Olen yksin tahtomattani, haluan jakaa kokemukseni muiden ehkä samassa tilanteessa olevien kanssa. Aloitetaan koulusta ja tarhasta, siellä minua kiusattiin aina oltiin kateellisia ja katkeria, katee. Tunsin syyllisyyttä yksinäisyydestä, sen takia huolin kavereikseni kaikki jotka halusivat kavereikseni: ulkomaalaisia ja ylipainoisia, kumminkin osa heistä ajan kuluessa muuttui koviksi ja kylmiksi tai kaksinaamaisiksi joten olin jälleen yksin.
Seurustelin vuosia vanhemman miehen kanssa, joka koki minut kai niin kiltiksi että tuosta noin vaan otti ja häipyi kertomatta syytä sen kummemmin... mies ei oikein koskaan uskonut että voin olla yksinäinen, eihän nuori ja kaunis nainen voi olla yksinäinen vai. Yritin löytää uutta hyvää suhdetta, huomasin kumminkin että on parempi olla yksin, kuin yksin toisen kanssa. Tällä tarkoitan ihmisiä, jotka puhuvat vain itsestään välittämättä toisesta ja ihmisistä, joille esim. tv tai auto oli tärkeämpi kuin tunteet. Mielenkiinnon kohteiden pitää kohdata eikä toisen elämäntarinalle ja kokemuksille saa nauraa..
Mies opetti kumminkin minulle vaikka kuinka olisi yksin aina on perhe/sukulaisia, kukaan ei ole koskaan yksin, ymmärsin sen. Yksinäinen tunne on vähän kuin itsesääli, se oli kai miehen sanojen yksi opetus. Lopulta sukulaisia alkoi kuolla he kai joivat omaan yksinäisyyteensä, huomasin olevani vielä yksinäisempi mutten kuitenkaan ypöyksin. En onneksi asu yksin, se vielä puuttuisi. Kumminkin yhteiskunta painostaa aivan liikaa olemaan ja asumaan yksin, en ole vielä taipunut, etten huku yksinäisyyteeni.....
Onneksi elämme 2000 lukua niinpä en hukuttanut yksinäisyyttäni pelkästään kirjoihin, aloin olla tiiviimmiin eri nettiyhteisöissä, löysin ehkä kavereita pari tai paljon, niin luulin. Esitin mielipiteitäni ja kerroin itsestäni, erittäin hyviä asioita, muut eivät tykänneet ja kääntyivät minua vastaan kateuttako sitten lie. Suutuin ja tulin surulliseksi, minut pyrittiin tahalteen eristämään, kestin sen koska kestinhän jo aiemmin.. jatkoin samaa rata, haluan olla oma itseni ilman masennusta yksinäisyydestä, ehkä olen luotu tallaamaan yksinäisiä polkuja vaikka joskus toivoo jonkun katkaisevan hiljaisuuden. Tutuistin uusiin ihmisiin myös netin kautta ja pääsin mukaan eri ryhmään joka oli harrastuksesta, yllättäen tapahtui selkäänpuukotus enkä ollutkaan enää tervetullut niin päätettiin täysin salassa. Yhtäkkiä oli uudet kuviot meneillään ja vieraat ihmiset olivat enemmän tervetulleita kuin minä, joka olin kuulunut mukaan alusta asti. Vaikka ryhmäläiset olivat aina olleet sitä mieltä että kaikki ovat tervetulleita ja ihailivat mukamas avoimuutta ja ystävällisyyttä, taisin olla liian aito ja herkkä, liikaa myös ideoita ja omaperäisyyttä, helppo sivuun sysättävä..
Yksinäisyys hukuttaa alleen jos antaa siihen vallan, en halunnut, päätin nähdä maailmaa jos se erilaista ois ja onnellinen olla vois. Löysinkin ystävän hän muisti minut vuosien päähän, halusi vain hyötyä enkä ollutkaan tervetullut tosiystäväksi, asia selvisi ajoissa. Sitten löysin vanhan koulukaverin, hänkin vähän syyllistyi takanapäin puhumiseen aikoja sitten, yritän uskoa hyvää mutta joskus tuntuu että vain eläimet ja pienet lapset ovat viattomia ja ystävyyden arvoisia..
Vaikea luottaa enää kehenkään, miksi yhteiskunta rakentuu toisista hyötymiseen, miksei saisi olla tunteellinen ja herkkä.....
