Lapsen masennus

Inhimillinen tekijä käsitteli nuorten masennusta 16.4. ohjelmassaan. Kun kuuntelin osallistujien kertomuksia, ymmärsin, että oma raskas nuoruuteni oli masennuksen vaivaama.
Oli vain niin, että vuosikymmenet sitten ei kukaan ollut "masentunut", ei varsinkaan nuori, terve ihminen, elämä edessä ja kaikki hyvin! Ruokaa ja vaatetta riitti, oli vanhemmat ja koti. Ei todellakaan mitään syytä kulkea nenä rypyssä! Väsymys menee pois nukkumalla! Pitää syödä kunnolla, älä kronaa ruualla. Mitä vatsavaivoja, syö syö nyt!
Ylirasitus ja burn out olivat johtajantauteja, joihin ei tavallinen rahvas ikinä sairastunut.

Nuori, aliravittu lapsi, koulukiusattu ja yksinäinen, oli laiska ja saamaton, kun koulu ei mennyt kuin tanssi ja aina oli väsymystä ja pahaa oloa. Mistä tuo kersa on perinytkin noin laiskan luonteen! "Ei meillä laiskoja ruokita, mene hakemaan puita ja lämmitä kakluunit, tiskaa tiskit ja luuttua portaat, kun ei kerta läksynluku maita".
Ainainen vatsan kipristys, pala kurkussa ja hengenahdistusta, uneen pääsy vaikeaa. Itku herkässä,mutta sitähän ei voinut kenellekään näyttää, eikä koulukiusaamisesta tietenkään voinut puhua, "kantelupukki se kaakattaa!" Ei koko koulukiusaamis-sanaakaan oltu keksitty.

Masennus on varmaan vaivannut koko aikuiselämänkin, koska ystävyyssuhteet ei kestä, kolmannen pyörän tuntu on aina läsnä, perheenjäsenetkin tuntuvat usein kaukaisilta. Tuntuu, että kukaan ei tarvitse, eikä kukaan kaipaisi, jos katoaisin maisemista.

Voiko masentuneisuus olla jotenkin ominaispiirre ihmisessä?