mitä veneenvalinnassa täytyy ottaa huomioon, kun halutaan mahdollisuus yksinpurjehdukseen. Kyseessä siis max 30 jalan "perusvene"? Lehdissä aina mainitaan ensimmäisenä jalusvinssien paikat tai ST-fokka, mutta mitä olen teorissa tutkinut, niin näitä tärkeämpi varuste olisi pinnapilotti. Onnistuu purjeiden nostot / laskut sun muut pienet säädöt koneajon aikana, ja käännöksissä voi itse keskittyä etupurjeeseen automatiikan hoitaessa pinnan, täten esim vinssien sijainti istuinkaukalossa ei ole välttämättömyys?
Entä miten lähdöt / rantautumiset sujuvat yksin? Lähdössä käyttäen ns.juoksuköyttä jonka vetää takakaukaloon asti? Eli kaikki manööverit onnistuu sitloodasta käsin?
Entä rantautuminen? Normaali kiinnittyminen poijuu, ja koneella koittaa pysäyttää veneen siten, että pääseen juoksemaan ja astumaan rantaan? Tämä oletuksella että rannassa ei ole ketään auttamassa. Entä kovalla kelillä, miten onnistuu?
Muita käytännön vinkkejä? Purjehduskurssilla ei näitä juuri käyty läpi / en osannut silloin kysyä, mutta nyt em.seikat askarruttaa. Ilmeisesti purjeveneen käsittely yksin on kuitenkin helpomaan kuin moottoriveneen (jossa ohjaamo keskellä hytissä)?
Purjehtiminen yksin - pinnapilotti yms
60
635
Vastaukset
- tärkeitä kysymyksiä
Itselläni on jo pitkä yksinpurjehduskokemus erilaisilla veneillä. Oma mielipiteeni kysymyksiisi:
- ST-vinssit ovat oleellinen helpotus, mutta ST-fokkaa en pidä tärkeänä enkä halua omaan veneeseeni (ei ole ennakkoluulo, vaan kokemus).
- pinnapilotti on ehdoton (toinen varalle, jos pitempi reissu). Pinnaveneessä skuuttivinssit ovat käden ulottuvilla. Jos hankit rattiveneen, katso ulotutko ison skuuttiin ja keulapurjeen vinsseihin ratin takaa.
- purjeiden nosto/lasku ei edellytä pinnapilotin eikä koneen käyttöä, mutta varsinkin opetteluvaiheessa niihin on hyvä turvautua
- peräpoijuun kiinnittyessä hiljennä vauhti sopivaksi niin, että vene lipuu laituriin asti. Jos ketään ei näy laiturilla ja tuuli painaa, voit etukäteen varustautua pienellä naara-ankkurilla. Jos näyttää, ettet pääse laituriin, heitä naara laiturin yli ja vedä sillä. Suosittelen myös keulafendarin hankkimista: voit jarruttaa poijuköydellä/koneella niin että keula tössähtää pehmeästi laituriin. Sen jälkeen vaihde päälle ja kevyesti kaasua. Kiristät hiukan poijuköyttä (ettei vene käänny sivulle) ja kävelet keulaan kiinnittämään keulaköydet.
- "kovalla kelillä" (mitä sillä tarkoitetaankin) ei kannata ottaa mitään riskejä varsinkaan, jos satama on suojaton. Mieluummin vaikka keulakiinnitys poijuun (jos sellainen on) tai ankkuriin. Laituriin vasta, kun tuuli on hellittänyt. Pyydä mieluummin apua ennenkuin yrität rantautumista tuuliseen laituriin. Joskus olen jäänyt lähisaaren suojaan ankkuriin ennenkuin olen mennyt kotisatamaan. Tuuli heikkenee usein illaksi, jolloin laituriin meno tulee helpommaksi.- Hyviä pointteja
Hyviä pointteja.
Mitä huonoja kokemuksia sinulla on ST-fokasta? Monet yksinpurjehtijat kehuvat sitä. Olen itsekin harkinnut, mutta takilani geometria ei oikein sovellu sille.
Keulafendari on erinomainen. Itse pidän sitä kiinnitettynä koko ajan, ja toimin rantautuessa juuri kuvaamallasi tavalla. Varsinkin matalilla laitureilla tämä on tärkeä turvallisuustekijä yksinpurjehduksessa, koska veneeni keulassa vesirajaan on matkaa reilusti toista metriä, eikä paljon huvita hypätä, jos vene ei pysy tiukasti laiturissa kiinni. - FF 27 Charlotta
Tuo naara-ankkuri onkin hyvä idea.
- Pilotti999
Hyviä pointteja kirjoitti:
Hyviä pointteja.
Mitä huonoja kokemuksia sinulla on ST-fokasta? Monet yksinpurjehtijat kehuvat sitä. Olen itsekin harkinnut, mutta takilani geometria ei oikein sovellu sille.
Keulafendari on erinomainen. Itse pidän sitä kiinnitettynä koko ajan, ja toimin rantautuessa juuri kuvaamallasi tavalla. Varsinkin matalilla laitureilla tämä on tärkeä turvallisuustekijä yksinpurjehduksessa, koska veneeni keulassa vesirajaan on matkaa reilusti toista metriä, eikä paljon huvita hypätä, jos vene ei pysy tiukasti laiturissa kiinni.Fokka on kovin pieni ja sillä menettää paljon purjehdusominaisuuksia (varsinkin jos toppirikattu vene). Mieluummin otan rullaetupurjeen jota on helppo hallita sitloorasta, ei tarvi vaihdella purjetta ja kiipeillä kannella nostelemassa ja laskemassa (kompromissihan rullapurjekin tietysti on)
Autopilotti on aivan ehdoton !! Helpottaa myös luonnonrantoihin rantautumista mistä täällä nyt ei kukaan vielä ole kommentoinut (kumivene on myös näppärä apu siinä).
Ankkuri olisi hyvä olla helposti käsiteltävä (telineessä). Tuulen suunta rantautuessa on syytä huomioida, myötä ja vastatuuli helpoimmat, sivutuuli haastavin.
Edellämainittu heittoankkuri on myös näppärä apu. - rullagenua
Pilotti999 kirjoitti:
Fokka on kovin pieni ja sillä menettää paljon purjehdusominaisuuksia (varsinkin jos toppirikattu vene). Mieluummin otan rullaetupurjeen jota on helppo hallita sitloorasta, ei tarvi vaihdella purjetta ja kiipeillä kannella nostelemassa ja laskemassa (kompromissihan rullapurjekin tietysti on)
Autopilotti on aivan ehdoton !! Helpottaa myös luonnonrantoihin rantautumista mistä täällä nyt ei kukaan vielä ole kommentoinut (kumivene on myös näppärä apu siinä).
Ankkuri olisi hyvä olla helposti käsiteltävä (telineessä). Tuulen suunta rantautuessa on syytä huomioida, myötä ja vastatuuli helpoimmat, sivutuuli haastavin.
Edellämainittu heittoankkuri on myös näppärä apu.ST-fokka on varmaankin toimiva ratkaisu niissä veneissä, jotka on ST-fokalle suunniteltu. Se helpottaa vastakäännöksiä luoviessa, muulloin siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Jälkiasennuksena en laittaisi ST-fokkaa toppirikiseen, jossa se voi olla turhan pieni purje varsinkin avotuulissa.
Monissa toppirikisissä on babystaagi, joka pitäisi poistaa ja masto tukea muilla tavoin. - FF 27 Charlotta
Pilotti999 kirjoitti:
Fokka on kovin pieni ja sillä menettää paljon purjehdusominaisuuksia (varsinkin jos toppirikattu vene). Mieluummin otan rullaetupurjeen jota on helppo hallita sitloorasta, ei tarvi vaihdella purjetta ja kiipeillä kannella nostelemassa ja laskemassa (kompromissihan rullapurjekin tietysti on)
Autopilotti on aivan ehdoton !! Helpottaa myös luonnonrantoihin rantautumista mistä täällä nyt ei kukaan vielä ole kommentoinut (kumivene on myös näppärä apu siinä).
Ankkuri olisi hyvä olla helposti käsiteltävä (telineessä). Tuulen suunta rantautuessa on syytä huomioida, myötä ja vastatuuli helpoimmat, sivutuuli haastavin.
Edellämainittu heittoankkuri on myös näppärä apu.Omassa 7/8-osatakilassa st-fokkaan tehtiin ahvenselkä ja se on mielestäni varsin tehokas purje. Toimii alkaen 7 m/s tuulilla (siihen asti G1). Kuvassa on juuri tuo 7 m/s (Harmajan mittarista) ja luovilla nopeus n. 5,4 s, mikä on aika lähellä targettia.
http://tinyurl.com/ktt7687 - korkeussäätö
Hyviä pointteja kirjoitti:
Hyviä pointteja.
Mitä huonoja kokemuksia sinulla on ST-fokasta? Monet yksinpurjehtijat kehuvat sitä. Olen itsekin harkinnut, mutta takilani geometria ei oikein sovellu sille.
Keulafendari on erinomainen. Itse pidän sitä kiinnitettynä koko ajan, ja toimin rantautuessa juuri kuvaamallasi tavalla. Varsinkin matalilla laitureilla tämä on tärkeä turvallisuustekijä yksinpurjehduksessa, koska veneeni keulassa vesirajaan on matkaa reilusti toista metriä, eikä paljon huvita hypätä, jos vene ei pysy tiukasti laiturissa kiinni.Kerroit pitäväsi keulafendarin aina kiinnitettynä. En usko sitä kovin hyväksi ajatukseksi. Minusta kaikki fendarit säilyvät paremmin luukun sisällä kuin keulassa tai kannella. Tärkeämpi käytännön näkäkohta on se, että laiturit eivät ole vakiokorkeudella. Ponttoonilaituria varten keulafendari pitää laskea vesirajan lähelle, mutta kiinteää laituria varten korkealle. Säätäminen käy nopeasti, jos fendarinarut on sitonut tai pleissanut toisiinsa siten, että fendarin kallistuskulma on keulan mukainen ja kummallakin puolella on vain yksi naru. Siihen naruun voi laittaa muovisen fendarikoukun, jonka korkeutta on helppo ja nopea säätää.
- pattan
FF 27 Charlotta kirjoitti:
Omassa 7/8-osatakilassa st-fokkaan tehtiin ahvenselkä ja se on mielestäni varsin tehokas purje. Toimii alkaen 7 m/s tuulilla (siihen asti G1). Kuvassa on juuri tuo 7 m/s (Harmajan mittarista) ja luovilla nopeus n. 5,4 s, mikä on aika lähellä targettia.
http://tinyurl.com/ktt7687Tuo ST-fokka lienee kovasti vene riippuvainen? Itsellä oli FE74 jossa g2 oli 0 - 5m/s tuulissa ok. yli 5m/s ST-fokka toimi parhaiten. Tietysti vähän tuulensuunnasta riippuvaista mutta kuitenkin.
