Suomenusko

Tapion poika

On se ihme, että vain harva suomalainen on edes kuullut suomenuskosta... Miksi näin on? Siinä ovat juuremme ja henkinen perinnemaisemamme, joten soisin kansan syvien rivien palaavan esi-isiemme uskoon.

Toivottavasti Karhun kansa saa virallisen aseman!

8

1911

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Väinö.

      mikä on karhunkansa. Olen kiinnostunnut muiniaisten Suomalaisten uskosta ja kuullut heidän Jumaliensa kutsun. Haluaisin tuntea ihmisiä, jotka harjoittavat tätä uskoa. Voisiko joku opastaa minua jonkin mahdollisesti olemassa olevan yhteisön jäsenten kanssa yhteydenpitoon.

      • ---

        Karhu on yksi muinaisten suomalaisten toteemieläimistä. Mm. siksi suomenuskoisia on usein tapana kutsua Karhun kansaksi.
        http://www.taivaannaula.org/blogi/?p=600

        Tässä esim. pari yhdistystä:

        http://www.taivaannaula.org/ Taivaannaula ry, jolta sivustolta suosittelen mm. myös
        http://www.taivaannaula.org/blogi/ ed:n blogi: Taivaankannen takojat - Karhun kansa etsii pyhyyttä juuriltaan, josta blogista myös em. karhu-artikkeli

        http://www.lehto-ry.org/ Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry

        ja vielä:
        http://www.hiitola-foorumi.net/v3/ Hiitola-foorumi, suomenuskoisten keskustelufoorumi

        :)


      • Karhunkansa on Suomenuskoinen yhdyskunta, joka hakee virallista asemaa Suomessa.

        Itäsuomessa karhu oli pyhä eläin, Otavan poika Ohto jota kunnioitettiin niin paljon ettei oikeaa nimeä tohdittu mainita vaan käytettiin kiertoilmaisua. Nykysuomen sana karhu on tämä käytetty kiertoilmaisu. Ihmisen sielun uskotaan syntyneen karhun hengesta tai olevan hänen luomansa siitä tulee nimitys karhunkansa.

        Tacituksen kirjoituksissa mainitaan pohjoinenkansa nimeltään oxion! Tacituksen kuvauksessa heidän kerrotaan olleen puoliksi ihmisiä ja puoliksi karhuja. On oletettu, että kyseessä ovat olleet silloiset Itäsuomalaiset jotka uskoivat ihmisen polveutuneen karhun hengestä. Tästä uskonnollinen yhdyskunta on saanut idean nimeensä.


      • Anonyymi
        marjamaat7 kirjoitti:

        Karhunkansa on Suomenuskoinen yhdyskunta, joka hakee virallista asemaa Suomessa.

        Itäsuomessa karhu oli pyhä eläin, Otavan poika Ohto jota kunnioitettiin niin paljon ettei oikeaa nimeä tohdittu mainita vaan käytettiin kiertoilmaisua. Nykysuomen sana karhu on tämä käytetty kiertoilmaisu. Ihmisen sielun uskotaan syntyneen karhun hengesta tai olevan hänen luomansa siitä tulee nimitys karhunkansa.

        Tacituksen kirjoituksissa mainitaan pohjoinenkansa nimeltään oxion! Tacituksen kuvauksessa heidän kerrotaan olleen puoliksi ihmisiä ja puoliksi karhuja. On oletettu, että kyseessä ovat olleet silloiset Itäsuomalaiset jotka uskoivat ihmisen polveutuneen karhun hengestä. Tästä uskonnollinen yhdyskunta on saanut idean nimeensä.

        Puhutaanpas meidän suomalaisten esivanhempiemme harjoittamasta karhu uskonnosta. On tärkeää ymmärtää, että meillä ei ole kirjallisia muistiinpanoja siltä ajalta, joten se, mitä tiedämme, on koottu yhteen arkeologisista löydöistä ja kansanperinteestä.

        Mikä oli "Karhu"-uskonto?

