Luftwaffen sotavalheet ilmavoitoista

Samalla kai paljastuu valheeksi ne osasto Kuhlmeyn väitteet siitä että hävittäjäpommittajiksi tarkoitetut FW-190 Jabo-koneet siinä samalla kun tuhosivat parisataa vihollispanssaria yhdessä Stukien kanssa olisivat kuin lonkalta ampuneet alas 150 viholliskonetta.

Höpö höpö. Kyllä olisi jo korkea aika kumota koko Kuhlmey-myytti ainakin noiden tuhottujen tankkien ja alasammuttujen lentokoneiden määrissä. Tankkien osalta totuus lienee että tuskin pariakymmentä useampaa tuli tuhotuksi ja nekin tekivät Stukat. Vihollislentokoneita lienevät maataisteluihin keskittyneet Jabot ampuneet alas joitakin kymmeniä.

Saksa, Neuvostoliiton tavoin totalitaarisena valtiona, loi hävittäjä-ässä kultin jota käytettiin propagandavalttina. Aivan samalla tavalla liioittelu absurdilla tavalla myös Neuvostoliitto tuhotuista "fasistilentokoneista" ja tankeista.

Nyt olisikin kiinnostavaa tietää kuinka paljon suomalaiset lentäjät valehtelivat omista ilmavoitoistaan. Jos valehteleminen onnistui Lahden MM-hiihdoissa niin miksei sitten sotien aikana 1939-44?

jenkkipommareiden ilmoittamat sakujen tappioluvut ovat mielikuvitusta.

Todettakoon vielä, että ilmatorjunnan osuus alasammutuista pommikoneista oli pieni.

Itärintaman suuret pudotusluvut ovat totta, kunnes toisin todistetaan.
Tosin puolet neuvostokoneiden tappioitsa johtui heikosta laadusta.

"Tutkimukset jotka paljastavat Luftwaffen lentäjien väitteet vahvasti liioitelluiksi."

Samat tutkimukset olisivat paljastaneet KAIKKIEN MAIDEN LENTÄJIEN väitteet vahvasti liioitelluiksi, jos asiaa olisi vain vaivauduttu tutkimaan.

Erityisen pahasti liiottelivat USA:n pommikoneampujat! Tiettynä päivänä vuonna 1943 tehdyllä pommitysretkellä ampujat ilmoittivat tuhonneensa 52 Luftwaffen hävittäjää. Todellisuudessa niitä putosi oikeasti 2 kappaletta!

Englannin ilmataistelussa 15.9.1940 RAF ilmoitti tuhonneensa 185 saksalaista konetta. Niitä putosi todellisuudessa vain 56 kappaletta!

Myös USA:n hävittäjien ilmoitukset olivat epäluotettavia. Kirjassaan 'Suuri sirkus' Pierre Clostermann kertoo jenkkilentäjästä, joka ilmoitti yhden ainoan sotalennon aikana Euroopassa tehneensä 6 pudotusta. Taistelukertomuksenperusteella Brittien kriteereillä ei olisi myönnetty yhtäkään pudotusta.

Sama vika vaivaa erityisesti venäläisiä ilmoituksia. Esim. Talvisodan ilmataisteluissa on useampikin neukkulentäjä ilmoittanut tuhonneensa kerralla 2 Fokkeria. Todellisuudessa kahta Fokkeria samassa ilmataistelussa ei menetetty kertaakaan!

Hiljakkoin julkaistiin suomeksi käännettynä amerikkalaisen Donald L. Caldwellin kirja 'JG 26 - Kanaalin ässät'. Kirja kertoo saksalaisesta JG26-laivueesta, joka taisteli koko sodan lännessä. Kirjailija oli vaivautunut tarkistamaan jokaisesta taistelusta sekä ilmoitetut että todelliset pudotukset ja ainakin JG26:n kohdalla ne pitivät jokseenkin paikkansa. Joukossa oli toki myös joitakin liioiteltuja esityksiä, mutta niitä löytyi myös vastapuolen esityksistä samoista taisteluista.

Lännestä näitä asioita pääsee tarkistamaan. Olisi mielenkiintoista nähdä Venäjän arkistojen aukeaminen ja tarkistaa esim. maailman eniten pudotuksia tehneen majuri Erich Hartmannin pudotustili venäläisiä tilastoja vastaan. Hartmann pudotti uransa aikana 352 venäläiskonetta, joka lienee maailmanennätys.

Suomi menetti jatkosodassa sotatappioina 208 omaa konetta. Niistä 86 ampui vihollishävittäjä ja 66 vihollisen ilmatorjunta. Loput 56 tuhotuivat taisteluissa muulla tavoin tai sitten vihollisen hävittäjä- tai it-osuudesta ei ole selvyyttä.

Kun lisäksi huomioidaan että noissa 86 tapauksessa osa oli sellaisia ettei vihollisen lentäjä voinut millään todentaa että suomalainen kone todellakin putosi voidaan olettaa että ehkä kolmasosa n. 70 oli sellaista tapausta jossa NL:n ilmavoimien lentäjä saattoi rehellisesti väittää ampuneensa alas suomalaiskoneen. Luulenpa että heidän ilmoituksensa alasammutuista suomalaiskoneista oli ainakin kymmenkertainen.

Tällainen nimittäin oli Kannaksella 1944 ilmataisteluissa suomalaisten menettämien Bf-109 koneiden todellisen määrän ja neuvostoliittolaisten väitteiden välinen ero. Lentäjät nimittäin väittivät ampuneensa alas 180 suomalaista hävittäjäkonetta tai pommikonetta. Todellinen lukema bf-109 koneiden osalta oli 14. Pommikoneita menetettiin Kannaksella vain muutamia eikä yhtään silloin kun suomalaiset saattohävittäjät olivat mukana matkassa.

Jos olisin ollut venäläinen hävittäjälentäjä olisi väittänyt myös ampuneensa alas useita viholliskoneita. Tarpeeksi paljon valehdeltuani ja hyvillä henkilösuhteilla olisin kenties päässyt koulutuskeskukseen uusien lentäjien kouluttajaksi kunniamitalit rinnassa.

Jatkosodan päätyttyä eräät NL:n ilmavoimien lentäjät joutuivat tosin kiusalliseen tilanteeseen kun Valvontakomissio pystyi lukemaan että suomalaiset olivat menettäneet hyvin pienen osan siitä konemäärästä minkä NL:n lentäjät olivat väittäneet ampuneensa alas. Samoin Helsingin pommituksesta vastaavat upseerit olivat kiusallisessa tilanteessa kun tuhot pääkaupungissa olivat perin vaatimattomat.

On muuten kummallinen juttu kuinka lentäjiä jotenkin pidetään jonkilaisen ritaruuden, suoraselkäisyyden ja rehellisyyden perikuvina. Kenenkään päähän ei saata mahtua se ajatus että velmut valehtelisivat omaksi edukseen. Tietenkin on helppo sysätä syy sille että saman alasammutun viholliskoneen laski ansiolistoille useampikin lentäjä sekä ilmatorjunta. Mutta kun arkistot paljastavat senkin että alasampumisia ei ole voinut tapahtua siitä yksinkertaisesta syystä että mitään viholliskoneita ei sinä päivän, siihen päivänaikaan ja sillä alueell ollut edes lentämässä.

Kaikki liiottelevat saavutuksiaan ja vähättelevät omia menetyksiään se on fakta. Palstan korkkaripoikien mielestä vain suomalaisten kertomukset kymmenkertaisista voittosuhteista ovat pelkkää faktaa.

Mikä harmi ettei neuvostoliittolaisia LUOTETTAVIA tietoja heidän laivueidensa tappioista Suomen suunnalla 1939-44 ole saatavissa. Saataisiin selville pitääkö ja kuinka paljon nuo suomalaisten lentäjien ja ilmatorjunnan väitteet n. 3 000 alasammutusta viholliskoneesta paikkaansa. Nimittäin vaikka NL olisi menettänyt tuon vastaavan määrän sotatappioina niistä osa olisi menetetty joka tapauksessa muista kuin suomalaisten sotatoimista johtuen. Menettihän suomalaisetkin noin neljäsosan ilman että venäläinen it tai lentotoiminta olisi sen aiheuttanut.

Jos siis suomalaiset olisivat olleet rehellisiä olisi NL:n pitänyt menettää Suomen suunnalla sotatappioina 4 000 - 5 000 lentokonetta talvi- ja jatkosodassa.

voisi lopettaa valehtelunsa

"Suomen lento-osasto (todelliset):
- (ei tappioita)

Venäläisten väittämät ilmavoitot:
7 kpl Brewsteria ilmassa, 4 kpl Bresteria maassa

Hyökänneestä joukosta luutnantti V.I.Salomatin ilmoitti tuhonneensa 5 kpl Brewstereita ja hän sai 22.2.1943 Neuvostoliiton Sankarin arvon."

Misät suunnasta ne suurimmat valeet mahtavat tulla ja ketkä niitä kannattavat?

Ei ole epäilystäkään siitä että venäläiset olivat suurimpia valehtelijoita. Mutta lienee syytä otaksua että Saksa - totalitaristinen valtio - käytti myös propagandistisiin tarkoituksiin väitteitä saksalaisten muka alasampumista lentokoneista.

Tämä alkoi eteenkin Taistelu Englannin jälkeen kun Göring hyökkäsi hävittäjälaivueita johtavien komentajien kimppuun pettyneenä siitä ettei Englantia kyetty nitistämään. Tämän seurauksena alkoi saksalaisten hävittäjälentäjien ja eteenkin organisaatioiden tapa nostaa ilmavoittolukemia ylöspäin.

On valitettava asia ettei NL:sta saatu koskaan todella luotettavia arvioita omista tappioista. Silloin olisi selvitetty minä päivinä ja kuinka paljon suomalaiset lentäjät ja IT liioitteli omia lukemiaan. On jokseenkin varmaa että tällaista liioittelua on tapahtunut - eteenkin kiivaiden taistelujen aikana jolloin lentäjien oli suorastaan mahdotonta saada selvää mikä kone tuli ammuttua. Samoin päällekkäisyyksiä on tapahtunut paljon. Kaikkein selvin on tietysti yksi yhtä vastaan tilanne jossa esim. siipimies ei puuttunut taisteluun ollenkaan.

Jatkosodassa suomalaiset menettivät 86 lentokonetta vihollisen hävittäjäkoneiden alasampumina ja 66 ilmatorjunnan alasampumina. Muut sotatoimitappiot olivat 63 konetta. Esim. pommikoneita menetettiin kaikkiaan 72 kpl mutta niistä vain 32 ampui alas vihollisen hävittäjät tai ilmatorjunta.

Venäläiset lentäjät keskustelivat ilmassa usein alasampumistaan suomalaiskoneista (suomalaisten radiokuuntelun mukaan) vaikka suomalaiset olivat jo aikoja sitten palanneet kentilleen menettämättä yhtään konetta.

On täysin selvää että neuvostojärjestelmässä tällainen valehtelu niin että korvat heilui oli lentäjille ja laivueiden johtajille hyvin hyödyllistä. Muuten monet upseerit olisivat saaneet niskaansa kuulan.

Tiedetään tällainenkin tapaus:
Pommitusretkellä Ranskaan amerikkalaiset lentävät linnoitukset ampuivat alas 54 saksalaista konetta. Koneiden ampujat kirjasivat siis 54 pudotusta.
Saksalaiset menettivät todellisuudessa taistelussa 2 Fw-190 konetta.

suomessa myönnettiin ansiomitali merilentäjälle, koska tämä oli upottanut kolme sukellusvenettä ... yksikään ei oikeasti uponnut ("upotti" muuten saman veneen kahdesti vaan eri päivinä)

Kaikki liioittelivat.
Totta on sekin että n.60% konetappioista tulee teknisestä viasta.
Tosin: jos joku on osunut yhdelläkään luodilla koneeseen: se voi kirjata sen voitokseen.
...Tom Hanks voitti Normandiassa ampumalla pistoolilla Tiikerin

Suomalaiset "menettivät" jatkosodassa yli 500 lentokonetta mutta niistä 215 oli varsinaisia taistelutappioita. Ja niistäkin todennäköisesti vain reilu 90 vihollisen hävittäjien alasampumana.

Muistaakseni luin jostakin että amerikkalaisten konetappioista vain 23% olisi johtunut taisteluissa vihollisen toiminnasta.

Vanha juttu. Harrastelijan suorittamaa kirsikanpoimintaa muutamilla päivämäärillä jotka eivät täsmää pudotusten ja tilastojen kanssa. Lentäjän pudotusvaatimus (claim) ei ole sama asia kuin vahvistettu ilmavoitto. Näitä kun sekoitellaan sopivasti saadaan aina haluttua tulosta näiden "tutkijoiden" tutkimuksissa.
Pudotusvaatimukset ylittivät aina todelliset saavutukset ja niinpä niitä pyrittiin tutkimaan huolellisesti. Romu omalla alueella lentäjän ilmoittamassa paikassa oli tietenkin varma tapaus. Mutta jos uhri putosi mereen tai jäi vihollisen puolelle, niin todistaminen on vaikeaa jos silminnäkijää ei ole. Tällöin pudotusvaatimus monesti jätettiin kokonaan tekemättä.

Sodan jälkeen, kun Luftwaffen arkitot avautuivat maailmalle, ne olivat sensaatio. Pian ne lytättiin täysin puppuna mutta vuosien tutkimusten jälkeen luvut hyväksyttiin myös vanhojen vihollisten parissa.

Tämäkin avaus osoittaa sen että tämäkin palsta vain trollien palsta ja asiallinen keskustelu täältä on kadonnut tyystin.

Luin aikoinaan, joskus 80-luvun alkupuolella, venäläisen hävittäjâlentäjän muistelmat. Joka tehtävällä tuli suomalaiskoneita alas läjäpäin, eikä koskaan heillä omia tappioita. Yksinomaan hänen laivueensa ampui parissa kuukaudessa alas enemmän koneita, kuin koko Suomen ilmavoimilla oli käytössä. Kai siinä meni parisataa sakemannia ja muutama kymmenen ruotsalaistakin samalla...

Neuvostovenäjään työni puolesta liiankin hyvin tutustuneena voin vain todeta, että valehtelu, liioittelu ja totuuden karttaminen olivat osa järjestelmää ja perinne elää sekä voi hyvin myös kansanystävä Putinin aikakaudella. Löytyi totuus mistä hyvänsä, niin sieltä sitä on turha hakea. Vaan veripunakommareille se on ihan eri juttu, ei niihin faktat ja järkipuhe tehoa. Työn orjat, zorron yöstä nouskaa...

Hannu Valtonen kirjassaan Pohjoinen Ilmasota (1996) otti melkoisen synkän ja ilkeän asenteen kuvatessaan itärintaman todellisuutta saksalaisten ilmavoittojen suhteen. Hänen arviot saamiensa dokumenttiaineistojen pohjalta viittasivat että parhaimmillaankin väitetyt ilmavoitot ja todellisuus olivat suhteessa 1:3 jos kaikkia koneet olivat joutuneet juuri hävittäjien alasampumiksi. Yleisesti hän päätyi kuitenkin lukemaan 1:4 eli 75% väitteistä oli huuhaata. Niinpä monien satoja viholliskoneita alasampuneiden ässien todellinen saldo saattoi olla 30-50. Saksalaisten osalta liioittelut vain kasvoivat sodan edetessä. Valtosen arviot kohdistuvat voittopuolisesti vuosiin 1943-44.

Ryssä liioitteli voittojaan muihin verrattuna kymmenkertaisesti. Neuvostoliiton ilmavoimat olivat Barbarossan jälkeen poissa pelistä käytännössä kesään 1942 asti, lukuja ei siis ainakaan akselivaltojen ja sen myötäsotijoiden puolella ole syytä epäillä.

Voitot vs tappiot eivä liene koskaan täsmänneet sen jälkeen kun niistä on kerrottu eri osapuolten toimesta.

Mikä tässä on niin monimutkaista? Modernissa fysiikassa pystytään laskemaan asiat ties kuinka monen desimaalin tarkkuudella, mutta historia"tieteessä" ei saada selvää edes sadan yksikön tarkkuudella asioista selvää.

Jos ei muuta auta niin:

- otetaan selvää lentokoneita tuottaneiden tehtaiden tuotto versus kuinka paljon niitä tuli takaisin. Tässä ei varmasti edes ns. sotakommunismi valehdellut koska oikeasti piti olla oikea tieto tuotettujen lentokoneiden yms. määrästä

- lasketaan että kuinka monta lentäjää palasi takaisin versus kuinka paljon niitä värvättiin. Jos osataan laskea että kuinka paljon kuoli maataisteluissa, niin koulutetun eliittiväen (lentäjät) määrät pitäisi olla helppo laskea.

Siitä vaan laskemaan, ettei tarvitse nahistella kuin alakoulussa vaikka olisi 15 kirjaa ilmasodasta luettu ja Korkeajännitykset päälle!

Esimerkki ryssien hulvattomasta valehtelusta. Tällä kertaa Baltiasta syksyllä 1944:

"The 63rd Guard Fighter Aviation Corps began combat trials of the La-7 in mid-September 1944 in support of the 1st Baltic Front. Thirty aircraft were provided for the trials, which lasted one month. During this time the new fighters made 462 individual sorties and claimed 55 aerial victories while losing four aircraft in combat. Four other La-7s were lost to non-combat causes, mostly related to engine problems. A total of three pilots were killed during the trials to all causes. "

https://en.wikipedia.org/wiki/Lavochkin_La-7

Ja tässä esimerkki siitä ettei kenenkään pitäisi luottaa liikoja Luftwaffen lentäjien saavutuksiin itärintamalla. Lentoarmeijakunta VIII (20.heinäkuuta - 10.elokuuta 1942):

"During this period Fliegerkorps VIII claimed to have shot down 606 Soviet aircraft while destroying another 107 on the ground. Actual losses of 8 VA were 230 aircraft - 114 fighters, 70 Shturmoviks, 29 Pe-2s, four Su-2s and 13 night bombers."

Muita kuin 8. Neuvostoliiton Ilma-armeija ei operoinut tuolla alueella joten saksalaiset syyllistyivät vähintän 1:3 liioitteluun vaikka kaikki venäläisten tappiot olisivat menneet vain saksalaislentäjien tilille (ilman ilmatorjunnan, konerikkojen, törmäämisten ym. tekijöitä).

Tidyn kirjoitus Taistelu Englannista vuodelta 1980 on klassikko. Siinä hän mm. ottaa esille tuplakirjausten väistämättömyyden mutta myös pohtii missä vaiheessa myös hallintoportaassa alettiin vetää ylöspäin väitteitä ilmavoitosta. Kiistattomaksi tosiasiaksi jää että hektisen vaiheen (10.heinäkuuta - 31.lokakuuta 1940) aikana enemmän brittihävittäjälentäjiä (551) menehtyi kuin saksalaisia (340, niistä 261 kuollut). Ne tiedätään nykyisellään. Mutta historiankirjoihin jäi brittiläinen niukka niskallepääsy hävittäjätaisteluissa.

http://samilitaryhistory.org/vol051dt.html

"When these total German losses (951) are contrasted with the figure of 2 375 (quoted earlier in the additional chapter of the pamphlet reprinted by the Union Government Printer on behalf of the Bureau of information in South Africa) the mythical claims current during time 1939-45 war for the Battle of Britain become apparent. The debate on the subject of overclaiming of aircraft destroyed lingers on. In the absence of any centralised agency for checking pilots’ victory claims, gross errors were inevitable even though individual pilots’ reports were usually honestly made. The mythical high figures have been perpetuated through the years; how did they arise? It was almost impossible to avoid duplication of claims, for when a pilot saw his tracer slashing into an enemy aircraft, saw the aircraft then crash, and claimed accordingly, he often did not even see the other aircraft that also hit and claimed the same enemy. Alfred Price in ‘The Hardest Day’, his excellent account of the fighting on 18th August 1941, describes how a Junkers 88 was knocked out of a formation by Pilot Officer Boleshaw Wlasnowolski, a Pole of No. 32 Squadron, RAE. Once separated from its protectors, the bomber came under attack from no fewer than five other British fighters from various squadrons. The Ju 88 crashed in woods beside the church at Ide Hill, a small village 13 km south-east of Biggin Hill, and 5 km south-west of Sevenoaks. Wlasnowolski claimed a ‘Do 215’ which 'dived into the ground and burst into flames, near a church’ about 10 km south of Biggin Hill. Flight lieutenant Pete Brothers claimed a ‘Do 215’ which ‘hit the ground at Ide Hill’. Flight Lieutenant James Sanders reported that he, together with another Hurricane, accounted for a Ju 88 which crashed south of Sevenoaks’. Flying Officer James O’Meara claimed a Ju 88 which ‘being attacked by three Hurricanes and one Spitfire, crashed about 6 km east of Biggin Hill’. Flight Sergeant E. Gilbert and Sergeant A. Laws jointly claimed an ‘He 111’ which ‘crashed and burst into flames beside a church south of Biggin Hill’. Because all the Dorniers, Heinkels, and Junkers 88s that were lost during this engagement can be accounted for, and no other German aircraft came down within 8 km of Ide Hill, there is no doubt that these claims all refer to the same aircraft (obviously, remarks Price, the pilots’ shooting was more accurate than their aircraft recognition!) In their defence, it was not easy in a few short moments, when one had to shoot first or die, to identify types which had previously been but models or pictures. Gilbert, Laws, and O’Meara were each subsequently awarded a ‘1/2 kill’: Sanders, Brothers, and Wlasnowolski were each awarded kills. Thus the Junkers was counted 4 1/2 times in the overall British victory total for the day. This happened constantly and with little dishonesty of intent on the part of the pilots There are one or two whose victories always seemed to occur out of sight of anybody else, but they were wellknown to us, if not to the Intelligence Officers who allowed their claims for enemy aircraft shot down in cloud!"

http://samilitaryhistory.org/vol051dt.html

Tässä ainakin osittin faktaa edesmenneen kunnioittun majuri Kyösti Kurimon kertomukset pitivät aikata tarkalleen factojen kanssa samanlaisina.

Tunsin henkilökohtaisesti edesmenneen Kyösti Kurimon, jonka kanssa pentuna hänen vanhoilla päivillään pelasimme shakkia. Lahjakas shakinpelaaja myös.

Kerran kysyin Kyöstiltä, "montako viholliskonetta ammuit ilmataisteluissa alas?"

Kyösti vastasi, että "ne olivat niin karmeita asioita, että en halua puhua niistä. Jatketaan shakkipeliä, sinun siirtosi" (Kyösti Kurimo vuonna 1973)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lentolaivue_14

3. kesäkuuta majuri Kyösti Kurimo määrättiin laivueen komentajaksi.[22] Laivue suoritti tiedustelutehtäviään koko kesän ajan Uhtuan ja Rukajärven suunnille. 29. heinäkuuta laivue alistettiin kuukauden ajaksi Lentorykmentti 2:lle, jonka seurauksena neljän MS-koneen osasto siirtyi HLeLv 28:aan. 6. elokuuta laivue saavutti viimeisen ilmavoittonsa,

https://museot.finna.fi/Record/sa-kuva.sa-kuva-53006 Hiukan vielä Kyösti Kurimosta.

Neuvostoliitto menetti Barbarosassa 22 000 konetta, kolmasosa tuhottiin krntälle. Saksalla oli Barbarosassa muistaakseni alle kaksituhatta hävittäjää, avauksen tehneen Tampereen pierupojan matematiikalla voidaan nähdä, että yli puolet Barbarosassa olleista natseista pudotti vähintään sata putolevia.

NL menetti koko sodan aikana HUOMATTAVASTI suuremman määrän koneita kuin 22.000 konetta!

Joopas niin. Itsestäänhän ne kymmenet tuhannet ryssien koneet putoili...

Ei, vaan ne ammuttiin alas. Tarkkispoika on yhä katkera megatappioista!

Kävin nopeasti sivuotannalla läpi esim vuoden 1943 loppupuolen itärintaman saksalaisten lentäjien pudotusväittämät. Laskin että keskimäärin 50 rivin (ei tapauksen) sivustoja oli 145. Tuolla perusteella arvioin että heinä-joulukuun välillä 1943 Luftwaffen lentäjät väittivät ampuneensa alas itärintamalla 7 000 - 7 500 NL:n konetta. Saman vuoden tammi-kesäkuussa pudotusväitteitä oli jonkin verran alle 4 000. Yhteensä siis vuodelle 1943 noin 11 000 väitettä.

Vuoden 1944 ensimmäisellä puoliskolla väitteitä oli n. 4 500 tapauksesta ja jälkimmäisellä puoliskolla hieman yli 3 500 eli yhteensä noin 8 000. Siis väitteetkin itärintamalla putosivat vuodessa lähes 30%:lla. Tuolla perusteella siis NL:n ilmavoimien tappioista vuonna 1944 noin 8% olisi tullut Suomen rintamalta (poislukien Pohjois-Suomi).

Sitä on tietysti vaikea sanoa miten paljon Luftwaffen arkistotietoja vuoden 1944 lukemista puuttuu. Ilmeisesti verrattuna vuoden 1943 lukemiin on Suomen rintama ollut NL:n ilmavoimille isompi menetys kuin vain nuo usein esitetyt 2-3%. Ilmatorjunnan osuus on kysymysmerkki. Mutta suomalaisten divisioonien määrä on kuitenkin ollut 15 ja Saksalla niitä itärintamalla oli keskimäärin n.160 jolloin on perusteltua olettaa että suomalainen it pääsi hyvinkin n. 5% osuuteen vaikka kiivain taisteluvaihe rintamilla kesti vain 2 kk.

Myös NL:n ilmavoimista Suomea vastaan oli parhaimmillaan keskitetty hyvinkin 10%, myöhemmin osuus putosi vain 1-2%:iin.

Tuo sama Osasto Kuhlmeyhin kuulunut II./JG 54 väitti ampuneensa 1. heinäkuun ja 31. joulukuun 1943 välisenä aikana alas noin 720 venäläistä lentokonetta, 9-10% kaikista itärintamalta tulleista Luftwaffen ilmavoittoväitteistä. Tuollaiseen osastoon määrävahvuisena kuului kolme yleensä 12-15 koneen laivuetta sekä ns. Stab komentoryhmä (muutama kone). Siis noin 40 hävittäjäkonetta konetta. Keskimäärin siis 120 viholliskonetta kuukaudessa.

Kannaksella 1944 se väitti ampuneensa alas n. 145 viholliskonetta viidessä viikossa. Eli ajallisesti vastasi loppuvuoden 1943 kuukausisaldoa. Historiallinen fakta on tässä vain väitte mitä yksikön lentäjät esittivät. Todellisuus on sitten mitä on.

Valtonen on tainnut kirjassaan tuoda esille että neuvostodokumenteista paljastuneet salaiseksi sisäiseksi tarkoitetut raportit viittasivat siihen että vuonna 1944 vain ehkä kolmasosa saksalaislentäjien väitteistä piti paikkaansa. Länsiliittoutuneiden arkistot paljastavat että sodan viimeisen vajaan vuoden aikana saksalaisten liioittelut olivat jo luokkaa 1:4.

Myös Battle of Britain paljasti sekä RAF:n että Luftwaffen liioitelleen pudotuksiaan vähintäin 1:2 tai jopa 1:3. Melkein voitaisiin sanoa että rehellisetkin lentäjät liioittelivat tuon 1:2 koska se oli tuohon rajaan asti suorastaan inhimillistä. Ei valehtelua vaan tilanteen mukana tullut aisti- ja muistiharha.

Sama koskee myös suomalaisia. Mikäli Juutilainen ja Wind eivät tarkoituksellisesti lahjoittaneet kymmeniä ilmavoittoja taistelupareilleen niin he eivät koskaan päässeet 50 korkeampaan pudotuslukemaan. Eikä kukaan ei-saksalainenkaan. Kaikkien vähiten neuvostoliittolaiset joilla liioittelu oli jo luokkaa 1:10 ellei pahempikin. Tässä liikuttiin jo lentäjien emävalheen maailmassa.

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä että hävittäjälentäjät jokseenkin jokaisissa ilmavoimissa syyllistyivät liioitteluun, suurinta se oli suurten intensiivisten ilmataistelujen osalta johon osallistui kymmeniä koneita. Vähitän silloin kun partiolennolla ollut kone kohtasi toisen eli syntyi yksi yhteen tilanne jossa toinen sai selkeän osuman, lentäjä näki vahvan savuvanan ja koneen kääntyvän jyrkkään laskuun.

Yksi merkittävä ja kiinnostava poikkeus näyttäisi löytyvän: Luftwaffen yöhävittäjälentäjien väitteet pudotuksista näyttäisivät selvästi paremmin sopivan yhteen esim. RAF:n tappioiden kanssa. Tutkija antoi siitä jopa Kammhuberille erityistunnustuksen (hyvät aika luotettavan tuntuiset kirjaukset). Näin ainakin vuoteen 1944 asti.

Itse lähden siitä oletuksesta että suomalaiset hävittäjälentäjät eivät pudottaneet ilmataisteluissa 1 600 viholliskonetta jatkosodassa vaan todennäköisemmin 600 - 800. Toisaalta noilta taistelulennoilta palanneet neuvostoliittolaiset yksiköt kokivat kyllä suuremmat tappiot epäonnistuneiden laskeutumisten, teknisten vikojen, huonon ilman, vaurioituneen koneen hallintaongelmien, ilmatorjunnan (ml. oma it) ym takia. Taistelutappiot nousivat heillä näin ollen melko varmasti kuitenkin yli tuhannen. Suomalaisten omat tilastot kaikilta yksiköiltä (myös tiedustelu ja pommitus) olivat

-86 vihollisen alasampumaa
-66 ilmatorjunnan alasampumana
- 58-63 muulla tavoin taisteluissa menetettyä konetta.

Jospa NL:n konetappiot Suomea vastaan (1941-44) jakaantuivat samoin?
-600-800 hävittäjät
- 450-600 ilmatorjunta
-350-450 muulla tavoin

yhteensä 1400 - 1850...niin kuin omana arvinani. Kokonaissaldo vastaa siis samaa kuin minkä pelkästään hävittäjälentäjät yksistään esittivät.

Luftwaffen lentokonetappiot sodan aikana puolivuosiperiodittain toukokuusta 1940-kesäkuun loppuun 1944:

https://www.ibiblio.org/hyperwar/AAF/AAF-Luftwaffe/tables/AAF-Luftwaffe-LXII.jpg

Touko-Joulukuuhun 1940: taistelu 2 572, ei-taistelu 1 379
I/1941: 1 189 954
II/1941: 1 908 1 248
I/1942: 1 816 1460
II/1942: 2 496 1 726
I/1943: 3 117 2 589
II/1943: 4 302 3 475
I/1944: 6 295 3 608
-----------------------------
yht........21 123 taistelutappiot ei-taistelutappiot 15 060 = 36 183 (taistelutappioiden osuus 58,4% kokonaismenetyksistä)

On luultavaa että tappiot pysyivät korkeina koko loppuvuoden 1944 noussen ehkä kausitrendinkin mukaisesti 9000 5 000 eli noin 14 000 ja supistui lopulta lähinnä polttoainepulan ym vuoksi sodan lopussa muutamaan tuhanteen taisteluissa ja muuten menetettyyn.

Wikipedian mukaan Saksa olisi menettänyt taistelutappioina n. 40 000 mutta on vaikea kuvitella nousiko 1945 kaaottisina polttoainepulan kuukausina todellakin n. 10 000 saksalaiskonetta edes lentotaisteluun niin että ne on voitu ampua alas. Todennäköisesti kyseessä on ollut lähinnä toimintakelvottomien koneiden lahtaaminen kentällä.

Tilastoissa näkyy selvästi vuoden alkupuoliskojen suhteellisen suuri osuus ei-taisteluissa menetyistä koneista. Ilmasodan kannalta toukokuu-lokakuu lienevät olleet aina vuoden kiivaimmat kuukaudet.

Tutkin noita Luftwaffen raportteja ja hain Schweinfurthin ja Regensburgin hyökkäyksen tietoja. Mutta kas kummaa mikrofilmatuilla ei löytynyt juuri tuon päivän tilastoja. Olisi voitu tehdä vertailuja miten 8th Air Forcen tappiot (60 pommikonetta, 3 P-47:ää ja 2 Spitfereä) olisi näkynyt listalla.

Liekö sattuma ettei tietoja nyt jostain syystä löytynyt. Senkö vuoksi että Luftwaffen lentäjien ilmoitukset olisivat näkyneet kiusallisen paljon paikkaansa pitävinä?

6. maaliskuuta 1944. Amerikkalaiset menettävät 51 pommikonetta. Ei tietoa kuinka moni ilmatorjunnan takia. Luftwaffen lentäjät väittävät ampuneensa alas 111. Amerikkalaiset menettävät lisäksi 4 saattohävittäjää. Luftwaffe väittää ampuneensa niitä alas 12.

Vuonna 1944 näyttää siis saksalaisten liioittelu vain lisääntyneen kovan paineen alla.