- FF 27 Charlotta
Uskoisin että tuossa kokoluokassa enemmistö veneistä soveltuu yksinpurjehdukseen hyvin jo sen takia, että niissä on pinna ja sitlootat ovat kohtuu pieniä. Itse olen kokenut tärkeäksi, että kaikki säädöt ovat käden ulottuvilla ja tarve kannella käymiseen on vähäinen. Omaa venettäni jouduin modifioimaan reivijärjestelyn osalta. Aikaisempi järjestely, jossa halssikulmassa piti käydä laittamassa purje koukkuun ja liikit kiristää sitlootasta oli aallokon noustessa varsin kurja. Nykyisin itselläni on ns. kahden köyden järjestely, jonka pitäisi olla varsin varmatoiminen. Lisäksi olen ostanut laadukkaat st-fokan ja kovan kelin st-fokan.
Pinnapilotti voi nopeuttaa lähtöä, mutta en ole kokenut sitä välttämättömäksi. Läheskään aina en jaksa edes virittää paikoilleen. Nostoissa ja laskuissa en sitä käytä. Pienessä veneessä isopurje on hetkessä ylhäällä. Laskuissa lazy jackit ovat kätevät. Purjeen saa nopeasti tiputettua alas. En laskisi liikaa purjehdusta pinnapilotin varaan. Elektroniikkalaitteilla on taipumus hajota ennen pitkään.
Itselläni laituripaikka on sellainen, että en joudu pysäyttämään koneella vaan liun rauhallisesti laituriin. Peräköydessä on merkki jotta sen voi kiinnittää oikealle pituudelle. Keulaköydet asetan valmiiksi niin, että ne saa helposti laiturilta otettua. Kovemmalla tuulella vieraaseen laituriin yritän tulla keula kohti tuulta. Silloin voi ajaa hitaasti keulan kiinni laituriin ja pitää vedon päällä. Yleensä tulee valittua jo nukkumisen takia tuulelta suojainen satama.
Lähdöissä pitää huomioida mihin suuntaan tuuli alkaa viemään venettä. Periaate on että keulan luuvartin köysi viimeisenä irti ja kaikki fendarit leen puolella. Vauhdilla perään ja köydestä vetää veneen poijulle. Vierassatamassa yleensä tullaan naapuriveneestä auttamaan. Purjevene on joo monella tapaa helpompi kuin moottorivene.- kullakin tapansa
Pinnapilotin tarve riippuu tietenkin siitä, minkälaisia yksinpurjehduksia harrastaa. Laitan pinnapilotin ohjaamaan, jotta voin laittaa teeveden kiehumaan tai spiiraan genuan puomille tai rupean virittelemään spinnun nostoa jne. En usko, että tällaiset toimet sujuvat kovin helposti ilman pinnapilottia.
Omassa veneessäni on kyllä tuuliperäsin (pinnapilotin lisäksi). Se saa ohjata kaikki avomerilegit - kesän alkajaisiksi yleensä Hangosta kohti Gotska Sandön Kyrkuddenin itäviittaa, joka on ensimmäinen waypoint.
Laiskajaakot (lazy jacks) on hyvä virittää niin, että ne tarvittaessa saa pois purjeen tieltä.
- Bossu
Lähtö on ongelma vain jos tuuli on kova ja hankalasta suunnasta. Keulasta ehtii muutoin hyvin kävelemään perään ennen kuin vene alkaa ajelehtia. Jos pelkää ajautuvansa vieressä olevan veneen päälle lähdössä, voi pyytää näitä auttamaan, se on heillekin eduksi. Kaikenlaista sähläämistä, kaatuilua ja juoksentelua kannattaa välttää suunnittelemalla etukäteen. Jos on hankala tuuli tulla johonkin satamaan, voi mennä johonkin toiseen satamaan tai jäädä ankkuriin ja mennä maihin jollalla.
Autopilotti on tärkeä, jotta voi esim. käydä vessassa. Itselläni ei ole, mutta vene on hyvin suuntavakaa pitkäkölinen, ja voin yleensä poistua ruorin äärestä pariksi minuutiksi vessaan tai puomipeitettä poistamaan, lasten peppua pyyhkimään, reivaamaan tms.
Itselläni ei ole ollut ikinä ST-fokkaa, muttei se tunnu kovin tärkeältä. Pinnapilotin luovimistoiminto on mun kokemuksen mukaan niin hidas, ettei sitä ole tullut käytettyä, vaikka edellisessä veneessä sellainen löytyikin.- mr autopilotti
Itselläni on kokemusta sekä pinnapilotista että järjestelmäpilotista. Jälkimmäisessä on voimaa aivan eri tavalla. Tietysti pinnapilotti on edullisempi, mutta kyllä kannattaa harkita, jos on aikomus pidemmille legeille
- pinnapiloteista
mr autopilotti kirjoitti:
Itselläni on kokemusta sekä pinnapilotista että järjestelmäpilotista. Jälkimmäisessä on voimaa aivan eri tavalla. Tietysti pinnapilotti on edullisempi, mutta kyllä kannattaa harkita, jos on aikomus pidemmille legeille
Autopilotti koostuu a) hallintalaitteesta, b) prosessorista kompassista ja c) työyksiköstä. Pienissä pinnapiloteissa nuo kolme yksikköä on koottu samaan koteloon (esim. Simrad TP22 tai Raymarine ST200Plus), mutta isommissa ne ovat erillisiä (esim. Raymarine SPX-5 tai EV-100 pinnapilotit). Silloin ainoa ero rattiveneen autopilottiin on työyksikössä, joka rattiveneessä on usein kytketty kvadrantiin ja voimansiirto on hydraulinen tai mekaaninen sähkömoottorikäyttöinen. Jälkimmäisissä tietysti on enemmän tehoa sähkönkulutusta kuin pinnapilotin pienissä sähkömoottoreissa..
Miksi autopilotin pitäisi olla tehokkaampi kuin veneen koko ja ohjausjärjestelmä edellyttää? Toki pinnaveneeseenkin voi asentaa vahvemman työksikön, mutta miksi?
Jos pitemmillä legeillä tarkoitat isojen merien ylityksiä, tuuliperäsin on mielestäni kannattavampi investointi kuin autopilotin työyksikön tehon lisääminen. Jos veneessä on tuuliperäsin, autopilotin käyttö jää lähinnä koneajoon tai heikossa avotuulessa purjehtimiseen. Siitä selviää pieni ja hinnaltaan edullinen pinnapilottikin. Jos haluaa, pinnapilotin voi jopa yhdistää tuulilavan tilalle tuuliperäsimeen (sopii myös rattiveneen varalaitteeeksi). - Joakim1
Autopilotin pitää olla riittävän nopea ja suunta-anturoinnin prossun riittävän hyviä, jotta vene pysyy luotettavasti kurssilla. Yleensä systeemipiloteissa nämä asiat ovat huomattavasti paremmin kuin pinnapilotissa, jossa kaikki on samassa paketissa. ST4000/SPX-5/EV-100 ovat sitten toinen juttu. Niissähän on samat anturoinnit ja prossut kuin vastaavissa systeemipiloteissa, joten ainoa ero on työyksikkö ja sen kiinnitystapa, Systeemipilotista on se suuri etu, että se on aina käyttövalmiina napinpainalluksen päässä.
Homma riippuu paljon myös veneen ominaisuuksista. Toiset vaativat paljon laadukkaamman pilotin ja toiset pärjäävät vaatimattomallakin. Tässä veneen koko ei ole mielestäni lainkaan oikea valintaparametri, vaikka valmistajat yleensä illmoittavat tonnirajoja eri malleille. Edellisessä ko. kokoluokan veneessäni Raymarine ST2000 toimi todella huonosti. Tarkasti säätöparametrejä valiten sai toimimaan OK yhdessä kelissä ja purjehdussuunnassa, mutta seuraavassa taas meni umpisurkeasti. Joko vene ajautui pois kurssilta (jopa 20 astetta) ilman, että pilotti teki mitään, pilotti sahasi pinnaa edestakaisin turhaan tai vene nyökki edestakaisin. Ongelmia oli peilityynessäkin koneella ajaen. - omiahavaintoja
Joakimin kuvaamat ongelmat olivat itsellenikin tuttuja ST2000-pinnapilotista. Vanhassa Autohelm 1000:ssa ja Simradin pikkupilotissa ei ollut samoja (en osaa sanoa johtuiko laitteista, olosuhteista vai eri veneestä).
ST4000plus-pinnapilotissani suurimmat ongelmat liittyivät “course computerin” ongelmiin (yllättäviä kurssin muutoksia tms) ja työyksikön kulumisvikoihin. ST6000-rattipilotissani oli erilaisia elektroniikkaongelmia, mutta sen “linear drive” työyksikkö oli pinnapilotin työyksikköä huomattavasti kestävämpi (ainoastaan sähkömoottorin hiilien kontaktihäiriöitä esiintyi).
Oman kokemukseni mukaan Raymarine S1 GP-mallisen pinnapilotin työyksikkö eroaa siinä suhteessa pienemmästä, maks. 6tn veneille tarkoitetusta työyksiköstä, että standby-asennossa pinnaa voi käyttää työntövartta irrottamatta. Pienemmässä mallissa työntövarsi on aina rroitettava pinnasta, jotta pinnaa voi liikuttaa standby-asennossa.
Itse olen sitä mieltä, että rattiveneellä saaristossa yksin purjehtiessa autopilotin nappuloita tarvitsee paljon tiheämmin kuin pinnaveneellä, jossa purjesäädöt eivät edellytä autopilotin käyttöä.
Pienen pinnapilotin yhdistäminen tuuliperäsimeen tehdään näin:
http://www.selfsteer.com/faqs/faq.php?ID=134
Tällä systeemillä pienikin pinnapilotti (esim. Simrad TP10) ohjaa raskasta venettä. - MrPilotti
Viime syksynä ajettiin 12-14 m/s tuulessa ja aaltopoijun ilmoittamana 2,2m keskiaallossa Raumalta Gävleen. Reiskan 6001 ulisi kovaa ja ruori pyöri puolelta toiselle, mutta keula pysyi kohtuullisen hyvin Gävlen suunnalla. Tällaisessa kelissä en usko että pinnapilotin teho olisi enää riittänyt. itselläni oli aikaisemmassa veneessä Simpun TP32. Se toimi muuten hyvin, mutta hitautensa vuoksi olisi jäänyt jälkeen ja menettänyt suuntansa ko kelissä.
- tuuliperäsimenkeli
MrPilotti kirjoitti:
Viime syksynä ajettiin 12-14 m/s tuulessa ja aaltopoijun ilmoittamana 2,2m keskiaallossa Raumalta Gävleen. Reiskan 6001 ulisi kovaa ja ruori pyöri puolelta toiselle, mutta keula pysyi kohtuullisen hyvin Gävlen suunnalla. Tällaisessa kelissä en usko että pinnapilotin teho olisi enää riittänyt. itselläni oli aikaisemmassa veneessä Simpun TP32. Se toimi muuten hyvin, mutta hitautensa vuoksi olisi jäänyt jälkeen ja menettänyt suuntansa ko kelissä.
