Miten pitää yhteyttä sairaaseen ystävään?

Bipo 2 on pseudosairaus niin kuin kaikki bipot, joten mistään "sairaudesta" syynä nyt ei ainakaan ole kyse. Toki elämän huolet ja vastoinkäymiset voivat lamata ketä vaan henkisesti, jolloin ei "saa itseään liikkeelle" niin helposti tai ollenkaan, mikä saattaa näkyä kaveripiirissä esimerkiksi riennoista pois jäämisenä tai passiivisuutena ja ilottomuutena.

Se miksi ystäväsi ei ole yhteydessä sinuun voi johtua toisaalta niin monesti asiasta, että eipä täältä paljoa voi kuin arvailla mistä voisi olla kyse. Yksi mikä tietenkin tulee heti ensimmäisenä mieleen ja on syytä arvioida, kun on "todettu" "bipo 2" "sairaus" on, että päähän on isketty varmastikin jokin hermolamaaja, joka tekee ihmisestä tunteettoman ja sitä kautta välinpitämättömän ja poissaolevan. Silloin on ihan luonnollista, että ei enää tunne läheisyyttä lähimmäisiiin. Hermolamaajat tekevät myös usein hyvin väsyneeksi ja apaattiseksi, joten kaikki sosiaalisointi vaikeutuu merkittävästi tai jopa estyy kokonaan.

Lopeta tuo paskanjauhaminen nimimerkki Lost-Soul. Minulla on sinun IP-osoite ja suhteitteni avulla (kaveri teleoperaattorilla töissä) saan henkilöllisyytesi selville. Tulen joku yö käymään luonasi ja pieraisen nokkaasi !

Siis ongelma on sinun puseron alla ja koet menettäneesi ystävän. Ystävyys on kuitenkin vapaaehtoista ja siihen ei voi tosita osapuolta painostaa.
Henkilön käytös selittyy sairaudella ja hänellä on nyt menossa toisenlaiset tuulet. Jos haluat jatkaa ystävyyttä, sinun on hyväksyttävä hänen sellaisena kuin hän on. Saattaa olla että olet hänelle enemmän tukijan roolissa. Siinä kanttisi ystävänä puoleltasi koetellaan, että jaksatko olla hänelle tukena ja apuna, kun surasi jälleen kelpaa.
Voisit kannustaa hoitoon ja pääsemään eroon alkoholismista.

Pitää elämässä hyväksyä sekin, että pitkäaikaiset ihmisuhteet loppuvat tai ovat välillä katkolla. Ihmiset muuttuvat, kuvioihin tulee uusia ihmisiä, olosuhteet muuttuvat ja silloin ei ole enää aikaa niin paljon entiselle elämälle.
Minullakin loppui vuosi sitten hyvä ystävyys kuin seinään, kun paras ystäväni alkoi seurustelemaan ja hänen äiti sairastui. Ymmärrän, että yksinkertaisesti minulle ei ollut enää aikaa kuin muutaman hätäisen viestin verran.

Itsekkin oon bipo,ollu vuodesta 2000,ihme lääke tää seroquel prolong 200mg.Ei vuoristorata jaksoja pahoja ollu enää,nyt sitte suutuin yhelle ystävälle,kun hän kahteen kertaan perui erään asian jota häneltä pyysin.Päätin tiukasti että saa olla mun puolesta.Ärsytti niin hitosti.Että tämmösiäkin ystäviä voi olla.

Kirjoitin tuonne toiseen keskusteluun, sairastan sekamuotoista ja nopeakiertoista kaksisuuntaista (tai pikemminkin kaksisataasuuntaista...).

Muihin ihmisiin ei jaksa pitää yhteyttä, kun pään sisällä on hirmumyrsky ja kaikki kiinteä maa tuntuu katoavan. Oma paha olo on niin yli kaiken, että ulkomaailma häviää ja kaikki ne "reippaat ja terveet ystävät" häviävät myös.

Ei siinä jaksa miettiä, että loukkaako se heitä vai ei, oikeasti ei jaksa. Pakko on olla itsekäs ja säästää voimansa, kun tuntuu ettei edes seuraavaan tuntiin selviä hengissä.

Hankala selittää, mutta mieti suurin kipu päähäsi ja sydämeesi, mitä osaat kuvitella.
Mieti että mielialasi ovat kuin kaleidoskoopissa ja kaikki vaihtaa paikkaa lakkaamatta. Voisit huutaa ja lyödä nyrkkiä seinään, jos se muuttaisi kivun erilaiseksi ja helpommin käsiteltäväksi.
Sitten siihen sekasortoon tulee "ystävä" ja haluaa auttaa, mutta oikeasti hän imee ja hajottaa viimeisetkin voimanrippeet vaatimuksillaan ja kysymyksillään.

Minä antaisin bipon olla rauhassa. Se, että hän vaihtaa vaikka kadulla puolta, kertoo vain siitä, että nyt ei jaksa ollenkaan muita ihmisiä ja heidän kyselyjään.
Pään sisällä se kipu huutaa niin lujaa.

Mulla taas ilmeisesti hyvin erillainen bipo kuin muilla. On toki jaksoja jolloin ei haluaisi kuin olla yksin mutta otan aina puhelut vastaan ja jos ystävilläkin on huolia niin kuuntelen heitä ja pyrin auttamaan. Se on vastavuoroista.
Täällä kamalasti yleistetään ja siitä tulee paha mieli. Joillakin vaan tuntuu olevan niin paha ja ahdistunut olo kait...tai sitten he ovat vaan ilkeitä trolleja ja saavat siitä jotain tyydytystä? Rauhaa kaikille ja hyvää kesää!

Ei bipolaarinen aiheuta tollasia mitä jotku tässäkin ketjussa väittää. Joko trolleja tai muuten vaan pershäiriöisiä, katkeroituneita ämmiä kirjoittelee tänne.

Vähän vaikeaahan tuo on. Minunkin ystävyyssuhteeni muuttui radikaalisti kun lapsuudesta saakka tuntemani kaveri sairastui psykoosin kautta maanis-depressiiviseen. Tuli pitkiä katkoja ystävyyssuhteeseen ja vaikka yhä nykyään pidämme edelleen yhteyttä, niin minulla on jo pitkään ollut sellainen tunne että ystävyytemme on olemassa vain silloin kun se ystävälleni sopii. Ei tuollainen toisen osapuolen fiiliksistä kiinni oleva ystävyys enää miltään oikealta ystävyydeltä tunnu, hetkittäiseltä kaveruudelta korkeintaan.

Nostanpa tämän vanhan ketjuni uudestaan ylös sillä tapasin tuon ystäväni kadulla viime viikolla ja sain muutaman sanan vaihdettua hänen kanssaan. Mitään kontaktia meillä ei ole ollut sitten elokuun kun yritin hänelle soittaa ja hän löi luurin korvaan ja tekstasi että "lopeta!".

Hän hymyili ja oli todella iloinen kun käveli minua vastaan. Esitti ensin ettei huomannut minua mutta kun tein selväksi että tunnistin hänet niin hän vaihtoi muutaman sanasen minun kanssani. On kuulemma muuttamassa tammikuussa englantiin miehensä kanssa (en edes tiennyt että hän seurustelee), oli myös irtisanoutunut jo työstäänkin ja piti nyt lomapäiviä ennen työsuhteen loppumista.

En oikein uskaltanut puhua hänen kanssaan kovin pitkään, mutta pyysin kuitenkin ilmoittelemaan itsestään jos siltä tuntuu, eipä ole tosin mitään kuulunut pariin päivään... Olen täällä nyt itkeskellyt koko viime viikonlopun ja miettinyt menetettyä ystävyyttä. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. En voi noin vain heittää 15 vuoden ystävyyttä menemään. Jotenkin tämä kaikki olisi helpompaa jos meillä olisi ollut riitoja tai saisin edes jonkin syyn kuulla tälle miksei hän halua enää olla missään tekemissä kanssani.

Mitä tollasen perään haikailet? Sellasia vaan ystäviksi, joita voi pitää arvossa ja jotka käyttäytyvät arvostavasti, vastaavat, haluuvat tavata ja on kiinnostuneita susta siinä kuin säki niistä. Jos ei pelaa homma, vaihda "ystävää". Jokanenpa on ansainnu parempaa kuin olla jonkun bipon rättinä, jota käytellään sillon kun bipoa sattuu huvittamaan. Omasta kokemasta johtuen mä taidan vastedes kysyä mahd uusilta ystäväehokkailta:"Ootko maanis-depressiivinen"? Jos vastaus "kyllä", tää häipyy!!!

Täälläkin kaipailee menetettyä ystäväänsä eräs kaihoimieli. Sait diagnoosisi joka ei varmaan ketään lähellä olevaa täysin yllättänyt, sinut ehkä, sillä nyt se oli virallista, olitkin bipo. Ystäväsi tukivat sinua, halusivat auttaa, sinä halusit vain pakoon tästä kaikesta, eritäydyit, valikoit ystäväsi ja arvotit heistä vain osan sellaisiksi joihin "jaksoit" ylläpitää ystävyyttä, meidät muut laitoit vain sinne "älä vastaa" listalle vaikka osa meistä on tuntenut sinut jo ala-asteelta saakka. Itse olin aina vain se "uusin" ystävä, mutta kyllä mekin yli vuosikymmenen sentään olemme tunteneet, miksi meidät hylkäsit ja unohdit?

Nuorimmalla siskollani on todettu bipo joitain vuosia sitten. Hänellä ei ainakaan minun tietojeni mukaan ole kuin yksi pitkäaikainen ystävä. Kaikki muut hänen pitkään tunteneista ihmisistä ovat hänen sukulaisiaan. Jotenkin hän vain katkoo kaikki ystävyyssuhteensa. On hän toki muuttanut useita kertoja eri kaupunkeihin ja maihinkin mutta silti suurimmaksi osaksi täällä Turun seudulla asunut koko elämänsä. Nuorempana jouduin useita hänen katkenneita ystävyys- ja parisuhteita selittelemään kun siskoni katoamisen jälkeen minulta tultiin kysymään sitä että mitä hänelle on oikein sattunut. Se oli hyvin raskasta minullekin. Nykyään hän elää melko eristäytynyttä elämää ja on sairaseläkkeellä bipon takia. Itse kyllä uskon että ei tuo kaikki voi johtua vain siitä että hänellä on bipo vaan kyllä siinä jossain määrin on kyse myös siitä ettei siskoni vain halua päästää ihmisiä liian lähelle tai osaksi elämäänsä ja siksi työntää kaikki muut paitsi sukulaiset ja tuon yhden lapsuudenystävänsä pois jossain vaiheessa.

bipous on siitä erikoinen sairaus että tietyissä tilanteissa sen omaavat ihmiset eivät vain valitä yhtään toisista ihmisistä, en nyt tarkoita tuolla mitään tahallista toisen satuttamista vaan ihan vain sitä että jos bipo päättää ettei pidä yhteyttä toiseen koska ei jaksa tms. niin sitten se vain on niin, ei bipo sitä itselleen saatika sinulle perustele miksi katkaisee välit. tiedän montakin bipoa jotka hoitavat välien katkaisemiset siten että vain yksinkertaisesti lakkaavat vastaamasta toisen puheluihin ja viesteihin eivätkä päästä sisään jos toinen tulee ovikelloa soittelemaan ja kyselemään että mikä on hätänä. ihmisten poistaminen omasta elämästä ilman mitään varoitusta tai syytä ja heidän unohtaminen on ihan normaalia osalle bipoista. eräskin bipo jonka tunsin ihan kehui sillä kuinka helppoa hänen on unohtaa ihmiset ja sillä ettei ikinä aio ottaa mitään muuta kuin prepaid liittymiä joita on helppo sitten vaihdella