Tässä jälleen eräs typpiesimerkki. Bremeniin hyökkäys päivällä 29.marraskuuta 1943. USA menettää 29 pommikonetta 4 saattohävittäjää. Luftwaffe väittää ampuneensa alas: 30 pommikonetta 13 saattohävittäjää. Pommikoneiden suhteen ollaan melko lähellä totuutta joskin ilmatorjunnan osuudesta ei ole mitään tietoa. Sen sijaan hävittäjätaisteluissa väitetyistä 13 pudotuksesta vain korkeintaan 4 voi pitää paikkaansa.

Adolf Galland: Ensimmäiset ja viimeiset.

Mitä hävittäjien alasampumiseen tulee, siinä suhteessa tapahtui amerikkalaisille samalla tavalla kuin Luftwaffen ylimmälle johdolle taistelussa Englannista. Jos amerikkalaisten ilmoittamat luvut olisivat olleet edes likipitäen paikkansapitäviä, olisi nelimoottoristen tarvinnut kohdata Saksan-lennoillaan tuskin ainoatakaan saksalaista hävittäjää. Mutta nimenomaan lokakuussa 1943, jolloin amerikkalaiset ilmoittivat ampuneensa alas 864 saksalaista hävittäjäkonetta, he joutuivat Schweinfurtia vastaan hyökätessään kärsimään hyökätessään kärsimään siihen asti raskaimmat tappionsa ilmasodassa. He eivät hävenneet tunnustaa tätä koskevia erehdyksiään sodan jälkeen julkisesti, kuten virallinen selvitys hyökkäyksestä Lilleä vastaan lokakuussa 1942 todistaa. Tällöin olivat lentävät linnoitukset muka ampuneet alas 102 saksalaista hävittäjää. Amerikkalaisten haltuun sodan päättyessä joutuneet saksalaiset asiakirjat todistavat kuitenkin, ettei tuona päivänä sotatoimissa menetetty enempää kuin k a k s i saksalaista hävittäjäkonetta! Amerikkalaisten selvitys käyttää tätä esimerkkiä todistuksena siitä, kuinka mahdotonta on tarkistaa pommikoneiden ilmoituksia alasammutuista viholliskoneista. Jokainen konekivääriampuja, joka on tähdännyt viholliskonetta ja sitten näkee sen syöksyvän palavana alas. ottaa voiton omalle tililleen. Sehän on täysin inhimillistä. Ja kukapa voi todistaa myöskään päinvastaista? Lillen luona putosi taivaalta kaksi saksalaista hävittäjää. 102 ilmoitettiin alasammutuiksi. Konekivääriampujia on näin ollen ollut 51. Laskutoimitus on sangen yksinkertainen. Ilmoitettu alasammuttujen määrä jaetaan ampujien lukumäärällä, jolloin saadaan vastustajan todelliset tappiot. Tämäkin laskutapa ontietysti täysin hypoteettinen. Lentäjien suuri kertomataulu ei ole lainkaan niin yksinkertainen!

Millä tavalla koneita sodassa menetettiin?

1. Taistelulennoilla vihollisen alasampumana tai kentälle tuhottuna.

2. Taistelulennolla muista syistä

3. Harjoitus-, siirto-, huolto-, ym leinnoilla

4. Taistelu- tai muilla lennoilla vaurioitumisten jälkeen "poiskirjatut" (off-write). Katsottiin ettei konetta kannata korjata, uusi tulossa tilalle. Koneiden elikaari lyhyt muutenkin.

5. Kone valmistettu, testeissä ilmenneiden vikojen takia sitä ei koskaan toimitettu yksikköön.

Hannu Valtonen arvioi että Neuvostoliiton hävittäjälentäjien väitteet ilmavoitoista pitivät Suomen rintamalla vain 1/16 osalta paikkaansa. Keskimäärin 100 väitteestä vain 6-7 piti paikkaansa. Tässä siis liikutaan jo selvästi fantasioiden maailmassa jos 1:2 ja 1:3 oli vielä normaali taistelutilanteen hektinen väärä luulo ilmavoitosta. Usein kyse oli myös venäläisessä tapauksessa kärsittyjen tappioiden "kuittaamisella". Venäläisten maataistelulentäjien älyttömät väitteet tuhotuista vihollistankeista olivatkin jo sitten huumoriosaston tuotetta.

Suomalaiset, jenkit jabritit syyllistyivät normaalitason 1:2 tai 1:3 liioitteluun. Saksalaiset aloittivat sodan sansuurisilla lukemilla mutta sodan loppuvaiheessa lukemat olivat jo 1:5tai jopa 1:10. Todelliset emävalehtelujat löityivät Neuvostoliiton VVS:n hävittäjälentäjistä - 1:16 ellei vielä rajummat lukemat. Mitä diktatuurimpi maa sitä suurimmat valheet. Lisäksi venäläiset ovat jo kansanluonteen puolestakin patologisia valehtelijoita.

Itärintaman sotivien osapuolten lentokonetappiot (sisältää muutkin kuin taistelutappiot)

Vuosi Luftwaffe NL:n ilmavoimat
1941 2,800 10,300 3.68
1942 2,299 7,800 3.39
1943 3,128 11,200 3.58
1944 2,913 9,700 3.33

Yhteensä 11,140 39,000 3.50

Historioitsija Gröhlerin mukaan Luftwaffen lentäjien tappiot vuonna 1944 länsirintamalla olivat 5.37% todennäköisyys tulla alasammutuksi sotalennolla. Itärintamalla vain 0.703% . Ero on ollut lähes 8 kertainen.

Lento-osasto Kuhlmey suoritti Kannaksella 1 242 sotalentoa ja menetti 27 konetta. Sen tappioprosentti on siis ollut 2.17%. Voi olla että Kuhlmeyn siirtolentoja ym ei välttämättä ole laskettu mukaan tuon noin kuukauden periodin aikana jolloin osasto toimi Suomessa. Lukuisat onnettomuudet kielivät siitä että Luftwaffen lentäjien taso oli kuitenkin vuonna 1944 selvästi jo huonompi kuin vaikkapa vuonna 1941.

"Totuus on sodan ensimmäinen uhri"
Sotatalouteen perustuvalla Neuvostovenäjällä se on kylläkin jatkuva normaali olotila.

Luftwaffen päivähävittäjien tappioista 1943 syyskuusta vuoden 1944 lokakuuhun ulottuvalta jaksolta itärintama vei 13.5% ja muut rintamat 86.5%. Tämä ratkaiseva lukema ajankohtana jolloin Luftwaffen niska murtui osoittaa miten vähäistä roolia Luftwaffen tuhossa itärintama esitti, sillä LW:n hävittäjävoiman tuhoaminen käytännössä vei Saksan maavoimilta liikkuvuuden ja toimintavapauden. Tappiot lännessä johtivat siihen että yksiköt vaativat viimeisten kokeneiden hävittäjälentäjien siirtoa idästä länteen. Uudet Luftwaffen lentäjät koulutuskeskuksista olivat aivan liian heikkotasoisia. Siksi uudet lentäjät siirrettiin aluksi opiskelemaan itärintamalle sillä heillä oli siellä paremmat henkiinjäämismahdollisuudet kuin länsirintamalla ja Saksan kaupunkien puolustamisessa.

Onneksi löytyy nykyään netissä julkaistuja microfilmattuja Luftwaffen lentäjien ilmoituksia alasammutuista viholliskoneista päivämäärineen ja kelloaikoineen joita voi verrata sitten vastapuolen raportteihin omista tappioista. Tässä ilmoitukset Luftwaffen osastojen väitteistä itärintamalta:

1943 tammi-kesäkuu: 4 851 lentokonetta (kaikki paitsi 126 ilmoittanut Jagdschwader osastot)
1943 heinä-joulukuu: 7 814 lentokonetta (niistä 7 423 päivähävittäjälentäjien väitteitä)

Yhteensä................. 12 665

Lähde: O.K.L. Fighter Claims Chef für Ausz. und Dizsiplin Luftwaffen-Personalamt L.P. (A) V Films
&Supplementary Claims from Lists


Neuvostoliiton VVS:n ilmoitukset kaikista SOTATOIMISSA (=taisteluissa) vuonna 1943 menetetyt lentokoneet huomioiden myös suomalaisia ( yli 300 ilmavoittoväitettä), romanialaisia, unkarilaisia vastaan menetetyt, ilmatorjunnan pudottamat tai taisteluissa muiden kuin vihollisen toiminnan takia menetetyt lentokoneet:

yhteensä 11 200

Käyttämällä suomalaisten omia taistelutappiojakaumia (noin 40-45% menetetty vihollisen hävittäjien alasampumina) päädytään lukemaan:

-4 500 - 5 000
- vähennetään siitä suomalaisten, unkarilaisten ja romanialaisten osuus (esim. 7%)

Luftwaffen lentäjien osuus: 4 200 - 4 650

Päästään lukemaan todellisuus vs. lentäjien väitteet ~ 1:3 tai korkeintaan 1:2.5

On otettava huomioon se että vuodesta 1943 lähtien Saksa joutui puolustuskannalle jolloin altavastaajana oleva joutuu lisääntyvässä määrin käyttämään ilmatorjuntaa ja it:n osuus kasvaa merkittävästi. Siksi Luftwaffen lentäjien osalta on päädyttävä todennäköiseen lukemaan 1:3 liioitteluissa. Tendenssi lienee kasvanut vuoden loppupuolella jo sitäkin suuremmaksi.

Luftwaffen päivähävittäjien ilmavoittoväitteet itärintamalla 1942 ovat noin 10 000. Neuvostoliiton lentokoneiden koko sotatoimitappiot olivat kuitenkin 7 800 mukaanlukien onnettomuudet, teknisistä syistä tapahtuneet koneiden tuhoutumiset, ilmatorjunta, ym. Siis 30% suuremmat ilmavoittoväitteet kuin mitkä olivat NL:n kokonaistappiot taisteluissa. Jo tämäkin viittaa jonnekin 1:2 tai 1:2.5 liioitteluun. Vuonna 1942 Saksan ilmatorjunnan osuus lienee ollut pienempi pudotetuista koneista kuin mikä se oli vuonna 1943.

Vuodelta 1944 löytyy seuraavat tilastot Luftwaffen väitteistä itärintamalla:

tammi-kesäkuu: 4 344
heinä-joulukuu: 4 046
----------------------------
yhteensä 8 390 (niistä 7 201 päivähävittäjälaivueiden ilmoituksia)

On kyseenlaista onko edes läheskään kaikki itärintaman laivueiden ilmoitukset näillä filmeillä. Paljon Neuvostoliitto on kirjannut vuonna 1944 lentokoneita sotatoimitappioina menetetyksi (tuhoutuneet toimintakelvottomiksi ja kirjattu pois vahvuuksista)?

NL:n menetykset: 9 700

Vuonna 1944 on ilmatorjunnan osuus noussut jo varsin huomattavaksi. Niinpä lentäjät tuskin ovat ampuneet alas enempää kuin 40% noista koneista eli määrä jää jonnekin 3 500- 3800 ja liittolaisten osuus lienee ollut jotain 7% jolloin Luftwaffelle jää 3 200- 3 500.

