Mustassa yössä....

lepakot lentää
harakat istuu lehdettömissä
puissa ja nauraa

yö oli painajainen
paholainen
pelkäsin sen nielaisevan minut
suureen kitaansa

heräsin viimehetkellä
ja muistin sinut

jostain kaukaa saapui valo
tutuissa vaatteissasi
Ilmianna
Jaa

10 Vastausta


Hieno, hieno runo! Runot (ja musiikki) ovat hienoimmillaan silloin kun se sisältää sekä sanomaa, tunnelmaa että jonkilaista rytmiikkaa tai soljuvuutta. Tässä oli ne kaikki :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kiitos vastauksestasi, omasta mielstäni tässä olisi ollut
parantamisen varaa, varsinkin loppua kohti. Silti oli
kiva kuulla mitä siitä itse tykkäsit.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Totta:
Tunnelma iskee heti ensimmäisessä säkeessä painajaismaisesti ja kuvaus tiivistyy jatkossa.

Runon selkeä ja pelkistetty rakenne on tiivistempoinen ja sieppaa lukijan heti omaan tunnelmaansa.

Runon tempo on nopeasti vaihtuva. Painajainen muuttuu hetkessä. Oikeastaan viimehetkessä helpottavaan havahtumiseen ja kauniisiin muistoihin, jotka tuovat valon tuohon yön synkkään pimeään hetkeen.

Lyhyessäkin runossa voi olla ja onkin tarina. Tarina, joka syntyy lukijan mielessä ja on syntyvissä mielikuvissa pidempi kuin itse runo. Pidempi ja mielenkiintoisempi.
Tarina ottaa rakennusaineensa runon viitteistä ja muovautuu lukijan omiin tunnelmiin.
Ei ninkään selkeän yksinkertaisina sanoina, vaan pikemminkin utuisina monitahoisina mielikuvina, jotka hakeutuvat runon tarinaksi vailla tarkoin määriteltäviä yksityiskohtia.

Runo on luovuuden tuote ja sen kauneus on löytäjän palkinto.
Runon kauneus voi olla romanttinen elämys, tai voimakkaiden tunteiden tyrskyävä meri. Se voi olla sanojen äärettömyys, lauseiden avaruus ja se voi olla kaipuun haikeus, se voi olla mitä vain.
Se voi olla sanotut sanat, tai se voi olla juuri ne sanat, joita ei sanota.
Ei kai runon kauneudelle rajoja ole ja sinun luovuutesi osaa käyttää tuota rajattomuutta.

Kiitos!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Oikeastaan tämä on jo kirjoitettu vuosia sitten, jonkinverran
päivitettynä vain. Kesän valoisten öiden jälkeen mun on vaikea
tottua pimeisiin öihin ja heräsinkin painaisuneen enkä uskaltanut nukkua
ennenkuin aamu alkoi sarastaa. Siitä tämä runo jolle annat liiankin hyvän
palautteen. Niinkuin tuossa edellä jo mainitsin, tuo lopuusäkeistö
jäi jotenkin töksähteleväksi.

Kaunis kiitos taas kerran Ceero!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Wautsi, olipa hieno runo.
Turhan sanahelinän sisään on helppo piilottaa se, ettei ole mitään sanottavaa.
Muutamalla sanalla voi kuvata kaikkeuden.
Tulipa mieleen Edith S.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kiitos sanoistasi minuuteni ja siitä että yleensäkään luit ja
vastasit siihen ja kiva kun pidit, tuosta lopusta huolimatta jossa
rytmi ikäänkuin muuttui.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Pidin, mutta en osaa selittää miksi. Ehkä ei aina tarvisekaan :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Niin käy minullekin usein, pidän lukemistani runoista mutta
olen huono kommentoimaan mikä niissä viehättää.

Se että pidit riittää hyvin.

Kiitos DBW! .
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Sankari pelastaa neidon pahan unen pauloista.

Pidin runosta paljon, kiitos!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kiitos itsellesi palautteesta. Koen pimeät yöt melkein ylitsepääsemättömänä
painajaisena jonka vain valon tulo pelastaa, elikkä valo on sankarini tässä
runossa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Mustassa yössä....

lepakot lentää
harakat istuu lehdettömissä
puissa ja nauraa

yö oli painajainen
paholainen
pelkäsin sen nielaisevan minut
suureen kitaansa

heräsin viimehetkellä
ja muistin sinut

jostain kaukaa saapui valo
tutuissa vaatteissasi

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta