Tämä teksti on huonosti kirjoitettu, en jaksanut viimeistellä sitä ja uudelleen kirjoittaa, joten sekaan jäi kaikkia hölmöyksiä, enkä jaksanut alkaa kaikkea miettimään niin pitkälti. Tarkoituksena onkin lähinnä herättää keskustelua nyt, avoimin mielin!
Johdanto
Maanisdepressiivisyys, eli nykyään kaksisuuntainen mielialahäiriö tai bipolaarinen mielialahäiriö, kiehtoo minua ominaisuuksiensa takia. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä ihminen on vuoroin masentunut ja vuoroin maaninen, yli energinen ja tuntee olonsa itsensä huippu hyväksi. Bipolaarisuuden nimitys juontuukin ajatuksesta että henkilön mieliala ikään kuin vaihtaa napoja - ääripäästä toiseen. Maanisessa tilassa bipolaarisuudesta kärsivä henkilö saattaa ryhtyä suuruudenhulluihin ja epärealistisiin hankkeisiin ja menettää todellisuuden tajunsa. Masentuneessa tilanteessa henkilö on allapäin, perinteisesti masentunut, joskin osasyynä masennuksessa näyttelee häpeä ja katumus maanisessa tilassa tehdyistä asioista - maanisuus ikään kuin petaa tuota masentuneisuutta. Haluan tietää miten ruohonjuuritasolla vaikuttavat mekanismit aiheuttavat sykleittäin toistuvia ilmiöitä. Mikä ihmisen psyykkeessä tuottaa nämä jaksot?
En kuitenkaan tiedä paljoakaan psykologiasta, lääkkeistä tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, enkä kuvittele että voisin tällä kirjoituksella yltää mitenkään kovin tarkkaan tai todenmukaiseen pohdintaan. Maailma on täpösen täynnä paljon viisaampia ihmisiä, jotka ovat asialle omistautuneet ja uhranneet aikaansa näiden asioiden selvittämiseen. Tarkoituksenani onkin pääasiassa luoda virikkeitä ajattelulle.
Ennakkoasenteita neuropsykologiaa kohtaan
Ihmisen aivot ovat tunnetun maailmankaikkeuden monimutkaisin osa: Ihminen ei vielä tiedä aivoistaan kaikkea. Mielisairauksia kehystellään pääasiassa oireiden avulla tietämättä tarkkaa mekanismia, joka aiheuttaa sairauden. Tuota tarkkaa mekanismia ei välttämättä ole aina edes olemassa. Aivojen elektrokemiallisen konkreettisen tason ja tajunnan abstraktin tason välille muodostetut linkit voivat olla hataria aasinsiltoja. Missä vaiheessa masennus lakkaa olemasta psykologinen ilmiö ja muuttuu kemialliseksi? Tai päin vastoin? Ei missään vaiheessa. Uskallan väittää että monimutkaista abstraktia sairautta hoidettaessa hypätään aivan liian nopeasti kemian puolelle.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaiko vain sanahelinää?
23
584
Vastaukset
- surunveri
Ennakkoasenteita mielenterveyshoitoa ja lääkkeitä kohtaan
Lääketeollisuus on valtava miljardiluokan bisnes, jossa raha ratkaisee. Lääkeyhtiöitä motivoi raha. Ne siis lähtevät selvittämään hoitokeinoja erilaisiin sairauksiin pääasiassa sellaisella asenteella, että tutkimuksien lopputuloksena pitäisi kyetä tuottamaan patentointi kelpoinen lääke, joka tuottaisi tutkimuksiin investoidut rahamäärät takaisin. Tämä myös tarkoittaa ettei näitä mielisairauksia lähdetä suurella budjetilla tutkimaan siten, että ne voitaisiin hoitaa ilman minkäänlaista lääkitystä. Niinpä on myös syytä olettaa, että terapeuttinen hoito on jäämässä jälkeen kemiallisesta hoidosta. Lääkkeet eivät missään nimessä ole yltäneet täsmähoidon tasolle käytännössä minkään yleisen mielisairauden suhteen, varsinkin kun edes noita mielisairauksia ei ole kyetty määrittelemään niin tarkasti, että niihin voitaisiin lähteä etsimään tarkkaa hoitoa! Ja kuitenkin eletään maailmassa, jossa vielä muutama vuosikymmen sitten suoritettiin lobotomioita. Ollaanko nyt siirtymässä kemialliseen ja kaupalliseen lobotomiaan?
Subjektiivisuus ja minä
Käsitteellisesti minä on helppo jäsennellä. Se tarkoittaa henkilöä itseään hänen omasta näkökulmastaan. Assosiatiivisestikin minä on kohtalaisen helppo jäsennellä, kun katsoo peiliin ja näkee itsensä, tietää jotenkin että sieltä peilistä katsoo "minä", eikä sattumanvarainen ihmisapinan kuvajainen. Samoin kun katsoo omia käsiään, ne jotenkin kantavat sellaista leimaa mukaanaan "mun käsi". Tällainen "minä" -leima, jonka aivot asioille lätkäisevät, onkin paljon monimutkaisempi asia kuin ensialkuun osaisi ajatella. Musta tuntuu, että se on jonkinlainen kytkentä aiviossa, "minä" asiat on kytketty otsalohkoon eritavalla kuin muut asiat, ja noiden asioiden ajatteleminen aktivoi jonkinlaisen ketjun sinne otsalohkoon asti. Psykologiasta en kuitenkaan tiedä mitään, enkä neuropsykologiasta, joten tämä voi olla ihan 100% huuhaata. Niin kuitenkin tapaan mieltää asian.
Ajatellaanpa aivojen näköaluetta, "visual cortex", mikähän se nyt olikaan suomeksi? Oliko se vain näköalue? Joka tapauksessa, alue, jolla aivot käsittelevät visuaalista tietoa. Mielen sisäisessä rakenteessa tämä alue on tavallaan sellainen orjatyöläinen. Se ei oikeastaan aktiivisesti ota osaa tietoisuuteen, se vain tuottaa dataa ihmisen niin halutessa. Sitä voi vaikka testata. Sulje silmäsi ja kuvittele elefantti, se seisoo paikallaan edessäsi kylki sinun suuntaasi, torahampaiden välistä hamuileva kärsä on käyrä. Se on harmaa, maa sen alla on vihreää ruohosta, kultaista heinästä. Jos haluat kuvitella norsun olevan violetti, sekin onnistuu jotenkuten. Kuitenkaan näköalue ei oikeastaan spontaanisti tuota tällasiia mielikuvia, ellei niitä ensin itse tilaa.
