Naapurit...

Hakatessaan pattereita naapurisi syyllistyy sääntöjen rikkomiseen ja eikun vaan nimiä listaan muutama naapureilta ja häirikölle varoitus. Näistä on jokunen saanut häädön kun kuvittelevat ettei säännöt koske heitä. Sille voi myös yrittää sanoa asiasta mutta yleensä nämä tällaiset on päästään jo vialla sen verran, ettei normaalia keskustelua asiasta saa aikaiseksi. Yks tuollainen valittaja oli itselläkin alakerrassa mutta se päätti sitten muuttaa pois kun isännöitsijän kanssa keskusteltuaan sai kuulla, että normaaleista asumisäänistä on turha valittaa.

Ehkä paras on jutella naapureiden kanssa ja yrittää saada nimiä riittävästi kasaan ja lista kellonajoista jolloin naapuri hakkaa pattereita. Ei tuollaisesta muuten eroon pääse.

Asuessani uudehkossa vuosaaren aurinkolahdessa, jouduin tottumaan noihin "elämisen ääniin", sittemmin muutin kantakaupungin jykevään kivitaloon, jossa saa olla rauhassa. Kannattaa vaihtaa.

Asuin kantakaupungissa Helsingin Kalliossa ennen sotia rakennetussa vanhassa jämäkässä kivitalossa. Kärsin todella ääni- mutta myös hajuhaitoista. Myös jatkuva nuha vaivasi. Asunnossa ilmeisesti oli sattunut vesivahinko aiemmin. Kummallisia tummia laikkuja oli kylpyhuoneen laatoissa, kylpyhuone oli kyllä remontoitu. Ötökkäarmeija muutti naapurista minun asuntooni ja olin helisemässä näiden kutsumattomien vieraiden vuoksi.

Naapureissa asui outoa porukkaa. Soittelivat ovikelloani öisin ja koputtelivat ikkunaani, asuin 1.krs. asunnossa. Poliisikin vieraili talossamme useaan otteeseen. Rappukäytävässä ja pihalla leijui lian ja virtsan haju. Kun siellä liikkui oli pakko olla hengittämättä, niin pistävä haju oli.

Onneksi pääsin raikkaalle uudehkolle asuinalueelle ja nykyaikaiseen ja viihtyisään asuntoon. Jouduin ottamaan kyllä lainaa reilusti, että sain uuden asunnon ostettua, koska tuosta Kallion vanhasta asunnosta sain niin vähän rahaa. Velkaa oli jo tullut asumiseni aikana julkisivu- sähkö- ja saunaremonteista.

Koskaan en muuta enää vanhaan asuntoon enkä Kalliioon. Niin karmea kokemus oli asua vanhassa muka jämäkässä kivitalossa mölyn ja melun keskellä. Siellä ei saanut hetkenkään rauhaa. Naapurit olivat kaikki möykkäävää sorttia. Vavoivat yöt ja nukkuivat päivät. Kukaan ei käynyt työssä. Heikkokuuloiset eläkeläiset pitivät radioa ja tv:tä niin isolla, että niiden ääni kaikui ulos ja ylemmästä kerroksesta alimpaan kerrokseen asti.

Paha, paha oli asua Kallion vanhassa talossa! En ymmärrä, kuka haluaa asua siellä.

Käy seuraavan kerran kun koputtelee patterieta hänen ovellaan ja kysyt ett ämikä mättää ja normaalit elämisen äänet saa kuulua klo 7-22 välillä jos taloyhtön yhtiö tai järjestyssäännöissä ole muuta mainintaa.

kyllä kolisee ja kovaa jos parkettilattialle sattuu tipahtamaan palanen pumpulia.

Aloittajan asunnossa taitaa olla melkoisen huono äänieristys, kun kaikki kuuluu naapuriin. Normaalisti tehdyssä talossa 3 ihmisen rauhallinen keskustelu ei todellakaan kuulu muihin asuntoihin, vaikka olisikin yö.