Tositarina yksinäisyydestä
26
1989
Vastaukset
- kuullostaa...
monia samankaltaisia ajatuksia on itsellänikin. Olen edelleen yksin. Juuri eilen mietin, että taisin tietää/aavistaa jo lapsena, että minä tulisin jäämään yksin. Niinhän se oli jo koulussakin, oppilaat/opettajat vastaan minä. Erilaisuus on ilmeisesti kiellettyä tässä maassa. Kaikkien tulisi olla samasta puusta veistettyjä. Olen ollut yksin (ilman parisuhdetta, muutamaa lyhyttä lukuunottamatta) jo yli 15-vuotta. Alkaa olla jo sellainen olo, etten koskaan löydä ketään. Kaikki tuntuu olevan nykyään vain peliä. Kaikki vain "tsekkaavat", mutta eivät sittenkään halua ryhtyä mihinkään. On aina kiire jonnekin, kiire takaisin omaan yksinäisyyteen, sillä jatkuvan roolin vetäminen alkaa väsyttää pinnallista ihmistä. Huh, huh...on tässä kestämistä välillä.
- seven pounds
Anteeksi nyt, ihan mielenkiinnolla aloin lukemaan kirjoitustasi.. mutta pysähdyin kyllä aika ripeästi..
"Tunsin syyllisyyttä yksinäisyydestä, sen takia huolin kavereikseni kaikki jotka halusivat kavereikseni: ulkomaalaisia ja ylipainoisia".. eli muutenko et olisi huolinut ulkomaalaisia tai ylipainoisia ystäviksesi? Tuon pidemmälle en edes viitsinyt enää lukea. Olisit jättänyt sanat ulkomaalainen ja ylipainoinen pois. Mä en koskaan ole miettinyt kavereideni ulkonäköä tai kansalaisuutta. Tärkeintä on, että tulee hyvin toimeen, niin että on hauskaa.. Tuohon asti luettuani tuli vaan olo että vain kauniit ihmisetkö olisivat kelvanneet kavereiksi?? Niin, ja anteeksi jo etukäteen, pidemmälle en viitsinyt lukea joten en tiedä olisiko loppuosio antanut jotain lisäinfoa. Niin, ja kerrottakoon loppuun etten ole ulkomaalainen, ylipainoa on ehkä 10kg.. että en nyt mitenkään tolkuttoman ylipainoiseksi itseäni koe. Nuo tiedot ihan vaan siitä syystä että joku alkaa kohta kuitenkin väittämään että olen jompi kumpi.- fdhfh
kirjoittaja tarkoitti muita syrjittyjä, jotka sattuivat olemaan ulkomaalaistaustaisia ja ylipainoisia.
- QueenofRain
fdhfh kirjoitti:
kirjoittaja tarkoitti muita syrjittyjä, jotka sattuivat olemaan ulkomaalaistaustaisia ja ylipainoisia.
olisit nyt lukenut koko tarinan, tarkoitin nimenomaan muita syrjittyjä. Syrjittyjä ovat usein "rumat", ulkomaalaiset ulkonäön tai kulttuurin takia ja ylipainoiset. Oli minulla kauniita pintaliitäjiäkin kavereina, mutta en koskaan tuntenut olevani samankaltainen kun ei kiinnostanut bileet,päihteet ja vaihtuvat miehet.. joo vaikeaa on.
- seven pounds
QueenofRain kirjoitti:
olisit nyt lukenut koko tarinan, tarkoitin nimenomaan muita syrjittyjä. Syrjittyjä ovat usein "rumat", ulkomaalaiset ulkonäön tai kulttuurin takia ja ylipainoiset. Oli minulla kauniita pintaliitäjiäkin kavereina, mutta en koskaan tuntenut olevani samankaltainen kun ei kiinnostanut bileet,päihteet ja vaihtuvat miehet.. joo vaikeaa on.
Anteeksi, käsitin väärin. Luin koko jutun nyt ja ymmärsin pointtisi nyt paremmin. Pitäisi aina lukea koko juttu ennen kommentointia. Pahoitteluni tosiaan väärinkäsityksestä.. jotenkin vaan tuo kohta pysäytti heti ja ei kiinnostanut lukea loppua.. :(
- Nti Taivaanranta
seven pounds kirjoitti:
Anteeksi, käsitin väärin. Luin koko jutun nyt ja ymmärsin pointtisi nyt paremmin. Pitäisi aina lukea koko juttu ennen kommentointia. Pahoitteluni tosiaan väärinkäsityksestä.. jotenkin vaan tuo kohta pysäytti heti ja ei kiinnostanut lukea loppua.. :(
Jotenkin ap:llä on aika kylmäntuntuinen asenne. Sanot olevasi nuori, kaunis, herkkä ja aito. Näin voi hyvin ollakkin, mutta jotenkin tuntuu vaikealta uskoa että aina potkitaan päähän VAIN kateudesta...
- kldfjjldkdkl
Nti Taivaanranta kirjoitti:
Jotenkin ap:llä on aika kylmäntuntuinen asenne. Sanot olevasi nuori, kaunis, herkkä ja aito. Näin voi hyvin ollakkin, mutta jotenkin tuntuu vaikealta uskoa että aina potkitaan päähän VAIN kateudesta...
