Onko kellään kokemuksia, että omaisen kuolemaa olisi joudutettu sairaalassa?
Isäni kuoli tämän vuoden alussa, sairastettuaan pari kuukautta. Hän oli hoidettavana terveyskeskussairaalassa. Häntä yritettiin kuivattaa moneen kertaan, otettiin tippa pois. Kamalaa katsottavaa kun läheinen on janoissaan, katse harhailee...
Morfiinia pistettiin jatkuvasti, vaikka mielestämme hänellä ei ollut kipuja. Morfiinin ansiosta hänellä tuli hengityskatkoksia.
Isää en saa takaisin, toivottavasti hänellä on nyt hyvä olla.
Mutta tuo taistelumme saada isällemme edes jonkinlaista hoitoa mietityttää jatkuvasti. Joku selvä hoitovirhekin sattui. Onko tämä mahdollista nykyaikana. Onko Suomessa laillinen eutanasia kuivattaa ihminen joka ei pysty syömään, aika julmaa. Vietiin vain saattohuoneeseen kuolemaa odottamaan ulko-oven viereen.
Nämä ajatukset pyörivät mielessä jatkuvasti,vieläkin säälittää millaista isäni viimeiset ajat olivat, vaikka me omaiset yritimme tehdä parhaamme hoidon saamiseksi.
Kuoleman "jouduttaminen" sairaalassa
35
7092
Vastaukset
- kai te teitte
hoitovirheestä ilmoituksen?!
- eräsN1
Hyvin vähän kirjoitit siitä, mikä sairaus sinun edesmenneellä isälläsi oli.
Itse ymmärrän tämän passivisen eutanasian, sellaisten potilaiden kohdalla. Joilla ei ole enää elinkelpoista aikaa jäljellä. Eli, sairastetaan jotain sellaista parantumatonta sairautta, johon ei ole parannuskeinoa olemassa. Ja on enää päivästä, tai tunneista kysymys.
Omalla omaisellani oli *viimeinen tahto*. Että hänen elintoimintojen on tomittava ilman koneelista avustamista. Eikä hänen elämää saa pitkittää väkisin. Koska kuolemahan armahtaa vaikeasti sairaan ja kivuliaan potilaan.
Ja muista, kuolevan potilaan otsassa ei pala merkkivaloa kivun määrästä. Lääkäreillä ja hoitavalla henkilökunnalla on aina tietämys potilaan tilasta. Ja he ihan varmasti tekevät kaiken sen mahdollisen. Että kuolevan potilaan tila olisi mahdollisemman inhimillinen potilaalle itselleen, kuoleman koettaissa.
Omaisista voi joskus tuntua, että tämä *auttaminen* on väärin. Mutta minun mielestäni näissä asioissa on aina etusijalla se kuoleva potilas ja hänen tuntemukset. Luopumisen tuskasta selvitään usein miten, mutta kuolemasta ei.- omainen täältä
Lääkäreillä ei todellakaan aina ole tietoa kokonaistilanteesta. Siis tottakai yleensä on taudin fysiologisen etenemisen ennusteesta, mutta ei kivun määrästä tai potilaan tahdosta.
Meillä kävi niin, että pitkäaikaissairas potilas oli hoitojaksolla sairaalassa syömättömyyden ja yhtäkkiä alkaneen sekavuuden vuoksi. Sekavuuteen liittyi se, että potilas ei halunnut tavata lähimpiä omaisia, tai siis oli heille koko ajan vihainen jos näki heidät. Lääkäri tulkitsi tämän niin, että oli ollut erimielisyys hoitolinjauksista, että potilas halusi kuolemaa joudutettavan ja omaiset eivät. Mistään tällaisesta ei ollut kyse, syömättömyys ja sekavuus talttuivat tiputuksella ja lääkityksen vaihdolla. Lääkäri ei edes kysellyt potilaalta tai omaisilta vaan teki oman johtopäätöksensä. - Anonyymi
Useampia kuivattamistapauksia on tiedossani. Potilaat olisivat "eläneet" todennäköisesti pitempäänkin, ilman tipan poisottoa
Lääkäri ilmoitti Näissä kaikissa tapauksissa että ko. Potilas kuolee viimeistään 3 päivässä ja kyllä näin tapahtui. Kaikki olivat sängynpohja tapauksia,e Li elämisen laatu oli huonoa.
Ei tällaisista kuivatuslopuista julkisuudessa juuri keskustella tai kirjoitella. Mutta lienee ollut käytössä "aina". Tuleva vainaja tiemmä tärisee ja värisee ja huutaa kuivatuksen aikana, tapauksesta riippuen.
No, tilaa tulee!
- Vähän samassa tilanteessa
Kyllä julkisessa sairaanhoidossa harjoitetaan tuollaista kuvaamaasi eutanasiaa. Olen soittanut lääninlääkärille jonka mukaan se ei ole laillista, mutta ilmeisesti hoitovirheenäkään ei menisi läpi jos potilaan sairaus on parantumaton.
Minun omaiseni on nyt ollut kotihoidossa pari kuukautta. Hänen piti kuolla jo joskus tammikuussa mutta kotona on onnistuttu hoitamaan ehkä vähän paremmin, tosin kipuja en saa hallintaan vaikka vahvat lääkkeet onkin. Olen juottanut välillä väkisin ruiskulla (potilas kyllä sitten nielee) ja kun tuli keuhkokuume kutsuin yksityislääkärin koska julkisella puolella hoitoa ei olisi saanut.
