Tähtikaukoputki oli pyöriskellyt mielessäni jo vuosikausia, että sellainen pitäisi joskus hankkia.
Nyt päätin sitten saada jotain aikaiseksikin, enkä vain haaveilla koko loppuikääni.
Kiikareilla olin tutkinut taivaita pienestä pitäen ja havainnut siellä paljon tähtiä. Sellaisesta oli syttynyt haave nähdä vielä enemmän tähtiä.
Maakaukoputkellakin olin joskus kurkistanut taivaalle ja nähnyt sellaisella planeettoja ja kuuta isompana kuin kiikareilla.
Tämän syksyisiä kirjoituksia tältä palstalta lukiessa syntyi aika selkeä kuva erilaisten katseluvälineiden ominaisuuksista, eduista ja haitoista.
Tähdet ja Avaruuslehden pitkän linjan tilaajana olin löytänyt Ursan valikoimista juuri sopivan ja jäin vain -odottelemaan- sopivaa tilaisuutta lähteä matkustelemaan Helsingin myymälään.
Sitten hyvä ystävä vihjaisi, että googlaapa myytäviä putkia ja vonkale tarttui heti pyydykseen, lähempänä, halvemmalla, isompi ja monipuolisempi kuin aiottu putki.
Ostos gotiutui heti syksyn sateisimpaan aikaan.
Milleillä ja suurennuksilla ei toistaiseksi ole sanottavampaa merkitystä. Tärkeintä tässä vaiheessa on oppia käyttämään sitä ihmekapistusta.
...kertomus jatkuu...
Kokemuksia tähtikaukoputkesta
31
4906
Vastaukset
- Gotoinen
Kapine nököttää kolmen jalkansa päällä gotoisesti, eikä sitä oikein kannata alkaa panemaan pienempään kokoon. Sähköjohdon kunhan tökkää pistorasiaan, niin sitä voi surrata eri suuntiin.
Se on juuri sitä kokoa, että sitä pystyy siirtelemään sisätiloissa huoneesta toiseen vain vähän törmäillen ovenpieliiin, pöytiin ja mihin milloinkin.
Ensihavainto oli, että sateessa näkyy tienviitan ää-pisteet kolmensadan metrin päästä, ylösalaisin ja kallellaan tietysti, mutta pistemäisille olioille se lienee ykshailee.
Sitten vain käääärsivääällistäää odotusta, että taivaat kirkastuisivat sen verran, että jotain pilviä kaukaisempaa voisi katsella.
Viime kuu-kauden kuu vilahti sentään pari kertaa pilvien himmentämänä, että sen melkein ehti saada näkyviin. Kerran puiden takaa nousevaa kuuta ehti jopa joitakin minuutteja ihailla oikeasti, että sen näki voimakkaasti väreilevän.
Yksi ilta ennen pakkasia näkyi oikeata taivasta niin paljon, että yritin löytää Andromedaa miltei keskitaivaalta parvekkeelta tähyillen. Kiikareilla se löytyi heti. Etsinhärveli putkessa on mitä on, eikä sitä ahtaissa oloissa ole oppinut vielä hyödyntämään ja sama on kaukoputken sivua pitkin tähyilemällä, pää ei mahdu väliin. Puolisen tuntia suristelin suunnilleen Andromedan maisemia, enkä löytänyt naapurigalaksia ja sitten pilvet kiirehtivätkin jo peittämään taivaan.
...kertomus jatkuu...- Gotoinen
Andromedan etsintä näytti, että kyllä kaukoputken käyttö on opeteltava, jos sillä aikoo jotakin löytää.
Manuaali on iso nivaska suunnilleen oudolla kielellä olevaa pientäpränttiä ja teknistä terminologiaa.
Eikä nörttisukupolveen itsensä sisäistänyt viitsi alkaa kahlata manuaalia kovin tarkkaan, vaan yrittää saada jotain aikaiseksi näpyttelemällä kokeeksi kaikkia nappuloita. Ja kun tietokoneen logiikka menee tajuttomasti jumiin, tepsii siihen virtanappula ja alusta uudelleen aloitus.
Ensiksi kaukoputken tietokoneelle piti yrittää kertoa missä ja milloin se on ja yritää tajuta oudon kapulan logiikkaa ja keksiä netin avustuksella mitä eri aikavyöhykkeet ja kellonajat lyhennelmineen tarkoittavat.
Yksinkertaisin taivaanpaikan määrittely näyttämällä kapineelle yksi määritelty tähti taivaalla. Yritin Otavan tähdillä, mutta suuntauksen epävarmuuden vuoksi siihenkään ei voinut valita mitä tahansa, vain Mizar oli kaksoistähtenä tunnistettava. Ja lukitus paikoilleen entterillä. Jokin oli pielessä, tähti vaelsi pois näkyvistä.
Uudelleen ohjelmointia tutkaillessa löytyi vielä yksi paikallisajan määrittely, mikä oli pielessä. Seuraava kokeilu Härän Aldebaranilla. Ja Jippii! Kaukoputki osasi pitää sen keskellä näkökenttää.
Ohjauskoodistossa tähtien määrittely on käsittämätöntä kuten monet muutkin valmiit kohteet. Toistaiseksi helpointa oli Messierin ja NGC- kohteiden syöttäminen putken tietokoneelle vain yksinkertaisena numerokoodina. Netin ja kirjojen avulla selvittämällä Härän ympäristön Messier- ja NGC-kohteita, putkelo osasi löytää ne ja pitää ruudussa. Yö oli siinä vaiheessa ehtinyt kiirehtiä aamuneljään ja oli tarkoitus ehtiä hieman nukahtaakin ennen aamua.
Seuraava katseluyrityskerta meni taas pieleen. Kohdistustähtiluettelosta puuttuu Vega ja lähelläollut toinen kirkas tähti ei sitten ilmeisesti ollut Deneb, koskapa putki ei osannut löytää mitään käskettyä Joutsenen tai Lyyran alueelta.
...tästä saattanee tulla pitkä kertomus siitä, millaista on tähtikaukoputkella katselun opettelu. Helpointa varmaan olisi, jos kokenut konkari jaksaisi neuvoa kapulan käyttölogiikan käpälästä pitäen riittävän monta kertaa. Kiikari on niin helppo, senkuin vain huiskauttaa taivaita kohti ja tarkentaa, niin tähtiä löytyy. Maakaukoputki on jo vähän vaikeampi, koskapa siinä on niin suppea näkökenttä ja okuraarin sovittelu silmäänkin vaatii harjoittelua, mutta liikesuunnat ovat loogiset. Tähtikaukoputken liikeratojen tajuaminen on kuin päällään seisoisi tai rekan peräkärryä peruuttaisi, mutta luulemma sellaistakin joku lienee harjoittelemalla oppinut... - utelias unelias
Gotoinen kirjoitti:
Andromedan etsintä näytti, että kyllä kaukoputken käyttö on opeteltava, jos sillä aikoo jotakin löytää.
Manuaali on iso nivaska suunnilleen oudolla kielellä olevaa pientäpränttiä ja teknistä terminologiaa.
Eikä nörttisukupolveen itsensä sisäistänyt viitsi alkaa kahlata manuaalia kovin tarkkaan, vaan yrittää saada jotain aikaiseksi näpyttelemällä kokeeksi kaikkia nappuloita. Ja kun tietokoneen logiikka menee tajuttomasti jumiin, tepsii siihen virtanappula ja alusta uudelleen aloitus.
Ensiksi kaukoputken tietokoneelle piti yrittää kertoa missä ja milloin se on ja yritää tajuta oudon kapulan logiikkaa ja keksiä netin avustuksella mitä eri aikavyöhykkeet ja kellonajat lyhennelmineen tarkoittavat.
Yksinkertaisin taivaanpaikan määrittely näyttämällä kapineelle yksi määritelty tähti taivaalla. Yritin Otavan tähdillä, mutta suuntauksen epävarmuuden vuoksi siihenkään ei voinut valita mitä tahansa, vain Mizar oli kaksoistähtenä tunnistettava. Ja lukitus paikoilleen entterillä. Jokin oli pielessä, tähti vaelsi pois näkyvistä.
Uudelleen ohjelmointia tutkaillessa löytyi vielä yksi paikallisajan määrittely, mikä oli pielessä. Seuraava kokeilu Härän Aldebaranilla. Ja Jippii! Kaukoputki osasi pitää sen keskellä näkökenttää.
Ohjauskoodistossa tähtien määrittely on käsittämätöntä kuten monet muutkin valmiit kohteet. Toistaiseksi helpointa oli Messierin ja NGC- kohteiden syöttäminen putken tietokoneelle vain yksinkertaisena numerokoodina. Netin ja kirjojen avulla selvittämällä Härän ympäristön Messier- ja NGC-kohteita, putkelo osasi löytää ne ja pitää ruudussa. Yö oli siinä vaiheessa ehtinyt kiirehtiä aamuneljään ja oli tarkoitus ehtiä hieman nukahtaakin ennen aamua.
Seuraava katseluyrityskerta meni taas pieleen. Kohdistustähtiluettelosta puuttuu Vega ja lähelläollut toinen kirkas tähti ei sitten ilmeisesti ollut Deneb, koskapa putki ei osannut löytää mitään käskettyä Joutsenen tai Lyyran alueelta.
...tästä saattanee tulla pitkä kertomus siitä, millaista on tähtikaukoputkella katselun opettelu. Helpointa varmaan olisi, jos kokenut konkari jaksaisi neuvoa kapulan käyttölogiikan käpälästä pitäen riittävän monta kertaa. Kiikari on niin helppo, senkuin vain huiskauttaa taivaita kohti ja tarkentaa, niin tähtiä löytyy. Maakaukoputki on jo vähän vaikeampi, koskapa siinä on niin suppea näkökenttä ja okuraarin sovittelu silmäänkin vaatii harjoittelua, mutta liikesuunnat ovat loogiset. Tähtikaukoputken liikeratojen tajuaminen on kuin päällään seisoisi tai rekan peräkärryä peruuttaisi, mutta luulemma sellaistakin joku lienee harjoittelemalla oppinut...Kerrotko kyseisen kaukoputken merkin, mallin ja jalustan tyypin.
- Gotoinen
Gotoinen kirjoitti:
Andromedan etsintä näytti, että kyllä kaukoputken käyttö on opeteltava, jos sillä aikoo jotakin löytää.
Manuaali on iso nivaska suunnilleen oudolla kielellä olevaa pientäpränttiä ja teknistä terminologiaa.
Eikä nörttisukupolveen itsensä sisäistänyt viitsi alkaa kahlata manuaalia kovin tarkkaan, vaan yrittää saada jotain aikaiseksi näpyttelemällä kokeeksi kaikkia nappuloita. Ja kun tietokoneen logiikka menee tajuttomasti jumiin, tepsii siihen virtanappula ja alusta uudelleen aloitus.
Ensiksi kaukoputken tietokoneelle piti yrittää kertoa missä ja milloin se on ja yritää tajuta oudon kapulan logiikkaa ja keksiä netin avustuksella mitä eri aikavyöhykkeet ja kellonajat lyhennelmineen tarkoittavat.
Yksinkertaisin taivaanpaikan määrittely näyttämällä kapineelle yksi määritelty tähti taivaalla. Yritin Otavan tähdillä, mutta suuntauksen epävarmuuden vuoksi siihenkään ei voinut valita mitä tahansa, vain Mizar oli kaksoistähtenä tunnistettava. Ja lukitus paikoilleen entterillä. Jokin oli pielessä, tähti vaelsi pois näkyvistä.
Uudelleen ohjelmointia tutkaillessa löytyi vielä yksi paikallisajan määrittely, mikä oli pielessä. Seuraava kokeilu Härän Aldebaranilla. Ja Jippii! Kaukoputki osasi pitää sen keskellä näkökenttää.
Ohjauskoodistossa tähtien määrittely on käsittämätöntä kuten monet muutkin valmiit kohteet. Toistaiseksi helpointa oli Messierin ja NGC- kohteiden syöttäminen putken tietokoneelle vain yksinkertaisena numerokoodina. Netin ja kirjojen avulla selvittämällä Härän ympäristön Messier- ja NGC-kohteita, putkelo osasi löytää ne ja pitää ruudussa. Yö oli siinä vaiheessa ehtinyt kiirehtiä aamuneljään ja oli tarkoitus ehtiä hieman nukahtaakin ennen aamua.
Seuraava katseluyrityskerta meni taas pieleen. Kohdistustähtiluettelosta puuttuu Vega ja lähelläollut toinen kirkas tähti ei sitten ilmeisesti ollut Deneb, koskapa putki ei osannut löytää mitään käskettyä Joutsenen tai Lyyran alueelta.
...tästä saattanee tulla pitkä kertomus siitä, millaista on tähtikaukoputkella katselun opettelu. Helpointa varmaan olisi, jos kokenut konkari jaksaisi neuvoa kapulan käyttölogiikan käpälästä pitäen riittävän monta kertaa. Kiikari on niin helppo, senkuin vain huiskauttaa taivaita kohti ja tarkentaa, niin tähtiä löytyy. Maakaukoputki on jo vähän vaikeampi, koskapa siinä on niin suppea näkökenttä ja okuraarin sovittelu silmäänkin vaatii harjoittelua, mutta liikesuunnat ovat loogiset. Tähtikaukoputken liikeratojen tajuaminen on kuin päällään seisoisi tai rekan peräkärryä peruuttaisi, mutta luulemma sellaistakin joku lienee harjoittelemalla oppinut...Edellisestä kerrasta näkyy huipahtaneen kymmenkunta päivää pilvessä.
Tietokoneen ääressä etsiskelin ne putken tuntemat kaksikymmentä tähteä, että kohdistus onnistuisi seuraavalla yrityskerralla nopeammin.
Tänään sitten vilahteli kuuta pilvien lomassa lupaavasti, joten raahasin putkelon sopivan ikkunan ääreen. Kapineessa ei taida olla sellaista itsenäistä akkua, mikä pitäisi ajan mielessään ilman sähkötöpseliä. Eli ajansyöttö aina ennen havaintosessiota. Undo-nappula on vähän liian lähellä suunta-nappuloita; suuntaa suristellessa noin kymmenen kertaa sormen lipsahdus on hukannut asetuksia. Sähköjohdon kiinnitys on myös kolhinnoissa löystynyt, niin että sähköt katoilee yllätyksellisesti ja se on undoakin totaalisempaa hävikkiä.
Sitten yritys päästä jyvälle, mitä tähtiä melkein täysikuisen vaalealla pilviharsotetulla taivaalla katuvalojen ja lumen loisteessa mahdollisesti piileskelisi. Paljain silmin ei erottunut yhtään tähteä.
