Akne pilasi nuoruuden.

Nuoruus on seikkailu.

oletkos kokeillut laser hoidot sun muut konstit? kysy lisää ihotauti lääkäriltä, mehiläisessä osataan varmasti auttaa.

Olisit voinut kertoa vähän hoitohistoriastasi. Apteekista saatavat bentsyyliperoxidi tai salisyylihappo-valmisteet kokeiltu? Apocyclin?

Kyllä minä suosittelisin sitä roa kuuria jos aknesi eii muuten meinaa lähteä. Aknen sitkeys on yksi peruste, millä sen voi saada.

Nuo ruokavaliojutut voit unohtaa, niillä ei vaikutusta ole.

Minulla on ollut akne (kasvoissa, selässä, käsivarsissa) noin 11-vuotiaasta asti, eikä loppua näy.. Lisäksi minulla on keloidityyppinen arvenmuodostustaipumus eli arpien "liikakasvua". sekä aganthosis nigrigans eli ihon tummumis- ja paksuuntumissairaus). Taitaa diagnoosina olla myös miestyyppinen hiusten harveneminen ja hydraniitti-ongelma (tulehtuneet hikirauhaset). Tämä tarinakin on pitkä, joten kärsivällisyyttä ;)

Olen syönyt Roaccutan kuurin yläasteella, mutta en tainnut syödä sitä loppuun, koska se ärsytti limakalvojani paljon. Silloin teininä olin todella laiska huolehtimaan kasvojen puhdistuksesta, vaikka minulla oli lukuisia eri ihotautilääkärin määräämiä aineita. Kun mikään ei auttanut heti.. Muistona nuoruudesta minulla on arpia kasvoissa ja selässä.

Kun aloitin diane novat 17-vuotiaana (välillä olen käyttänyt jasminea), akne hiukan laantui. Välillä söin myös Apocyklin-antibioottikuuria. Arpien poisto/vähentäminen oli tavoitteenani n. 25-vuotiaana. Laseriahan ei voida käyttää, jos akne on aktiivinen, joten aloitin Roaccutan-kuurin. Jouduin lopettamaan sen, koska triglyseridi-arvoni nousivat 29 (saa olla maksimissaan 2,2). Selvisi, että minulla on perinnöllisesti korkea kolesteroli (vain triglyarvo on korkea). 90-luvun alussa arvoa ei edes mitattu! Joten Roaccutania en voi koskaan käyttää. Ihotautilääkäri kokeili selkääni arpien tasoitusta kuurimuotoisesti "kryo-hoidolla" (sama millä syyliä poistetaan). Ehkä arvet tasoittuivat, mutta eivät ne mihinkään hävinneet.

29-vuotiaana lopetin ehkäisypillerien käytön toiveena raskaaksi tulo ja akne räjähti käsiin. Nyt olen pari vuotta ollut ilman pillereitä ja naama kukkii, etenkin ennen menkkoja. Keväällä kävin pitkästä aikaa sub-valohoidossa, jossa olin käynyt nuorempana joitakin jaksoja. Se oli positiivinen kokemus. Kesällä ihoni on yleensä parempana ja iho tasaisemman värinen.

Nyt olen sairaslomalla, koska minulle tehty kainalon kielekeleikkaus tulehtuneiden hikirauhasten poistamiseksi epäonnistui. Haava tulehtui ja meni nekroosiin. Reilun kuukauden olen käynyt lähes päivittäin haavanhoidossa ja lopultakin haavat alkavat parantua.. Kiitos hunajan :)

Halusin kertoa näistä ihosairauksistani, jos löytyy muita henkilöitä, joilla on samanalaisia ongelmia. En ole joutunut turvautumaan psykiatrin apuun vielä, vaikka varmaan aihetta olisi ollutkin. Näillä ongelmillani on ollut suuri vaikutus itsetuntooni, joka ei ole yllättäen kovin hyvä.

Vastaan mielelläni, jos joku haluaa tietää enemmän kokemuksistani... Tsemppiä kaikille ja nautitaan kaikesta huolimatta kesästä!

Olen kuullut että ihon hionta poistaisi arpia.Jotain 30€ se tuntui maksavan kun kaveri mainitsi asiasta.Toisaalta bepanthen auttaa myös parantamaan arpia tai ainakin mulla auttoi. Mutta jos haluaa ihon sileämmäksi, niin kannattaa kokeilla sitä hiontaa.Minulle tarjottiin myös ryppyvoidetta apteekissa arpien hoitamiseen...kyllä sekin näytti auttavan jonkin verran.

Tuskin tuossa vaiheessa bepanthen ja ryppy-rasvat auttavat, kuten joku ehdotti.

Söin aikoinani muutamia puolenvuoden tetracyclin-kuureja ja Diane Novaa, sekä käytin mm. Skinorenia ja Avitcidia. Itselläni akneen auttoi lasten saanti. Se paransi akneni lähes täydellisesti ja vei ajatukset muualle/tärkeämpiin asioihin.

Nämä ovat kovin yksilöllisiä asioita.