Se kokemus on itsellänikin, ettei ST6000 systeemipilotti pystyny ohjalilemaan millään säädöllä "sahaamatta" koko ajan laidalta toiselle varsinkaan, jos aallokko oli sivumyötäinen (hurja sähkönkulutus!). Sama ilmiö, joskin hiukan lievempänä, on nykyisessä pinnaveneessäni, jossa autopilottina on Raymarinen gyromallinen S1 GP-pinnapilotti. Onneksi on tuuliperäsin! Sille kovempikaan tuuli ja sekava aallokko ei ole ongelma. Se ohjaa sitä varmemmin mitä enemmän tuulee. Autopilotissa tilanne on juuri päinvastainen.
- NKEautopilotti
MrPilotti kirjoitti:
Viime syksynä ajettiin 12-14 m/s tuulessa ja aaltopoijun ilmoittamana 2,2m keskiaallossa Raumalta Gävleen. Reiskan 6001 ulisi kovaa ja ruori pyöri puolelta toiselle, mutta keula pysyi kohtuullisen hyvin Gävlen suunnalla. Tällaisessa kelissä en usko että pinnapilotin teho olisi enää riittänyt. itselläni oli aikaisemmassa veneessä Simpun TP32. Se toimi muuten hyvin, mutta hitautensa vuoksi olisi jäänyt jälkeen ja menettänyt suuntansa ko kelissä.
Kaikkiin olosuhteisiin sopiva autopilottijärjestelmä olisi varmaankin NKE gyroantureineen ja hydraulisine voimansiirtoineen. NKE on tietääkseni ylivoimaisesti suosituin, ellei ainoa autopilotti MiniTransat- ja muissa soolokisoissa valtamerillä. Voimansiirto kytketään pinnaveneen peräsinakseliin.
Haittana NKE:n jälkiasennuksissa pinnaveneisiin on tietysti se, että peräsinakseliin ei välttämättä ole helppo asentaa mitään tai on lähes mahdotonta (jos peräsin on saranoitu rungon ulkopuolelle kuten folkkareissa). Toinen haitta on n. 11.000 euron hinta. Kolmas haitta on suuri sähkönkulutus, jonka takia vesigeneraattorin hankinta on perusteltua (aurinkopaneelien lisäksi). - NKEpinnapilotti
Lisään vielä, että NKE:n atutopilotin hydrauliikan voi toki kiinnittää kannen yläpuollekin ja yhdistää pinnaan kuten muutkin pinnapilotit:
http://www.minitransat650.com/html/autopilots.html - MrPilotti
tuuliperäsimenkeli kirjoitti:
Se kokemus on itsellänikin, ettei ST6000 systeemipilotti pystyny ohjalilemaan millään säädöllä "sahaamatta" koko ajan laidalta toiselle varsinkaan, jos aallokko oli sivumyötäinen (hurja sähkönkulutus!). Sama ilmiö, joskin hiukan lievempänä, on nykyisessä pinnaveneessäni, jossa autopilottina on Raymarinen gyromallinen S1 GP-pinnapilotti. Onneksi on tuuliperäsin! Sille kovempikaan tuuli ja sekava aallokko ei ole ongelma. Se ohjaa sitä varmemmin mitä enemmän tuulee. Autopilotissa tilanne on juuri päinvastainen.
Itse kyllä tarkoitin että pilotti hoiti haastavan homman kovalla työllä ja kurssi säilyi hyvänä.
Tosin piti tsekata tuo malli. Se oli 6002.
- (IR
Tuo vinssien sijainti nousee ongelmaksi vasta isommissa ruoriohjatuissa veneissä, mutta useimmiten tuollaisissa alle 30ft veneissä istuinlaatikko on sen verran pieni, että pinnaohjatussa veneessä ylettyy kohtuullisen hyvin eri vinsseille. Poikkaus tästä on tosin joku Bene First 300 Spirit, jossa keulapurjeen vinssit ovat kajuutan katolla. Pienemmissä veneissä purjeet ovat myös sen verran pieniä, että ST-fokka ei ole mikään edellytys.
Pinnapilotti on varmasti se tärkein varuste yksinpurjehtijalle. Erityisesti isopurjeen nostossa/reivauksessa pilotti on erinomainen apu, mutta vastakäännöksissä en ole sitä käyttänyt.
Yksinrantautumisiin on niin monta erilaista konstia, kuin on tilannetta. Ja ankkuroiminen keulasta on usein paras vaihtoehto esim. luonnonsatamissa, ellei keli ole ehdottoman tyyni. Käytännössä kuitenkin kaikissa paikoissa, joissa on toisia veneitä vieressä (pl. kotisatama), saa apua muilta veneilijöiltä, jolloin homma ei ole sen vaikeampaa kuin kaksin rantautuessa.- pinna yksinkertaisin
En tunne kaikkia uusia 30ft kokoluokan veneitä, mutta aika monissa on näyttänyt olevan rattiohjaus ja purjesäätöihin ulottuminen kuvien perusteella hankalaa (esim. Bava 9.7, joka on kai suunniteltu edullisen hintaiseksi ensiveneeksi).
Hyvä, jos olen väärässä. Pinnaohjauksessa on paljon hyviä puolia, vaikka rattiveneet olivat (ovat vieläkin?) muodissa.
Edellisessä veneessäni oli rattiohjaus. Ratin takaa ei tahtonut ulottua edes ison skuuttiin. Vendoissa oli turvauduttava autopilottiin. Pinnaveneessäni en tarvitse enkä käytä autopilottia (pinnapilottia) kuin pitkillä suorilla, kun on muutakin tekemistä.
Isopurjeen reivaaminen (tai alasottaminen) sivuvastaisessa tuulessa onnistuu kyllä ilmankin pinnapilottia, kun genua on sopivasti skuuttattuna ja iso sen verran löysällä, että siitä on paine poissa. Purjeen nostossa riittää, että keulan on kääntänyt tuuleen. Helpointa se on, jos veneen keula poijussa. Silloin konettakaan ei tarvita satamasta lähtöön (aluksi on hyvä käynnistää kone varmuuden vuoksi ennenkuin homma on tullut tutuksi). - kääntely
Pinna on nopea käyttää, sen äärestä on helppo liikkua vinsseille, ja pinnaa voi käyttää jopa toisella jalallakin jolloin kädet jää vapaiksi vinssejä varten.
- FF 27 Charlotta
Tässä tarinaa yksinpurjehduksen opettelusta. Lokikirjaa kun lukee niin voi poimia monenlaista vinkkiä. Itse olen onneksi säästynyt suuremmilta havereilta.
http://otsokivekas.fi/2014/07/merten-vapaus/- hurjakömmähdys
Olipa kaverilla hurja aloitus! Putosi heti keulakannelta, kun oli keräilemässä sieltä köysiä ja pollaria (olikohan knaapin pultit irronneet kannesta satamasta lähtiessä?)
Toisten mokista voi olle se hyöty aloittelijalle, ettei tee samoja. Se myös rohkaisee. Jokaiselle sattuu kömmähdyksiä, mutta kaikki eivät kehtaa kertoa... - erilainenohje
Vähän erilaisia ohjeita antaisin kannella liikkumisesta kuin otsokivekas-blogi. Kannella pitäisi liikkua usein veneen ollessa kulussa, jotta kannella liikkumiseen tottuu ja vaistomaisesti osaa ottaa kiinni. Aivan sama asia kerrotaan muuten YM tammikuun numerossa, jossa moniin yksinpurjehdusksoihin osallistunut purjehtija kertoi 12 halpaa vinkkiä yksinpurjehtijoille.
Kun kannella käyttää valjaita, niiden hihnan on oltava niin lyhyt, ettei kaidevaijerin (eli "lifeline":n) yli pääse putoamaan - tai juoksuvaijerin/nauhan tarpeeksi keskellä venettä. - mantoogi
Pikkuvinkkejä, joilla lifelinet turvallisemmiksi
https://www.youtube.com/watch?v=sakY_rtCQeg
Synteettinen vai teräsvaijeri
http://theriggingco.com/2015/01/06/synthetic-lifelines-vs-un-coated-stainless-steel-lifelines/ - valppaana
mantoogi kirjoitti:
Pikkuvinkkejä, joilla lifelinet turvallisemmiksi
https://www.youtube.com/watch?v=sakY_rtCQeg
Synteettinen vai teräsvaijeri
http://theriggingco.com/2015/01/06/synthetic-lifelines-vs-un-coated-stainless-steel-lifelines/Kannella kävellään matalana polvet koukussa valmiina pudottautumaan kanteen. Yksinpurjehtija joutuu joskus olosuhteiden pakosta liikkumaan kontaten veden vallassa olevalla kannella keulaan joka nousee ja laskee.
- tartuntakaiteet
Riippuu varmaankin veneestä ja tietenkin olosuhteista. Eiköhän perinteinen ohje ole selkeämpi: "aina toinen käsi veneelle" eli pidät koko ajan kiinni jostain.
- Tietämätön
Eikö veneessä missä on rattiohjaus ole mikään välttämättömyys olla ratin takana käännösten aikana jolloin vinsseihin olisi päästävä käsiksi, eikö tämän hetken voisi olla ratin etupuolella (ohjata siitä sen minkä tarvii) ja säätää tästä käsin kaikkia tarvittavia köysiä? Toki jos käännöstä joutuu tiuhaan tekemään niin ei liene toimiva ratkaisua hyppiä edes takaisin...
- C1R
Ratin väärältä puolelta ohjailu vaatii hiukan harjoittelua, vähän kuin polkupyörällä ajo. Itse ratkaisin ongelman lisävinsseillä, joihin ylettyy ratin takaa. Ihmetten suuresti väitteitä, ei pysty yksinpurjehtimaan. Kaikkia veneitä voi purjehtia hyvin yksinkin. Toisia pitää vain hieman modifioida ensin.
- 3000nmvuodessayksin
C1R kirjoitti:
Ratin väärältä puolelta ohjailu vaatii hiukan harjoittelua, vähän kuin polkupyörällä ajo. Itse ratkaisin ongelman lisävinsseillä, joihin ylettyy ratin takaa. Ihmetten suuresti väitteitä, ei pysty yksinpurjehtimaan. Kaikkia veneitä voi purjehtia hyvin yksinkin. Toisia pitää vain hieman modifioida ensin.
Lisävinssien asettelu (=riittävän suurten ST-vinssien hankinta ja asennus) ei välttämättä ole pikkujuttu joka veneeseen. Ratin väärältä puolelta ohjailu ei ole erogonomisesti verrattavissa pyörällä ajoon.