Sitten lumitöitä parvekkeella, että pääsi kiikarilla etsiskelemään tähtiä. Löytyi sieltä Pegasoksen neliö, jonka ylin tähti on kaukoputken tunnistettavissa. Sitten sen etsiminen kaukoputken kuvakentän keskelle, eikä siihen mennyt tuntiakaan. Lukitus siihen ja jääminen odottamaan, että kuu kiertyisi muutaman tunnin kuluttua nurkan takaa näkyviin. Sitten olikin pilvien aika saapua maisemiin.
Eli se taisi olla tämänkertainen havainnointi.
Kyllä minä kerron joskus sitten sen kapineen ominaisuuksiakin, kunhan ensin onnistun näkemään sillä jotakin. - Gotoinen
Gotoinen kirjoitti:
Edellisestä kerrasta näkyy huipahtaneen kymmenkunta päivää pilvessä.
Tietokoneen ääressä etsiskelin ne putken tuntemat kaksikymmentä tähteä, että kohdistus onnistuisi seuraavalla yrityskerralla nopeammin.
Tänään sitten vilahteli kuuta pilvien lomassa lupaavasti, joten raahasin putkelon sopivan ikkunan ääreen. Kapineessa ei taida olla sellaista itsenäistä akkua, mikä pitäisi ajan mielessään ilman sähkötöpseliä. Eli ajansyöttö aina ennen havaintosessiota. Undo-nappula on vähän liian lähellä suunta-nappuloita; suuntaa suristellessa noin kymmenen kertaa sormen lipsahdus on hukannut asetuksia. Sähköjohdon kiinnitys on myös kolhinnoissa löystynyt, niin että sähköt katoilee yllätyksellisesti ja se on undoakin totaalisempaa hävikkiä.
Sitten yritys päästä jyvälle, mitä tähtiä melkein täysikuisen vaalealla pilviharsotetulla taivaalla katuvalojen ja lumen loisteessa mahdollisesti piileskelisi. Paljain silmin ei erottunut yhtään tähteä.
Sitten lumitöitä parvekkeella, että pääsi kiikarilla etsiskelemään tähtiä. Löytyi sieltä Pegasoksen neliö, jonka ylin tähti on kaukoputken tunnistettavissa. Sitten sen etsiminen kaukoputken kuvakentän keskelle, eikä siihen mennyt tuntiakaan. Lukitus siihen ja jääminen odottamaan, että kuu kiertyisi muutaman tunnin kuluttua nurkan takaa näkyviin. Sitten olikin pilvien aika saapua maisemiin.
Eli se taisi olla tämänkertainen havainnointi.
Kyllä minä kerron joskus sitten sen kapineen ominaisuuksiakin, kunhan ensin onnistun näkemään sillä jotakin.Himmeä kuu häivähteli pilvien takana sen verran, että putken kohdistusta saattoi arvioida. Putki seurasi suunnilleen sitä taivaan aluetta missä kuu oleili, mutta ei ihan tarkkaan. Laittamalla kuun keskelle näkökenttää, se vähitellen lipui siihen suuntaan, mihin se muutenkin tähtien suhteen liikkuu. Putki seuraa maapallon kiertoliikkeen aiheuttamaa tähtitaivaan liikettä ja oudompia olioita joutuu seuraamaan käsisäädöllä.
Kuusta ei erottanut pilvien vuoksi kuin tummemmat merialueet pienimmällä suurennuksella.
Pelkällä kuulla putkea ei voi(ne?) kiinnittää taivaalle, vaan se vaatii tähtiä.
...havaintokuulumisia taas joskus taivaan seljettyä sopivaan havaintoaikaan... - Gotoinen
Gotoinen kirjoitti:
Himmeä kuu häivähteli pilvien takana sen verran, että putken kohdistusta saattoi arvioida. Putki seurasi suunnilleen sitä taivaan aluetta missä kuu oleili, mutta ei ihan tarkkaan. Laittamalla kuun keskelle näkökenttää, se vähitellen lipui siihen suuntaan, mihin se muutenkin tähtien suhteen liikkuu. Putki seuraa maapallon kiertoliikkeen aiheuttamaa tähtitaivaan liikettä ja oudompia olioita joutuu seuraamaan käsisäädöllä.
Kuusta ei erottanut pilvien vuoksi kuin tummemmat merialueet pienimmällä suurennuksella.
Pelkällä kuulla putkea ei voi(ne?) kiinnittää taivaalle, vaan se vaatii tähtiä.
...havaintokuulumisia taas joskus taivaan seljettyä sopivaan havaintoaikaan...Nyt kuuta pääsi ensikertaa vilkaisemaan tarkemmin. Havainto-olosuhteet ovat vähän kuin Huovisen Oravanmetsästäjän sihteerin muistiinpanoista.
Kipakka pakkassää, noin 20 astetta. Tähyily lämpimästä sisältä kolminkertaisen ikkunalasin läpi, jonka alla patteri hohkaa kuumaa väreilevää ilmaa ja kuu puikkelehtii lumisten männyn oksien lomassa vajaan parinkymmenen asteen korkeudella.
Putken kohdistus tähteen, joka ei tainnut olla Castor, mutta vähän siellä päin ja kuun etsiminen käsisäätöhaulla. Valon ja varjon rajalla oli kaksi päivää täydenkuun jälkeen ehkä Mare Humorum tai Fra Mauro, jolla oli hyvin röpelöisesti näkyvät rengasvallit ja hyvin kirkas tuoreempi pieni kraateri.
Puun oksien peittoisuus parinkymmenen metrin päässä vähensi valoisuutta niin, ettei täyttä suurennusta voinut edes käyttää. Tarkkuus vaihteli oksa-aukkojen kokojen mukaan neulanreikäkameramaisesti, jolloin ikkunalasien vääristävyydetkin katosivat.
Kuun vieressä hohteli punaisena Mars, joka näkyi näissä oloissa parvena lepattavia pisteitä, kuin pala helminauhaa, jossa helmien toinen laita oli punainen ja toinen sininen.
Mikähän siinä sitten on se suurennus?
"Kaukoputken suurennus saadaan jakamalla objektiivin polttoväli okulaarin polttovälillä"
siis Zoomia 650/21 - 650/7, mistä tulee noin 30-90 kertainen suurennus,mikä taitaa olla sama mitä tuolla kovasti kehuttujen maa-zoomiputkien palstalla. - Gotoinen
Gotoinen kirjoitti:
Nyt kuuta pääsi ensikertaa vilkaisemaan tarkemmin. Havainto-olosuhteet ovat vähän kuin Huovisen Oravanmetsästäjän sihteerin muistiinpanoista.
Kipakka pakkassää, noin 20 astetta. Tähyily lämpimästä sisältä kolminkertaisen ikkunalasin läpi, jonka alla patteri hohkaa kuumaa väreilevää ilmaa ja kuu puikkelehtii lumisten männyn oksien lomassa vajaan parinkymmenen asteen korkeudella.
Putken kohdistus tähteen, joka ei tainnut olla Castor, mutta vähän siellä päin ja kuun etsiminen käsisäätöhaulla. Valon ja varjon rajalla oli kaksi päivää täydenkuun jälkeen ehkä Mare Humorum tai Fra Mauro, jolla oli hyvin röpelöisesti näkyvät rengasvallit ja hyvin kirkas tuoreempi pieni kraateri.
Puun oksien peittoisuus parinkymmenen metrin päässä vähensi valoisuutta niin, ettei täyttä suurennusta voinut edes käyttää. Tarkkuus vaihteli oksa-aukkojen kokojen mukaan neulanreikäkameramaisesti, jolloin ikkunalasien vääristävyydetkin katosivat.