        Se ei ollut uskonto samalla tavalla kuin nykyään ajattelemme järjestäytyneitä uskontoja, joissa on kirkkoja ja pappeja. Sen sijaan se oli joukko uskomuksia ja käytäntöjä, jotka keskittyivät karhuun, joka on voimakas ja arvostettu eläin suomalaisessa mytologiassa ja kulttuurissa. Karhua ei palvottu jumalana samalla tavalla kuin esimerkiksi Zeusta tai Odinia, mutta sillä oli erityinen, melkein pyhä asema. Ajattele sitä enemmän syvälle juurtuneena kunnioituksena ja rituaalisena vuorovaikutuksena voimakkaan olennon kanssa, jolla uskotaan olevan erityinen yhteys henkimaailmaan.

        Todisteet viittaavat siihen, että karhuihin liittyvät rituaalit ja uskomukset olivat vallitsevia Suomessa esikristillisellä ajalla, ja ne ulottuivat todennäköisesti useita vuosituhansia ennen kristinuskon tuloa (joka alkoi merkittävästi vaikuttaa Suomeen 1100-1300-luvuilla). Arkeologiset löydöt, kuten karhun luut, jotka on löydetty tietyistä yhteyksistä, tukevat tätä.

        Millaisia käytännöt olivat?

        Tunnetuin käytäntö oli karhu uhri ja -juhla. Kun karhua metsästettiin, sitä ei kohdeltu kuten muuta riistaa. Metsästys ja sitä seuraavat rituaalit olivat erittäin muodollisia ja sisälsivät erityisiä seremonioita. Karhua kohdeltiin kunnioittavasti, lähes tasavertaisesti, ja juhla oli tapa rauhoittaa karhun henkeä ja varmistaa jatkuva onni metsästyksessä. Nämä rituaalit sisälsivät tiettyjä lauluja, tansseja ja lahjoja. Karhun kalloa pidettiin usein ja sitä kohdeltiin kunnioittavasti.

        Millaisia uskomukset olivat?

        Karhua ympäröivät uskomukset kietoutuivat todennäköisesti laajempiin animistisiin uskomuksiin – uskomukseen, että henget asuvat luonnollisissa esineissä ja eläimissä. Voimansa ja yhteytensä vuoksi erämaahan  karhu nähtiin voimakkaana henkieläimenä, välittäjänä ihmisen ja henkimaailman välillä. Sitä ei välttämättä "palvottu", mutta sillä oli valtavan kunnioituksen ja kunnioituksen asema. Rituaalien tarkoituksena oli todennäköisesti säilyttää tasapaino ja hyvä suhde karhun hengen ja ympäröivän luonnon kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Puhutaanpas meidän suomalaisten esivanhempiemme harjoittamasta karhu uskonnosta. On tärkeää ymmärtää, että meillä ei ole kirjallisia muistiinpanoja siltä ajalta, joten se, mitä tiedämme, on koottu yhteen arkeologisista löydöistä ja kansanperinteestä.

        Mikä oli "Karhu"-uskonto?

        Se ei ollut uskonto samalla tavalla kuin nykyään ajattelemme järjestäytyneitä uskontoja, joissa on kirkkoja ja pappeja. Sen sijaan se oli joukko uskomuksia ja käytäntöjä, jotka keskittyivät karhuun, joka on voimakas ja arvostettu eläin suomalaisessa mytologiassa ja kulttuurissa. Karhua ei palvottu jumalana samalla tavalla kuin esimerkiksi Zeusta tai Odinia, mutta sillä oli erityinen, melkein pyhä asema. Ajattele sitä enemmän syvälle juurtuneena kunnioituksena ja rituaalisena vuorovaikutuksena voimakkaan olennon kanssa, jolla uskotaan olevan erityinen yhteys henkimaailmaan.

        Todisteet viittaavat siihen, että karhuihin liittyvät rituaalit ja uskomukset olivat vallitsevia Suomessa esikristillisellä ajalla, ja ne ulottuivat todennäköisesti useita vuosituhansia ennen kristinuskon tuloa (joka alkoi merkittävästi vaikuttaa Suomeen 1100-1300-luvuilla). Arkeologiset löydöt, kuten karhun luut, jotka on löydetty tietyistä yhteyksistä, tukevat tätä.

        Millaisia käytännöt olivat?

        Tunnetuin käytäntö oli karhu uhri ja -juhla. Kun karhua metsästettiin, sitä ei kohdeltu kuten muuta riistaa. Metsästys ja sitä seuraavat rituaalit olivat erittäin muodollisia ja sisälsivät erityisiä seremonioita. Karhua kohdeltiin kunnioittavasti, lähes tasavertaisesti, ja juhla oli tapa rauhoittaa karhun henkeä ja varmistaa jatkuva onni metsästyksessä. Nämä rituaalit sisälsivät tiettyjä lauluja, tansseja ja lahjoja. Karhun kalloa pidettiin usein ja sitä kohdeltiin kunnioittavasti.

        Millaisia uskomukset olivat?

        Karhua ympäröivät uskomukset kietoutuivat todennäköisesti laajempiin animistisiin uskomuksiin – uskomukseen, että henget asuvat luonnollisissa esineissä ja eläimissä. Voimansa ja yhteytensä vuoksi erämaahan  karhu nähtiin voimakkaana henkieläimenä, välittäjänä ihmisen ja henkimaailman välillä. Sitä ei välttämättä "palvottu", mutta sillä oli valtavan kunnioituksen ja kunnioituksen asema. Rituaalien tarkoituksena oli todennäköisesti säilyttää tasapaino ja hyvä suhde karhun hengen ja ympäröivän luonnon kanssa.

        Okei, puhutaan nyt käräjäkivistä tai "hovikivet". Nämä eivät ole kiviä, joilla on maagisia voimia, vaan tärkeitä historiallisia kohteita, jotka kertovat oikeudenmukaisuuden ja yhteisön elämästä esikristillisessä Suomessa.

        Mitä ovat Käräjäkivet?

        Kuvittele suuri, tasainen kivi, joka on usein näkyvällä paikalla – ehkä kukkulan laella tai lähellä risteystä. Nämä ovat käräjäkiviä. Ne eivät olleet mitä tahansa kiviä; ne toimivat paikallisten yhteisöjen keskeisenä kohtaamispaikkana erityisesti oikeudellisissa asioissa ja tärkeissä päätöksissä. Ajattele niitä muinaisena suomalaisena vastineena kaupungin aukiolle tai oikeustalolle, mutta paljon yksinkertaisempana.

        Mitä siellä tehtiin?

        Juridiset asiat: Päätehtävä oli riitojen ratkaisupaikka. Ajattele väitteitä maasta, omaisuudesta tai jopa vakavammista asioista. Nykyisen muodollisen oikeusjärjestelmän sijaan yhteisön jäsenet kokoontuisivat käräjäkiville keskustelemaan ja ratkaisemaan konflikteja. Vanhimmat tai arvostetut henkilöt todennäköisesti osallistuivat näiden riitojen sovitteluun.

        Yhteisötapaamiset:
        Niissä ei ollut kyse vain oikeudellisista asioista. Käräjäkiviä käytettiin todennäköisesti myös muihin yhteisötapaamisiin, tiedotuksiin tai jopa sosiaalisiin tapahtumiin. Se oli paikallisen väestön keskeinen kohtauspaikka.


        Uskonnollinen merkitys (mahdollisesti): Jotkut tutkijat epäilevät, että joillakin käräjäkivillä on saattanut olla myös uskonnollista merkitystä, joka mahdollisesti liittyi esikristillisiin uskomuksiin ja käytäntöihin. Tämä on kuitenkin vähemmän varma kuin heidän roolinsa oikeudellisissa ja yhteisöllisissä asioissa.

        Milloin niitä käytettiin?

        Käräjäkiviä käytettiin Suomessa esikristillisellä aikakaudella eli ennen kristinuskon tuloa ja laajaa omaksumista (noin ennen 1100-1300-lukua). Niiden tarkka käyttöaika vaihtelee alueittain, ja jotkut ovat saattaneet olla käytössä pidempään kuin toiset, jopa kristinuskon käyttöönoton jälkeen.

        Arkeologiset löydöt:

        käräjäkivien ympärillä tehdyt kaivaukset paljastavat usein esineitä ja todisteita ihmisen toiminnasta, mikä tukee niiden käyttöä kohtaamispaikkoina. Nämä löydöt on dokumentoitu arkeologisissa raporteissa ja julkaisuissa.

        Kansanperinteet ja perinteet:

        Suomalainen kansanperinne sisältää tarinoita ja perinteitä, joissa mainitaan paikkakuntien kokoontumis- ja lakiasioita. Vaikka nämä tarinat eivät ole suoria todisteita, ne voivat tarjota kontekstin ja tukea arkeologisia löytöjä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Okei, puhutaan nyt käräjäkivistä tai "hovikivet". Nämä eivät ole kiviä, joilla on maagisia voimia, vaan tärkeitä historiallisia kohteita, jotka kertovat oikeudenmukaisuuden ja yhteisön elämästä esikristillisessä Suomessa.

        Mitä ovat Käräjäkivet?

        Kuvittele suuri, tasainen kivi, joka on usein näkyvällä paikalla – ehkä kukkulan laella tai lähellä risteystä. Nämä ovat käräjäkiviä. Ne eivät olleet mitä tahansa kiviä; ne toimivat paikallisten yhteisöjen keskeisenä kohtaamispaikkana erityisesti oikeudellisissa asioissa ja tärkeissä päätöksissä. Ajattele niitä muinaisena suomalaisena vastineena kaupungin aukiolle tai oikeustalolle, mutta paljon yksinkertaisempana.

        Mitä siellä tehtiin?

        Juridiset asiat: Päätehtävä oli riitojen ratkaisupaikka. Ajattele väitteitä maasta, omaisuudesta tai jopa vakavammista asioista. Nykyisen muodollisen oikeusjärjestelmän sijaan yhteisön jäsenet kokoontuisivat käräjäkiville keskustelemaan ja ratkaisemaan konflikteja. Vanhimmat tai arvostetut henkilöt todennäköisesti osallistuivat näiden riitojen sovitteluun.

        Yhteisötapaamiset:
        Niissä ei ollut kyse vain oikeudellisista asioista. Käräjäkiviä käytettiin todennäköisesti myös muihin yhteisötapaamisiin, tiedotuksiin tai jopa sosiaalisiin tapahtumiin. Se oli paikallisen väestön keskeinen kohtauspaikka.


        Uskonnollinen merkitys (mahdollisesti): Jotkut tutkijat epäilevät, että joillakin käräjäkivillä on saattanut olla myös uskonnollista merkitystä, joka mahdollisesti liittyi esikristillisiin uskomuksiin ja käytäntöihin. Tämä on kuitenkin vähemmän varma kuin heidän roolinsa oikeudellisissa ja yhteisöllisissä asioissa.

        Milloin niitä käytettiin?

        Käräjäkiviä käytettiin Suomessa esikristillisellä aikakaudella eli ennen kristinuskon tuloa ja laajaa omaksumista (noin ennen 1100-1300-lukua). Niiden tarkka käyttöaika vaihtelee alueittain, ja jotkut ovat saattaneet olla käytössä pidempään kuin toiset, jopa kristinuskon käyttöönoton jälkeen.

        Arkeologiset löydöt:

        käräjäkivien ympärillä tehdyt kaivaukset paljastavat usein esineitä ja todisteita ihmisen toiminnasta, mikä tukee niiden käyttöä kohtaamispaikkoina. Nämä löydöt on dokumentoitu arkeologisissa raporteissa ja julkaisuissa.

        Kansanperinteet ja perinteet:

        Suomalainen kansanperinne sisältää tarinoita ja perinteitä, joissa mainitaan paikkakuntien kokoontumis- ja lakiasioita. Vaikka nämä tarinat eivät ole suoria todisteita, ne voivat tarjota kontekstin ja tukea arkeologisia löytöjä.

        Paikanimet:
        Monilla paikoilla Suomessa on edelleen käräjäkiviin liittyviä nimiä, jotka osoittavat niiden historiallisen merkityksen paikallisessa maisemassa. Nämä nimet on dokumentoitu paikannimitutkimuksissa.

        Lyhyesti sanottuna käräjäkivet olivat tärkeitä suomalaisten yhteisöjen kokoontumispaikkoja esikristillisessä Suomessa, joita käytettiin pääasiassa riitojen ratkaisemiseen ja yhteisötapaamisten pitämiseen. Niiden tarkkaa käyttöä ja merkitystä tutkitaan edelleen, mutta ne tarjoavat kiehtovan kurkistuksen muinaisen suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisiin ja oikeudellisiin rakenteisiin.


    • Keminmaa

      Tapasin Helsingissa miehen, joka kertoi minulle ettei vanhoilta Jumallilta saa toivoa asioita itselleen onko totta. Mies itse kertoi karttavansa sita.

      Mies kertoi vanhojen jumalien vaativan ihmiselta epaitsekkyytta aarimmaisessakin tilanteessa.

    • Käsittääkseni esim.kouluopetuksessa suomalaisten muinainen usko on liitetty osaksi esihistoriaa. Historia on siinä mielessä voittajien historiaa, että Suomen historia alkaa krisittlistämisestä ja se on myös historian näkökulma. Suomalaisten oma uskomusmaailma eli pitkään erilaisissa muodoissa kristinuskoon sekoittuneena ja sen rinnalla, oikeastaan lähes tähän päivään asti.
      Kouluhistoria vain ei taida tietää siitä juuri mitään. Se tieto on läydettävä itse omin voimin. Siksi yleistä tietoisuutta ei pääse syntymään, vaan muinaiset uskomukset nähdään esihistorian tai Kalevalan sisäisinä piirteinä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Vuonna 2026 jää entistä vähemmän rahaa käteen palkansaajille

      Työttömyysvakuutusmaksu nousee 0,3 prosenttia. Työeläkemaksu nousee 7,15 prosentista 7,3 prosenttiin. Työmarkkinajärjest
      Maailman menoa
      109
      7068
    2. Suomen kansa puhunut: Purra huonoimpia ministereitä

      Kouluarvosanalla 6–, eli samaa tasoa mitä Purran oikeakin koulutodistus. Epäpätevyys on tullut huomattua Suomen talouden
      Maailman menoa
      494
      5221
    3. Mitä aiot tehdä uudenvuoden aattona

      Mitä olet suunnitellut tekeväsi uudenvuoden aattona ja aiotko ensi vuonna tehdä jotain muutoksia tai uudenvuoden lupauks
      Sinkut
      145
      3211
    4. Joulun ruokajonoissa entistä enemmän avuntarvitsijoita - Mitä ajatuksia tämä herättää?

      Räppärit Mikael Gabriel, VilleGalle ja Jare Brand jakoivat ruokaa ja pehmeitäkin paketteja vähävaraisille jouluaattoa ed
      Maailman menoa
      215
      2611
    5. Marin sitä, Marin tätä, yhyy yhyy, persut jaksaa vollottaa

      On nuo persut kyllä surkeaa porukkaa. Edelleen itkevät jonkun Marinin perään, vaikka itse ovat tuhonneet Suomen kansan t
      Maailman menoa
      35
      2297
    6. Pituuden mittaaminen

      Ihmisen pituuden mittaaminen ja puolikkaat senttimetrit. Kuuluuko ne puolikkaatkin sentit tai millit teistä ilmoittaa m
      Sinkut
      43
      1262
    7. En tiedä enää

      Pitäiskö mun koittaa vältellä sua vai mitä? Oon välillä ollut hieman mustasukkainen, myönnän. En ymmärrä miksi en saa su
      Ikävä
      77
      1222
    8. Muistattekos kuinka persujen Salainen Akentti kävi Putinin leirillä

      Hakemassa jamesbondimaista vakoiluoppia paikan päällä Venäjällä? Siitä ei edes Suomea suojeleva viranomainen saanut puhu
      Maailman menoa
      11
      1159
    9. Mitäköhän vuosi

      2026 tuo tullessaan?
      Ikävä
      111
      1123
    10. Varsinainen vetonaula tämä Pyhäjärven keskustelupalsta

      Lisää kummasti muuttohaluja, kun lukee tätä foorumia. Tosin väärään suuntaan. Marraskuuhun mennessä tämä vähäinenkin vä
      Pyhäjärvi
      67
      1106
    Aihe