En tiedä mikä on oikein, tällaisissa tilanteissa mikään ei ole oikein. Luultavasti minä joudun kutsumaan tiputuksenkin yksityisestä kotisairaalasta vielä jossain vaiheessa.
Mutta joka tapauksessa potilas kärsii kovasti, ja minä kärsin hänen mukanaan. Nyt ollaan valvottu koko aamuyö kipujen takia. Potilas ei kestä lähellä olemista, silittelyä tms. ja kaikki lääkkeet on jo annettu.
Alan olla sitä mieltä, että lääkkeillä tehtävä ja selkeästi päätetty eutanasia olisi parempi vaihtoehto kuin hitaasti kuivattaminen tai hoitamattomaan infektioon tappaminen. Lopputulos on sama mutta hitaassa eutanasiassa potilas kärsii paljon enemmän. Minun kokemukseni mukaan on näin, vaikka lääkäri väitti että esim. kuivumiseen kuoleminen ei ole tuskallista.- eräsN1
Niin, tälläisessä tilanteessa alkaa jo miettimään, että mikä on potilaan itsensä kannalta parasta.
Enkä halua pahottaa sinun mieltäsi. Mutta, kenen elämänlaatua parantaa se, että potilasta pidetään väkisin hengissä, omaisten toimesta. Ei ainakaan kuolevan potilaan.
Lähiomaisenkin on osattava päästää ajoissa irti läheisestään. Ettei hyvää tarkoittavilla teoilla aiheuttaisi potilaalle vain lisää kärsimystä ja pitkitettäisi hänen tuskaansa. - mutta mutta
eräsN1 kirjoitti:
Niin, tälläisessä tilanteessa alkaa jo miettimään, että mikä on potilaan itsensä kannalta parasta.
Enkä halua pahottaa sinun mieltäsi. Mutta, kenen elämänlaatua parantaa se, että potilasta pidetään väkisin hengissä, omaisten toimesta. Ei ainakaan kuolevan potilaan.
Lähiomaisenkin on osattava päästää ajoissa irti läheisestään. Ettei hyvää tarkoittavilla teoilla aiheuttaisi potilaalle vain lisää kärsimystä ja pitkitettäisi hänen tuskaansa.Ei tietenkään ole kenenkään etu että kivuliasta elämää pitkitetään. Mutta minun mielestäni elämän päättymisen/päättämisen pitäisi tapahtua selkeästi ja yhteistyössä lääkärin ja omaisten kesken. Asioista pitäisi puhua suoraan eikä jättää potilasta jotenkin vaivihkaa ilman hoitoa.
Jos minä nyt annan omaiselleni yliannoksen kipulääkettä ja hän kuolee hiljaa niin syyllistyn rikokseen. (En ole tekemässä näin.) Jos jätän hänet sänkyyn makaamaan ilman hoitoa ja juotavaa ja huutamaan tuskissaan niin en kai syyllisty rikokseen. Tämä on tekopyhyyttä ja vastuuttomuutta.
Kukaan lääkäri ei ole puhunut kanssani näistä asioista. Viime syksynä sairaalajaksolla lääkäri ohimennen tokaisi, että jos tulee keuhkokuume niin sitä ei hoideta. No, se keuhkokuume tuli vasta tammikuussa ja hoidatin sen ja sen jälkeen potilaalla oli vielä hyvääkin aikaa. Nyt nuo painehaavat tekevät elämästä yhtä tuskaa.
Nimenomaan haluaisin kuolevan kuolevan rauhassa, rauhassa.... - ei kärsimyksiä
Älä anna läheisesi kärsiä kivuista, vaan hoidon tarkoituksena oli hyvä rauhallinen, kivuton saattohoito. Vaikkakin morfiinia annetaan, jotta kivut olisi pois.
- ...
Reklamaatio paperilla oikeaan osoitteeseen (ei sairaalaan, vaan läänin oikeaan paikkaan) jos ei ole inhimillisesti toimittu. En tiedä auttaako mitään, mutta ainakin on kerrottu.
Suomessa pitäisi puhua enemmän näistä asioista.- puhua
Pitäisi puhua, olen kanssasi samaa mieltä. Kirjoitin tuohon äsken toisenkin viestin. Pointtini on, että ei ole oikein kun aktiivinen eutanasia on rikos mutta elämää lopetetaan (=potilas käytännössä surmataan) hyvin heppoisella yhden lääkärin päätöksenteolla, hoidon lopettamisesta päätetään ikään kuin ohimennen. Pitäisi olla ainakin kahden lääkärin ja omaisten kunnon keskustelu asioista. Omaisille pitäisi perustella asioita ja antaa aikaa miettiä.
- tiedän niin
puhua kirjoitti:
Pitäisi puhua, olen kanssasi samaa mieltä. Kirjoitin tuohon äsken toisenkin viestin. Pointtini on, että ei ole oikein kun aktiivinen eutanasia on rikos mutta elämää lopetetaan (=potilas käytännössä surmataan) hyvin heppoisella yhden lääkärin päätöksenteolla, hoidon lopettamisesta päätetään ikään kuin ohimennen. Pitäisi olla ainakin kahden lääkärin ja omaisten kunnon keskustelu asioista. Omaisille pitäisi perustella asioita ja antaa aikaa miettiä.
käytäntö on tai oli aikoinaan, että aina tuollaisesta hoitolinjasta tehdään päätös lähiomaisten kanssa.
Siinä mielessä on outoa, jos lääkäri sanoo ykskantaan, että ei sitten elvytetä tms...
Potilaan omaisien pitää ottaa asia esille ja rohkeasti lääkärin tai ensin vastaavan hoitajan juttusille ja vaadittava, että saa tavata hoitavan lääkärin. Perustelut hoitolinjalle pitää löytyä. Ja mitä muistan joitain tapauksia akuuttipuolelta niin ikinä ei ollut yksipuolisia päätöksiä.Monissa tapauksissa potilas kykeni itse päättämään mitä hoitolinjaa jatketaan. Eikä ketään pidetty janossa.
On sitten muuttunut käytännöt, jos nykyään lääkäri yksin päättää, että tämä potilas ei tarvitse enää tehokkaampaa hoitoa?
Olen samaa mieltä kanssasi, että mieluusti kaksi lääkäriä ja omaiset ja kunnollinen potilaan tilan arviointi. Sitten vasta päätös ja omaistenkin tulee pohtia asia hyvin tarkkaan. siinä on hyvä arvioida mitä itse toivoisi, millaista elämän loppua. Jos vanhus ei enää ymmärrä asioitaan ja tilaansa, niin päätös jää lähiomaisille.
Ymmärrän myös senkin, että jos ihmisen elämä ei ole elämisen arvoista, ei sitä pidä pitkittää keinotekoisesti liikaa. Itselläni on läheinen vanhus laitoksessa ja hänen elämänsä on jo eletty. En soisi hänen kärsivän kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Haluaa vaan maata ja juuri kykenee syömään, mutta ei ole suostunut lähtemään huoneesta pariin vuoteen, eikä väkisin voi kuljettaa. Ajoittain tuntee sukua, ei aina. En toivoisi sellaista loppuelämää kenellekään.
Sairaanhoito-opistossa kerrottiin aikoinaan, että keuhkokuume on usein vanhan ja sairaan vapahtaja. Ymmärrän sen erittäin hyvin nyt.
- Nimetön
Avasin itse ketjun "Miten selvitä hoitovirheketjusta". - Sinulla on vähän samantapainen kokemus ja ymmärrän täysin, että se "pyörii mielessäsi". Niin minullakin, en pääse siitä irti.
Tähän on Suomessa tultu - hyvin suuri huolen aihe ja pohtimista kansalaisille.
Sairaaloissa ja t-keskuksissa ihmisarvo viedään (ellet satu olemaan julkisuuden henkilö) ja olet vain pelkkä SoTu.
Lääkärinvala on menettänyt merkityksensä ja ihmisarvoa ei kenelläkään ole, jos joutuu siihen koneistoon pyöriteltäväksi.
Kammottaa.
Syvä osanottoni ja täysi ymmärrykseni sinulle. - Joku vai
Oma mummoni koki saman kohtalon, tosin ei sairaalassa vaan vanhainkodissa. Hoitajat eivät huolehtineet, antoivat maata suorassa auringonpaisteessa (ikkunaan ei viitsitty laittaa verhoja), eikä vettä annettu.
Kun viimeisen kerran kävin katsomassa häntä, hän oli oksentanut päälleen (ei ollut saanut puhtaita vaatteita), katse harhaili, ja hän osasi juuri ja juuri lausua nimeni. Koitin siinä sitten vielä viimeisen kerran halatessani uskotella itselleni että kyllä tuo vanha tervaskanto tuosta vielä nousee. Ei noussut, kuolema tuli pari päivää myöhemmin.
Kuolinilmoitus suunniteltiin sitten niin, että kiitoksen sanaa emme tälle vanhainkodille antaneet. Mukavaa, että aina kun ajattelee mummoa, niin mieleen tulee kuinka se makaa oksennuksessaan suorassa auringonpaisteessa ja mumisee sekavia.- on vaikea uskoa
jo siksi, että kirjoitat kuin ette olisi antaneet palautetta vanhainkotiin.
Jos olisi totta, niin kertoisit miten suhtautuivat kun kysyitte ja valititte. Kukaan jätä tuollaista valittamatta ja käsittelemättä ao kanssa. - sama_kirjoittaja
on vaikea uskoa kirjoitti:
jo siksi, että kirjoitat kuin ette olisi antaneet palautetta vanhainkotiin.
Jos olisi totta, niin kertoisit miten suhtautuivat kun kysyitte ja valititte. Kukaan jätä tuollaista valittamatta ja käsittelemättä ao kanssa.Kyllähän tuosta valitettiin, mutta sieltä sanottiin tylysti "Kyllä me tiedetään täällä paremmin miten nämä hommat tulee hoitaa"
Siskoni oli myöhemmin lähihoitajaksi kouluttautuessaan samassa vanhainkodissa harjoittelussa. Sinä aikana siellä eräs vanha rouva kaatui, ja löi päänsä. Tullut haava paikattiin laastarilla, eikä sekavaksi muuttuneeseen puheeseen kiinnitetty huomiota. Vasta myöhemmin soitettiin lääkäri paikalle (muutaman päivän jälkeen), ja lääkäri haukkui hoitajat pystyyn laiminlyönnistä. Siskoni myös todisti, kuinka eräälle vanhalle ihmiselle sanottiin, että "sinulla on vaippa, päästä siihen" kun tämä pyysi päästä vessaan. Miten voit muka sanoa ihmiselle, että pasko housuusi? Se ei ole oikein. Myöskään likaisia petivaatteita (jos oli tullut vahinkoja) ei vaihdettu joka päivä, vain ainoastaan samaan aikaan kun kaikki muutkin vaihdettiin.
Ai niin, ja siskoni sai harjoittelusta huonot arvosanat, koska olimme aiemmin arvostelleet mummomme hoitoa paikassa, ja myös sen vuoksi, että hän ei kuulemma viettänyt tarpeeksi aikaa työtovereidensa kanssa, vaan oli mielummin vanhusten parissa. - Itkevä hoitaja
sama_kirjoittaja kirjoitti:
Kyllähän tuosta valitettiin, mutta sieltä sanottiin tylysti "Kyllä me tiedetään täällä paremmin miten nämä hommat tulee hoitaa"
Siskoni oli myöhemmin lähihoitajaksi kouluttautuessaan samassa vanhainkodissa harjoittelussa. Sinä aikana siellä eräs vanha rouva kaatui, ja löi päänsä. Tullut haava paikattiin laastarilla, eikä sekavaksi muuttuneeseen puheeseen kiinnitetty huomiota. Vasta myöhemmin soitettiin lääkäri paikalle (muutaman päivän jälkeen), ja lääkäri haukkui hoitajat pystyyn laiminlyönnistä. Siskoni myös todisti, kuinka eräälle vanhalle ihmiselle sanottiin, että "sinulla on vaippa, päästä siihen" kun tämä pyysi päästä vessaan. Miten voit muka sanoa ihmiselle, että pasko housuusi? Se ei ole oikein. Myöskään likaisia petivaatteita (jos oli tullut vahinkoja) ei vaihdettu joka päivä, vain ainoastaan samaan aikaan kun kaikki muutkin vaihdettiin.
Ai niin, ja siskoni sai harjoittelusta huonot arvosanat, koska olimme aiemmin arvostelleet mummomme hoitoa paikassa, ja myös sen vuoksi, että hän ei kuulemma viettänyt tarpeeksi aikaa työtovereidensa kanssa, vaan oli mielummin vanhusten parissa.Tarinat ovat täällä uskomattomia. Joku virhe täytyy olla joko ymmärryksessä tai tiedonkulussa.En voi käsittää miten on mahdollista, että noin on toimittu.
Uskon, että puhutte totta.
Omaista on vaikea määritellä jos omaisia on monta. Luullaan, että on keskusteltu, mutta kaikkia ei ole informoitu.
Vanhus ei pelkällä tiputuksella kauan voi elämää jatkaa. Yleensä suuta ainakin kostutaan ja rasvaillaan ja siten havaitaan, haluaako vanhus nestettä, kykeneekö juomaan.
Vanhuksen suonet eivät aina "vedä", suonia ei löydä ja tiputus voi olla kivuliasta. Voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka pitkään. Asia ei ole yksinkertainen.Harvoin vanhus enää tuossa tilassa kärsii nälän tai edes janon tunnetta, mutta onhan se varmistettava miten asia on.
Auringonpaisteessa makuuttaminen kuulostaa aika pahalta, saati se, että hoitaja uhoaa tietämyksellään.Oksentelu nyt on mahdollista koska tahansa, mutta jokin syy siihenkin aina on.
Jos ei itselläni olisi juuri kovia kokemuksia omasta hoidostani Yliopistollisessa sairaalassa, en haluaisi uskoa näitä juttuja, mutta saatatte puhua ihan totta.
Kyllä minä laatisin valituksen teidän tapauksessanne ilman muuta.
Olen kovin pahoillani tapahtumista. En sentään halua uskoa, että näin ikäviä kokemuksia olisi joka paikassa.Ei ei. - Hoitovirheitä
Minun äitini on ollut vuodeosastolla jo melko pitkään, hän on monisairas, sydämen vajaatoiminta, astma ja muita sairauksia, mutta ei mitään sairautta, joka suoraan johtaisi pikaiseen kuolemaan. Silti hänet on laitettu saattohuoneeseen, me omaiset olemme äidin hoitajina (minä ja siskoni olemme hoitajia ammatiltamme) jopa 8 tuntia joka päivä! Tiedän, mistä puhun. Sydämen vajaatoiminnan vuoksi on tietysti nesteenpoistolääkitys, koska nestettä keräytyy raajoihin. Äidin järki on terävä, hän tietää tasan tarkkaan mitä haluaa ja mitä ei. Me omaiset saamme yleensä aina äidin syömään ja juomaan (jollei häntä ole morfiinilla tai Oxanestilla huumattu) , vaikka nieleminenkin on vaikeutunut hänen saamansa huonon hoidon vuoksi!!! Äiti veti viikko sitten kanyylin vahingossa irti, sen jälkeen sitä ei ole takaisin laitettu, selitys: kun on niin hauraat suonet! Äidillä ON jano ja nälkä, mutta silti hänet meinataan kuivattaa, nesteenpoistolääkkeen vuoksi nestettä pitäisi saada enemmän kuin suun kautta hän pystyy nielemään. Äidillä on kipulaastari, kysyessämme onko kipuja, sanoo aina EI. Ja kun hänellä on kipuja, hän kertoo aina missä. Ja ne kivut ovat yleensä jatkuvasti makuulla olemisesta johtuvia tai muita "pieniä", jotka saamme helposti asennon vaihdolla ja ihorikkojen hoidolla pois. Äiti on sanonut kuullemme hoitajille, että hän ei halua morfiinia! Eilen oli ihana päivä, äiti oli iloinen ja söi, joi ja jutteli tosi järkevästi! Tänään menimme taas: äiti aivan sekaisin, oli annettu morfiinia aamulla, kun oli huutanut huoneessaan!!! Jotta kyllä on kirveellä töitä monessa sairaalassa, olemme taistelleet äidin puolesta ja jatkamme myös. Tänään kielsimme morfiinin antamisen, koska olemme varmoja, että äidillä ei sellaisia kipuja ole, että pitäisi tuota myrkkyä antaa!
- en anteeksi antaa voi
ensin kun äiti ei enään jaksanut syödä ,niin sit tippaan. no sit viikonloppua edeltävänä päivänä oltiin suihkutettu eikä saaneet tippaan. minulle asia selvisi maanantaina ,jolloin soitin ja anoppia auttelemasta joudin katsomaan. soitin kylläkin viikonloppuna mut kukaan ei kertonut.no minä lääkärille sanoin et äitiäni ei kuivateta kuin suota, koska äitini on niin paljon elämässään kärsinyt nälkää. no saivat tippaan. sitten torstaina, kun olimme äidin luona, niin hän avasi silmät ja yritti kertoa jotain, sit nostin lapsenlapsieni kuvat eteen niin käsivapisten hän yritti silitellä heitä. sit saatiin ravinnetippaan. siitä viikon jälkeen äitini kuoli. miksi ja miksi vaivaa aina minua miksi meillä ei ole armokuolemaa? minulla itselläni on syöpä josko siihen kuolen toivoisin sen tapahtuvan yllätäin tai niin et voin itse vaikuttaa.koska tuollainen äitini kuolema pelottaa. eikä siinä vielä kaikki ,äitiäni siskot meni kahtomaan niin varpaassa oli nimi,peiton päällä oli nimi ja otsaan sideharso oli kieputettu ja hakaneulalla oli nimilappu kiinni niin kuin äitini olisi kirpparille ollut menossa. en tiedä missäs se ihmis arvo menee. äitini ainakin on 6v asti töitä tehnyt eikä ole sitä äidin turvaa ollut, 2v alkaen äitipuoli joka on kyllä kurittaa osannut.
- alkup.kirjoittaja
Olen tuo viestin avaaja. Isäni sai aivoverenvuodon, jonka seurauksena halvaantui. Tiesimme heti ettei hänellä ole elinaikaa kovin kauan jäljellä. Keskussairaalassa hän sai hyvää ja arvokasta hoitoa. Mutta sitten kun siirrettiin terv. keskussairaalaan ongelmat alkoivat. Emme taistelleet kuolemaa vastaan vaan hyvän ja ihmisarvoisen loppuelämän puolesta.
Lääkäri lupasi että tiputetaan niin kauan kun menee, hoitajat ottivat tipan pois moneen otteeseen. Kun vaadimme nestettä takaisin, yksikin hoitaja totesi että isällännehän on todella hyvät suonet, kyllä näihin tipan saa. Kun vaadimme katetrin vaihtoa, meille sanottiin että se vaihdetaan kolmen kuukauden välein. Annettiin vain nesteenpoistolääke kun pissaa ei tullut. Katetri tukossa ja isällä kovat kivut kun rakko pissaa täynnä... Isä yksi limaa, jota olisi voinut poistaa, sitä pyysimme nöyrästi joka kerta. Milloin koko naama limaa täynnä kun menimme sinne. Kun isäni oli halvaantunut, hän ei pystynyt itse kääntymään, eipä häntä juuri käyty katsomassa ja kääntämässä, piti pyytää että voisitteko...
Kovin tuntui välinpitämättömältä tuo hoito tuolla.
Vietimme jokainen tunteja tuolla sairaalassa päivittäin. Joka kerta jouduimme huomauttamaan jostain asiasta. Ja emme todella ole mitään nipottajia, vaan tavallisia maalta lähtöisin ja lähimmäisistä välittäviä ihmisiä.- kuolemansuru
niinpä its taistelin asiassa kun asiassa kuolevan äitini inhimillisen hoidon puolesta.ei se mihin sairauteen.tai mikä on ennuste ,tai varsinkaan minkä ikänen on, se lähtö pitäisi tehä niin et met jälkeen jäävätkin koemme sen inhimilliseksi. koska meillä vieläkään ole sitä eutanasiaa.onko tämä sit oikein et ihmisen annetaan nääntyä? eihän lääkäritkään voi tietää onko päiviä paljon vain vähän.mut kun saisi sen lopun kivuttoma ja rauhassa sais kuolla,sit kun sen aika on?eikä kuivattamalla.ja ennenkaikkea kun jälkeen jääville jäisi se kuva et se kuoli rauhallisesti luonnollisesti.