Jos veneen hankkii yksinpurjehdusta varten, yksinpurjehduksen näkökohdat on syytä tiedostaa ennen ostopäätöstä eikä vasta myöhemmin. Pinnaohjaus on yksinpurjehtijalle kuitenkin helpompi (ja halvempi varmempi) vaihtoehto kuin ratti. Kaikkia veneitä voi purjehtia yksin, mutta toisia vaivalloisemmin ja toisia helpommin.
- Ariel37
Tulin yksin Portugaliin viime kesana hiukan alle 40 jalkaisella 2000 -luvun 10 tonnia painavalla, 85 nelion purjepinta-alalla varustetulla veneella. Tilanteesi on nyt toinen, mutta saatta tulla aikanaan samanlaiseksi kuin omani, siksi muutama huomio.
Autopilotti on 95% ajasta ajamassa. Ruoripilotit eivat kesta jatkuvaa kovaa kayttoa, hydraulinen jarjestelmapilotti kestaa.
Tarkein reivi istumalaatikkoon. Omassani se on kakkonen, ykkosen poistin kokonaan liian vahan vaikuttavana.
Ison jaluskisko jos on kajuutan katolla, johda sen koysi milla tahansa keinolla ruorin taakse. Omassani spinnuvinssilla yhden plokin kautta tuotuna. Iso etu puuskassa, saa pikaisesti puomia ulos.
Opettele veneen ajelehtiminen sivuttain tuulessa ja hyodynna sita rantautumisissa. Keulapotkurin apu on huima jos sellainen on.
Sivutuulessa rantautuessa nojaa suosiolla heti kyljella tuulen alapuoliseen veneeseen, sinne se menee joka tapauksessa.
Jos sinulle tulee ankkurivinssi, osta kauko-ohjain tai tee sellainen itse. Apu mainio joka tilanteessa yksin touhutessa.
Jos joku rantautuminen tuntuu hankalalta, ala mene sinne nyt, mene toisella kerralla. Valmiiksi tiedostetut riskit on valtettava, yllatyksia tulee kylliksi.
Ala luota auttajiin, tulet huomaavan yksin tehtyjen rantautumisten olevan kaikkein onnistuneimpia. Harva apumies laiturilla ymmartaa erikoisesti asetetut koydet. - eiyhtäoikeaa
Ei ole olemassa “yhtä totuuttta” edes yksinpurjehtijan systeemeissä.
Itselläni on eri näkemys kuin Ariel37:llä ja myös kokemusta pitkistä yksinpurjehduksista (mm. Uudesta-Seelannista Hkiin). Nykyinen ja edellinen veneeni ovat olleet hiukan painavampia (13 ja 11 tn) kuin Ariel37:llä.
Aikaisemmat veneeni olivat kevyempiä (4-6 tn) ja niissä reivit ja fallit ym oli johdettu istuinlaatikkoon ja reivejäkin oli vain kaksi.
Muutin käsitykseni, kun reissut pitenivät:
- Kaikki reiviliinat ja nostimet on mastolla (3 reiviriviä, kaikki tarpeellisia). Reivaus on nopeampi mastolta, koska kitkaa vähemmän, lyhyemmät liinat. Isopurjeen laakeroidut vaunut helpottavat avotuulessa reivaamista.
- Tuuliperäsin ohjaa avomerellä aina , kun mahdollista. Käytännössä ehkä 85% ajasta, autopilotti 10%, käsiohjaus 5%.
- Autopilotti koneajoon, heikkoon myötikseen sekä saaristopurjehduksiin, jossa se kestää aika hyvin. (Kahdessa viimeisessä autopilotissani on ollut “course computerin” ongelmia).
- Irroitettava kutteristaagi myrskyfokalle, trysailin kisko kannesta toppiin. Kanteen asti siksi, että trysailin voi pitää nostovalmiina kannella. Toppiin siksi, että käytän kiskoa mastotikkaita varten (isopurjetta ei tarvitse irrottaa, kun laitan “rope-ladderin” mastoon nousemiseksi).
- Skuutteihin ja levangin säätöön pitää tietenkin ulottua käsiohjauksen aikana, mutta myös sprayhoodin alta! Puuska avomerellä tulee todennäköisemmin automaattiohjauksen kuin käsiohjauksen aikana.
Itselläni ei ole kokemusta keulapotkurista eikä ankkurivinssin kaukosäädöstä. Ankkuriketjun pituudeksi suosittelen vähintään 70m, jos tekee pitkiä retkiä. Ketjuun selvät, hämärässäkin erottuvat merkit 10 m välein.- Ariel37
Naapurissa on englantilainen pitkanmatkan pikkuvene, Vancouver 28. Otettiin siita 40 metria ankkuriketjua laiturille keulaboksista ja keula nousi jo silla merkittavasti. Pikkuveneeseen ei voi ottaa 70 metria ketjua tai se on sijoitettava veneen keskelle pilssiin tms. Suomessa pikkuveneelle riittaa 10 m ketjua ja 40 m koytta.
Ruoripilottien pienet hammaspyorat ovat kovilla. Niita kuulee jatkuvasti uusittavan. Perinteinen hihnavetoinen saattaa olla varmempi. Raymarinen halvin pinnapilotti toimi aiemmassa pikkuveneessani moitteitta, Hydraulinen jarjestelmapilotti on kuitenkin ylivertainen.
Halssinvaihtotoiminto pilotissa on erinomainen apu vastakaannoksissa innokkaalle kryssijalle. Teen silla vendat vaikka olisi miehistoakin.
Tuuliperasin, vedentekokone, SSB -radio jne. tulevat tarpeellisiksi varmaankin vasta jos ajelee lapi Panamasta? Tuuliperasin voi olla OK matalan akkukapasteetin pienpurressa muutenkin jos se veneessa jo on. Ostamaan tuskin kannattaa lahtea.
Yksinrantautumiset ovat aikamoista sohlausta alkuun. Perapoiju on se hankalin. Oli sitten poiju tai peraankkuri, jata sen koysi taysin loysaksi, jottei vene karkaa takaperin kun menet laiturille. Laituriin voi yleensa keulalla tormata hitaasti ongelmitta. Tukholman Wasahamnissa on tarjolla rikkovaa kulmarautaa keulalle, muualla kaikkialla olen nahnyt puuta. Sesongin ulkopuolella kylkikiinnitys on helppoa yksinkin.
Reissuun vaan, yksinkin. Siita se lahtee ja on antoisaa hommaa! - tuuliperäsimistä
Ariel37 kirjoitti:
Naapurissa on englantilainen pitkanmatkan pikkuvene, Vancouver 28. Otettiin siita 40 metria ankkuriketjua laiturille keulaboksista ja keula nousi jo silla merkittavasti. Pikkuveneeseen ei voi ottaa 70 metria ketjua tai se on sijoitettava veneen keskelle pilssiin tms. Suomessa pikkuveneelle riittaa 10 m ketjua ja 40 m koytta.
Ruoripilottien pienet hammaspyorat ovat kovilla. Niita kuulee jatkuvasti uusittavan. Perinteinen hihnavetoinen saattaa olla varmempi. Raymarinen halvin pinnapilotti toimi aiemmassa pikkuveneessani moitteitta, Hydraulinen jarjestelmapilotti on kuitenkin ylivertainen.
Halssinvaihtotoiminto pilotissa on erinomainen apu vastakaannoksissa innokkaalle kryssijalle. Teen silla vendat vaikka olisi miehistoakin.
Tuuliperasin, vedentekokone, SSB -radio jne. tulevat tarpeellisiksi varmaankin vasta jos ajelee lapi Panamasta? Tuuliperasin voi olla OK matalan akkukapasteetin pienpurressa muutenkin jos se veneessa jo on. Ostamaan tuskin kannattaa lahtea.
Yksinrantautumiset ovat aikamoista sohlausta alkuun. Perapoiju on se hankalin. Oli sitten poiju tai peraankkuri, jata sen koysi taysin loysaksi, jottei vene karkaa takaperin kun menet laiturille. Laituriin voi yleensa keulalla tormata hitaasti ongelmitta. Tukholman Wasahamnissa on tarjolla rikkovaa kulmarautaa keulalle, muualla kaikkialla olen nahnyt puuta. Sesongin ulkopuolella kylkikiinnitys on helppoa yksinkin.
Reissuun vaan, yksinkin. Siita se lahtee ja on antoisaa hommaa!En ole eri mieltä siitä, että esim. NKE:n hydraulinen autopilottijärjestelmä on tehokas automaattiohjaus yksinpurjehtijan veneeseen, Haittana on korkea hinta ja sähköntuoton järjestäminen. Pelkkä akkukapasiteetin kasvattaminen ei riitä, akut on ladattava! Miten olet järjestänyt sähköntuoton omassa veneessäsi vaikkapa Itämeren ylityksillä?
Miksi halusit rinnastaa tuuliperäsimen tarpeen vedentekolaiteeseen ja SSB-radioon sekä Panaman kanavaan? Tietysti ne ovat tarpoeelisia varusteita Tyynen valtameren ylityksella, mutta tuuliperäsimelle on käyttöä kotivesilläkin. Myös sen avulla voi tehdä luovilla vastakäännöksiä kuten autopilotilla. Ero on lähinnä siinä, että tuuliperäsimessä vedetään säätönarusta, autopilotissa painetaan nappuloita..
Itse arvostan tuuliperäsimen luottettavuutta, sähköttömuutta, äänettömyyttä ja mahdollisuutta käyttää sitä hätäohjausjärjestelmänä (esim. Hydrovane toimii hätäohjauksena sellaisenaan ilman lisävirityksiä).
Autopilotti vs tuuliperäsin –vertailuja ja hätäohjauksen toteuttamista voi lukea täältä, jos aihe kiinnostaa.
http://www.selfsteer.com/index.php
http://www.hydrovane.com - ankkurointi.yksin
Ariel37 kirjoitti:
Naapurissa on englantilainen pitkanmatkan pikkuvene, Vancouver 28. Otettiin siita 40 metria ankkuriketjua laiturille keulaboksista ja keula nousi jo silla merkittavasti. Pikkuveneeseen ei voi ottaa 70 metria ketjua tai se on sijoitettava veneen keskelle pilssiin tms. Suomessa pikkuveneelle riittaa 10 m ketjua ja 40 m koytta.
Ruoripilottien pienet hammaspyorat ovat kovilla. Niita kuulee jatkuvasti uusittavan. Perinteinen hihnavetoinen saattaa olla varmempi. Raymarinen halvin pinnapilotti toimi aiemmassa pikkuveneessani moitteitta, Hydraulinen jarjestelmapilotti on kuitenkin ylivertainen.
Halssinvaihtotoiminto pilotissa on erinomainen apu vastakaannoksissa innokkaalle kryssijalle. Teen silla vendat vaikka olisi miehistoakin.
