kostamus --> kalevala (uhtua)

Dobroje utra!

Harmi, kun kukaan asiantuntija ei nyt ole jakamassa tietojaan sinulle vastauksena!

Suulaana naisena minun on sitten pakko kirjoittaa, vaikka en oikein mitään tiedäkään..
Viime kesänä heinä-elokuun vaihteessa, kun bussissa olin kyydissä, tie oli kyllä ihan siedettävä. Kuoppainen tosin, joten täristystä riitti, mutta kun oli kuivaa ja vauhti rauhallinen niin hyvin kyydin kesti.
Jonkinlaista tietyötä oli myös tekeillä (levennystä?), mutta se ei matkaa haitannut.
Ainoastaa Uhtualta lähtiessämme, kun piti mennä Röhönrantaan, ilmeni painorajoitettu (8 tn?) silta(työmaa), josta käännyimme takaisin (siis bussia ei olisi kestänyt ja kuorma-autot myös näyttivät kääntyvän takasin).
En osaa paikannimiä enkä muista kilometreja (olinhan ensimmäistä kertaa)!

Reittimme kulki Kostamuksesta Uhtualle Jyskyjärven kautta.

Toivotan kuitenkin mukavaa reissua ja mielenkiintoista siellä ainakin on; aikaa vaan pitäisi olla runsaasti (itse vain puoli päivää kummassakin kaupungissa viipyneenä, mikä on aivan liian vähän)!

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/84275-karelia-enpi-cbc-vienan-karjalan-valtavayla

Tuosta linkistä voi lukea tiehankkeesta, jonka tarkoitus on parantaa nimenomaan Vuokkiniemen ja Vuonnisen kautta Uhtualle menevää tietä. Kostamuksesta Uhtualle pääsee nyös Jyskyjärven kautta, matka tosin on noin 80 km pitempi. Kumpikin reitti on aina ollut ajettavassa kunnossa milloin olen kulkenut. Se on asennekysymys.

Kuljin viime kesänä reitin Uhtua-Vuonninen-Ponkalahti-Vuokkiniemi-Kostamus bussikyydillä.

Vuonnisesta etelään, Ponkalahteen vievä 25 kilometrin mittainen tie on haasteellinen. Jyrkät mäet, kiperät mutkat, satunnaiset sortumat sekä yllättävät vastuuntulijat vaativat tavanomaista enemmän tarkkaavaisuutta. Etenkin keväällä lumien sulettua pitää olla varovainen, sillä virtaamat ovat saattaneet nakertaa teitä paikoin.

Koko tie Vuonninen–Vuokkiniemi–Kostamus on röykkyisää hiekkatietä, 20–60 km/h.

Yleistä:

- kuivalla kelillä Vienan tiet pölyävät paljon, ja tiestö on pääosin viitoittamatonta

- tiet ovat pääosin hiekkateitä. Eräin paikoin voi alle ilmestyä kulunutta asvalttiakin

- yläkyltit ovat enimmäkseen venäjänkielisiä

- kirjoituspöydän ääressä tiestön kunnon arvioi helposti väärin ja suunnittelee liian pitkiä päivätaipaleita

- päivämatkaksi Vienassa riittää varsin hyvin parisataa kilometriä etenkin, jos haluaa tutustua kyliin, paikkoihin ja kohteisiin

- IKEA Swedwoodilla on huonekalutehdas Kostamuksessa ja laajat 250 000:n kuutiometrin hakkuuoikeudet Vienassa. Tämä tarkoittaa sitä, että teitä pyritään pitämään kunnossa puuhuollon turvaamiseksi. Toisaalta raskas liikenne voi muuttaa tienpinnan nimismiehen kiharoille.

Venehjärvelle lähtee Ponkalahdesta 12 kilometriä pitkä ja erityisen hyväkuntoinen, ”punkaharjumainen” hiekkatie. Se kulkee järvien ja lampien välissä. Alkupäässä tietä, sen eteläpuolella, on Peililampi, kirkasvetinen suuri lähde.

Tien pinta on sileä ja hyvälaatuinen siksi, että Venehjärvellä asuvat Lesoset ylläpitävät tietä muun muassa vetämällä traktorin perässä suuria traktorin renkaita lappeellaan tietä pitkin. Kun tällä metodilla tien ajaa säännöllisesti päästä päähän, kelpaa siinä isoillakin busseilla kulkea.

Venehjärvi on vanha tietäjien ja karhunkaatajien kylä ja avara vaaramaisema järven rannalla. Muun muassa I. K. Inha kuvasi Venehjärveä siellä käydessään vuonna 1894.

Venehjärvi on Lesosten suvun kotikylä.
Kylän primus motoreina ovat pariskunta Santeri ja Nina Lesonen.

Jos matkalainen haluaa syötävää ja juotavaa, tarjolla on etukäteen tilattavissa kahvia tai ruokaa sekä kotimajoitusta max 50 hengelle. Santeri Lesosen puhelin: 7 921 4502 152 (välillä kentän ulkopuolella), ja siitä alkaa järjestyä.