Kauniita syrjitään ja VIHATAAN, ja nimenomaan ihan vaan kateudesta. Luin kokemuksen, jossa nainen, joka ennen oli lihava, oli erittäin pidetty kaikkialla. Mutta annas olla kun hän laihdutti ja muuttui kauniiksi, häntä alettiin syrjiä, sulkea ulkopuolelle, oltiin ilkeitä ilman syytä, selkäänpuukotusta jne. Vaikka hlö on täysin samanlainen kuin ennenkin, mutta kaunis. Voiko olla syynä muu kuin kateus?
- nimetön_89
kldfjjldkdkl kirjoitti:
Kauniita syrjitään ja VIHATAAN, ja nimenomaan ihan vaan kateudesta. Luin kokemuksen, jossa nainen, joka ennen oli lihava, oli erittäin pidetty kaikkialla. Mutta annas olla kun hän laihdutti ja muuttui kauniiksi, häntä alettiin syrjiä, sulkea ulkopuolelle, oltiin ilkeitä ilman syytä, selkäänpuukotusta jne. Vaikka hlö on täysin samanlainen kuin ennenkin, mutta kaunis. Voiko olla syynä muu kuin kateus?
Itse naisena ihan tavallisena, tavallisen näköisenä ihmisenä olen huomannut että kauniiden ihmisten kanssa on vaikea olla kaveri sillä he ovat kaikista pahimpia selkäänpuukottajia mitä voi olla. Tottakai on niitä harvoja jotka ovat kauniita ja ystävällisiä kaikille. Itselläni on yläasteelta erittäin huonoja kokemuksia silloin olin kauniiden ihmisten kaveri ja itse taviksena he jatkuvasti supisivat minusta minun seläntakanani. He jaksoivat moittia minun vaatteistani, siitä että en käyttänyt juurikaan meikkiä, he jopa haukkuivat alusvaatteitani. Minulle on tullut sellainen kuva että kaikki kauniit ovat vain pinnallisia ihmisiä vaikka näin ei oikeasti ole, mutta siitä kuvasta minkä on saanut on vaikea päästä eroon. Tämän ansiosta kun nämä ystävät minua kiusasivat ovat he saaneet minut muuttumaan jopa luonteeltani, olen nykyään kaverisuhteissa todella epävarma, ujo ja jokseenkin sisäänpäin suuntautunut. En vain pysty enään luottamaan kavereihin tai ihmisiin yleensä samalla tavoin kuin ennen. Mutta joka tapauksessa kun luen sinun kirjoituksesi vaikutat todella ihanalta ihmiseltä ja uskon että joku vielä sen oikeasti huomaa ja saat vielä ystäviä. Sinun kannattaisin aloittaa vaikka jokin kiva harrastus niistä yleensä löytää kavereita ja jopa ystäviä. Itse olen melkein kaikki ystävät/ kaverit saanut harrastusten parista.
- ...
nimetön_89 kirjoitti:
Itse naisena ihan tavallisena, tavallisen näköisenä ihmisenä olen huomannut että kauniiden ihmisten kanssa on vaikea olla kaveri sillä he ovat kaikista pahimpia selkäänpuukottajia mitä voi olla. Tottakai on niitä harvoja jotka ovat kauniita ja ystävällisiä kaikille. Itselläni on yläasteelta erittäin huonoja kokemuksia silloin olin kauniiden ihmisten kaveri ja itse taviksena he jatkuvasti supisivat minusta minun seläntakanani. He jaksoivat moittia minun vaatteistani, siitä että en käyttänyt juurikaan meikkiä, he jopa haukkuivat alusvaatteitani. Minulle on tullut sellainen kuva että kaikki kauniit ovat vain pinnallisia ihmisiä vaikka näin ei oikeasti ole, mutta siitä kuvasta minkä on saanut on vaikea päästä eroon. Tämän ansiosta kun nämä ystävät minua kiusasivat ovat he saaneet minut muuttumaan jopa luonteeltani, olen nykyään kaverisuhteissa todella epävarma, ujo ja jokseenkin sisäänpäin suuntautunut. En vain pysty enään luottamaan kavereihin tai ihmisiin yleensä samalla tavoin kuin ennen. Mutta joka tapauksessa kun luen sinun kirjoituksesi vaikutat todella ihanalta ihmiseltä ja uskon että joku vielä sen oikeasti huomaa ja saat vielä ystäviä. Sinun kannattaisin aloittaa vaikka jokin kiva harrastus niistä yleensä löytää kavereita ja jopa ystäviä. Itse olen melkein kaikki ystävät/ kaverit saanut harrastusten parista.
Pissis ja kaunis ihminen ei oo sama asia. ;P
- seven pounds
Nti Taivaanranta kirjoitti:
Jotenkin ap:llä on aika kylmäntuntuinen asenne. Sanot olevasi nuori, kaunis, herkkä ja aito. Näin voi hyvin ollakkin, mutta jotenkin tuntuu vaikealta uskoa että aina potkitaan päähän VAIN kateudesta...
:) ihan pakko kysyä, mitä tarkoittaa tuo ap?? Kaikennäköisiä sanoja tuli mieleen josita voisi olla lyhennys. Mutta empä kehtaa kyllä ääneen sanoa.. nauraisitte vielä, mokomat.. :)
- panija...
seven pounds kirjoitti:
:) ihan pakko kysyä, mitä tarkoittaa tuo ap?? Kaikennäköisiä sanoja tuli mieleen josita voisi olla lyhennys. Mutta empä kehtaa kyllä ääneen sanoa.. nauraisitte vielä, mokomat.. :)
eli viestiketjun aloittaja :0
- 47112956857456325875
panija... kirjoitti:
eli viestiketjun aloittaja :0
Lähes poikkeuksetta tämän saitin tarinoissa löydetään vikaa vain muista,
itsestä ei vikaa löydetä tai hoksata. Kovin itsekeskeisiä tarinat ovat myös
ja samalla melko itsekkäitäkin.
Itsekin olen yksinäinen ja syy löytyy itsestäni
suurimmaksi osaksi. - mies2Xv
47112956857456325875 kirjoitti:
Lähes poikkeuksetta tämän saitin tarinoissa löydetään vikaa vain muista,
itsestä ei vikaa löydetä tai hoksata. Kovin itsekeskeisiä tarinat ovat myös
ja samalla melko itsekkäitäkin.
Itsekin olen yksinäinen ja syy löytyy itsestäni
suurimmaksi osaksi.Samaa haistan minäkin usein. Ja siitä huomauttaimsesta ei selvästikään pidetä. Plussa sinulle perustelemattomien miinuksiesi kompensoimiseksi, mutta eiköhän niitä miinuksia tule kuitenkin yleisesti enemmän. :)
Olen toisaalta myös kuullut jonkun sanovan, ihan viisaan oloisesti, että itsesäälillekin on joskus annettava aikaa. Ehkä tämä foorumi palvelee sitä tarkoitusta monilla. Henkilökohtaisesti en aivan tiedä mitä ajatella asiasta. Isoja puutteita on omassakin elämässäni, mutta mitä niiden itkeminen auttaa? - *
panija... kirjoitti:
eli viestiketjun aloittaja :0
olen aina ajatellut että se olisi lyhennetty sanasta alkuperäinen.. ei ole tuo käynyt mielessäkään.
- -------
Nti Taivaanranta kirjoitti:
Jotenkin ap:llä on aika kylmäntuntuinen asenne. Sanot olevasi nuori, kaunis, herkkä ja aito. Näin voi hyvin ollakkin, mutta jotenkin tuntuu vaikealta uskoa että aina potkitaan päähän VAIN kateudesta...
Kyllä kateus on aina kaiken kiusaamisen takana tavalla tai toisella. Myös silloin kuin, mitään kadehdittavaa ei näytä olevan; pidetään huoli jo ennakolta, ettei koskaan tarvitsisikaan kadehtia...
Se on myös yksi syy, miksi erilaista vihataan, koska erilaiselle on lahjoja, joita muilla ei ole. Ne halutaan tappaa, jotta ei tarvitsisikaan kadehtia. - -------
kldfjjldkdkl kirjoitti:
Kauniita syrjitään ja VIHATAAN, ja nimenomaan ihan vaan kateudesta. Luin kokemuksen, jossa nainen, joka ennen oli lihava, oli erittäin pidetty kaikkialla. Mutta annas olla kun hän laihdutti ja muuttui kauniiksi, häntä alettiin syrjiä, sulkea ulkopuolelle, oltiin ilkeitä ilman syytä, selkäänpuukotusta jne. Vaikka hlö on täysin samanlainen kuin ennenkin, mutta kaunis. Voiko olla syynä muu kuin kateus?
Kauniita kadehditaan ja puukotetaan selkään mutta toisaalta on tutkimuksissa osoitettu, että kauniista ihmisistä on helpompi pitää kuin rumista.
- -------
... kirjoitti:
Pissis ja kaunis ihminen ei oo sama asia. ;P
Minusta näiden sotkeminen haiskahtaa jo kateuden sanelemalta...
Onhan selvää, ettei selkäänpuukottelutaipumus voi liittyä kauneuteen mitenkään sen enempää positiivisesti kuin negatiivisestikaan. Kusipäisyys on riippumatonta ulkonäöstä.
Miksi "blondit ovat tyhmiä"? (paitsi siksi, että hiusten värjääminen ei usein ole merkki älykkyydestä)
Miksi "ruotsalaiset ovat homoja"?
-Koska heitä kadehditaan. - -------
mies2Xv kirjoitti:
Samaa haistan minäkin usein. Ja siitä huomauttaimsesta ei selvästikään pidetä. Plussa sinulle perustelemattomien miinuksiesi kompensoimiseksi, mutta eiköhän niitä miinuksia tule kuitenkin yleisesti enemmän. :)
Olen toisaalta myös kuullut jonkun sanovan, ihan viisaan oloisesti, että itsesäälillekin on joskus annettava aikaa. Ehkä tämä foorumi palvelee sitä tarkoitusta monilla. Henkilökohtaisesti en aivan tiedä mitä ajatella asiasta. Isoja puutteita on omassakin elämässäni, mutta mitä niiden itkeminen auttaa?parempi itsesääli, kuin itseinho...
joo, sehän on raamattuunkin krjattu luonnonlaki, että rikka toisensilmässä ei vastaa edes hirsipuuta omassa.
tämänkin huomaa jo itsessään.
mutta onhan se niinkin, että toistenkin vioista pitää voida puhua ilman, että toiset rupeavat tekopyhästi jeesustelemaan siitä, että kyllä omassakin päässä vikaa on. tämähän on aina nokitun osa...kun mitta tulee täyteen, niin on ehkä tervettä pistää takaisin niille pahimmille tekopyhimyksille, jotka syyttävät tekopyhästi tekopyhyydestä.
kun ei tunne tilannetta, on parempi pitää pientä suuta ja esittää vain arveluita puoleen ja toiseen.
neuvoja on liian helppo jakaa, auttaminen vaikemampaa.
- Näin se vain on.
"Vaikea luottaa enää kehenkään, miksi yhteiskunta rakentuu toisista hyötymiseen, miksei saisi olla tunteellinen ja herkkä..... "
Itselläkin on hankala luottaa kehenkään, syynä on se että kaikki aina pettävät eikä luottamusta pääse syntymään. Syynä on osittain se että näillä pettävillä osapuolilla on jo entuudestaan omat ystäväpiirit, jotka antavat tukea tarvittaessa. Toisin kuin me yksinäiset, heillä on entuudestaan paremmat piirit ja meille jää 1-2 kaveria tai seurustelukumppani, joka kokee meidät hieman ripustautujiksi. Vaikkei syy ole kumppanin tai ystävän, joka näin meistä kokee, on se silti loukkaus meitä kohtaan. Me emme ole syyllisiä yksinäisyyteemme, etenkään silloin jos yritämme etsiä uusia ystäviä, tavalla tai toisella.
Olen kokenut sen että vanhat kaverit puhuvat selän takana asioistani ja yrittävät laittaa kapuloita rattaisiini, mutta tietoisesti olen hyväksynyt sen etten kuulu enää tähän porukkaan. Joten laitin välit poikki. On parempi olla tuntematon kuin että porukoissa mukana kaiken haukkumisen kohteena. Itse en anna arvoa niille ihmisille jotka ovat kohdelleet meitä niin että me olemme menettäneet luottamuksemme muita ihmisiä kohtaan. Me luotamma vain itseemme.
Yksinäisinä me kasvamme entistä enemmän yksinäisyyteen. -Emme voi sille mitään. Mutta tämä tarkoittaa sitä ettemme ole yhtä lailla sosiaalisia kuten muutkin ihmiset. Joten meitä katsotaan erilaisten linssien läpi. Tämä selittää osittain kysymystäsi: Tunteellisuus ja herkkyys on olemassa, mutta se on tiiviissä, tutuissa ystävä- ja perhepiireissä, joissa luottamus on ansaittu molemminpuolisesti. Siksi yhteiskunta on rakentunut kylmäksi rahan ja byrokratian laitokseksi, jotta yksinäisiltäkin saadaan rahaa valtion kassaan, jota rahaa ylimääräisesti syydetään perheellisten taskuihin. Etenkin niiden perheellisten taskuihin, joilla olisi varaa kasvattaa lapsensa ja pitää huolta perheestään omilla tuloilla, eikä heidän saama raha ole heille kuin valtion tekemää lahjontaa. Tämä kasvattaa eriarvoisuutta, mikä lisää syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Raha ei ehkä tee onnelliseksi, mutta se tiivistää välejä ja kokoo ihmisiä yhteen.
Eli ei kannata tukea kaikkia mitä vallankäyttäjien päähän tulee mieleen. Monella pampulla ei ole muuta kuin kusen pahasti kastelemia sahanpuruja pääkoppa täynnä.- efefe
Joo minä olen joutunut lapsuudessa muuttamaan yhteensä 18 kertaa ja voin sanoa ettei ole helppoa ollut.. elämäni on vähän niinkuin sillisalaattia ja matkustelua. nyt olen 21 vuotias ja tosiaan pääsin intistä vuosi sitten eikä minulla ole enää mitään pakollista suoritettavaa.. mutta nyt huomaan että minä olen täysin yksinäinen.. ei ole ketään joka välittäisi minusta, joka olisi minun itseni puolella ja kanssa.. itsekkin olen luultavasti liian herkkä ihminen ja erittäin ujo, koska minulla ei ole minkään näköisiä onnistumisen tunteita naissuhteissa tai kaverisuhteissa.. Hankalaa on tässä vaiheessa enää tyhjästä ruvetä elämää rakentamaan kun vanhatkin kaverit ovat minua kohtaa ylimielisiä ja sulkevat ulkopuolelle........... on se niin uskottava ettei minusta välitä kukaan... 8 (
- wwwwwwwa
efefe kirjoitti:
Joo minä olen joutunut lapsuudessa muuttamaan yhteensä 18 kertaa ja voin sanoa ettei ole helppoa ollut.. elämäni on vähän niinkuin sillisalaattia ja matkustelua. nyt olen 21 vuotias ja tosiaan pääsin intistä vuosi sitten eikä minulla ole enää mitään pakollista suoritettavaa.. mutta nyt huomaan että minä olen täysin yksinäinen.. ei ole ketään joka välittäisi minusta, joka olisi minun itseni puolella ja kanssa.. itsekkin olen luultavasti liian herkkä ihminen ja erittäin ujo, koska minulla ei ole minkään näköisiä onnistumisen tunteita naissuhteissa tai kaverisuhteissa.. Hankalaa on tässä vaiheessa enää tyhjästä ruvetä elämää rakentamaan kun vanhatkin kaverit ovat minua kohtaa ylimielisiä ja sulkevat ulkopuolelle........... on se niin uskottava ettei minusta välitä kukaan... 8 (
olen vielä jostain hemmetin syystä epä-aito ihminen.. ehkä koulukiusaamisen takia.. ja minulla on erittäin kieroutunut mieli enkä pysty olemaan aidosti kenenkään ihmisen kanssa koska en edes itse ota selvää omista tunteistani ja joudun kokoajan selittelemään miksi sanoin noin tai näin.. tuntuu ihan niinkuin minut olisi kirottu epäaidoksi luuseriksi jolla ei ole mitään mahollisuuksia löytää sitä oikeaa ihmistä rinnalle jonka kanssa voisi olla oma itseni.. saatikka sitte kavereita.. Minä joka uhrasin kaverisuhteet että olisin täydellinen mies niin en saanut edes sitä oikeaa mitä olen aina halunnut.. : (
- Miimikkomikko
wwwwwwwa kirjoitti:
olen vielä jostain hemmetin syystä epä-aito ihminen.. ehkä koulukiusaamisen takia.. ja minulla on erittäin kieroutunut mieli enkä pysty olemaan aidosti kenenkään ihmisen kanssa koska en edes itse ota selvää omista tunteistani ja joudun kokoajan selittelemään miksi sanoin noin tai näin.. tuntuu ihan niinkuin minut olisi kirottu epäaidoksi luuseriksi jolla ei ole mitään mahollisuuksia löytää sitä oikeaa ihmistä rinnalle jonka kanssa voisi olla oma itseni.. saatikka sitte kavereita.. Minä joka uhrasin kaverisuhteet että olisin täydellinen mies niin en saanut edes sitä oikeaa mitä olen aina halunnut.. : (
... Minulla samanlainen elämä, ikää kohta 26 vuotta ja "ystävät" puukottanut selkään ja jauhaa pelkkää **skaa. Olen pysytellyt omissa oloissani. Luulen että liian hyväntahtoiset ihmiset eivät tässä maailmassa pärjää, kun on näitä "hulttioita" jotka repivät kaiken hyödyn irti. Itse voisin olla vain ystävien kanssa tekemättä mitään, jutella ja nauraa, mutta useimmat ikäväkyllä esim. pihtaavat omia rahojaan, eivät maksa velkoja, puhuvat seläntakana jne.
Yritä jaksaa
- Mikko
- Osmossd
"Tunsin syyllisyyttä yksinäisyydestä, sen takia huolin kavereikseni kaikki jotka halusivat kavereikseni: ulkomaalaisia ja ylipainoisia"
Oletkos nyt aivan tosissasi?
Johtuisiko yksinäisyytesi siitä, että olet ylimielinen ääliö? - Liian hyvä
jotka olemme muita kauniimpia, älykkäämpiä, hauskempia, menestyneempiä -yksinkertaisesti kaikin puolin parempia ihmisiä. Miksi meidän iltamme ( omassa tapauksessani jopa yöt) kuluvat yksinäisyys-palstalle elämäntarinoitamme rustatessa samaan aikaan kun ihmiskunnan pohjasakka köllöttelee pareittain käsivarret toistensa ympärillä?
- .........
Ite olen hieman yli 20-vuotias nainen, eikä mulla ole koskaan ollu monia hyviä ystäviä. En edes halua ystäviksi sellaisia, ketkä ei oikeesti halua olla tekemisissä pidemmän päälle tai jaksa itsekin pyytää kyläilemään, tai edes jutella. Monta ihmistä voi saada kaveriks, muttei montaa voi saada ystäväks. Itse ainakin tahdon ihmisen ystäväksi, kuka itse haluaa olla ystäväni. Olen aikasemmin yrittäny saada esim. netistä ystäviä, mutta en ole oikeen onnistunu siinä, osa yleensä asuu liian pitkällä, joten vaikea olisi nähdä tai myöhemmin osoittautuuki ihan erilaiseks tai sellaseks ettei kyseistä ihmistä oikeesti kiinnosta nähdä.
Tutustuin talvella yhteen samanikäseen naiseen, mikä vaikutti tosi mukavalta ja me nähtiin muutamia kertoja kevääseen asti, mutta sitten pistin välit poikki. Minä olin aina se joka kysyi kuulumisia ja pyysi kyläileen, koko puolenvuoden ajan, tämä nainen ei koskaan kysynyt minulta mitään eikä pyytänyt käymään, siinä vaiheessa aloin jo miettiä että taitaa meijän ystävyys olla yksi puolista. Kerran kysyin suoraankin, haluaako ees nähdä, muttei myöntänyt ettei halua. Toivoisin ees ihmisten viittivän kertoa rehellisesti ja sanovan suoraan millai asia on.
Nykyään en enää jaksa paljoa netistäkään etsiä ystäviä, enkä jaksa käydä sosiaalisissa harrastuksissa. En ole mikään hiljainen, mutta hieman ujo..silti on aina ollu vaikeaa saada ystäviä..
Mulle on ihan sama millanen ihminen on ulkoisesti, mutta kunhan on sisältä kunnollinen ja sellanen kenen kanssa pystyis ees ystävystyyn. Tosi ystävät on kiven alla.
Mä kestän yksinäisyyden kuitenkin, en ole ihan yksin koska minulla on aviomies ja 3-vuotias lapsi sekä pari ystävää ketä pari kertaa kuussa näen..
Tsemppiä sulle aloittaja :) ! - IsThereAnybodyThere?
......... kirjoitti:
Ite olen hieman yli 20-vuotias nainen, eikä mulla ole koskaan ollu monia hyviä ystäviä. En edes halua ystäviksi sellaisia, ketkä ei oikeesti halua olla tekemisissä pidemmän päälle tai jaksa itsekin pyytää kyläilemään, tai edes jutella. Monta ihmistä voi saada kaveriks, muttei montaa voi saada ystäväks. Itse ainakin tahdon ihmisen ystäväksi, kuka itse haluaa olla ystäväni. Olen aikasemmin yrittäny saada esim. netistä ystäviä, mutta en ole oikeen onnistunu siinä, osa yleensä asuu liian pitkällä, joten vaikea olisi nähdä tai myöhemmin osoittautuuki ihan erilaiseks tai sellaseks ettei kyseistä ihmistä oikeesti kiinnosta nähdä.
Tutustuin talvella yhteen samanikäseen naiseen, mikä vaikutti tosi mukavalta ja me nähtiin muutamia kertoja kevääseen asti, mutta sitten pistin välit poikki. Minä olin aina se joka kysyi kuulumisia ja pyysi kyläileen, koko puolenvuoden ajan, tämä nainen ei koskaan kysynyt minulta mitään eikä pyytänyt käymään, siinä vaiheessa aloin jo miettiä että taitaa meijän ystävyys olla yksi puolista. Kerran kysyin suoraankin, haluaako ees nähdä, muttei myöntänyt ettei halua. Toivoisin ees ihmisten viittivän kertoa rehellisesti ja sanovan suoraan millai asia on.
Nykyään en enää jaksa paljoa netistäkään etsiä ystäviä, enkä jaksa käydä sosiaalisissa harrastuksissa. En ole mikään hiljainen, mutta hieman ujo..silti on aina ollu vaikeaa saada ystäviä..
Mulle on ihan sama millanen ihminen on ulkoisesti, mutta kunhan on sisältä kunnollinen ja sellanen kenen kanssa pystyis ees ystävystyyn. Tosi ystävät on kiven alla.
Mä kestän yksinäisyyden kuitenkin, en ole ihan yksin koska minulla on aviomies ja 3-vuotias lapsi sekä pari ystävää ketä pari kertaa kuussa näen..
Tsemppiä sulle aloittaja :) !"Tutustuin talvella yhteen samanikäseen naiseen, mikä vaikutti tosi mukavalta ja me nähtiin muutamia kertoja kevääseen asti, mutta sitten pistin välit poikki. Minä olin aina se joka kysyi kuulumisia ja pyysi kyläileen, koko puolenvuoden ajan, tämä nainen ei koskaan kysynyt minulta mitään eikä pyytänyt käymään, siinä vaiheessa aloin jo miettiä että taitaa meijän ystävyys olla yksi puolista. Kerran kysyin suoraankin, haluaako ees nähdä, muttei myöntänyt ettei halua. Toivoisin ees ihmisten viittivän kertoa rehellisesti ja sanovan suoraan millai asia on."
Ystävyytenne ei välttämättä ollut yksipuolista. Tarkoitan tällä sitä, että jotkut ihmiset ovat vain liian arkoja ottaakseen yhteyttä toisiin ihmisiin. Edes ystäviin/kavereihin. Itse olen tällainen henkilö. Ystäväsi saattoi pitää sinusta, mutta ei "uskaltanut" ottaa ikinä yhteyttä sinuun.
Minullakin on muutamia "kavereita", jotka olen muutamia vuosia tuntenut (yläasteelta). Haluaisin käydä heidän kanssa kahvilla tai muuta vastaavaa, mutta en uskalla laittaa heille viestiä tai mitään. En edes lisätä Facebookissa kaveriksi. En oikeasti tiedä mitä siinä pelkään. Varmaan kieltävää vastausta tai jotain. Ainoastaan yhdelle kaverille uskallan esim. Facebookissa ruveta juttelemaan. Olemme tunteneet toisemme noin 13 vuotta, että se on varmaan syynä siihen. En tiedä. Vituttaa olla näin ujo ja arka.
Se on vain valitettavan totta, että ujoja ja hiljaisia pidetään varmasti ylimielisinä. Näin olen jostain lukenut ja uskon sen pitävän paikkaansa. Moni varmaan pitää minuakin ylimieleisenä, mutta todellisuudessa olen vain helvetin ujo...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuolemanrangaistus
Mielestäni kuolemanrangaistus on väärin kaikissa tilanteissa. Vaikka joku olisi murhannut 10 ihmistä, hänen surmaaminen715525Muistakaa persut, että TE petitte, ei kokoomus
Miksikö kukaan ei arvostele kokoomusta? No sen vuoksi, että kokoomus noudattaa vaalilupauksiaan. Sen sijaan TE persut,2694837Riikka Purra ei estä tehomaksun käyttöönottoa
Sähkön hinnoittelua koskevan määräyksen on määrä astua voimaan vuoden 2029 alusta, Energiavirastosta kerrotaan. Määräyk393158Seuraava hallituspohja - Kokoomus, kepu, persut + KD
Kokoomus saa ainakin 20% kannatuksen ensi vaaleissa, keskusta sanoisin noin 15%, persut todennäköisesti enemmän, ehkä 172552994Outo ilmiö - vasemmistolaiset eivät kirjoita mitään kokoomuksesta
joka sentään johtaa hallitusta, ja jonka talouspolitiikkaa noudatetaan. Nämä muutamat vasemmistolaiset jotka täällä aina1022621Maria Veitola kommentoi soutelija Saarion huomionhakuisuutta
"Minusta on jotenkin kuvottavaa, kuinka kovalla intensiteetillä Suomi-media seuraa miessankari Jari Saarion merihätää. S3342027Lopetan ikävöinnin
Ei meistä enää koskaan tule mitään. Olen ikävöinyt ja kaivannut enkä saa mitään vastakaikua ja lämpöä. Parempi erillään52022Muovipusseista pitäisi saada panttimaksu takaisin
Ostan joka päivä yhden muovipussin, ja niistä palautuu keskimäärin takaisin kaupan pullomaatin yhteydessä olevaan roskik621746Väestöstä vain vassarit vaihtuvat nopeammin kuin persut
Kevääseen 2023 verrattuna vassareita 50 prosenttia enemmän, ja persuja 25 prosenttia vähemmän.151555Jos kaikki lopulta kuolevat, onko edes pahimmillakaan rikoksilla mitään väliä?
Kaikki kuolevat lopulta. Siksi ihmisten tekemillä rikoksillakaan ei lopulta ole mitään merkitystä. Joidenkin mielestä t21536