miehellekerroin

Voi elämän kevät. Sillä vastapuolella on myös oikeus näyttää mitä mieltä hän on asiasta. Jokaisella on myös mahdollisuus ajatella tekojensa seurauksia.

Siinähän se "vitsi" onkin. Miksi kerrotte rakastavanne PARISUHTEESSA olevalle joka on parinsa jo valinnut?! Ei vika ole sen toisen vaan itsenne. Anteeksipyyntö voisi olla paikallaan joskus. Fiksu pitää tunteensa omana tietonaan jos kysymyksessä on VARATTU.

Mielestäni saahan sitä kertoa ei se kuolemaksi ole,jollekin se on tärkeää kertoa ja puhdistaa mieltä ahdistava asia vaikka toinen olisikin varattu, sanoo sen ja se on siinä eikä mitään tarvitse edes tulla. Varattu voi kommetoida neutraalisti. Itse en varattuihin päin katsokkaan mutta tämä mielipiteenä sivusta.

Lapsellistahan tuollainen on. Useimmiten taka-ajatuksena lienee kuitenkin " miehen " saaminen itselleen.
Fiksu mies onneksi tajuaa jättää tälläiset reppanat taakseen. Nainen on naiselle susi. Aina.

Tarpeeksi vahva suhde kestää ulkopuoliset tunnustajat ja jos suhde katkeaa siihen että jättää parinsa sen takia niin eihän se silloin ole tarpeeksi vahva suhde. Itse aloitan aina siitä että luotan vahvasti toiseen ja luotan siihen ettei hölmöillä toisten naisten kanssa. Jos mies jättäisi minut jonkun naisen takia niin sitten jättää, tottakai se tuottaisi jonkun aikaa surua mutta kokisin sen niin ettei se mies ole sitten tunteideni ja seurani arvoinen. Luottamus on a ja o!

Tosiasia kuitenkin on että tyhmää ja lapsellista mennä tunnustamaan tunteensa varatulle. Vähänkin normi moraalista ja käytöstavoista tietävä sen tietää. Osalla ne on näköjään hukassa.
Luottamus on hyvä muttei kannata kulkea laput silmillä..

Voi voi. Minäkin oon sitten tehnyt emämokan. Mutta tehty mikä tehty, ei sitä poiskaan tai peruttua saa. Tai miltä kuulostaa että: "kerran kerroin sulle asian, mutta ei se ollutkaan totta." Epäuskottavalta.

Omapahan on häpeäsi. Tyhmille sattuu aina kaikennäköistä....

Kiitos, meinasin just lisätä että varmaankin oli harkitsematon ja lapsellinen teko minkä tein. En tosin häpeä enkä kadu, enemmän sen sanomatta jättäminen olisi kaduttanut. Mistä tiedän tulenko enää koskaan tämmöisiä tunteita tuntemaan? Eikä kohde nyt ainakaan suuttunut enkä häntä aio mitenkään vainota reaalissa asialla.

Se joka ei osaa hävetä ei tiedä mikä on oikein ja mikä on väärin. Mitä sillä voitit että kerroit? Tuliko elämäsi paremmaksi ? Empatia ja järki lienee ainakin on ollut kadoksissa.

happamiasanoikettu kirjoitti:

Tosiasia kuitenkin on että tyhmää ja lapsellista mennä tunnustamaan tunteensa varatulle. Vähänkin normi moraalista ja käytöstavoista tietävä sen tietää. Osalla ne on näköjään hukassa.
Luottamus on hyvä muttei kannata kulkea laput silmillä..

Lue lisää

Kuka nyt laput silmillä kulkee kyse on niinkin perusasiasta kun luottamus joka pitäisi olla itsestään selvää jos suhteeseen edes alkaa mutta kaikilla se ei ole. Kun olemme ihmisiä joilla on tunne ei aina käyttäydytä harkitsetusti tai ajatellusti oli asia mikä hyvänsä. Tämä on elämää ja edes ihmis- suhteet ei voi aina olla pumpulia eikä eletä suojatussa kuoressa.

Toki osaan hävetä, mutta en nyt tiedä miksi tunteista kertomisen olisi pitänyt aiheuttaa häpeän tunnetta? Mitään ei ole tapahtunut, asia on kerrottu. Joskus kun on suuria tunteita, järki ja suhteellisuudentaju todellakin hämärtyy. Pitääkö elämässä jotenkin voittaa kun tuntee tunteita toiseen? Onko elämäni parantunut kertomisesta, no on. Olen tajunnut että en olekaan ihan pystyyn kuollut pökkelö. Että elämässä on kaikkia värejä. Olen rakastanut hiljaa, kaukaa sekä palstalla. Vaatimatta mitään. Mitä pahaa näet tässä?

Kyllä siinä mennään silloin aina kahden ihmisen väliin. Ajattelepas sitä omalle kohdallesi. Mutta kun sitä ollaan että minä minä minä ja minun tunteeni. Empatiaa et omaa lainkaan. Eihän sitä voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Itselle ei tulisi mieleenkään toimia niin. Kuolisin häpeästä. Oma maine siinä menisi kaikkien silmissä. Noloa.

No ehkä ajattelenkin eri lailla. Sinä ilmeisesti koet tärkeänä sen, miltä kaikki näyttää, kasvoja ei saa menettää. Jos joku minulle vastaavaa tunnustaisi, olisin kyllä otettu. Siis jollen tuntisi samoja tunteita. Osaisin myös toimia niin, ettei toinen kokisi häpeää. Enkä mitenkään kokisi että siinä joku väliin tulisi. Ehkä olet vaan epävarma itsestäsi, tiettyjen normien ja kaavojen mukaan silmälaput silmillä kulkeva ahdasmielinen ajattelija?

Omalla kohdalla tarkoittaa tietenkin että olisit parisuhteessa ja miehesi kertoisi että esim.siskosi kertoi rakastuneensa häneen, siis mieheesi. Olisit varmaan otettu ja ylpeä.
Epävarma en ole. Siinä meni ohi. Kyllä, noudatan elämässä tiettyjä normeja, niitä mitä suurin osa ihmisistä noudattaa. Moraalini ja oikeustajuni on huippua.

Jos mitä parisuhteessa tapahtuisi, ymmärtävät aikuiset osaavat käsitellä tunteita. Elämässä kun tulee kaikenlaista vastaan, eikä se suinkaan ole aina mustaa ja valkoista. Olet moraalissasi ja oikeustajussasi varmasti aivan huipulla selkeästi ei epäilystäkään. Mitä jos kuvaamasi tapainen tilanne sattuisi sinulle? Miehesi kertoisi siskosi jne? Tikahtuisitko, ymmärtäisitkö, katkeroituisitko?

Niinpä. Siitähän tässä on kyse alunperin. Aikuisten pitäisi osata käsitellä tunteita. Näköjään jotkut eivät osaa vaan toimivat vastoin normeja ja ilmaisevat ne varatulle. Eli eivät osaa käsitellä tunteitaan, eivätkä hallitse tekojaan.. Vai oletko erimieltä ?
Jos tilanne sattuisi omalle kohdalle niin miettisin todellakin kyseisen ihmisen järjen köyhyyttä, hienotunteisuutta ja ehdottomasti tarkoitusperää. Mitä hän ajaa sillä takaa, mitä hän kuvittelee itsestään.
Mieheni tuntien, tiedän että hän olisi järkyttynyt. Hän kun uskoo kaikista aina hyvää. Häntä nolottaisi. En katkeroituisi, tottakai se tuntuisi pahalta. Varmaan vääntäisimme siitä vitsiä myöhemmin mieheni kanssa. Huvittavaahan se olisi. Ja noloa kyseiselle.