Jakamattoman kuolinpesän asunnon kohtalo?

Kyseessä on perinteinen "ei näin" tapaus, isoisäni jakamaton kuolinpesä.

Isoisäni kuoli vuonna 1987. Isoisällä ja isoäidillä keskinäinen testamentti, johon kirjattu:
"Määräämme viimeisenä tahtonamme että toisen meistä kuoltua jälkeenjäänyt saa hallita ja käyttää ensin kuolleen koko omaisuutta. Mikäli jompikumpi lapsistamme vaatisi lakiosaansa jälkeenjääneeltä, määräämme ettei hänellä ole jälkeenjääneen kuoltua oikeutta saada muuta kuin lakiosansa".

Isoisän kuoltua suoritettiin perunkirjoitus ja kuolinpesä jäi jakamattomaksi. Kuolinpesän osakkaina leski (isoäitini), sekä lapset (enoni ja äitini). Perintövero lankesi tuolloin kertaalleen maksettavaksi enolleni ja äidilleni, perunkirjamerkintöjen ja leimojen perusteella ne on tuolloin hoidettu (epäilen vahvasti että isoäitini tai kuolinpesän varoista?).

Äitini kuoltua olin ainut perillinen. Perin siis käytännössä hänen paikkansa tästä jakamattomasta kuolinpesästä - ensimmäinen harmin aihe, koska tässä vaiheessa minulle lankesi jälleen perintöveroa kiitettävässä määrin jakamattoman kuolinpesän omaisuudesta. Ainoa pelastava tekijä tässä vaiheessa olivat äitini eläkevakuutukset ja henkivakuutus, joiden ansiosta sain perintöverot hoidettua.

Pääpiirteissään kuolinpesän omaisuutta ovat 50% vanhasta omakotitalosta Etelä-Karjalassa (toinen 50% lesken omistuksessa), 50% vanhasta rantamökistä Etelä-Karjalassa (toinen 50% lesken), 50% kerrostaloasunnosta Helsingin Töölössä 140 neliötä (toinen 50% enoni ja hänen ex-vaimonsa), sekä 100% kerrostaloasunnosta Helsingin Kalliossa 60 neliötä.

Leski asuu Etelä-Karjalan omakotitalossa ja enoni Töölön kerrostaloasunnossa. Äitini asui Kallion kerrostaloasunnossa ja hänen kuolemansa jälkeen isoäitini ja enoni suostumuksella muutin itse siihen.

Teoriassa omistussuhteissa ei ole juurikaan epäselvyyksiä sen osalta etteikö Kallion asuntoa saisi neuvoteltua kuolinpesän jaossa 100% minun omistukseeni. Töölössä sijaitseva kerrostaloasunto on huomattavasti arvokkaampi, lisäksi Etelä-Karjalassa olevat tontit kiinteistöineen.

Kuolinpesän jakamattomuuteen vaikuttaa siis tuo alussa mainittu testamentti, sekä etenkin isoäitini vanhoillinen suhtautuminen asiaan. Olisi työn ja tuskan takana, kenties mahdotonta saada sovussa käyntiin jakoa - vaikka tuskin käytännössä muutoksia ei tulisi kuin paperilla omistusoikeuksiin? Tämän takia asia on äitini kuoleman ja hänen perunkirjoituksensa hässäkän jälkeen jäänyt "näille sijoilleen", kun painavaa syytä ei ole ollut alkaa tekemään muutoksia.

Vaan nyt on, sillä harkitsen itse muuttoa. Toki voisin yksinkertaisesti muuttaa pois ja ilmoittaa isoäidilleni että asunto on tyhjillään ja perikunnan täytyy jatkossa hoidella yhtiövastikkeet jne. Mutta typerältä sekin tuntuu, kun "käytännössä" tuo asunto on minun omaisuuttani - ja tulee sitä olemaan virallisestikin siinä vaiheessa kun isoäitini poistuu ja kuolinpesä hajoaa.

Omien taloudellisten seikkojen ja tulevan uuden kodin rahoituksen takia mielessä tietysti pyörii nykyisen Kallion asunnon hyödyntäminen. Kysymykset siis kuuluvat:

- Voinko vuokrata kolmannelle osapuolelle asunnon? Voinko tehdä jonkinlaisen sopimuksen isoäitini ja enoni suostumuksella, jossa asunnosta kertyvät vuokrat saisin omaksi hyödykseni? Jos tämä ei laillisesti ole mahdollista, huuteleeko mikään viranomaistaho perään jos näin kuitenkin menetellään?

- Jos edelläoleva ei ole mahdollista, onko ainoa vaihtoehto alkaa vääntämään väkipakolla perinnön jakoa, jotta saan Kallion asunnon omistukseeni ja sen jälkeen voin joko vuokrata tai myydä sen?

- Onko mahdollista tehdä osajako, jossa jaetaan vain tämä Kallion asunnon omistus minulle ja huomioidaan se sitten joskus tulevaisuudessa lopullisessa jaossa?

- Mikä ylipäätään olisi paras ja/tai helpoin vaihtoehto tässä tilanteessa?