Pito sadekelillä?

Joskus joutuu ajamaan sateellakin. Ihan vaan maantieajossa on parasta olla koettelematta rajoja.
Kun vesiliuku tulee eteen niin siitä lähtee heti. Sen olet varmasti nähnyt telkkarissakin kun tosi ammattilaiset ajavat suurella palkalla. Aina nopeus olosuhteiden mukaan sillon kun kukaan ei maksa Sulle miljoonapalkkaa riskeistä ;o)

aja tilanteen mukaan?
Itsellä se täytyy olla korvien välissä, missä voi kiihdytellä ja missä pitää ottaa varovasti.
Se paras vauhti ajella, on se jossa hallitset pyörän.
Jos kerran pelkäät, miksi pitäisi ajaa lujempaa?
Eikö se olsi aika hullua?

saman matkavauhdin pitämiseen kaikilla keleillä. Olisi aika vaarallista antaa muun liikenteen painaa koko ajan ohi vesikelillä.
Mopon renkaat painuvat hyvin alfalttiin asti sentinkin lätäköissä vielä yli satasen vauhdissa.
Tiukoissa mutkissa pitää olla varovainen ja suorallakin täytyy tajuta ennakoida jarrutukset asiallisesti.

Itse toimin näin kun tienpinta alkaa olemaan litimärkä:

- käännän ajotietokoneeseeni (sijaitsee pääkopassani) sadekelin moudin päälle

- muutos on suunnilleen yhtä suuri kun autolla siirrytään kesästä talveen

- suurennan turvavälejäni joka suuntaan

- kääntelen pyörääni huomattavasti pienemmillä kallistelukulmilla kuin kuivalla

- muutan ajotyyliäni muutenkin huomattavasti "loivemmaksi", mutta en välttämättä pudota nopeutta

- välttelen ajamasta lammikoihin, niistä kun ei aina voi tietää vaikka olis syvempikin kolo tiessä

Samanlainen moudinmuutos on myös tarpeen tehdä silloin kun katupyörällä siirrytään soratielle ajamaan. Nämä nyt vain esimerkiksi, jokaisen on kuitenkin ihan itse haettava ne omat rajansa eri olosuhteisiin oman pyöränsä kanssa.

Elikkäs.......

Veteen se on mentävä jos meinaa oppia uimaan, lukemalla ei pelkästään sitäkään taitoa opi.

paljon hyviä neuvoja sporteilla ajaville, pätevät myös muihin pyörätyyppeihin. Isommilla V2 koneilla ajavien kannattaa olla tarkkoina sateella moottorijarrutuksen kanssa, rengas lähtee helposti luistamaan siinäkin, etenkin pienemmälle vaihdettaessa, joten älä tee sitä kurvissa varomattomasti.

On isoja eroja siinä, miten pyörä välittää tietoa renkaan ja asfaltin välissä tapahtuvista asioista.

Ja on isoja eroja myös siinä, miten erilaiset renkaat vaikuttavat tuohon.

Lisäksi on isoja eroja erilaisten tienpintojen, ja niillä olevien asioiden kuten kaistamaalausten, viemärikansien jne, pidossa kuivalla ja sateella.

Ei ole myöskään olemassa vain kuivaa ja sadekeliä, siinä välissäkin on monenlaista pikkuisen kosteaa tai melkein märkää, ja silti niissä on iso ero pidossa.

Ja sitten on se kaikista vaikein, ja eniten harjoittelua vaativa asia: miten kuljettaja tuntee ja tunnistaa nuo asiat, ja miten hän reagoi niihin.

Olen samaa mieltä kuin joku jo edellä: tuota oppii vain ajamalla paljon märällä ja kostealla.

Noin yleisesti, sateella on hyvä ajaa pehmeämmin, kallistaa vähemmän eikä tehdä nopeita ohjausliikkeitä tai kovia jarrutuksia. Jos osaa ennakoida asioita hyvin, niin ei yleensä ainakaan suoralla tiellä ole tarvis alkaa hidastelemaan paitsi sitten, kun vettä alkaa olla tiellä lammikoiksi asti. Vesiliirto ei moottoripyörällä ole mikään tavoiteltava tila!