- errger
kuolemansuru kirjoitti:
niinpä its taistelin asiassa kun asiassa kuolevan äitini inhimillisen hoidon puolesta.ei se mihin sairauteen.tai mikä on ennuste ,tai varsinkaan minkä ikänen on, se lähtö pitäisi tehä niin et met jälkeen jäävätkin koemme sen inhimilliseksi. koska meillä vieläkään ole sitä eutanasiaa.onko tämä sit oikein et ihmisen annetaan nääntyä? eihän lääkäritkään voi tietää onko päiviä paljon vain vähän.mut kun saisi sen lopun kivuttoma ja rauhassa sais kuolla,sit kun sen aika on?eikä kuivattamalla.ja ennenkaikkea kun jälkeen jääville jäisi se kuva et se kuoli rauhallisesti luonnollisesti.
Niin asioissahan on aina kaksi puolta. Oma mielipiteeni on, että ei aina kannata loppuun asti laittaa tippaa, koska ei ole mitään järkeä pitää potilasta tipan avulla hengissä. Jos se nyt sattuu saamaan viikon kaksi elinaikaa, niin ei siinä kuolemisen pitkittämisessä ole mitään järkeä. Ja sitten tulee niitäkin ongelmia, että jos koko ajan menee nesteitä, niin ne kertyy turvotuksena elimistöön, kun elintoiminnot ovat muutenkin jo hitaita, eikä neste pääse poistumaan elimistöstä.
- kivusta.ja nääntymisestä jo...
errger kirjoitti:
Niin asioissahan on aina kaksi puolta. Oma mielipiteeni on, että ei aina kannata loppuun asti laittaa tippaa, koska ei ole mitään järkeä pitää potilasta tipan avulla hengissä. Jos se nyt sattuu saamaan viikon kaksi elinaikaa, niin ei siinä kuolemisen pitkittämisessä ole mitään järkeä. Ja sitten tulee niitäkin ongelmia, että jos koko ajan menee nesteitä, niin ne kertyy turvotuksena elimistöön, kun elintoiminnot ovat muutenkin jo hitaita, eikä neste pääse poistumaan elimistöstä.
niin onhan siinä, joko äkkiä monttuun tai samaan aikaan varmasti inhimillisin keinoin. kukaan lääkäri ei voi varmasti sanoa elääkö hetken vai vähän.minun viimeiset päiväni olisi toivomus , jos en itse syö niin ravinne tippaan ja kivun lievitystä,siihen asti kun voidaan antaa armonpiikki.olen kokenut sen etten voi syödä ja myös sen kivun jota aina ei ole helppo kestää.olen nähnyt kuolemaa läheltä paljon. on ollut yllätäviä ja sairauksista johtuvia. ja eihän omaisten kannalta tippaan laittamisella olekkan kyse siitä eläkö viikon vai kaks. vaan se et se ihminen sais inhimillisen kuoleman. se on vain niin helppo sanoo niitten kun ei itse ole kokenut.itelläni on syöpä kaikkien muitten vaivojen lisäksi.
- ed kanssa
kivusta.ja nääntymisestä jo... kirjoitti:
niin onhan siinä, joko äkkiä monttuun tai samaan aikaan varmasti inhimillisin keinoin. kukaan lääkäri ei voi varmasti sanoa elääkö hetken vai vähän.minun viimeiset päiväni olisi toivomus , jos en itse syö niin ravinne tippaan ja kivun lievitystä,siihen asti kun voidaan antaa armonpiikki.olen kokenut sen etten voi syödä ja myös sen kivun jota aina ei ole helppo kestää.olen nähnyt kuolemaa läheltä paljon. on ollut yllätäviä ja sairauksista johtuvia. ja eihän omaisten kannalta tippaan laittamisella olekkan kyse siitä eläkö viikon vai kaks. vaan se et se ihminen sais inhimillisen kuoleman. se on vain niin helppo sanoo niitten kun ei itse ole kokenut.itelläni on syöpä kaikkien muitten vaivojen lisäksi.
Olen tuon alkup. viestin kirjoittaja.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että viimeiset hetket täällä maan päällä olisi hoidettava inhimillisesti.
Omaisena on kamalaa katsoa, kun oma isä alkaa kuivua. On tajuissaan, kommunikoimme kättä puristamalla ja ilmeillä. Silmät kuivuvat päässä, suu alkaa halkeilla ym. Jos ihmisen lähtöä täältä pitää jouduttaa, niin eikö voitaisi sallia tuota eutanasiaa.
Miksi pitää vielä viime hetkinä kärsiä, koska ei ihminen heti kuole jos ei nestettä saa, vaan siihen voi mennä aikaa.
Isänikin ensin pelastettiin tehohoidolla aivoverenvuodosta ja sitten siirrettiin kuivumaan terv.keskusvuodeosastolle. On jotenkin ristiriitaista. Toivoimme monesti tuon parin kuukauden aikana että isämme olisi saanut lähteä suoraan kotona "saappaat jalassa", tuota iltana kun meni tajuttomaksi verenvuodon seurauksena. Meille olisi ollut tietysti aluksi shokki, mutta isällämme olisi ollut kaunis lähtö, omassa "tuvassa".
