"Ilkeä äitipuoli"-sana on liian laimea kuvaamaan ex-puolisoni uuden kumppanin käyttäytymistä lapsiani kohtaan. Olen eronnut 9 vuotta sitten ja eläissäni en ole kohdannut niin ilkeää ja mustasukkaista ihmistä kuin tämä minua kahdeksan vuotta nuorempi uusi äitipuoli on. Tulen lapsieni (tyttö, jo aikuinen ja poika 14 v.) isän kanssa ihan hyvin toimeen. Asiat hoidetaan puhelimella silloin kun on tapaamisen tiimoilta tarvis. Jo alusta lähtien tämä nainen oli ylimielinen minua kohtaan muuttaessaan hienoon uuteen omakotitaloon exän luokse. Lapsiani kohtaan hän oli silloin mukava. Hän ei kuitenkaan jaksanut kauaa esittää kilttiä ja alkoi tulla vaatimuksia, koko vkonlopun kestäviää mykkäkoulua tai matkusti äitinsä luokse toiselle paikakunnalle siksi aikaa. Lapseni tapasivat isäänsä joka toinen vkonloppu. Äitipuoli ei koskaan halunnut puhua minulle, enkä sitä vaatinutkaan. Tervehdin, jos kohdattiin. Vähitellen hän alkoi olla töykeä lapsiani kohtaan ja alkoi arvostella minuakin. En tuntenut koko ihmistä ja silti hänellä oli negatiivisia mielipiteitä lapsilleni tuliaisiksi. Myös ex-mieheni innostui, kun tapasin miehen rinnalleni. Sain arvosteluja molemmilta ja halveksivia kommentteja valinnoistani. Sehän yhdistää, kun on yhteinen vihollinen. Olin kuitenkin onnellinen omassa elämäsäni, mutta surin lasteni tilannetta ja annoin heidän valita tapaamiset ja ne myös harvenivat, koska ex ei muistanut ja välittänytkään niin usein tavata heitä. Ensimmäisen lapsen synnyttyä siihen perheeseen äitipuoli alkoi saada kunnon raivareita lapsilleni ja jopa exäni joutui puuttumaan hänen käytökseen. Muistelimme lasten kanssa juuri vähän aikaa sitten, miten mukava ja auttavainen tämä nainen oli alussa ja miten se kaikki voi muuttua ja pilata monen läheisen elämän. Poikani on eläväinen ja sosiaalinen, joka pitää paljon pienistä lapsista. Siihen perheeseen tuli myös toinen lapsi ja heistä vanhempi oli sanonut yhtenä vkonloppuna pojalleni: "Äiti sanoi, että se vihaa sua.Sitten sattui tilanne, jossa jouduin työni vuoksi lähtemään ulkomaille ja nuorempi lapsistani, joka asui vielä luonani, joutui menemään isänsä luokse useaksi kuukaudeksi. Se sopi isälle, mutta äitipuoli vaati ylimääräistä rahaa ja ei hyväksynyt alkuukaan ratkaisua. Äitipuoli lähetti haukkumaviestejä puhelimeeni ja sähköpostiini. Kertoi sanoneensa kaikille tuttavilleen minkälainen äiti olen ja väitti päässäni olevan vikaa. Myös tyttäreni, joka oli aikuistunut sai niitä viestejä. Äitipuoli tuli eräänä päivänä poikani luokse makuuhuoneeseen myöhään illalla, -kun pojan isä ei ollut tullut vielä kotiin- "Voit olla varma, että lapseni tulevat vielä kiittämään sinua siitä, että olet pilannut heidän elämänsä." (Ihmettelen vaan kuinka lapsi voi pilata pienempien lasten elämän, ettei vaan olisi juuri hän itse)..." Sinun on turha luulla että isäs välittää sinusta yhtä paljon kuin näistä pienemmistä lapsista. Olethan huomannut miten hän viettää aikaansakin enemmän heidän kanssaan." Poikani kertoi tämän sisarelleen. Hän kertoi myös viettävänsä kaiket ajat yksin huoneessaan, jos ei ole esim. koulussa tai mopopajalla. Hän ruokailee vain kun isä on paikalla. Matkustan usein Suomeen tapaamaan lapsiani ja kuin työt sallivat ja vaikkeivät sallikkaan joudun lopettamaan kaiken nyt kesken, ennen kuin on edes kunnolla alkanutkaan ja "pelastaa" lapseni. En olisi lastani laskenut tämän naisen kanssa saman katon alle, jos en olisi luottanut ex-mieheeni, mutta tämä on nyt liikaa. Siellä on ero tulossa, koska viha lastani kohtaan on tullut ylitsepääsemättömäksi. Tässä kuvaus lyhyesti, miten yksi ilkeä, mustasukkainen ja sopeutumaton ihminen voi sekoittaa monen ihmisen elämän ja pilata lasten (myös omiensa) elämän.
