Koskettavin elokuva?

Ei muuten ole yhtään naurettavaa, että aikuinen mies itkee elokuvaa katsellessaan. Itku on vain yksi osoitus siitä, että aikuisella miehellä on paljon empatiakykyä, ihmissuhteissa arvokas lahja eläytyä toisen asemaan. Olen myös sitä mieltä, että elokuvasta saa itselleen enemmän, jos antaa sen koskettaa. Filmin äärellä nauraminen ja kyynelehtiminen on aktiivista elokuvan katselua. Eläessään tapahtumissa mukana, löytää tarinasta helposti ne itselleen tärkeät pointit ja teemat. Minua poruttavat esimerkiksi nämä:

Pan's Labyrinth. Nyyhkin suunnilleen koko elokuvan ajan enkä olisi lopettanut vielä leffateatterista lähdettyänikään, ellen olisi silloin ollut kiusallisen julkisella paikalla. Itkin ko. filmissä erinomaisesti kuvattua ihmisyyden pimeää puolta ja sitkeää mutta lähes toivotonta taistelua mieletöntä väkivaltaa vastaan. Itkin lapsen kärsimystä, pelkoa ja yksinäistä kamppailua; riipaisevaa surua ja sydämen kauhusta vapisevaa vahvuutta. Elokuva on kaikessa hirveydessään myös tavattoman kaunis. Sitä voisi melkein sanoa pieneksi eksistentialismin ylistyspuheenvuoroksi: kohtaloaan kukaan ei viime kädessä valitse, mutta pakopaikan ja pelastavan suhtautumistavan saattaa löytää omasta mielestään.

Patch Adams. Katsoin tämän siskon kanssa kotisohvalla, ja kesken kaiken oli pakko kipaista keittiöön hakemaan talouspaperirullaa niistämistä ja poskien kuivailua varten. Tässä elokuvassa kyyneleet pääsevät valloilleen, kun Patch Adams menettää traagisesti melkein-tyttöystävänsä Carinin. Elokuva on kipeänkepeä eikä niin vähänkään imelä pläjäys. Jotenkin vain hassu herkistely petaa siinä juuri otolliset pohjat kunnon itkuille. Kaikki menee plörinäksi ilman kenenkään syytä. Tarkoitukset ovat hyviä ja ihmiset toimivat niin jalosti ja rohkeasti, ja kuitenkin lopulta homma romahtaa (ja minä hukun kyynelnesteeseen).

Äideistä parhain. No niin. Elokuvassahan ei pitäisi noin niin kuin kriittisesti analysoiden olla mitään merkillistä: juoni on aikas peruskamaa, tarinat kerrottu ennenkin ja käänteet melko ennalta arvattavia. MUTTA. Pääosanäyttelijä Topi Majaniemi, elokuvassa Eero, on kertakaikkisen hellyttävä ja tarjoilee (ohjaajan avustuksella toki) lapsen maailman niin lähelle katsojaa, ettei se voi olla koskettamatta. Myös Maria Lundqvist ja Michael Nyqvist tekevät Eeron ruotsinvanhempina vahvat roolisuoritukset. Minulla on itku aina herkässä, kun on kyse lapsen hädästä. Tämän elokuvan johdantokohtauskin sai jo vedet silmiin: pieni poika koivumetsän valkorunkojen keskellä kuin jonkinlaisessa kansallisromanttisessa labyrintissa huutaa lohduttomasti äitiään. Suurimmat itkut tyrskähtivät kuitenkin katsoessani kohtausta, jossa Eero ja tämän "varaäiti" joutuvat pakon edessä eroamaan toisistaan.

Näitä yllä mainittuja elokuvia ja niiden koskettavuutta on vähän vaikea verrata toisiinsa. Eniten kyyneleitä olen tainnut kuluttaa tuohon Pan's Labyrinthiin.

AI:n lopulla tuntui pakottavaa tarvetta saada insuliinipiikki vaikka en diabeetikko olekaan.

Se on kyllä se: Titanic,

ja Leijona Kuningas (kohta jossa se isä leijona tippuu alas ja kuolee, ja toinen kohta jossa se isä leijona ilmestyy tähdissä taivaalla simballe ja kuuluu ihana ääni "Muista simba"..)

snif...

niin ja ikuisesti sinun- elokuva on myös saanut minut parkumaan aina.

Passion of the Christ eli suomeksi Jeesuksen kärismysnäytelmä. kohta jossa ne ruoskii Jeesusta ja toinen kohta meno Golgatalle. En ole pystynyt katsomaan yhtään kertaan ilman itkemättä.

Ei nyt kaikista koskettavin, mutta Life supportin loppu on surullinen, kun Amare kuolee Aidsiin.

Itken aika monia elokuviani katsoessa, melko usein kyseessä on ilon kyyneleet kauniin kohtauksen vuoksi. Muutamia on jäänyt mieleen:

Bride of Frankentsein: Sokeen papan ja hirviön ystävyys kosketti kovasti.

Disney Hercules: Megara jäi kaatuvan pylvään alle.

Platoon: Willem Dafoen roolihahmon kuolema.

Perhosvaikutus: LoL yksi harvoista läpinäkyvistä itkettäjistä joka on vaikuttanut.

Mulan: En muista tarkkaa kohtaa, mutta elokuva on jäänyt mieleen kyynelien valuttajana.

Useat rakkauselokuvat saavat itkemään, jolleivat ole laimealla komedialla pilattuja. Eläinten suuri osuus kunnon eläiminä, ei siis inhimmistettyinä otuksina, saa minut myös aina jostain syystä tunnekuohuun. Olen paska ihminen.

Blade Runner ja Royn loppurepliikki.

Siinä kiteytetään parilla lauseella elämän turhuus, ja sen lohduton kauneus.

http://www.youtube.com/watch?v=yZsh0AXhmZs

Leaving Las Vegas

Alkoholi ainoa koti - parempi kuolla promilletaivaassa, kuin elää tarkoituksettomuuden ja elämäntuskan helvetissä.

Hana-Bi

Vääjäämätöntä ei saa peruttua, tiimalasia ei voi kääntää, mutta sille voi ostaa lisää aikaa, kovimmalla korolla.

Pan's Labyrinth

Kun lapsen maailma kohtaa todellisuuden nimeltä aikuisten maailma, lapsuuden leikit ja fantasiat saavat julman ja lohduttoman lopun.

Satunnainen matkailija, Kuudes aisti, AI lyhyesti.

Visa Mäkisen elokuvat itkettää :(

on syvällisyyttä saa mut kyynelehtiin. Niitä on mm. Forrest Gump, Ever After, The Notebook, Passion of the Christ, Titanic, I Am Sam (tässä leffassa porasin ihan pimeenä, niiskutin varmaan 10 min leffan loputtua ja mun mies tuli jo kysyyn että oonko kunnossa) :)

Elämäni ilman minua/My life without me , Isabel Coixet

Oikeasti loistava pienelokuva, kannattaa katsoa. Itse olen nähnyt sen useita kertoja ja itken aina toisinaan. Nuori äiti saa tietää sairastavansa kuolemaan johtavaa sairautta, eikä voi kertoa siitä kellekään.

Disco Pigs/ Kirsten Sheridan

Kahden toisiinsa kiinni kasvaneen nuoren eriytymistarina rankoin kääntein.

Lilja 4-ever

Loistava kuvaus venäläisestä alaikäisestä tytöstä, joka joutuu äitinsä hylkäämäksi ja jää selviytymään aivan yksin.

on mielestäni koskettavin leffa; porasin tuntikausia sen jälkeen ja lapset ja mies ihmettelivät jo että mikä äippää vaivaa.

Kannattaa kattoo ko. leffa; se on todella kaunis tarina aidosta rakkaudesta ja näyttelijät ovat parhaasta päästä (mm. Kevin Costner, Robin Right-Penn, Paul Newman etc...)

parasta oli kuinka william wallace lähti kostamaan rakkaansa kuoleman eikä edes kidutettavana luovu toiveesta jossa on itsenäinen skotlanti...

Titanic on koskettavine lokuva. Itken aina siin ku ne on siin oven pääl ja lupaa ikuista rakkautta vaik tietää et ne ei selviä. Ja sit se ku jack kuolee ja sit se loppu mis rose koulee. Aina ku käy kattoo sit tarttee paketillinen nenäliinoi.

Nooh, tälläisiä elokuvia on paljon mutta muutama kuten American history x:n loppukohta on jäänyt päähän ja Hachiko – tarina uskollisuudesta on aika hyvä esimerkki myös.

lE gRAND bLEU, Eli Suuri Sininen panee itkun kurkkuun. On niin kaunis elokuva ja tietynlainen elokuvallinen upeus\kauneus saa minut herkistymään. Ja mitkä haikean kauniit itkumusiikit! Kyllä kelpaa itkeä tämän tahtiin!

