AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  / Vertaistukea velkaantuneelle

Vertaistukea velkaantuneelle

29 Vastausta 1 947 Lukukertaa
Hei!
Haluaisin jakaa masentavaa taakkaani jonkun samaa kokevan kanssa. Oma ongelmani on kaikki mahdolliset kulutusluotot ja pikavipit. Raskainta on asian salailu puolisolta. Velkaa on maksettu velalla ja sitä rataa. Työssä käyn mutta kun moneen paikkaan lyhentää lainaa niin siitä tulee jo ihan liian iso summa pienipalkkaiselle ihmiselle.
Päivä kerralla mennään ja omasta tyhmyydestä saa kärsiä. En mitään sääliä kaipaa vaan ihmistä joka ymmärtäisi.
Pahinta tilanteessa on se etten uskalla/halua/pysty kertomaan läheisilleni asiasta. En saa nukuttua, velat ja maksamattomat laskut masentaa niin paljon. Avomies ihmettelee miksi olen niin kurjana. En vaan voi kertoa. En voi. Pelkään postiluukun kolahdusta ja piilottelen posteja.
Tunnen itseni epäonnistuneeksi koko elämässä.

Onko jossain yhtä hölmö ihminen kuin minä? Haluatko jakaa tuntojasi asiasta ja samalla tukea minua?
Päivittelyä ja jeesustelua en kaipaa. Ite olen soppani keittänyt ja näillä mennään. Joka sentti maksetaan enemmin tai myöhemmin. Siinä välissä olisi kuitenkin tuki tarpeen.
Kirjoitteleppa osoitteeseen: onneton82@wippies.fi
Hei vaan kohtalotoveri !
Olen ihan samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin, jokainen oven kolahdus nostaa palan kurkkuun ja hien otsalle, josko ulosottomies jo kolkuttelee, siinä vaiheessa tulisi varmaan "kuolema". Pelkään myös kuollakseni, että puoliskoni saa tietää hölmöilyistäni. Olen valvonut tämän vuoden ja miettinyt, mitä tehdä. Mikään ei huvita, ei siis yhtään mikään, tekisi vaan mieli maata sohvalla peiton alla. Jo ajatuskin siitä, että pitäisi vaikka kylään lähteä nostattaa vilun väristyksiä. Olen täysin samassa tilanteessa kuin sinäkin, ymmärrän sinua tosi hyvin. Yritä jaksaa, kirjoittelen sinulle joku päivä sähköpostiosoitteeseesi.

Minäkin..

olen suht samanlaisessa tilanteessa, erona kuitenkin, se että olen itse eronnut ja asun lapsieni kanssa. Kirjotan sinulle sähköpostiisi paremmalla ajalla.

Toinen näkökulma

Sinkkuna joskus suren yksinäisyyttäni, sitä että ei ole kumppania, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Ajattelen, että olisi helpompaa, kun olisi joku, jonka tukeen voisi aina luottaa, vaikeinakin aikoina.

Hämmästyneenä luen tältä palstalta kirjoituksia, joista käy ilmi toisenlainen näkökulma parisuhteeseen. Se että kumppani 'saa tietää' onkin suuri pelon ja ahdistuksen aihe. Murheensa on näemmä kullakin. Ehkä se tosiaan on niin, että ruoho on aina vihreämpääa aidan toisella puolella.
Itse sain itselleni maksuhäiriömerkinnän juuri ennen nykyisen mieheni tapaamista. Olen suht hyväpalkkainen, mutta silti sain raha-asiat aivan sekaisin. Kukaan läheisistäni ei tiedä maksuhäiriömerkinnästä eikä muutenkaan rahaongelmista, enkä ole suunnitellutkaan kertomista. Mieluummin elän tämän pari vuotta hissunkissun ja alan sitten uuden järkevän rahankäytön. Tämä parin vuoden salailu ei minua haittaa, kun olen kuitenkin saanut asiat järjestykseen ja jatkossakin saan ne hoidettua koska olen oppinut.

Mutta jos tilanne olisi toivoton, ja velkaa paljon, luultavasti kertoisin puolisolle, koska jatkuva ei ole hyvästä, enkä pitkää salailua kestäisi. Ymmärrän että tilanne on vaikea.

Vielä puolisentoista vuotta ja maksuhäiriömerkintä poistuu. Tämän ajan lyhentelen ottamiani kulutusluottoja, autolainaa ja opintolainaa. Puolisen vuotta meni, että sain laskut ajan tasalle, nyt lyhentelen lainoja melkein niin paljon kuin mahdollista, että maksuhäiriömerkinnän poistumisen jälkeen nämä typerät lainat olisi kuitattu pois.

