Energia-aineet

Mikä on ravintoaineitten tarkoitus. Yhteenveto.

ENERGIAA antavat ravintoaineet ovat nimeltään
(1) hiilihydraatit,
(2) rasva
(3) proteiinit.
Rasvat antavat 9 kcal grammalta.
Hiilihydraatit ja proteiinit antavat 4 kcal grammalta.

Päasiassa käytetään hiilihydraatti- ja rasva-energiaa ja niiden käyttö suojaa proteiinirakenteita kehossa (kehon lihaksia ja kaikkia rakenteita, elimiä, ihoa jne) .


SUOLEN NESTEET RAVINNON IMEYTYMISEN YHTEYDESSÄ ON MYÖS HUOMIOITAVA.

Ravinto imeytyy suolen limakalvon kautta. Ohuen suolen pintarakenne on muodostunut siten, että sillä on aivan maksimaalinen ravintoaineitten vastaanottokyky. Suolinukka-arkkitehtuuri antaa poimuttuneisuutensa takia 250 neliömetriä imeyttävää suolenpintaa. Koska suolisto samalla erittää nesteitä ja entsyymeitä jouduttaakseen aineenvaihdunnallista prosessia , tässä muodostuu monta litraa nestettä, joka ”kiertää systeemissä”.
Kaikki tietää minkälainen on esim. hyvän auton jäähdytysjärjestelmä- se on sellainen, että siihen ei koko aika tarvitse lisätä vesiä. Ja kun lisätään,niin ainostaan hieman, eikä koko systeemissä kiertävää volyymiä.
Niinpä ihminen tarvitsee hieman vesilisää päivittäin, tietyn määrän, noin pari litraa. mutta tämä peruslisämäärä johtuu monista seikoista ja joudutaan arvioimaan monifunktioisesti.

Suoli joutuu absorboimaan normaalisti 6 -9 litraa nestettä joka päivä , suurin osa diffuusiolla , siis passiivilla kulkeutumisella osmoosin takia. Ohutsuolessa otetaan takaisin 7-8 litraa ja vain 1,5 litra pääsee paksuunsuoleen asti. Siellä vielä otetaan talteen vesimolekyylejä ja elektrolyyttejä., joten VAIN noin 100 ml menetetään suoliteitse normaalisti päivittäin tästä suoliston vesisysteemistä.

HUOMAA, mikä vaara jos jokin virus häiritsee suoliston sisäistä vedenkiertojärjestelmää, esim koleravibrio- Nesteen menetys voi olla aivan suunnaton, koko tuo 10 litraa 15 jopa 20 litraa 24 tunnissa voi vain leiskahtaa ulos kehosta yhdessä päivässä, koska se on terveessä kierrossa olemassa olevaa ja produsoituvaa ja nyt kuin avoin kraana vibrion vaikutuksesta.
Alkurehydraatio (alkunesteytys) jo pitää olla 10% kehon painosta, jotta voidaan päästä voiton puolelle. Nestekorvauksia voidaan joutua antamaan 25 litraan asti taudin aikana ennenkuin potilas paranee. Sen kaltaiset taudit ovat yhteiskunnalle suuri haaste, sillä ne tarttuvat ja nestehoitotarpeet ovat äkkiä suuret. Kolera lie ääriesimerkkejä suoliston nestesysteemistä.

Mutta vaarattomammatkin mikrobit ovat hankalia, kuten tiedetään.

Tämän takia EI KOSKAAN saa aliarvioida mahatauteja, jossa on nesteenmenetys oireena varsinkin lapset ovat herkkiä nesteen menetykselle. Jos menettää nesteitä diarrhean takia, ensisijaiseti pitää olla paikoillaan, ettei joudu volyymishokkiin. Ripulipotilas on toisten avun tarpeessa tai helposti joutuu riippuvaiseksi muitten avusta. Eri virukset ja bakteerit ym mahataudit vaikuttavat eri tavalla suoliston nesteen kiertoon. Nesteenkierron häiriintymisen myötä häiriintyy kaikkien ravintoaineittein ja energia-aineitten saanti. Kun ravinnon imeytyminen on häiriössä, on yli 250 neliömetriä suolen sisäpintaa ongelmissa.