Samuel Fullerin upea White Dog saa myös herkälle päälle, kuin myös Sean Pennin mestarillinen Into the wild. Elokuvan loppuratkaisu oli vain liikaa ja se, että koko helahoito on vedenkestävä tositarina! Tositarinat antaa aina kunnon itkut!

Passion of the crist on äärimmäisessä julmuudessaan jo todella koskettava marttyyrikuvaus. Kyllä siinä itku virtaa kun Jeesuksen veri.

Sitten on vielä Blade runner(-82), jossa Roy Battyn(Rutger Hauer) viimeiset sanat saa kauniilla tavalla nielemään surua puserosta. Myös 70 luvun mestarillinen Michael Ciminon ohjaama oscarvoittaja Kauriinmetsästäjät laittaa nenäliinat uusiokäyttöön kummasti!!!

On myös terveellistä itkeä kunnolla, edes kerran vuodessa!

Viimeksi itketti Oma Taivas ja kohtaus loppupuolelta, johon liittyy tämä kappale:
http://www.youtube.com/watch?v=HphVfIswoYE

hachiko ja bim mustakorva sekä titanic

2 ekaa on koiraleffoi ;)

Snif,surullisia kaikki ;(

mies ja Scent of womanin Pacino-puhe saa kyyneliin.

olenko homo?

Laurel ja Hardy -leffat. Kyynelet tulee liiasta nauramisesta.
Titanic. On se vaa sellanen itkettäjä.
A-Team. Itku tulee kun on niin surkeata kohkaamista
Joskus pirahtaa itku kun leffan score on vaan niin saamarin hyvä ja tilanteeseen sopiva. Vaikkei Glee nyt mikään leffa olekaan niin vaikka jakso jossa kuulovammaiset lauleskelee Imaginea saa tirahtelemaan. Vähän hintahtavaa mutta olkoon. Biisi on vaan niin tautisen hyvä ettei mitään rajaa.

Täältäkin löytyy yksi kunnon itkupilli, joka itkee lähes joka elokuvassa. :) Mutta sanotaan, että on muutama leffa joita en koskaan unohda kauniiden tarinoiden, ja suurten itkumäärien vuoksi;

1. Hachiko - tarina uskollisuudesta (ehdoton ykkönen) , 2. Tyttö ja kettu (ei tietääkseni kovin tunnettu, mutta tosi koskettava), 3. Leijonakuningas 1, 4. Aina vierelläsi ja 5. Koiruuksia keskuspuistossa

Suurin osa oli eläinaiheisia, mutta ne on ehkä kaikkein koskettavimpia mun kohdalla.

Hachiko Forever

Päättymätön tarina ja suokohtaus, jossa hevonen hukkuu. :'(

Artax dies (Neverending Story)
http://www.youtube.com/watch?v=y688upqmRXo

Boys Don't Cry

Elokuvan nimi ei muuten pidä paikkaansa... ;-)

Äidesitä parhain, sille olen itkenyt... :(

Megan is Missing, joka kertoo miten tytöt ovat höpötelleet jollekin netissä...

Minua ainakin, ei ollutkaan sitten leikkiä tuollainen höpöttely, melkein tuli tippa silmään jos jollekin tapahtuu noin.

Elokuvista : Tiikeriveljekset oli ihan koskettava

En nyt tiedä voittaako tämä näitä täällä mainittuja muita elokuvia, mutta minusta tämä oli koskettava (vaikkakin kyseessä on kait lapsille suunnattu elokuva.) Mutta kertomus on ja tarina on koskettava. Kertoo 2 tiikeripennusta, toinen on rohkea ja toinen arka. Eräänä päivänä saapuu tiikerin metsästäjiä ja tiikeri emo ehtii viedä toisen pennuista turvaan, mutta toinen pentu joutuu ihmisten käsiin...

Turner ja täystuho ( Turnen and hooch).
Kertoo rumasta koirasta, jonka isäntä murhataan jaTurner niminen poliisi joutuu ottamaan ainoan silimmäkiän (eli koiran) vastahakoisesti huostaansa . Vaikka kyseessä olikin komedia on tämä myös koskettava.