Kuun vieressä hohteli punaisena Mars, joka näkyi näissä oloissa parvena lepattavia pisteitä, kuin pala helminauhaa, jossa helmien toinen laita oli punainen ja toinen sininen.
Mikähän siinä sitten on se suurennus?
"Kaukoputken suurennus saadaan jakamalla objektiivin polttoväli okulaarin polttovälillä"
siis Zoomia 650/21 - 650/7, mistä tulee noin 30-90 kertainen suurennus,mikä taitaa olla sama mitä tuolla kovasti kehuttujen maa-zoomiputkien palstalla.Pyörittelin havaintojen jälkeen kuupalloa kädessäni ja yritin paikallistaa mitä olin katsellut.
Yön rauhassa aivot olivat prosessoineet tapausta ja mieleen välähti kirkkaana, että pallo oli ollut väärinpäin kädessä.
Joten tarkkailukohteena olikin ollut Mare Humorum, siis "Huumorimeri" ;-) ja aivan toisella puolella kuunaamaa.
Seuraava etsintäoperaatio on etsiä netistä kuukarttoja eri mittakaavoissa nimineen, jotta tietääkin, mitä katselee. - Gotoinen
Gotoinen kirjoitti:
Nyt kuuta pääsi ensikertaa vilkaisemaan tarkemmin. Havainto-olosuhteet ovat vähän kuin Huovisen Oravanmetsästäjän sihteerin muistiinpanoista.
Kipakka pakkassää, noin 20 astetta. Tähyily lämpimästä sisältä kolminkertaisen ikkunalasin läpi, jonka alla patteri hohkaa kuumaa väreilevää ilmaa ja kuu puikkelehtii lumisten männyn oksien lomassa vajaan parinkymmenen asteen korkeudella.
Putken kohdistus tähteen, joka ei tainnut olla Castor, mutta vähän siellä päin ja kuun etsiminen käsisäätöhaulla. Valon ja varjon rajalla oli kaksi päivää täydenkuun jälkeen ehkä Mare Humorum tai Fra Mauro, jolla oli hyvin röpelöisesti näkyvät rengasvallit ja hyvin kirkas tuoreempi pieni kraateri.
Puun oksien peittoisuus parinkymmenen metrin päässä vähensi valoisuutta niin, ettei täyttä suurennusta voinut edes käyttää. Tarkkuus vaihteli oksa-aukkojen kokojen mukaan neulanreikäkameramaisesti, jolloin ikkunalasien vääristävyydetkin katosivat.
Kuun vieressä hohteli punaisena Mars, joka näkyi näissä oloissa parvena lepattavia pisteitä, kuin pala helminauhaa, jossa helmien toinen laita oli punainen ja toinen sininen.
Mikähän siinä sitten on se suurennus?
"Kaukoputken suurennus saadaan jakamalla objektiivin polttoväli okulaarin polttovälillä"
siis Zoomia 650/21 - 650/7, mistä tulee noin 30-90 kertainen suurennus,mikä taitaa olla sama mitä tuolla kovasti kehuttujen maa-zoomiputkien palstalla.Edellisesta havaintosessiosta unohtui kertomatta, että samaan aikaan taivaalla säkenöitsivät talven upeimmat valopilarit. Kiristyvä pakkanen oli kiteyttänyt ilman kosteudesta mikroskooppisen pieniä kuusíkulmaisia jääkiteitä, jotka leijuivat lappeellaan ja välkehtivät valossa. Jokaisen kirkkaan valopisteen ylä- (ja alapuolella) oli välkehtivästä kuin timanttipölystä muodostunut kapea valopylväs.
Kaksi aamuöistä kuunkatselukertaa. Hieman se kenties häiritsee muuta perhettä, kun kolistellen ja rapistellen pimeässä yössä kaukoputkea kannellessani törmäilen tavaroihin ja pudottelen kaikenlaista. Vähitellen alan oppia aloituksen näppäilykoodin, ettei se mene sekoilevaksi kokeiluksi enää jokakerta. Aivan Kuun vieressä oli Leijonan Regulus, jonka tietokone ymmärtää. Kuukin löytyi tällä kertaa ihan oikeasti, kun antoi vaan käskyn.
Vähän aikaa kuuta pitkin-poikin surrailtuani aloin metsästää Saturnusta, jota se ei löytänyt ihan kohdalleen käskemällä. Siis montakin kohdetta voisi löytyä peräkkäin, kunhan muistaa välillä olla koskematta liikuttelunamikoihin.
Ikkunalasien taitteluominaisuuksien läpi Saturnuksia näkyi kolme kappaletta osittain päällekkäisinä, mutta niin näkyi sen renkaitakin. Sitä on katseltava säiden lämmettyä ihan ulkoilmassa ilman häiriölaseja.
Kuu häikäili vähän silmiinkäyvän kirkkaasti, mutta muistin tuolta zoomailijoiden niksipalstalta, että himmennintä oli suunniteltu keittiöplanetaarion alumiinifoliosta. Joten kävin saksimassa palan foliota ja siihen keskelle parisenttinen aukko ja "paistos" okulaarin päälle... mutta sillä aikaa pilvet olivat ehtineet suorittaa himmennyksen ja turhankin tehokkaasti. Joten kokeilu odottaa seuraavaa kuutamoa, että minkä kokoinen aukko himmentäisi sopivasti ja poistaisiko sellainen ikkunalasien optisten heikkouksien häiriöitä.
Saturnuksen päällä näkyi tähtikartoissa Bereniken hiusten alue, jonka pitäisi suorastaan kuhista galakseja. Ehkäpä häipyvän kuun valoisuuden jälkeen tähyilen pontevammin tuota aluetta. - Gotoinen
Gotoinen kirjoitti:
Edellisesta havaintosessiosta unohtui kertomatta, että samaan aikaan taivaalla säkenöitsivät talven upeimmat valopilarit. Kiristyvä pakkanen oli kiteyttänyt ilman kosteudesta mikroskooppisen pieniä kuusíkulmaisia jääkiteitä, jotka leijuivat lappeellaan ja välkehtivät valossa. Jokaisen kirkkaan valopisteen ylä- (ja alapuolella) oli välkehtivästä kuin timanttipölystä muodostunut kapea valopylväs.
Kaksi aamuöistä kuunkatselukertaa. Hieman se kenties häiritsee muuta perhettä, kun kolistellen ja rapistellen pimeässä yössä kaukoputkea kannellessani törmäilen tavaroihin ja pudottelen kaikenlaista. Vähitellen alan oppia aloituksen näppäilykoodin, ettei se mene sekoilevaksi kokeiluksi enää jokakerta. Aivan Kuun vieressä oli Leijonan Regulus, jonka tietokone ymmärtää. Kuukin löytyi tällä kertaa ihan oikeasti, kun antoi vaan käskyn.
Vähän aikaa kuuta pitkin-poikin surrailtuani aloin metsästää Saturnusta, jota se ei löytänyt ihan kohdalleen käskemällä. Siis montakin kohdetta voisi löytyä peräkkäin, kunhan muistaa välillä olla koskematta liikuttelunamikoihin.
Ikkunalasien taitteluominaisuuksien läpi Saturnuksia näkyi kolme kappaletta osittain päällekkäisinä, mutta niin näkyi sen renkaitakin. Sitä on katseltava säiden lämmettyä ihan ulkoilmassa ilman häiriölaseja.
Kuu häikäili vähän silmiinkäyvän kirkkaasti, mutta muistin tuolta zoomailijoiden niksipalstalta, että himmennintä oli suunniteltu keittiöplanetaarion alumiinifoliosta. Joten kävin saksimassa palan foliota ja siihen keskelle parisenttinen aukko ja "paistos" okulaarin päälle... mutta sillä aikaa pilvet olivat ehtineet suorittaa himmennyksen ja turhankin tehokkaasti. Joten kokeilu odottaa seuraavaa kuutamoa, että minkä kokoinen aukko himmentäisi sopivasti ja poistaisiko sellainen ikkunalasien optisten heikkouksien häiriöitä.
Saturnuksen päällä näkyi tähtikartoissa Bereniken hiusten alue, jonka pitäisi suorastaan kuhista galakseja. Ehkäpä häipyvän kuun valoisuuden jälkeen tähyilen pontevammin tuota aluetta.Vihdoinkin ensikertaa liki kolmeen viikkoon kuuta oli näkyvissä puolikuun verran melkein selkeällä taivaalla sellaiseen aikaan ja suuntaan, että katselu mahdollistui.
Puolikuu on kirkas, joten kokeiluun se alumiinifoliohimmennin, jossa on noin tuumainen reikä keskellä. Kuu himmeni ihan sopivaksi katsella, eikä häikäissyt enää ja himmennin korjasi ikkunalasien taitto- ja häiriövaikutuksia, niin että saatoi käyttää koko zoomiskaalaa.
Katseluaikaa jäi varttitunnin verran, ennekuin se puolijuusto meni näkemäesteen taakse, ei siinä ehtinyt kartan ääreen loikkia, mutta jälkikäteisarviona katselin Mare Serenitatista. - tähtäimessä
Gotoinen kirjoitti:
Vihdoinkin ensikertaa liki kolmeen viikkoon kuuta oli näkyvissä puolikuun verran melkein selkeällä taivaalla sellaiseen aikaan ja suuntaan, että katselu mahdollistui.
Puolikuu on kirkas, joten kokeiluun se alumiinifoliohimmennin, jossa on noin tuumainen reikä keskellä. Kuu himmeni ihan sopivaksi katsella, eikä häikäissyt enää ja himmennin korjasi ikkunalasien taitto- ja häiriövaikutuksia, niin että saatoi käyttää koko zoomiskaalaa.
Katseluaikaa jäi varttitunnin verran, ennekuin se puolijuusto meni näkemäesteen taakse, ei siinä ehtinyt kartan ääreen loikkia, mutta jälkikäteisarviona katselin Mare Serenitatista.Eilistäkin selkeämpi sää ja kuukin paremmin hollillaan. Kuun tummin kraateri Plato oli mukavasti noin puolikuun valon ja varjon rajalla
http://4.bp.blogspot.com/_aKTKuCJr3ZU/SdkytwtpceI/AAAAAAAAAJA/UPXkpLcs5ag/s320/MoonApl04plato.JPG
Ja sen vieressä kuumeri Imbriumin pohjalla näkyivät vuorenmoukurat pitkine varjoineen.
Samassa meressä siinä yläoikealla (käänteisputkellisesti) uiskentelevista kolmesta kraaterista suurin on Arkhimedes
http://www.bellatrixobservatory.org/luna4.jpg
Varjosta valoonon juuri saapumaisillaan Timocharis
http://www.webalice.it/new.millennium/photo/Moon_20050320_0150UT_83-90_a.jpg
Meren toisessa reunavallissa nököttää Erastothenes
Ja huomenna näkyviin ilmestyy Copernikus.
Kuun katselussa on tullut tuntuma, että suurennusta saisi olla vieläkin enemmän kuin 90*. Kevään lämpimämpiin ilmoihin, kun tarkenee tähyillä paremmin ulkona on hankittava zoomiin tuplaaja lisäpalikka. - mennyt
tähtäimessä kirjoitti:
Eilistäkin selkeämpi sää ja kuukin paremmin hollillaan. Kuun tummin kraateri Plato oli mukavasti noin puolikuun valon ja varjon rajalla
http://4.bp.blogspot.com/_aKTKuCJr3ZU/SdkytwtpceI/AAAAAAAAAJA/UPXkpLcs5ag/s320/MoonApl04plato.JPG
Ja sen vieressä kuumeri Imbriumin pohjalla näkyivät vuorenmoukurat pitkine varjoineen.
Samassa meressä siinä yläoikealla (käänteisputkellisesti) uiskentelevista kolmesta kraaterista suurin on Arkhimedes
http://www.bellatrixobservatory.org/luna4.jpg
Varjosta valoonon juuri saapumaisillaan Timocharis
http://www.webalice.it/new.millennium/photo/Moon_20050320_0150UT_83-90_a.jpg
Meren toisessa reunavallissa nököttää Erastothenes
Ja huomenna näkyviin ilmestyy Copernikus.
Kuun katselussa on tullut tuntuma, että suurennusta saisi olla vieläkin enemmän kuin 90*. Kevään lämpimämpiin ilmoihin, kun tarkenee tähyillä paremmin ulkona on hankittava zoomiin tuplaaja lisäpalikka.taas taivaita näkemättömän kiireisesti tai pilvisesti, eli samat kraaterit valon ja varjon rajalla kuin viimeksikin. Neljä päivää sitten oli oikean laidan meriä ihailussa: Crisium, Fecundatatis, Tranquillatus ja Nectaris.
Kuukauden lepäily koskemattomissa oli jähmettänyt zoomiokulaarin jäykäksi ja väkisin väännellessä se niksahti jumiin zoomittomuuksiin. Joskus joutoaikoina on purettava se osiin ja kokeiltava joko kasaaminen onnistuu paremmin kuin kameran zoomiobjektiiviin korjailuaikomus menneisyydessä.
Gotoinen jalusta tekee kuunkin ihmettelyn paljon helpommaksi kuin maakaukoputken kanssa. Putken voi jättää seuraamaan kuuta ja hypätä välillä katsomassa tietokoneen kuukartoista kraatereille nimiä ja vähän tarkempia muotojakin ja putken luo ehtiessä kuu on edelleen näkökentässä. Tosin niitä kuvia on mielessä käänneltävä ylösalaisin. - zoom my ass
mennyt kirjoitti:
taas taivaita näkemättömän kiireisesti tai pilvisesti, eli samat kraaterit valon ja varjon rajalla kuin viimeksikin. Neljä päivää sitten oli oikean laidan meriä ihailussa: Crisium, Fecundatatis, Tranquillatus ja Nectaris.
Kuukauden lepäily koskemattomissa oli jähmettänyt zoomiokulaarin jäykäksi ja väkisin väännellessä se niksahti jumiin zoomittomuuksiin. Joskus joutoaikoina on purettava se osiin ja kokeiltava joko kasaaminen onnistuu paremmin kuin kameran zoomiobjektiiviin korjailuaikomus menneisyydessä.
Gotoinen jalusta tekee kuunkin ihmettelyn paljon helpommaksi kuin maakaukoputken kanssa. Putken voi jättää seuraamaan kuuta ja hypätä välillä katsomassa tietokoneen kuukartoista kraatereille nimiä ja vähän tarkempia muotojakin ja putken luo ehtiessä kuu on edelleen näkökentässä. Tosin niitä kuvia on mielessä käänneltävä ylösalaisin."Kuukauden lepäily koskemattomissa oli jähmettänyt zoomiokulaarin jäykäksi ja väkisin väännellessä se niksahti jumiin"
Taas yksi syy miksi zoom-okulaarista ei kannata maksaa mitään. Kiinteäpolttovälisessä okulaarissa on enemmän laatua suhteessa hintaan, kaikin puolin.
- avuksi
Löytyy kraatereita sun muita kuun neljänneksittäin ja kuvia ja nimiä.
http://www.lpi.usra.edu/resources/lunar_orbiter/
Nyt ei sitten muuta kuin havaitsemaan ja opiskelemaan nimiä ja kiinnostavuuksia, paitsi että kuu on enää matalalla kapenevana sirppinä ja lyhyesti yössä, vaan ehkäpä ensikuutamolla sitten. - Saturnuksesta
Kaksi samasuurennoksellista (30-90*) Zoomvälinettä Saturnuksen tähyilyssä.
Celestron Nexstar 130 SLT, zoomokulaarissa (ei valmistajan nimeä näkyvissä) millit 7-21; suurennus 30-90*
Optica maakaukoputki 30-90*90
Havainto-olosuhteet huonot ja ikkunalasien läpi sisätiloista.
Celellä renkaat näkyivät selvästi kaikilla suurennuksilla, planeetta pysyy moottoriseurannalla keskellä näkökenttää, tukeva rakenne, ei väpätä.
Opticalla renkaista ei saanut selvää millään suurennuksella, planeetta vain näytti epämuotoiselta, planeetta vaeltaa nopeasti pois kuvakentästä, pienikin kosketus putkeen saa planeetan väpättämään sekopäisesti.
Silmämääräisesti suuntailemalla Opticalla on helpompi löytää kohde kuin Celen moottorihaulla käsin.
Tietokoneistetulla haulla on alkurutiinit: näpyttele ajat, etsi tunnettu tähti lähettyviltä ja sitten käske tietokoneen löytää planeetta. Joskus osuu kohdalleen, joskus ei, yleensä kuitenkin aika lähelle.
Havainto-olojen heikkouden vuoksi Saturnuksen kuita ei näkynyt yhtään. Kuten ei lähialueen Messierejäkään magnitudeilla 8-9-10 .- -8070
putkella, esim. viime keväänä tutustuin tuohon ihmeeseen sekä kokeneen harrastajan peilikaukoputkella, pienellä kiinteällä kaukoputkella ja kiikareilla, näkyi jokseenkin samalla tavalla, tosin ehkä sillä tähtiharrastajan putkella parhaiten. Tai siis sellainen vinoviiva poikittain kirkkaan pallon päällä oli se rengas.
Tarkimmat havainnot tehdään aina ulkoa käsin, paitsi olosuhteiden pakosta tuon naapuritalon venuksen bongaaminen onnistuu parhaiten ikkunan läpi omasta kämpästä
Jupiter näkyi ihan kivasti, jotain hahmoja raidoista näkyi mut sit tuli stoppi kun ei vehje enää venynyt enempään. Tosin Jupiter oli aika matalassa viime syksynä, joten saattaa olla että paremmissa olosuhteissa saattaa näkyä jotain.
Nyt mielenkiintona on Mars, jota olisi tarkoitus mennä seuraamaan ja bongaamaan, jos sais innostettua samanhenkistä seuraa tuonne arktisiin olosuhteisiin.
- talvioloissa
jolloin lukuisat katuvalot valaisevat valkoista lunta, josta heijastuu taivaalle voimakas hajavalo. Kuuta ei sentään onneksi ollut lisähäiriönä. Hieman sumuisen himmeä taivas. Sisätiloista vääristelevien ikkunalasien läpi.
Valoisammalla puolella Helsingin suuntaan Otavassa olevien syvän taivaan Messierkohteiden eli galaksien tähyily-yritys. Kyseisten galaksien kokonaiskirkkaudet olivat enimmäkseen 8-9 magnituden välillä, enkä onnistunut näkemään ainuttakaan. Galakseissa on niin pieni pintakirkkaus, että se heikentää ainakin yhdellä magnitudilla näkymistä pistemäisiin tähtiin verraten.
Mizar sentään erottui kaksoistähdeksi 14,5 kaarisekunnin välillä.
Pimeämmällä puolella oli sentään tuttu M45, Plejadit eli Seulaset, jonka tähtien kirkkaudella saattoi testata eri objektiivien erotuskykyjä
Kiinteäpolttoväliset ovat Celestronin omia.
Laajakulmaisin 26-kertainen suurennus, jolloin koko tähtiparvi mahtuu näkökenttään, erotuskyky n. 9,5 M
72-kertainen suurennus, jolla erotti noin 10,5 m
Zoomobjektiivilla 30-90 kertainen suurennus noin 10 M
Tuntuu siltä, että tarkimpaan näkemiseen pitää odottaa loppukesän ja alkusyksyn uudenkuun aikaisiä öitä, kun ei ole lunta maassa, eivätkä lehdet ole vielä pudonneet puista.- loisteessa
Havaintopaikaltani näkyy viisi 4-6 -kaistaista katua/tietä/moottoritietä, saman verran pienempiä kadunpätkiä ja kevyen liikenteen väyliä ja kolme isoa risteystä liikennevaloineen ja autojonoineen ja iso liikenneympyrä, kaikki hyyyviiin valaistuina. (En ole vielä viitsinyt ruveta laskemaan, montako tuhatta valaisintä näkyisi). Lähikadulle ovat unohtuneet vielä joulun valaistusilona olleet viitisentoista 60 -lamppuista hökötystä, joissa on joitakin tuhansia kilowatteja valotehoa. Ynnä vielä kolmen kauppakeskuksen ja huoltoaseman valaistukset.
Positiivisena puolena se, että eilisiltana kauppakeskuksen parkkipaikan ja koulun luistinradan valonheittimet olivat pimeinä, minkä puolestaan kumosi se, että paloautoja kirkkaine sinivilkkuineen kävi koko illan lähitien vesipostilla jatkuvana nauhana.
Näissä kyseenalaisissa havainto-oloissa innokas taivaantähyilijämme tutkailee havaintovälineellään reilun kymmenen miljoonan valovuoden etäisyyteen, jossa majailevan Ison Karhun M81:n joku on kuvitelut nähneensä paremmissa oloissa jopa paljain silmin.
No minä havaitsin sen juuri ja juuri 130 millisellä. Kirjat väittävät magnitudiksi 6,8-6,9 ja sumumaisiin kohteisiin piti mätkäistä kaksi (eikä yksi, kuten jossakin aikaisemmassa kirjoitin) magnitudia lisää, että se vastaisi pistemäisen tähden näkymistä.
Toisella puolen näkyi Härän avonaisista tähtijoukoista NGC 1647 ja 1662 noin kuusi ja puoli magnitudisina, eivätkä ne huikean ihmeellisitä näyttäneet.
- Kalileino
Itsekin aloitin tämän varsin frustroivaksi osoittautuneen tähtiharrastuksen viime lokakuussa. Tai olenhan minä niska kenossa kymmenen vuotta paljaalla silmällä taivasta talvisin töistä tullessa katsellut, mutta nyt siis hommasin tähtikaukoputken: Celestron Astromaster 130 EQ:n seurantamoottorilla. Siinä tuli mukana 10 mm ja 20 mm okulaarit ja lisänä ostin celestron 2x Omni -barlowin. Myöhemmin hamikin tarpeeseen vielä Celestron 15 x 70 tähtikiikarit.
Tuon kiinalaisen Astromasterin laatu on osoittautunut "välttäväksi". Optiikka pelaa kohtalaisesti, mutta jalustan materiaalit ovat aika meltoa rautaa. Mutta jalustimella pärjää.
Velimieheltä sain lainaksi 25 mm Plösslin ja hämmästyin, miten optisesti paljon parempi okulaari se on kuin omani mukana tullut Erecting 20 mmm. Jos joku haluaa parantaa omaa putkeaan, niin tämä on se tie. Kuva muuttui kertalaakista selvemmäksi ja valoisammaksi.
Pakkasessa en oikein jaksa jäädyttää itseäni joten taivaaalle olen katsellut makuuhuoneen ikkunan läpi. Minkä näkymissä häviää, sen katselumukavuudessa voittaa. Galakseja tosin on ikkunan läpi vaikea erottaa tähdistä. Ikkunastani avautuu näkymä koilliseen-itään. Se määrää paljolti mitä olen katsellut. Alkutalvesta katselin tarkkaan läpi kaikki Kaksosten tähtikuvion päätähdet ja varpaankärjessä olevan pienen tähtijoukon.
Myöhemmin katselin Marsia varsin huonolla menestyksellä: näin vain puna-valko-vihreän välkkyvän pallon ilman napalakkeja. Tyytytystä tuotti Bereniken hiusten avoimen tähtijoukon löytyminen kuten myös Kravun Seimen katselu. Arcturus on toistaiseksi alkuyöstä niin matalalla, että Karhunvartian kaikkien tähtikuvion tähtien löytäminenkin oli taivaanrannasta valosaasteessa hankalaa. Oikein hyvää seeingiä en ole nähnyt koko talvena!
Noiden mainittujen kohteiden lisäksi olen tietysti katsellut Orionin tähtisumun ( pihalla!) , Seulaset ja Plejadit ja joitakin muita helppoja kohteita Messierin luettelosta.
Parhaaksi tavaksi minulle on osoittautunut kohteen löytäminen ensin 15 x 70 kiikarilla. Sillä olen painanut muutaman kirkkaimman tähtikuvion tähdet ympäristöineen mieleeni. Sen jälkeen olen "harjaamalla" etsinyt tähden kohdalleen. Karkean suuntauksen saa tehtyä varsin kelvottomalla punatäpläsuuntaimella.
Ursan tähtikartta ja pari muutakin opusta minulla on. Minusta tuo Celestron 15 x 70 tähtikiikari on erinomainen apu: siinä on valovoimaa ja riittävän laaja näkökenttä. Suosittelen! Hintakaan ei ole kuin 95 euroa VilleStarissa.
Että tällaista minä olen noviisitalvenani puuhannut, kertokaa muutkin aloittelijat omasta alkutaipaleestanne! - alkaa taas näkyä
Celestron NexStar 130 SLT:n tietokone on yritetty suunnitella aloittelevillekin helpoksi.
Kytke tietokoneen sähköjohto pistorasiaan, näpyttele kaukoputkeen aika- ja paikkatiedot ja etsi yksi kirkas tähti taivaalta keskelle näkökenttää ja lukitse siihen. Sen jälkeen putki seuraa automatiikalla tähden liikettä. Näpyttele ohjainkapulatietokoneeseen Messier- tai NGCnumero ja kaukoputki hakee sen paikan esille.
Minä vain itse en ole aloittelija enkä yksinkertainen logiikaltani ja siitä tulee ongelmia. Tein talvella luettelon kaukoputken kahdestakymmenestä ohjaintähdestä ja ehdin nyt harmitella, kun siinä ei ollut yhtään elokuunalun läntisen taivaan tähteä. Ohjekirjasta sitten löytyi salaisuus, että tietokone tarjoaa ohjaintähtiä vaihtelevasti vuodenajan, kellonajan ja paikkakunnan mukaan. Kokeilemalla niitä löytyi sitten aivan uusi valikoima.
Ilmeisesti epätasaista alustaa varten voi käyttää kahden tai kolmen tähden kiinnitystä taivaanpallolle.
Valoisana kevät- ja kesäaikana olen silloin tällöin vilkaissut vain joitakin planeettoja, lähinnä Venusta ja Saturnusta.
Nyt taivas alkaa olla jo niin pimeä, että muutama kirkkain avonainen tähtijoukko näkyi mukavasti: NGC 6633 ja aivan viereinen IC "jokunumero" viitosmagnitudisina. Vähän himmeämmät pallomaiset tähtijoukot M 3 ja M 5 erottuivat juuri ja juuri himmeinä "tuhruina".
Varsinaisessa tietokoneessa on Stellariumin tähtiohjelma ja katson siitä ohjaintähden, tälläkertaa Karhunvartijan Arcturuksen, ympäristön mielenkiintoisia kohteita, joilla on pimeyteen suhteutettu sopiva kirkkaus ja hyppään parvekkeelle tähyilemään, mitä mieltä kaukoputki on kyseisestä kohteesta, näkyisikö se.
Öiden vielä pimetessä alkanee näkyä muutakin.
Lähiöinä lisääntyvät Perseidien tähdenlennot houkuttanevat paljassilmähavainnointiin kaukoputken sijasta. - ottein
"hirvee tykki" kainaloon ja tähtien kimppuun.
Kun ei sillä putkella jalustan kanssa päässyt kurkkimaan ahtaissa paikoissa yläkulmiin, niin ruuvasin putken irti (vain yksi sormin pyöriteltävä iso ruuvi) ja kääntelin käsivaralta sylissä ja sehän toimii ihan pätevästi. 26-kertainen suurennus ei vielä paljoa värise, kun vähän tukee johonkin. Valovoimaa on aika paljon ja Andromeda löytyi heti. Jupiter ehti mennä jo näkemäesteiden taakse.- innostuneena
päätin katsastaa Jupiterinkin, kunhan se ehti kiertyä sopivammille katselukulmille. Pienemmällä suurennuksella sujui vielä aika hyvin, mutta 72 -kertaisella käsivaraisesti kirkas valopallo vain vilahteli poikki näkökentän.
Ei auttanut muuta kuin raahata jalusta mukaan ja Jupiter jämähti paikoilleen. Näyttää reilusti isommalta kuin viime keväänä. Taulukoista katsomalla läpimittaerot 35 sekuntia - 50 sekuntia. Se oli niin kirkas, että kokeilin keittiöfoliokuusuodattimella ja sehän tepsi. Päiväntasaajaseudun pilvivyöt tulivat selvästi näkyviin himmennettynä. Pitänee kokeilla samaa reseptiä maazoomiputkilla.
Viereinen Uranus -planeetta tarvii tarkistukseksi Stellariumista tarkan paikan jonakin toisena yönä, oli siinä lähettyvillä jokin himmeämmän sinivihreä häivemöykky. - paljon tähtiä
Puolikuu ei ollut vielä noussut ja syyskuinen yö oli pimeä.
Pieni retkijakkara parvekkeelle ja pelkkä 130 millinen putki ilman jalustaa sylissä ja polvien päällä ja laajakulmainen 25 -millinen okulaari, mikä tekee 26 -kertaisen suurennuksen.
Lakaisin putkella hitaasti keskitaivasta eri suuntiin yrittämättäkään etsiä mitään erityistä. Linnunradan suunnassa tähtiä on todella paljon tuolla valovoimalla.
Olen tehnyt aikaisemmin vastaavaa tähtikatselmusta kulloinkin käytössäolevalla valovoimaisimmalla kapineella. joskus vuosikymmeniä sitten 10* 50 kiikareilla, sitten 15*70 kiikareilla ja viimeksi 20*80 kiikareilla.
Kiikarit tarvitsevat makuuasennon petauksen keskitaivalle katseluun ja isommat kiikarit alkavat painaa aikaamyöten. Kaukoputki polvien päällä on helpompi ja kevyempi. Vain tyhjä putki ja peilejä ja katselukohta on sivussa yhdeksänkymmenen asteen kulmassa katselusuuntaan.