Hannu Valtosen kirjassa mainitaan kuin III./JG 5 (pohjois-Suomi/Norja) lentäjät Dörr ja Norz ilmoittivat 17.kesäkuuta KUMPIKIN pudottaneensa 12 konetta. Rune Raution keräämien dokumenttien mukaan 7 VA oli tässä vaiheessa kahta hävittäjärykmenttiä lukuunottamatta tässä vaiheessa siirtynyt jo tukemaan Aunuksen hyökkäystä eikä menettänyt yhtään konetta. 7.VA oli siitä kiinnostava tapaus että sen dokumentit ovat melkoisen luettavia tappioiden kirjaamisessa ja määrävahvuuksien ilmoituksissa.

Edelleen 4.heinäkuuta: saksalaiset väittävät ampuneensa alas 26 (Rautio: vain 2) .17. heinäkuuta III./JG 5 väitti ampuneensa alas 37 konetta. Raution mukaan VA 7 menetti vain 5. Edelleen 17.elokuuta osasto väitti pudottaneensa 40 konetta (Rautio: hävittäjät ampuivat alas 4, yksi tuntematon ja 7 ampui alas ilmatorjunta).

Nuo kolme päivää olivat merkinneet sitä että koko VVS:n Suomen suunnalla olleista ilmavoimista yksi ainoa hävittäjälaivue olisi tuhonnut 40% . III./JG 5:n väitetyistä 127 ilmavoitosta varmuudella totta näyttää olevan vain 11 ja 1 todennäköinen. Suhde siis 1:10.5. Dörrin ja Norzin tapauksen poisjättäminen laskee liioittelua 1:8.5.

Noilta microfilmatuilta ja englanniksi käännetyiltä listoilta eivät löydy kaikki raportit mitä lentäjät antoivat pudotuksistaan. Niitä tiedostoja päivitetään ja uusia tietoja pyydetään. Hyvin kiinnostavaa on että tuolta listalta löytyy myös tietoja II./JG 54 eli osasto Kuhlmeyn väitteistä. Tietääkseni Stab II./JG 54 lisäksi Kannaksella on operoinut 4./JG 54, 5./JG 54 ja 6./JG 54. Microfilmatuilta löytyy ajalta 17.6-17.7.1944 peräti 259 näiden yksiköiden ilmoitusta ilmavoitoista sekä kolmen lentäjän kuolemat. Mistähän muuten johtuu että 259 ilmavoittoilmoitusta on sittemmin valahtanut noin 120:een eli missä vaiheessa alaskirjauksia on tehty?

Venäläiset valehtelee sentään välillä myös toisinpäin, ainakin rauhan aikaisista terroritekosistaan: Matkustajakone Kaleva 1940 , Korean airlines 1983 ja MH17 2014.

Eipä noilta mikrofilmatuilta listoilta löydy esim. Petsamon taisteluista 8.10.1944 tietoja .III. ja IV./JG 5 lentäjät väittivät ampuneensa alas peräti 85 neuvostoliittolaista konetta alas. Mutta mikäli vanhat merkit pitivät paikkaansa niin niissä on 90% ilmaa välissä.

Vuosien 1941-44 tilastot näyttävät Saksan ja Neuvostoliiton lentokonetappioiden suhdeluvun olleen 1:3.5. Jo tämä asettaa kyseenalaisiksi väitteet että ilmataisteluissa suhdeluku olisi ollut 1:10. Operationaaliset ym syyt huomioiden ilmataistelulukemat olivat parhaimmillaankin Luftwaffelle 1:5.

Tapaus Rudolf Muller, hävittäjä-ässä ja hänen luotettavuutensa. Tässä muutama esimerkki:

09.02.1942:
Päivä tappiot: 1 P-40, 1 I-16 kadonnut ( Silayev, Jemelyanov), 2 P-40 I-1 16 vaurioitunut. Mueller, Doebrich, Stolz, Bartels Kaiser, Herzog Norz, Kunz ja muiden pilottien ilmoitus: 17 (!)

29.8.1942: 1 Jak-1 menetetty. Muller ja muiden pilottien mukainen 5 voittoja (3 Jak-1, 1 Mig-3 1 P-40).

08.09.1942: Päivä tappiot: 1 Hurricane, 1 P-39 ( Kuligin - mahalasku, Luutnantti Krivosheev - surmansa törmäys). Muller, Ehrler, Doebrich, Scharff, Bock, Herzog, Bartels mukaan 13 voittoa(11 Hurricane, 1 P-40 1 P-39).

27.09.1942: Päivä tappiot: 5 Hurricane menetetty. Muller, Doebrich, Weissenberger ja muiden pilottien mukaan 17 voittoa (12 Hurricane, 5 P-40)

08.02.1943:Päivä tappiot: 4 P-40, 2 Hurricane, 2 Lagg-3, 1 Yak-1 menetetty, yht 9. Muller ja muiden pilottien vaati 20 voittoja.

84 17.2.1943 - Hurricane 966 IAP
85 II.1943 - E / a -
86 II.1943 - E / a -
87 02.21.1943 - P-39 Hurricane IAP- 760
88 1943 - E / a -
89 1943 - E / a -
90 1943 - E / a -
91 1943 - E / a -
92 13.3.1943 - P-39 500:s ilmaväitevoitto 6./JG 5:lle ei pidäpaikkaansa
-----------------------------------------------
Päivä menetykset: ei tappioita. Muller, Fahldick ja Weissenberger mukainen 4 voittoja (P-2 40 P-2 39).

YHTEENSÄ: Yhteensä: 17 todellisia ilmavoittoja' 3 vahingoittunut 29 'jaettuja voittoja' 37 täysin aiheettomia.

17: 66 eli ~ 1:4

Kannaksen kesän 1944 taisteluista olisi hyvä löytää tiedot jossa verrataan kuinka paljon sekä suomalaiset että saksalaiset liioittelivat ilmavoittojaan. Tässä olisi ne päivät jolloin saksalaisilla oli paljon väitteitä mutta suomalaisilla vähemmän tai ei ollenkaan ja päinvastoin:

22.06.44 suomalaisilla 14 (10 La-5, 2 Pe-2, 2 Airacobra), Kuhlmeyllä ei yhtään
10.07.44 suomalaisilla 13 ( kaikki HävLv 24: 11 La-5, 1 Jak-9 ja 1 Warhawk) , Kuhlmeyllä ei yhtään

13.7.44 Kuhlmeyllä 3 ilmavoittoväitettä (2 Il-2, 1 Jak-9), suomalaisilla ei ilmavoittoväitteitä
14.7.44 Kuhlmeyllä 6 ilmavoittoväitettä (2 Il-2, 4 Jak-9), suomalaisilla ei ilmavoittoväitteitä

15.07.44 suomalaisilla 12 (9 Jak 9, 2 La-5 ja 1 Il-2), Kuhlmeyllä ei yhtään
16.07.44 suomalaisilla 3 Jak-9, Kuhlmeyllä ei yhtään


.... sen jälkeen voi tehdä arvioita miten kaksi väitettyä "punatähtisten teurastuspäivää" 19.6 ja 20.6 olisivat jakaantuneet.
7
19.6.44:
Kuhlmey: 24 ( 12 x Il-2, 7 x Airacobra, 2 x La-5, 2 x Jak-9 ja 1 Pe-2)
suomalaiset: 19 ( 6 x Pe-2, 3 x Il-2, 3 x Airacobra,, 3 x La-5 ja 2 x Il-4)

....siinä voi verrata esim tapauksia Jak-9, Il-4 ja Pe-2 sekä Airacobra-väitteitä

20.06.44:
Kuhlmey: 9 ( 6 x Airacobra, 2 x Il-2 ja 1 x Jak-9)
suomalaiset: 49 (10 x Airacobra, 9 x La-5, 8 x Il-2, 6 x Pe-2, 10 x Jak-9, 3 x LaGG-3, 2 x Il-4 ja 1 x U-2)

...siinä vertailukohtana La-5, Jak-9, LaGG-3, Il-4, U-2

10.7-31.10.1940 välisenä aikana RAF menetti 1 034yksimoottorista hävittäjää Taistelussa Englannista. Luftwaffen mikrofilmatuissa listoissa jossa on vain "vahvistettuja" ilmavoittoja on kuitenkin väitteet 1 241 alasammutusta Spitfirestä ja 715 Hurricane-hävittäjästä. Yhteensä siis 1 956. Kaikkia noistakaan ei ampunut alas Luftwaffen hävittäjät vaan mukana on haavereita, teknisiä ongelmia ym. Luultavasti noin 900 konetta ampui Luftwaffen lentäjä. Liioittelua lienee siis 1:2.2.

Ja se tuo 1:2.2 on sattumoisin se sama jota Stenman ja Keskinen esittävät jatkosodassa Suomen hävittäjälentäjien liioittelusuhteeksi ilmavoitoissa jatkosodassa.

USA menetti sodassa tuhoutuneena 53 000 konetta mutta taistelutappioina "vain" 23 000 (niistä Saksaa vastaan 18 500). Kaikkiaan USA menetti 95 000 konetta (kirjasi pois). Britannia samoin taistelutappioina 23 000 (42 000 operationaaliset tappiot). Luftwaffe menetti tuhoutuneena n. 40 000 (sisältää myös ei-operationaalisert) joista itärintamalla noin 12 000 (kaikkia ei sotatoimissa ammuttu alas tai tuhottu kentille). Vauroituneita koneita 37 000.

Usan poiskirjaamista koneista ammuttiin alas taisteluissa tai tuhoutui taisteluissa muista syistä siis neljännes. Laaja koulutusprosessi laski siis taisteluissa tuhottujen osuutta. Muilla taisteluissa tuhoutuneiden osuus poiskirjatuista oli 30% tai enemmän.

Vauriopoistoina suomalaiset kirjasivat pois 1941-44: 116 hävittäjäkonetta, 42 pommikonetta, 35 kuljetus-, tiedustelu-, yhteistoiminta- tai muuta konetta sekä 134 koulutuskonetta eli yht 327 konetta. Koulukoneet poislukien 193. Melkein yhtä paljon kuin sotatoimissa menetettyjä (tuhoutuneita).

Helmikuun 20.päivän ja 25.päivän aikana liittoutuneiden suuri pommitusoperaatio jonka tarkoituksena oli vetää Luftwaffen hävittäjävoimat avoimeen taisteluun ja joka sai lempinimen Big Week on dokumentoitu RAF:n ja USAAF:n tilastoissa. Niiltä päiviltä on myös tiedossa Luftwaffen lentäjien ilmavoittoväitteet.

USAAF menetti 226 raskasta pommikonetta ja 28 hävittäjäkonetta. Luftwaffe väitti ampuneensa alas 423 pommikonetta ja 42 hävittäjäkonetta. Mutta tässäkin on otettava huomioon että ilmatorjunta on voinut pudottaa huomattavan osan amerikkalaisten koneista. Tämä ilmataistelut käytiin pääasiassa valoisaan aikaan.

Sen sijaan RAF:n todellisten tappioiden ja Luftwaffen yöhävittäjien ilmavoittojen erot ovat pienempiä. RAF menetti 131 pommikonetta ja Luftwaffe väitti ampuneensa niitä alas 144. Tosin noissakin voi näkyä ilmatorjunnan osuutta. Joka tapauksessa on muistakin esimerkeistä havaittu että yöhävittäjien väitteet olivat lähinnä totuutta.

Historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä että Big Week mursi Luftwaffen puolustuksen niskat helmikuussa 1944 lopullisesti. Luftwaffen itse menetti 262 hävittäjälentokonetta. Eteenkin kaksimoottorisille hävittäjille viikko oli katastrofi. Tallella olevat mikrofilmatut listat sen lentäjien ilmavoittoväitteistä alkoivat tippua viimeistään elokuun 1944 jälkeen kun Luftwaffe on kertakaikkisesti kuohittu lännessä ja sen uusien lentäjien taso oli vain entistä heikompi.

Koska länsirintamalla Luftwaffe ei ilmeisesti vajonnut tälle 1:7 tai 1:10 linjalle herää kysymys oliko tuo Hannu Valtosen väite vain itärintamaan liittyvä vai onko peräti niin että neuvostoliittolaiset tiedot ovat niin kyseenalaisia ja vajavaisia että he itse näyttävät omista tappioistaan vain kolmanneksen, eli 1:3 x 1:3 = 1:9.

Jonkinlaisena nyrkkisääntönä on pidetty sitä että mitä enemmän koneita osallistui taisteluihin mitä intensiivisempi ilmataistelu oli kyseessä sitä suuremmaksi erot väitteiden ja todellisuuden välillä kasvoivat. Yöhävittäjien toiminnan luonne (yksinäinen saalistaminen ja kohteen räjähtäminen, esim pommikoneen moottoreiden palaminen ja koneen ajautuminen palavana syöksyyn) oli "paradoksaalisesti" selvemmin havaittavampaa kuin päivällä käydyssä ilmataistelussa. Yksinäisten tiedustelukoneiden (joissa usein olematon aseistus tai ei aseistusta ollenkaan) alas ampuminen saattoi olla selvemmin todistettavissa.

Ilman muuta Luftwaffen yöhävittäjälentäjät antoivat luotettavampia ilmavoittoväitteitä vaikka Britannian Bomber Commandin tiedoista ei aina selviä mitkä olivat pommikoneiden tappioiden syyt. Tässä pari esimerkkiä:

Yöpommitus, 24-25. huhtikuuta 1944
R.A.F. Bomber Command: KARLSRUHE, MÜNCHEN & CHAMBLY

Tappiot: 31 pommikonetta menetetty (eivät palanneet tukikohtaan)

Luftwaffen yöhävittäjät: 28 pudotettua pommikonetta

Yöpommitus 26-27. April 1944
R.A.F. Bomber Command: ESSEN, SCHWEINFURT & VILLENEUVE-St-GEORGES

Tappiot: 29 pommikonetta (eivät palanneet matkalta)

Luftwaffen yöhävittäjät: 26 pudotettua pommikonetta

-----------------------------------------------------

Myöhemmässä vaiheessa sotaa pommikoneiden tappioprosentit putosivat selvästi alle 2%:n oltuaan esim RAF:lla pitkää noin 4%. Tästä voidaan päätellä että silloinkin kun Luftwaffen hävittäjätoiminta oli kunnossa hyvinkin 1/3 koneista pudotti ilmatorjuntatuli. Ja lisäksi it-tulessa vaurioituneet olivat kaikkein helpointa ampua hävittäjien alas koska ne usein joutuivat erilleen muodostelmista ja lentoreitiltä.

Otetaan samalta aikakaudelta eli kevättalvelta 1944 esimerkki USAAF:n päiväpommituksesta:

24. huhtikuuta 1944
U.S.A.A.F. VIII Bomber Command: LANDSBERG, OBERPFAFFENHOFEN, ERDING,
FRIEDRICHSHAFEN, LEIPHEIM & GABLINGEN

USAAF: 40 pommikonetta ei palannut tukikohtaan (ei tietoa menetetyistä hävittäjäkoneista)

Luftwaffen päivähävittäjälentäjät: 80 alasammuttua pommikonetta, 18 hävittäjäkonetta

Vuodelta 1943 RAF:n yöpommitustilastojen vertailuja:

28-29. huhtikuuta 1943
R.A.F. Bomber Command: miinan pudotus HELGOLAND

Tappiot: 22 pommikonetta ei palannut

Luftwaffen yöhävittäjät: 9 pommikonetta pudotettu

Luutantti. Ernst Weiss 6./NJG 3......... Wellington korkeus: 1.500 m. 00.16
Luutantti. Günter Holtfreter 11./NJG 3......... Stirling korkeus 1.400 m. 00.12
Uffz. Berg 7./NJG 3........... Stirling Taagerüp: korkeus 2000 m. [Tanska] 00.56
Luutnatti. Ernst Weiss 6./NJG 3......... Wellington Korkeus: 2.100 m. 00.57
Kapteeni Hans Baer 4./NJG 3 Stirling korkeus 1.600 m. 01.17
Luutnantti Werner Speidel 10./NJG 3 Lancaster
Rudolf Mangelsdorf 12./NJG 3 Stirling korkeus: 2.000 m. 01.45
Luutnatti. Günter Rogge 12./NJG 3.........Stirling korkeus 2.200 m. 01.48
yliluutnatti Paul Szameitat 5./NJG 3.......... Lancaster

--------------

Päällekkäiset väitteet
LuutnanttiGünter Rogge 12./NJG 3...... Stirling - 01.48
29.04.43 Rudolf Mangelsdorf 12./NJG 3 Stirling 01.45 Flg.Kps.
29.04.43 Luutnantti. Günter Holtfreter 11./NJG 3 Stirling

Tuosta voisi päätellä että puolet pommikoneista pudotti lisäksi ilmatorjunta tai tekniset ongelmat.

Kaikkien "hävittäjä-ässien" ilmavoittoluvut tulisivat rajusti alaspäin kun faktat paljastettaisiin. Esim Haartmanin 350 tulisi lukemiin 90- 120. Suomen parhaimpien lukemat ovat 35-45.

Niin varmaan justiinsa,mihin unohtui tuon loppusodan aikainen tutkan kehittyminen lento-
laitteissa? Mutta tuon aikainen lentäjän lakki eli nahkainen syöksykypärä jota myös leikilli-
sesti kirnunnuolijanhatuksi mainittiin oli kuuminta hottia sodanjälkeisen Suomen moottori-
pyörä- ja mopedipiireissä pitkälle 1970 luvulle asti! -Peijakas kuinka oivallinen hattu se oli,
vasiten kun napsautti leuanalusnepparin kiinni ja oli hankkinut plastiikasta valmistetun naa-
matotterön suojaksi viheltävää viimaa vastaan,kyllä kelpasi silloin kiertää Jawan tahi Mz:n
kaasuvaijeri tiukalle säässä kuin säässä ja nauttia vauhdin hurmasta! O Tempora.

Ja taas tilasto joka osoittaa että Luftwaffen yöhävittäjälentäjien väitteissä oli selvästi vähemmän ilmaa välissä kuin päivähävittäjien. Tapaus yö 21-22. kesäkuuta 1943
R.A.F. Bomber Command: Pommituskohde KREFELD

RAF ilmoittaa että 44 pommikonetta ei palannut lennolta

Luftwaffen Nachtjager-yksiköiden ilmoitukset: 38 alasammuttua pommikonetta. Kysymysmerkki on se kuinka moni noista koneista putosi ilmatorjuntatulessa.

Regensburg -Schweinfurt päiväpommitus elokuun 17.päivänä 1943:

USA:n 8. ilma-armeija menetykset: 60 pommikonetta jäi palaamatta tai tuhoutui täysin, 58-95 pommikonetta melko pahasti vauriotunut mutta onnistui palaamaan tukikohtaan (B-17 oli sitkeä kone). Lisäksi 3 P-47 konetta ja 2 Spitfireä ei palannut tukikohtiin.

Luftwaffen väitteet: 91 pommikonetta 2 Spitfireä 1 Typhoon 4 P-47 konetta ammuttu alas.

Tämä oli esimerkki jossa Luftwaffen päivähävittäjät liioittelivat selvästi vähemmän kun useissa muissa tapauksissa. Mutta tosiasiassa myöskään tässäkään tapauksessa ei läheskään kaikkia koneita liittoutuneet menettäneet hävittäjätorjunnassa (ainakin kolme ammuttiin alas Schweinfurthin yläpuolella) . Korkea vaurioituneiden koneiden määrä viittaa melkoisen suureen osuuteen jolla ilmatorjunnan on täytynyt näytellä merkittävää osaa mm. siihen että vaurioituneita koneita on ollut Luftwaffen lentäjien helpompi ampua alas. Koska Regensburgiin hyökkääneet pommikoneet pyrkivät Pohjois-Afrikkaan paluulennolla on tekniset ja vaurioitumissyyt olleet monelle konelle todellinen syy tuhoutumiseen. Niitä ei Luftwaffen pilot ampuneet alas sillä monella koneella toimintasäde ei riittänyt seuraamaan koneita. Ainakin kymmenkunta tapausta tiedetään jossa lentokone putosi pikemminkin vauriosyistä kuin että olisi "pudotettua alas".

Hävittäjien välinen ilmataistelu on luku sinänsä. RAF:n ja USAAF:n hävittäjät väittivät ampuneensa alas yhteensä 13 19 =32 saksalaishävittäjää. Saksa menetti 25-27 konetta. Pommikoneiden ampujat väittivät ampuneensa peräti 288 konetta. Todellisuudessa vain 2-5% väitteistä pitäneen paikkaansa.

Kaikenkaikkiaa Schweinfurt-Regensburg oli jälleen yksi 1:2 liioittelutapaus ilmavoittojen suhteen. Paitsi että pommikoneiden ampujien väitteet olivat tasoa 1:20 tai jopa 1:50.

USAAF 8. ilma-armeija teki toisen päiväpommitushyökkäyksen Schweinfurtiin 14.lokakuuta 1943.

tappiot: 77 pommikonetta tuhoutui, 121 vaurioitui mutta palasi lennolta takaisin. Lisäksi menetettiin yksi P-47 hävittäjä taistelussa ja 2 näiden palattua Englantiin. Näistä tuhoutuneista pommikoneista 18 tuhoutui laskeuduttuaan omalle kentälle tai vaurioitui niin pahasti että ne kirjattiin menetetyiksi. Saksan maaperälle tai merelle putosi vain siten korkeintaan 59 pommikonetta ja niistäkin osan aiheutti ilmatorjunta. Pelkästään Schweinfurtiin hyökänneiden pommikoneiden ampujat väittivät ampuneensa alas 186 Luftwaffen lentokonetta.

Luftwaffen lentäjien väitteet: alas ammuttu 155 pommikonetta ja 3 P-47 hävittäjää. Luftwaffe itse menetti 35-38 bf-109/fw-190 hävittäjäkonetta ja 20 vaurioitui. Tappioiden jakauma on kyseenalainen kun P-47 lentäjät väittivät ampuneensa alas 20 saksalaiskonetta ja pommikoneiden ampujat siis peräti 186.

Pommikoneet: saksalaishävittäjät ampuivat alas korkeintaan 59, väittivät ampuneensa 155
Hävittäjät: saksalaiset väittivät ampuneensa 3, ampuivat todellisuudessa yhden alas.

Siis koko lailla 1:3 tapaus.