Järkyttävä äitipuoli
22
4485
Vastaukset
- annika
et voi automaattisesti odottaa, että miehesi uusi kumppani rakastaisi lapsianne, kuin omiaan. tällä tulisi siis mielestäsi olla vain velvollisuuksia lapsianne kohtaan, mutta ei oikeuksia osallistua päätöksiin tasavertaisena aikuisena ja ex-miehesi uuena kumppanina. niinkö? toisen lapsiin sopeutuminen on hankalaa ja sen vooi täysin ymmärtää vasta jouduttuaan itse samaan tilaneeseen. siihen asti on hyvin helppo tuomita.
tuon "äitipuolen" käytös riippuu myös paljon ex-miehestäsi. jos mies arvostaa ja kunnioittaa sinua ja mielipiteitäsi enemmän, kuin häntä, hän kokee sinut uhkana omalle parisuhteelleen. jokainen ihminen luonnoliisesti toivoo vakavassa suhteessaan olevansa kumppaninsa arvoasteikolla ykkönen.
uusperheen eämä ei ole helppoa. aluksi, kun kaikki on vielä uutta, ei asioilla ole vielä suurta merkitystä. kun asiat eivät kuitenkaan ala sujua kaikkien toiveiden ja odotusten mukaan, tulee muutoksia jo sovittuihin asioihin, alkaa joku osapuolista väkisinkin tuhautua omaan rooliinsa.
mitä pahaa on siinä, että aikuinen ihminen matkustaa halutessaan äitinsä (tai muiden tuttavien) luokse kokiessaan siihen tarvetta? itse entisessä avoliitossani koin omat menot silloin tällöin tarpeellisiksi niin itseni, kuin miiehen ja tämän lapsenkin kannalta. kun minä en ollut ainoina harvoina vapaapäivinäni huolehtimassa kotitöitä (ruuanlaitto, pyykinpesu, kaupassakäynti, siivous), oppi mies (joka ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt mitään edellä mainituista, ex-vaimonsa hoidettua aina kaiken) pikkuhiljaa selviämään lapsiviikonlopuistakin yksin. miten vaikea tällä olisikaan ollut siinä vaiheessa, kun sanouduin totaalisesti irti kaikesta (koko suhteesta). olisiko lapsen äiti tullut huolehtimaan lapselle ruuan, pesemään tämän pyykit, laittamaan nukkumaan jne.? samalla sain itse omaa aikaa rentoutua ja jaksoin sitten pitkään taas ottaa muita huomioon.
kysymys on todennäköisesti mustasukkaisuudesta. syy on todennäköisesti isässä. myös aikuinen ihminen voi olla mustasukkainen huomiosta (riippuu luonteesta, ei kypsymättömyydestä). tilanne perheessä on mitä todennäköisimmin se, että mies kohtelee sinua kunnioittavasti (olet todennäköisesti tämän ensimmäinen vakava elämänkumppani ja myös esikoisen äiti) ja aikakin on jo kullannut muistoja sen verran, että tällä ei ole sinusta pahaa sanottavaa. sen sijaan mies saattaa omalla käytöksellään antaa uuden kumppanin ymmärtää ja tuntea, ettei tämä ole samanarvoisessa asemassa siun kanssasi. tällaisessa mustasukkasuudessa kysymys siis ei ole siitä, että nainen kuvittelisi teillä olevan jotain intiimiä kanssakäymistä, tai että harkitsisitte paluuta yhteen, vaan tämä yksinkertaisesti toivoisi olevansa rakastamalleen miehelle nainen numero yksi (se, kenen mielipidettä kysytään ensimmäisenä).
nainen on toiminut väärin mennessään möläyttelemään mestään ja itseään koskevia asioita lasten kuullen. todennäköisesti tämä nimittäin pitää myös sinun lapsistasi ja voi jopa tuntea kiintymystä heitä kohtaan, mutta kanavoi turhautuneisuutensa lapsiin (mikä on väärä tie).
jos sinulla ja ex-miehlläsi olisi kylmemmät välit, tällä uudella kumppanilla olisi luultavasti helpompaa. lastenne kannalta on silti hyvä, että välinne ovat kunnossa.
käytännön neuvoja en voi antaa, mutta toivon, että tämä auttoi ymmärtämään hieman myös tätä ex-miehesi uutta kumppania.
et voi nähdä tuon kodin sisään. kaikista asioista on olemassa "sinun totuus, minun totuus ja se oikea totuus". yleensä tuo oikea totuus on yhdistelmä jokaista tarinaa. vanhemmat ovat toisinaan ilkeitö myös omille lapsilleen ja jotenkin näihin "toisten lapsiin" on helpompi purkaa sitä kiukkua. tämä ex-miehesi kumppani mahdollisesi on turhautunut parisuhteessa ja purkaa tätä aivan väärin (mutta ihminenhän hänkin vain on). me kaikki emme ole yhtä kypsiä ja aikuisia ja siksi tarvittavan empatian määrä on valtava.
voimia. onneksi lapsenne ovat jo sen ikäisiä, että osaavat ajatella itsekin. sinuna en kuitenkaan jatkaisi heidän kanssaan näitä keskuselujanne tämän "äitipuolen" muuttumisesta, sllä sinun kantasi lastesi äitinä (auktoriteettikysymys) vaikuttaa merkittävästi lastesi asenteisiin tätä kohtaan ja kun lastesi käytös muuttuu vihamieliseksi, alkaa tämä puolestaan entistä hankalammaksi. siitä vasta saisi kierre alkunsa!- Miiu
annika (edellinen kirjoittaja) oli osittain oikeassa, ja hänellä oli erittäin hyviä kommentteja alkuperäisen tilanteeseen, mutta minulla olisi vielä lisättävää...
Vaikka aikuinen ihminen olisi kuinka mustasukkainen tms. (mitä annika luetteli), niin kyllä hänen aikuisena ihmisenä tulee tietää, ettei voi kohdella puolisonsa lapsia tuolla tavalla. Parjatkoon ex-vaimoa, sehän olisi ihan ymmärrettävääkin, mutta että aikuinen ihminen käyttäytyy tuolla tavalla lapsia kohtaan, ilkeästi peittelemättä sitä mitenkään! Ei ole henkisesti aikuisen ihmisen käytöstä... - annika
Miiu kirjoitti:
annika (edellinen kirjoittaja) oli osittain oikeassa, ja hänellä oli erittäin hyviä kommentteja alkuperäisen tilanteeseen, mutta minulla olisi vielä lisättävää...