Samoin näköalue vain prosessoi kaikkea sitä dataa mitä silmistä niille tulee näköhermoja pitkin. Ihminen, sinä, tai minä, voi kuitenkin keskittymisellään vaikuttaa siihen kuinka paljon tuosta visuaalisesta tiedosta tulee osaksi koko tajuntaa. Skarppaamalla vähän voi huomata että sitä visuaalista dataa onkin hieman enemmän tarjolla.
Pointtina tässä on tämä "minä" -leiman asettuminen visuaalisen tiedon kanssa. Tämä näkeminenhän on automaattisesti osa "minua", mutta tavallaan se on kuitenkin sen mielen sisäisen "minä" -rakenteen ulkopuolella. Se on vähän niinkuin tietokoneeseen kytketty skanneri - yhdessä ne muodostavat toimivan kokonaisuuden, mutta tavallaan skanneri on ulkopuolinen laite, joka vain tekee työtä käskettäessä.- surunveri
Mielen rakenne
Minulla ei ole aavistustakaan miten tietosuus oikeasti osioidaan, mikä on virallinen tai neuropsykologinen käsitys siitä mikä mielessä on mitäkin. Kuitenkin voidaan olettaa että mieli on rakenne, jolla on hierarkiaa. Ihmisen toimintaa ohjaa erilaiset impulssit, tunteet, homeostaasien ylläpitäminen - kuten nestetasapaino, nälkä jne. Nämä asiat, kuten esim. tuo nestetasapaino, ovat jotenkin kytköksissä mieleen. Solut ilmeisesti viestivät suolapitoisuudestaan jotenkin mielelle, ja jano muistaakseni aiheutuu jonkin janontunnetta säätelevän hormoonin vaikutuskesta. Jano taitaakin olla tunne jonka tuo hormooni aiheuttaa, tai sen puuttuminen aiheuttaa. Jos se edes oli hormooni, en muista, tässä tapauksessa se nyt on kuitenkin sivuseikka.
Mielessä erityisesti kiinnostaa motivaatiorakenne. Mikä saa ihmisen tuottamaan tekstiä, mikä saa ihmisen toimimaan, mikä sen saa juomaan vettä. On helposti havaittavissa että tuo janon tunne on sellainen joka saa ihminen toimimaan, mutta se on kovin yksinkertainen esimerkki, ja sen takia helpommin käsitettävissä.
"Minä" -leima liittyy vahvasti ihmisen toiminnan motivaatiorakenteeseen. "minä" -käsitys ohjailee ihmistä, ihmisellä on käsitys siitä minkälainen hänen tulisi olla, minkälainen hän on. Ego. Esimerkiksi ammattiylpeä puuseppä. Hän kunnioittaa itseään tietäessään, että tekee hyvää työtä. Tämä ammattiylpeys on osana työntekoa tuottavassa motivaatiorakenteessa. Kuitenkin täytyisi tarkastella jotain yksittäistä tilannetta, jossa puuseppä mittaa naulanpaikan, sahaa lankun poikki tai suunnittelee niiden työntekemistä, erittäin tarkasti ja syvällisesti, jotta voisi oikeasti ymmärtää miten hänen ns. motivaatiorakenteensa on yhteydessä hänen tuottamaansa työhön ja jälkeen.
Minä ja ympäristö
Ego tai "minä" mielessä on kuitenkin myös sosiaalinen ja statuksellinen asia. Ihminen vertaa itseään muihin ihmisiin, monesti keskeisessä osassa minän muotoutumisessa onkin käsitys siitä millä tavoilla on samanlainen tai erilainen muiden ihmisten kanssa. Kokeeko olevansa arvokkaampi kuin muut ihmiset, tai vähemmän arvokas? Parempi, huonompi? Taitava? Hyvä? Eivätkö nämä käsitykset jo itsessään ole sellaisia, että ne ovat määrittelemättömiä ilman vertailukelpoisia kiintopisteitä. Mitä esimerkiksi "taitava askartelija" tarkoittaa, jos se ei sitä että henkilö askartelee paremmin kuin keskiverto yksilö? Tässä kohtaa asia monimutkaistuu entisestään, koska tuo "muut ihmiset" kategoria on kovin häilyvä. Ihmisen ympäristöt vaihtuvat jatkuvasti ja hänen vanhat käsitykset itsestään eivät enää välttämättä ole tarkkoja uudessa ympäristössä - koska ne uudet ihmiset uudessa ympäristössä ovat erilaisia. Kuitenkin ihmisen käsitys tuosta keskimääräisestä ihmisestä ei ole kokonaan sidosteinen hänen välittömään ympäristöönsä, vaikkakin käsitys siitä keskimääräisestä saattaa muotoutua tuon välittömän ympäristön kautta. - surunveri
surunveri kirjoitti:
Mielen rakenne
Minulla ei ole aavistustakaan miten tietosuus oikeasti osioidaan, mikä on virallinen tai neuropsykologinen käsitys siitä mikä mielessä on mitäkin. Kuitenkin voidaan olettaa että mieli on rakenne, jolla on hierarkiaa. Ihmisen toimintaa ohjaa erilaiset impulssit, tunteet, homeostaasien ylläpitäminen - kuten nestetasapaino, nälkä jne. Nämä asiat, kuten esim. tuo nestetasapaino, ovat jotenkin kytköksissä mieleen. Solut ilmeisesti viestivät suolapitoisuudestaan jotenkin mielelle, ja jano muistaakseni aiheutuu jonkin janontunnetta säätelevän hormoonin vaikutuskesta. Jano taitaakin olla tunne jonka tuo hormooni aiheuttaa, tai sen puuttuminen aiheuttaa. Jos se edes oli hormooni, en muista, tässä tapauksessa se nyt on kuitenkin sivuseikka.
Mielessä erityisesti kiinnostaa motivaatiorakenne. Mikä saa ihmisen tuottamaan tekstiä, mikä saa ihmisen toimimaan, mikä sen saa juomaan vettä. On helposti havaittavissa että tuo janon tunne on sellainen joka saa ihminen toimimaan, mutta se on kovin yksinkertainen esimerkki, ja sen takia helpommin käsitettävissä.
"Minä" -leima liittyy vahvasti ihmisen toiminnan motivaatiorakenteeseen. "minä" -käsitys ohjailee ihmistä, ihmisellä on käsitys siitä minkälainen hänen tulisi olla, minkälainen hän on. Ego. Esimerkiksi ammattiylpeä puuseppä. Hän kunnioittaa itseään tietäessään, että tekee hyvää työtä. Tämä ammattiylpeys on osana työntekoa tuottavassa motivaatiorakenteessa. Kuitenkin täytyisi tarkastella jotain yksittäistä tilannetta, jossa puuseppä mittaa naulanpaikan, sahaa lankun poikki tai suunnittelee niiden työntekemistä, erittäin tarkasti ja syvällisesti, jotta voisi oikeasti ymmärtää miten hänen ns. motivaatiorakenteensa on yhteydessä hänen tuottamaansa työhön ja jälkeen.
Minä ja ympäristö
Ego tai "minä" mielessä on kuitenkin myös sosiaalinen ja statuksellinen asia. Ihminen vertaa itseään muihin ihmisiin, monesti keskeisessä osassa minän muotoutumisessa onkin käsitys siitä millä tavoilla on samanlainen tai erilainen muiden ihmisten kanssa. Kokeeko olevansa arvokkaampi kuin muut ihmiset, tai vähemmän arvokas? Parempi, huonompi? Taitava? Hyvä? Eivätkö nämä käsitykset jo itsessään ole sellaisia, että ne ovat määrittelemättömiä ilman vertailukelpoisia kiintopisteitä. Mitä esimerkiksi "taitava askartelija" tarkoittaa, jos se ei sitä että henkilö askartelee paremmin kuin keskiverto yksilö? Tässä kohtaa asia monimutkaistuu entisestään, koska tuo "muut ihmiset" kategoria on kovin häilyvä. Ihmisen ympäristöt vaihtuvat jatkuvasti ja hänen vanhat käsitykset itsestään eivät enää välttämättä ole tarkkoja uudessa ympäristössä - koska ne uudet ihmiset uudessa ympäristössä ovat erilaisia. Kuitenkin ihmisen käsitys tuosta keskimääräisestä ihmisestä ei ole kokonaan sidosteinen hänen välittömään ympäristöönsä, vaikkakin käsitys siitä keskimääräisestä saattaa muotoutua tuon välittömän ympäristön kautta.Yuri Gagarin
Ajattele, ettei mieli oikeasti kokonaan ole sinun. Sinä olet pikemminkin huipputeknologialla varustettu avaruussukkula, ja tarkemmin sanottuna, Yuri Gagarin siellä sukkulan ohjaamossa. Sukkulassa on kuitenkin vikoja, sehän on venäläisten rakentama ja siellä kaikki toimii miten sattuu. Mikäli joku huipputeknologisista laitteista hajoaa, mitä Gagarin tekee? Hän yrittää korjata tilanteen, sen sijaan, että pelkäisi koko ohjaamon menevän sekaisin ja valojen alkavan vilkkumaan, tai panikoimaan, että nyt sukkula törmää maahan ja räjähtää niinkuin hollywood elokuvissa. Kun mieleen tulee toiminta häiriöitä, ehkä auttaa ajatella että olet kuin Gagarin.. Kysyä, miten voisin korjata tämän?
Narsismi
Narsistinen persoonallisuushäiriö tarkoittaa ihmisellä olevaa henkisen kehityksen tilaa tai sellaista käyttäytymis- ja motivaatiomallia, jossa henkilö arvostaa liikaa itseään, haluaa itselleen suuria asioita, vähättelee muiden ihmisten tarpeita verratessa omiinsa, laiminlyö heidän kärsimyksensä, liioittelee omaa kärsimystään tai omia saavutuksiaan. Mielestäni narsistisen persoonallisuushäiriön kulmakivi on "minäkäsitys", sen suhteuttamienn ympäristöön, sekä hänen halunsa siitä mitä tuon "minä":n pitäisi olla. Narsisti ei välttämättä siis tavoittele tavallisia asioita, tavallista minää, vaan saattaa omata suuruuden hulluja kuvitelmia. Minusta narsismille ominainen "minä" käsitys ja motivaatiorakenne, jossa tuo "minä":n liioittelu säätelee toimia saattaa olla yksi osatekijä bipolaarisuudessa - henkilön toimet saattavat olla epärealistisia, koska hänen tavoitteensa ovat epärealistisia, ja tyydytys, jota henkilö hakee toimillaan, on tarjolla vain sellaisista suunnitelmista, joissa hän kokee saavuttavansa jotain yliammuttua. Voisiko tässä olla jotain perää?
Analyysi
Asioiden eteenpäin suunnittelu ja maailman ymmrtäminen vaatii opittuja taitoja. Onko mahdollista, että ihminen oppii virheellisiä tapoja arviointikykynsä tueksi? Asioiden eteenpäin ajatteleminen on myös jotain mikä täytyy erikseen tehdä, se ei välttämättä tapahdu automaattisesti. Henkilö ei välttämättä mieti, miten hän tuntee tietyn suunnitelman toteutettuaan, tai ei oikeasti kykyene realistisesti arvioimaan tuota tilannetta, koska hänen kykynsä eritellä asioita on rajoittunut. - surunveri
surunveri kirjoitti:
Yuri Gagarin
Ajattele, ettei mieli oikeasti kokonaan ole sinun. Sinä olet pikemminkin huipputeknologialla varustettu avaruussukkula, ja tarkemmin sanottuna, Yuri Gagarin siellä sukkulan ohjaamossa. Sukkulassa on kuitenkin vikoja, sehän on venäläisten rakentama ja siellä kaikki toimii miten sattuu. Mikäli joku huipputeknologisista laitteista hajoaa, mitä Gagarin tekee? Hän yrittää korjata tilanteen, sen sijaan, että pelkäisi koko ohjaamon menevän sekaisin ja valojen alkavan vilkkumaan, tai panikoimaan, että nyt sukkula törmää maahan ja räjähtää niinkuin hollywood elokuvissa. Kun mieleen tulee toiminta häiriöitä, ehkä auttaa ajatella että olet kuin Gagarin.. Kysyä, miten voisin korjata tämän?
Narsismi
Narsistinen persoonallisuushäiriö tarkoittaa ihmisellä olevaa henkisen kehityksen tilaa tai sellaista käyttäytymis- ja motivaatiomallia, jossa henkilö arvostaa liikaa itseään, haluaa itselleen suuria asioita, vähättelee muiden ihmisten tarpeita verratessa omiinsa, laiminlyö heidän kärsimyksensä, liioittelee omaa kärsimystään tai omia saavutuksiaan. Mielestäni narsistisen persoonallisuushäiriön kulmakivi on "minäkäsitys", sen suhteuttamienn ympäristöön, sekä hänen halunsa siitä mitä tuon "minä":n pitäisi olla. Narsisti ei välttämättä siis tavoittele tavallisia asioita, tavallista minää, vaan saattaa omata suuruuden hulluja kuvitelmia. Minusta narsismille ominainen "minä" käsitys ja motivaatiorakenne, jossa tuo "minä":n liioittelu säätelee toimia saattaa olla yksi osatekijä bipolaarisuudessa - henkilön toimet saattavat olla epärealistisia, koska hänen tavoitteensa ovat epärealistisia, ja tyydytys, jota henkilö hakee toimillaan, on tarjolla vain sellaisista suunnitelmista, joissa hän kokee saavuttavansa jotain yliammuttua. Voisiko tässä olla jotain perää?
Analyysi
Asioiden eteenpäin suunnittelu ja maailman ymmrtäminen vaatii opittuja taitoja. Onko mahdollista, että ihminen oppii virheellisiä tapoja arviointikykynsä tueksi? Asioiden eteenpäin ajatteleminen on myös jotain mikä täytyy erikseen tehdä, se ei välttämättä tapahdu automaattisesti. Henkilö ei välttämättä mieti, miten hän tuntee tietyn suunnitelman toteutettuaan, tai ei oikeasti kykyene realistisesti arvioimaan tuota tilannetta, koska hänen kykynsä eritellä asioita on rajoittunut.Itsetietoisuus
Itsensä tiedostaminen on periaatteessa hyvin hankala asia, se häiritsee monien ihmisten toimintaa, koska silloin ei automaattisesti noudata impulssejaan ja käy ristiriitaisemmaksi, epävarmaksi. Vähän niinkuin olisi baarissa ja joku olisi tussilla piirtänyt mustat viikset naamaan - jos niistä on jatkuvasti tietoinen, se häiritsee vuorovaikutustilanteissa, koska ajatukset harhailevat ja ottaa huomioon miten muut reagoivat noihin viiksiin. Saattaa pelätä heidän mielipiteitään. Itsensä tiedostamisella on kuitenkin hyviä puolia ainakin silloin kun pitäisi yrittää ymmärtää omaa toimintaa, tai yrittää muuttaa sitä. Jos pyrkii asettumaan objektiivisesti itsensä ulkopuolelle ja rehellisesti pohdiskelemaan omaa toimintaansa, saattaa oppia ymmärtämään ja ennenkaikkea kyseenalaistamaan omia motiivejaan.
Jälkiviisaus, vai pitäisikö sanoa jälkihölmöys?
“Sen aiheuttaa lääkärin diagnoosi” - Kommentoi eräs henkilö keskusteluun bipolaarisuudesta. Tämä on itseasiassa paljon parempi huomio kuin mitä ensi alkuun luulisi. Nimittäin erään kognitiivisen vääristymän takia, jälkiviisauden. Kun ihminen saa diagnoosin bipolaarisuudesta, se käy järkeen – vähän liiankin hyvin. Henkilö hyvinkin saattaa potea bipolaarisuutta, mutta hän saattaa käyttää tuota selityksenä paljon useammille asioille kuin mitä sen itseasiassa pitäisi selittää. Jokainen masentunut jakso viimeisen vuoden sisällä – No nehän johtuivat kaikki bipolaarisuudesta.. Kaikki hullut ja mönkään menneet ideat olivat vain manian hurmassa tehtyjä hölmöyksiä. Vai olivatko? Tämä diagnoosi on liian helppo sovittaa normaalin ihmisen elämään, kaikilla ihmisillä kuitenkin on vastaavan tyyppisiä jaksoja. Diagnostisesti bipolaarisuus varmaankin on tarkoin määritelty, enkä yritä vihjata että näitä diagnooseja aivan turhaan tehtäisiin. Mutta henkilö saattaa väärinkäyttää tuota diagnoosia ja kuvitella olevansa paljon enemmän bipolaarinen kuin onkaan, ja hänen kykynsä eroittaa normaali elämä mielisairaasta elämästä saattaa hämärtyä.
Henkilö saattaa myös turhan helposti hyväksyä diagnoosin kyseisen kognitiivisen vääristymän takia. - surunveri
surunveri kirjoitti:
Itsetietoisuus
Itsensä tiedostaminen on periaatteessa hyvin hankala asia, se häiritsee monien ihmisten toimintaa, koska silloin ei automaattisesti noudata impulssejaan ja käy ristiriitaisemmaksi, epävarmaksi. Vähän niinkuin olisi baarissa ja joku olisi tussilla piirtänyt mustat viikset naamaan - jos niistä on jatkuvasti tietoinen, se häiritsee vuorovaikutustilanteissa, koska ajatukset harhailevat ja ottaa huomioon miten muut reagoivat noihin viiksiin. Saattaa pelätä heidän mielipiteitään. Itsensä tiedostamisella on kuitenkin hyviä puolia ainakin silloin kun pitäisi yrittää ymmärtää omaa toimintaa, tai yrittää muuttaa sitä. Jos pyrkii asettumaan objektiivisesti itsensä ulkopuolelle ja rehellisesti pohdiskelemaan omaa toimintaansa, saattaa oppia ymmärtämään ja ennenkaikkea kyseenalaistamaan omia motiivejaan.
Jälkiviisaus, vai pitäisikö sanoa jälkihölmöys?
“Sen aiheuttaa lääkärin diagnoosi” - Kommentoi eräs henkilö keskusteluun bipolaarisuudesta. Tämä on itseasiassa paljon parempi huomio kuin mitä ensi alkuun luulisi. Nimittäin erään kognitiivisen vääristymän takia, jälkiviisauden. Kun ihminen saa diagnoosin bipolaarisuudesta, se käy järkeen – vähän liiankin hyvin. Henkilö hyvinkin saattaa potea bipolaarisuutta, mutta hän saattaa käyttää tuota selityksenä paljon useammille asioille kuin mitä sen itseasiassa pitäisi selittää. Jokainen masentunut jakso viimeisen vuoden sisällä – No nehän johtuivat kaikki bipolaarisuudesta.. Kaikki hullut ja mönkään menneet ideat olivat vain manian hurmassa tehtyjä hölmöyksiä. Vai olivatko? Tämä diagnoosi on liian helppo sovittaa normaalin ihmisen elämään, kaikilla ihmisillä kuitenkin on vastaavan tyyppisiä jaksoja. Diagnostisesti bipolaarisuus varmaankin on tarkoin määritelty, enkä yritä vihjata että näitä diagnooseja aivan turhaan tehtäisiin. Mutta henkilö saattaa väärinkäyttää tuota diagnoosia ja kuvitella olevansa paljon enemmän bipolaarinen kuin onkaan, ja hänen kykynsä eroittaa normaali elämä mielisairaasta elämästä saattaa hämärtyä.
Henkilö saattaa myös turhan helposti hyväksyä diagnoosin kyseisen kognitiivisen vääristymän takia.Bipolaarisuus
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä siis ihminen toimii epärealistisesti, katuu tekojaan, masentuu, ja kierto jatkuu. Tällainen sykli ehdottomasti vaatii tekijöitä, jotka laukaisevat kunkin tilan. Bipolaarisuus on kiehtova juuri siitä syystä - voi olettaa että syitä löytyy ilmiön taustalta ja myös siitä, että tuo ratkaisujen joukko, joka sisältää mahodlliset aiheuttajat bipolle on niin suunnattoman laaja. Täysin konkreettiselle alkeelliselle tasolle perustuvia ratkaisuja on helppo hahmotella: Esimerkiksi aivot jostain syystä toimivat ylikierroksilla, kunnes eivät jaksa enää, ihminen masentuu, latautuu ja kierto jatkuu. Toisaalta ratkaisut saattavat olla täysin abstrakteja, selittämättömissä konkreettisella tasolla. Esimerkkejä abstraktimmista ratkaisuista tulikin mainittua tekstin aikaisemmissa vaiheissa. Narsistinen minä käsitys ja sen aiheuttama toiminta.. Koska taustalla vallitsee tuo minän ristiriitaisuus ja epärealistisuus, henkilön päästyä normaaliin tilaan ja ylitettyä masennus, hänen voi odottaa jatkavan tuon minä käsityksen mukaista toimintaa. Toisaalta tietynlaiset opitut tiedonjäsentely tavat saattavat osaltaan myös aiheuttaa vastaavanlaisia syklejä - kun henkilön itseluottamus palautu ennalleen, hän jälleen tarttuu asioihin suunnitellen niitä samoin virheellisesti. En tähän kirjotukseen tosin vielä yrittänyt tehdä esimerkkiä tällaisesta virheellisestä ajattelusta.
Bipolaarisuuden lääkitseminen Suomessa Bipo diagnoosin jälkeen ihmisille täällä yleensä annetaan pillerit kouraan ja sanotaan "katso toimisko nämä, nähdään kuukauden päästä uudelleen". Bipo:n hoitoon määrätään mm. ketiapiinia ( ketipinor, quentzapine ) ilman että potilaalle kerrotaan lääkkeiden todella vakavista haittavaikutuksista. Ko. lääke esimerkiksi pienentää aivojen kokoa, voi aiheuttaa, ja itseasiassa vuosien käytössä taitaa aiheuttaa jopa varmasti, aivovaurion. Nostaa sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Pahimmillaan aiheuttaa jopa kuoleman, joka tosin on erittäin epätodennäköistä. Muitakin lääkkeitä toki on, mutta mielestäni niistä joihin olen tutustunut tuo ketipinor on pahimmasta päästä, joten otin sen esimerkiksi. Kannattaa googlettaa vaikka jos kiinnostaa..
Oikeastaan mua vaan harmittaa ihmiset, jotka tästäkin kärsii, ja se että he saavat lääkkeitä, joista on heille joskus enemmän haittaa kuin hyötyä :[
Lähteitä ja linkkejä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Narcissistic_personality_disorder
http://www.narsistienuhrit.info/narsismi.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Hindsight_bias
http://lesswrong.com/lw/il/hindsight_bias/
http://www.techdirt.com/articles/20070927/012604.shtml
http://www.healthgap.org/camp/trade.html - surunveri
surunveri kirjoitti:
Bipolaarisuus
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä siis ihminen toimii epärealistisesti, katuu tekojaan, masentuu, ja kierto jatkuu. Tällainen sykli ehdottomasti vaatii tekijöitä, jotka laukaisevat kunkin tilan. Bipolaarisuus on kiehtova juuri siitä syystä - voi olettaa että syitä löytyy ilmiön taustalta ja myös siitä, että tuo ratkaisujen joukko, joka sisältää mahodlliset aiheuttajat bipolle on niin suunnattoman laaja. Täysin konkreettiselle alkeelliselle tasolle perustuvia ratkaisuja on helppo hahmotella: Esimerkiksi aivot jostain syystä toimivat ylikierroksilla, kunnes eivät jaksa enää, ihminen masentuu, latautuu ja kierto jatkuu. Toisaalta ratkaisut saattavat olla täysin abstrakteja, selittämättömissä konkreettisella tasolla. Esimerkkejä abstraktimmista ratkaisuista tulikin mainittua tekstin aikaisemmissa vaiheissa. Narsistinen minä käsitys ja sen aiheuttama toiminta.. Koska taustalla vallitsee tuo minän ristiriitaisuus ja epärealistisuus, henkilön päästyä normaaliin tilaan ja ylitettyä masennus, hänen voi odottaa jatkavan tuon minä käsityksen mukaista toimintaa. Toisaalta tietynlaiset opitut tiedonjäsentely tavat saattavat osaltaan myös aiheuttaa vastaavanlaisia syklejä - kun henkilön itseluottamus palautu ennalleen, hän jälleen tarttuu asioihin suunnitellen niitä samoin virheellisesti. En tähän kirjotukseen tosin vielä yrittänyt tehdä esimerkkiä tällaisesta virheellisestä ajattelusta.
Bipolaarisuuden lääkitseminen Suomessa Bipo diagnoosin jälkeen ihmisille täällä yleensä annetaan pillerit kouraan ja sanotaan "katso toimisko nämä, nähdään kuukauden päästä uudelleen". Bipo:n hoitoon määrätään mm. ketiapiinia ( ketipinor, quentzapine ) ilman että potilaalle kerrotaan lääkkeiden todella vakavista haittavaikutuksista. Ko. lääke esimerkiksi pienentää aivojen kokoa, voi aiheuttaa, ja itseasiassa vuosien käytössä taitaa aiheuttaa jopa varmasti, aivovaurion. Nostaa sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Pahimmillaan aiheuttaa jopa kuoleman, joka tosin on erittäin epätodennäköistä. Muitakin lääkkeitä toki on, mutta mielestäni niistä joihin olen tutustunut tuo ketipinor on pahimmasta päästä, joten otin sen esimerkiksi. Kannattaa googlettaa vaikka jos kiinnostaa..
Oikeastaan mua vaan harmittaa ihmiset, jotka tästäkin kärsii, ja se että he saavat lääkkeitä, joista on heille joskus enemmän haittaa kuin hyötyä :[
Lähteitä ja linkkejä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Narcissistic_personality_disorder
http://www.narsistienuhrit.info/narsismi.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Hindsight_bias
http://lesswrong.com/lw/il/hindsight_bias/
http://www.techdirt.com/articles/20070927/012604.shtml
http://www.healthgap.org/camp/trade.htmlPs.
Unettomuus on keskeisessä osassa bipolaarisuutta, mutta jätin sen tarkoituksella pois tästä ketjusta.. - pipo kireellä
surunveri kirjoitti:
Ps.
Unettomuus on keskeisessä osassa bipolaarisuutta, mutta jätin sen tarkoituksella pois tästä ketjusta..Onnex on sen verran voimaton olo,etten jaksanu kun vilkasta.Siinä onkin yksi "maailman napa",kertomaan totuuden.
Maniaa vissiin,ja rankkaa sellasta.Oma pikku aivo tuottaa universaalia totuutta.
Surettaa vaan,taas on niitä jotka uskoo ja jättää omat lääkkeensä ottamatta.
Miettikää edes,kumpi on lähempänä totta,tollanen nettikirjoittaja vai oma lääkäri... - Biporiina
surunveri kirjoitti:
Ps.
Unettomuus on keskeisessä osassa bipolaarisuutta, mutta jätin sen tarkoituksella pois tästä ketjusta..Kirjoitit laajasti bibo-sairaudesta, mistä kiitokset. Pohdit osuvasti, mikä osuus oireista on terveyttä, mikä sairautta ?
Hyvänolon aivokemiassa jylläävät luottamusta lisäävä oksitosiini, mielihyvää tuottava dopamiini ja suosiota suuntaava vasopressiini. Ihmisen käytöstä pitkälti siis ohjailevat nämä eri ärsykkeiden tuottamat neuropeptidit.
Bipoilla on se vika, etteivät he kykene säännöstelemään näiden mielihyvää tuottavien hormooniensa tasapainoa. Hypomaniassa hyvänolon tunneet menevät kaiken muun edelle. Maniassa bipo-ihminen tuntee itsensä erinomaisen hyväksi ja kaikkivoivaksi jumalaksi. Tunne muistuttaa erehdyttävästi huumausaineista tunnettua euforiaa.
Bipo on vähemmän sairas, jos edes auttavasti kykenee järkeviin ratkaisuihin hormonimyrskyjensä aalloilla. Toisilla itsekuria on enemmän, toisilla taas ei ollenkaan, mikä auttamatta vie elämän ojaan. Masennusvaiheessa sitten ollaankin ojan pohjalla, kun hormonit ei ehdi ajoissa apuun.
On selvää, että lääkityksellä on tärkeä osuus oireitten hallitsemisessa, varsinkin jos bipo ei kykene oma-aloitteiseen itsekuriin. - surunveri
pipo kireellä kirjoitti:
Onnex on sen verran voimaton olo,etten jaksanu kun vilkasta.Siinä onkin yksi "maailman napa",kertomaan totuuden.
Maniaa vissiin,ja rankkaa sellasta.Oma pikku aivo tuottaa universaalia totuutta.
Surettaa vaan,taas on niitä jotka uskoo ja jättää omat lääkkeensä ottamatta.
Miettikää edes,kumpi on lähempänä totta,tollanen nettikirjoittaja vai oma lääkäri...Käytin muuten väärin tuota Hindsight Bias termiä tuossa.. JOs tutustutte asiaan niin varmaan huomaatte miten. :D
- liikaatekstiä
Maniako sinulla?
- surunveri
Sori minulla ei kaksisuuntaista. Elämäni on tylsää ja työttömällä aikaa riittää, mutta yritin tossa tekstissäki mainita ettei silti kiinnostus riittänyt kunnolla kirjoittamiseen.
Minun mielestäni se että ajattelette kyseessä olevan manian, tavallaan sopii tuohon jälkiviisaus asetelemaan, minkä otin esille, eikö vain? :D
Tosiaan tarkoitus ei ole että joku jättäis lääkkeensä ottamatta tämän tekstin takia, tai joutuisi luuloon ettei sairastakkaan kaksisuuntaista, vaan ihan että ajattelisitte ite :D Selvittäkää lääkkeiden vaikutuksista ihan ite.. :| - Biporiina
surunveri kirjoitti:
Sori minulla ei kaksisuuntaista. Elämäni on tylsää ja työttömällä aikaa riittää, mutta yritin tossa tekstissäki mainita ettei silti kiinnostus riittänyt kunnolla kirjoittamiseen.
Minun mielestäni se että ajattelette kyseessä olevan manian, tavallaan sopii tuohon jälkiviisaus asetelemaan, minkä otin esille, eikö vain? :D
Tosiaan tarkoitus ei ole että joku jättäis lääkkeensä ottamatta tämän tekstin takia, tai joutuisi luuloon ettei sairastakkaan kaksisuuntaista, vaan ihan että ajattelisitte ite :D Selvittäkää lääkkeiden vaikutuksista ihan ite.. :|Kuten kirjoitit bipolaarisuudesta ja mielikuvien muodostamisesta, optimistisuus on sairaudessa voimavara niin pitkälle, mitä tunteet ja teot lukeutuu normaalin sosiaalisen käytöksen rajoihin.
Ei varmaan ole yllätys, että osa maanis- depressiota sairastavista ihmisista jää vaille diagnoosia, koska he itse kokevat olonsa täysin terveiksi. Vain ennalta tunnetut masennusjaksot herättävät huomiota, mistä onkaan kyse. Usen sairausdiagnoosi käy ilmi perheen tai läheisten kertoman perusteella. Selviää, että potilaan oireet kaikkine ristiriitaisuuksinen ovat paljon laajemmat, mitä pelkästään masennus. Tässä mielessä jälkiviisastelu bipojen kohdalla tuottaa tulosta; löytyy järkeenkäypä syy erikoiselle käytökselle.
Seikkaperäisen kirjoituksesi perusteella en sinua pitäisi vielä maanikkona. Tulisi myös haastatella perhettäsi, miten muu elämä sujuu ? En kyllä mikään lääkäri ole, mutta tunnistan oireet, mistä bipon perhekin on usein huolissaan. - surunveri
Biporiina kirjoitti:
Kuten kirjoitit bipolaarisuudesta ja mielikuvien muodostamisesta, optimistisuus on sairaudessa voimavara niin pitkälle, mitä tunteet ja teot lukeutuu normaalin sosiaalisen käytöksen rajoihin.
Ei varmaan ole yllätys, että osa maanis- depressiota sairastavista ihmisista jää vaille diagnoosia, koska he itse kokevat olonsa täysin terveiksi. Vain ennalta tunnetut masennusjaksot herättävät huomiota, mistä onkaan kyse. Usen sairausdiagnoosi käy ilmi perheen tai läheisten kertoman perusteella. Selviää, että potilaan oireet kaikkine ristiriitaisuuksinen ovat paljon laajemmat, mitä pelkästään masennus. Tässä mielessä jälkiviisastelu bipojen kohdalla tuottaa tulosta; löytyy järkeenkäypä syy erikoiselle käytökselle.
Seikkaperäisen kirjoituksesi perusteella en sinua pitäisi vielä maanikkona. Tulisi myös haastatella perhettäsi, miten muu elämä sujuu ? En kyllä mikään lääkäri ole, mutta tunnistan oireet, mistä bipon perhekin on usein huolissaan.Ei varmasti olekaan yllätys, että osa jäävät ilman diagnoosia. Tiedän vallan hyvin etten ole bipolaarinen, mutta ilmeisesti te ette aivan pienestä vakuutu. Ehkä teille kelpaa jos sanon etten halua keskustella henk. koht. asioistani tässä ketjussa kun siihen ei ole mitään tarvetta. =D
- dudenamedex.
Heti alkuun; kärsin itse kyseisestä "napaisuudesta".
Keskusteleminen asiasta ei auta - päinvastoin. Uskalla vaan väittää, mutta väärässä olet.
Kyseessä on aivotoiminnan normaalista poikkeava toiminta. En kuvittele tietäväni kaikkea tästä aiheesta, mutta tiedän miten se vaikuttaa.
Maanisena on kuin toinen ihminen. Tämä ei ole "psyyke" keskeinen ilmiö.
Täytyy oivaltaa että aivotoiminta luo "psyyken", mikä muuten on psykologien keksimä "mielikuvitusolento" - sitä ei ole olemassa.
Nyky lääketiede ei ymmärrä aivotoimintaa tarpeeksi hyvin. Psykologia vielä vähemmän.
Bipon aivot ovat toisenlaiset. Ei pelkästään kemia. Jos haluat vertailukohdan, niin katsele metsässä kasveja. Niitä on joka lähtöön. Niin on ihmishermostojakin. Se että vaikutamme kovin samanlaisilta ei tee meistä samanlaisia.... - Biporiina
Ai, niin tuosta, mitä kysyit
- miten ruohonjuuritasolla vaikuttavat mekanismit aiheuttavat sykleittäin toistuvia ilmiöitä. Mikä ihmisen psyykkeessä tuottaa nämä jaksot ?
Omalta kohdaltani vastaisin, että torjuakseni masennusta ja tylsistymistä, tilalle tulee intohimo johonkin mieluisaan tekemiseen. Tähän sitten vähitellen uppoaakin aikani 90%:sti. Tekeminen on niin kivaa, että nukkuminen, perhe ja samoin työpaikka unohtuu, mihin pitäisi päivittäin mennä. Käytännössä diagnoosini kävi ilmi siitä - kun mieheni kertoi lääkärilleni, millä keinoin olin karkoittanut masennustani. Eli oma- aloitteisuudesta minua ei voinut moittia. En ollut tavallinen masentunut, joka ei tee mitään, eikä usko itseensä.
Ratkaisevaa oli varmasti hörhöilyjeni määrä. Jos mieluisaa tekemistä minulla olisi ollut vain 10%-20 % päivästä, olisin pysytellyt terveitten kirjoissa.- surunveri
Oletko miettinyt minkä takia noiden asioiden tekeminen oli juuri sinulle mieluisaa?
- Biporiina
surunveri kirjoitti:
Oletko miettinyt minkä takia noiden asioiden tekeminen oli juuri sinulle mieluisaa?
Omalla kohdallani - kyse on hyvän olon tavoittelusta, itseriittoisuudesta, omalla alallaan (ja vieraillakin aloilla) hyväksynnän hakemisesta ja saamisesta. Voisi olla jotakin tekemistä - marttyyriuden kanssa. Jos muut ei uskalla, minä uskallan jne ... Kun on parempi ja rohkeampi, mitä muut, tulee siitä hyvä olo ja tuntee itsensä erinomaiseksi. En yhtään ihmette, jos historian marttyyrit ovat olleet bipoja, joille normaali pelko on toissijaista, muihin ansioihin nähden.
Kaikessa, mitä bipona harrastan, on alun alkaen täytynyt olla onnistumista, mikä antaa kipinää suuremmille suunnitelmille. Vaikeudet on tehty voitettaviksi, ajattelen minä. Tosin voittojen hintaa tai uhrauksia en aina muista laskea. Bipolaarisille onkin tyypillistä, että suhteellisuudentaju pettää, eikä realistisia mahdollisuuksia kyetä puntaroimaan oikein. Siis hyvä olo ja onnistuminen, menee bipolaarisilla järjen edelle. - surunveri
Biporiina kirjoitti:
Omalla kohdallani - kyse on hyvän olon tavoittelusta, itseriittoisuudesta, omalla alallaan (ja vieraillakin aloilla) hyväksynnän hakemisesta ja saamisesta. Voisi olla jotakin tekemistä - marttyyriuden kanssa. Jos muut ei uskalla, minä uskallan jne ... Kun on parempi ja rohkeampi, mitä muut, tulee siitä hyvä olo ja tuntee itsensä erinomaiseksi. En yhtään ihmette, jos historian marttyyrit ovat olleet bipoja, joille normaali pelko on toissijaista, muihin ansioihin nähden.
Kaikessa, mitä bipona harrastan, on alun alkaen täytynyt olla onnistumista, mikä antaa kipinää suuremmille suunnitelmille. Vaikeudet on tehty voitettaviksi, ajattelen minä. Tosin voittojen hintaa tai uhrauksia en aina muista laskea. Bipolaarisille onkin tyypillistä, että suhteellisuudentaju pettää, eikä realistisia mahdollisuuksia kyetä puntaroimaan oikein. Siis hyvä olo ja onnistuminen, menee bipolaarisilla järjen edelle.Mitäs tuo sinun mielestäsi tarkoittaa, kun sulle tulee hyvä olo siitä kun _olet parempi kuin muut_ ?
- surunveri
Biporiina kirjoitti:
Omalla kohdallani - kyse on hyvän olon tavoittelusta, itseriittoisuudesta, omalla alallaan (ja vieraillakin aloilla) hyväksynnän hakemisesta ja saamisesta. Voisi olla jotakin tekemistä - marttyyriuden kanssa. Jos muut ei uskalla, minä uskallan jne ... Kun on parempi ja rohkeampi, mitä muut, tulee siitä hyvä olo ja tuntee itsensä erinomaiseksi. En yhtään ihmette, jos historian marttyyrit ovat olleet bipoja, joille normaali pelko on toissijaista, muihin ansioihin nähden.
Kaikessa, mitä bipona harrastan, on alun alkaen täytynyt olla onnistumista, mikä antaa kipinää suuremmille suunnitelmille. Vaikeudet on tehty voitettaviksi, ajattelen minä. Tosin voittojen hintaa tai uhrauksia en aina muista laskea. Bipolaarisille onkin tyypillistä, että suhteellisuudentaju pettää, eikä realistisia mahdollisuuksia kyetä puntaroimaan oikein. Siis hyvä olo ja onnistuminen, menee bipolaarisilla järjen edelle.>>
..."Minä" -leima liittyy vahvasti ihmisen toiminnan motivaatiorakenteeseen. "minä" -käsitys ohjailee ihmistä, ihmisellä on käsitys siitä minkälainen hänen tulisi olla, minkälainen hän on....
>>
>>
...Ego tai "minä" mielessä on kuitenkin myös sosiaalinen ja statuksellinen asia. Ihminen vertaa itseään muihin ihmisiin, monesti keskeisessä osassa minän muotoutumisessa onkin käsitys siitä millä tavoilla on samanlainen tai erilainen muiden ihmisten kanssa. Kokeeko olevansa arvokkaampi kuin muut ihmiset, tai vähemmän arvokas? Parempi, huonompi? Taitava? Hyvä?...
>>
>>
...Narsistinen persoonallisuushäiriö tarkoittaa ihmisellä olevaa henkisen kehityksen tilaa tai sellaista käyttäytymis- ja motivaatiomallia, jossa henkilö arvostaa liikaa itseään, haluaa itselleen suuria asioita, vähättelee muiden ihmisten tarpeita verratessa omiinsa, laiminlyö heidän kärsimyksensä, liioittelee omaa kärsimystään tai omia saavutuksiaan. Mielestäni narsistisen persoonallisuushäiriön kulmakivi on "minäkäsitys", sen suhteuttamienn ympäristöön, sekä hänen halunsa siitä mitä tuon "minä":n pitäisi olla. Narsisti ei välttämättä siis tavoittele tavallisia asioita, tavallista minää, vaan saattaa omata suuruuden hulluja kuvitelmia...
>>
>>
...Narsistinen minä käsitys ja sen aiheuttama toiminta.. Koska taustalla vallitsee tuo minän ristiriitaisuus ja epärealistisuus, henkilön päästyä normaaliin tilaan ja ylitettyä masennus, hänen voi odottaa jatkavan tuon minä käsityksen mukaista toimintaa....
>>
>>
...osasyynä masennuksessa näyttelee häpeä ja katumus maanisessa tilassa tehdyistä asioista...
>>
Jos tota sun kommenttia tarkastelee ja näitä ketjun aloituksesta poimittuja kohtia vertailee..? Mun mielest ei niin hirveen kaukaa heitä :D
- perunapiirakka
Itseriittoisuus sana kuvaa juuri biboja täydellisesti.
- Itseriittoinen
Pakko myöntää; itseriittoinen olen ja olen aina ollut :) Ei auta vaikka miten koittaisi ja haluaisi olla maailman empaattisin ihminen..
Mutta tosi pitkästi olet jaksanut pohtia, itsellä ei kärsivällisyys riittänyt edes ihan kokonaan lukemiseen. Mutta ajattelu on aina hyvä :) - 11+11
"Missä vaiheessa masennus lakkaa olemasta psykologinen ilmiö ja muuttuu kemialliseksi? Tai päin vastoin? Ei missään vaiheessa."
Hirveän pitkä kirjoitus, mutta olet asian ytimessä.
Aasin siltana voidaan käyttää tiivistetysti yhtä sanaa: psykologia.
Mielikuvat ihmisissä aiheuttavat sen, että psykologia pysyy ja tulee pysymään aina vain psykologisena.
Toisaalta edistystä on jo se, että masennusta on tutkittu sen verran, että tiedetään sen osittain liittyvän serotoniinitasojen laskuun. Toisaalta tämähän itsessään ei vastaa mihinkään. Se on sama kuin löytäisi kutinaa lievittävän rasvan, mutta itse kutina ei poistu. - manaatti
Narsismia ja kaksisuuntaista ei kyllä pitäisi sekoittaa, vaikka maanikko voisi olla, miten itseriittoinen ja pissipäinen. Muutenkin "minä"-käsitysten miettiminen tuntuu vähän tyhmältä. Masentuneena ihmisen toimintataso on laskenut. Toisaalta maniassa toimintataso on yli normaalin, mikä tulee esiin muutenkin kuin epärealistisena ajatteluna. Ihminen käy ihan ylikierroksilla, eikä väsy mistään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71252Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän191245- 51166
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21164Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11143Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11141Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21134Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421127Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31119Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21110