Mulla on ollut akne ihan yläasteen seiska luokalta saakka. Välillä se on ollut todella paha ja välillä ihan ok. Nyt olen lukion kolmannella. Aknen lisäksi mulla on sekä kuiva että todella rasvanen iho. Mun iho voi rasvottuu kunnolla tunnissakin edellisestä naamapesusta. Mulla on myös akne hartioissa, mutta se on parantunut itsekseen aika paljon yläasteelta. Tykkään kauheasti topeista, mutta en voi käyttää niitä.. Rasittavaa kun pitää koko ajan vaate kaupoissa tsekata et onko paita liian avonainen selästä tai jotain. Mä olen totaalisen kyllästynyt akneen ja haluisin päästä siitä! Meikki ei auta peittämään tätä aknea ja jos käytän meikkiä (mikä on pakko), niin akne vaan pahentuu. Mä oon käyttäny yhtä aika vahvaa voidetta noin 1,5 vuotta joka päivä aina ennen nukkumaanmenoa, vaikka sitä pitäisi käyttää silloin tällöin pienissä kuureissa. Eikä auta. Kesällä onneks ruskettuessa se punasuus ei näy niin hyvin. Mä rakastan uimista ja rannalla oloa, mutta en ole voinut käydä rannalla tai uimassa missään moneen vuoteen aknen takia.
Mä kadehdin ihmisiä joilla ei oo ikinä ollut aknea. Monella mun kaverilla hädin tuskin on ollut edes finnejä! Kumpa joku keksis oikeesti tehoavan lääkkeen joka auttais ja olis myös halpa!

Elikkäs olen nyt 17-vuotias ja aivan kohta 18 ja en itse asiassa ollut kärsinyt aknesta missään vaiheessa ennen 2007 joulua... Ja sitten alkoi tulla kaikenlaista mustapäistä vähän pahempiin näppylöihin.. En ollut tässä vaiheessa huolissani ja aloin pestä vain vähän paremmin kasvoja ja käytin joitain rasvoja. Mutta sitten helmikuun aikana se alkoi pikkuhiljaa pahenemaan ja menin ihotautilääkärille mehiläiseen.

Hän määräsi roaccutan kuurin ja eihän mulla ollut siinä vaiheessa mitään tietoa koko lääkkeestä ja innoissani rupesin pistelemään lääkettä.. Sitten akne repesi käsiin.. Lääkäri kyllä totesi, että pahenemista saattaa alussa esiintyä, mutta en kyllä uskonut, että tällätavalla.. Kasvoissa oli poskilla verta vuotavia paiseita ja jätin lukion siltä keväältä ja aloin "sairastamaan".

En halunnut nähdä ketään vieraita tuohon aikaan ja olin täysi erakko.. Ulkonäkö on ollut minulle aina tärkeä asia, vaikka mies olen.. Tämä pysäytti elämäni totaalisesti.!. Jääkiekko jäi, kun urheilukin kiellettiin. Aloin syödä roan lisäksi kortisonia ja se pysäytti pahenemisen, mutta kaamein asia omasta mielestäni oli jo sattunut eli arvet.. Niitä on kummallakin poskella MONTA!..

Nyt on kulunut pahimmista ajoista lähes vuosi ja lääkitys loppui tänään. Söin kesästä tähän asti roaa ja kortisonia. Kortisonia ei kuulemma koskaan anneta syödä näin pitkään, mutta nyt syötiin ja toivottavasti lisämunuaiset alkavat toimia jälleen.:) Kortisonin annosta kyllä muuteltiin pitkäaikais vaikutusten vähentämiseksi.

Oman lääkityksen korvasi oma sairausvakuutus kokonaan ja korvaa myös jälkihoidot, plastiikka-kirurgian ym.. En ymmärrä teidän kela korvauksia, jotka saatte vaan osaksi korvaukseksi, mutta kunnon sairausvakuutuksella, jollainen minulla korvaantuu kaikki!

Nyt omalta osaltani on vain arpia olkapäillä (vähäisesti) ja kasvoissa (riittävästi).. Minulla on kyllä kahdenlaisia arpia eli "kohoarpia" ja peruskuoppia. Punoitus on jo vähän laskenut, mutta edelleen huomattavaa. Tulehdusvaihe on nyt omasta mielestäni täysin ohi. Pitäisi lähiaikoina mennä lääkärille juttelemaan niistä jälkihoidoista. Esim. Hionnoista yms. Toiveikkain mielin, mutta tuskin näitä koskaan saadaan täysin pois.

Suurin toive on, että koskaan ei tarvitsisi tällaista kokea uudestaan.. Kauheaa on ja monikaan, jolla kunnon aknea ei ole ollut niin ymmärtää millaista tämä on!.. Ja niillä, joilla kunnon akne on ollut niin arpiin tuskin bepanten rasvat auttavat:):).. Itse jouduin bepantenia käyttämään, että huulet olivat lääkityksen aikaan edes siedettävät:)

"Nuo ruokavaliojutut voit unohtaa, niillä ei vaikutusta ole."

Joka väittää näin ei tajua ruoasta mitään. Ihminen on, mitä hän syö. Se pitää tasan paikkansa.

Ruokavalio vaikuttaa suolistoon ja hormoneihin aivan älyttömän paljon. Hiilihydraattien vähentäminen auttaa monia.

Toki on tapauksia, joita tämäkään ei auta.

nyt on markkinoilla kotikauneudenhoitolaite, joilla on saatu todella hyviä tuloksia aknen hoidossa ja paljossa muussa :)

Mulla ei aknen takia ole mennyt "pilalle" pelkästään nuoruus, vaan myös aikuisikä ja nähtävästi vielä myös vanhuus. Kaikki konstit on kokeiltu eikä mikään ole auttanut. Tauti on todella vaikuttanut elämääni ja itsetuntooni, mutta toisaalta olen ajatellut, että on olemassa paljon pahempiakin sairauksia. Enkä ole suostunut masentumaan, mitä se auttaisi? Täytyy vaan keskittyä muuhun kuin akneen ja elää täyttä elämää siinä kuin muutkin, ei käpertyä kotiin häpeämään. Sairaus ei ole sinun syysi.