Vaikka aikuinen ihminen olisi kuinka mustasukkainen tms. (mitä annika luetteli), niin kyllä hänen aikuisena ihmisenä tulee tietää, ettei voi kohdella puolisonsa lapsia tuolla tavalla. Parjatkoon ex-vaimoa, sehän olisi ihan ymmärrettävääkin, mutta että aikuinen ihminen käyttäytyy tuolla tavalla lapsia kohtaan, ilkeästi peittelemättä sitä mitenkään! Ei ole henkisesti aikuisen ihmisen käytöstä...mutta valitettava tosiasia on kuitenkin se, että ikänsä puolesta aikuinen ei aina kykene olemaan henkisesti aikuinen. tuon äitipuolen käytös on inhimillisessä mielessä ymmärrettävää, mutta ei missään nimessähyväksyttävää.
- Lasten äiti
annika kirjoitti:
mutta valitettava tosiasia on kuitenkin se, että ikänsä puolesta aikuinen ei aina kykene olemaan henkisesti aikuinen. tuon äitipuolen käytös on inhimillisessä mielessä ymmärrettävää, mutta ei missään nimessähyväksyttävää.
Hyviä kommentteja. Niin kuin lopussa mainitsinkin, kaikkea ei voinut kertoa, vain päätapahtumat. Oli mukava saada vastauksia. Täytyy myöntää, että tämä on ollut ensimmäinen kerta ja toivottavasti viimeinen, kun joku aikuinen puhuu minulle noin törkeesti, tuntematta ihmistä ollenkaan. (Ehkä exän ajattelemattomat kommentit ovat olleet myös osasyynä, mutta rauhaa rakastavana tyyppinä en ymmärrä miksi ei olisi asiasta voinut vaihtaa edes muutaman sanan..)Muuten, Annikan kommentti ikäero/katkeruus eli hän on nuorempi ja siksi puran mieltäni. Se ei ole tullut mieleeni tuolla tavalla. Tosin minulla on 7 vuotta nuorempi miesystävä, olemme kihloissa ja menemme naimisiin kun sen aika on ja voin sanoa että en kadehdi tuota naista. Hän tietää sen varmasti. Tahtumista vielä hiukkasen. Keskustelut äitipuolen käyttäytymisestä ovat aina lähteneet lapsen aloitteesta ja lähinnä olen ollut kuuntelija ja kommentoinut lähinnä " Koita olla ystävällinen" jne. enkä ole missään nimessä provosoinut. Mukavaa kevättä kaikille.
- järkyttynyt äitipuoli
Tarinasi on sellainen että se pistää miettimään omia motiivejasi ja käytöstäsi, sieltä täältä tekstistä löytää katkeruuden pilkahduksia > 8v. nuorempi uusi vaimo,uusi hieno omakotitalo,uudet lapset,.jne..
Anteeksi vaan mutta mikä työ on niin tärkeä että jättää lapsensa useaksi kuukaudeksi paikkaan missä lapsella on paha olla ??
Ja toisekseen mikä pikku-lapsi 14v. poika enää on ?
Itse olen jo 15v. muuttanut kotoa pois joten....??!!!- Lasten äiti
Huomaatko että kaksi asiaa kolahtaa vastakkain vastauksessasi. Juuri siksi 14 v. ei ole enää niin lapsi, että halusikin nimenomaan kokeilla isän luona olemista ja toiseksi, en olisi sitä myöntänytkään lopulta, jollemme olisi sitä yhdessä päättäneet. Niin pieni 14v ei halunnut olla, ettei pärjäisi ja on pärjännytkin, mutta jonkin muu meni siellä poskelleen. Eli sellaisia me äidit olemme. Joustamme, myönnämme, kiellämme, nöyrrymme ja annamme anteeksi. Hyvää jatkoa sinullekin.
- rankkaa
Toivon sinulle ja lapsillesi kaikkea hyvää jatkossa. Toivottavasti äitipuoli/ex-äitipuoli joskus saa maistaa omaa lääkettään!!
Tosi kenkkua käytöstä aikuiselta ihmmiseltä! Koskaan ei saa lapsiin purkaa omaa vihaansa, harmi vaan ettei kaikki näköjään sitä ymmärrä!
Toivottavsti saat myös Suomesta hyvän työpaikan, jotta pystyt olemaan poikasi kanssa yhdessä!
Ja että vielä lasten puhelimiinkin tarvitsee tuollaisia viestejä lähetellä, tulee oikein noita-akka mieleen!
Tsemppiä!- lukija
Taidatte itse olla henkisesti hyvinkin köyhiä,koska ette itse osaa löytää ongelmiinne ratkaisuja vaan haette niitä täältä:ettehän voi edes tietää totuutta siitä,onko kyseinen tarina tosi ja kenen kirjoittama se on!
- Ymmärrys
lukija kirjoitti:
Taidatte itse olla henkisesti hyvinkin köyhiä,koska ette itse osaa löytää ongelmiinne ratkaisuja vaan haette niitä täältä:ettehän voi edes tietää totuutta siitä,onko kyseinen tarina tosi ja kenen kirjoittama se on!
Hei mutta, juuri tämä palstahan on tätä varten...Sitä paitsi ratkaisuahan ei tällaiselle tapahtumalle voi noin vain taikoa. Tuskin mistään järjen köyhyydestä on kysymys. Se on tapahtumasarja ihmisten elämässä, ei sitä voi miksikään ratkaisuksi muuttaa. Siitä on vaan selvittävä ja valitettavasti jokainen kokee joskus jotain rankkaa elämässään ja se pitää elää pois ja jatkaa eteenpäin. Nappia painamalla ei tällaiset kauheukset katoa. Keskustellaan vaan lisää, jos se auttaa jotakuta.