Alkuun se aina vähän jännittää, mutta on myös palkitseva tunne sitten, kun sadekelin alkaa hanskaamaan. Sekin on yllättävää, miten paljon märällä itse asiassa voi kallistaa, kun renkaat ja tuntuma niihin ovat kohdallaan.

Mutta ota alkuun vaan tosi rauhallisesti, ja pyri olemaan jännittämättä, se tatsi tuohon kehittyy ajan mittaan.

Itsellä on 9 kausi >125cc pyörällä menossa.

Välttelen sateella ajamista, mutta pidemmillä reissuilla vettä tulee satmaan kuitenkin jossakin vaiheessa.

Suosittelen erityisesti sateella varomaan uutta asfalttia ja pikipaikkauksia.

Itse juuri viime viikonloppuna lukitsin takarenkaani hetkeksi pelkällä moottorijarrutuksella märällä uudella asfaltilla.

Pyöränä mulla CBR1100XX.

Hyviä vinkkejä..kiitos niistä. Muutamalle kuitenkin mainita että eise ole uusavutonta kysellä vinkkejä kokeneemmilta. Asia pitää ensin tiedostaa jotta sen voi oppia. Ja jokainen vinkki avittaa tiedostamista.

Ihan sama kun et meneekö nyrkkeilykehään opettelemaan vaan turpaanottamisen kautta vai kysyykö kokeneelta valmentajalta vähän vinkkiä ja ehkä jopa treeniäkin..

Ja rajojen kokeilemisesta joku kritisoi niin totta hemmetissä on hyvä tietää pyöränsä rajat.. se on a ja o. Tietää miten uskaltaa kantata sadekelillä ja miten kuivalla.. hyviä kokemuksia asiaan tulikin..

Sateessa on muistettava, että pito vaihtelee koko ajan!

Vesikerroksen paksuus riippuu sademäärän lisäksi myös tien kallistuksista, joissain paikoissa vesi jää makaamaan asfaltille enemmän kuin muualla.

Toisekseen asfaltin laatu vaihtelee myös koko ajan, uusi öljyinen asfaltti on sateella kuin jäätä, samoin pikipaikkakohdat.

Nyrkkisääntö nopeudesta on itselläni Ensiota lainaten: ei yli sataa kun sataa.
Nopeusrajoituksia ei kannata ainakaan ylittää, mutta ei mielellään alle ohjenopeudenkaan kannata ajella ja olla jatkuvasti ohitettavana.

lukenut,eli voi tulla toistoa.
Sateella kannattaa noudattaa ajamisessa samalla lailla pyöreitä ajolinjoja,kuin kuivallakin kelillä,vältä oikomisia,ettei tule tarvetta jyrkkiin ajolinjojen muutoksiin.
Kun ajat sportilla,ole maltillinen kaasun kanssa,itse ajan sateella mahdollisimman suurella vaihteella,välttäen kovia kiihdytyksiä ja moottorijarrutuksia pienillä vaihteilla.
Ajokaistat ovat myös yleensä hieman oikealle viettäviä,eli vähiten vettä on yleensä lähellä tien keskilinjaa,tai Suomen uraisilla teillä ajourien välisellä harjanteella,tosin keskiharjanteella on usein raskaan kaluston jättämä öljysumuvana.
Lopuksi yleistäen,ennakoi ja aja pehmeällä kädellä,älä myöskään välttele sateella ajamista,tuntuma tulee vain ajamalla,älä myöskään lähde kokeilemaan pidon menetyksen rajoja,kun pito lähtee kunnolla,vain todella taitavat klaaraavat tilanteen ja varsinkin tuo eturenkaan pito on vaikeampi asia.
Vauhti ja vaihde sopivaksi ennen mutkaa ja siitä kaasua nätisti,niin taittuu hyvin.

Kannattaa lisätä vaan vauhtia, kun on vettä näkyvissä.
Näin:
http://www.youtube.com/watch?v=6TRCroy3DKs&NR=1

Kyllä Suomen nopeusrajoitusten mukaan voi ajella kaatosateellakin pääsääntöisesti, niiden mukaanhan ne on määritelty. Joitakin poikkeusteitäkin on, tosin.

Varovaisuutta pitää toki noudattaa, eihän näkyvyyskään ole sama kuin hyvällä säällä.

Niin, itse ajan sateella aika lailla nopeusrajoitusten mukaan, isoilla teillä voi ajella suoria ihan sitä vauhtia kuin hyvältä tuntuu.