ENERGIAA ANTAVISTA RAVINTOAINEISTA:

(1) HIILIHYDRAATTIAINEENVAIHDUNTA

Suolen ravintoa imeyttävät solut pystyvät ottamaan hiilihydraatteja vain monosakkaridimuodossa. Näitä monosakkarideja ovat hexoosit ( 6C- hiilirungon sokereita)
GLUKOOSI ( rypälesokeri),
FRUKTOOSI (hedelmäsokeri) ja
GALAKTOOSI ( Esim. maitosokerin laktoosin toinen monosakkaridisokerilaatu on galaktoosia).
Suolisolu ottaa näistä kaikkein parhaiten glukoosia; se määrä galaktoosia ja fruktoosia, joka absorboituu suolisoluun, muuttuu aineenvaihdunnassa glukoosiksi.

GLUKOOSI on kehon tärkein energialähde. Sitä sanotaan verensokeriksi. Glukoosin pilkkoutumisessa vapautuu ATP- molekyyleihin sitoutunutta energiaa ja se muodostuu kehon lämmöksi. (Kuumeessa näitä ATP- molekyylejä purkaantuu tai fosfaattienergiaa ei saada rakennettua ATP-muotoon ja energia purkaantuu suoraaan lämpönä).

Tietyt solutyypit kuten aivosolut, punaiset verisolut, ovat riippuvaisia glukoosista, kun taas muut solut voivat hyödyntää rasvavarastoja, jos glukoosia ei ole saatavilla.

Energiaa voitetaan glykolyysi- nimisessä prosessissa, sitruunahapposyklissä ja elektroninkuljetusketjussa eli hengitysketjussa. Tämä voitettu energia voi sitoutua ATP- molekyyliin, jota taas voi varastoitua kehossa.

Hiilihydraatit muodostavat myös DNA- ja RNA-synteesin perusteet, sillä niistä käsin tulee RIBOOSI ja DESOXYRIBOOSI- sokereita, pentoosi-sokereita( 5 C rungon sokereita).

Hiilihydraatteja suositellaan 50- 60 E% päivän ravinnosta.
Tämä on siinä 300 g hiilihydraattia aikuisella joka ei tee mitään erityistä fyysistä aktiivisuutta ja kykenee syömään.
Esim. banaani antaa 20 g hiilihydraattia.


(Jos ihminen joutuu tilanteeseen, että suolisto on ripulilla ja mitään ei voi syödä, nestekorvaushoidossa usein tavataan myös maininta ”Glukoosi”, jolloin tätä tärkeintä energiasokeria annetaan suoraan vereen laimeassa liuoksessa rehydraatiossa.
esim ”Rehydrex med Glucos 25 mg/ml ” Tarkoituksena on aluksi lepuuttaa suolen limakalvoa, jotta se toipuu nopeammin ja voi alkaa imeyttää itse energia-aineita. Samalla tällaisella alku-rehydraatioliuoksella koetetaan estää vaipuminen energia-ainevajeeseen)

Juotavia nestekorvausliuoksia saa tehtyä kotioloissa myös Apteekin ohjeitten avulla esim Resorb Vätsekesättning. Tällaisia tai vastaavia kannattaa pitää kotiapteeksissa pahan päivän varalta.
http://www.apoteket.se/rd/d/4733


(2) PROTEIINIAINEENVAIHDUNTA ( valkuaisen aineenvaihdunta)

AMINOHAPOT ovat kehon tärkeimmät rakennusosaset. Kehon kiinteistä osista on 75% proteiineja. Aminohapot ovat täysin välttämättömiä esim lihasten, hemoglobiinin, plasmaproteiinien rakentumiseeen. Vasta-aineet, hormoonit ja entsyymit ovat myös proteiineja.

ESSENTIELLIT AMINOHAPOT ovat perinteisesti ottaen kahdeksan aminohappoa (F, I, K,L,M, T,V,W). Ne ovat sellaisia, mitä keho ei pysty itse syntetisoimaan, eikä niitä tule välituotteina mistään ( kuten M voi muuttua C- aminohaposki ja F voi muuttua Y aminohapoksi). Niitä kahdeksaa voidaan löytää eläinperäisissä tuotteissa, kalassa ja maidossa, kun taas kasviproteiinit ovat sellaisia, että niistä tapaa jokin näistä ihmiselle essentiellien aminohappokirjon aminohapoista olla heikommin edustettuna tai kokonaan puuttua. Sellainen kasvisproteiini ravintona on biologiselta arvoltaan heikkoa ja joudutaan kombinoimaan toisen proteiinilaadun kanssa, jotta biologisesti täysarvoista proteiinia saadaan ravintoon.
(Joskus tai jossain vaiheessa voivat aminohapot H ja R myös olla kyseenalaisia puoliessentiellejä ja ehkä essentiellejä ihmiselle alkuhitusina. Ihminenhän syntyy ”hengittämään ilmaa ja syömään energiaa”, eikä ”yhteyttämään happea ja hiilidioksidia”.Ihmiskunnan edellytys on se, että on hoitoa vauvalle.Alkuravinnon aminohapot voivat antaa tumana arginiinia R ja histidiinia H riitävästi)

Hiilihydraatteja ja rasvoja keho käyttää eniten energiatarkoituksiin ja varastoenergian luomiseen mahdollista myöhempää käyttöä varten, mutta aminohappoja keho ei mitenkään ”kerää varastoon”, kuten energiavarastoa, vaan jokaisella proteiinilla on tehtävä, aminohapot käytetään proteiinisynteesiin, jotta geneettisesti tärkeät funktionaaliset tekijät saadaan kehitettyä ja proteiiniyhteistyö toimimaan. Proteiini synteesiä taas kontrolloi proteiinit itse, kuten hormonit, insuliini, tyroksiini , kasvuhormonit, sukupuolihormonit. Ihmisen tehtävänä on vain katsoa, että ravinto antaa tälle proteiinien sisäsyntyiselle synteesi- ja säätöjärjestelmälle riittävästi aminohappoja ja ravintotyppeä (N). Joka vuosi keksitään lisää uusia funktionaalisia proteiineja, joten ihmisen varsinainen proteiinin tarve ei ole tieteen varmasti lukkoonlyömä asia ollenkaan. Tästä on hyvin intensiivinen tutkimus jatkuvasti olemassa.

Aminohappojen ylimäärä johtaa siihen, että niitä pilkotaan maksassa. Maksa on suuri aineenvaihdunnallinen elin. Se muuttaa aminohappojen pilkkoutumistuotteet erilaisiksi typpiyhdisteiksi, jotka eritetään. Näistä tärkeä on urea-nimeltään.UREA voi kantaa kahta aminoryhmää yhdessä hiilessä. Urea voidaan erittää munuaisesta pois.

Tuhansien vuosien aikana ihmiskunnan aminohappojen saatavuus on määrännyt esim kansan rakennetta. On kansoja, joissa kaikki ovat suhteellisen pienikokoisia ja kapealuisia ja kansoja joissa on pääasiassa kookkaita ja pitkiä henkilöitä. Tämä johtuu proteiinien saatavuudesta.
Lähinnä proteiinivälitteistä ja- säätöistä on kaikki geenisäätely ja kaikki kehon uudistumiset.
Muisti ja ajattelu on proteiinitoimintaa.

Proteiinilla on myös ”sisäinen systeemi” kuten suoliston nesteillä. Proteiinien sisäsysteemi on hyvin monimutkainen. Sisäsysteemissä sijaitsee turn over-prosessissa 250 g kehoproteiinia ja aminohappoaltaassa on samalla 100 g vapaita aminohappoja ( synteesisvalmiudessa) . Lihasrakenteeseen siirtyy päivittäin 50 g uutta proteiinia, maksassa muodostuu päivittäin 25 g proteiinia ja siitä erittyy 20 g ja retinoituu, pidättyy 5 grammaa. Valkosoluhin asettuu 20 g. hemoglobiiniin 8 grammaa. Suolistolla on oma proteiinin kierrättäminen. Suolistoon erittyy runsaasti proteiinia kuten entsyymeistä, 70 g , ja siihen tulee ruoassa ehkä 100 g. Tästä ruokasulasta imeytyy takaisin aminohappoina 160 g, (joka sitten sijoittuu llämainittuihin vapaisiin aminohappoihin ja sitä tietä yllä mainittuun turnover proteiiniin (joka on 250 g) tai eritettävään virtsan typpeen ( 80 g) . Suolesta menetetään vain 10 g päivässä

Noin 70 kiloisen aikuisen proteiinin määrä kehossa on 10 kg.
Kaikelle proteiinille on puoliintumisaika ja insuliinille se on hyvin lyhyt vain 6,5- 9 minuuttia. Sehän on kehon proteiini, aminohappoketju.

Kaikesta tästä aminohappo ja typpi (N)tarpeesta on tehty ”ulkopuolinen tulo- ja menoarvio”, josta päätellään, että ihminen tarvinnee proteiinia noin gramman painokiloaan kohden päivässä.

Proteiinia suositellaan 10E%- 20E% päivän ravinnosta. Ainakin yhtä monta grammaa mitä itse painaa ad 1.5 kertaa sama gammamäärä.

LIPIDI-ELI RASVA_AINEENVAIHDUNTA
Siitä rasvasta mitä ihminen päivittän ravinnossaan käyttää, on 98 % triglyseridimuotoista rasvaa. Triglyseridi (TG) pilkkoutuu osiinsa ja imeytyy osinaan: 1 glyserolimolekyyli ja kolme rasvahappoa. Muu ravinnon rasva on sitten kolesterolia (KOL) ja fosfolipidejä (PL) .

Kun suoliston solu on ottanut vastaan eri rasva-aineita ravinnosta, suolisolun sisällä ne alkavat uudestaan kokoontua ja rakentua triglyseridimuotoon. Nämä liittyvät sitten muitten rasvamolekyylien seuraan, kuten kolesterolin fosfolipidien seuraan sekä lipoproteiineihin. Tästä kertyy kokoon rasvapisara, jota sanotan kylomikroniksi ( chylomicron, maitiaspisara).

Maitiaspisarat alkavat vaeltaa suolen nukasta imuteitä pitkin, koska ne ovat aivan liian suuria pääsemään verisuonien puolelle. Imusuonet kokoontuvat yhä suurempiin tiehyeisiin ja tulevat Ductus thoracicus- nimiseen maitiastiehyeeseen. Tässä tiehyeessä tämä rasvapisaravirta siirtyy ylöspäin muun lymfanesteen kera ja nousee kehon yläosiin suureen kaulalaskimoon ja tyhjentää siihen rasvapisaravirran. Yläonttolaskimoa myöten rasvapisaravirtaus laskee sydämen oikeaan eteiseen ja sitten kammioon ja ensisijaisesti tulee keuhkoon, jonka rasva- aineitten tarve on erittäin suuri ja spesifinen. Keuhkoista sitten hapetetun veren kanssa tulee tätä rasvamäärää vielä valtimopuolelle ja täten sitä saadan sekä aivoihin, että koko periferiaan esim ihoon. Näistä perifeerisistä tienoista HDL- partikkelit ja kylomikronitähteet kuljettavat tallentaen jäännösrasvaa kohti maksaa.