- Lasten äiti
Kummasti auttaa, kun saa positiivista palautetta, kiitos siitä. Pääsiäistä!
- tuisku
lukija kirjoitti:
Taidatte itse olla henkisesti hyvinkin köyhiä,koska ette itse osaa löytää ongelmiinne ratkaisuja vaan haette niitä täältä:ettehän voi edes tietää totuutta siitä,onko kyseinen tarina tosi ja kenen kirjoittama se on!
Kylläpä oli tosi fiksu toi sun kommenttis !Ole siiten lukematta sillä monella on taatusti samanlaisia kokemuksia. Ja ne tilanteet johtuvat tuollaisista järjenköyhyyttä potevista ihmisistä.
- Kohtalon sisar
Nykyinen mieheni sattui lukemaan palstaa ja huuteli minut lukemaan. Juttu oli ihan kuin omasta elämästäni.
Lapseni olivat silloin 5 ja 9 vuotiaat. Kun "äitipuoli" oli saanut ex-mieheni kanssaan naimisiin, muuttui hän vasta silloin ilkeäksi. Siihen asti hän oli todella mukava, jopa niin mukava että joskus ajattelin että jos lapseni haluaisivatkin muuttaa isänsä luokse.
Lapsiltani kuultua ...
- Hän ajoi lapset keskenään ulos leikkimään (ilman leluja ja seuraa) kerrostalon pihalle, eikä päästänyt heitä sisälle ennen kuin tietty aika oli mennyt
- Ämmitteli minua lapsilleni
- Lasten varavaatepussi (muutamia alkkareita, sukkia, käsineitä) ei mahtunut olemaan heidän asunnossaan. Lapset toivat sen tullessaan ja käski lasten sanoa, että pesköön oma äitinne pyykkinne... Varavaatepussi oli ollut siihen asti niin kätevä, jos joskus unohtui matkasta jotain, niin varalla oli aina jotain
- Käski lasten tuoda omat kammat. Sen verran tein kiusaa etten niitä koskaan toimittanut.
- Isänsä antoi lapsille vanhan telkkarinsa ja videonsa. "Äitipuoli" oli sanonut lapsille että hän ei sitten tykkää jos lasten isä ne virittelee lapsille toimimaan
Aika kultaa muistot, eihän ne mihinkään katoa, mutten nyt jaksa niitä enempää kaivella.
Jokuhan siellä todella pahasti mätti, jos 5-vuotias alkaa valehtelemaan että on niin kipeä ettei voi mennä isälleen. Isäviikonloput sitten loppuivat aika pian.
Seitsemän vuotta ollaan menty näin että lapset näkevät isäänsä korkeintaan kerran kuussa muutaman tunnin ja jossain muualla kuin heidän kotonaan (lapset eivät ole olleet tervetulleita ikinä heidän kotiinsa). "Äitipuoli" on sanonut ex:lleni että hän ottaa "uudet" lapset mukaansa ja häipyy kodistaan siksi aikaa, jos "vanhat" lapset menevät sinne. Eikä ex:ni halua alkaa tappelemaan, asuuhan hän sen naisen kanssa.
Viime kesänä oli rippijuhlat ja ex:äni katsoi parhaaksi ettei tullut kotiimme rippikahville, perhesovun vuoksi. Onneksi oli edes kirkossa! Mitenhän käy niiden toisten rippijuhlien kanssa saas nähdä!
Meillä ainakin "äitipuoli" oli mustasukkainen. Ystäväni kertoivat miten ex:äni oli minua kehunut uuden kuullen ja eihän se muuta tarvi. Lisäksi kinusin lisää elatusapua, eihän siitäkään kukaan pidä että pussille halutaan. Turhaan oli mustis, eromme tuli minun aloitteestani ja päivääkään en ole katunut, vaikka olinkin yh monta, monta vuotta. Lapsieni takia vaan harmittaa, että heillä on niin tossu isä, että jättää lapsensa toiseksi (tai paremminkin joukon jatkeeksi). Tarkemmin ajatellen ex:ää käy sääliksi, kun on mokoman pirttihirmun valinnut. Eihän se poiskaan voi lähteä ja maksaa elatusmaksua neljästä!
Koita jaksaa, meitä näköjään on niin moneen junaan ja onneksi myös sinun lapsesi ovat melkein aikuisia! Toivotaan että nämä ikävyydet vain auttavat lapsiamme, että heistä kasvaisi parempia ihmisiä/kasvattajia.- Lasten äiti
kuulla, kun saman kokeneet jaksavat ottaa kantaa. Kiitos paljon kirjoituksestasi ja kommentistasi.