Hidalgo

Kertoo Frank T. Hopkinsistä ja tämä on kuuluisa cowboy joka on voittanut monet pitkänmatkanratsastuskilpailut hevosellaan Hidalgolla. Frank päättää osallistua maailman kovimpaan ratsastuskilpailuun läpi arabian aavikon. Kilpailu tulee muuttumaan kun on kamppailu hiekkamyrskyä,janoa ja kuumuutta vastaan. Minä olin tohkeissani, kuinka vahvasti mies rakasti omaa mustangiaan ja kuinka vahvasti hevonen ja mies luottivat toisiinsa.

Piirretty elokuvat: Karhuveljeni koda, Spirit villi ja vapaa, Erämaan kutsu ja leijona kuningas.

Jostain syystä tällaiset eläimiin perustuvat elokuvat on iskenyt meikäläiseen oikein tippa linssissä.

Jane Campionin "Enkelin kosketus " ja Peter Mullanin "Magdalena Sisaret " tulevat heti mieleen.

Men Behind The Sun, oliko tää hassutteluissa jo?

Titanichan on klassikko. xd

Muttajoo, lejonankuningas kun se isä kuolee, se on niin surullinen kohtaus. Aina vierii kyyneliä siinä. Ja myös Marley & me kuin se koira kuolee. Itkin siellä elokuvateatterissa, haha! Mutta koskettavaa aina kuin joku eläin kuolee tai lapsi.. :/

Kyllä se on tuo 482,1 - Rikotun lapsen jäljillä.

Aihe osuu jotenkin niin omalle kohdalle, ettei voi muuta kuin kiittää elokuvan tekijöitä koko sydämellä! Olen katsonut elokuvan jo useita kertoja ja silti se vaikuttaa minuun syvästi aina uudelleen.

mm. nämä leffat on ainakin minut saanut kyynelehtimään ja nieleskelemään edellä mainittujen lisäksi:
-englantilainen potilas
-paistetut vihreät tomaatit
-gladiaattori
-lorenzon öljy
-hiljaiset sillat
-tuntematon sotilas
-magnolia
-anna hyvän kiertää
-Rita Hayworth - avain pakoon
-vihreä maili
-elämä on ihanaa
-Lassie palaa kotiin

if only, the notebook, Australia ja the painted veil

Niitä on kyllä aika paljon esim:

Koskettavat/surulliset:

- Uinu uinu lemmikkini
- Marley ja minä
- Leijonakuningas
- Hachiko- tarina uskollisuudesta
- Titanic
- Fluke.

Kyllä toi titanic on elokuva, joka saa itkemään.Se on niis koskettava ja surullinen.Surullisimpia asioita siinä leffassa on se et niin moni jää pelastumutta.Surullista on tietenkin myös se ettei Rose ja Jack saa toisiaan,vaikka ne rakastaa toisiaan niin paljon:(

Hachiko- tarina uskollisuudesta on todella surullinen ja koskettava leffa. Itse oon kattonu kolme kertaa ja joka kerralla oon vollottanu ku joku pikkukakara. :D Ihana leffa..

Green mile itkettää heti jo ennen kuin leffa alkaa.
Mufasan kuolema Leijonakuninkaassa.
Tarzanissa, kun se jotajagorilla kuolee.
The Roadissa, kun isä (Viggo Mortensen) kuolee.
Sormusten Herroissa vähän kaikki itkettää.
Moulin Rougessa kun Kidmanin hahmo kuolee.
Capote on surullinen leffa.
V:n kuolema V for Vendetta leffassa, myös muita kohtauksia jotka surettaa.
Into the Wild on niin upee leffa, että ei voi kun itkeä.

HACHIKO
http://www.imdb.com/title/tt1028532/

Lilja 4-ever yhtenä ehdottomasti!

Näitä en vois katsoa niin että joku istuu vieressä:

-Titanic (en tiä itkettäskö enää, leffasta kun kävelin kotiin olisin halunnu heittäytyy auton alle kun masennuin niin)

-Billion Dollar Baby (Clintti armomurhaa Swankin adrenaliinilla)

-Tahraton Mieli (Carrey ja Winslet puivat käytävässä että mitä pointtia mennä uudestaan yhteen kun kumminkin homma muuttuu taas samanlaiseksi sotimiseksi vaikka kumpikaan ei kykene muistamaan aiempia tapahtumia)

-Disneyn Prinsessa ja sammakko (oikeesti, kun pahis astuu Rayn päälle ja siitä kuuluu se KRÄTS, ihan kau-hee-ta ja se piruvie vielä kuolee siinä lopussa)

-Tulikärpästen Hauta (Animea vuodelta -88, suosittelen katsomaan vaikka surullinen onkin)

Slumdog millionaire, Incendies, Abduction, Remember Me, Titanic, Twilightit, Moulin Rouge nyt ainakin.