Itse keräsin nyt kohtuuttoman velkataakan...

sorruttuani eräässä nesteessä uivan pelsepuupin houkutuksiin parikymmentä vuotta sitten. Pelsepuupin sain ravistettua irti mutta lainan laiminlyönnistä ja monien sopimusten rikkomisesta tulleet velat jäivät. Yli viisitoista vuotta sitten osaa niitä koetettiin periä ulosottoyrityksin - mitään minulta ei tuolloin saatu. Yhtä noista veloista rupesin sittemmin hyyyyvin hiljalleen hoitamaan mutta nyt tuo laina on varmasti vanhentunut, sillä velkoja informoi minua asiasta runsas vuosi sitten.
Mutta muut velat saattavat roikkua jossain ... tosin niistä suurinta ei ole karhuttu sitten em. ulosottoyrityksen. Eräs yritys taas lähettelee minulle vuosittain vuosimaksulaskuja ja kyseistä palvelua koskevia tiedotteita ammoiseen sopimukseen perustuen, vaikka en ole maksanut ensimmäistäkään maksua 13 vuoteen. Tietystä syystä tuon sopimuksen irtisanominen ei onnistu ilman kannaltani kohtuuttoman suuria kuluja, ja tämän vuoksi olen siis yksinkertaisesti jättänyt vuotuislaskun maksamatta... Täytyy myöntää, että firman toiminta ihmetyttää hieman.
Jatkuvasti pelkään, että jos onnistun saamaan edes kohtuupalkkaisen vakityön, niin nämä piilossa uinuvat velkojat aktivoituvat ja esittävät vaatimuksia, joiden vuoksi joudun ensin ulosoton ja sitten sosiaalitoimiston toimeentulotukikäsittelijän asiakkaaksi. Moinen ei paljonkaan motivoi etsimään jatkuvaa säännöllistä kokoaikatyötä mutta onnekseni velattomanakin työskentelisin nykytavoin eli erityyppisiä keikka- ja satunnaistöitä yhdistellen.
Kerronpa nyt mitä tein viime yönä omasta mielettömästä ahdistuksesta sisuuntuneena.
Silppusin palsiksi kaikki korttini. Sinne meni aktiiviraha, mastercard ja visakortti. Oli erittäin terapeuttinen hetki tämä korttien saksiminen. Nyt mulle jäi enää visa electron kortti.
Aamulla suljin aktiiviraha-tilini ja sampopankin käyttöluottotilin niin etten enää koskaan voi nostaa takaisin jo maksamaani lainaa.
Ei velkaa velalla- periaatteella jatketaan mutta mulla on alle tonnin joustolaina nordea pankista joka on mun pääasiallinen pankki jo vuosien takaa. Lainan korko ja hoitokulut on varsin kohtuulliset joihin muihin lainoihin verrattuna. Sitä lainaa olen hoitanut säntillisesti. Kannattaisiko nyt yrittää korottaa kyseistä pankin myöntämää lainaa ja maksaa sillä pois muutama todella kallis velka? Esim halens, ostosraha ja aktiiviraha. Niissä on todella kova korko.
Nytkyisen joustoluoton, halensin, ostosrahan ja aktiivirahan yhteenlasketut kuukausierät ovat 315 euroa. Jos saisin nordealta lisää joustolainaa jolla maksaisin nämä pois, saisin pudotettua kuuakusierän 94 euroon.

Nyt sit voidaan porukalla ihmetellä miksen ole tajunnut tätä jo näitä lainoja ottaessani. Ihmetelkää vaan. Olen itsekin aika ymmälläni nyt kun oikeasti aloin laskemaan asioita ja otin hieman järkeäkin tähän mukaan.
Ei tässä oikein järkeä ole käytetty ikinä, impulsiivisesti on menty ja otettu lainaa just sieltä mistä sitä irtoaa ja mahdollisimman nopeasti.
Jäisihän mulle vielä noiden mainitsemieni lainojen jälkeen vielä autorahoitus. Auto on pakollinen, mutta kohtuuhintainen 10 vuotta vanha mutta oikein hyvä auto. Rahoituksen sain todella pienellä korolla pohjola-pankista ja siihen ole tyytyväinen.
Lisäksi olis sitten vielä kahden pankin visalaskut ja mastercard-laskut.
Asia on nyt kärjistynyt koska avomieheni on ollut lomautettuna ja kaikki ruuan ostamiset sun muut menot on jäänyt mun palkasta maksettavaksi. Laskuja on jäänyt rästiin.
Kunhan vaan saisin laskuni ajantasalle ja velkasaldoja edes vähän pienenemään niin kuukausierätkin pienenisivät edes hieman.
Järjellä kun ajattelen niin tuntuu että kyllä tämä tästä vielä lutviutuu mutta masennus ja ahdistus on kova.
Olenhan mä jo pitkään kituuttanut lainojeni kanssa ja maksanut niitä suht tunnollisesti.
Sen kyllä tunnustan että kesällä oli rahankäyttö ihan tolkuton tuloihin nähden. Sitten juhannuksen jälkeen tuli avokin lomautukset. Metalliliitolta ei edelleenkään ole rahoja kuulunut eikä se joka tapauksessa vastaa normaalia palkkaa. Eli loppukesän kustansi luottokunta. Luottorajat on nyt aivan tapissa. Kun kesälomareissut ja muut kesätapahtumat oli jo kavereiden kanssa lyöty lukkoon, en kehdannut enää perua.