Näyttää taas olevan peltotöiden aika. Maaseututeille on paikoitellen tippunut melkoisesti savea traktorien renkaista. Saattaapi olla liukasta, varsinkin sateella.

No niin mielipiteitä on monenlaista.Kun nopeutta on liikaa kokemattomalla kuskilla alkaa hartiat jäykistyä eikä ajo ole rentoa,ja mitenkä kokeilet mutkassa sitä pitoa kun samassa mutkassa voi olla 10cm välein erillainen pito kuten urat paikat kuivalla kelillä jarrutettu kumia pintaan onko soraa lehtiä savea ja niin edespäin mutta sit noi hyvät neuvot kuten aja loivemmin eli hidasta älä kaasuttele vältä äkkijarrutuksia ennakoi noi on hyviä neuvoja aloittelijalle ja miksei myös kokeneellekkin.

Tähän kysymykseen on jo tullut kosolti hyviä vastauksia joihin minulla ei ole mitään lisättävää, mutta kun aloittaja kyseli omia kokemuksia, niin niistä voin kertoa. Aikoinaan kun ajelin sohvaendurolla (Yamaha TDM850), niin tuli muutaman kerran luisteltua sateessa ja täytyy sanoa että kohdallani se oli vähemmän eleganttia touhua ja tiellä pysyi puhtaan tuurin ansiosta.

Ensinnäkin opin, että sateella hyvät renkaat ovat ihan kaikki kaikessa ja erityisesti edessä on hyvä olla pitävä rengas, koska takapään liirailut on paljon helpommin tottumattomankin hallittavissa. Ensimmäistä kertaa sateella kun lähti etupää luistamaan sivusuunnassa, niin se tuntui kuin pyörä olisi lähtenyt kaatumaan ja vaistomainen refleksi oli potkaista jalka maahan kuten polkupyörällä ajaessa:-D. Viidenkympin vauhdissa se on vähän helvetin huono idea ja minulla kävi säkä ettei jalka murtunut, mutta kyllä se sillä tavalla täräytti että tuli asia kerralla selväksi etten sitä ole toiste tietentahtoen tehnyt.

Pari kertaa on käynyt niin, että kun pyörä tuntuu sivuttain liukuvan niin sitä tökkää vaistomaisesti stongaa toiseen suuntaan jolloin pyörä hypähtää pystyyn. Siinä on vain se ongelma, että pystyssä pyörä kulkee suoraan eikä se kaarteessa oikein käy. Tuuria oli niissäkin tilanteissa ja reunaviivoja nuollen mutkista selvittiin. Kuten tässäkin ketjussa todettiin, niin äkkinäisyyksiä kannattaa välttää eikä kannata hätääntyä koska siitä ei ole varsnaisesti mitään hyötyä tai on vain haittaa. Jos esimerkiksi kaarteessa pyörä lähtee liukumaan, niin jos ei tee mitään, niin saattaa hyvinkin käydä niin että toisesta kohdasta se pito tuleekin taas takaisin ja matka jatkuu pikkuisen aikaisempaa ulommalla linjalla. Jos siinä alka tempoilemaan ohjaustangosta (kuten minä tein) niin saattaa päätyälepikkoon, tai jos potkaisee jalan maahan (kuten minä tein) niin jalka voi pahimmassa tapauksessa murtua ja lisäksi saattaa päätyä lepikkoon. Eli ensimmäinen juttu on, että älä hätäänny. Jos sulla ei ole varsin hyviä ideoita miten tilanne korjataan niin älä tee mitään, koska tilanne voi korjaantua itsestäänkin ja taitamaton korjaus voi vielä pahentaa tilannetta.

Itse olen sittemmin omaksunut idean, että "taitava kuljettaja voi selvitä tilanteista joihin viisas kuljettaja ei edes joudu". Nykyisin kun ajelen isolla customilla, joka on aika paljon kömpelömmän oloinen pyörä kuin enduro johon olen tottunut, niin ajelen tosi varovaisesti ja hiljaa ja pyrin ajamaan varmanpäälle tilanteet. Autot vähän tuppaa hermostumaan hissuttelustani, mutta viis siitä päästän ne ohi seuraavalla suoralla ja roiskikoot audit rapaa silmille, jos se niille tuo tyydytystä.