Jean Jasques Annaudin Karhu.

Rambo 4

Sooloilua (vihastuttaa ja itkettää)
Titanic (klassikko)
Leijonakuningas (Mufasaa)
Passion of the christ (tarviiko ees selittää)

Tähän listaan kuuluu ilman muuta tänään Teemalta tuleva Dancer in the Dark.

I miss you / Jag saknar dig / minä ja sinä ikuisesti.
Kaikki siis yksi ja sama elokuva. En oo eläessäni itkenyt niin paljoa kun tätä katsellessani. Taisin itkeä tässä enemmän kun titanicissa..... :)

täs olis lista mitkä nyt ainakin on pistäny itkettämään:

- Titanic

- The Notebook

- The Green Mile

- Forrest Gump

- Leijonakuningas

- Perhosvaikutus

- Bim Mustakorva

- Oopperan kummitus

- Sovitus

- Romeo ja Julia

- Black Beauty

- Notre Damen kellonsoittaja (elokuva)

- Platoon

- Saksikäsi Edward

no nää itkettää mua:

-Saksikäsi Edward Emmä tiiä miks mut pelkäsin Edwardin puolesta)
-Marley ja minä (kun marley kuolee)
-Titanic (no kaikki tietää jos on katsonu)
-Coraline ja toinen todellisuus (tiiän et ei oo mkn koskettava mut inhoon elokuvii mis on pahis)

En oo muita paljon katsonut, ku pidän komedioista ja jännäreistä

Koskettavin elokuva, jonka olen katsonut on Hachiko.

vettä elefanteille ehottomasti. Itkin koko leffan ajan.

The impossible tsunami movie

Äääää..
Poika Raidallisessa Pyjamassa (se loppu kun molemmat kuolee)
Titanic (Loppu,joka on alkanut jo masentamaan enemmän kuin itkettämään,koska heillä oli vain toisensa)
Moulin Rouge (Loppu :/ )
Leijonakuningas (Koska Mufasa)
Nämä kaikki saavat minut joko itkemään tai masentumaan

What Maisie Knew , suosittelen .Pääosassa muunmuassa 6.vuotias Onata Aprile ,joka tekee yhden upeimmista lapsinäyttelijän tekemistä roolisuorituksista elokuvan historiassa Elokuvasta vulee sekä surullinen että iloinen mieli. Lopussa Maisien juoksu laiturilla saa hyvälle mielelle hän on onnellinen.

Minä odotan ,että Onata Aprile on ehdokkaana naispääosan Oscariin kaikkien aikojen nuorimpana.

Sotahevonen! Itku pääsi oikeestaan aika monessa kohdassa, esim. kun se hevonen viedään pois, kun sen hevosen kaveri kuolee ja lopussa

Titanic
Ylpeys ja ennakkoluulo
Kotiopettajattaren romaani

noi nyt ainakin... ;(

Nijushi no hitomi
https://www.youtube.com/watch?v=TWNl2IbVJMs

Näin joskus pikkujätkänä tuosta tehdyn vuoden 1987 uusintaversion, ja se liikutti minua ja jäi mieleeni. Viime syksynä onnistuin viimein näkemään tuon alkuperäisen. Aika ja sen eteenpäin meneminen, sekä kaiken katoavaisuus ovat asioita, jotka ovat aina liikuttaneet minua. Elokuvan keskiönä toimii opettajatar, jonka suhdetta oppilaisiinsa elokuva käsittelee noin kahdenkymmenen vuoden aikajaksolla, ennen ja jälkeen sodan. Lopun luokkakokous on liikuttava.

Gran Torino. Ei koskettavin, mutta yksi niistä.

- Grave of Fireflies/ Tulikärpästen hauta: Tunnen harvoja ihmisiä (itseasiassa vain yhden), jotka ovat katsoneet ko. leffan itkemättä. Itsekkin murruin lopulta. Hyvä esimerkki siitä, miten turhaa sotiminen on, varsinkin siviilien kannalta.