- meitä on moneksi
Täytyy taas sanoa, että uskomattomia ihmisiä tosiaankin löytyy maan päältä. Vaikka jutuissa on aina kaksi puolta, uskon silti, että tuollaisia äitipuolia on olemassa. Itseasiassa omassakin tuttavapiirissäni tiedän tapauksen, ei ehkä noin selkeästi ole tuonut esiin aatoksiaan, mutta ompa kuitenkin "ensimmäiset" lapset saaneet senverran kylmäkiskoista kohtelua, että selväksi on tullut... Ei voi muuta kuin vain ihmetellä, miten ihmiset, aikuiset ihmiset voivat olla tuollaisia! Kysymys on kuitenkin omien lapsien sisaruksista! Itse elän uusioperheessä, ja meillä kaikki lapset ovat yhtäläisiä, yhtä tervetulleita kotiin, kaikille hommataan lempimuroja tai jugurttia kaappiin jne. Ja kyllä sen myös huomaa, että lapset voivat elää luonamme vapaasti, ilman pelkoa tai arkailua. En myöskään ymmärrä, miten voi muka rakastaa toista ihmistä ja samalla sulkea hänen lapsensa pois! Mielestäni asia on niin, että jos joku rakastaa minua hän samalla hyväksyy lapseni, sillä lapseni on osa minua! Ja sama pätee myös toisin päin. En voisi kuvitellakaan, että sulkisin mieheni lapset aiemmasta avioliitosta pois elämästämme, sillä nuo lapset ovat osa miestäni ja meidän yhteistä elämäämme! Tärkeä osa!!!!! Ja sitä paitsi, yksi elämämme rikkaus. No, toivottavasti sinun lapsesi vielä huomaa, etteivät kaikki ihmiset ole tuollaisia. Ja toisaalta, jos asiassa haluaa jotain hyvääkin nähdä, niin lapsesi ehkä oppi myöskin, etteivät kaikki ihmiset ole niin vilpittömiä, miltä aluksi vaikuttavat... Tsemppiä sinulle! Ja lapsillesi sekä heidän isälleen. Toivottavasti entinen miehesikin oppi, että etusijalle kannattaa aina laittaa lapset, etenkin ihmissuhteissa.
- Alannah
En voi muuta sanoa, kuin että olen pahoillani.
Elän itse uusperheessä myös, ja olen äitipuoli mieheni kahdelle pojalle.
Olipa taustat mitkä tahansa. Ja tarkoitan tosiaan ihan mitkä tahansa, aikuisella pitäisi olla sen verran järkeä päässään, ettei laita lasta maksamaan omista ongelmistaan.
Joskus tietysti käy niin, että toisen lapsia ei opi rakastamaan. Toisaalta, onko pakkokaan. Mutta sen verran täytyy aikuisuutta löytyä, että kun on "lapsellisen" kumppanin valinnut, hänen lapsiaan pitää sietää ja kohdella kunnioittavasti.
Millainen aikuinen voi kunnioittaa itseään sen jälkeen, kun on laittanut toisen valitsemaan? Kaikki tuohon kokoonpanoon kuuluvat lapsethan ovat Miehen lapsia!
Millainen aikuinen kykenee kunnioittamaan kumppania, joka on arvottanut lapsensa epätasa-arvoisesti?
Ainoa hyvä puoli tässä kuvailemassasi tilanteessa on se, että lastesi isässä on niin paljon miestä, että hän ei lähde jaottelemaan lapsiaan, vaan lopettaa liiton.
Ero itsessään ei tietenkään ole hyvä juttu, mutta eipä tuossa paljoakaan vaihtoehtoja jää.
Uusperhe on perhemallina kovin monisyinen ja vaikea valinta. Se vaatii lähes aina omat kasvukipunsa ennenkuin asettuu uomiinsa ja löydetään tasapaino. Mutta sitä on mahdotonta löytää, jollei ole halua kasvaa.
Ja jos uusperheen perustajilla on lapsia, pitäisi olla selvää, että sellaista rakkautta ei olekaan, joka menee lasten edelle.
Tämä oli ensimmäinen sääntö, jonka minä miehelleni aikoinani asetin. Ja itsekin isänä hän sen allekirjoitti. Aina ei ole ollut helppoa, varsinkaan alussa, mutta asettuminen toisen asemaan suhteuttaa asioita kummasti.
En minäkään hänen lapsistaan ensin pitänyt. nuorempaa kohtaan oli jossain vaiheessa negatiivisempiakin tunteita. Mutta eihän se lapsen vika ollut. Ei hän ollut pyytänyt vanhempiaan eroamaan, eikä minua perustamaan perhettä isänsä kanssa.
Korrekti käytös on vähintä, mitä aikuiselta voi vaatia.
Jos on halua saada asiat sujumaan, silloin niillä on paremmat mahdollisuudet sujua.
Aika kuluu ja kasvamista tapahtuu. Tänä päivänä minäkin ikävöin mieheni lapsia.
- tämän ex-miehesi...
uuden emännän version tarinasta, jutuissa on aina kaksi puolta.
- Lasten äiti
saamaan häneltä asiallista kommenttia tähän. Siis ihan niin kuin aikuiset tällaisesta keskustelevat. Valitettavasti. Tietysti tästä tulee kuva, että kerron korostaen tai liiotellen asioita. Voin puhtaalla omalla tunnolla kertoa, että jokainen sana on totta ja en edes kertonut kaikkea älytöntä mitä hän on järjestänyt ja puhunut.
Luulen, että juuri sen takia monet asiat on siellä väärin ymmärretty ja samalla hyvä pohja monelle asialle on tuhoutunut, kun asioista ei osata keskustella tai itsekkyyden vuoksi sitä ei huomata. Käytännön esimerkkejä: Jo alussa tuodessani lastani vkonloppu visiitille hän ei vastaa tervehdykseen. En antanut sen häiritä ja olin siitä huolimatta ystävällisen asiallinen. Lopuksi sain murahduken vastaukseksi. Tai tuodessani hänet ja ulkona odotti exä pihatöissä ja tuli vaihtaa muutaman sanan, äitipuoli tuli perässä ja hyppäs autoonsa sanomatta mitään ja kaasutti kivet roiskuen pois. Joskus exä toi kesken vkonlopun poikamme pois sanoen niin kovan riidan tulleen jostain kylppärilelusta (joka oli heidän yhteisen lapsen) ja ei halunnut että poikamme tarvii pidempään kuunnella sitä. Riita paisui seuraavaan päivään seurauksella että meillä soi puhelin monta kertaa kun exän piti pyytää poikaamme anteeksi pyytämään uudelta vaimoltaan, kun oli ottanut kylppäri lelut kysymättä ja laittanut ne täysin väärään paikkaan. Tää voi kuullostaa uskomattomalta, mutta se on totta. Exäni vahvisti asian, kun aloin ihmetellä mitä poika oli tehnyt kun piti pyytää anteeksi. Tuostahan olisi selvinnyt nopeasti tarttumalla asiaan siellä ja kertomalla mikä on väärin ja mikä oikein. Kyllä sitä vielä tulevaisuudessa tapahtuu suurempiakin virheitä ja mokia, joita saa sitten selvitellä.
