Tosikertomus lähipiiristä

Yksi nuorempi kaverini, silloin yksityisyrittäjä, liittyi muutama vuosi sitten kokoomuksen jäseneksi, ja oli kovasti innokas puoluelainen.

Juttelimme kerran saunaillassa valtiontaloudesta, velasta ja kulujen leikkaamisesta.

Aikamme pähkäiltyämme tulimme siihen tulokseen, että hemmetti, meillähän on ihan turha kaksikielisyys ja sen kaikki seurannaisvaikutukset, jotka varmasti maksavat useita miljardeja vuodessa. Nehän voisi aivan hyvin leikata pois, ilman että siitä aiheutuisi suurtkaan haittaa ainakaan kovin monelle kansalaiselle, sillä Suomen ruotsalaisethan ovat nykyisin jo kaksikielisiä, ja osaavat varmasti suomea jopa paremmin kuin ruotsia. Ja loput pystyttäisiin hoitamaan tulkkien avulla.

Kaverini oli nyt vielä innokkaampi kokoomuslainen, ja meni seuraavana päivänä juttelemaan puoluepolitrukkiensa kanssa kaksikielisyyden lopettamisesta. Hekin olivat innoissaan, kun löytyi selkeä tuhlausautomaatti, jonka poistamisessa ei pitäisi olla mitään ongelmia, ja lupasivat vakavasti jutella asiasta isompien kokkareitten kanssa. Ja juttelivatkin.

Parin päivän kuluttua kaverini sai tiedon, että sori, kaksikielisyyteen ei voidakaan kajota. Isot kokkareet sanoivat niin. Ruotsalaisiin kohdistuvia leikkauksia ei voida tehdä.

Nuorempi kaverini oli kovasti pahoillaan, kun järjen käyttö ei ollutkaan sallittua hänen valitsemassaan puolueessa. Hän erosi puolueesta kohta tämän jälkeen.