- LoTR- Return of the King: Aikaisemmat kaksi osaa eivät saaneet minua itkemään, mutta tämän viimeisen osan lopussa sain tapella kyyneliä vastaan. En vieläkään voi kuunnella Into the West -kappaletta itkemättä.

- Don Bluthin 80-luvulla ohjaamat elokuvat: Itkettivät naperona ja itkettävät yhä. Kyseisen ohjaajan 90-luvulla tekemät leffat taas eivät yhtään sytytä.

- Last Unicorn: Eniten itkua aiheuttaa Molly Gruen vuodatus yksisarviselle, mutta löytyy elokuvasta muitakin potentiaalisia porauskohtia.

- Mysterios Skin: Elokuvan loppurepliikki ja kohtaus kiteyttävät koko elokuvan niin koskettavalla tavalla, että niiskutuskohtaus on minulle taattu.

HACHIKO !!!!! Jos et ole vielä nähnyt niin katso ! Jos et halua itkeä niin älä katso ! Koska "vain kuollut kivi pystyy katsoa hachikon liikuttumatta." Täytyy myöntää että itkettää enemmän kuin Titanic jopa. Voi johtua siitäkin että omistan akitan mutta kuitenkin !

Aladdin (onnellinen loppu!)

Alive! (kun rugbyjoukkueen lentokone rysähtää Andeille ja taas kun henkiinjääneet pelastetaan)

Boys don't cry (JÄRKYTTÄVÄ!! Tätä katsoessani itkin ihan eri tavalla ja eri syystä kuin näissä muissa mainitsemissani)

Cinderella (onnellinen loppu!)

Dead Poets Society (1950-luvun poikakoulun oppilas tappaa itsensä ja uutta opettajaa pidetään yhtenä syyllisenä tähän ja varsinkin se ei-niin-onnellinen loppu)

Goal! (Köyhistä oloista Eurooppaan lähtenyt nuorimies nousee tähdeksi)

Howl (kun oikeuden päätös Allen Ginsbergin runosta kerrotaan)

Naked Lunch (joo ihan oikeasti!! Siinä ainakin kun Billy ampuu ohi ja jotenkin se toinen itkukohta liittyy niihin kirjoituskoneisiin, en enää muista kun en ole nähnyt leffaa vuosikausiin)

Wonder Boys (en muista miksi itkin, en ole nähnyt tätäkään leffaa vuosiin mutta muistan että itkin! Rakastin sitä leffaa)

Muutama leffa joiden nimeä en juuri nyt muista:

Helen Kellerin elämästä kertova elokuva, siinä kun hän ymmärtää esim. veden ja käsiviittoman yhteyden

Charlie Chaplin -leffa jossa kulkuri huolehtii pienestä pojasta

Taas Chaplin-leffa, se jossa kulkuri laulaa siansaksaksi, en edes tiedä miksi se oli niin liikuttava!

Näiden lisäksi haluan mainita muutaman TV-sarjan vaikka leffoista puhutaankin:

Casualty!! (AINA kun joku tuttu henkilökunnan jäsen lähtee, kuolee tai menettää jonkun rakkaansa)

Ruusun aika (tosi helppoa eläytyä mukaan perheen suruihin)

One Foot in the Grave (esim. kun Margaret lähtee kaupunkilomalle kertomatta Victorille)

Tässä nyt ainakin jotain. Lista varmasti pitenee vielä...........

Marley ja minä.Just tuli neloselta. Ainoita leffoja jossa rupeaa itkemään(:

Hachiko, Marley & Me, My dog Skip sekä Tähtiin kirjoitettu virhe... Viimeisin ei itketä niin paljoo mut noi eläinleffat.. Ei oikeesti, äsken katoin My dog Skip ja vieläkin tirauttelen kyyneliä, niin onnellinen, surullinen ja koskettava!

Minua on viime vuosina näkemistäni elokuvista koskettanut eniten Koskemattomat (2011) http://www.imdb.com/title/tt1675434/?ref_=fn_al_tt_1 Olen nähnyt sen vain kerran. Kumma juttu, kun vielä pitkään sen jälkeen pelkästään elokuvan ajattelu on saanut minut itkemään. On niin hyvä fiilis siitä edelleenkin, ettei huvita vielä katsoa uudelleen. Mielikuvat saattaisivat särkyä.

Hiljaiset sillat! Ei itketä ihan vuolaasti, mutta tuntuu kuin kyyneleet olis koko leffan ajan tuolla luomien takana tulossa. Se on vaan niin herkkä ja todentuntuinen elokuva. Itkettää just sekin, että miks elämässä niin usein käy just noin. Kaikki on ihan hyvin, mutta sitten joku asia vaan tulee siihen päälle eikä siihen kuitenkaan voi heittäytyä ja jää loppujen lopuksi vaan sellainen haikeus koko elämän ajaksi... Miks ihminen ei vois elää kahta elämää yhtäaikaa tai kolmee... tai jotain.

Pojat -elokuvaa en ole voinut katsoa sen jälkeen kun näin sen joskus aika nuorena. Se loppukohtaus on ihan kauhee. Kerran jossain tv-ohjelmassa Mai-Britt Heljo ja Vesa-Matti Loiri yritti tehdä sen kohtauksen uudelleen, mutta ne ei kyenneet, tuli tunteet liikaa pintaan.

Tai sit se ei ollutkaan Heljo vaan Liisa Nevalainen, en ihan tarkkaan enää muista. Kun en oo pystynyt katsomaan.

Mullakin Titanic-loppukohtaus
The Notebook kylllä ( se on kyllää oikeasti maailman kliseisin elokuva, mutta loppukohtaukselle ei vaan voi olla itkemättä)
pocahontas
LOTR-Kunikaan paluu Valkeat satamat-loppukohtaus ihan jäätävän vaikuttava
12-years Slave
When Marnie was there -japanilainen animaatio upee elokuva muutenkin
Henkien kätkemä
Passion of the Christ
Vihreä maili
A walk to remember (tosi överikliseinen leffa myöskin, mutta silti sitä vain itkettää..)
Shawshank Redemption Brooks was here
the pursuit of happyness
The Railway man

Titanic!!(Rose ja Jack muuten saa toisensa, kuolemassa)
Cinderellan onnellinen loppu saa myös silmät kostumaan..

Cherbourgin sateenvarjot.

Spirit villi ja vapaa
Grave of the Fireflies
Hachiko

Näistä takuuvarmat itkut <3

House of Sand and Fog loppukohtaus

Pidän eniten elokuvasasta John Holmes panee karvattomia koulutyttöjä 3. Se on vuodelta 1982.

TÄÄ ON HYVÄ,SIT HILJAISET SILLAT,MUT MYÖS TYTTÖ JA HATTU,

Englantilainen potilas

Unelmien Sielunmessu.
Tämän elokuvan musiikki saa jo märyn tuleen.

olen siis mies

Syväkurkku on paras

Anteeksi olen myöhässä tosi tosi paljon mutta potc 5 loppu kun Will tulee hollantilaiselta ja halaa henryä. Se on liikaa ja sai minutkin jo kyynelehtimään.

Itseä itketti titanicin loppu sen takia, että kuolleet titanicin matkustajat ja miehistö oli siellä "elossa" ja olivat onnellisia. Ja että rose tapasi jackin. Se kosketti, että se oli jonkinlainen uni tai jotain epätodellista, jonka haluaisi niin paljon olevan totta

Tulikärpästen hauta

Tulikärpästen hauta
Lilja 4-ever
Hachiko
Koirankynnenleikkaaja

Tulikärpästen hauta 🥺

Tulikärpästen hauta
Tuuliajolla
Titanic
Gladiator
Länsirintamalta ei mitään uutta
Koirankynnen leikkaaja
Forrest Gump
Tuntematon sotilas

Tulikärpästen hauta 😫😫😫😫😫

Kalle Puupää asiantuntijana

Helvetin Laulun sohaisu
https://suolasuinen.blogspot.com/2023/12/elokuvan-kuolleet-hell-sing-ding-dong.html

Täältäkin itkunsekainen ääni Tulikärpästen haudalle. Se on elokuva jonka jokaisen pitää saada nähdä.

Tässä on pari melko koskettavaa;

Summer Story - Piers Haggardin ohjaama 1990-luvulla, mutta vaikea löytää mistään. On ehkä kerran esitetty Suomen televisiossa.

Secrets of War, joka sopii myös hyvin koko perheelle on toinen, mutta harvinainen tämäkin ja ei tietääkseni koskaan Suomen televisiossa esitetty, eikä teatterissakaan. Hollantilainen huippuelokuva.