Luftwaffen yöhävittäjälentäjien parhaimmat ovat saattaneet päästä melko lähelle niitä lukemia joita nämä haartmanin ja kumppanit väittivät ellei peräti vielä suurempiin. Schnauferilla oli 121 ilmavoittoväitettä ja hän lienee ihan oikeastikin päässyt jonnekin 90-100 lukemiin.

Miksei sitten näitä tapauksia oteta? Päivä 29.11.1943 Luftwaffe vs. USAAF/RAF (liittyy Bremenin pommituksiin):

Luftwaffen väitteet: 13 USAAF:n hävittäjää pudotettu ja 2 Spitfireä.

USAAF:n tappiot: 16 hävittäjäkonetta
RAF: 3 Spitfreä.

Ei ne kaikki päivät siis olleet mitään 1:2 ja 1:3 liioitteluja. Ei ainakaan mikäli koneet menetetty ilmataisteluissa. USAAF:n pilotit väitti ampuneensa alas 11 ja RAF:n 5 saksalaiskonetta. Saksalaisten tappioista ei ole tietoa. Usalaiset ainakin hävinneet ilmataistelunsa.

Ja tässä on tapaus joka on todella yksi yhteen. 30.12.1943 ja kohde Farben Industrie Ludwigshafen.

USAAF ilmoittaa menettäneensä 13 hävittäjäkonetta (P-47 Thunderbolt) joista kolmessa tapauksessa syyksi ilmoitetaan ilmatorjunta. RAF ilmoittaa menettäneensä yhden Typhone-koneen moottorivian takia (lentäjä kuoli). Yhden Hurricane-koneen ampuu ilmatorjunta alas.

Entä mitä ilmoittavat Luftwaffen hävittäjälentäjät? 10 alasammuttua amerikkalaishävittäjää ja kaikki P-47 koneita. Siis täysin yks yhteen.


30.12.43 Fw. Gerd Wiegand 4./JG 26 P-47
30.12.43 Uffz. Karl Wenzlik: 1 2./JG 3 P-47
30.12.43 Gefr. Werner Kling: 1 2./JG 3 P-47
30.12.43 Fw. Emil-Herbert Kober 6./JG 2 P-47
30.12.43 Ltn. Waldemar Radener 7./JG 26 P-47
30.12.43 Fw. Gerd Wiegand 4./JG 26 P-47
30.12.43 Fw. Wilhelm Mayer 7./JG 26 P-47
30.12.43 Uffz. Joachim Foth: 1 3./JG 3 P-47
30.12.43 Fw. Wilhelm Mayer 7./JG 26 P-47
0.12.43 Fw. Gerd Wiegand 4./JG 26 P-47

Sitten on esimerkki tapauksista jossa menetetään hävittäjäkoneita ilman että vihollinen edes siitä tietää mitään. Päivä on 31.12.1943. C.A.M. IVRY-sur-SEINE & Bois de COLOMBES (Ranska).

6 kpl amerikkalaisten P-47 Thunderboltia joutuu tekemään pakkolaskun polttoaineen loppumisen takia (Dungeness, Gravesend,Tenterden, Bexhill, Hythe). Lentäjät selviävät hengissä, koneet menetetään. Lisäksi 1 P-47 joutuu tekemään pakkolaskun Biskajan lahdelle ja toisen ampuaa alas Fw-190. RAF menettää yhden Typhonen jonka myös ampuu alas FW-190.

Luftwaffen lentäjien pudotuslistassa on siltä päivältä pommikoneita 27 amerikkalaista sekä yksi Lancaster. Amerikkalaiset ilmoittavat menettäneensä 24 pommikonetta.

RAF Fighter ilmoitti menettäneensä n. 1 430 hävittäjäkonetta taistelutappiona vuonna 1942 länsirintamalla (ei sisällä siis Välimeren aluetta). Luftwaffe ilmoitti ampuneensa alas 950 RAF:n hävittäjäkonetta. Ei ainakaan noilla tiedoilla voi väittää että Luftwaffen hävittäjälentäjät olisi pahemmin liioitelleet.

Vuonna 1941 RAF:n hävittäjälentäjät väittivät ampuneensa alas 711 Luftwaffen hävittäjäkonetta ilmataisteluissa lännessä. Todellisuudessa Luftwaffe menetti 236 eri syistä ja niistä vain 103 taisteluissa.

Microfilmatuilta Luftwaffen listoilta näkyy ilmavoittoväitteitä lännestä/etelästä noin 27 000 koneen verran 1939-44 ja itärintamalta 32 000 vuosilta 1941-44.
RAF kirjannut operatiivisiksi tappioiksi 40 000 ja USAAF Euroopassa 18 500. Neuvostoliitto Krivosheevin mukaan pelkästään neuvostovalmisteisia koneita yli 40 000 vuoden 1944 loppuun mennessä ja yli 46 000 toukokuuhun 1945 mennessä.

Liittoutuneiden länsirintamalla kärsimät taistelutappiot hävittäjälentokoneissa eivät esim vuonna 1943 olleet mitenkään valtavat. Tony Woodin listoilla on RAF/USAAF:n hävittäjä tappioiksi kirjattu: 933 joista 234 ilmatorjunnan alasampumaa ja loput vajaat 700 etupäässä Luftwaffen hävittäjäkoneiden alasampumaa. Mekaniset syyt oli merkitty 49 hävittäjäkoneen tappioksi. 735 lentohenkilöstöön kuuluvaa merkitty taisteluissa kaatuineiksi ja 225 kadonneiksi eli yhteensä 960 henkilöä (mukana muutamien Boston/Ventura/Mitchell/Mosquito koneiden miehistöjä mutta suurin osa Spitfire, Typhoon ja P-47 lentäjiä).

12.02.1942 ilmataistelua länsirintamalla. Luftwaffen JG 26 ja JG 2 ilmoittivat ampuneensa alas:

-10 Swordfish-konetta
- 3 Whirlwind-konetta
- 2 Hampden-konetta
- 10 Spitfire-konetta

yht________________25 konetta

Lisäksi laivueet lisäväitteinä ilmoittivat ampuneensa alas:

2 Blenheim-konetta
1 Wellington-kone
5 Hampden-konetta
1 Swordfish-kone
2 Spitfire-konetta
1 Hurricane-kone
1 Beaufort-kone

lisäväitteitä 13 konetta jolloin kokonaissaldo 38 konetta

RAF:n todelliset menetykset:

- 6 Swordfish-konetta
- 6 Hurricane-konetta (kaikki ampui alas ilmatorjunta)
- 4 Spitfire
- 4 Whirlwind-konetta

eli yhteensä 20, joista hävittäjät ampuneet alas vain 14. Luftwaffen lentäjät liioittelivat lähes 1:3 ilmavoittojaan ja varmuudella 1:2.

Kaikkiaan vuonna 1942 väittivät Luftwaffen lentäjät ampuneensa alas länsirintamalla:

- 792 Spitfire-konetta
- 18 Hurricane-konetta
- 23 Mosquito-konetta
- 29 Boston-konetta
- 3 Whirlwind-konetta
- 37 Hampden-konetta
- 21 Beaufighter-konetta
- 6 Curtis P-40 -konetta

Eli ainakin 908 RAF Fighter Commandin konetta. Tosiasiassa maksimissaan RAF FC menetti korkeintaan 600 konetta ilmataisteluissa. Muutama Spitfire-koneita vastaan käyty ilmataistelu osoittaa Luftwaffen hävittäjäkoneiden liioitelleen ilmavoittojaan:

18.5.1942 he väittivät ampuneensa alas 8 Spitfireä konetta. RAF menetti tuona päivänä 3 Spitfireä. 31.05.1942 Luftwaffe väitti ampuneensa alas 10 Spitfireä ja 2 Curtis P-40 konetta. RAF menetti 7 Spitfireä joista 2 ampui alas Saksan ilmatorjunta. Yhtään Curtis-konetta ei menetetty koska niitä ei taistelualueella lentänyt ollenkaan. 2 Hurricanea ampui alas ilmatorjunta.

2. kesäkuuta 1942 Luftwaffe väitti ampuneensa alas 18 Spitfire-konetta. RAF menetti 10 Spitfireä ja lisäksi 1 kone vaurioitui.

Ja tässä 5.kesäkuuta 1942 ilmataistelu johon osallistui RAF:n Spitfiret ja Luftwaffen JG 2 ja JG 26. Saksalaiset lentäjät väittivät ampuneensa alas 23 Spitfire-konetta. RAF menetti todellisuudessa 7 Spitfireä ja lisäksi 1 vaurioitui. Saksalaisten ilmavoittoväitteistä vain 30% piti paikkansa ja loput 70% oli ilmaa.

Kesäkuun 8.päivänä 1942 osallistuivat taisteluun vain Luftwaffen JG 26 ja RAF:n Spitfire-laivueet. JG 26 ilmoitti ampuneensa alas 6 Spitfreä. RAF menetti todellakin 6 konetta.

Monista muista esimerkeistä on huomattu kuinka JG 26 antoi selvästi todenmukaisemmat ilmoitukset pudotetuista viholliskoneista kuin JG 2.

5.kesäkuuta 1942 JG 2 väitti ampuneensa alas 23 Spitfireä ja JG 26 vielä 2 Spitfireä. Todellisuudessa RAF menetti tuona päivänä vain 7 Spitfireä. JG 2 on liioitellut vähintäin 1:3.3

30.heinäkuuta 1942 ilmataisteluun osallistuivat JG 26 ja JG 2 vastassa RAF:n Spitfire-laivueet. JG 26 ilmoitti ampuneensa alas 11 Spitfireä ja 1 Hurricanen. JG 2 ilmoitti ampuneensa alas 2 Spitfireä. RAF menetti ilmataisteluissa 12 Spitfireä ja yhden ampui alas ilmatorjunta. Lisäksi ilmatorjunnan piikkiin ilmoitettiin menetetyksi 4 Hurricanea.

8. elokuuta 1942 väitti JG 2 ampuneensa alas 8 Spitfireä. Todellisuudessa sinä päivänä ei RAF menettänyt yhtään Spitfireä taisteluissa. 4. joulukuuta JG 26 väitti ampuneensa alas 7 Spitfireä. RAF menetti taisteluissa 5 Spitfireä.

Tyypillisiä esimerkkejä JG 2:n ilmavoittoväitteiden poskettomuudesta tulee 16. huhtikuuta 1942. Yksikön lentäjät väittävät ampuneensa alas 10 Spitfireä ja JG 26 yhden. Todellisuudessa RAF menetti tuona päivänä vain 3 Spitfireä. JG 2 on syyllistynyt vähintäin 1:3.3 liioitteluun.

Neljä päivää aiemmin 12.4.1942 ilmoitti JG 26 ampuneensa alas 11 Spitfireä ja yhden Boston III pommikoneen. RAF menettää tuona päivänä 13 Spitfireä ja Bostonin koneen. Bostonin menetyksen syyksi ilmoitetaan ilmatorjunta.

Tuo eri yksiköiden kuten Jagdgeschwader 2:n ja 26:n erot ovat osoitus siitä että yksiköiden sisällä voi kontrollin karkaaminen johtaa ilmiöön joka oli tuttua itärintamalla koko VVS:n ja monien Luftwaffen yksiköiden osalta. Myös briteillä karkasi mopo käsistä vuonna 1941 mutta myöhemmin oikeiden ilmavoittojen kasvaessa motiivit paisutella ilmavoittoväitteitä vähenivät.