Kylomikronien virtaus suolesta käsin pääsee systeemiverenkierorn kautta kulkemaan läpi rasvakudoksenkin, jossa tietysti tapahtuu kohdesoluissa nopea rasvan talletus. Tämä on hyvin nopea toiminta. Jo muutamassa minuutissa sen jälkeen, kun rasva on imeytynyt suolesta ja muodostanut näitä kylomikroni rasvapisaroita ja lähtenyt imusuoniston puolelle, niin niitten sisältö on jo varastoitu rasvasoluihin.

Tämä on hyvin tärkeä asia, koska ihon ja aivojen rasvarakenteiden pitoisuus on suuri, aivorasvan puoliintumisaika ei tosin ole niin nopea kuin muissa elimissä. Keho varmistaa että aivot ja iho saavat ensisijaisen rasva-annoksensa keuhkojen jälkeen- aivan sydänpumpulla. Tämä tietysti asettaa suuren vaatimuksen rasvojen laadulle, että ne olisivat aivo ja sydänystävällisiä.

Triglyseridejä voidaan sitten helposti käyttää energialähteenä, sillä ne voivat hydrolysoitua rasvasolussa ja vapauttaa rasvahappoja* verenkiertoon. Triglyseridien aineenvaihdunta rasvakudoksessa on hyvin suuri ja varastoitumista ja pilkkoutumista on koko ajan menossa Jopa niin että voi sanoa:” Viime viikkoiset triglyseridisi kehossasi eivät ole samat kuin tämän viikkoiset. vaikka ehkä niiden kokonaismäärä onkin sama.”

Aivorakenteissa lipidien tällainen puoliintumisaika on pari viikkoa. Sille täytyy antaa edellytyksensä.
Sen lisäksi että rasvahapot toimivat energian lähteenä, niitä tarvitaan solukalvojen rakenteitten muodostamiseen.

Ja toinen sektori rasvaa:
Tietty selektiivinen tyydytettyjen melko lyhyiden ns. keskipitkien rasvojen ryhmä karsiutuu jo suolisolussa lähtemään kohti maksaa suoraan veren* kautta portilaskimoon . Tämä rasva on hyvä varatie, jos on imusuonistossa sairauksia (MCT- rasva) , mutta muuten tämä kova rasva voi koitua hankalaksi sisälmysrasvan ja maksaperäisen kolesterolin lähteeksi. Mutta tätä voi välttää kun tiukasti rajoittaa kovan rasvan osuutta ruoassa.

Tässä yllä voi huomata kaksi lähdettä veren rasvoittumiseen.
Ensimmäistä lähdettä voi rajoittaa valitsemalla rasvan laatua, mikä triglyserideihin pakkautuu. ja toisaalta rajoitamalla kokonaisrasvan määrää. Toista lähdettä voi rajoittaa välttämällä kovaa rasvaa, joka lähtee suoraan vereen ja rajoittamalla kovan rasvan osuuden 10E%.iin kuten on suositeltu.

Rasvaa muuten suositellaan 25E%- 35 E% päivän ravinnosta.
Rasvamäärä jota tarvitsee on sekin noin gramma painokiloa kohden päivässä. Mutta tämä asia on myös kiivaankin keskustelun aiheena. Liian matala ei kuitenkaan rasvojen saanti saisi olla. Ihmiskudos tarvitsee rasvoja jopa hieman ravintoperäistäkin kolesterolia defensiivisiin järjestelmiin, kuten eri kalvoihin ,aitiorajoihin , ihoon, hermokaapeleihin, solukalvoihin soluorganellien kalvorakenteisiin , immuunipuolustuksen funktionaalisiin rakenteisiin osana.

Kirj. leamarketta ( taustana on eräät a. J. Kindblomin dietetiikan luennot ja b. taulukko proteiinin aineenvaihdunnasta).