Tämähän ei ole sinun syysi, mutta luulen että naapuri on hermostunut juuri tuohon huonoon äänieristykseen ja reagoi jokaiseen vähänkään kovempaan ääneen kostamalla sen sinulle. Ehkäpä hänen aikaisemmassa asunnossa on myös ollut meteliä, minkä takia hänellä on hermot noin kireällä. Tuo "kostaminen" on sellainen asia, mihin yleensä ei lähdetä ihan pienen asian takia, sillä tuollainen seinien tai pattereiden hakkaaminen tms hermostuttaa ja kiihdyttää tekijää itseäänkin ja tekee tekijän omastakin asumisesta melkoisen ikävää.

Ihmiset jotka eivät ole asuneet paperiseinäisessä talossa, eivät voi edes kuvitella minkälaista huonoäänieristeisessä talossa on asua, vaan leimaavat metelistä häiriintyjän heti hulluksi. Omassa tuttavapiirissä on paljon tapauksia, jotka ovat muuttaneet Helsingin vanhoihin taloihin (Kallio, Töölö, Meilahti, Punavuori) asenteella että enhän minä mistään metelistä häiriinny tai elämisen äänistä, ne on jotain hermoheikkoja hulluja sellaiset, mutta hetken asuttuaan on ollut pakko tulla toisiin ajatuksiin. Kyllä se oikeasti häiritsee, jos naapurista tai yleensä vielä naapureista kuuluu kaikki elämisen äänet ihan selvään toiseen asuntoon, kaikki kovemmat kolaukset niin että niitä suunnilleen pelästyy, minkä lisäksi asunnossa tulee tunne ettei uskalla oikein itsekään tehdä mitään kun kaikesta aiheutuu häiriötä naapureille.

Olen samaa mieltä siinä, että omassa asunnossa pitäisi saada elää normaalia elämää, varsinkin päivällä, mutta toisaalta äänieristys pitää myös ottaa huomioon. Jos seinät on oikeasti paperia, niin asukkaankin pitäisi ymmärtää harkita kuinka usein kutsuu vieraita (varsinkin isoja porukoita), onko jatkojen järjestäminen ihan asiallista vaikka yritettäisiikin olla hiljaa, ja kuinka paljon ja minkälaisia leikkejä/pelejä asunnossa voi harrastaa.

Itse asuin aikoinani Kalliossa ja eipä kuulunu kiviseinien läpi äänet niin hyvin kun nykyisissä elementtitaloissa.

En ole nipottaja enkä hullu,asun itse suht koht hiljaa ja en häiritse muita naapureita ja olen aina ollut kaikkien kanssa sovussa mut nyt sain alapuolelleni mölyäjän.
Ja ongelma on tv:n pitäminen liian suurella,tiedän mikä kanava on milloinkin,asuntoon asennettiin laminaattilattia,antaako se kaikupohjaa,mene ja tiedä.
Pikku lappusella postiluukusta huomautin asiasta ja pyysin asujaa tulemaan ylös kuuntelemaan että tietää mistä on kyse.
Arvaatte varmaan kuinka siinä kävi.Nyt olen mustalla listalla,vihattu ja meno senkun jatkuu.
Tätäkö pitäisi kestää,onneks saan olla mökilläni pois kotoa,mutta silloin kun olen kotona,haluaisin olla hiljaa ja lukea.
Vailla mitään ylimääräistä häirintää.

Kerrostalossakin on pystyttävä elämään ns. normaalia elämää, tietenkin järjestyssääntöjen puitteissa (usein taloissa yörauha esim. klo 22-7).

Itse asun vanhassa -40 luvulla rakennetussa kerrostalossa ja talon seinät ovat niin paksut, että tosiaan saa pitää kovaa mekkalaa mikäli se viereisiin asuntoihin kuuluisi. Meidänkin talossa on asunut tapauksia, joiden eläminen on sekä päivä että yö aikaan kantautunut erittäin railakkaasti viereisiin asuntoihin. Varsinkin esim. asunnon oven kovaa kiinni pamauttaminen jo päiväaikaan kaikuu ainakin meidän rappukäytävässä ihan mukavasti. Muutamat kerrat olen yöaikaankin herännyt siihen kun joku on ykkös/kakkoskerroksessa (itse asun neloskerroksessa) pamauttanut kämppänsä oven kiinni ja hyvä etten ole sängystä ylös pompannut ja luullut, että joku tunkeutui juuri omaan asuntooni. Äänet siis saattavat tosiaankin kantautua ja kaikua pitkällekin myös päiväaikaan.

Meidänkin talossa on usein pidetty pippaloita ilman musiikkia yöaikaan, mutta esim. vieraiden ääni on ollut niin kimakka ja kantautuva, että jo ihan normipuhe on kuulunut seinien lävitse. Siis että ihan sanoista on saanut selvää, vaikka itsellänikin on kuulossa pientä vikaa ja talossani on nykyasuntoja huomattavasti paksummat seinät.

Sama pätee myös eläinten ääniin. Esimerkiksi koiran iloinen haukunta saattaa kuulua pitkälle äänen vaellellessa talon rakenteita pitkin. Esim. meidän talossa asui aikoinaan koira ykköskerroksessa. Tämä koira oli päivät yksin kotona ja ulisi ja haukkui, koska ei osannut olla yksinään. Jopa neljännessä kerroksessa olevat asukkaat havahtuivat tähän ääneen ja tekivät asiasta ilmoituksia isännöitsijälle. Kyseessä ei ollut edes kaikista kovaäänisin koira...

Tosiaan myös tuo asia mistä jo joku aiemmin mainitsikin, että pienenkin tavaran pudottaminen esim. parkettilattialle saattaa kuulostaa tosi isolle äänelle alakerran asuntoon.

Tilanne saattaa myös olla se, että asunnossasi on ennen asunut "häirikkö" ja tietääkö tämä pattereita sinulle koputteleva henkilö, että asunnon asukki on vaihtunut? Mitäpä jos hän luulee, että sama häirikkö asuu kämpässä edelleen ja huomauttelee hänelle jatkuvasti asioista?

Sinuna en ehkä lähtisi kostamaan patteireiden naputteluja vaan juttelisin muiden talon asukkaiden kanssa ja ohimennen kysyisin, että onko heillä ollut mitään ongelmaa kyseisen asukkaan kanssa? Ja sitten ottaisi asian tiimoilta isännöitsijään yhteyttä ja saattaisin asian esim. yhtiökokouksen käsiteltäväksi.

Nämä asiat ovat aina kinkkisiä juttuja, sillä asioihin on aina olemassa vähintäänkin ne kaksi näkemystä. Toinen väittää etten ole aiheuttanut häiriötä ja toinen taas väittää että olet juurikin niin tehnyt.

Naapurille kunnon makkara suuhun,jos sattuu olemaan hurja puumanainen.Kyllä se siitä rauhoittuu,kun saa imeä ja ottaa lastin poskeensa.Näin olen toiminut ja se on todellakin tehokasta,jos jokin yksinäinen narttu hakkaa pattereita.

Usein vaan tulee harmia,kun haahka sitten hakkaa yhtenään oven takana ja kerjää lisää...

Olin aikoinaan oikeudessa vastaamassa kun alakertalaiset tuhosivat VVO:n asuntoa ja se sumatralaisporukka syytti minua häirinnästä. Kun se jengi hakkasi ulko-oven paskaksi niin sitten vasta oikeus totesi syyttömyyteni! stalingrad hans...

Liimaa lukkoon.

Kerrostaloissa on paljon juuri tuonkaltaista porukkaa. Olemme muuttaneet usein ja aina uudessa asuinpaikassa on sattunut meidän yläpuolellemme joku yksinäinen naishenkilö., joka on häiriköinyt jatkuvasti. Kyse ei voi olla enää huonosta tuurista. Itse emme aiheuta tahallamme häiriötä. Häiriköt ovat vieläpä toimineet kaikki saman kaavan mukaan. Välillä en ole voinut uskoa, että tämä voi olla totta. En ole vainoharhainen, minusta voisi tulla sellainen tämän perusteella. Nyt häiriköi n. 90 v. mummeli, joka ei siedä mitään ääniä. Mummo itse kyllä metelöi railakkaasti. Jo ensimmäisenä iltana , kun olimme muuttaneet, mummo pisti pystyyn kunnon shown. Meteliä piisasi. Touhu jatkui muutaman kuukauden. Sitten tein ilmoituksen isännöitsijälle. Isännöitsijä tuumasi vaan, että mummolla on alzhaimerin tauti. Selvä. Tauti ei kuitenkaan vaikuta mummon käytökseen, koska hän on niin tolkuissaan, että osaa ajoittaa häiriköintinsä oikeaan aikaan eli iltamyöhälle ja yölle, jolloin olemme nukkumassa. Muutenkin häiriköinti on tahallista. Asiaa käsiteltiin taloyhtiön kokouksessa ja vähän aikaa olikin hiljaista, kunnes touhu taas alkoi uudestaan. Nyt olen karjaissut ämmän aina hiljaiseksi, kun hän häiriköi. Se tuntuu tehoavan parhaiten. Toisia asukkaita touhu ei häiritse. Olen kysellyt kuuluuko heille mölinä, kun tv huutaa jne,,, mutta ei kukaan ole koskaan kuullut mitään . Eipä tietenkään.
Odotamme muuttoa toiselle paikkakunnalle ja lasken päiviä siihen. Se on tosin vasta parin vuoden päästä. Mutta sitä kannatta odottaa.

Olet tullut kännissä jatkoille. Mölynnyt kovaäänisesti humalassa itse sitä tajuamatta. Sitten paneskellut niin, että sänky rymisee. Myönnä pois vaan.

Sitten olet heitellyt puupalloa pitkin lattioita tuntitolkulla. Ehkä naapurisi on nukkunut yövuoron jälkeen.

Niin, että kuka se häirikkö on?

Kyllä se on niin että yhteisössä järjestyssääntöjä täytyy noudattaa, ja niissä (yleensä) lukee, että häiriköinti on kielletty taloyhtiössä. Täytyy nämä "normaalin elämisen äänet" osata säätää sille tasolle, että ne EIVÄT tuota häiriötä naapureille. Tämä ei ole läheskään selvää ollenkaan kaikille, etenkään nuoremmille, vapaan kasvatuksen saaneille perheenisille ja -äideille.

Vielä kun nykynuorille ei saisi edes sanoakaan mitään negatiivista, aina pitäisi vain kehua, miten hyviä ja fiksuja ovat, vaikkeivat olisikaan.

On maailma muuttunut erikoiseksi.

Meidän taloyhtiössä kuitenkin onneksi on iäkkäämpiä osakkaita hallituksessa, ja he kyllä pitävät nämä "normaalin elämän äänien" tuottajat kurissa ja herran nuhteessa.

Isännöitsijä laittaa nopeassa tahdissa kolme varoitusta ja sitten asunto otetaan taloyhtiön haltuun määräajaksi, jos ei muiden huomioon ottaminen häiriköille sovi.

Kyllä kerrostalossa asuminen vaatii toisen ihmisen ymmärtämistä ja äänet ovat joka kerrostalossa. Kaappikello seinällä kuuluu naapuriin ja silloin sinä lakiin tukeutuva saat kostaa naapurille lakien puitteissa , kunhan muistat hiljaisuusajan. Pienistä ei pidä naputtaa, jos on hyvä asunto.