PS. Taisi VVS:n 7.ilma-armeija olla eräs vähiten valehtelevia neuvostoyksiköitä koko itärintamalla?

13.maaliskuuta 1942 JG 26 vs RAF.

JG 26 hävittäjälentäjät väittävät ampuneensa alas 8 Spitfireä. RAF:n menetykset: 7 Spitfireä menetettynä 1 vaurioitunut.

28.maaliskuuta 1942: JG 26 vs RAF

JG 26:n lentäjät väittävät ampuneensa alas 8 Spitfireä. RAF:n tappiot: 6 Spitfireä 2 vaurioitunutta.

31.lokakuuta 1942: JG 2 vs RAF. JG 2:n pilotit väittävät ampuneensa alas 4 Spitfireä ja lisäksi JG 26 yhden. RAF:n tappiot: 2 hävittäjien alasampumaa Spitfireä ja 2 ampuu alas ilmatorjunta.

2. toukokuuta 1943: JG 1 vs RAF. JG 1 väittää ampuneensa alas 7 Spitfireä ja 2 Venturaa. RAF:n menetykset: 4 Spitfireä.

22.kesäkuuta 1943: JG 1 vs RAF. JG 1 väittää ampuneensa alas 7 Spitfireä. RAF:n tappiot 4 Spitfireä.

26.kesäkuuta 1943: JG 26 ja JG 2 vs RAF.

JG 26 väittää ampuneensa alas 8 P-47 Thunderboldia ja JG 2 ampuneensa alas 1 P-47 ja 2 Spitfireä eli yht. 11 hävittäjäkonetta RAF ja USAAF menetettävät: 6 Thunderboldia ja 2 Spitfireä eli 8 konetta.

3. elokuuta JG 2 vs RAF. JG 2 väittää ampuneensa alas 2 Spitfireä ja 3 Typhonia. RAF menettää 2 Spitfireä ja yhden Typhoonin.

19.elokuuta 1943. JG 2 väittää ampuneensa alas 4 Spitfireä. RAF menettää vain yhden. JG 26 väittää ampuneensa alas samassa kahakassa 3 Typhonia. RAF menettää - 3 Typhonia.

22.elokuuta 1943. JG 2 vs RAF. JG 2 väittää ampuneensa alas 6 Spitfireä ja yhden Marauderin. RAF menettää - 8 Spitfireä.

31. elokuuta 1943. JG 2 vs RAF. JG 2 väittää ampuneensa alas 7 Spitfireä. RAF menettää 5 Spitfireä, 1 Spitfire vaurioituu ja lisäksi 2 P-47 tuhoutuvat törmäyksessä.

4. syyskuuta 1943. JG 26 vs RAF. JG 26 väittää ampuneensa alas 10 Spitfireä. RAF menettää 6 Spitfireä.

8. huhtikuuta 1944. USAAF ilmoittaa pommituslentojen yhteydessä menettäneensä lännessä:

P-47 Thunderbolt : 4 kpl
P-38 Lightning: 5 kpl
P-51 Mustang: 13 kpl

Luftwaffen lentäjät ilmoittavat ampuneensa alas:

P-47 Thunderbolt : 4 kpl
P-38 Lightning: 2 kpl
P-51 Mustang: 14 kpl

Ei ole merkintää mitä osaa pudotuksissa näytteli ilmatorjunta mutta kuten havaitaan esim. Lighting-koneiden osalta saksalaiset väittivät ampuneensa alas vain 2 kpl kun USAAF menetti niitä 4 kpl. Vain yhtä Mustangia lukuunottamatta määrät täsmäsivät oikein hyvin.

Luftwaffen lentäjien koulutus romahti vuoden 1944 alussa. Lentotuntimäärät putosivat 160 tunnista muutamassa kuukaudessa vain 40-50 tuntiin. Päivähävittäjien taistelutappiot lännessä, kotirintamalla ja etelässä nousivat vastaavasti:

- 143 tammikuussa
- 524 helmikuussa
- 583 maaliskuussa
- 687 huhtikuussa
- 758 toukokuussa

yhteensä tammi-toukokuussa Luftwaffe menetti lännessä, Saksan yllä ja Italiassa/Välimereillä 2 425 päivähävittäjää taistelulennoilla tai maassa tuhottuna .

The USAAF yksin kirjasi 4 103 lentokoneen menetetyksi Euroopassa tammi-toukokuussa 1944 ja 2 223 näistä oli merkitty vihollissen lentokoneiden alasampumiksi.Näihin on lisättävä vielä RAF:n Välimeren menetykset, sekä 421 menetettyä RAF:n hävittäjää jotka operoivat Britanniasta käsin. RAF/USAAF menetti tuossa vaiheessa vielä kaksi kertaa niin paljon letokoneita kuin Luftwaffe päivähävittäjiä. Mutta lukemista puuttuu mm. Luftwaffen yöhävittäjä ym konetappiot.

11. huhtikuuta 1944. USAAF tekee suuren ilmahyökkäyksen Saksan itäosiin: POSNAN, KRZESINKI, OSCHERSLEBEN, BERNBURG, SORAU, COTTBUS.

Luftwaffe väittää ampuneensa alas:

- 24 kpl B-24 koneita
- 85 kpl B-17 koneita
- 1 kpl P-38 kone
- 9 kpl P-51 konetta
- 4 kpl P-47 konetta..........yht 123 konetta

USAAF menettää todellisuudessa: 52 kpl B-17, 12 kpl B-24, 7 kpl P-47, 9 kpl P-51 koneita. Yhteensä 80 konetta. Ilmatorjunnan osuus ei selvillä.

Vuonna 1944 Luftwaffen taistelulentokoneiden tappiojakauma (taistelutappiot) jakaantui näin:

Länsirintama/Italia/Saksa: 9 768 (80.2%)
Itärintama: 2 406 (19.8%)

Päivähävittäjien osalta itärintama näytteli vain 12-13% osuutta Luftwaffe jagddivisioonien tappioista.

Jonkinlaisen kuvan yksikkökohtaisten tappioiden kasvusta antaa Luftwaffen lännessä toimineen JG 26:n tappioiden kehityksestä (menehtyneet tai vangitut lentäjät):

1940: ............ 82
1941: ............ 50
1942: ............ 62
1943: ............133 (kasvua 114%)
1944: ............252 (kasvua 89%)
1945: ............120 (4 kk, kasvua 43%)

Vuonna 1944 joka yhdeksästoista sotalento länsirintamalla päättyi Luftwaffen lentokoneen menetykseen. Itärintamalla vain joka 142:s sotalento.

Vuodelta 1941-42 on Luftwaffen ilmavoittoväitteet Välimeren alueelta ja Pohjois-Afrikasta. Ne sisältävät seuraavat lentokoneet joita väitetty pudotetun:

Hurricane: 544 kpl
Spitfire: 569 kpl
Curtiss P-40: 844 kpl
Tomahawk: 12 kpl
Lighting: 3 kpl
P-38: 60 kpl
Kittyhawk: 21 kpl
Beaufighter: 43 kpl
Beaufort: 26 kpl
Airacobra: 7 kpl
Lysander: 1 kpl
Gladiator: 8 kpl
PZL P-24: 10 kpl


Sunderland: 3 kpl
Blenheim: 92 kpl
Wellington: 28 kpl
Boston: 34 kpl
B-24: 6 kpl
Mitchell: 1 kpl
Stirling: 4 kpl
Fortress II : 2 kpl
Hawker Fury: 18 kpl (Jugoslaviassa)
Avia B.33E : 6 kpl
Breguet: 1 kpl
Martin 167: 23 kpl
Maryland: 10 kpl

yht. lähes 2 400 lentokonetta joista hävittäjäkoneita noin 2 150 kpl.

Wikipedian mukaan liittoutuneet menettivät P-Afrikassa 10.kesäkuuta 1940 – 13.toutkokuuta 1943 välisenä aikana 1 400 lentokonetta tuhoutuneena joten jos nuo lukemat pitävät paikkaansa on Luftwaffe syyllistynyt vähintäin 1:2 liioitteluun ja ehkä 1:2.5.

II maailmansodassa lentokoneista ylivoimainen enemmistö menetettiin muulla tavalla kuin vihollisen alasampumana. Muutama selventävä esimerkki:

Saksan Luftwaffe menetti Ranskan operaatiossa touko-kesäkuuta 1940

- vihollisen toimesta operaatioissa 1,129 lentokonetta
- ei vihollisen toimesta operaatioissa 216
- tuhoutuneina ei operaatioissa 83
----------------------------------------------------------
yhteensä tuhoutuneena.......................1,428

Vaurioituneena ja poiskirjattuna taistelujen takia 225
Vaurioituneena ja poiskirjattuna taisteluissa mutta ei vihollisen takia 183
Vaurioituneena ei operaatioissa 80
-----------------------------------------------------------
vaurioituneena yhteensä 488 lentokonetta

tappiot yhteensä 1,916, niistä 58,9% vihollisen toimista tuhoutuneena

Taistelussa Englannista:

Tuhoutuneet
vihollisen takia 1,184
ei vihollisen takia 271
ei operaatioissa 181
----------------------------------
yhteensä tuhoutuneena 1,636

Vaurioituneet
vihollisen takia 247
ei vihollisen takia 236
ei operaatioissa 214
-----------------------------
vaurioituneet yhteensä 697

yhteensä tappiot 2,339

Noin puolet tappioista (50,6%) tuli tuhoutumisena vihollisen takia. Tämä osuus alkoi kohota sodan myöhemmässä vaiheessa ns. koneiden kulutusrasituksen kautta. Vaurioitumiset yhä useammin tapahtuivat taistelutoimintojen ulkopuolella ja/tai ei taistelualueilla eikä taistelulennoilla. Suurta osaa poiskirjauksissa näytteli mallien vanhentuminen sekä juuri käytöstä aiheutuva kuluminen. Lentokoneet olivat lähes "kertakäyttötavaraa".

Joo, kyllä ne Luftwaffen lentäjät kaikki ovat varmaan kymmenkertaistaneet pudotuksensa. Erich Hartmann'kin pudotussuhde 1 pudotus reilua neljää taistelulentoa kohden ( 352 väitettyä pudotusta 1425:llä taistelulennolla ) on täydellä järjellä aivan käsittöman suuri. Otetaan tuosta pois se 320 konetta niin nyt noin 35 konetta 1425 lennolla tuntuu paljon uskottavammalta, eikö niin.....? Samoin Johan Steinhoff ei mitenkään ole voinut pudottaa 170 konetta yli 990 taistelulennolla...jokin mättää nyt aivan tosi pahasti...

Parhaita liioittelijoita olivat USA:n Euroopan pommituslaivueiden (Lentävät Linnoitukset) kk-ampujien väitteet!

Rankan Lilleen tehtiin Englannista lokakuussa 1942 pommitushyökkäys.

Tällöin olivat lentävät linnoitukset muka ampuneet alas 102 saksalaista hävittäjää. Amerikkalaisten haltuun sodan päättyessä joutuneet saksalaiset asiakirjat todistavat kuitenkin, ettei tuona päivänä sotatoimissa menetetty enempää kuin k a k s i saksalaista hävittäjäkonetta!