Joten kun olen muutaman kerran yrittänyt sanoa ystävällisesti ja neutraalisti tyyliin...eiköhän me tästä selvitä", jolloin olen saanut kuulla kehotuksen painua helvettiin. Mieluummin pysyisinkin omassa elämässäni, mutta kun on nämä yhteishuoltajuuden velvollisuudet ja sen tiesi myös hän kun yhteen muutti exäni kanssa. Yllätyksekseni olen huomannut itsessäni jopa myötätunnon häivähdyksiä, kun hän on oikein haukkunut minut lapsilleni. Mitä voisin sanoa tällaiselle ihmiselle, joka on menettänyt "tyylinsä" ja kasvonsa jopa lasten edessä. Ehkä on paras, että en ajattele asiaa sen enempää.
Onneksi lapseni ovat jo aika isoja ja voimme unohtaa siltä osin "yhteistyön". - uusioäiti
Lasten äiti kirjoitti:
saamaan häneltä asiallista kommenttia tähän. Siis ihan niin kuin aikuiset tällaisesta keskustelevat. Valitettavasti. Tietysti tästä tulee kuva, että kerron korostaen tai liiotellen asioita. Voin puhtaalla omalla tunnolla kertoa, että jokainen sana on totta ja en edes kertonut kaikkea älytöntä mitä hän on järjestänyt ja puhunut.
Luulen, että juuri sen takia monet asiat on siellä väärin ymmärretty ja samalla hyvä pohja monelle asialle on tuhoutunut, kun asioista ei osata keskustella tai itsekkyyden vuoksi sitä ei huomata. Käytännön esimerkkejä: Jo alussa tuodessani lastani vkonloppu visiitille hän ei vastaa tervehdykseen. En antanut sen häiritä ja olin siitä huolimatta ystävällisen asiallinen. Lopuksi sain murahduken vastaukseksi. Tai tuodessani hänet ja ulkona odotti exä pihatöissä ja tuli vaihtaa muutaman sanan, äitipuoli tuli perässä ja hyppäs autoonsa sanomatta mitään ja kaasutti kivet roiskuen pois. Joskus exä toi kesken vkonlopun poikamme pois sanoen niin kovan riidan tulleen jostain kylppärilelusta (joka oli heidän yhteisen lapsen) ja ei halunnut että poikamme tarvii pidempään kuunnella sitä. Riita paisui seuraavaan päivään seurauksella että meillä soi puhelin monta kertaa kun exän piti pyytää poikaamme anteeksi pyytämään uudelta vaimoltaan, kun oli ottanut kylppäri lelut kysymättä ja laittanut ne täysin väärään paikkaan. Tää voi kuullostaa uskomattomalta, mutta se on totta. Exäni vahvisti asian, kun aloin ihmetellä mitä poika oli tehnyt kun piti pyytää anteeksi. Tuostahan olisi selvinnyt nopeasti tarttumalla asiaan siellä ja kertomalla mikä on väärin ja mikä oikein. Kyllä sitä vielä tulevaisuudessa tapahtuu suurempiakin virheitä ja mokia, joita saa sitten selvitellä.
Joten kun olen muutaman kerran yrittänyt sanoa ystävällisesti ja neutraalisti tyyliin...eiköhän me tästä selvitä", jolloin olen saanut kuulla kehotuksen painua helvettiin. Mieluummin pysyisinkin omassa elämässäni, mutta kun on nämä yhteishuoltajuuden velvollisuudet ja sen tiesi myös hän kun yhteen muutti exäni kanssa. Yllätyksekseni olen huomannut itsessäni jopa myötätunnon häivähdyksiä, kun hän on oikein haukkunut minut lapsilleni. Mitä voisin sanoa tällaiselle ihmiselle, joka on menettänyt "tyylinsä" ja kasvonsa jopa lasten edessä. Ehkä on paras, että en ajattele asiaa sen enempää.
Onneksi lapseni ovat jo aika isoja ja voimme unohtaa siltä osin "yhteistyön".Exäsi uusi vaimo on mustasukkainen sinusta ja teidän lapsistanne. te olette joskus olleet yhdessä, eläneet perhe-elämää ja olleet onnellisia. Lapset ovat olleet pieniä ja isä on hoitanut heitä jne.
Mies on siis jo kokenut tämän kaiken sinun kanssasi ja tälle naiselle tämä lapsiperhejuttu on uutta.
Hän (tämä uusi vaimo siis) haluaa, että mies unohtaisi entisen ja keskittyisi vain häneen ja lapseen.
Hän pelkää, että mies rakastaa enemmän sinun lapsiasi, kuin näitä nuorempia.
Siksi hän mustamaalaa sinua ja sinun lapsiasi.
Hän on myös lapsellinen ja keskenkasvuinen. Olkoot ikä mitä tahansa.
Lapset myös koko ajan muistuttavat sinusta, teidän yhteisestä menneisyydestä , ja lapset tuovat mukanaan sinun perhe-elämäsi arvot. Hän ei niitä ymmärrä tai ei hyväksy.
Lapsen tapa toimia on erilainen kuin omien lasten, eikä niitä ymmärrä, koska ei ole sitä yhteistä menneisyyttä.
Toisen lapsia on vaikea rakastaa. Rakkaus ja kiintymys tulee arjen vastuusta eikä tämä nainen sitä saanut, osannut tai halunnut ottaa.
Mutta toisen lapsia voi silti kohdella asiallisesti. Jos ei jaksa kohdella asiallisesti, niin ei ole paikalla ollenkaan...
Itse en siedä sitä, että miehen lapset ovat minulle nenäkkäitä tai nokkavia. En siedä sitä, että he uhmaavat minua. Itsenäistymiseen vaaditaan uhma, irrottautuminen. Olen sitä mieltä, että minä olen siihen ihan väärä kohde. Olen myös sitä mieltä, että jos nämä lapset eivät uskalla tai saa olla eri mieltä äitinsä kanssa, jos he eivät uhmaa omaa äitäänkään vaan nöyrästi tekevät niin kuin äiti sanoo - niin silloin ei tarvitse minuakaan uhmata eikä minullekaan komentoja ja näsäviisaita kommentteja jakaa.
VAsta sitten, kun he kapinoivat äitiään vastaan, tai isäänsä vastaan, he voivat alkaa kapinoida minua vastaan.
En ole heidän äiti enkä isä. Itsenäistymisensä he voivat aloittaa siitä omasta äidistään, jonka luona asuvat arkensa, ei minusta.
Minä olen tietysti helppo kohde, kun ei tarvitse pelätä että menettää minun rakkauden.
Kerran oli taas miehen lapselta valitus, kun en ollut huolehtinut jotakin hänen juttuaan... räjähdin: mikä se minä olen sinun asioitasi huolehtimaan!? Minä en ole sinun äitisi ja isäsi! Ja Olet jo NN-ikäinen, huolehdi itse!
Lapsellistako? Olkoot sitten niin, mutta ei minun tarvitse ottaa vastaan heidän nalkutuksiaan ja vaatimuksiaan. Minulla ei ole juridisesti mitään oikeuksia heitä kohtaan, mutta velvollisuuksia minun päälleni ladataan.
En muuten ihmettele, jos exäsi vaimo on vaatinut rahakorvausta lapsesi asumisesta. Jospa hän on se, joka vastaa ruokakuluista. Yksi suu lisää on yksi suu lisää ruokamenoihin. Ja jospa se ruuanlaittamisen vaiva on ollut hänen kontollaan, ja lasten isä, exäsi, on siirtänyt sujuvasti vastuita naiselle, vaimolleen, joka ei kuitenkaan ole vastuussa sinun lapsistasi ja hänen lapsistaan.
TArinasta siis todellakin puuttuu sen toisen osapuolen näkemys.
- sivustakatsoja
Eikö miehet saa vaimojaan kuriin, antavat uusien vaimojensa kohdella ensimmäisiä lapsiaan miten sattuu? Pelkäävätkö he jäävänsä puutteeseen tai jätetyiksi (kenties jos monesti jätetty).
- nainen
Vai sanottaisko että entisten vaimojensa tossun alla,kun eivät niitä saa kuriin kun entiset yrittää astua niiden uusien varpaille?
Tosiasiahan on se että uusi suhde on AINA se etusijalla oleva,sitten tulevat lapset-näinhän se on avioliitossakin:silloin kun aikuiset voivat hyvin,silloin voivat lapsetkin hyvin.Jos vanhemmat kärsivät henkisesti,tuskin lapsetkaan jaksavat,vai mitä?Aivan sama,ovatko ne entisestä liitosta tai siitä nykyisestä:aikuiset on aikuisia ja lapset on lapsia-ja aikuisilla on myös se henkinen vastuu,ei pelkästään aineellinen.
Että näin.
- Lapsi_92
Minä olen 14 vuotias poika jonka elämä menee päin helvettiä. Koulu ei kiinnosta ja viiltelen itseäni. Itsemurhaakin olen harkinnut. Kaikki sen takia että äitipuoleni kiusaa minua. Ensin olin iloinen että sain häneltä oman tietokoneen ja huoneessani oli jo kauan ollut televisio. Keskustelimme tietokoneen käytön säännöistä pitkään ja saimme sovittua säännöt jotka minä ja hän hyväksyivät. Mutta äitipuoleni rupesi väittämään että en ollut noudattanut sääntöjä vaan olin istunut kaikki päivät vain tietokoneella enkä ollut leikittäny hänen lapsiaan ja auttanut kotitöissä vaikka olin tehnyt sitä paljon aikaisempaa enemmän. Äitipuoleni rupesi takertumaan kaikkiin pieniin asioihin tietokoneeni käytössä ja lopulta vei koneen kokonaan. En ole pitkään aikaan pitänyt muuten yhteyttä kavereihini kuin koulussa ja tietokoneen avulla. Äitipuoleni jatkoi asioihin takertumista ja kun hänen mielestään katsoin nyt liikaa televisiota hän vei myös minulta television ja käski minun leikittää enemmän hänen omia lapsiaan ja hoitaa kotitöitä. Kerran vein tyhjän lasini tiskikoneeseen ja hän rupesi kieltelemään minua, mutta en välittänyt vaan laitoin lasin koneeseen ja lähdin kävelemään alakertaa kohti. Kun kävelin ovella hänen ohitseen hän tarttui minua rinnasta todella kipeästi, mutta riuhtaisin itseni irti ja jatkoin matkaani. Seuraavaksi hän päätti että joudun itse tiskaamaan omat tiskini, pyykkäämään vaatteeni enkä saa enää katsoa televisiota edes yläkerrassa(itse asun kellarissa). Hän myös haluaa etten olisi missään pitempään kun hän haluaa. Yleensä joudun tulemaan kotiin jo kuuden aikaan tai aikaisemmin. Lopetin hänen kuuntelemisensa ja en nykyään enää edes kerro missä vietän aikaani kun en ole kotona ja jätän kännykän kotiin jotta hän ei voisi soittaa minulle. Nykyään itken iltaisin omassa sängyssäni ja viiltelen ja yritin jo kerran hirttää itseni, mutta tulin viime hetkellä toisiin aatoksiin ja irrotin itseni köydestä.
