Valikko

Rakkausrunot

Kynäiletkö itse rakkausrunoja? Jaa kauneimmat säkeesi tällä palstalla tai keskustele lyyrikoiden tuotannosta. Tutustuthan kuitenkin Suomi24:n käyttöehtoihin ennen kuin julkaiset tekstisi palvelussa. Keskustelua runoudesta löydät myös Runot-palstalta.

ALOITA UUSI KESKUSTELU


Keskustelut

19.04.2015
Minä ja metsänneito
Olen kirjoittanut tätä runoa pikkuhiljaa, eikä se pääätöksessään ole vieläkään. Aiemmin olen julkaissut tämän ihastukselleni ja Suhteet - Ihastuminen -palstalla. Täällä tämä lienee enemmän omassa ympäristössään. Toivottavasti tykkäätte. Kohtaanko sinut, metsänneito, kastehelmiä hiuksissasi, silmäsi kuin metsän peili, tutkimaton mysteeri. Sylisi täynnä metsän kukkia, kieloja, vuokkoja, metsätähtiä. Emme vaihda sanaakaan, sillä katseemme riittävät kertomaan kaiken. Sinä katsot silmiini, taivaan sineen - syvyyteen ja välillämme on maan ja taivaan liitto. Istuudumme alas sammalen peittämälle kivelle, vanhemmalle kuin ihmiskunta. Minulla on kori. Olen poiminut siihen marjoja matkani varrelta, mustikoita, vadelmia, metsämansikoita. Pyydän sinua maistamaan, "nämä ovat sinun, metsänneitoni" sanon ja ojennan koriani. Sinä otat marjoja käteesi ja hymyilet vihreät silmäsi loistaen. Kuinka kauniit ovatkaan nuo silmät! Katson, kun poimit marjoja kämmeneltä suuhusi. Näen sinun hymyilevän sydämelläsi marjojen maku. Aamun aurinko on jo kivunnut korkealle, kaste nousee usvaverhona, kuin esirippu taivasta kohden. Hiustesi kastehelmet kimaltelevat, timanttien lailla jääden koristeiksi hiuksiisi.. Nostat katseesi ja katsot minuun. Katsot syvemmälle silmiini, sieluuni kuin kukaan aiemmin. Tunnen, kuinka tutkit minua, käyt tieni, kaikki kulkemani polut. Näen silmissäsi ymmärryksen, lohdun. Olen avoin kuin taivas sinun edessäsi. Tunnen pakahtuvani tähän tunteeseen. Pelkään ja toivon, haluan uskoa. Painan pääni alas kuin tuomiotasi odottaen. Silmät suljettuina odotan, oletko siinä, kun ne avaan? Toivon tuntevani kätesi leukani alla, nostaen katseeni ylös, silmiisi. Toivon, että hymyilet, kumarrut puoleeni ja suutelet otsaani. Mutta pelkään, ettet ole siinä, että olet kadonnut, usvan lailla aamuarinkoon, ääneti, vaieten. Tahdon uskoa, ettet ole mennyt, että olet siinä vielä, kun aurinko jo laskee ja usva laskee. Tahdon uskoa, että olet oppaani, minne ikinä metsä minua viekin.
4
Viihde ja kulttuuri > Kirjallisuus > Rakkausrunot

Sivu /2436