “Muistelua ja kommentteja työeläkejärjestelmästä”, joka julkaistiin te-oksessa Eläke politiikka 2000 -luvulla.

“Jo ennen lamaa oli kehitys harkitusti käännetty eläkkeiden osalta säästöliekille. Tärkeim-piä säästötoimenpiteitä olivat TEL - indeksin muuttaminen puoliväli-indeksiksi, perhe-eläkkeiden ehdollistaminen, työttömyyseläkkeen ikärajojen korottaminen ja muut kohdassa 5.2b luetellut toimenpiteet. Ne työeläkejärjestelmä suoritti omatoimisesti työmarkkinajär-jestöjen kanssa sopien. Säästövaikutukset olivat noin kaksikymmentä (20 %) prosenttia eläkemenoista.

Laman aiheuttamissa paniikkitunnelmissa toteutettiin vuonna 1994 varsin merkittäviä elä-keläisten elintasoa joko tilapäisesti tai pysyvästi alentavia toimenpiteitä. Indeksikorotus vuodelta 1992 rajattiin 0.4 prosentiksi ja jätettiin kokonaan pois vuosilta 1993 ja 1994.

Työeläkemaksusta osa, aluksi kolme prosenttia ja myöhemmin neljä ja puoli prosenttia, siirrettiin työntekijäin maksettaviksi ja tämä maksu vähennetään eläkkeen perusteena ole-vasta palkasta, siis eläkeläinen maksaa eläkkeellä ollessaankin eläkevakuutusmaksua. Yksi-löllisen varhaiseläkkeen ikärajaa nostettiin 58 vuodeksi ja työttömyyseläkkeen ehtoja kiris-tettiin. Eläkeläisille asetettiin sairaus- ja kansaneläkemaksujen nimellä erityisveroa neljä prosenttia eläkkeen määrästä.

Valtion ja kuntien eläkkeet asteittain TEL -tasolle

Pitemmän ajan näkymien kannalta merkittävää oli, että valtion ja kuntien eläkkeet päätet-tiin siirtää asteittain TEL - tasolle. Tämän voidaan arvioida vastaavan kymmenen prosentin alennusta niille, joita se täysimääräisesti tulee koskemaan. Halu on ymmärrettävä, koska SAK suurimpana työntekijöiden ammattiliittona on halunnut muutosta. Tällainen muutos
olisi kuitenkin pitänyt hyvittää niille, jotka muutoksesta kärsivät. Lupaukset muistakin hy-vityksistä on unohdettu sitä mukaa kun ne on tehty.



Taitettu indeksi

Vuoden 1996 alussa toteutettiin vielä uusia leikkauksia. Vanhuuseläkkeet sidotaan tästedes niin sanottuun taitettuun indeksiin, jonka vuotuinen muutos lasketaan painotettuna keskiar-vona elinkustannusten (80 %) ja palkkojen (20 %) muutoksesta. Vanhuuseläkkeiden koro-tus oli siis vuonna 1995 1.4 prosenttia, vuonna 1996 1.4 prosenttia ja vuonna 1997 1.0 pro-senttia, eli paljon alle em. vuosina työnsä säilyttäneiden palkansaajien yleisen tulojen nou-sun. Tämä selittää edellä mainittua eläkeläisten tulotason alenemista.

Aikaisempaan indeksin leikanneeseen poikkeuslakiin sisältyi lupaus palautua sille uralle, jolta indeksin leikkaukset poikkeuttivat eläkkeet. Tämä lupaus peruttiin, se säästi eläke-menoja noin 22 miljoonaa markkaa vuodessa. Todettakoon, että vuoden 1996 alusta käyt-töön otettu taitettu indeksi koski aluksi vain 65 vuotta täyttäneitä, vuoden 2005 alusta kaik-kia. Tulevan ajan ja palkan määrittelyä kiristettiin ja kansaneläkettä ei enää anneta tietyn, matalahkon tulorajan ylittävän työeläkkeen saajille.

Jos eläkeläisen kannalta kaikkien leikkausten yhteisvaikutus haluttaisiin kuvata vain yhdel-lä luvulla, se voisi olla eläkkeen määrä jopa 40 - 45 prosenttia eläkepalkasta aikanaan ta-voitteeksi asetetun 60 prosentin asemesta”.
   
Muistiossamme ”eläkeläisten asemasta 2005 “ osoitetaan, että erilaisilla leikkauksilla eläk-keiden reaalitaso on pudonnut 42 prosenttiin ja on edelleen laskeva.

RIIDATON TOTUUS

Kuten muistiomme eläkeläisten asemasta 2005 ja lainaukset Teivo Pentikäisen ansi-okkaasta ja asiantuntevasta kirjoituksesta teoksesta Eläkepolitiikka 2000 - luvulla osoittavat riidatta, on eläkeläisten edunvalvonta epäonnistunut surkeasti viimeisten viidentoista vuoden aikana.

Edelleen professori Teivo Pentikäistä lainaten: “Eläkeläisten edunvalvonta on ollut heikkoa. Alas repijäin vyörytys on ollut massiivista ja suuri yleisö on saatu yleisesti uskomaan, että eläkejärjestelmät ovat vaarassa. Onkin selvää, että viimeistään nyt on kiire järjestää eläkeläisten puolustus pitävään kuntoon”.


TYÖELÄKE - ETUUKSIEN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN SUOJA

Teoksessa Eläkepolitiikka 2000 - luvulla on varatuomari Seppo Pietiläinen käsitellyt kirjoi-tuksessaan työeläkkeiden lainsäädännöllistä suojaa, josta hän toteaa seuraavaa: “Perustus-lakivaliokunta vetää asioissa linjat, käytännössä on ansiosidonnaisille etuuksille annettu omistusoikeuden suoja (HM 12 §) siltä osin kuin ne ovat työntekijän itse palkkaansa liitty-en ansaitsemia. Sen päätökset ovat koskeneet sekä yksityisen että julkisen puolen eläkela-kien etuuksien alennusmahdollisuuksia.


Nykyisen kansaneläkelain mukaista kansaneläkettä omaisuuden suoja ei ole milloinkaan koskenut, koska se on rahoitettu veronluonteisilla maksuilla eikä eläkkeen määrä ole riip-punut vakuutetun maksamista vakuutuksista.

Työeläke-etuuksien lainsäädännöllinen suoja - vain yksi oikeusturvan tae

Kehittyneen eläkejärjestelmän tunnusmerkkinä pidetään sen lakisääteisyyttä. Suomalaisella työeläkkeellä hoidetaan nykytilanteessa pääosa kansalaisen eläketurvan tarpeesta. Kansan-eläkkeellä on lähinnä täydentävä merkitys.

Ansioihin pohjaavat eläkejärjestelmät voivat olla lakisääteisiä, mutta ne saattavat perustua myös työehto- tai työsopimuksiin.

Lainsäädäntö jaetaan voimakkuusasteensa mukaan perustuslakiin, tavalliseen lakiin, asetuk-siin, valtioneuvoston päätöksiin ja ministeriön päätöksiin. Perustuslaeissa - hallitusmuodos-sa tai valtiopäiväjärjestyksessä - ei ole mainintaa työeläkkeistä eikä järjestelmän toimieli-mistä. Tämä ei merkitse sitä, ettei perustuslaeilla olisi merkitystä työeläke-etuuksien suojan kannalta.

Tärkeimmät työeläkesäännökset ovat TEL :ssä ja muissa työeläkelaeissa. Työeläkeasetuk-set sekä valtioneuvoston ja ministeriön päätökset sisältävät lähinnä määräyksiä organisaati-osta tai tarkentavia ja muita laskusääntöjä.

Perustoimeentulon suoja on suhteellinen

Valtiopäiväjärjestyksen 66 §:n 7 momentti kumottiin perusoikeusuudistuksen yhteydessä. Sen tilalle tuli hallitusmuodon 15 a §:n 2 momentti, jonka mukaan laissa taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan, työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuu-den aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Uusi perusoikeus-säännös ei myöskään määrittele suojattavan peruseläketurvan tasoa, joka aikaisemmin va-liokunnan käytännössä oli todettu täyden kansaneläkkeen suuruiseksi.

Lakisääteisyys

Lakisääteisyys on yksi työeläkevakuutetun oikeusturvan tae. Pelkästään se, että järjestelmän sanotaan olevan lakisääteinen, ei kuitenkaan vielä riitä antamaan riittävää suojaa. Jos kysy-myksessä oleva yhteiskunta ei kykene turvaamaan lakien noudattamista, ei lakisääteisyydel-lä ole suurta merkitystä. Toinen tärkeä ehto on järjestelmän talous. Jos ei ole etukäteen va-rauduttu tilanteeseen, jossa suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, eikä muihin näköpiirissä ole-viin vaikeuksiin, eivät mitkään lain tai perustuslain säännökset auta, kun kerran ei ole rahaa. Jos ollaan tässä tilassa, joudutaan alentamaan jopa maksussa olevia eläkkeitä. Edellä oleva on lainattu teoksesta Eläkepolitiikka 2000 - luvulla (Seppo Pietiläinen)

   On todettava, että Seppo Pietiläisen ajatus rahojen loppumistilanteesta aiheuttaisi jo muita-kin yhteiskunnallisia ongelmia kuin eläkkeiden maksun päättymisen. On todella uskoma-tonta, että edes mainitaan edellä oleva mahdollisuus, koska on selvää, ettei sellaista tilan-netta voi edes kuvitella syntyvän.

PERUSTUSLAINSUOJA

" Suomen hallitusmuodon mukaan on omaisuudensuojalla ollut korostettu merkitys. Tämä on paljolti perusteltavissa historiallisilla syillä. Hallitusmuodon omaisuuden suojaa koskeva säännös on tullut esiin aina silloin, kun on ollut kysymys työeläke-etujen heikentämisestä. Viime talouslaman aikana kokeiltiin suojan rajoja useaan otteeseen.

Perustuslakivaliokunta on todennut, että työeläkeoikeuksien perustuslain suojassa on kysy-mys nimenomaan ansaituksi katsotun konkreettisen edun, ei esimerkiksi tietyn voimassa olevan eläkejärjestelmän suojaamisesta.

Valiokunnan tulkintakäytännön perusteella onkin pääteltävissä, että perusoikeutena turva-taan juokseva eläke, ansaittu eläkeoikeus sekä työeläkkeen perustavaa laatua olevia tekijöi-tä, kuten eläkkeen riippuvuus työsuhteen pituudesta ja palkasta. Vanhuuseläke näyttää ole-van voimakkaammin suojattu kuin työkyvyttömyys- ja perhe-eläkeoikeudet.

Vaikka indeksiä pidetään järjestelmän peruselementtinä, voidaan sitä tulevaisuuteen nähden modifioida, kuten indeksien eriyttämisessä tapahtuikin vuoden 1996 alussa. Vain vähäisenä – siis sallittuna – kajoamisena eläke-etuun on samassa mietinnössä pidetty 1.3 prosenttiyk-sikön indeksileikkausta vaikeana talousvuonna 1994.Valiokunnan käytännöstä saa sen ku-van, että aikaisemmasta melko ehdottomasta eläke-etuuden turvasta ollaan siirtymässä jos-sain määrin joustavampiin tulkintoihin. Syynä on varmaan ollut talouslaman mukanaan tuoma realismi. Eläkeläisten kannalta on ikävää kun realismi vain jatkuu."

Edellä oleva on lainattu teoksesta Eläkepolitiikka 2000 - luvulla Seppo Pietiläisen tekstistä.


ELÄKEPOLITIIKKA 2000 - LUVULLE

“Vekselin maksamisen raskaimpaan vaiheeseen valmistaudutaan (suuret ikäluokat), mutta hieman siitä on vaadittu anteeksi ja saatukin heikentämällä luvattua eläketurvaa pariin ot-teeseen, viimeksi lamaan ja kansantalouden kantokykyyn vedoten.

Vekselin päästäminen protestilistalle koettelisi yhteiskunnan rakenteita, sillä eläkelupausten
ulosmittaajina eläkeläiset muodostaisivat suurten ikäluokkien vanhetessa äänestäjien pro-testoivan enemmistön. Lamaan liittyen tuli kuitenkin testattua, että suomalainen eläketurva sopeutuu koviinkin taloudellisiin tosiasioihin”. Lainaus Pekka Varomalta.

Edellä oleva ei millään istu meidän – kauan eläkkeellä olleiden – ajatusmalleihin. Mieles-tämme Pekka Varomalle tulisi langettaa elinikäinen eläkekielto, jotta hän oppisi ajattele-maan asioita eläkeläisenkin näkökulmasta.

ELÄKEJÄRJESTELMÄT KUULUVAT SOSIAALITURVAN YTIMEEN

Useillakin mittareilla mitattuna eläkejärjestelmä kuuluu sosiaaliturvan ytimeen. Muutamat viime vuodet ovatkin merkinneet myös eläketurvan sopeuttamista taloudellisen kehityksen asettamien reunaehtojen mukaiseksi.


ELÄKELÄISTEN EDUNVALVONNAN NYKYTILA

Yleistä

Rekisteröity vai ei, siinä kysymys, joka on aika ajoin noussut keskusteluun Valtakunnallis-ten Eläkeläisjärjestöjen Neuvottelukunnan hallinnossa, milloin minkin jäsenjärjestön toi-mesta.

Yhdistyslakimme 10 luku mahdollistaa yhdistyksen perustamisen ja toiminnan rekisteröi-mättömänä, mutta lain 58 § kertoo merkittävistä toimintaa haittaavista seikoista..
    "Vastuu velvoitteista
Yhdistys, jota ei ole merkitty rekisteriin, ei voi saada nimiinsä oikeuksia tai tehdä sitoumuk-sia eikä kantaa tai vastata. Rekisteröimättömän yhdistyksen puolesta tehdystä toimesta ai-heutuneesta velvoitteesta vastaavat toimeen osallistuneet tai siitä päättäneet henkilökohtai-sesti ja yhteisvastuullisesti. Yhdistyksen muut jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti sellai-sesta velvoitteesta"
   
Todennäköisesti näistä ja poliittisista syistä VENK haluaa olla     rekisteröitymätön ja vain lausunnonantaja eikä valtakunnallinen eläkeläisjärjestö.

Valtakunnallisten Eläkeläisjärjestöjen Neuvottelukunta VENK

Valtakunnallisten Eläkeläisjärjestöjen Neuvottelukunta VENK on valtakunnallisten eläke-läisjärjestöjen yhteenliittymä eli järjestö, jossa ovat jäseninä vuoden 2006 alusta lukien nel-jätoista yhdistystä, jotka VENK :n hallitus on anomuksesta yksimielisesti jäsenikseen
hyväksynyt. Jäseniä jäsenyhdistyksissä on yhteensä noin 300 000 henkeä eli vajaat neljäs-osa kaikista noin 1.4 miljoonasta eläkeläisestä.

VENK :n jäsenyhdistyksistä kahdeksan ovat poliittisten puolueiden jäsenyhdistyksiä ja kuusi jäsenyhdistystä ovat poliittisista puolueista riippumattomia lähinnä erikoisammatti-ryhmien yhdistyksiä. Jäsenyhdistykset ovat myös hyvin erilaisia muun muassa jäsenmäärän suhteen. Suurimmassa on 120 000 ja pienimmässä alle 1000 jäsentä, myös jäsenistön rekry-tointimenetelmät poikkeavat toisistaan.


VENK :n hallinto

VENK :n hallinto on järjestetty niin, että sen hallitukseen kuuluu kaksi edustajaa jokaisesta jäsenyhdistyksestä ja pääsääntöisesti edustajiksi nimetään puheenjohtaja ja toiminnanjohta-ja. Neuvottelukunnan puheenjohtajuus kiertää kalenterivuosittain seuraavassa järjestykses-sä: Eläkeliitto ry, Eläkeläiset ry, Svenska Pensionärsförbundet rf, Eläkkeensaajien Keskus-liitto EKL ry ja Kansallinen Senioriliitto ry. Sihteerinä toimii puheenjohtajavuorossa olevan yhdistyksen toiminnanjohtaja. Hallitus kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Työvaliokunnan muodostavat viiden jäsenyhdistyksen toiminnan johtajat. Neuvottelukun-nan vuosikuluista vastaavat jäsenyhdistykset. VENK :n hallinto onkin nykyisellään varsin epädemokraattinen, johon on tehtävä mahdollisimman nopeasti korjauksia.

VENK :n tehtävät

Ohjesääntönsä mukaisesti VENK toimii eläkkeensaajien edunvalvojana julkiseen valtaan päin, tekee esityksiä ja aloitteita sekä antaa lausuntoja poliittisille päättäjille ja viranomai-sille sekä muille tarpeelliseksi katsomilleen tahoille, pitää yhteyttä vanhus- ja eläkeasioi-denneuvottelukuntaan, seuraa Euroopan Unionin sosiaali- ja eläkepoliittisia linjauksia, edustaa jäsenjärjestöjään yhteisesti sovituissa asioissa, toimii jäsenjärjestöjen ja niiden jä-senten yhteiskunnallisen aseman vahvistamiseksi, tekee jäsenjärjestöjen toimintaa madolli-simman laajasti tunnetuksi ja järjestää seminaareja kulloinkin ajankohtaisista ikäihmisiä koskevista kysymyksistä.


Vanhus- ja eläkeasioiden neuvottelukunta

Vanhus- ja eläkeasioiden neuvottelukunta on valtioneuvoston nimeämä kaksitoistajäseni-nen toimielin, jonka toimikausi on kolme vuotta. Se työskentelee Sosiaali- ja terveysminis-teriön alaisuudessa. Neuvottelukunta jakaantuu kahteen työryhmään, nimittäin eläke- ja palveluryhmään.

Neuvottelukunnan tehtävät

Neuvottelukunnan tehtävänä on toimia yhdyssiteenä ja keskustelufoorumina vanhus- ja eläkeasioihin vaikuttavien tahojen välillä sekä aloitteentekijänä muun muassa vanhus- ja eläkeläisväestön toimeentuloturvaa ja elinolojen kehitystä koskevissa asioissa. Sen tehtävä-nä ei ole mietinnön aikaansaaminen, vaan se ilmaisee mielipiteensä erillisinä kannanottoina eli lausuntoina.

Neuvottelukunnan tehtäviin kuuluu edistää vanhus- ja eläkeläisväestön elinoloja, oikeuksia ja kokemuksia koskevan tiedon levittämistä ja hyväksikäyttöä yhteiskunnassa ja seurata toimialaansa koskevia asioita sekä kotimaan että EU :n osalta.

Neuvottelukunnan kokoonpano

Neuvottelukunnan jäseninä ovat eri ministeriöiden virkamiehet, ja neuvottelukunnassa on edustajansa kirkolla, Helsingin yliopistolla, Suomen Kuntaliitolla, Vanhustyön keskusliitol-la sekä viidellä poliittisella eläkeläisjärjestöllä.

Valtion eläkeneuvottelukunta VENK

Valtion eläkeneuvottelukunta VENK toimii Valtiovarainministeriön alaisuudessa ja se kä-sittelee valtion palveluksessa olevan henkilöstön eläkkeisiin liittyviä asioita ja niiden lain-säädännön valmistelua.
Neuvottelukunnan työllä on merkitystä julkisen sektorin eläkelakien kehityksessä. Neuvot-telukunnan jäsenet ovat Valtiovarainministeriön ja valtion työmarkkinajärjestöjen sekä Valtiokonttorin edustajia. Muun muassa Pardialla on siinä edustajat. Yleisesti ottaen tämä VENK ei edusta varsinaista eläkeläisten edun valvota koneistoa.


Sitoutumaton eläkeläispuolue SEDU ry.

Eläkeläisten edunvalvontaorganisaatioon kuuluu myös Suomen Eläkeläisten Edunvalvon-tayhdistys SEDU ry., jonka toiminnan merkitys on jäänyt merkitykseltään vähäiseksi, kos-ka sen rahoitusta ei ole pystytty hoitamaan niin että sen toiminta mahdollistuisi. SEDU on asettanut ehdokkaita eduskunta ja paikallisvaaleihin, mutta heikolla menestyksellä.

Työmarkkinajärjestöt

Eläkeläisten edunvalvontaselvityksessä ei voida myöskään unohtaa Työmarkkinajärjestöjä siis työnantajien EK :a ja työntekijöiden AKAVA :a, STTK :a ja SAK :a. Työmarkkina-osapuolethan sopivat myös monista eläkeläisiä koskevista talouden asioista vuosittaisissa Tupo - neuvotteluissa.

Poliittiset puolueet

Poliittisilla puolueilla, ainakin suurimmilla, on eläkeasioiden vastaavat, jotka ovat puolue-sihteereitä (vastaavia). Myös eduskuntaryhmillä on eläkeasioista huolta kantavia edustajia. Eduskunnassa on ollut myös joku yksinäinen edustaja, joka on esittänyt eriävän mielipi-teen eläkelakien käsittelyn yhteydessä muun muassa taitetun indeksin käyttöönotossa.

Eduskunta

Eduskunnassa toimii niin sanottu ikäihmisten hyvinvointiryhmä, joka on viime aikoina il-meisesti syventynyt enemmänkin kansanedustajien hyvinvointiin.

Kriittinen tarkastelu

Edellä on lueteltu eläkeläisten edunvalvontaan liittyen eräitä nykyisin
   toimivia elimiä, joille voitaisiin mieltää eläkeläisten edunvalvonta ainakin osatehtä-vänä. Edunvalvonnan heikot tulokset oikeuttavat kuitenkin kriittisen tarkastelun, jossa jäljelle jää ainoastaan Valtakunnallisten Eläkeläisjärjestöjen Neuvottelukunta ja Vanhus- ja eläkeasioiden neuvottelukunta, joilla niilläkään pelkkien lausuntojen antajina ei ole ollut perinteisen edunvalvonnan näkökulmasta suuria mahdollisuuk-sia selviytyä vaikeasta, mutta kuitenkin tärkeästä tehtävästään.



ELÄKELÄISTEN EDUNVALVONNAN KEHITTÄMINEN

Vallitseva tilanne

Suomen perustuslain alussa on kirjattu valtiopäiväjärjestyksen perusteet, joiden 1 luvun 2 §:ssä kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate todetaan, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Julkisen val-lan tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Perusteiden 1 luvun 3 §:ssä todetaan, että lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päät-tää myös valtion taloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneu-vosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Kaikista eläkkeistä säädetään meillä Suomessa laeilla, joista siis päättää perustuslain val-tiopäiväjärjestyksen 1 luvun 3 §:n mukaisesti eduskunta hallituksen esityksestä. Myös eläk-keisiin mahdollisesti vuosittain tehtävistä indeksikorotuksista päättää eduskunta. Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa indeksikorotuksen perusteiksi säädettiin niin sanottu taitettu in-deksi, joka koskee kaikkia eläkkeitä.

Tarkasteltaessa eläkeläisten mahdollisuuksia etujensa valvontaan, on todettava ne varsin vaikeiksi edellä olevasta lakisääteisyydestä johtuen.    Vastassahan ovat Suomen korkeimmat valtioelimet valtioneuvosto ja eduskunta. Viime vuosina on hallituspuo-lueilla ollut myös enemmistö eduskunnassa.

Suora vaikuttaminen

Eläke on meillä Suomessa niin sanotusti ansaintaperusteinen, joka tarkoittaa sitä, että henkilö säästää siis ansaitsee työuransa aikana oman eläkkeensä. Perustuslaki myös suojaa eläkkeen asianomaisen omaisuutena. Mielestämme eläkeasioissa vallitsee eri-koinen ristiriita siksi, että eduskunta päättää eläkeläisen ansaitsemasta omaisuudesta. Yleensähän asia on niin, että omistaja päättää kaikesta omaisuudestaan.

Ainoaksi suoran vaikuttamisen keinoksi jää äänestäminen ja sen kautta vaikuttaminen eduskunnan kokoonpanoon. Eläkeläisten onkin tulevaisuudessa harkittava erittäin tarkkaan, ketä ehdokasta äänestää.

Epäsuoria edunvalvonnan keinoja

Epäsuoria edunvalvontakeinoja ovat kannanotot ja lausunnot, joilla yritetään vaikuttaa asi-oiden valmisteluun. Pidetään yhteyttä poliittisiin puolueisiin, ennen muuta eduskuntaryh-miin ja puolueiden vanhustyön vastaaviin. On tärkeätä myös vaikuttaa ammattiyhdistys-liikkeeseen. Asioiden tiedottamisella on vaikutettava eläkeläisiin, jotta järjestäytymisaste saadaan nousemaan.

Suomen bruttokansantuotteen kehitys on viimeisten kymmenen vuoden aikana ylittänyt selvästi eurooppalaisen keskitason, mutta suomalainen sosiaaliturva on laskenut tuntuvasti alle tuon keskitason ja eläkkeemme ovat eurooppalaista keskitasoa. On siis todella löydet-tävä keinoja, joilla asioihin saadaan muutos aikaan.

Keskieläkkeemme on nyt 1 130.00 euroa kuukaudessa ja kansaneläke on edelleen alle 500 euroa kuukaudessa. Työntekijät ja yrittäjät saavat jäädä vanhuuseläkkeelle joustavasti 63 - 68 ikävuoden välillä. On yksinkertaista kaskea, että ihmisen on vaikea tulla toimeen edellä olevilla eläketuloilla.

Edunvalvonta, sellaisena kuin me useimmat sen tunnemme, siis sellaisena kun se ammatti-järjestöjen (AKAVA ry, STTK ry, SAK ry. MTK ry.) piirissä on käytössä, ei eläkeläisten osalta ole toistaiseksi mahdollista, koska eläkelaeista päättävien valtioneuvoston ja edus-kunnan kanssa ei ole ollut mahdollista käydä neuvotteluja.

Tarvitaan asennemuutos. Myötäelämisen mentaliteetista on päästävä, ja tilalle on saatava aggressiivisempi, taistelutahtoa uhkuvampi ajattelu. On muistettava, että kansantulon kakun jakajia on jatkuvasti suurempi joukko, joten puolensa pitäminen vaatii jatkuvia ponnistelu-ja. Eläkeläisten on havahduttava huomaamaan eläke-eduissaan tapahtunut kielteinen kehi-tys, joka jatkuessaan vaarantaa koko suuren väestöryhmän elämisen ja toimeentulon mah-dollisuudet.

Edunvalvonnan tehostaminen

Eläkeläisten edunvalvontaa on tehostettava muun muassa seuraavasti:

1. On kehitettävä ainoastaan yksi kokonaisvastuun kantava edunvalvonta-
organisaatio. Se voisi olla Suomen Eläkeläisjärjestöjen Keskusliitto SEK.
2. Keskusliitolle on saatava riittävä rahoitus, jotta sen monipuolinen
toiminta mahdollistetaan. (TELA:lta)
3. On palkattava päätoiminen puheenjohtaja, toiminnan johtaja ja toimisto,
jotta saadaan tarvittavaa asiantuntemusta, näkyvyyttä, kuuluvuutta ja uskottavuutta.
4. On luotava neuvottelujärjestelmä, jossa eläkeläisillä on mahdollisuus ottaa todella kantaa heidän asioissaan eli nykyinen lausuntojen antamisen edunvalvonta on aikansa elänyt.
5. Asioiden kiireellisyysjärjestys on, ensin pienituloisimmat sitten muut. Ensin on palautet-tava luvatut etuudet ja sitten on tehtävä kunnolliset tasokorotukset.
6. Eläkeläisten asioiden hoito on siirrettävä omalle ministerille valtioneuvostossa.
7. Jotta voidaan taata eläke-etujen säilyminen, on harkittava tarvittaessa eläkekattoa.

“Eläkeläisilläkin on äänioikeus. Poliittisia edellytyksiä sosiaaliturvan ja varsinkin eläk-keiden luomiselle on aina antanut eläkeläisten ja jo eläkeikää lähestyvien väestökerrosten suuri äänestysvoima, noin kaksi miljoonaa ääntä. Meillä eläkeläisten edunvalvonta osoit-tautui kuitenkin heikoksi, kun aatteiden aaltoliike ja erityisesti lamakatastrofi kaatuivat päälle. Eräiden muiden maiden “harmaiden pantterien” veroista voimaa ei vielä ole järjes-täytynyt. Toistuvat eläkkeiden leikkaukset ja uusilla uhkailut saattavat kuitenkin saada eläkeläiset organisoidummin liikkeelle varjelemaan siltä, että he toistuvasti joutuvat las-kusuhdanteiden ja lamojen ensisijaisiksi maksumiehiksi”. Lainaus Teivo Pentikäiseltä.


LOPUKSI

On todettava, että kun aloitimme noin puolitoista vuotta sitten paneutumisen eläke-läisten asioiden hoitoon ja edunvalvontaan, emme osanneet kuvitella, mitä sieltä pal-jastuisi. Työ on paljastanut sellaisen ongelmien vyyhdin, josta selviytyminen vaatii maassamme jopa laajaa arvokeskustelua.

Ei ole oikein eikä oikeudenmukaista, että maamme hyvinvoinnin rakentajat joutuvat antamaan osastaan eniten, kun saman aikaisesti jaetaan optioita ja kultaisia käden-puristuksia, joille ei ole pienintäkään hyväksyttävää perustetta. Erikoisen surullista on, että maamme kaikki merkittävät poliittiset puolueet ovat olleet mukana hyväk-symässä nuo eläkeläisten talouden heikennykset. On pakko todeta, että ainakaan va-semmiston puolueiden ohjelmiin tilanne ei istu.

Kaikkein uskomattominta on, että eduskunta on viisaudessaan hyväksynyt kansan-eläkkeeseen 5 euron korotuksen ensi syksyksi. Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin alle 500 euroa kuukaudessa saava eläkeläinen tuon mittavan korotuksen tuhlaa! Syntynee kulutusjuhlat!

Lähteet Eläkepolitiikka 2000 - luvulla
Internet
Perustuslaki

JormaKKorhonen kirjoitti:

Päällystöliiton evp - yhdistys ry
Eläketoimikunta
Helsinki



MUISTIO ELÄKELÄISTEN EDUNVALVONNASTA 2006


Johdanto

Perinteisessä edunvalvonnassa on kysymys eri osapuolten keskenään sopimasta neuvotte-lumekanismista, jolla osapuolet perustelluista tavoitteistaan lähtien pyrkivät omalta kannal-taan parhaaseen neuvottelutulokseen. Lopullinen sopimus on aina yleensä sovittelun tulos, eli saneluratkaisut eivät ole mahdollisia nykyisen kaltaisessa sopimusyhteiskunnassa.

Työehtoja ja palkkoja koskevat käytännön neuvottelut hoitavat työnantajat ja työntekijöi-den järjestöt, joilla on neuvotteluoikeus. On paljon muitakin intressiryhmiä, jotka neuvotte-levat keskinäisistä eduistaan, esimerkiksi myyjät ja ostajat, tuottajat ja kuluttajat jne.

Maamme 1.4 miljoonalle eläkeläiselle ei ole kuitenkaan myönnetty suoraa neuvottelu-oikeutta omissa eduissaan. Koska eläkkeet ja niiden korotukset perustuvat lakeihin, niistä päättää eduskunta valtioneuvoston esityksestä. Muut vanhusväestön sosiaaliset palvelut perustuvat julkisen hallinnon, siis valtiovallan ja kuntien päätöksiin, joten niistäkään ei käydä edunvalvontaneuvotteluja.

Tilanteessa, jossa toiselle osapuolelle ei ole myönnetty suoraa neuvottelu-oikeutta, jää lähes ainoaksi edunvalvontakeinoksi yrittää erilaisin epäsuorin keinoin, kuten lausunnoin ja kan-nanotoin, vaikuttaa vastapuolen päätöksiin, jotta esitetyt vaatimukset huomioitaisiin. Tällöin edunvalvonta on puutteellista, joten tulokset riippuvat vastapuolen hyväntahtoisuudesta.

Viimeisten viidentoista vuoden ajalta ei ole osoitettavissa, että edellä mainitut epäsuo-rat keinot olisivat johtaneet merkittäviin tuloksiin. Päättäjät ovat menetelleet lähes mielivaltaisesti, on jopa kokeiltu kuinka paljon eläkeläiset sietävät etujensa leikkauk-sia. On myös levitetty harhauttavaa, jopa virheellistä tietoa, jolla on aiheutettu kitkaa eri sukupolvien välille. Ihmisiä on suorastaan johdettu harhaan eläkeläisten asioissa.

Eläkeläisillä on käytössään kaksi tietä, joiden kautta on mahdollista yrittää parantaa etujensa ajamista, nimittäin äänestämällä omia, valikoituja edustajia eduskuntaan ja kunnanvaltuus-toihin tai on pyrittävä aikaansaamaan neuvotteluoikeudet, jolloin olisi mahdollisuus neuvo-tella päätöksentekijöiden kanssa joko ns. kolmikantaneuvotteluissa tai suoraan valtioneu-voston kanssa.

Meidän on ehdottomasti valittava molemmat tiet, mutta se vaatii myös eläkeläisiltä osuu-den. Järjestäytymisasteen on noustava nykyisestä 300 000 hengestä ainakin 600 000:een, mieluimmin korkeammaksikin, jotta saadaan lisää uskottavuutta ja vaikutusvaltaa omissa asioissa.


EDUSKUNNAN ONNI ON OLLUT “ELÄKEPOMMI”

Eduskunta voi kiittää henkilöä, joka keksi ajatuksen "eläkepommista", koska pom-milla pelotellut eläkeläiset ovat sietäneet heihin kohdistetut ansaittuja eläke-etujaan koskevat epäoikeudenmukaiset päätökset. Todettakoon tässä vielä kerran, että maa-tamme ei uhkaa minkään kokoinen eläkepommi. Palkat ja eläkkeet on yhteiskunnan aina ja kaikissa oloissa pystyttävä maksamaan. Kysymyksessähän on jakoasiat.

ELÄKKEIDEN LEIKKAUSPROSESSI TAPAHTUI KOLMESSA AALLOSSA

Muistiomme tueksi lainataan professori, filosofian tohtori Teivo Pentikäistä, (Eläkevakuu-tusyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja emeritus, eläkeasioiden tasokkain asiantuntija ja työelä-kejärjestelmän käynnistäneen työryhmän puheen- johtaja). Seuraavassa otteita hänen kirjoi-tuksestaan otsikolla “Muistelua ja kommentteja työeläkejärjestelmästä”, joka julkaistiin te-oksessa Eläke politiikka 2000 -luvulla.

“Jo ennen lamaa oli kehitys harkitusti käännetty eläkkeiden osalta säästöliekille. Tärkeim-piä säästötoimenpiteitä olivat TEL - indeksin muuttaminen puoliväli-indeksiksi, perhe-eläkkeiden ehdollistaminen, työttömyyseläkkeen ikärajojen korottaminen ja muut kohdassa 5.2b luetellut toimenpiteet. Ne työeläkejärjestelmä suoritti omatoimisesti työmarkkinajär-jestöjen kanssa sopien. Säästövaikutukset olivat noin kaksikymmentä (20 %) prosenttia eläkemenoista.

Laman aiheuttamissa paniikkitunnelmissa toteutettiin vuonna 1994 varsin merkittäviä elä-keläisten elintasoa joko tilapäisesti tai pysyvästi alentavia toimenpiteitä. Indeksikorotus vuodelta 1992 rajattiin 0.4 prosentiksi ja jätettiin kokonaan pois vuosilta 1993 ja 1994.

Työeläkemaksusta osa, aluksi kolme prosenttia ja myöhemmin neljä ja puoli prosenttia, siirrettiin työntekijäin maksettaviksi ja tämä maksu vähennetään eläkkeen perusteena ole-vasta palkasta, siis eläkeläinen maksaa eläkkeellä ollessaankin eläkevakuutusmaksua. Yksi-löllisen varhaiseläkkeen ikärajaa nostettiin 58 vuodeksi ja työttömyyseläkkeen ehtoja kiris-tettiin. Eläkeläisille asetettiin sairaus- ja kansaneläkemaksujen nimellä erityisveroa neljä prosenttia eläkkeen määrästä.