Tuuliperasin, vedentekokone, SSB -radio jne. tulevat tarpeellisiksi varmaankin vasta jos ajelee lapi Panamasta? Tuuliperasin voi olla OK matalan akkukapasteetin pienpurressa muutenkin jos se veneessa jo on. Ostamaan tuskin kannattaa lahtea.
Yksinrantautumiset ovat aikamoista sohlausta alkuun. Perapoiju on se hankalin. Oli sitten poiju tai peraankkuri, jata sen koysi taysin loysaksi, jottei vene karkaa takaperin kun menet laiturille. Laituriin voi yleensa keulalla tormata hitaasti ongelmitta. Tukholman Wasahamnissa on tarjolla rikkovaa kulmarautaa keulalle, muualla kaikkialla olen nahnyt puuta. Sesongin ulkopuolella kylkikiinnitys on helppoa yksinkin.
Reissuun vaan, yksinkin. Siita se lahtee ja on antoisaa hommaa!Otit esille ankkuriketjun painohaitan ja suosittelit suomalaisille yksinpurjehtijoille 10m ketjua ja 40m köyttä. Tämä suositus kai tarkoittaa myös ankkurivinssin tarpeettomuutta? Ankkurivinssi toimii huonosti ketju köysi yhdistelmällä. Ankkurivinssi painaa n. 20-25kg, 8 mm ketju painaa 1,35kg/m. Jos keula halutaan kevyemmäksi, myös ankkurin säilytyspaikka on syytä muuttaa keulasta keskiveneeseen.
Näen asian toisin. Vaikka painon pienentäminen keulasta ja perästä on purjehdusominaisuuksien kannalta edullista, toisessa vaakakupissa on ankkuroinnin helppous ja turvallisuus. Omasta mielestäni on tärkeä, että ankkuri on helppo laskea ja nostaa yksin ja, että ankkuri pitää. Siksi hyväksyn painavan keula-ankkurin, ankkuripelin ja pitkän ketjun. Itämeren alueella riittää 40m ketju, jollaiseksi kerroit lyhentäneesi Vancouver 28:n kettingin. Itse en usko, että yli 4 tn painoisen pitkäkölisen Vancouver 28:n purjehdusominaisuudet kuitenkaan parantuivat kovin dramaattisesta ketjun lyhennyksellä. Venehän on nimenomaan suunniteltu valtamerikäyttöön ja valtamerivarustuksen paino on varmaankin huomioitu.
Tiedän muutamia veneitä, joissa ankkurivinssi oli asennettu maston etupuolelle ja ketjuboksi oli rakennettu pilssiin maston tyven lähelle. Nämä olivat kuitenkin kevytrakenteisia veneitä, joihin oli haluttu 100m ketjua.
Yksnpurjehtijana ankkuroin mielelläni keulasta ja hoidan maayhteyden kumijollalla. Helppoa ja varmaa! - ketjunlyhennykset
ankkurointi.yksin kirjoitti:
Otit esille ankkuriketjun painohaitan ja suosittelit suomalaisille yksinpurjehtijoille 10m ketjua ja 40m köyttä. Tämä suositus kai tarkoittaa myös ankkurivinssin tarpeettomuutta? Ankkurivinssi toimii huonosti ketju köysi yhdistelmällä. Ankkurivinssi painaa n. 20-25kg, 8 mm ketju painaa 1,35kg/m. Jos keula halutaan kevyemmäksi, myös ankkurin säilytyspaikka on syytä muuttaa keulasta keskiveneeseen.
Näen asian toisin. Vaikka painon pienentäminen keulasta ja perästä on purjehdusominaisuuksien kannalta edullista, toisessa vaakakupissa on ankkuroinnin helppous ja turvallisuus. Omasta mielestäni on tärkeä, että ankkuri on helppo laskea ja nostaa yksin ja, että ankkuri pitää. Siksi hyväksyn painavan keula-ankkurin, ankkuripelin ja pitkän ketjun. Itämeren alueella riittää 40m ketju, jollaiseksi kerroit lyhentäneesi Vancouver 28:n kettingin. Itse en usko, että yli 4 tn painoisen pitkäkölisen Vancouver 28:n purjehdusominaisuudet kuitenkaan parantuivat kovin dramaattisesta ketjun lyhennyksellä. Venehän on nimenomaan suunniteltu valtamerikäyttöön ja valtamerivarustuksen paino on varmaankin huomioitu.
Tiedän muutamia veneitä, joissa ankkurivinssi oli asennettu maston etupuolelle ja ketjuboksi oli rakennettu pilssiin maston tyven lähelle. Nämä olivat kuitenkin kevytrakenteisia veneitä, joihin oli haluttu 100m ketjua.
Yksnpurjehtijana ankkuroin mielelläni keulasta ja hoidan maayhteyden kumijollalla. Helppoa ja varmaa!Ariel37 käytti esimerkkinä Vancouver 28:aa. Sen kokoisessa veneessä ehkä riittää 6mm paksuinen ankkuriketju, jonka murtolujuus on 1600kg. Tuolloin 40m ketjua painaa 30kg. Jos se lyhennetään 10 metriseksi, ketjun paino vähenee 22,5 kilolla. Tilalle tulisi 40 m ankkuriköyttä. Se myös painaa jonkinverran varsinkin märkänä (keulan ketjubokissa se tuskin on usein kuivana).
28-jalkaiseen ei tarvita 20kg painoista ankkurivinssiä, esim. 9kg painoinen Lofrans Dorado sähkövinssi riittää mainiosti. Ankkurin paino voisi olla 10-12kg (Delta, Kobra tms). Muistelen, että Vancouver 28:ssa on ankkuripidike keulassa (olisiko 25lbs CQR vakiona?).
Kysymys kuuluu, miten paljon Vancouver 28:n purjehdusominaisuudet paranevat, jos ankkurivarustusta kevennetään? Onko ketjun 30 m lyhentämisellä tuntuvaa vaikutusta veneen kulkuominaisuuksiin? Koska ketjuboksi ei ole yhtä lähellä keulaa kuin keula-ankkurin pidike, eikö keula-ankkurin siirto maston luo purjehduksen ajaksi auttaisi yhtä paljon?
Hyvä ankkurivarustus on yksinpurjehtijalle helpotus. Jos on tarkoitus osallistua kilpapurjehdukseen, pitkän ketjun ja keula-ankkurin voi jättää kisan ajaksi maihin. - Ariel37
ankkurointi.yksin kirjoitti:
Otit esille ankkuriketjun painohaitan ja suosittelit suomalaisille yksinpurjehtijoille 10m ketjua ja 40m köyttä. Tämä suositus kai tarkoittaa myös ankkurivinssin tarpeettomuutta? Ankkurivinssi toimii huonosti ketju köysi yhdistelmällä. Ankkurivinssi painaa n. 20-25kg, 8 mm ketju painaa 1,35kg/m. Jos keula halutaan kevyemmäksi, myös ankkurin säilytyspaikka on syytä muuttaa keulasta keskiveneeseen.
Näen asian toisin. Vaikka painon pienentäminen keulasta ja perästä on purjehdusominaisuuksien kannalta edullista, toisessa vaakakupissa on ankkuroinnin helppous ja turvallisuus. Omasta mielestäni on tärkeä, että ankkuri on helppo laskea ja nostaa yksin ja, että ankkuri pitää. Siksi hyväksyn painavan keula-ankkurin, ankkuripelin ja pitkän ketjun. Itämeren alueella riittää 40m ketju, jollaiseksi kerroit lyhentäneesi Vancouver 28:n kettingin. Itse en usko, että yli 4 tn painoisen pitkäkölisen Vancouver 28:n purjehdusominaisuudet kuitenkaan parantuivat kovin dramaattisesta ketjun lyhennyksellä. Venehän on nimenomaan suunniteltu valtamerikäyttöön ja valtamerivarustuksen paino on varmaankin huomioitu.
Tiedän muutamia veneitä, joissa ankkurivinssi oli asennettu maston etupuolelle ja ketjuboksi oli rakennettu pilssiin maston tyven lähelle. Nämä olivat kuitenkin kevytrakenteisia veneitä, joihin oli haluttu 100m ketjua.
Yksnpurjehtijana ankkuroin mielelläni keulasta ja hoidan maayhteyden kumijollalla. Helppoa ja varmaa!Kyse on veneen ja silloin samalla ankkurin koosta. Pikkupurren alle 10 kg ankkuri, 10 m. kettinkia ja loput koytta nousee ja laskee vaivattomasti kasin, ei tarvita vintturia, sahkoisesta puhumattakaan. Isomman veneen 25 kg ankkuri ja ketju ei enaa kohtuudella nouse ilman vintturia. Siita tuo ero. Isossa veneessa on ihan ok pitaa koko 70m ketjuarsenaali keulassa.
Vancouverin ketjua ei lyhennetty, siihen tehtiin pituusmerkinnat. 40 m kettinkia ja ainakin saman verran koytta oli ja on kaytossa ko. veneessa. Vene uisi viela enemman keulallaan jos ketjua olisi 70m. - Ariel37
tuuliperäsimistä kirjoitti:
En ole eri mieltä siitä, että esim. NKE:n hydraulinen autopilottijärjestelmä on tehokas automaattiohjaus yksinpurjehtijan veneeseen, Haittana on korkea hinta ja sähköntuoton järjestäminen. Pelkkä akkukapasiteetin kasvattaminen ei riitä, akut on ladattava! Miten olet järjestänyt sähköntuoton omassa veneessäsi vaikkapa Itämeren ylityksillä?
Miksi halusit rinnastaa tuuliperäsimen tarpeen vedentekolaiteeseen ja SSB-radioon sekä Panaman kanavaan? Tietysti ne ovat tarpoeelisia varusteita Tyynen valtameren ylityksella, mutta tuuliperäsimelle on käyttöä kotivesilläkin. Myös sen avulla voi tehdä luovilla vastakäännöksiä kuten autopilotilla. Ero on lähinnä siinä, että tuuliperäsimessä vedetään säätönarusta, autopilotissa painetaan nappuloita..
Itse arvostan tuuliperäsimen luottettavuutta, sähköttömuutta, äänettömyyttä ja mahdollisuutta käyttää sitä hätäohjausjärjestelmänä (esim. Hydrovane toimii hätäohjauksena sellaisenaan ilman lisävirityksiä).
Autopilotti vs tuuliperäsin –vertailuja ja hätäohjauksen toteuttamista voi lukea täältä, jos aihe kiinnostaa.
http://www.selfsteer.com/index.php
http://www.hydrovane.comAutopilottiajossa virtaa nakyy menevan noin 10A kaikkeen veneessa. Se tarkoittaa karkeasti etta tunnin konelatauksella voi ajaa sen konetunnin ja 7 lisaa ilman koneen kayttoa.