- Hämmästynyt
Äidiltä (87v.) leikattiin vasta paksunsuolen tukos ja todettiin,että hänellä on kasvain vatsassa. Kuitenkaan ei ole tietoa mikä kasvain siellä on, kun koepalaa ei ole otettu. Hänet lähetettiin kai kuivatettavaksi vuiodeosastolle kotipaikkakunnalle. Siellä tiedettiin että kyseessä on laajalle levinnyt syöpä, jota meille omaisille ei ollut missään vaiheessa kerrottu. Vaadimme äidille nesteytyksen ja hommasimme hänet tutkimuksiin sairaalaan. Siellä on tehty kuvauksia, joissa ei ole näkynyt kasvainta ja neulanäytettä ei kuulemma voinut ottaa, kun hän oli syönyt hyvin. Lääkärin mielestä siellä kuitenkin on kasvain jossain, joka ei ehkä kaasujen läpi näy. Lääkärin mielestä terveyskeskuksessa on tehty eettisesti oikein, kun yritettiin saada äiti hengiltä ennen aikojaan pitämällä nesteettä tämmöisellä helteellä. Hyväksyn sen, jos äidillä on syöpä johon hän kuolee, ja että hän saa kipulääkitykset ja nesteytyksen lopetuksen siinä vaiheessa kun hän on kipeä, mutta en hyväksy, että varkain meiltä omaisilta aloitetaan janoon ja nälkään tappaminen, varsinkaan, kun hän sanoo aina, ettei ole kipeä. Kauheaa, kun ei ole ennen tiennyt, että tämmöinen on Suomessa sallittua. Säälittää ne vanhukset, joilla ei ole edes omaisia. Ei voi,kuin murehtia ja ihmetellä.
- Ei h-i !
Ja ei muuta kuin kaikki juottamaan omaisianne valitusvirsien vastineeksi ja välttämiseksi. Siinä samalla voitte kerätä tarvittavaa tietoa aiheesta että ette kuulosta niin täydellisiltä ja varsinaisilta tyhjäpääidiootilta.
- saattohoitaja
Moikka!
Aloittajan kokemukseen liittyen haluaisin sanoa pari sanaa. Tippaa ei enää saattohoitovaiheessa ole tarpeen pitää. Siitä on nimenomaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Elimistön lopetellessa toimintaansa, munuaiset eivät toimi kunnolla ja kaikki nämä tipan nesteet kerääntyy kudoksiin. Tästä seuraa kipua, turvotusta ja hengenahdistusta. Tippa ei myöskään sammuta janon tunnetta. Mikäli potilas on tajuissaan ja nieleminen toimii, hyvä janonsammuttaja on jääpala. Jos potilas taas ei ole tajuissaan, suuta tulee tietyin väliajoin kostuttaa esim. oliiviöljyllä.
Morfiini ei aiheuta hengityskatkoksia. Se on ehdottomasti paras lääke koviin kipuihin. Sitäpaitsi saattohoidossa hengenahdistusta voidaan HOITAA morfiinilla jos raitisilma, tuuletin tai lisähappi (jota ei myöskään nykyään suositella, saturaation saa nousemaan samoihin arvoihin tuulettimen avulla) ei esim. toimi. Morfiiniannoksilla ei ole kattoa, annosta voidaan nostaa niin monesti kuin tarve vaatii. Yleensä valitetaan kun kipua ei hoideta riittävästi, enpä ole ennen kuullut liiasta kivunhoidosta.
Saattohoito on tärkeä aihe, joka nyt on onneksi tullut mediaankin ja pinnalle täällä Suomessa. Harvoin saattohoidettava itse kärsii tilastaan niin paljoa kuin omaiset. Monet oireet, mm. hengenahdistus näyttää omaisesta kamalalle ja aiheuttaa avuttomuuden tunteen. Ikävää, että teille jäi tuollaiset fiilikset hoidosta. Hoitohenkilökunnan olisi pitänyt asiat selittää teille tarkkaan. Ja usein se tilanteen läpikäyminen tehdään moneen kertaan, harvoin kaikki faktat jää surullisen ja järkyttyneen omaisen päähän ekalla kerralla.
Ottakaa ihmeessä yhteyttä omaistasi hoitaneeseen laitokseen ja käykää asiat läpi. Kerrotte, mikä jäi mieltä kalvamaan. Hoitohenkilökunnalle on hyvä antaa palautetta, tietävät itse jatkossa kiinnittää huomiota epäkohtiin.
Lämmin osanottoni suruusi!- -----
Tosiasia on että mitä vanhempi ihminen on kyseessä sitä vähemmän saattohoiton panostetaan. Tässä näkyy vanhusten arvostus/arvostamattomuus Suomessa tänä päivänä.
- psykologinen harha?
Kun kuoleva on vanhus, niin sitä helposti ajatellaan, että riutuminen ja hiipuminen elämästä pois kuuluu vain vanhuuteen ja unohdetaan että moisen takana on ei ole ikä vaan sairaus ja iäkkäänäkin kokee samat tuskat.
- kiitollinen tytär
Äitini oli 88-vuotiaana keskussairaalassa vaikean hengenahdistuksen vuoksi. Syynä oli sydänkohtaus ja vaikea rytmihäiriö. Häntä hoidettiin erinomaisesti. Laitettiin sydämentahdistin ja annettiin morfiinia sekä nestettä. Luulin menettäväni hänet, mutta hän toipui ja elelee taas kotonaan. Tästä on jo vuosi. Joten kyllä häntä ainakin hoidettiin hyvin iästä huolimatta.
- Älä ajattele itseäsi
Se on todellinen harha-aistimus nykyajan 'viisailla' ja 'sivistyneillä' ihmisillä, että ei ymmärretä elämän päättyvän joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin. Ikä ei tule kenellekään yksin, se tuo tullessaan vaivoja, vikoja, sairauksia ja toimintakyvyn alenemista.
On tietämättömyyden ja typeryyden huippu, että sairaan vanhan, elämänsä eläneen ihmisen pitäisi vielä kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin pidentää kuolemansa odotusta. Siinä tilanteessa ei ajatella lähtijän parasta vaan aivan omia henkilökohtaisia tuntemuksia, joita kuolema ja läheisen kuoleminen aiheuttavat. Eikä niitä yleensä haluta ottaa vastaan vaan mieluummin toivotaan jatkuvaksi sellaistakin elämää, joka ei enää täytä elämisen kriteereitä.
Iäkkään, sairaan vanhuksen suurin tuska on ahdistus. Pelko, yksinäisyys, tapahtumien (elämän) vähyys, kuoleman odottelu ... ruumiillisten kipujen lisäksi, jotka saattavat kuitenkin olla se pienin murhe (loppu)matkassa.
- paras äiti
Suuta kostutetaan öljyllä, lanoliinirasvalla? sitäpumpuli tikkua äiti imi mutta ei siitä nestettä irronnut eikä hoitajilta pyynnöstäkään.
ossaton pirtein ja sitten infektion annettiin tappaa hyväkuntoinen laitosvanhus.
Rakas , ihana Äiti anna anteeeksi etten osannut pitää puoliasi.
R.I,P - AIMAoikea
Kaikki täällä valittaa että miksi ei ole laillista eutanasiaa.
Avustettu itsemurha on olemassa, eikä se ole edes tuomittavaa.
Eikö kukaan halua ottaa vastuuta.
Oma syöpäsairas isäni lähti täältä juuri tuolla avustetulla itsemurhalla.
Hommasin hänelle heliumkaasupullot, "ilmapallon täyttöä varten myytävät", letkut ja muovipussi pään ympärille.
Isällä oli vielä voimia avata kaasuhana itse.
Ps.kukaan ei tule todistamaan kuka hanan avaa. Sinun sana kuolleen sanaa vastaan.
Seurasin sivusta kuinka isäni hengitti heliumia pussissa ja lakkasi sitten hengittämästä.
Kovin näytti helpolta ja kivuttomalta lähtö.
Varmistin sivullisena ettei saa lihaskramppeja ja revi tiedostamatta muovipussia pois.
Ei ollut kylläkään pelkoa siitä.
Kun olin täysin varma isäni poismenosta, soitin hätänumeroon itsemurhasta.
Antoivat ohjeet sulkea kaasupullot ja tuulettaa kyseisen tilan.
Sitten vain odotin poliisin, ambulanssin tulon.
Varmistivat isäni kuolleen.
Näytin isäni hankkiman elvytyskielto paperin jossa kahden todistajan allekirjoitus.
Eivät ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin.
Antoivat kuolinraportin poliiseille jotka kutsuivat ruumisauton joka nouti isäni ruumiin.
Minkään näköistä jatkokuulustelua ei asian kautta koskaan ole tullut.
Eli asiat voidaan hoitaa hyvinkin inhimillisesti ja asiallisesti.
Kyse onkin sinusta, kuolevan läheisestä, uskallatko ottaa vastuun ja toimia juuri silloin kun kuoleva läheisesi tarvitsee sinua.
Olisiko keskustelun paikka kaikissa perheissä, olisi jo aika muuttaa käsitystä kuolemisesta.
Poistaa se ajatus että se on tabu josta ei voi puhua.
Poistaisi paljon kärsimystä, mielipahaa ja syyllistä. - Anonyymi
Minun lapsuudenystävälleni annettiin liikaa morfiinia ja hän kuoli siihen. Lääkäri sanoi hänen siskolleen ennen morfiinin antamista että tästä annoksesta hän ei ehkä selviä ja antoi kumminkin.
- Anonyymi
Kyllä on kokemuksia ,mieheni sairastaa POLYSYSTEMA VERA,siis pahanlaatuinen verisauraus,häneltä otettiin Hydrea lääke pois ,pirteä ihminen nurettiin sänkypotilaaksi,kuolemaa odottamaan,a ikä 77 v. Laadukkaaksi mainittu lyhytaikaishoito osttautui ssanahelinäksi. Virkakoneistolla on tarkat laskelmat kuinka kauan etenkin vaikeavammainen saa olla elävienn kirjoissa. SUOMI on kylmä maa sairaille ja ikäihmiselle. Samalla siinä mukana omainen nujertuu suruun ja menettää elämänhalun,se lienee tarkoituskin,
- Anonyymi
Kyllä,näin tehdään sairaaloissa ja laitoksissa.Lopetetaan kaikki lääkkeet,nesteytys,ja ruoka,annetaan rauhoittavia...ja vielä koronapiikki,niin kyllä siinä henki lähtee.Eikä katsomaan pääse.Juurikin näin.Tulin juuri hautajaisista.Se on nimeltään hiljainen eutanasia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561896Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481648- 521574
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51527Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61415Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41138