Valtion ja kuntien eläkkeet asteittain TEL -tasolle

Pitemmän ajan näkymien kannalta merkittävää oli, että valtion ja kuntien eläkkeet päätet-tiin siirtää asteittain TEL - tasolle. Tämän voidaan arvioida vastaavan kymmenen prosentin alennusta niille, joita se täysimääräisesti tulee koskemaan. Halu on ymmärrettävä, koska SAK suurimpana työntekijöiden ammattiliittona on halunnut muutosta. Tällainen muutos
olisi kuitenkin pitänyt hyvittää niille, jotka muutoksesta kärsivät. Lupaukset muistakin hy-vityksistä on unohdettu sitä mukaa kun ne on tehty.



Taitettu indeksi

Vuoden 1996 alussa toteutettiin vielä uusia leikkauksia. Vanhuuseläkkeet sidotaan tästedes niin sanottuun taitettuun indeksiin, jonka vuotuinen muutos lasketaan painotettuna keskiar-vona elinkustannusten (80 %) ja palkkojen (20 %) muutoksesta. Vanhuuseläkkeiden koro-tus oli siis vuonna 1995 1.4 prosenttia, vuonna 1996 1.4 prosenttia ja vuonna 1997 1.0 pro-senttia, eli paljon alle em. vuosina työnsä säilyttäneiden palkansaajien yleisen tulojen nou-sun. Tämä selittää edellä mainittua eläkeläisten tulotason alenemista.

Aikaisempaan indeksin leikanneeseen poikkeuslakiin sisältyi lupaus palautua sille uralle, jolta indeksin leikkaukset poikkeuttivat eläkkeet. Tämä lupaus peruttiin, se säästi eläke-menoja noin 22 miljoonaa markkaa vuodessa. Todettakoon, että vuoden 1996 alusta käyt-töön otettu taitettu indeksi koski aluksi vain 65 vuotta täyttäneitä, vuoden 2005 alusta kaik-kia. Tulevan ajan ja palkan määrittelyä kiristettiin ja kansaneläkettä ei enää anneta tietyn, matalahkon tulorajan ylittävän työeläkkeen saajille.

Jos eläkeläisen kannalta kaikkien leikkausten yhteisvaikutus haluttaisiin kuvata vain yhdel-lä luvulla, se voisi olla eläkkeen määrä jopa 40 - 45 prosenttia eläkepalkasta aikanaan ta-voitteeksi asetetun 60 prosentin asemesta”.
   
Muistiossamme ”eläkeläisten asemasta 2005 “ osoitetaan, että erilaisilla leikkauksilla eläk-keiden reaalitaso on pudonnut 42 prosenttiin ja on edelleen laskeva.

RIIDATON TOTUUS

Kuten muistiomme eläkeläisten asemasta 2005 ja lainaukset Teivo Pentikäisen ansi-okkaasta ja asiantuntevasta kirjoituksesta teoksesta Eläkepolitiikka 2000 - luvulla osoittavat riidatta, on eläkeläisten edunvalvonta epäonnistunut surkeasti viimeisten viidentoista vuoden aikana.

Edelleen professori Teivo Pentikäistä lainaten: “Eläkeläisten edunvalvonta on ollut heikkoa. Alas repijäin vyörytys on ollut massiivista ja suuri yleisö on saatu yleisesti uskomaan, että eläkejärjestelmät ovat vaarassa. Onkin selvää, että viimeistään nyt on kiire järjestää eläkeläisten puolustus pitävään kuntoon”.


TYÖELÄKE - ETUUKSIEN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN SUOJA

Teoksessa Eläkepolitiikka 2000 - luvulla on varatuomari Seppo Pietiläinen käsitellyt kirjoi-tuksessaan työeläkkeiden lainsäädännöllistä suojaa, josta hän toteaa seuraavaa: “Perustus-lakivaliokunta vetää asioissa linjat, käytännössä on ansiosidonnaisille etuuksille annettu omistusoikeuden suoja (HM 12 §) siltä osin kuin ne ovat työntekijän itse palkkaansa liitty-en ansaitsemia. Sen päätökset ovat koskeneet sekä yksityisen että julkisen puolen eläkela-kien etuuksien alennusmahdollisuuksia.


Nykyisen kansaneläkelain mukaista kansaneläkettä omaisuuden suoja ei ole milloinkaan koskenut, koska se on rahoitettu veronluonteisilla maksuilla eikä eläkkeen määrä ole riip-punut vakuutetun maksamista vakuutuksista.

Työeläke-etuuksien lainsäädännöllinen suoja - vain yksi oikeusturvan tae

Kehittyneen eläkejärjestelmän tunnusmerkkinä pidetään sen lakisääteisyyttä. Suomalaisella työeläkkeellä hoidetaan nykytilanteessa pääosa kansalaisen eläketurvan tarpeesta. Kansan-eläkkeellä on lähinnä täydentävä merkitys.

Ansioihin pohjaavat eläkejärjestelmät voivat olla lakisääteisiä, mutta ne saattavat perustua myös työehto- tai työsopimuksiin.

Lainsäädäntö jaetaan voimakkuusasteensa mukaan perustuslakiin, tavalliseen lakiin, asetuk-siin, valtioneuvoston päätöksiin ja ministeriön päätöksiin. Perustuslaeissa - hallitusmuodos-sa tai valtiopäiväjärjestyksessä - ei ole mainintaa työeläkkeistä eikä järjestelmän toimieli-mistä. Tämä ei merkitse sitä, ettei perustuslaeilla olisi merkitystä työeläke-etuuksien suojan kannalta.

Tärkeimmät työeläkesäännökset ovat TEL :ssä ja muissa työeläkelaeissa. Työeläkeasetuk-set sekä valtioneuvoston ja ministeriön päätökset sisältävät lähinnä määräyksiä organisaati-osta tai tarkentavia ja muita laskusääntöjä.

Perustoimeentulon suoja on suhteellinen

Valtiopäiväjärjestyksen 66 §:n 7 momentti kumottiin perusoikeusuudistuksen yhteydessä. Sen tilalle tuli hallitusmuodon 15 a §:n 2 momentti, jonka mukaan laissa taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan, työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuu-den aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Uusi perusoikeus-säännös ei myöskään määrittele suojattavan peruseläketurvan tasoa, joka aikaisemmin va-liokunnan käytännössä oli todettu täyden kansaneläkkeen suuruiseksi.

Lakisääteisyys

Lakisääteisyys on yksi työeläkevakuutetun oikeusturvan tae. Pelkästään se, että järjestelmän sanotaan olevan lakisääteinen, ei kuitenkaan vielä riitä antamaan riittävää suojaa. Jos kysy-myksessä oleva yhteiskunta ei kykene turvaamaan lakien noudattamista, ei lakisääteisyydel-lä ole suurta merkitystä. Toinen tärkeä ehto on järjestelmän talous. Jos ei ole etukäteen va-rauduttu tilanteeseen, jossa suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, eikä muihin näköpiirissä ole-viin vaikeuksiin, eivät mitkään lain tai perustuslain säännökset auta, kun kerran ei ole rahaa. Jos ollaan tässä tilassa, joudutaan alentamaan jopa maksussa olevia eläkkeitä. Edellä oleva on lainattu teoksesta Eläkepolitiikka 2000 - luvulla (Seppo Pietiläinen)

   On todettava, että Seppo Pietiläisen ajatus rahojen loppumistilanteesta aiheuttaisi jo muita-kin yhteiskunnallisia ongelmia kuin eläkkeiden maksun päättymisen. On todella uskoma-tonta, että edes mainitaan edellä oleva mahdollisuus, koska on selvää, ettei sellaista tilan-netta voi edes kuvitella syntyvän.

PERUSTUSLAINSUOJA

" Suomen hallitusmuodon mukaan on omaisuudensuojalla ollut korostettu merkitys. Tämä on paljolti perusteltavissa historiallisilla syillä. Hallitusmuodon omaisuuden suojaa koskeva säännös on tullut esiin aina silloin, kun on ollut kysymys työeläke-etujen heikentämisestä. Viime talouslaman aikana kokeiltiin suojan rajoja useaan otteeseen.

Perustuslakivaliokunta on todennut, että työeläkeoikeuksien perustuslain suojassa on kysy-mys nimenomaan ansaituksi katsotun konkreettisen edun, ei esimerkiksi tietyn voimassa olevan eläkejärjestelmän suojaamisesta.

Valiokunnan tulkintakäytännön perusteella onkin pääteltävissä, että perusoikeutena turva-taan juokseva eläke, ansaittu eläkeoikeus sekä työeläkkeen perustavaa laatua olevia tekijöi-tä, kuten eläkkeen riippuvuus työsuhteen pituudesta ja palkasta. Vanhuuseläke näyttää ole-van voimakkaammin suojattu kuin työkyvyttömyys- ja perhe-eläkeoikeudet.

Vaikka indeksiä pidetään järjestelmän peruselementtinä, voidaan sitä tulevaisuuteen nähden modifioida, kuten indeksien eriyttämisessä tapahtuikin vuoden 1996 alussa. Vain vähäisenä – siis sallittuna – kajoamisena eläke-etuun on samassa mietinnössä pidetty 1.3 prosenttiyk-sikön indeksileikkausta vaikeana talousvuonna 1994.Valiokunnan käytännöstä saa sen ku-van, että aikaisemmasta melko ehdottomasta eläke-etuuden turvasta ollaan siirtymässä jos-sain määrin joustavampiin tulkintoihin. Syynä on varmaan ollut talouslaman mukanaan tuoma realismi. Eläkeläisten kannalta on ikävää kun realismi vain jatkuu."

Edellä oleva on lainattu teoksesta Eläkepolitiikka 2000 - luvulla Seppo Pietiläisen tekstistä.


ELÄKEPOLITIIKKA 2000 - LUVULLE

“Vekselin maksamisen raskaimpaan vaiheeseen valmistaudutaan (suuret ikäluokat), mutta hieman siitä on vaadittu anteeksi ja saatukin heikentämällä luvattua eläketurvaa pariin ot-teeseen, viimeksi lamaan ja kansantalouden kantokykyyn vedoten.

Vekselin päästäminen protestilistalle koettelisi yhteiskunnan rakenteita, sillä eläkelupausten
ulosmittaajina eläkeläiset muodostaisivat suurten ikäluokkien vanhetessa äänestäjien pro-testoivan enemmistön. Lamaan liittyen tuli kuitenkin testattua, että suomalainen eläketurva sopeutuu koviinkin taloudellisiin tosiasioihin”. Lainaus Pekka Varomalta.

Edellä oleva ei millään istu meidän – kauan eläkkeellä olleiden – ajatusmalleihin. Mieles-tämme Pekka Varomalle tulisi langettaa elinikäinen eläkekielto, jotta hän oppisi ajattele-maan asioita eläkeläisenkin näkökulmasta.

ELÄKEJÄRJESTELMÄT KUULUVAT SOSIAALITURVAN YTIMEEN

Useillakin mittareilla mitattuna eläkejärjestelmä kuuluu sosiaaliturvan ytimeen. Muutamat viime vuodet ovatkin merkinneet myös eläketurvan sopeuttamista taloudellisen kehityksen asettamien reunaehtojen mukaiseksi.


ELÄKELÄISTEN EDUNVALVONNAN NYKYTILA

Yleistä

Rekisteröity vai ei, siinä kysymys, joka on aika ajoin noussut keskusteluun Valtakunnallis-ten Eläkeläisjärjestöjen Neuvottelukunnan hallinnossa, milloin minkin jäsenjärjestön toi-mesta.

Yhdistyslakimme 10 luku mahdollistaa yhdistyksen perustamisen ja toiminnan rekisteröi-mättömänä, mutta lain 58 § kertoo merkittävistä toimintaa haittaavista seikoista..
    "Vastuu velvoitteista
Yhdistys, jota ei ole merkitty rekisteriin, ei voi saada nimiinsä oikeuksia tai tehdä sitoumuk-sia eikä kantaa tai vastata. Rekisteröimättömän yhdistyksen puolesta tehdystä toimesta ai-heutuneesta velvoitteesta vastaavat toimeen osallistuneet tai siitä päättäneet henkilökohtai-sesti ja yhteisvastuullisesti. Yhdistyksen muut jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti sellai-sesta velvoitteesta"
   
Todennäköisesti näistä ja poliittisista syistä VENK haluaa olla     rekisteröitymätön ja vain lausunnonantaja eikä valtakunnallinen eläkeläisjärjestö.

Valtakunnallisten Eläkeläisjärjestöjen Neuvottelukunta VENK

Valtakunnallisten Eläkeläisjärjestöjen Neuvottelukunta VENK on valtakunnallisten eläke-läisjärjestöjen yhteenliittymä eli järjestö, jossa ovat jäseninä vuoden 2006 alusta lukien nel-jätoista yhdistystä, jotka VENK :n hallitus on anomuksesta yksimielisesti jäsenikseen
hyväksynyt. Jäseniä jäsenyhdistyksissä on yhteensä noin 300 000 henkeä eli vajaat neljäs-osa kaikista noin 1.4 miljoonasta eläkeläisestä.

VENK :n jäsenyhdistyksistä kahdeksan ovat poliittisten puolueiden jäsenyhdistyksiä ja kuusi jäsenyhdistystä ovat poliittisista puolueista riippumattomia lähinnä erikoisammatti-ryhmien yhdistyksiä. Jäsenyhdistykset ovat myös hyvin erilaisia muun muassa jäsenmäärän suhteen. Suurimmassa on 120 000 ja pienimmässä alle 1000 jäsentä, myös jäsenistön rekry-tointimenetelmät poikkeavat toisistaan.


VENK :n hallinto

VENK :n hallinto on järjestetty niin, että sen hallitukseen kuuluu kaksi edustajaa jokaisesta jäsenyhdistyksestä ja pääsääntöisesti edustajiksi nimetään puheenjohtaja ja toiminnanjohta-ja. Neuvottelukunnan puheenjohtajuus kiertää kalenterivuosittain seuraavassa järjestykses-sä: Eläkeliitto ry, Eläkeläiset ry, Svenska Pensionärsförbundet rf, Eläkkeensaajien Keskus-liitto EKL ry ja Kansallinen Senioriliitto ry. Sihteerinä toimii puheenjohtajavuorossa olevan yhdistyksen toiminnanjohtaja. Hallitus kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta vähintään kaksi kertaa vuodessa.

Työvaliokunnan muodostavat viiden jäsenyhdistyksen toiminnan johtajat. Neuvottelukun-nan vuosikuluista vastaavat jäsenyhdistykset. VENK :n hallinto onkin nykyisellään varsin epädemokraattinen, johon on tehtävä mahdollisimman nopeasti korjauksia.

VENK :n tehtävät

Ohjesääntönsä mukaisesti VENK toimii eläkkeensaajien edunvalvojana julkiseen valtaan päin, tekee esityksiä ja aloitteita sekä antaa lausuntoja poliittisille päättäjille ja viranomai-sille sekä muille tarpeelliseksi katsomilleen tahoille, pitää yhteyttä vanhus- ja eläkeasioi-denneuvottelukuntaan, seuraa Euroopan Unionin sosiaali- ja eläkepoliittisia linjauksia, edustaa jäsenjärjestöjään yhteisesti sovituissa asioissa, toimii jäsenjärjestöjen ja niiden jä-senten yhteiskunnallisen aseman vahvistamiseksi, tekee jäsenjärjestöjen toimintaa madolli-simman laajasti tunnetuksi ja järjestää seminaareja kulloinkin ajankohtaisista ikäihmisiä koskevista kysymyksistä.


Vanhus- ja eläkeasioiden neuvottelukunta

Vanhus- ja eläkeasioiden neuvottelukunta on valtioneuvoston nimeämä kaksitoistajäseni-nen toimielin, jonka toimikausi on kolme vuotta. Se työskentelee Sosiaali- ja terveysminis-teriön alaisuudessa. Neuvottelukunta jakaantuu kahteen työryhmään, nimittäin eläke- ja palveluryhmään.

Neuvottelukunnan tehtävät

Neuvottelukunnan tehtävänä on toimia yhdyssiteenä ja keskustelufoorumina vanhus- ja eläkeasioihin vaikuttavien tahojen välillä sekä aloitteentekijänä muun muassa vanhus- ja eläkeläisväestön toimeentuloturvaa ja elinolojen kehitystä koskevissa asioissa. Sen tehtävä-nä ei ole mietinnön aikaansaaminen, vaan se ilmaisee mielipiteensä erillisinä kannanottoina eli lausuntoina.

Neuvottelukunnan tehtäviin kuuluu edistää vanhus- ja eläkeläisväestön elinoloja, oikeuksia ja kokemuksia koskevan tiedon levittämistä ja hyväksikäyttöä yhteiskunnassa ja seurata toimialaansa koskevia asioita sekä kotimaan että EU :n osalta.

Neuvottelukunnan kokoonpano

Neuvottelukunnan jäseninä ovat eri ministeriöiden virkamiehet, ja neuvottelukunnassa on edustajansa kirkolla, Helsingin yliopistolla, Suomen Kuntaliitolla, Vanhustyön keskusliitol-la sekä viidellä poliittisella eläkeläisjärjestöllä.

Valtion eläkeneuvottelukunta VENK

Valtion eläkeneuvottelukunta VENK toimii Valtiovarainministeriön alaisuudessa ja se kä-sittelee valtion palveluksessa olevan henkilöstön eläkkeisiin liittyviä asioita ja niiden lain-säädännön valmistelua.
Neuvottelukunnan työllä on merkitystä julkisen sektorin eläkelakien kehityksessä. Neuvot-telukunnan jäsenet ovat Valtiovarainministeriön ja valtion työmarkkinajärjestöjen sekä Valtiokonttorin edustajia. Muun muassa Pardialla on siinä edustajat. Yleisesti ottaen tämä VENK ei edusta varsinaista eläkeläisten edun valvota koneistoa.


Sitoutumaton eläkeläispuolue SEDU ry.

Eläkeläisten edunvalvontaorganisaatioon kuuluu myös Suomen Eläkeläisten Edunvalvon-tayhdistys SEDU ry., jonka toiminnan merkitys on jäänyt merkitykseltään vähäiseksi, kos-ka sen rahoitusta ei ole pystytty hoitamaan niin että sen toiminta mahdollistuisi. SEDU on asettanut ehdokkaita eduskunta ja paikallisvaaleihin, mutta heikolla menestyksellä.

Työmarkkinajärjestöt

Eläkeläisten edunvalvontaselvityksessä ei voida myöskään unohtaa Työmarkkinajärjestöjä siis työnantajien EK :a ja työntekijöiden AKAVA :a, STTK :a ja SAK :a. Työmarkkina-osapuolethan sopivat myös monista eläkeläisiä koskevista talouden asioista vuosittaisissa Tupo - neuvotteluissa.

Poliittiset puolueet

Poliittisilla puolueilla, ainakin suurimmilla, on eläkeasioiden vastaavat, jotka ovat puolue-sihteereitä (vastaavia). Myös eduskuntaryhmillä on eläkeasioista huolta kantavia edustajia. Eduskunnassa on ollut myös joku yksinäinen edustaja, joka on esittänyt eriävän mielipi-teen eläkelakien käsittelyn yhteydessä muun muassa taitetun indeksin käyttöönotossa.

Eduskunta

Eduskunnassa toimii niin sanottu ikäihmisten hyvinvointiryhmä, joka on viime aikoina il-meisesti syventynyt enemmänkin kansanedustajien hyvinvointiin.

Kriittinen tarkastelu

Edellä on lueteltu eläkeläisten edunvalvontaan liittyen eräitä nykyisin
   toimivia elimiä, joille voitaisiin mieltää eläkeläisten edunvalvonta ainakin osatehtä-vänä. Edunvalvonnan heikot tulokset oikeuttavat kuitenkin kriittisen tarkastelun, jossa jäljelle jää ainoastaan Valtakunnallisten Eläkeläisjärjestöjen Neuvottelukunta ja Vanhus- ja eläkeasioiden neuvottelukunta, joilla niilläkään pelkkien lausuntojen antajina ei ole ollut perinteisen edunvalvonnan näkökulmasta suuria mahdollisuuk-sia selviytyä vaikeasta, mutta kuitenkin tärkeästä tehtävästään.



ELÄKELÄISTEN EDUNVALVONNAN KEHITTÄMINEN

Vallitseva tilanne

Suomen perustuslain alussa on kirjattu valtiopäiväjärjestyksen perusteet, joiden 1 luvun 2 §:ssä kansanvaltaisuus ja oikeusvaltioperiaate todetaan, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Julkisen val-lan tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Perusteiden 1 luvun 3 §:ssä todetaan, että lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päät-tää myös valtion taloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneu-vosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Kaikista eläkkeistä säädetään meillä Suomessa laeilla, joista siis päättää perustuslain val-tiopäiväjärjestyksen 1 luvun 3 §:n mukaisesti eduskunta hallituksen esityksestä. Myös eläk-keisiin mahdollisesti vuosittain tehtävistä indeksikorotuksista päättää eduskunta. Vuoden 2005 eläkeuudistuksessa indeksikorotuksen perusteiksi säädettiin niin sanottu taitettu in-deksi, joka koskee kaikkia eläkkeitä.

Tarkasteltaessa eläkeläisten mahdollisuuksia etujensa valvontaan, on todettava ne varsin vaikeiksi edellä olevasta lakisääteisyydestä johtuen.    Vastassahan ovat Suomen korkeimmat valtioelimet valtioneuvosto ja eduskunta. Viime vuosina on hallituspuo-lueilla ollut myös enemmistö eduskunnassa.

Suora vaikuttaminen

Eläke on meillä Suomessa niin sanotusti ansaintaperusteinen, joka tarkoittaa sitä, että henkilö säästää siis ansaitsee työuransa aikana oman eläkkeensä. Perustuslaki myös suojaa eläkkeen asianomaisen omaisuutena. Mielestämme eläkeasioissa vallitsee eri-koinen ristiriita siksi, että eduskunta päättää eläkeläisen ansaitsemasta omaisuudesta. Yleensähän asia on niin, että omistaja päättää kaikesta omaisuudestaan.

Ainoaksi suoran vaikuttamisen keinoksi jää äänestäminen ja sen kautta vaikuttaminen eduskunnan kokoonpanoon. Eläkeläisten onkin tulevaisuudessa harkittava erittäin tarkkaan, ketä ehdokasta äänestää.

Epäsuoria edunvalvonnan keinoja

Epäsuoria edunvalvontakeinoja ovat kannanotot ja lausunnot, joilla yritetään vaikuttaa asi-oiden valmisteluun. Pidetään yhteyttä poliittisiin puolueisiin, ennen muuta eduskuntaryh-miin ja puolueiden vanhustyön vastaaviin. On tärkeätä myös vaikuttaa ammattiyhdistys-liikkeeseen. Asioiden tiedottamisella on vaikutettava eläkeläisiin, jotta järjestäytymisaste saadaan nousemaan.

Suomen bruttokansantuotteen kehitys on viimeisten kymmenen vuoden aikana ylittänyt selvästi eurooppalaisen keskitason, mutta suomalainen sosiaaliturva on laskenut tuntuvasti alle tuon keskitason ja eläkkeemme ovat eurooppalaista keskitasoa. On siis todella löydet-tävä keinoja, joilla asioihin saadaan muutos aikaan.

Keskieläkkeemme on nyt 1 130.00 euroa kuukaudessa ja kansaneläke on edelleen alle 500 euroa kuukaudessa. Työntekijät ja yrittäjät saavat jäädä vanhuuseläkkeelle joustavasti 63 - 68 ikävuoden välillä. On yksinkertaista kaskea, että ihmisen on vaikea tulla toimeen edellä olevilla eläketuloilla.

Edunvalvonta, sellaisena kuin me useimmat sen tunnemme, siis sellaisena kun se ammatti-järjestöjen (AKAVA ry, STTK ry, SAK ry. MTK ry.) piirissä on käytössä, ei eläkeläisten osalta ole toistaiseksi mahdollista, koska eläkelaeista päättävien valtioneuvoston ja edus-kunnan kanssa ei ole ollut mahdollista käydä neuvotteluja.

Tarvitaan asennemuutos. Myötäelämisen mentaliteetista on päästävä, ja tilalle on saatava aggressiivisempi, taistelutahtoa uhkuvampi ajattelu. On muistettava, että kansantulon kakun jakajia on jatkuvasti suurempi joukko, joten puolensa pitäminen vaatii jatkuvia ponnistelu-ja. Eläkeläisten on havahduttava huomaamaan eläke-eduissaan tapahtunut kielteinen kehi-tys, joka jatkuessaan vaarantaa koko suuren väestöryhmän elämisen ja toimeentulon mah-dollisuudet.

Edunvalvonnan tehostaminen

Eläkeläisten edunvalvontaa on tehostettava muun muassa seuraavasti:

1. On kehitettävä ainoastaan yksi kokonaisvastuun kantava edunvalvonta-
organisaatio. Se voisi olla Suomen Eläkeläisjärjestöjen Keskusliitto SEK.
2. Keskusliitolle on saatava riittävä rahoitus, jotta sen monipuolinen
toiminta mahdollistetaan. (TELA:lta)
3. On palkattava päätoiminen puheenjohtaja, toiminnan johtaja ja toimisto,
jotta saadaan tarvittavaa asiantuntemusta, näkyvyyttä, kuuluvuutta ja uskottavuutta.
4. On luotava neuvottelujärjestelmä, jossa eläkeläisillä on mahdollisuus ottaa todella kantaa heidän asioissaan eli nykyinen lausuntojen antamisen edunvalvonta on aikansa elänyt.
5. Asioiden kiireellisyysjärjestys on, ensin pienituloisimmat sitten muut. Ensin on palautet-tava luvatut etuudet ja sitten on tehtävä kunnolliset tasokorotukset.
6. Eläkeläisten asioiden hoito on siirrettävä omalle ministerille valtioneuvostossa.
7. Jotta voidaan taata eläke-etujen säilyminen, on harkittava tarvittaessa eläkekattoa.

“Eläkeläisilläkin on äänioikeus. Poliittisia edellytyksiä sosiaaliturvan ja varsinkin eläk-keiden luomiselle on aina antanut eläkeläisten ja jo eläkeikää lähestyvien väestökerrosten suuri äänestysvoima, noin kaksi miljoonaa ääntä. Meillä eläkeläisten edunvalvonta osoit-tautui kuitenkin heikoksi, kun aatteiden aaltoliike ja erityisesti lamakatastrofi kaatuivat päälle. Eräiden muiden maiden “harmaiden pantterien” veroista voimaa ei vielä ole järjes-täytynyt. Toistuvat eläkkeiden leikkaukset ja uusilla uhkailut saattavat kuitenkin saada eläkeläiset organisoidummin liikkeelle varjelemaan siltä, että he toistuvasti joutuvat las-kusuhdanteiden ja lamojen ensisijaisiksi maksumiehiksi”. Lainaus Teivo Pentikäiseltä.


LOPUKSI

On todettava, että kun aloitimme noin puolitoista vuotta sitten paneutumisen eläke-läisten asioiden hoitoon ja edunvalvontaan, emme osanneet kuvitella, mitä sieltä pal-jastuisi. Työ on paljastanut sellaisen ongelmien vyyhdin, josta selviytyminen vaatii maassamme jopa laajaa arvokeskustelua.

Ei ole oikein eikä oikeudenmukaista, että maamme hyvinvoinnin rakentajat joutuvat antamaan osastaan eniten, kun saman aikaisesti jaetaan optioita ja kultaisia käden-puristuksia, joille ei ole pienintäkään hyväksyttävää perustetta. Erikoisen surullista on, että maamme kaikki merkittävät poliittiset puolueet ovat olleet mukana hyväk-symässä nuo eläkeläisten talouden heikennykset. On pakko todeta, että ainakaan va-semmiston puolueiden ohjelmiin tilanne ei istu.

Kaikkein uskomattominta on, että eduskunta on viisaudessaan hyväksynyt kansan-eläkkeeseen 5 euron korotuksen ensi syksyksi. Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin alle 500 euroa kuukaudessa saava eläkeläinen tuon mittavan korotuksen tuhlaa! Syntynee kulutusjuhlat!

Lähteet Eläkepolitiikka 2000 - luvulla
Internet
Perustuslaki

Lue lisää

Tämä juttu ei näköjään ollutkaan nettiversio, vaan se on lyönyt nyt sinne tänne esille kaikki ne tavutusviivat, jotka alkuperäisessä versiossa ovat asianmukaisesti paikallaan, kun sana katkeaa kesken rivin. Lienee kuitenkin ymmärrettävä.

JormaKKorhonen kirjoitti:

ELÄKELÄISTEN ASEMASTA

Suomessa on noin 1,4 miljoonaa eläkeläistä. Vanhuuseläkkeen saajia on eniten, noin 900 000. Henkilön oikeus työeläkelakien mukaiseen eläkkeeseen syntyy tehtyjen työvuosien ja hänen palkkansa perusteella. Työeläkelakien mukaan maksettava eläke on katsottava karttuneeksi henkilökohtaiseksi varallisuusoikeudeksi. Sama koskee eläkkeiden indeksikorotuksia. Eläke ei siis ole lainsäätäjän sosiaalisilla perusteilla myöntämä etuus, vaan se on omaisuuserä, joka nauttii perustuslain suojaa. Näin kuitenkaan ei ole ollut enää viimeisen viidentoista vuoden aikana.

   Kun maata ovat johtaneet enemmistöhallitukset, ja samoilla puolueilla on ollut valta myös perustuslakivaliokunnassa, on hallitus voinut antaa eläkkeiden indeksikorotuksista säädetystä laista poikkeavia esityksiä eduskunnalle, joka on ne hyväksynyt ja säätänyt yksivuotisina lakeina. Näillä on säännönmukaisesti aina heikennetty eläkeläisten asemaa. Eduskunta on samalla syyllistynyt perustuslain moitittavaan kiertämiseen.

Eläkkeitä on suoranaisesti alennettu tekemällä 1,3 %:n pysyväisalennus eläkepohjaan. Poikkeuslailla on eläkkeiden indeksikorotuksia leikattu 1992 ja jätetty ne kokonaan tekemättä 1993 ja 1994. Vuonna 1993 säädettiin ns. raippavero, jolloin eläkeläisillä alettiin maksattaa korotettua kansaneläkevakuutus- ja sairausvakuutusmaksua. Maksut ovat olleet vuosittain seuraavat: 1991/1,70 %, 1992/5,25 %, 1993/6,70 %, 1994/7,45 %, 1995/6,45 %, 1996/4,90 %, 1997/4,90 %, 1998/4,20 %, 1999/3,90 %, 2000/3,20 %, 2001/2,70 %, 2002/1,90 %, 2003/1,50 % ja 2004/1,50 %. Lisäksi on korotettu sairausvakuutusmaksua yli 80 000mk:n osalta, joka oli 1,00 % - 1,90 %, ja joka poistui 1999. Kun kansaneläkevakuutus- ja sairausvakuutusmaksujen yhteismäärä eläkkeestä oli vuonna 1991 1,7 %, niin vuonna 1994 määrä oli jo 7,45 %.

Eläkkeiden kehitys on sidottu edellisen vuoden kolmannen vuosineljänneksen keskimääräiseen palkka- ja hintatason muutokseen. Vuoden 1996 alussa otettiin käyttöön ns. taitettu indeksi, jolla yli 65-vuotiaiden työeläkeindeksin määräytymistä muutettiin siten, että ansiotasoindeksin muutoksen paino on 20 % ja kuluttajahintaindeksin paino 80 %. Aiemmin työeläkeindeksi määräytyi puoliksi sekä ansiotaso- että kuluttajahintaindeksin mukaan. Työikäisten työeläkeindeksi säilytettiin ennallaan (50 % 50 %).

Eläkeläisten asemaa ovat heikentäneet lisäksi tuloverojen korotukset. Sairauskulujen vähennys poistettiin 1992, eläkkeensaajille säädettiin kansaneläkevakuutusmaksu samansuuruisena kuin palkansaajille (3,05 %) 1992, sairausvakuutusmaksua korotettiin 2 penniä vastapainona palkansaajille 1993 säädettyihin työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuille sekä osin valtiontalouden heikon tilanteen vuoksi, valtion tuloveroasteikon tulorajoja ei muutettu vuosina 1991 – 1993, keskimääräinen kunnallisveroprosentti nousi lähes prosenttiyksiköllä vuoden 16,62 %:sta vuoden 1994 17,53 %:iin, perittiin ylimääräinen ennakonpidätys eli ”lainavero” vuosina 1993 – 1995 porrastettuna 100 000 markkaa ylittävistä tuloista (palautettiin lopullisessa verotuksessa 1995 – 1996). Mainitut muutokset ovat kiristäneet tuloverotusta todella tuntuvasti vuoden 1991 tasosta.

Lisäksi on hyväksytty uusia veroja, kuten kiinteistö- ja arvonlisäverot. Kunnallisverot ovat jatkaneet nousuaan lähes kaikissa kunnissa. Erilaiset palvelumaksut, lääkkeet, vuokrat ja muut elinkustannukset ovat myös nousseet enemmän kuin eläkkeet, jotka on painotettu elinkustannusindeksillä, johon vaikuttaa mm. viinan hinnan tuntuva alentaminen. Kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen, osalta eläkeläisiä jopa kahteen kertaan, on myös vaikuttanut eläkkeitä pienentävästi.

Keskimääräistä eläkettä saavan yli 65-vuotiaan eläkeläisen indeksien leikkausten, taitetun indeksin käyttöönoton ja kansaneläkkeen pohjaosan poistamisen aiheuttamat menetykset ovat vuodesta 1993 vuoden 2001 loppuun mennessä olleet yhteensä 16,6 prosenttiyksikköä. Työeläke on lain mukaan 60 % palkasta. Erilaisilla leikkauksilla eläkkeen reaalitaso on pudonnut 42 %:iin ja on edelleen laskeva.

Eläkkeen ostovoima laski yli 4 % vuodessa vuosina 1992 ja 1993 ja vielä 1994 yli 2 %. Eläkeläisten ostovoimaa heikensivät tietenkin myös nuo edellä todetut eläkeläisiin muuta väestöä kovempina kohdistuneet veronkorotukset ja kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksujen muutokset.
Tänä vuonna eläkkeet nousevat 0,93 %, mutta kun useimmalla eläkeläisellä verot nousevat enemmän, käteen tuleva rahamäärä vain pienenee entisestään, ja eläkkeen ostovoima sitäkin enemmän, kun kaikki hinnat kuitenkin nousevat hieman.

   Viimeisen kolmen vuoden aikana bruttopalkat liukumineen ovat nousseet keskimääräisesti 11-13 % (eri lähteissä erilaisia tietoja), mutta bruttoeläkkeet tänä aikana vain hieman yli 3 %, ja nettoeläkkeet sitäkin vähemmän, jos ollenkaan. Tänä vuonna työehtosopimusten nojallakin palkat nousevat 2-3 % ja mahdolliset liukumat päälle, mutta eläkkeet nousevat vain tuon mainitun 0,93 %. Nettotuloilla ja siis ostovoimalla mitattuna eläkeläisten asema palkansaajiin nähden on heikentynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana rajusti, noin 30 % vuoden 1991 keskinäisiin suhteisiin verrattuna.

   Pelkän kansaneläkkeen varassa eläviä on yli 100 000. Erityisen vaikea on heidän asemansa. Kansaneläke on paikkakunnasta riippuen keskimäärin 450 – 500 euroa kuukaudessa. Kansaneläkeläiset saavat kyllä asumistukea, mutta se lasketaan niin, että vuokran maksettuaan kansaneläkeläinen jää toimeentulotuen rajalle tai vain hiukan sen yläpuolelle niin, ettei ole oikeutettu toimeentulotukeen. Seitsemän euron korotus sellaisessa tilanteessa on lähes pilkantekoa.

Mistä eläkeläisten huono kohtelu johtuu? Meitä eläkeläisiä ei pidetä enää tuottavina ihmisinä, kun yleensä emme enää anna työpanosta, joka tuottaisi jotain lisäarvoa. Ei huomata sitä, että me kulutamme edelleen, ja kulutus lisää tuotantoa ja työllisyyttä; se on meidän panoksemme edelleen, jos emme halua nojata siihen, että olemme kyllä aikanamme antaneet yhteiskunnalle myös uutta tuottaneen panoksemme.

Myös sanotaan helposti, että eläkeläiset eivät enää tarvitse samaa kuin työikäiset. Eivät samaa, ja varsinkin lapsiperheiden tarpeet ovat myös eläkeläisten sydäntä lähellä, mutta eläkeläisillä ovat omat tarpeensa, jotka esim. sairaus- ja terveydenhoitokuluissa ovat suuremmat kuin nuoremmalla väestöllä. Ja noihin kuluihin aiemmin tulleita tukia on myös leikattu koko ajan.

   Kolmasosa äänioikeutetuista on eläkeläisiä. Tutkimusten mukaan eläkeläiset äänestävät työikäistä väestöä aktiivisemmin. Näin ollen lähes puolet vaaleissa äänestävistä saattaa olla eläkeläisiä. Silti mikään puolue ei aja eläkeläisten asiaa. Edellä todetun valossa se on hämmästyttävää.

   Maassa on useita eläkeläispuolueita, mutta niiden vaikutusvalta on yhtä tyhjän kanssa. Jokaisella puolueella on myös oma eläkeläisjärjestönsä, mutta yksikään niistä ei keskity tehokkaasti eläkeläisten etujen ajamiseen.
   Työikäiset eivät juuri tunne myötätuntoa meitä kohtaan, mitä myös pitää ihmetellä: eivätkö he ollenkaan ajattele, että heistä itsestäänkin tulee eläkeläisiä. Ammattiyhdistyksetkin kokevat meidät lähinnä vain kilpailijoikseen yhteisen kakun jaossa.

   On todettava, että eläkeläisten taloudellista asiaa ei valitettavasti aja kukaan; ei valtiovalta, eivät puolueet, ammattiyhdistykset eivätkä edes eläkeläisyhdistyksemme. Mitä pitäisi tehdä tilanteen korjaamiseksi?
   Ensimmäisenä konkreettisena toimenpiteenä valtiovallan tulisi nimetä erityinen eläkeministeri, joka vastaisi kaikista eläkeasioista. Se olisi perusteltua eläkeläisten suuren määrän ja monien muidenkin kuin edellä kuvattujen erityisongelmien vuoksi. Eläkeministerin nimittämisellä valtiovalta voisi osoittaa, että se ei pidä meitä turhana joukkona.

   On selvää, että kaikkien kansalaispiirien oli osallistuttava laman hoitoon, ja siihen me eläkeläiset osallistuimme nurkumatta. Mutta nyt, kun pahin on jo ajat sitten ohitettu ja kansantalous on jo kauan kasvanut kohisten, meidän eläkeläisten lamatalkoot jatkuvat yhä. Se ei ole oikein.

Me eläkeläiset kyllä tunnemme edelleen yhteiskunnallisen vastuumme ja myös vastuumme tulevaisuudesta siksikin, että useimmilla meistä on ”omia nuoria”, joiden asemasta ja tulevaisuudesta haluamme huolehtia osaltamme, mutta kuka huolehtii meistä? Meidät koetaan vain yhteiskunnalliseksi rasitukseksi. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion olemukseen kuuluu, että kaikista yhteiskunnan jäsenistä huolehditaan. Huolenpidon luulisi kohdistuvan erityisesti niihin, jotka ovat olleet tätä hyvinvointiyhteiskuntaa rakentamassa.

Me eläkeläiset olemme myös itse olleet syyllisiä asemamme heikentymiseen, koska emme ole protestoineet heikosta asioittemme hoidosta enempää kunnallis- kuin eduskuntavaaleissa tai muutenkaan näkyvästi julkisuudessa. Meidän on nyt aktivoiduttava kaikin tavoin. Meidän on ruvettava tuntemaan paremmin vastuuta myös itsestämme, omista elinmahdollisuuksistamme, ruvettava pitämään lujemmin kiinni oikeuksistamme.

Kun valtiovalta ja muut kansalaisryhmät eivät näy tätä huomaavan, meidän itsemme on ryhdyttävä sitä vaatimaan. Niin on tehtävä aina ja kaikkialla,
missä se mahdollista on. Niin vaaleissa edustajaehdokkailta kuin yhdistyksissämme, ja tätä viestiä on vietävä kaikkialle julkisuuteen.
Asemamme on heikentynyt niin paljon, että siihen meillä on kiistämätön oikeus ja velvollisuuskin. ”Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit ei hanki”.

   Edellä esitetyt numerotiedot perustuvat Eläketurvakeskuksen eläkeasioista tehtyihin tutkimuksiin vuosina 1999-2005, Veronmaksajain tutkimuksiin (erityisesti Jenni Oksasen vuonna 2004 tekemä tutkimus ”Eläkkeet, verot ja ostovoima”), Kelan tiedotusosaston tiedotteisiin ja Valtiokonttorilla tehtyihin haastatteluihin sekä Urpo Ryönänkosken julkaisuun ”Eläkeläisten kohtelu Suomessa vuosituhannen vaihteessa”.

Päällystöliiton evp-yhdistyksen eläkeläistoimikunta   
   
Raimo Toveri         Esko Valkama

Veikko Vanhamäki      Jorma Korhonen


   

Lue lisää

Meidän eläkeläisten, jotka olemme rakentaneet - myös noiden muutamien täällä esiintyvien paskanärhien - elintason perustan, tulee vaatia osuuttamme sen perustan tuotosta. Koska puolueet kosiskelevat vain niitä, joiden on tulevaisuus, tulee meidän nostaa omaa profiiliamme. Vaikka emme ole siihen oman nokan ylhäälläpitämiseen tottuneetkaan. Onhan meidän osamme ollut, paitsi lasten tulevaisuuden turvaaminen, myös omista vaateista pidättäytyminen.
Mutta nyt tuntuu tulleen sietokyvyn rajat vastaan.
Joten osoitetaan vielä kerran, mistä meidät on tehty, muistuttamalla - itse kukin - puolueitamme olemassa olostamme.

...kun ei pysty enää kirjoittamaankaan oikein.
Tuota se tekee kun ottaa liikaa mitä tahansa.

Ei JKK:n enää tarvitsisi olla kaapissa. SDP:hän on homoja pullollaan, JKK sopii hienosti joukkoon. Ennen aikoihin homot ovat tietysti joutuneet elämään sosiaalisten paineiden alla ns. normaalia elämää, mutta nykyään voi aivan huoletta heittäytyä homssuksi misjöö Mossen tyyliin. Siinäpä oiva poikakaveri JKK:lle!!!

Minä en koskaan tarkoita jättää oikolukua juttujeni lukijalle, mutta nyt näkyi lipsahtaneen pahoja "kijoitusvihreitä".

>> psakanärhille sanoisin, että kun eivät saaneet haluamaansa kylliski > paskanärhille sanoisin, että kun eivät saaneet haluamaansa kylliksi

JormaKKorhonen kirjoitti:

Minä en koskaan tarkoita jättää oikolukua juttujeni lukijalle, mutta nyt näkyi lipsahtaneen pahoja "kijoitusvihreitä".

>> psakanärhille sanoisin, että kun eivät saaneet haluamaansa kylliski > paskanärhille sanoisin, että kun eivät saaneet haluamaansa kylliksi

Lue lisää

Etkö osaisi, kun itseäsi niin älykkäänä pidät, tulkita näitä paskanärhiä siten, että OLEMME KYLLÄSTYNEET SINUN KIRJOITUKSIISI!

JormaKKorhonen kirjoitti:

Minä en koskaan tarkoita jättää oikolukua juttujeni lukijalle, mutta nyt näkyi lipsahtaneen pahoja "kijoitusvihreitä".

>> psakanärhille sanoisin, että kun eivät saaneet haluamaansa kylliski > paskanärhille sanoisin, että kun eivät saaneet haluamaansa kylliksi

Lue lisää

Jorma, älä tuhlaa aikaasi tuollaiseen mauttomaan söhläämiseen.

Siivoa toki suusi ja koeta käyttäytyä arvosi ja ikäsi mukaisesti. Mitä se tuo tuommoinen on, että raivoat täällä. Kyllä sinussa taisi nyt tulla se "kova kapi" esiin. Enemmän niitä intti-juttuja nuo paskan syömiset. Sivistys: toisiin se ei tartu ja toisissa se on niin ulkokultaista!

Lueppas tuo pätkä Korhosen esityksestä. On satavarmasti totta joka sana, ja se kyllä kertoo, miten eläkeläiset ovat jääneet jälkeen palkansaajista.

¤¤¤¤¤

Eläkkeitä on suoranaisesti alennettu tekemällä 1,3 %:n pysyväisalennus eläkepohjaan. Poikkeuslailla on eläkkeiden indeksikorotuksia leikattu 1992 ja jätetty ne kokonaan tekemättä 1993 ja 1994. Vuonna 1993 säädettiin ns. raippavero, jolloin eläkeläisillä alettiin maksattaa korotettua kansaneläkevakuutus- ja sairausvakuutusmaksua. Maksut ovat olleet vuosittain seuraavat: 1991/1,70 %, 1992/5,25 %, 1993/6,70 %, 1994/7,45 %, 1995/6,45 %, 1996/4,90 %, 1997/4,90 %, 1998/4,20 %, 1999/3,90 %, 2000/3,20 %, 2001/2,70 %, 2002/1,90 %, 2003/1,50 % ja 2004/1,50 %. Lisäksi on korotettu sairausvakuutusmaksua yli 80 000mk:n osalta, joka oli 1,00 % - 1,90 %, ja joka poistui 1999. Kun kansaneläkevakuutus- ja sairausvakuutusmaksujen yhteismäärä eläkkeestä oli vuonna 1991 1,7 %, niin vuonna 1994 määrä oli jo 7,45 %.

Eläkkeiden kehitys on sidottu edellisen vuoden kolmannen vuosineljänneksen keskimääräiseen palkka- ja hintatason muutokseen. Vuoden 1996 alussa otettiin käyttöön ns. taitettu indeksi, jolla yli 65-vuotiaiden työeläkeindeksin määräytymistä muutettiin siten, että ansiotasoindeksin muutoksen paino on 20 % ja kuluttajahintaindeksin paino 80 %. Aiemmin työeläkeindeksi määräytyi puoliksi sekä ansiotaso- että kuluttajahintaindeksin mukaan. Työikäisten työeläkeindeksi säilytettiin ennallaan (50 % 50 %).

Eläkeläisten asemaa ovat heikentäneet lisäksi tuloverojen korotukset. Sairauskulujen vähennys poistettiin 1992, eläkkeensaajille säädettiin kansaneläkevakuutusmaksu samansuuruisena kuin palkansaajille (3,05 %) 1992, sairausvakuutusmaksua korotettiin 2 penniä vastapainona palkansaajille 1993 säädettyihin työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuille sekä osin valtiontalouden heikon tilanteen vuoksi, valtion tuloveroasteikon tulorajoja ei muutettu vuosina 1991 – 1993, keskimääräinen kunnallisveroprosentti nousi lähes prosenttiyksiköllä vuoden 16,62 %:sta vuoden 1994 17,53 %:iin, perittiin ylimääräinen ennakonpidätys eli ”lainavero” vuosina 1993 – 1995 porrastettuna 100 000 markkaa ylittävistä tuloista (palautettiin lopullisessa verotuksessa 1995 – 1996). Mainitut muutokset ovat kiristäneet tuloverotusta todella tuntuvasti vuoden 1991 tasosta.

Lisäksi on hyväksytty uusia veroja, kuten kiinteistö- ja arvonlisäverot. Kunnallisverot ovat jatkaneet nousuaan lähes kaikissa kunnissa. Erilaiset palvelumaksut, lääkkeet, vuokrat ja muut elinkustannukset ovat myös nousseet enemmän kuin eläkkeet, jotka on painotettu elinkustannusindeksillä, johon vaikuttaa mm. viinan hinnan tuntuva alentaminen. Kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen, osalta eläkeläisiä jopa kahteen kertaan, on myös vaikuttanut eläkkeitä pienentävästi.

Keskimääräistä eläkettä saavan yli 65-vuotiaan eläkeläisen indeksien leikkausten, taitetun indeksin käyttöönoton ja kansaneläkkeen pohjaosan poistamisen aiheuttamat menetykset ovat vuodesta 1993 vuoden 2001 loppuun mennessä olleet yhteensä 16,6 prosenttiyksikköä. Työeläke on lain mukaan 60 % palkasta. Erilaisilla leikkauksilla eläkkeen reaalitaso on pudonnut 42 %:iin ja on edelleen laskeva.

Eläkkeen ostovoima laski yli 4 % vuodessa vuosina 1992 ja 1993 ja vielä 1994 yli 2 %. Eläkeläisten ostovoimaa heikensivät tietenkin myös nuo edellä todetut eläkeläisiin muuta väestöä kovempina kohdistuneet veronkorotukset ja kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksujen muutokset.
Tänä vuonna eläkkeet nousevat 0,93 %, mutta kun useimmalla eläkeläisellä verot nousevat enemmän, käteen tuleva rahamäärä vain pienenee entisestään, ja eläkkeen ostovoima sitäkin enemmän, kun kaikki hinnat kuitenkin nousevat hieman.

Viimeisen kolmen vuoden aikana bruttopalkat liukumineen ovat nousseet keskimääräisesti 11-13 % (eri lähteissä erilaisia tietoja), mutta bruttoeläkkeet tänä aikana vain hieman yli 3 %, ja nettoeläkkeet sitäkin vähemmän, jos ollenkaan. Tänä vuonna työehtosopimusten nojallakin palkat nousevat 2-3 % ja mahdolliset liukumat päälle, mutta eläkkeet nousevat vain tuon mainitun 0,93 %. Nettotuloilla ja siis ostovoimalla mitattuna eläkeläisten asema palkansaajiin nähden on heikentynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana rajusti, noin 30 % vuoden 1991 keskinäisiin suhteisiin verrattuna.

eläkeläinen - kirjoitti:

Lueppas tuo pätkä Korhosen esityksestä. On satavarmasti totta joka sana, ja se kyllä kertoo, miten eläkeläiset ovat jääneet jälkeen palkansaajista.

¤¤¤¤¤

Eläkkeitä on suoranaisesti alennettu tekemällä 1,3 %:n pysyväisalennus eläkepohjaan. Poikkeuslailla on eläkkeiden indeksikorotuksia leikattu 1992 ja jätetty ne kokonaan tekemättä 1993 ja 1994. Vuonna 1993 säädettiin ns. raippavero, jolloin eläkeläisillä alettiin maksattaa korotettua kansaneläkevakuutus- ja sairausvakuutusmaksua. Maksut ovat olleet vuosittain seuraavat: 1991/1,70 %, 1992/5,25 %, 1993/6,70 %, 1994/7,45 %, 1995/6,45 %, 1996/4,90 %, 1997/4,90 %, 1998/4,20 %, 1999/3,90 %, 2000/3,20 %, 2001/2,70 %, 2002/1,90 %, 2003/1,50 % ja 2004/1,50 %. Lisäksi on korotettu sairausvakuutusmaksua yli 80 000mk:n osalta, joka oli 1,00 % - 1,90 %, ja joka poistui 1999. Kun kansaneläkevakuutus- ja sairausvakuutusmaksujen yhteismäärä eläkkeestä oli vuonna 1991 1,7 %, niin vuonna 1994 määrä oli jo 7,45 %.

Eläkkeiden kehitys on sidottu edellisen vuoden kolmannen vuosineljänneksen keskimääräiseen palkka- ja hintatason muutokseen. Vuoden 1996 alussa otettiin käyttöön ns. taitettu indeksi, jolla yli 65-vuotiaiden työeläkeindeksin määräytymistä muutettiin siten, että ansiotasoindeksin muutoksen paino on 20 % ja kuluttajahintaindeksin paino 80 %. Aiemmin työeläkeindeksi määräytyi puoliksi sekä ansiotaso- että kuluttajahintaindeksin mukaan. Työikäisten työeläkeindeksi säilytettiin ennallaan (50 % 50 %).

Eläkeläisten asemaa ovat heikentäneet lisäksi tuloverojen korotukset. Sairauskulujen vähennys poistettiin 1992, eläkkeensaajille säädettiin kansaneläkevakuutusmaksu samansuuruisena kuin palkansaajille (3,05 %) 1992, sairausvakuutusmaksua korotettiin 2 penniä vastapainona palkansaajille 1993 säädettyihin työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuille sekä osin valtiontalouden heikon tilanteen vuoksi, valtion tuloveroasteikon tulorajoja ei muutettu vuosina 1991 – 1993, keskimääräinen kunnallisveroprosentti nousi lähes prosenttiyksiköllä vuoden 16,62 %:sta vuoden 1994 17,53 %:iin, perittiin ylimääräinen ennakonpidätys eli ”lainavero” vuosina 1993 – 1995 porrastettuna 100 000 markkaa ylittävistä tuloista (palautettiin lopullisessa verotuksessa 1995 – 1996). Mainitut muutokset ovat kiristäneet tuloverotusta todella tuntuvasti vuoden 1991 tasosta.

Lisäksi on hyväksytty uusia veroja, kuten kiinteistö- ja arvonlisäverot. Kunnallisverot ovat jatkaneet nousuaan lähes kaikissa kunnissa. Erilaiset palvelumaksut, lääkkeet, vuokrat ja muut elinkustannukset ovat myös nousseet enemmän kuin eläkkeet, jotka on painotettu elinkustannusindeksillä, johon vaikuttaa mm. viinan hinnan tuntuva alentaminen. Kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen, osalta eläkeläisiä jopa kahteen kertaan, on myös vaikuttanut eläkkeitä pienentävästi.

Keskimääräistä eläkettä saavan yli 65-vuotiaan eläkeläisen indeksien leikkausten, taitetun indeksin käyttöönoton ja kansaneläkkeen pohjaosan poistamisen aiheuttamat menetykset ovat vuodesta 1993 vuoden 2001 loppuun mennessä olleet yhteensä 16,6 prosenttiyksikköä. Työeläke on lain mukaan 60 % palkasta. Erilaisilla leikkauksilla eläkkeen reaalitaso on pudonnut 42 %:iin ja on edelleen laskeva.

Eläkkeen ostovoima laski yli 4 % vuodessa vuosina 1992 ja 1993 ja vielä 1994 yli 2 %. Eläkeläisten ostovoimaa heikensivät tietenkin myös nuo edellä todetut eläkeläisiin muuta väestöä kovempina kohdistuneet veronkorotukset ja kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksujen muutokset.
Tänä vuonna eläkkeet nousevat 0,93 %, mutta kun useimmalla eläkeläisellä verot nousevat enemmän, käteen tuleva rahamäärä vain pienenee entisestään, ja eläkkeen ostovoima sitäkin enemmän, kun kaikki hinnat kuitenkin nousevat hieman.

Viimeisen kolmen vuoden aikana bruttopalkat liukumineen ovat nousseet keskimääräisesti 11-13 % (eri lähteissä erilaisia tietoja), mutta bruttoeläkkeet tänä aikana vain hieman yli 3 %, ja nettoeläkkeet sitäkin vähemmän, jos ollenkaan. Tänä vuonna työehtosopimusten nojallakin palkat nousevat 2-3 % ja mahdolliset liukumat päälle, mutta eläkkeet nousevat vain tuon mainitun 0,93 %. Nettotuloilla ja siis ostovoimalla mitattuna eläkeläisten asema palkansaajiin nähden on heikentynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana rajusti, noin 30 % vuoden 1991 keskinäisiin suhteisiin verrattuna.

Lue lisää

Teitä on liikaa meidän elätettävänä. Meillä ei ole rahaa maksaa vaatimianne etuisuuksia.

Mene ruikuttamaan hautausmaalle.

eläkeläisiä liikaa kirjoitti:

Teitä on liikaa meidän elätettävänä. Meillä ei ole rahaa maksaa vaatimianne etuisuuksia.

Mene ruikuttamaan hautausmaalle.

että

"Teitä on liikaa meidän elätettävänä"

Ja niin sanoo tukien varassa elävä kepulainen eläkkeensä pitkällä työurallaan ansainneelle.

joille ei mikään riitä.
Kun omakupu pulottaa, unohdat missä ovat ne jotka ovat luoneet perustan sinun kupusi täyteläisyydelle. Et välitä pätkääkään siitä miten elintasosi perustan luoneet selviytyvät. Tai miltä sinun asenteesi heistä tuntuu. Luulosi, että me emme tajua, kertoo paljon enemmän sinun tyhmyydestäsi, kuin meidän tajuamisestamme. Onneksi suurimmalla osalla eläkeläisiä on lapsia, joilla fiksuus on aivan eritasolla kuin sinulla.

Me olemme kyllä pystyneet luomaan tähän maahan paremmat elämän edellytykset. (kuin meillä on ollut) Mutta emme ole kyenneet antamaan kaikille käsityskykyä ja viisautta ymmärtää sitä.

En kerjää sinun laisten ymmärrystä, enempää kuin kiitollisuuttakaan. Olen kiitollinen että laisiasi on kuitenkin verrattain vähän.

niitä kirjoitti:

joille ei mikään riitä.
Kun omakupu pulottaa, unohdat missä ovat ne jotka ovat luoneet perustan sinun kupusi täyteläisyydelle. Et välitä pätkääkään siitä miten elintasosi perustan luoneet selviytyvät. Tai miltä sinun asenteesi heistä tuntuu. Luulosi, että me emme tajua, kertoo paljon enemmän sinun tyhmyydestäsi, kuin meidän tajuamisestamme. Onneksi suurimmalla osalla eläkeläisiä on lapsia, joilla fiksuus on aivan eritasolla kuin sinulla.

Me olemme kyllä pystyneet luomaan tähän maahan paremmat elämän edellytykset. (kuin meillä on ollut) Mutta emme ole kyenneet antamaan kaikille käsityskykyä ja viisautta ymmärtää sitä.

En kerjää sinun laisten ymmärrystä, enempää kuin kiitollisuuttakaan. Olen kiitollinen että laisiasi on kuitenkin verrattain vähän.

Lue lisää

"Me olemme kyllä pystyneet luomaan tähän maahan paremmat elämän edellytykset. (kuin meillä on ollut)" Täyttä itsekästä paskaa. Ette edes eläkkeitänne ole itse kustantaneet, ettekä isillenne kustantaneet. Syötte meidän työssäkäyvien leipää.

Nykyiset eläkeläiset ovat vastuussa maan saattamisesta oman edun tavoittelijoihin. Nykyisin jo työttömyys periytyy.

Suomi on nykyisten eläkeläisten jäljiltä huonomassa jamassa kuin ennen heitä. Saasteet ja sosiaalinen epätasa-arvoisuus.

no - se tasoittuu hautausmaalla. Tervemenoa sinne!

Katsoppas vähän, kuka kaipaili kapia jo avauksessa ja ketkä hänestä ovat eniten puhuneet sen jälkeen. Älä yritä panna kapia kantamaan kepulaisten maniaa.

idiootti.

Jorma,

kun sinä olet tuota patsaan paikkaa käynyt noin tarkkaan tutkimassa, niin menepä joskus poikkeamaan siellä Apollonkadun puoluetoimistolla. Ja etsi käsiisi vaikka siinä heti oven takana oleva keskustan Helsingin toiminnanjohtaja Varila tai suunnittelusihteeri Miettinen. Molemmat ovat oikein sivistyneitä ja miellyttäviä ihmisiä. Voisit saada ajankohtaista ja päivitettyä tietoa keskustan politiikasta ja tavoitteista sen sijaan, että aina törmäät Kekkosen haamuun. Saisit uutta tietoa keskustan jäsen- ja kannattajakunnasta sekä hallituksen päätöksistä tai Keskustan tavoitteista Helsingissä. Tai vaikka puolueen eläkepoliittisista linjauksista. Jos ne asiat sinua kiinnostavat enemmän kuin tuo saittinahistelu. Olisi ikään kuin miellyttävämpää keskustella, kun ennakkoluuloja olisi vähemmän, tietoa enemmän. "Patsashankkeesta" en usko puolueemme kiinnostuvan. Kekkosella on jo patsaansa...

Öky

alkaa muuttua vakavaksi.

miksi? kirjoitti:

alkaa muuttua vakavaksi.

sellainen on elämän laki..........jos uhoaa