Koneella lataaminen on ylivoimaisesti kustannustehokkainta ja tuuliperasimen hinnalla latailee tuhansia tunteja. Jossain kaukana Tyynellamerella tilanne on toinen. Silloin naftan saanti asettanee rajoituksia latauskaytolle.
Olen huomannut ihmisilla olevan pahasti hukassa kyky laskea edes summittaisesti erilaisten varusteiden kustannustehokkuus. Aurinkopaneelit ja tuuligenut uppoavat moneen, tuotot ovat kuitenkin kehnohkot tavanomaisissa oloissa, ainakin Suomessa.
Kaanteisosmoosivesikone on sekin varsin kyseenalainen vehje. Hirmuisen kallis, eika sen varassa silti minnekaan uskalla lahtea. Naita kaikkia vempeleita sitten rassaillaan satamissa ja saman aikaan toinen, vahemmilla vermeilla liikkuva tutkii maita ja mantuja. Esimerkkeja tasta on todella paljon.
Matkablogeista olen huomannut tuuliperasimen saatamisen olevan merella se yleisin ohjelmanumero niilla, joilla sellainen on kaytossa. Ruoripilottiveneissa vaihdetaan tyoyksikoita, jotka kunnostetaan satamissa. Hydraulipilottiveneissa vain seilataan. - keulapaino
Ariel37 kirjoitti:
Kyse on veneen ja silloin samalla ankkurin koosta. Pikkupurren alle 10 kg ankkuri, 10 m. kettinkia ja loput koytta nousee ja laskee vaivattomasti kasin, ei tarvita vintturia, sahkoisesta puhumattakaan. Isomman veneen 25 kg ankkuri ja ketju ei enaa kohtuudella nouse ilman vintturia. Siita tuo ero. Isossa veneessa on ihan ok pitaa koko 70m ketjuarsenaali keulassa.
Vancouverin ketjua ei lyhennetty, siihen tehtiin pituusmerkinnat. 40 m kettinkia ja ainakin saman verran koytta oli ja on kaytossa ko. veneessa. Vene uisi viela enemman keulallaan jos ketjua olisi 70m.Tässä kai 28-jalkainen Vancouver edusti pikkupursia, joiden pinnapilotinkaan ei tarvitse välttämättä olla hydraulinen ;-)
"25kg ankkuri ja ketju ei enää kohtuudella nouse ilman vintturia". Tuskin nousee kuin suurella vaivalla ja silloinkin ehkä vain skuuttivinssin avulla - ainakaan meikäläiseltä. 25 kg:n ankkurissa ketju on todennäköisesti ainakin 10-millistä eli painaa 2,25kg/m, 70m ketjua painaa 157.5kg. Jos on vähänkin tuulta, ankkurin nosto ilman ankkuripeliä on vaivalloista.
Se on selvä, ettei esim. folkkarissa tarvita ankkurivinssiä (aloitin omat yksinpurjehdukseni folkkarilla). 4tn painoinen Vancouver28 alkaa kuitenkin olla sitä kokoluokkaan, että ankkurivinssi ja täysipitkä ketju ovat yksinpurjehduksissa suuri etu. Yksinpurjehduksilla tuon painoluokan veneissä hyvä ankkurivarustus on turvallisuuskysymys, ei pelkkä mukavuustekijä.
Paljonko muuten painoa tulisi lisää, jos Vancouverin 40m ketjua 40 m köyttä korvataan 70 m ketjulla? 6mm ketjulla painoa tulisi 22.5 kg lisää, mutta en tiedä 40 m köyden märkäpainoa. (Keula varmaan nousi senkin takia, että sekä ankkuri että ketju oli poistettu). - erilainen.käsitys
Ariel37 kirjoitti:
Autopilottiajossa virtaa nakyy menevan noin 10A kaikkeen veneessa. Se tarkoittaa karkeasti etta tunnin konelatauksella voi ajaa sen konetunnin ja 7 lisaa ilman koneen kayttoa.
Koneella lataaminen on ylivoimaisesti kustannustehokkainta ja tuuliperasimen hinnalla latailee tuhansia tunteja. Jossain kaukana Tyynellamerella tilanne on toinen. Silloin naftan saanti asettanee rajoituksia latauskaytolle.
Olen huomannut ihmisilla olevan pahasti hukassa kyky laskea edes summittaisesti erilaisten varusteiden kustannustehokkuus. Aurinkopaneelit ja tuuligenut uppoavat moneen, tuotot ovat kuitenkin kehnohkot tavanomaisissa oloissa, ainakin Suomessa.
Kaanteisosmoosivesikone on sekin varsin kyseenalainen vehje. Hirmuisen kallis, eika sen varassa silti minnekaan uskalla lahtea. Naita kaikkia vempeleita sitten rassaillaan satamissa ja saman aikaan toinen, vahemmilla vermeilla liikkuva tutkii maita ja mantuja. Esimerkkeja tasta on todella paljon.
Matkablogeista olen huomannut tuuliperasimen saatamisen olevan merella se yleisin ohjelmanumero niilla, joilla sellainen on kaytossa. Ruoripilottiveneissa vaihdetaan tyoyksikoita, jotka kunnostetaan satamissa. Hydraulipilottiveneissa vain seilataan.Ajattelemme eri tavalla!
Aurinkopaneelin tuottokyky säilyy ennusteiden mukaan jopa yli 50 vuotta
http://www.eurosolar.fi/usein-kysyttya/?kysymys=4
50W aurinkopaneelin hinta on n. 50 € (ebay.de)
Millä perusteella katsot, ettei huoltovapaa ja pitkäikäinen aurinkopaneeli ole kustanustehokas?
Tuuliperäsimen kestoikä riippuu sen mallista ja käytöstä. Edellinen Hydrovane tuuliperäsimeni on toisella pallonkierrollaan. Hydrovanen tuulilavan kangas kestää n. 3 vuoden purjehduksen ennenkuin sen joutuu uusimaan (uuden olen ommellut spinnukankaasta). Hankintahinta riippuu laitteen/veneen koosta ja on n. 4000 eurosta ylöspäin. Miksi sekään ei ole kustannustehokasta, koska käyttökustannuksia ei juuri ole ja käyttöikä voi olla 30 vuotta? Erityisen kustannutehokas se on peräsinhaverissa, joka pahimmillaan voi johtaa veneen menetykseen. Hydrovane toimii hätäohjausjärjestelmänä ja voi estää totaalihaverin.
http://www.hydrovane.com/our-product/prices/
Mikä on hydrauliikkatoimisen autopilotin hinta? Tuskin se on edellistä halvempi. Käyttökuluiksi mainitsit akkujen latauksen moottorilla 1 tunti latausta 8 tunnin välein. Itse en pidä veneen apumoottorin käyttämistä akkujen lataamiseen lainkaan kustannustehokkaana.
Vedentekolaitteen kerroit olevan “kyseenalainen vehje”. Itselläni on kokemus Katadyn Power-Survivor 40:stä. Sen hinta lienee 4000€ luokkaa. Pallonkierrolla huolsin sen käyttöohjeen mukaisesti 1000 käyttötunnin välein eikä ongelmia ollut. Laite tuotti 3 vuoden reissun aikana n. 10.000 litraa mikromibivapaata juomavettä (n. 5 litraa tunnissa x 1000 tuntia = 5000 litraa). Tietenkään ei pidä panna “kaikkia munia yhteen koriin”, juomavesitankit oli sen lisäksi. Sadeveden varaan ei kannata laskea ja vesijohtovesi ei ole kaikkialla maailmassa hyvälaatuista. - seppomartti
erilainen.käsitys kirjoitti:
Ajattelemme eri tavalla!
Aurinkopaneelin tuottokyky säilyy ennusteiden mukaan jopa yli 50 vuotta
http://www.eurosolar.fi/usein-kysyttya/?kysymys=4
50W aurinkopaneelin hinta on n. 50 € (ebay.de)
Millä perusteella katsot, ettei huoltovapaa ja pitkäikäinen aurinkopaneeli ole kustanustehokas?
Tuuliperäsimen kestoikä riippuu sen mallista ja käytöstä. Edellinen Hydrovane tuuliperäsimeni on toisella pallonkierrollaan. Hydrovanen tuulilavan kangas kestää n. 3 vuoden purjehduksen ennenkuin sen joutuu uusimaan (uuden olen ommellut spinnukankaasta). Hankintahinta riippuu laitteen/veneen koosta ja on n. 4000 eurosta ylöspäin. Miksi sekään ei ole kustannustehokasta, koska käyttökustannuksia ei juuri ole ja käyttöikä voi olla 30 vuotta? Erityisen kustannutehokas se on peräsinhaverissa, joka pahimmillaan voi johtaa veneen menetykseen. Hydrovane toimii hätäohjausjärjestelmänä ja voi estää totaalihaverin.
http://www.hydrovane.com/our-product/prices/
Mikä on hydrauliikkatoimisen autopilotin hinta? Tuskin se on edellistä halvempi. Käyttökuluiksi mainitsit akkujen latauksen moottorilla 1 tunti latausta 8 tunnin välein. Itse en pidä veneen apumoottorin käyttämistä akkujen lataamiseen lainkaan kustannustehokkaana.
Vedentekolaitteen kerroit olevan “kyseenalainen vehje”. Itselläni on kokemus Katadyn Power-Survivor 40:stä. Sen hinta lienee 4000€ luokkaa. Pallonkierrolla huolsin sen käyttöohjeen mukaisesti 1000 käyttötunnin välein eikä ongelmia ollut. Laite tuotti 3 vuoden reissun aikana n. 10.000 litraa mikromibivapaata juomavettä (n. 5 litraa tunnissa x 1000 tuntia = 5000 litraa). Tietenkään ei pidä panna “kaikkia munia yhteen koriin”, juomavesitankit oli sen lisäksi. Sadeveden varaan ei kannata laskea ja vesijohtovesi ei ole kaikkialla maailmassa hyvälaatuista."Aurinkopaneelin tuottokyky säilyy ennusteiden mukaan jopa yli 50 vuotta ".
Ei kyllä venekäytössä pidä paikkaansa. Minulla kesti 6-7 v kunnes liitoksista happani johdotus. Paneeli tuottaa edelleen virtaa muttei mene minnekkään, ennen kuin keksin miten lasilevystä pilkistäviin metallinysiin saan johdot vesitiiviisti - seppomartti
keulapaino kirjoitti:
Tässä kai 28-jalkainen Vancouver edusti pikkupursia, joiden pinnapilotinkaan ei tarvitse välttämättä olla hydraulinen ;-)
"25kg ankkuri ja ketju ei enää kohtuudella nouse ilman vintturia". Tuskin nousee kuin suurella vaivalla ja silloinkin ehkä vain skuuttivinssin avulla - ainakaan meikäläiseltä. 25 kg:n ankkurissa ketju on todennäköisesti ainakin 10-millistä eli painaa 2,25kg/m, 70m ketjua painaa 157.5kg. Jos on vähänkin tuulta, ankkurin nosto ilman ankkuripeliä on vaivalloista.