Jalustan ja sähkön jättäminen sivuun tekee katselusta vaivattomampaa ja nopeampaa.
- Hartley2
Varsin hyvän hakukartan avulla selviää, missä se on menossa.
http://media.skyandtelescope.com/images/CometHartley2-bw.jpg
Kassiopejan kaksoisWeen vasemmanpuoleisen sakaran alla olevien kahden tähden suuntaa puolisentoista kertaa. Siinä on hyvin himmeiden tähtien aluetta (9-10 M)
Hartleyn kokonaiskirkkaus on 7-8välillä ja vastaa tähtimäistä objektia, juuri noilla taustatähtien kirkkauksilla.
Mutta ei siinä alueella sellaista himmeää tuhrua näkynyt.
Komeetan suunta on kohti Capellaa ja kirkastumista odotellaan vielä ainakin joitakin pykäliä, eli kyllä se vielä voisi löytyäkin, kun kuu pysyttelee poissa ja jos kirkkaita öitä piisaa.- löytyi
sitkeällä yrittämisellä neljännellä kerralla. HAvaitsemattomuuden syynä oli ollut, että hain toisenlaista kohdetta. 28*130 putkella se näytti varsin laajalta hyvin himmeältä läiskältä, jossa ei sellaista intensiivisempää ydintä olekaan.
Tänäiltana se oli aivan Perseuksen tähtikuvion ylimmän punakeltaisen tähden alla ja jatkaa siitä seuraavat päivät varsin vähätähtisellä alueella kohti Capellaa.
Voisi se löytyä vähän pienemmälläkin putkella pääkaupunkiseuden taivaanvaloisuutta pimeämmässä ympäristössä.
Tuolla TA:n palstalla siitä on jo kymmenen sivua lähinnä havaintoja ja valokuvia ja ohjeita, kuinka sen näkee
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=6817.120
- iltataivaalla
Keskiviikkoiltainenkin komeettajahti jäi ilman tuloksia; Hartley ei putkahtanut putkeen.
Sen korvikkeeksi raahasin kapineen sähköjohtoineen parvekkeelle ja kolusin lounaista taivasta pallomaisten tähtijoukkojen perässä. Kirkkaimmasta alkaen: M13 (5.9M), M15, M2, M92, M71 (8.3M).
Ne ovat kaikki vain himmeitä tuhruja, viimeinen jo aika näkemärajoilla.
M27, Dumbbell (8.1M) planetaarisena sumuna oli vähän laajempi ja himmeämpi, jossa joku on ollut näkevinään käsipainon muotoa.
Jupiter oli iso kirkas pallukka, josta näkyi kahdet raidat ja siellä vieressä oli se Uranuskin. Neptunus ehti luikkiä puitten taa piiloon näkymättömiin.
Satelliitteja vilistelee taivaalla jo sangen tiuhaan, koskapa putken reilun asteen näkökentässä niitä viuhahtelee vähänväliä- Komeetta Garradd
Pyrstötähti alkoi kiinnostaa niin paljon, että raahasin kaukoputken parvekkeelle ja yritin muistella, miten sitä käytettiin (se oli rauhassa pölyyntynyt miltei vuoden).
Putki on goto-ohjattu 130 millinen Celestron Nexstar.
Paikkakoordinaatit olivat kapineen tietokoneessa vanhasta muistista, vain vallitsevan ajan näpyttely ja putkelle kahden tähden näyttö: Arcturus ja Altair ja sitten komeetan paikka kartalta
http://cometchasing.skyhound.com/comets/2009_P1.pdf
ja Stellariumista Kolmion vaatehenkarin luota löytyi yksi NGC kohde, johon kaukoputken komentamalla löytyi samasta näkökentästä komeettakin juuri niillä näkörajoilla 8-magnitudisena.
Ei siinä pyrstöä erotu pelkällä katselemisella, tarvitsisi opetella kameran ja kaukoputken symbioosia.
TA:n keskustelupalstalla komeettaa on jo seurattu viiden sivun verran
http://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=8507.0
- Tietokoneistumista
Nörttipentu kurkkasi putken läpi himmeää komeettaa ja innostui heti virittelemään systeemiä:
-Kaukoputken ohjainkapulassa on liittimen aukko ja hän veti siihen sopivaa piuhaa tietokoneesta ja ajureita ja ohjelmapäivityksiä ja muita virityksiä ja niin kaukoputkea voi ohjata hiirellä ja näppäimistöllä suoraan Stellariumista.
Etsii vain mielenkiintoisen kohteen Stellariumista ja näpäyttää sen hakukoordinaatiksi, niin kaukoputki suristelee etsimään sen.
-Lisäksi pentu syötti Stellariumille komeetta-, asteroidit- ja satelliittitiedostot. Garraddia ei tarvitse enää alkaa jäljittää karttojen avulla, asteroideja tosin harvemmin tulee näkyviin ja putki ei ainakaan näillä virityksillä vielä osaa seurata satelliitteja, etsii kyllä satelliitin hetkittäisen paikan.
Keinohorisontti-inspiraationa pentu kuvasi koko ympäröivän maiseman kaukoputken katselupaikoista parvekkeelta ja keittiön ikkunasta ja asetteli kokonaismaisemaa useaman yön kohdalleen Stellariumiin, että taivaskoordinaatit ja maakoordinaatit osuvat joka puun ja tähden kohdalla jetsulleen yhteen.
Mitä sillä sitten näkyi komeetan lisäksi suunnilleen samalla taivaan seudulla:
Lyyran rengassumu donitsina, Dumppel-sumu, paljon pallomaisia ja avoimia tähtijoukkoja, Neptunus ja Pallas.
Läntisellä taivaalla olisi iltayöstä paljon galakseja, mutta niiden kirkkaudet ovat kahdentoista magnitudin himmeämmällä puolella, eivätkä ne siis tule näkyviin vielä tällä putkella ainakaan näissä oloissa ilman kuvaamista.- Itse hommasin
iPadiin maksullisen SkySafari ohjelman. Se on stellariumin tapaan tähtikartta, mutta siinä on vielä kohteista wikipediaa kattavammat kuvaukset kohteista, joita lueskelee mielenkiinolla.
Kohteita voi lisätä suosikkilistoihin ja kirjoittaa muistiinpanot havinnoista. Parinsadan lisäinvestoinnilla tuollakin pystyisi tähtikaukoputkea ohjaamaan.
- CelestronASTROMASTER130E
Mikä on tämän hetken hyvät alkajais tarpeet? Putki? Kirjaa? Yms . Aivan aloittelija kysyy mutta 50 V .
Kysympä kun en tiedä,voiko putken viedä pihalle suht pysyvästi ja vain käydä ottamassa suojat pois päältä ja tietokoneella käyttää ja katsoa ison tvn ruudulta ?
Vanha juttu tosin mutta on taivaskin vanha. - ircnofie
Miksi ostaa kaukoputki? Aivan turhaan, parempi kun istuu lämpimässä sohvalla ja jos haluaa katsoa vaikka Andromedan galaksia niin ottaa läppärin syliin ja googlaa "andromedan galaksi" ja tökkää kuvahaun niin johan on hienoja kuvia, omalla kaukoputkella ei millään kykene samaan.
- Anonyymi
Tämä ainakin itsellä toiminut ihan ok, kännykällä pystyy katsomaan https://www.kiikari.fi/linssi/national-geographic-70mm-wifi-kamera
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1108176- 392519
- 1212233
- 221899
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151644- 111469
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151435"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141379- 151262
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.121153