- surullinen nuori nainen
hei kaikille! aihe on todella mielenkiintoinen.. Kerron hieman omasta kokemuksestani sillä olen joutunut yhdeksän vuotta elämästäni kestänyt niin ilkeää äitipuolta kuin olla ja voi! täytän tänä vuonna 20 vuotta. Isäni ja äitini erosivat kun olin n. neljän vanha..nykyinen äitipuoli tuli kun olin samanikäisen veljeni kanssa viidennellä luokalla. Aluksi tämä nainen tuntui ihan mukavalta mutta odottakaas kun hän muutti isäni taloon. Maailmamme kääntyi ylösalaisin pikkuhiljaa. viides ja kuudes luokka meni nopeesti ja oli aika siirtyä yläasteelle. Elämä sinä aikana oli niin traumaattista minulle että en muista melkeinpä ajasta mitään kun kävin yläastetta.. muistan vain ne lukuisat riidat mitä olimme muka veljeni kanssa aiheuttaneet vaikka oikeasti elimme niinkuin normaalit "nuoret". OLemme kummatkin hiljaisia sekä hiukan ujoja, emme uskaltaneet sanoa mitään isälle miltä meistä tuntui. Oma koulunkäyntini kärsi.. en muista melkein mitään mitä olen opiskellut yläasteella. Luojalle kiitos että oli sisaruksia tukena vaikka he eivät itse ongelmaan voineetkaan puuttua. Tästä tulisi varmaan romaani jos kertoisin kaiken jopa ne naurettavimmatkin asiat mitä tuo "ämmäksi" kutsun on tehnytkään. No yhdessä vaiheessa hän kirjoitteli semmosiin tarrapaperilappuihin esim:ei leivän muruja lattialle ja lappu oli keittiön kaapin ovesssa! Hän imuroi jokaikinen päivä!!!! huoh! eikä olls puhuttu seiskaluokastalähtien ton ämmän kanssa! Isän kautta välitti viestit meille. No yläasteen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi.. voitte kuvitella miten tuskaa se oli lukea tämmöisessä hullujen huoneessa jossa ei pystynyt keskittymään kokeiden lukemiseen ym!!!! asumme siis omakotitalossa.. nykyäämn asun talon yläkerrassa ja veljeni toisessa huoneessa. alakerran olohuoneeseen ei ole mitään asiaa.. se on sen ämmän "omaisuutta". Vielä tänäkin päivänä saan kuulla tämmösii syytöksiä että olen muka tahalleen mennyt eteiseen ja sotkenut kengät!siis voiko kuulostaa enää naurettavammalta! alitajuntaan on jäänyt kaikki ne riidat ja syytökset että kohta alan oikeasta tuntemaan syyllisyyttä vaikka näin eiu ole! käykääs lukemassa tämmösestä aiheesta netis ku : luonnehäiriö! se kuvaa tismalleen sitä minkälainen toi ämmä on! eli itse ei ole mitään tehnyt, aina kaikkien muiden syy! ETTÄ NE KETKÄ ON TÄMMÖSESSÄ TILANTEESSA JOSSA OMAT HUOM OMAT LAPSET KÄRSIVÄT NIIN LOPETTAKAA SUHDE"!!! LAPSET JOUTUVAT MUUTEN KAUHEESEEN KIERTEESEEN JA KÄRSIMYKSEEN! toivon että isäni ymmärtää ennenkuin veljeni kanssa muutamme omiin asuntoihimme että jättää tuon hirviön ennenkuin menettää perintönsä hänelle!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tuli Suomen somaleista todella ikävää faktaa
sillä osa somalivanhemmista lähettää lapsiaan kotimaahansa kurinpitolaitoksiin, joissa heitä pahoinpidellään. Illan MOT3253825Häirintäkohun keskellä olevalta kansanedustajalta Jani Kokolta (sd) rajua tekstiä somessa.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011772322.html Ajaakohan tämä SDP:n kansanedustaja Jani Kokko oikein täysillä valoi1283560Kommentti: oikeuslaitos korvattava SDP:n johdolla
Näkisin että Suomessa tuomiovalta pitäisi olla demareiden johtoportaalla. Koska porvarimedia säestettynä persujen kirku42250- 1121674
Huono päivä
Tänään on ollut tosi raskas päivä töissä. Tekis mieli itkeä ja huutaa. En jaksa just nyt mitään. Minä niin haluaisin ja181568Typeryyttä
Se on kummallista, kun kaksi ihmistä tuntee selittämätöntä vetoa toisiinsa, mutta eivät vain pääse toistensa luokse. Mik1241309Martina mukana erikoisjoukossa
Huippurankka Erikoisjoukot-ohjelma jatkuu, Martina mukana. Kerrankin Martinalle hyvä ohjelma, hänellä on voimaa, sisua j136927Lindtman haluaa leikata Kela-korvauksista...oho!
Antti Lindtman sanoo Kauppalehdessä, että vuodesta 2028 voi tulla erittäin hankala, mikäli nykyinen hallitus ei tee riit99880Häneen rakastuminen oli sellaista
että aina uskoi ja luotti että kyllä tästä vielä edetään jotenkin. Se olikin vain rakastuneen toiveajattelua kaikki. Ta79835- 86751