Se on selvä, ettei esim. folkkarissa tarvita ankkurivinssiä (aloitin omat yksinpurjehdukseni folkkarilla). 4tn painoinen Vancouver28 alkaa kuitenkin olla sitä kokoluokkaan, että ankkurivinssi ja täysipitkä ketju ovat yksinpurjehduksissa suuri etu. Yksinpurjehduksilla tuon painoluokan veneissä hyvä ankkurivarustus on turvallisuuskysymys, ei pelkkä mukavuustekijä.
Paljonko muuten painoa tulisi lisää, jos Vancouverin 40m ketjua 40 m köyttä korvataan 70 m ketjulla? 6mm ketjulla painoa tulisi 22.5 kg lisää, mutta en tiedä 40 m köyden märkäpainoa. (Keula varmaan nousi senkin takia, että sekä ankkuri että ketju oli poistettu).Kerrotaan nyt juttu tosielämästä, yksinpurjehduksesta ja Vancouverin ankkuroinnista. Veljeni palasi Brasiliasta solona Välimerelle Vacouver 27:llä. Baleaareilla yksin ankkurissa ollessa tuuli yöllä yltyi eikä yksinäinen mies saanut ankkuria ylös. Lopulta ankkurin pettäessä vene tuhoutui teräviin rantakallioihin ja upposi. Henki saäästyi kiipeilemällä yöpuvussa pimeässä mastoa pitkin rannalle. Ankkuri ei varmaan ollut kuin ehkä puolet yo keskustelun 25kg:sta. Kauko-ohjain ja vinssi olisivat ehkä pelastaneet.
Ylempänä on viitattu ankkurikettingin ja boksin sijoittamista taaemmaksi painon vuoksi. Olen miettinyt asiaa mutten ole saanut ratkaistuksi. Vinssin ja boksin voisi sijoittaa maston eteen ja mutta tuskin kukaan haluaa kelata kettinkiä edestakaisin kannella. Toinen on saven kertyminen pilssiin. Olisikohan toimiva ratkaisu ketjun kelaaminen monen metrin putkessa ja hyvät pesulaitteet. Onko joku nähnyt hyvää toteutusta? - Kansisuihku
seppomartti kirjoitti:
Kerrotaan nyt juttu tosielämästä, yksinpurjehduksesta ja Vancouverin ankkuroinnista. Veljeni palasi Brasiliasta solona Välimerelle Vacouver 27:llä. Baleaareilla yksin ankkurissa ollessa tuuli yöllä yltyi eikä yksinäinen mies saanut ankkuria ylös. Lopulta ankkurin pettäessä vene tuhoutui teräviin rantakallioihin ja upposi. Henki saäästyi kiipeilemällä yöpuvussa pimeässä mastoa pitkin rannalle. Ankkuri ei varmaan ollut kuin ehkä puolet yo keskustelun 25kg:sta. Kauko-ohjain ja vinssi olisivat ehkä pelastaneet.
Ylempänä on viitattu ankkurikettingin ja boksin sijoittamista taaemmaksi painon vuoksi. Olen miettinyt asiaa mutten ole saanut ratkaistuksi. Vinssin ja boksin voisi sijoittaa maston eteen ja mutta tuskin kukaan haluaa kelata kettinkiä edestakaisin kannella. Toinen on saven kertyminen pilssiin. Olisikohan toimiva ratkaisu ketjun kelaaminen monen metrin putkessa ja hyvät pesulaitteet. Onko joku nähnyt hyvää toteutusta?Hyvä esimerkki! Ankkurointijärjestelmässä tärkeintä on luotettavuus. Riittävän kokoinen ns. kolmannen sukupolven ankkuri (Rocna, Kobra yms) voisi olla hyvä. Pitkä ketju ja ankkurivinssi on yksinpurjehtijalle paras vaihtoehto, ellei kysymys ole kotisaaristossa seilaamisesta suht pienellä veneellä.
Suosittelen ketjusuihkun asentamista! Tarvitaan painevesipumppu. Suihkuliitännän voi asentaa keulakannelle tai ankkuriboksiin. Se on hyvä varuste, vaikka ketjua ei johdettaisikaan maston tyveen pilssiin.
Eräs purjehduskaverini seilasi yksinään 55 ft puu-epoksimaali veneellä, jossa oli 100 m kettinkiä Patagonian ankkurointeja varten. Ketjuboksi oli keskiveneessä pilssissä. Kannella oli ketjuohjaimet, ei putkea. Kansisuihku oli siinäkin veneessä. - Halpispaneelit
seppomartti kirjoitti:
"Aurinkopaneelin tuottokyky säilyy ennusteiden mukaan jopa yli 50 vuotta ".
Ei kyllä venekäytössä pidä paikkaansa. Minulla kesti 6-7 v kunnes liitoksista happani johdotus. Paneeli tuottaa edelleen virtaa muttei mene minnekkään, ennen kuin keksin miten lasilevystä pilkistäviin metallinysiin saan johdot vesitiiviistiVenekäytössä ongelma on aurinkopaneelin liitokset! Vaikka itse paneeli toimiikin , sähköliitokset eivät välttämättä ole korroosiosta kestävää laatua. Paneelien hinnat ovat pudonneet ja siksi vuosikustannus on aika pieni, vaikka kestoikä olisikin vain 5-7 vuotta. Viime vuonna ostin pari ohutta, taipuisaa paneelia (voi asentaa biminin tai sprayhoodin päälle), 60w maksoi muistaakseni 80€. Jäykät paneelit halvempia.
seppomartti kirjoitti:
"Aurinkopaneelin tuottokyky säilyy ennusteiden mukaan jopa yli 50 vuotta ".
Ei kyllä venekäytössä pidä paikkaansa. Minulla kesti 6-7 v kunnes liitoksista happani johdotus. Paneeli tuottaa edelleen virtaa muttei mene minnekkään, ennen kuin keksin miten lasilevystä pilkistäviin metallinysiin saan johdot vesitiiviistiHmmm. Ehkäpä kannattaisi suojata liitos valumuovilla, 3M Scotchcast 2131. http://ocean-innovations.net/OceanInnovationsNEW/Resin_Splice Kits/78-8129-9502-1.pdf
- Ariel37
seppomartti kirjoitti:
Kerrotaan nyt juttu tosielämästä, yksinpurjehduksesta ja Vancouverin ankkuroinnista. Veljeni palasi Brasiliasta solona Välimerelle Vacouver 27:llä. Baleaareilla yksin ankkurissa ollessa tuuli yöllä yltyi eikä yksinäinen mies saanut ankkuria ylös. Lopulta ankkurin pettäessä vene tuhoutui teräviin rantakallioihin ja upposi. Henki saäästyi kiipeilemällä yöpuvussa pimeässä mastoa pitkin rannalle. Ankkuri ei varmaan ollut kuin ehkä puolet yo keskustelun 25kg:sta. Kauko-ohjain ja vinssi olisivat ehkä pelastaneet.
Ylempänä on viitattu ankkurikettingin ja boksin sijoittamista taaemmaksi painon vuoksi. Olen miettinyt asiaa mutten ole saanut ratkaistuksi. Vinssin ja boksin voisi sijoittaa maston eteen ja mutta tuskin kukaan haluaa kelata kettinkiä edestakaisin kannella. Toinen on saven kertyminen pilssiin. Olisikohan toimiva ratkaisu ketjun kelaaminen monen metrin putkessa ja hyvät pesulaitteet. Onko joku nähnyt hyvää toteutusta?Kylla, tai sitten se, etta muutaman kymmenen kettinkimetrin jalkeen olisi ollut koytta. Koysi poikki ja menoksi jos systeemia ei jaksa nostaa tai keulan hyppiminen aallokossa estaa siella tyoskentelyn.
Kauko-ohjain on tosissaan hyva, Ankkuri osuu laskussa juuri siihen kohtaan kuin on ajateltu ja venetta voi ohjailla kaiken aikaa.
Osien hinta on muutaman kympin. Kaksi katkaisinta, 10 metria nelinapaista kaapelia , kotelo ja nelja abiko -liitinta. Omani liitin navigointipoydan alla olevien paineilmakatkaisinten rinnalle. Vakiona vinssilta nosto- ja laskukaskyt tulevat siis ilmaletkuja pitkin noille painekatkaisimille kun vinssilla olevia kumitutteja painelee ja tuon rinnalle tuli omatekoinen kauko-ohjain. - 2m.köyttä
Ariel37 kirjoitti:
Kylla, tai sitten se, etta muutaman kymmenen kettinkimetrin jalkeen olisi ollut koytta. Koysi poikki ja menoksi jos systeemia ei jaksa nostaa tai keulan hyppiminen aallokossa estaa siella tyoskentelyn.
Kauko-ohjain on tosissaan hyva, Ankkuri osuu laskussa juuri siihen kohtaan kuin on ajateltu ja venetta voi ohjailla kaiken aikaa.
Osien hinta on muutaman kympin. Kaksi katkaisinta, 10 metria nelinapaista kaapelia , kotelo ja nelja abiko -liitinta. Omani liitin navigointipoydan alla olevien paineilmakatkaisinten rinnalle. Vakiona vinssilta nosto- ja laskukaskyt tulevat siis ilmaletkuja pitkin noille painekatkaisimille kun vinssilla olevia kumitutteja painelee ja tuon rinnalle tuli omatekoinen kauko-ohjain.Jos veneessä on ankkurivinssi, ketjun ja pitkän köyden yhdistelmä on ongelmallinen.Vanha tapa on ollut laittaa vain viimeiset kaksi metriä köyttä! Siis juuri sen verran, että köysi tulee näkyviin kannelle, kun kaikki ketju on laskettu ulos. Ajatus on se, että köyden voi hätätilanteessa katkaista puukolla. (Jos ketjun pää on sakkelilla kiinni ketjuboksin pohjassa, voi tulla ongelmia).
Kysymys ei ole jaksamisesta (ankkurivinssin tehosta) tai keulan hyppimisestä, vaan vaaratilanteesta. Jos ankkurista pitäisi lähteä heti merenkäynnin takia, mutta ankkurin irroitus ei onnistu, ketju pitäisi katkaista. - Ariel37
2m.köyttä kirjoitti:
Jos veneessä on ankkurivinssi, ketjun ja pitkän köyden yhdistelmä on ongelmallinen.Vanha tapa on ollut laittaa vain viimeiset kaksi metriä köyttä! Siis juuri sen verran, että köysi tulee näkyviin kannelle, kun kaikki ketju on laskettu ulos. Ajatus on se, että köyden voi hätätilanteessa katkaista puukolla. (Jos ketjun pää on sakkelilla kiinni ketjuboksin pohjassa, voi tulla ongelmia).