Mutta näillä mennään. Käyn joskus raportoimassa miten homma etenee.

Kirjotelkaapa sitä sähköpostia
"kesälomareissut ja muut kesätapahtumat oli jo kavereiden kanssa lyöty lukkoon, en kehdannut enää perua"

Sinulla ei ole rahankäyttö hallinnassa, teet impulssiostoksia kun haluat jotain tavaraa tyydyttämään jotain tarpeitasi. Se tarve ei kuitenkaan ole sen tavaran puute, jonka ostat vaan ihan jotain muuta. Sielullista.

On hyvä, että pyrit veloistasi eroon, avokki saa kohta työttömyyskorvauksensa ja voi osallistua taloudenpitoon (maksaa vaikka sulle jotain takaisin, kun olette eläneet sinun rahoillasi/luotollasi hiukan aikaa).

Joustoluoton nostaminen (VAIN velkasummalla, EI euroakaan yli) olisi järkevää, jos se pienentää korkorasitusta. Kannattaa kokeilla, mutta vain jos et villiinny uudestaan.

Ja sille puolisolle (tai jollkulle muulle läheiselle, ystävälle tai sukulaiselle) kertominen kannattaa. Se kertominen vierittää osan taakastasi pois sydämeltäsi, saat nukuttua ja saat kapasitettia johonkin muuhun kuin tuskailuun ja murehtimiseen.
Kirjoitit

"kesälomareissut ja muut kesätapahtumat oli jo kavereiden kanssa lyöty lukkoon, en kehdannut enää perua"

Kannattais vähitellen opetella sanomaan "EI". Muuten sinä et hallitse rahankäyttöäsi ja elämääsi, vaan sen tekevät "kaverit".
Moi taas!

Ihan oikeassa pari edellistä kirjoittajaa on ollut sen kanssa että ostaminen ja rahan kuluttaminen on humalluttanut minut. Toimin rahan kanssa impulsiivisesti ja haluan näyttää muille että meillä menee paremmin kuin todellisuudessa meneekään.
Juuri tänään oli ystävä aika kummissaan kun pyysi kahvilaan kahville. Sanoin että nyt on rahat niin loppu eikä viitsi viimeisiään viedä kahvilaan. Pyysin häntä mun luo kahville. Eipä tullut.
No onneksi mulla vielä on ystäviä joille kalpaa kotona keitetty kahvi.

Olen nyt kirjoittanut vihkoon asioita jotka on mun taloudessa pielessä ja syitä siihen miksi se on niin pielessä. Niistä syistä koitan nyt ekana päästä eroon.
Ei se varmaan helppoa tule olemaan muuttaa koko elämäntyyliään. Asioita kunnolla pohdittuani tajusin että kun muutin omilleni niin siitä hetkestä tää soppa alkoi kiehumaan.
Piti saada isompi sänky omaan asuntoon ja sängyn ostin osamaksulla. Sitten piti saada telkkari ja se tuli ostettua sillä aktiiviraha-pirulaisella. Töllötin on jo rikki mutta aktiiviraha pysyy. Toki olen telkkarin osuuden maksanut monta vuotta sitten mutta kun samalla kortilla saa vaikka nostettua käteistä.

Selittely nyt enää on turhaa mutta asian kertominen ja pohtimen auttaa ainakin mua tajuamaan koko tilannetta.
Jopa tänne palstalle mielen purkaminen auttaa oikeasti tosi paljon. Nukuin meinaan viime yön oikein hyvin.

kohtalotoveri nro X

Sama vika vatasella, ja uskoisin että monella muullakin, 10 % työväestöstä on maksuhäiriömerkintä??? ja tänään oli is/il nettisivuilla kuin puolet nuorista naisista on ahistuneita kun rahat on vähissä jne.. mut mun täytyy nyt oikeestaan kiittää sua, koska myös tällaisen lukeminen (että muillakin päin persettä :D) saa vähän kevyemmän mielen, ja kuten tuolla joku kirjoittikin, ottaa asian kerrallaan, maksuhäiriö on sen pari vuotta, sitten on puhtaat paperit ja toivottavasti järkevämpi kulutus...ei tässä tietysti voi itseään syyttää ja ottaa kaikki häiriöt ja ulosoton ukkelin soitot nöyrästi vastaan... ja hoitaa kaikki maksut pois... minä samaa mieltä myös siinä ettei sitä "huumassa" oikein tajunnu et mitä korkoja ja kuluja noi kulutusluotot kaikista epämääräsistä osamaksujutuista tulee kokonaisuudessaan maksamaan...