Mutta Venehjärvelle voi mennä ilman etukäteisilmoitusta tai ostopakkoa paikkaa vaan silmittelemään.

Kylässä on tsasouna ikivanhassa pyhässä männikössä sekä kalmisto toisaalla niemessä.

Vanhaa pokkouhrijuhlaa, jossa pässi nyljetään ja veri vuodatetaan tsasounan portailla, vietetään joka vuosi elokuussa 27. päivänä. Kyse on puolipakanallisesta rituaalista (ja kyläjuhlasta), johon kokoonnutaan laajemmalta alueelta, nuoret ja vanhat.

Rituaalissa pokon eli pässin lihat keitetään padassa. Vain miehet saavat syödä lihoja. Naisille on varattu perunaa, muikkuja, suolaa ja vihanneksia.

- Tollonjoki, Vuokkiniemi -

Kostamuksesta noin 45 kilometriä ja yhdeksän kilometriä ennen Vuokkiniemeä tie ylittää Tollonjoen. Sillan kohdalla, joen rannalla on vanha kalmisto (kalmismaa, kalmismua), jota kannattaa käydä vilkaisemassa.

Vienassa yleisesti kalmismaan merkkinä ovat taaja ja korkea kuusikko tai männikkö, joka on jätetty vainajia suojaamaan. Kalmismaa sijaitsee yleensä yksinäisellä paikalla vesien äärellä, mutta kuitenkin asutuksen välittömässä läheisyydessä.

Kalmismaalla vainaja laitettiin ja laitetaan maan pinnalle puusta tehtyyn pieneen ”majaan”, josta hän siirtyi osaksi muuta luontoa.
Pientä puumajaa sanotaan grobnitsaksi tai kropnitsaksi tai grobuksi.
Sen itäpäässä on risti tai pylväs.

Tollonjoen kalmismaalla kaikki matalat kummut ovat maatuneiden grobnitsojen paikkoja. On kohteliasta ja hienotunteista olla tallomatta niitä tai seisomatta niillä. Grobnitsa ja vainaja sen sisällä maatuvat yhdessä - siis maan pinnalla - noissa vanhoissa kummuissaan.

Yleiskuva Tollonjoen maisemasta on seuraavassa kuvassa. Kalmismaa on tien ja joen kainalossa lähimpänä katselijaa:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=15&with_photo_id=58178526&order=date_desc&user=6270345

Tollonjoen uusi silta:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=58&with_photo_id=17146876&order=date_desc&user=748824

Grobu eli grobnitsa on puusta rakennettu pientä majaa muistuttava hautamuistomerkki.

Tavallisesti grobu rakennetaan samalla tavalla kuin perinteiset hirsirakennukset. Hirret salvostetaan ja räystäslaudat koristellaan erilaisilla puuleikkauksilla. Tollonjoen grobuja:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=3&with_photo_id=11530501&order=date_desc&user=1536381

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=4&with_photo_id=11530393&order=date_desc&user=1536381

Alun perin grobulla lienee ollut myös käytännöllinen tarkoitus.
Se suojasi kuolleen ruumiin siihen saakka, kunnes pappi tuli kylään ja vainaja voitiin siunata. Grobu suojasi ruumista villieläimiltä, ja samalla ruumista voitiin säilyttää ulkona poissa sisätiloista, missä se olisi pian haissut ja mädäntynyt.

Vuokkiniemellä on vajaat 500 asukasta. Pääosa heistä on vienankarjalaisia.

Ns. Onitsin museotalo sijaitsee harjun takana. Talo on entinen kestikievari. Onitsin talolle menevän tien varrella sijaitsee harjun itäpäässä Miihkali Perttusen runonlaulajapatsas, kuva:

http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img3111730.jpg

Kyseessä on kopio, jonka Arhippa Perttusen Säätiö pystytti Vuokkiniemelle vuonna 1991. Alkuperäinen patsas on Joensuussa, Karjalantalon edustalla.

Perttusen patsaan on veistänyt Alpo Sailo valokuvan perusteella.
Sama Sailo on tehnyt Sortavalan jyhkeän Runonlaulajapatsaan.

Vuokkiniemen kyläkauppa ja torimyymälä ovat keskustassa.
Siellä notkuvat myös vanhat juoppolallit pummailemassa.

Vuokkiniemen kohdalta lähtee tieura länteen, kohti Raatetta ja Suomussalmea. Kyseistä uraa pitkin vihollisdivisioonat tulivat Talvisodassa Suomeen.

Jatkosodassa samaa uraa pitkin itään hyökkäsi Suomen armeijan
urhollinen 3. Divisioona. Eteneminen jatkui Vuokkiniemeltä ohti Uhtuaa, ja kaukotavoitteena oli Vienan Kemi.