Kysymys ei ole jaksamisesta (ankkurivinssin tehosta) tai keulan hyppimisestä, vaan vaaratilanteesta. Jos ankkurista pitäisi lähteä heti merenkäynnin takia, mutta ankkurin irroitus ei onnistu, ketju pitäisi katkaista.Jos on pitka patka koytta, tuskin on vinssia. Omassa vinssissani tosin on rumpu niin ketjulle kuin koydellekin.
Kasinoston ongelmat ovat nimenomaisesti aallokkonostossa. Jos lahto jaa viimetinkaan, aallokko ehtii matalassa ankkurilahdessa nousemaan korkeaksi ja silloin nosto kasin on vaikeaa kovan ylos-alas -tempoilun takia. Tyynessa tietysti onnistuu, siihenhan koko systeemi on mitoitettu. Ankkurin jumittumiseen ei auta mikaan muu kuin katkaisu. - Ariel37
erilainen.käsitys kirjoitti:
Ajattelemme eri tavalla!
Aurinkopaneelin tuottokyky säilyy ennusteiden mukaan jopa yli 50 vuotta
http://www.eurosolar.fi/usein-kysyttya/?kysymys=4
50W aurinkopaneelin hinta on n. 50 € (ebay.de)
Millä perusteella katsot, ettei huoltovapaa ja pitkäikäinen aurinkopaneeli ole kustanustehokas?
Tuuliperäsimen kestoikä riippuu sen mallista ja käytöstä. Edellinen Hydrovane tuuliperäsimeni on toisella pallonkierrollaan. Hydrovanen tuulilavan kangas kestää n. 3 vuoden purjehduksen ennenkuin sen joutuu uusimaan (uuden olen ommellut spinnukankaasta). Hankintahinta riippuu laitteen/veneen koosta ja on n. 4000 eurosta ylöspäin. Miksi sekään ei ole kustannustehokasta, koska käyttökustannuksia ei juuri ole ja käyttöikä voi olla 30 vuotta? Erityisen kustannutehokas se on peräsinhaverissa, joka pahimmillaan voi johtaa veneen menetykseen. Hydrovane toimii hätäohjausjärjestelmänä ja voi estää totaalihaverin.
http://www.hydrovane.com/our-product/prices/
Mikä on hydrauliikkatoimisen autopilotin hinta? Tuskin se on edellistä halvempi. Käyttökuluiksi mainitsit akkujen latauksen moottorilla 1 tunti latausta 8 tunnin välein. Itse en pidä veneen apumoottorin käyttämistä akkujen lataamiseen lainkaan kustannustehokkaana.
Vedentekolaitteen kerroit olevan “kyseenalainen vehje”. Itselläni on kokemus Katadyn Power-Survivor 40:stä. Sen hinta lienee 4000€ luokkaa. Pallonkierrolla huolsin sen käyttöohjeen mukaisesti 1000 käyttötunnin välein eikä ongelmia ollut. Laite tuotti 3 vuoden reissun aikana n. 10.000 litraa mikromibivapaata juomavettä (n. 5 litraa tunnissa x 1000 tuntia = 5000 litraa). Tietenkään ei pidä panna “kaikkia munia yhteen koriin”, juomavesitankit oli sen lisäksi. Sadeveden varaan ei kannata laskea ja vesijohtovesi ei ole kaikkialla maailmassa hyvälaatuista.Juuri noin, eli vedelle tulee vahintaan viinin litrahinta maailmalla ja silti tankit ovat taynna vesijohtovetta.
Laite on hyvinkin tarpeellinen isoissa, kalliissa veneissa, joissa on paljon ihmisia, ahkeraa suihkuttelua ja muuta vedenkulutusta. Pikkupurren yksinpurjehtijalle vedentekokone on tarpeeton ja hinnaltaan helposti 10% koko veneen arvosta. - Kale16
2m.köyttä kirjoitti:
Jos veneessä on ankkurivinssi, ketjun ja pitkän köyden yhdistelmä on ongelmallinen.Vanha tapa on ollut laittaa vain viimeiset kaksi metriä köyttä! Siis juuri sen verran, että köysi tulee näkyviin kannelle, kun kaikki ketju on laskettu ulos. Ajatus on se, että köyden voi hätätilanteessa katkaista puukolla. (Jos ketjun pää on sakkelilla kiinni ketjuboksin pohjassa, voi tulla ongelmia).
Kysymys ei ole jaksamisesta (ankkurivinssin tehosta) tai keulan hyppimisestä, vaan vaaratilanteesta. Jos ankkurista pitäisi lähteä heti merenkäynnin takia, mutta ankkurin irroitus ei onnistu, ketju pitäisi katkaista.En ole huomannut ongelmia ketjun ja köyden yhdistelmässä. Minulla on 40 m 8 mm ketjua ja 40 m 16 mm kahdeksanlyötyä köyttä pleissattuna jatkoksi. Ainakin minun Quick Antares nostaa ja laskee kumpiakin ongelmitta. Ketjupyörässä on jurmut myös köyttä varten.
- vesi.vai.viini
Ariel37 kirjoitti:
Juuri noin, eli vedelle tulee vahintaan viinin litrahinta maailmalla ja silti tankit ovat taynna vesijohtovetta.
Laite on hyvinkin tarpeellinen isoissa, kalliissa veneissa, joissa on paljon ihmisia, ahkeraa suihkuttelua ja muuta vedenkulutusta. Pikkupurren yksinpurjehtijalle vedentekokone on tarpeeton ja hinnaltaan helposti 10% koko veneen arvosta.Olisko Ariel37 nauttinut liikaa halpoja viinejään ja seonnut niistä?
Power-Survivor 40 -merkkinen vedentekolaitteeni maksoi alle 4000 euroa. Kerroin tehneeni sillä 10.000 litraa juomavettä 3 vuoden aikana. Juomaveden litrahinta olisi siten 0.4 euroa/litra, mikäli laite olisi ollut nollan arvoinen siinä vaiheessa. Sama vedentekolaite on kuitenkin yhä käytössä ja tekee juomavettä edelleenkin.
Pieni vedentekolaite, kuten tämä Katadyn 40 (aikaisemmin PUR), on tarkoitettu pikkuveneiden juomaveden valmistukseen.
PS. pallonkierrollani pidin vesitankit täysinä "watermakerin" avulla. Laite oli päällä silloin, kun tuuligeneraattorin energia riitti sille tai jos oli koneajoa. Vesijohtovettä ei ole joka paikassa saatavissa eikä sen laatukaan ole aina riittävän hyvää juotavaksi. Vedentekolaitteiden vähättely johtuu tietämättömyydestä? Vai pottuilusta? - Ariel37
vesi.vai.viini kirjoitti:
Olisko Ariel37 nauttinut liikaa halpoja viinejään ja seonnut niistä?
Power-Survivor 40 -merkkinen vedentekolaitteeni maksoi alle 4000 euroa. Kerroin tehneeni sillä 10.000 litraa juomavettä 3 vuoden aikana. Juomaveden litrahinta olisi siten 0.4 euroa/litra, mikäli laite olisi ollut nollan arvoinen siinä vaiheessa. Sama vedentekolaite on kuitenkin yhä käytössä ja tekee juomavettä edelleenkin.
Pieni vedentekolaite, kuten tämä Katadyn 40 (aikaisemmin PUR), on tarkoitettu pikkuveneiden juomaveden valmistukseen.
PS. pallonkierrollani pidin vesitankit täysinä "watermakerin" avulla. Laite oli päällä silloin, kun tuuligeneraattorin energia riitti sille tai jos oli koneajoa. Vesijohtovettä ei ole joka paikassa saatavissa eikä sen laatukaan ole aina riittävän hyvää juotavaksi. Vedentekolaitteiden vähättely johtuu tietämättömyydestä? Vai pottuilusta?Yksinpurjehtija tarvitsee noin 1,5 litraa/vrk. sellaista juomavetta. jota ei keiteta. Loppu juominen on kahvia jne, jonka vesi otetaan keitettavaksi vesijohtovedella taytetysta tankista. Juomavesi kulkee pikkupaatissa hyvin gallonan nassakoissa sijoitettuna sopiviin paikkoihin veneessa. Vuosikustannus ko. juomavedesta on max. 50 Eur. Silloin 4000 euron vedentekokone ei oikein ole kustannustehokas.
Jokainen tekee niin kuin parhaaksi nakee, mutta jattamalla pois turhat, ongelmia tuottavat laitteet matkaan paasee vuotta - kahta aiemmin tai saastyneen 10 - 15 000 euron avulla reissaa vuoden kauemmin.
- rahvahääl
Kyllä elektroniikka on sitten hienoa - voi näppärästi ohjelmoida elektroniikka pitämään vene hetken kurssissa sen aikaa kun käy nykäisemässä köyttä jossain kauempana kannella.
Tavallisella rahvaalla taitaa olla lähinnä tällaisia: http://www.paatti.com/joe17/artikkelit/perasinlukko/index.htm mutta tietty jos on 12 metriä tiikkikantta ja hiilikuitupurjeet niin eihän tuollainen low-tech oikein toimi.- sheet.to.tiller
Tietysti peräsinpinnan voi lukita tai sitoa pitemmäksikin aikaa ja vene pysyy sivuvastaisella kurssilla suunnassaan, kun purjeet on skuutannut sopivasti.
Avotuulessa suunta ei tahdo pysyä yhtä helposti. Siihenkin on toimivia kikkoja, kun skuuttia käyttää ohjaukseen. Jos vanha kikka ei ole tuttu, jyvälle pääsee katsomalla videoita. Niitä löytää esim. hakusanoilla "sheet to tiller steering". - pelitjavehkeetlöytyy
sheet.to.tiller kirjoitti:
Tietysti peräsinpinnan voi lukita tai sitoa pitemmäksikin aikaa ja vene pysyy sivuvastaisella kurssilla suunnassaan, kun purjeet on skuutannut sopivasti.
Avotuulessa suunta ei tahdo pysyä yhtä helposti. Siihenkin on toimivia kikkoja, kun skuuttia käyttää ohjaukseen. Jos vanha kikka ei ole tuttu, jyvälle pääsee katsomalla videoita. Niitä löytää esim. hakusanoilla "sheet to tiller steering".Miksi opetella purjehtimaan kun automaatio on keksitty :)
- eiksvaa
Käyttötarkoitus on huomioonotettava seikka.
http://teacherluke.co.uk/2014/10/21/226-on-a-boat/ - snoopy.fi
Kiersin yksin pallon Uuden-Seelannin ja Etelä-Afrikan kautta. Mulla on vinssit käden ulottuvilla ruorista, paitsi iso on reivattava mastolla. Genua ja kutteripurje ovat rullilla. Automaattiohjaus on välttämätön.
- snoopy.fi
Piti vielä lisätä, että vaikeinta oli joskus yksin rantautuminen.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381893Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431456Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61411- 161399
Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,111369Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11365Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21337Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11280Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21220Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51207