Ja jos ollaan suhteess, niin pitää sitä kertoa :/ se on raha joka ahistaa ja ne on vaan numeroita, niistä selvitään, mut se et panttaa itellään sitä "salaisuutta" niin se tekee sit pahemman mielen..

Itsellä tuli nyt kesällä maksuhäiriömerkintä, olin kolme vuotta "suurilla" kotihoidontuilla kotona, ja talous romahti samoista syistä kuin sulla, puoliso lomautettiin, menin töihin takaisin, mutta silti tietyt kulutusluottoyhtiöt teki nopean ratkaisun kun maksut jäi rästiin, ja häiriö tuli, nyt 1/3 palkasta menee ulosottoon, ja paperille laskenut tiukat budjetit tälle talvelle jotta saan kaikki maksettua kevääseen mennessä :) Sitä odotellessa :) Meillä sen verta eri juttu, et puoliso tietää kyllä maksuongelmista mutta ei oikein välitä, eikä sinänsä yritä auttaa muutoin kuin jokapäiväisissä kuluissa vaikka onkin jo töissä (vaihtoi työpaikkaa)

Mutta tsemppiä kaikille näiden raha-asioiden kanssa yönsä valvoville, kyllä niistä selvitään jotenkin ja joskus, niitä aikoja odotellessa kun ei ole luottoja rästissä EIKÄ UUSIA OTETA!!!! <3
"Itsellä tuli nyt kesällä maksuhäiriömerkintä, olin kolme vuotta "suurilla" kotihoidontuilla kotona, ja talous romahti samoista syistä kuin sulla, puoliso lomautettiin.."

"Meillä sen verta eri juttu, et puoliso tietää kyllä maksuongelmista mutta ei oikein välitä, eikä sinänsä yritä auttaa muutoin kuin jokapäiväisissä kuluissa vaikka onkin jo töissä"

Olen tosi pahoillani puolestasi, jos puolisosi ei osallistu näihin kuluihin. Vai onko hän sitä mieltä, että sinun maksuhäiriösi, sinun ongelmasi? Ja miten pääsi käymään niin, että vain SINUSTA tuli maksuhäiriöinen kun puolisosi lomautettiin?

Ehkä minulla on jotenkin outo vinkkeli tästä asiasta, mutta voisi tuo puolisokin hiukan katsoa peiliin raha-asioissa...

Samassa liemessä myös

Velkaa makselen velalla ja nyt seinä tulossa vastaan,kaikki luotot käytetty jo mitä saatavilla.Seuraava vaihe on että luottotiedot menee.Töissä käyvä ja keskituloinenkin mutta kierteeseen joutunut....ja omaa tyhmyyttäni sekin...

Köyhiltä kortit pois

Se on tyhmää antaa rahaa köyhille kun ne ei osaa sitä käyttää. Parempi vaan että kaikki luottokortit pois ja käteisostoksia vaan peliin.
Minun silmääni pistää enemmän se, että "keskipalkkaiset", "hyväpalkkaiset", "työssä käyvät" ja kahden palkansaajan taloudessa elävät ryhtyvät omien rahojen lisäksi ottamaan velkaa shoppailuun ja sellaiseen ja sitten ovat ahtaalla.

Kun aikoinaan itse jouduin vippikierteeseen, se alkoi siitä kun olin tosi vähätuloinen keikkatyöläinen ja jäin yllättäen tyhjän päälle, ei rahaa pankkitilillä, vuokra ja muu tulossa maksettavaksi, hätä iski, otin ensimmäisen vipin elämiseen. Onneksi pääsin eroon siitä ulosteesta noin puolen vuoden kuluttua.

Jos minulla olisi edes joku vakityö, olisin kovin onnellinen ja elelisin vaan palkkarahoilla.

Tsemppiä kuitenkin, kyllä se siitä.

niinpä..