Kostamuksesta on noin 150 kilometriä Uhtualle, ja noin 55 kilometriä ennen Uhtuaa on Vuonnisen kylä. Se sijaitsee Kuittijärven lahden pohjukassa.

Kylä määriteltiin Neuvostoliiton aikana perspektiivittömäksi, eikä sen infrastruktuurin eikä palveluiden ylläpitoon satsattu. Entisen kylän alueella onkin nyt jäljellä vain isohkot niittyaukeat.

Vuonnisen ”keskustassa”, vanhan kalmismaan päällä, on sodan jälkeen rakennettu kulttuuritalo ja entinen rajavartiolaitoksen kasarmi.

Tie Vuonnisesta Uhtualle on kovapintaista hiekkatietä. Kylästä noin 13-14 kilometrin päässä on Korpijärvestä laskevan joen ylittävä maantiesilta.
Sillalta 15,5 kilometriä Uhtuan suuntaan on ”Lotta Lunkreenin kanttiini”, eli sodanaikainen sotilaskoti.

Kanttiini oli aika iso, noin 40 metriä pitkä rakennus, joka oli osaksi kaivettu maan sisään. Paikka löytyy siis em. matkan päästä sillalta, kun pienen hakkuuaukean laidasta lähtee etelään vanha metsäautotie. Tätä tietä kun kulkee 200 metriä, kanttiinin kuoppa jää vasemmalle puolelle (ennen tien varressa olevaa hakkuuaukkoa oikealla).

Karttakuva kohteesta, tarkka paikka on keskellä ruutua valkean ristin kohdalla:

http://wikimapia.org#lat=65.2561317&lon=30.7634783&z=15&l=17&m=b

Lunkreenin kanttiinilta pari kilometriä Uhtualle päin on tien eteläpuolella puolen kilometrin - kilometrin päässä Eldankajärvi.

Noin 15 kilometriä ennen Uhtuaa ovat Kis-Kis –kukkulat.
Niiden tasalla kulkivat asemasodan rintamalinjat Jatkosodassa.
Tukikohdat ”Makkara” (suomalaisten) ja ”Muna” (venäläisten) ovat näillä main, tien eteläpuolella.

Sota-ajan laulusta tuttu Eldankajärvi (Озеро Верхнее Елланка) näkyy tässä karttakuvalla:

http://wikimapia.org#lat=65.2444893&lon=30.8099556&z=12&l=17&m=b

Järvessä sinällään ei ole mitään ihmeellistä; se on tavanomainen pusikkorantainen erämaajärvi. Meille suomalaisille Eldankajärvellä on kuitenkin iso nostalgia-arvo.

Vienan Karjalaa koskevaa tietoutta on tullut mukavasti nettiin.

Netin aarrearkusta kukin matkailija voi ammentaa evähiä tarpeensa mukaan.

Kostamus-Vuokkiniemi-Vuonninen-Uhtua -tietä reissaava voi hyötyä suuresti Vuokkiniemi-seuran sivustosta. Seura järjestää myös matkan Vuokkiniemeen elokuussa 2012. Lisäksi sivustolle koottu linkkilista voi olla hyödyllinen monille:

http://www.vuokkiniemi.net/

Laajemmin Vienan Karjalaa esittelee tämmöinen sivusto:

http://www.vienankarjala.net/

Tuumasta toimeen, matkaan vaan ja lykkää raporttia sitten tänne.

Median mukaan tie Kostamus-Vuonninen on ollut parannustöiden kohteena.
Uutta pintaa syntyy kuulemma kilometri päivässä:

http://yle.fi/uutiset/vienan_paavayla_kunnostuu_kilometrin_paivassa/6236401

Kuka on kulkenut tuolla suunnalla viime viikkoina, millaista valmis osuus on henkilöautonäkökulmasta? Millä paikkeilla suurinpiirtein työn painopiste on näinä päivinä?

Jos kuka haluaa vuokkiniemeen mennä ja särkeä mahdollisesti autonsa, ellei osaa vauhtia hillitä... Nimittäin melko kavala tie. Isoja kuoppia, siellä täällä, välillä pidemmänkin matkaa parempaa. Ei tie mahdottomassa kunnossa ole, mutta en suosittele ajamaan enempää, kuin 60km/t, ellei tie näytä hyvältä. Aurinkoisella säällä kuoppia ei puiden varjojen takia edes kunnolla näe. Liikennettä tiellä ihan kohtuullisesti. Sillalla kannattaa ajaa suht hiljaa. Lähellä vuokkiniemeä oli tiessä ainakin elokuussa 2016 jonkinmoinen railo, ja jyrkemmässä alamäessä lähestyttäessä tehdasaluetta vesi uurtanut tietä. Mietin muuttaisiko tien asfaltointi mitään, ja olisiko se kannattavaa.

Meinaatko ihan itseksesi ajella vai millaisella porukalla?

Itse oon ajattelut lähteä helmikuussa Uhtualle. Porista oon lähös