Voi kun olisin omasta elämästäni lukenut.. Itsellä vain se hyvä puoli että olen kyllä luottotietoni takaisin saanut, mutta muuten tuppaa laskut menemään perinnän kautta ja tietysti uo:lle maksan yhä edelleen velkaani. Sitä nyt ei oikeastaan ole enää jäljellä kuin 300 euroa, summa oli todella paljon isompi, mutta kyllä luojaani kiitän kun loppuu uo kirjeiden tulo postista.... En vain ole saanut kerrottua miehelleni, hän kun on itse niin tarkka kaikesta, ainoastaan että hän ei osaa hoitaa mitään maksupuolta eli ei osaa maksaa laskuja saati puhua puhelimessa mistään virallisista asioista, heti aivan lukossa... Minä siis hoidan taloutemme kaiken maksuliikenteen (yritän siis näillä tuloilla)... Mies työttömänä n. 9 kk vuodesta ja itsellä onneksi työ vaikkakin pienipalkkainen (n. 1100 euroa jää kk:ssa käteen)
Ikäväkseni vain kun "joudun" yksin stressaamaan näitä laskuja, miehelle kun sanoisin näistä vaikeuksista niin voi sitä kamalaa paniikkia. Voimani eivät enää riitä hänen rauhoitteluunsa ja niiden syytösten kuuntelemiseen.. Ja tietohan menisi heti anopille, joka appiukon (hän kun on kiukkuinen jos lasku on päivän myöhässä) kanssa levittäisi tiedon koko suvulle ja siinä sitä sitten ihmeteltäisiin porukalla että mitenkäs se nyt noin huonosti asiansa hoitaa ;(( Pojassahan ei mitään vikaa, ainokainen kun on..Itse haen postin ja koetan sitten laittaa perintätoimiston laskut nopeasti piiloon huonolla omallatunnolla kuorrutettuna... Maksan ne kyllä sen verran "ajoissa" että ei pidemmälle lähde, mutta kyllä se halvemmalla menisi jos saisi laskut eräpäivänä maksuun ja olisi itselläkin parempi mieli... 2,5 vuotta vielä kun jaksamme autoa maksaa, niin sitten olemme jo paremmalla puolella... ehkä sitten jo saamme laskut ajoissa maksuun, toivottavasti vaan aiemmin... Helpotti vaan huomata etten ole ainoa "rikollinen", joka salaa asioita mieheltään...

Kuinka hyvin toisaalta asiat ovat.....

Lukiessani viestejänne ylivelkaantumisesta ja niistä selviämisestä olen kiitollinen kuitenkin että Te olette Suomessa. Asun itse kahdessa maassa, joista toinen on Suomi ja toinen maa, jossa on vielä velkavankeus voimassa. Vaikka jokainen joutuu käymään tosi pohjalla omien voimiensa äärirajoilla kute te, jotka olette kirjoittaneet pastalle. Kuitenkin kun näkee maan, jossa ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa ja jos on velkaa niin joutuu myös istumaan velan takia vankilaan jopa vuosiksi. Velat eivät vähene tänä aikana ollenkaan vaan ovat velkavankeuden jälkeen kasvaneet korkoja huimaavaa vauhtia. Kun ihmistä haetaan 4n poliisin voimin vankilaan suorittamaan vankeusrangaistusta kun kaksi erää sovituista maksuista ovat myöhässä.
Ennen Suomessakin oli velkavankeus mutta vankeudella pystyi sovittamaan maksamattomia velkoja. Tässä toisessa maassa ei ole tällaista käytäntöä.
Ei ole asuntoa perheelle kunnan puolesta, jos perheen ainoa työssäolija istuu vankilassa maksamattomien velkojen vuoksi. Tavarat tyhjennetään asunnosta taivasalle ja jos ei perhe voi mennä kenenkään sukulaisen nurkkiin niin kylmä, nalkä koittelevat perhettä erittäin kovasti.
Suomessa ollaan valovuosia edellä. Ihmistä ei jätetä täysin yksin kuten tässä toisessa maassa. Ja voit todellakin sanoa hyvästi melkein koko elämällesi tällaisen vuoksi.
Nykyisin Suomessa toimii myös velkajärjestely. Kaikesta rahasta jätetään edes suojaosuus ihmiselle vaikkakin se on erittäin pieni.
Koska olen kokenut konkurssin Suomessa edelilsen laman aikana ja joutunut aloittamaan kaiken alusta tiedän miltä tuntuu kun menettää kaiken- myös terveyden. Kaikki velat on takaisin maksettu viivästyskorkojen kanssa ja kovaa ja yksinäistä puuhaa ja tahdonlujuutta on kysynyt.Periksi en suostunut antamaan enkä koskaan pakoillut ketään velkojaani. Silti en vaihtaisi osaani kenenkään kanssa tässä toisessa maassa.

Tätä mieltä

Aina varmemmaksi tulen siitä että pikavipit on helvetistä. Samoin master cardit yms. Pitäisi lailla kieltää nää pikavipit, niin monet joutuvat liriin niiden vuoksi.
Voi itku, tämä on kuin minun näppiksiltäni kirjoitettu, siis ihan sama tilanne täällä, ukon työttömyysaikoineen.
Meillä ei myöskään osaa toinen hoitaa mitään, ja minun pitäis saada jollain opilla maksettua kaikki pienellä palkallani ja miehen liiton rahoilla.
Ja jos hän sattuu näkemään yhdenkin perintätoimiston kirjeen, niin voi sitä paniikin ja moitteen määrää, kun en ole hoitanut asioita....
Eli meilläkin se olen minä, joka asioista stressaa sen takia, ettei toisen tarvii, kaikkeen sitä toisen puolesta on valmis.
Itsellä nyt alkanut terveyskin jo reistaamaan tämän salailun ja stressaamisen takia, verenpaineet tapissa ja pumppu oireilee, joten kaipa tästä lähtö tulee ennekuin kaikki on saatu kunnialla maksettua.
Ja kun toinen on tosiaan joka vuosi osan vuodesta työttömänä, niin tätä kierrettä on melko hankala saada poikki, mutta nyt kesän aikana luultavasti viimein saadaan kaikki ajan tasalle.
Tsemppiä ja jaksamista kaikille samojen asioiden kanssa painiskeleville, jotenkin lohduttavaa tietää etten ole ainoa.
olen pitkään ollut samassa tilanteessa, velkaa on ja paljon ja kaikki on hajonnut käsiin. Postin hakeminen muuttunut ahdistavaksi ja pelottavaksi. Melkein joka päivä tulee maksumuistutuksia tai perintäkirjeitä. Pahinta on myös se, että koska monet firmat tekevät maksumuistutussoittoja, olen ruvennut pelkäämään myös puhelinta. Kännykkäni on suurimman osan ajasta joko äänettömällä tai kokonaan kiinni. .En voi puhua tästä asiasta ystävien tai vanhempieni kanssa. Pyysin keväällä apua vanhemmiltani, mutta he ovat pienituloisia eläkeläisiä eivätkä tietysti voineet auttaa kovinkaan paljon, vaikka lainasivatkin muutama 100 minulle. Toisaalta en kestäisi enää heidän saarnaansa. Olen löyty. En ole nukkunut kunnolla yli puoleen vuoteen, kun velat vaan pyörii koko ajan mielessäni. Olen luopunut kaikista harrastuksista, en käy koskaan missään ja olen hankkinut toisen työpaikan, mutta mikään ei auta.

En tiedä milloin tilanne muuttui näin pahaksi. Vielä heinäkuussa luulin että selviän tästä, mutta toisin kävi. Viikko sitten sain elämäni ensimmäisen haasteen kun haastemies kävi ovella. Meinasin kuolla häpeästä. Pahinta oli että haastemies oli tullut autolla ihan oven eteen (asun rivarissa) ja varmaan naapurissa asuva juorutäti näki kaiken. Nyt pelkään että haastemies käy uudestaan kun olen töissä. Huvittavinta on kyllä se ettei ensimmäinen maksuhäiriömerkintä tullut pikavipeistä, vaikka nehän minut tähän kierteeseen vetivät, vaan luottokorttivelasta. Se että merkintä luottotietoihini tuli on varmaan mun pelastus. Nyt kun se merkintä on tullut olen luopunut toivosta että saisin lainat ja velat jotenkin itse hoidettua ja olen todennut että ulosottoon tulevat menemään melkein kaikki. Odotaan sitä päivää kun pääsen uo-miehen kanssa sopimaan maksusuunnitelmasta ja saan ruveta maksamaan näitä velkoja niin että elämiseenkin jää oikeasti jotain. Nyt koko palkka on mennyt vuokraan ja velkojen maksuun. Odotan suuresti sitä päivää kun velat ovat maksettu ja luottotiedot taas kunnossa, mutta tiedän että siihen menee monta, monta vuotta. Joskus on vaan käytävä pohjalla jotta voi aloittaa uuden elämän.

tsemppiä vaan kaikille velkojensa kanssa taisteleville!

2000€ kuussa ja 6 henkeä

Luin näitä ja sama tilanne. Maksuhäiriö ja rahat ei riitä mihinkään. Asuntovelkaa roppakaupalla ja myymäänkään ei pääse järkevästi (maalla ja kiinnitetty). Mies ollut aina työttömänä eikä edes kuulunut liittoon. Niinpä työmarkkinatukea ei juurikaan heru, mitä nyt jotain vajaat 300 käteen kuussa. Kolmen lapsen lapsilisät tulee ja menee kuuden hengen ruoat ja kaikki muut.
Mies ei avaa laskuja, ei mitään, eikä puutu mihinkään. Ei ole koskaan huolehtinut rahoista, kun sillä ei 20 vuotisen avioliiton aikana ole koskaan ollut millä huolehtia mistään. Nyt se on jo vanhakin eikä taatusti pääse töihin, kun ei mistään työkokemustakaan. Eikä tule muuten olemaan eläkettäkään kuin kansaneläke vai mten se menee.
Eikä se kyllä tiedäkään mistään. Elelee siivellä ja harrastelee omiaan. Räpättää mulle joskus pikavippikirjeistä, kun näkee, että niitä tulee, muttei uhraa ajatuskaan sille millä me eletään. Ei, ei kyllä juokaan eikä polta muttei muutakaan. Joskus koetan sanoa, ettei lasten harrastuksiin ole varaa, muttei mene perille : loukkaantuu ja nälvii jotain. Harrastukset ovat hyviä, en minä silä, mutta 1000 euroa lukukaudessa + matkat on paljon, jos käteen tulee palkkaa vajaat 2000 kuussa + 700 päivärahaa ja lapsilisää. Minä harrastan töitä. Ennen kävin äkkilähdöllä ja siitä kuulen välillä vieläkin, vaikkei se edes maksa. Minä olen vaan se elättäjä.
Vai onko se noin 2700 kuussa vähän tienattu tälle porukalle?
Väsyttää ja tympii koko juttu. Olenkohan ihan tyhmä?
Onko ainoa keino selvitä lopettaa päivänsä - lainoissa kun on lainatuva?
Minulla vastaava tilanne. Velkaa ihan liikaa, kuukausieriä maksettu pikavipillä ja kierre valmis.. Ahdistaa, masentaa. Puolisolle en uskalla kertoa koska tämä on paisunut jo niin suureksi.

Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni, listasin kaikki velat paperille kuukausierineen ja jäljellä olevine velkapääomineen. Toivottomalta näyttää, mutta yritän nyt muutaman velkojan kanssa solmia maksusopimuksen, että selviäisi vuoden loppuun, jolloin pari isompaa lainaa on saatu maksettua.
Minäkin salasin rahatilanteeni aika pitkään "uudelta" tuttavuudeltani, josta tulikin poikaystävä ja avomies ajan kanssa. Kun olimme olleet yhdessä noin vuoden ja olimme muuttamassa yhteen, niin nostin kissan pöydälle ja kerroin että minun nimelläni ei vuokra-asuntoa tulla saamaan, että maksuhäiriömerkintöjä on, velkaa niin ja niin paljon ja tälläinen maksusuunnitelma ja aikataulu niiden maksamiseksi.

Kyllähän se loksautti toiselta suun auki ja sai taivastelemaan että miten ja miksi noin on päässyt edes käymään. Ei silti säikäyttänyt niin paljoa että olisi minut hyljännyt! Nyt tuosta kertomisesta on reilu vuosi aikaa, ja elämä on taloudellisesti tosi tiukkaa, meneehän oma palkkani melkein kokonaan velkojen ja muiden velvoitteiden maksamiseen. Rahaa ei jää mihinkään ylimääräiseen. Eikä tarviikaan! Mieluummin makselen velkoja pois ja kitkuttelen sitä päivää kohti jolloin makselen viimeisiä eriä pois. Enkä taatusti ota uutta velkaa MISTÄÄN enkä MIHINKÄÄN tarkoitukseen senkään jälkeen!

Avomiehestäni näkee ajoittain, että häntä v*tuttaa että tilanne on tämä. Ja varmasti miettii toisinaan, että elämä olisi helpompaa sellaisen naisen kanssa, jolla menneisyyden velkataakkoja ei ole. Jos suhteemme kestää vielä sen muutaman vuoden mitä velkojeni maksukin, niin sit voi sanoa että selviämme mistä vaan! Tosin pahoin pelkään että toisin käy....
Täällä on kanssa yksi uupunut äiti joka on saanut kantapään kautta opetuksen mutta kun pääsen veloistani niin en aio edes puhelinliittymää ottaa vaan pitää prepaidin.Kyllä nämä vuodet ovat olleet kauheita ja monet itkut ja stressit on koettu mutta uskon että kun pääsen tästä taakasta niin hartioiltani taakka katoaa ja voin nauttia elämästä enemmän mutta samaan tilanteeseen en enää ikinä aio joutua ja kaikki tulen maksamaan käteisellä myös jatkossa.
Vaikka kuinka salaisit asiaa puolisolta, se tulee kuitenkin ennen pitkää ilmi. Salaisuuksilla on tapana pyrkiä päivänvaloon katsos. Jo pelkkä tilanteesi korjaaminen vaatii puolisolle kertomista.

Kokemuksesta voin sanoa että elämä alkaa hymyillä vasta sitten kun oikeasti alat korjaamaan tilannetta ja kerrot asiasi lähimmäisillesi. Silloin olo helpottuu, kun vuori häviää päältäsi ja tilanteen korjaaminen järkevillä liikkeillä voi alkaa ja näet asiat kirkkaasti, etkä salailun, häpeän, sun muun kaiken mahdollisen ansiosta sumun takaa.

Mahtaisiko sinua auttaa saman kokeneen, mutta asiansa jo korjanneen, eli sotkusta entistä ehompana selvinneen tuki?
Hei kaikki.

Leskelin tätä viestiketjua etsiessäni vertaistukea ihmisistä, jotka kokevat leimaantuneensa loppuijäkseen talousvaikeuksien takia. Tämä viestiketju on vanha, mutta toivoisin, että jos jostain syystä joku tänne vielä eksyy, voisi hän/he ottaa minuun yhteyttä.

Kaikista eniten haluaisin tietää, onko Suomessa laisinkaan olemassa virallisesti kokoontuvia vertaistukiryhmiä meille?

Hyvää kevättä. Toivottavasti viestini löytää jonkun.
Olen 30-vuotias mies joka on sotkenut taloutensa aivan täysin. Minulla on velkaa lähes 60 000 € koostuen pikavipeistä, luottokorttilaskuista, joustoluotoista, veroista yms. Kaikki lähti siitä, että elin yli varojeni vaikka tienasin 5000 €/kk jo pari vuotta sitten. Oli monta luottokorttia joissa 10 000 €:n luottorajat ja aina kun maksoin laskun, niin piti saman tien nostaa se pois. Nykyään kierrätän kaiken ulosoton kautta, kun vouti vie niin paljon. Velkajärjestely on minun ainut toivo päästä kuiville.

Mulle oli täysi yllätys miten paljon velkaa olikaan. Olin jättänyt kaiken huomiotta ja haaveilin vain lottovoitosta millä kuitata velat. No viimeistään 45-vuotiaana velat vanhenee.

Parisuhdetta ei voi edes harkita, kun häpeän taloudellista tilannettani niin paljon. Muuhun ei ole varaa kuin kotona olemiseen ja kukapa luottohäiriöisen kanssa edes haluaisi olla. Nykyään pitää olla niin menestyjää.

Jostain pitäis löytää joku vertaistukiryhmä.
Kertokaapa heti kun löydätte Facebookista tällaisen vertaistukiryhmän, tai voishan sen kai itsekin perustaa...
Moi ja Kiitos!

Minulla on jokseenkin sama tilanne. Velkaa on jonkin verran, mutta onneksi olen myöntänyt itselleni sen, että olen velkaantunut. Uskon, että ongelman ensimmäinen ratkaisu on se, että myöntää oman ongelmansa, eikä kiellä sitä.

Niin, olen itse parisuhteessa ja olen kyllä kertonut puolisolleni aika paljon siitä kuinka paljon olen velkaa. Tosin kaikkea hän ei tiedä, enkä tiedä onko tarpeenkaan että huolestutuan häntä liikaa. Pikavippivelkoja siis on, myös oikeudelliset perinnät ovat tuttuja. Tällä hetkellä en kykene lyhyntämään velkaa sillä olen työtön. Eletään nyt siis minimi tuloilla, ja lapsikin on tässä. Toisaalta ollaan onnellisia, mutta tahdon myös toimia jotta voisin pysyä eräpäivissä. Tämä on minulle aikamoinen soppa, mutta on tässä paljon positiivistakin. Olen nyt perustamssa vertaistuki ryhmää, joka keskittyy velkakierteen katkaisemiseen.

Minulle on ollut myös apua siitä, että olen tajunnut, että perheeni on ollut köyhä, mutta tämä tosiasia on salattu hyvin tiukasti. Huonoutta ei saanut näyttää, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että avoimuus on paljon paljon edistävämpää kuin piiloittelu.

Nyt itselläni on kiikarissa työ. Siis vakkari työ. Tänään kävin haastattelussa, ja toivon, että olen kohta askeleen lähempänä vapautumisia :) Onnea sinulle, ja minulle voi myös kirjoitella...

Ja, niin jos vertaistukiryhmä kiinnostaa, niin tervetuloa vaan mukaan...
 /   /  / Vertaistukea velkaantuneelle

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta