Onko uskovainen tuonut iloa ja hyötyä ateisteille?

Jos ne naurunpurkaukset jotka tämän palstan uskonnollisista pelleistä johtuvat lasketaan, niin on. Muuten ei oikein.

Uskovaiset kohtelee meitä kuin koiria. Kiristää tai palkitsee. Heidät voisi tiivistää yhteen sanaan: Uhkailija

"Onko uskovainen tuonut iloa ja hyötyä ateisteille?"
Evankeliumi on ilosanoma. Se on siis hyvä vitsi ja naurattaa siksi kovasti. Vielä hauskemmaksi asian tekee uskovaiset, jotka ottavat tuon vitsin tosissaan :D

Ilokirjanpitoni kredit-puolella on tapahtumia uskisten osalta siinä kuin normaali-ihmistenkin. Mutta koska kokonaissaldo ratkaisee, niin todettakoon, että uskovaiset ovat napanneet nimiinsä reilun enemmistön debit-puolen hiteistä.

Uskovaiset ovat tuoneet sekä iloa että hyötyä elämääni.

Iloa ovat tuoneet rakas naieni ja rakas poikani. Molemmat uskossa ja ihmisinä hyvin erilaiset. Perustuuko tuo ilon tuominen juuri uskoon, en tiedä. Molemmilla on kuitenkin selvä halu pyrkiä kohti hyviä asioita, hyvää elämää. Uskoisin itse, että molempien tapauksessa kyse on rakastavasta luonteesta, ei niinkään uskonnon vaikutuksesta. Molemmat ovat tietenkin epätäydellisiä, kuten me kaikki. Heillä on heikkoutensa. Mutta molempien olemisessa on voimakas rakkaudellisuuden virta, joka ilmenee toki eri tavoin erilaisissa persoonissa.

Hyötyä ovat tuoneet jotkus asiakkaani. Olen tehnyt seurakunnille tilaustöitä ja he ovat olleet hyviä asiakkaita, joiden kanssa yhteistyö on sujunut ammattimaisesti ja ilman mitään hämmennystä. Maksut ovat tulleet ajallaan Tämä toiminta on nyt hiipunut, kun olen siirtynyt muihin hommiin, enkä tee asiakastöitä. Seurakunnat olivat mulle kauan tärkeä yhteistyötaho, josta ei jäänyt erityistä pahaa ajateltavaa.

Mulla ei ole huonoja kokemuksia uskovista. En toisaalta ole myöskään elänyt minkään uskonnollisen yhteisön aktiivisessa vaikutuspiirissä. Ei niillä ole juurikaan ollut vaikutusta elämässäni. Kirkosta erosin n.22-vuotiaana. Sitä ennen kirkko vaikutti elämääni sen verran kuin tapakristillisessä perhessä yleensäkin: uskonnonopetus ja ripari pakollisina tapahtumina, ilman sen syvempää vaikutusta. Riparista jäi kyllä hyvät muistot: hauskaa leireilyä ja kovasti soidinmenoja tyttöjen ja poiken kesken.

Uskovaisista sukulaisista on ollut iloa, mutta sukulaisina, ei uskovaisina ja uskovaisuuden vuoksi. Itse asiassa näissäkin kanssakäymisissä on ollut uskovaisuuden takia tietty pieni negatiivinen pohjavire uskon takia. Jossain taustalla on ollut tunne, että vaikka hyvissä väleissä ollaankin, niin en ole täysin hyväksytty, heikäläisiä.
Jehovan todistajista on ollut iloa, keitä on ollut hauska "kurmuuttaa". Oma syynsä, mitäs tulevat:D

Onko ateisteilla jokin ongelma. Vaimoni on uskovainen ,itse en kyllä usko jumalaan. Silti en pilkkaa enkä moiti häntä. Hän käy muutaman kerran vuodessa seurakunnan talkoissa yhteisvastuun merkeissä. Ei meillä silti ole ollut näiden vuosikymmenien aikana mitään painostusta puoleen eikä toiseen.
Eikö kuitenkin ateismi ja uskominen ole jokaisen henkilö kohtainen asia.
Välillä tuntuu siltä että ateistit ,eivät itse oikein usko edes omaan näkemykseensä. On helpompi pilkata, kuin kannustaa niitä joilla on kuitenkin jokin vakaumus elämänsä turvana.
Vuosien saatossa olen saanut niin työni kuin vapaa-aikani mukana olla monen sortin lahkolaisten seurassa. Enemmän minua on kuitenkin häirinnyt Suomalaiset juopot.
Jos en ole halunnut ottaa viinaa, heidän kanssaan ,erilaista v... on tullut osakseni. Uskovaiset sentään on antaneet olla oma minäni

Minä tykkään monista uskovaisista. Mukavia ihmisiä.

Jos uskovien naurettavat jutut voi laskea iloksi. Hyötyä sikäli että tiedän etten haluaisi missään nimessä olla heidän kaltaisensa uskon ja siihen liittyvien asioiden suhteen. Heidän tietämättömyytensä lähes kaikesta kannustaa osaltaan omalla kohdallani tiedon hankintaan.
Uskovilta ei mitään hyvää saa mitä ei saisi uskomattomilta edellämainittuja kahta asiaa lukuunottamatta.
Mitään tuomitsemista tämä ei ole, he saavat vapaasti olla sellaisia kuin haluvat, kunhan eivät sitä koko aikaa tyrkytä muille eivätkä vaadi muita käyttäytymään omien standardiensa mukaan.
Jos taas unohdetaan kaikki uskoon liittyvät asiat, en usko että uskovan ja ei-uskovan välillä olisi eroa ilon ja "hyödyn" suhteen. Tuo "hyöty" tosin kuulostaa hieman liika hyväksikäytöltä, enkä ajattele ihmisiä kohteina joista hyötyä.
Tietysti ne uskovat joiden koko elämä pyörii täysin uskon ympärillä ovat aivan oma lukunsa, heidän kanssaan mittari menee reilusti pakkasen puolelle (koska heitä ei ole edes olemassa uskon ulkopuolella), paitsi noissa alussa mainitsemissani asioissa.

Uskovat ovat tuoneet elämääni todella paljon huumoria. Nauran usein vedet silmissä lukiessani palstan hihhuleiden toinen toistaan typerämpiä ja säälittävämpiä räpellyksiä.

Niitä epätoivoisia kirjoituksen yritelmiä, joista monet eivät ole edes suomen kieltä, vaan jotain sitä etäisesti muistuttavaa mongerrusta. Eikä yksikään koskaan sisällä mitään järjellistä asiaa, vain pohjatonta tyhmyyttä ja käsittämätöntä umpipimeyttä.

Välillä toki tulee mieleen, että saakohan noin vammaisille edes nauraa...

Mutta uskovien saarnaajien perheessä kasvaneena olen toki törmännyt uskon kaikkiin mahdollisiin puoliin pienestä pitäen ja minua on jo lapsesta saakka hakattu raamatulla päähän, myös aivan konreettisesti. Tosin näistä asioista olen kirjoitellut jo niin paljon niin monta kertaa aikaisemminkin, etten enää itsekään oikein jaksa.

Todettakoon vain että nykyään en ole vapaahtoisesti uskovien ihmisten kanssa missään tekemisissä missään yhteydessä, jos sen vain voi jotenkin välttää. Siksi että kaikki aiemmat kokemukseni uskovista ihmisistä ja heidän käytöksestään vuosikymmenien aikana ovat AINA olleet vain ja ainoastaan erittäin negatiivisia.

Yksinkertaisesti minä en asu samalla planeetalla noiden ihmisten kanssa, en fyysisesti enkä varsinkaan henkisesti. Ja ainoa poikkeus jossa olen heidän kanssaan jossakin tekemisissä on tämä huumoripalsta, jossa käyn säännöllisesti nauramassa itseni tärviölle hihhuleiden pohjatonta tyhmyyttä päivitellessäni.

"HALOO ATEISTIT.......Evoluutio on valetta
- Lajien kehitys on käytännössä mahdotonta koska maailmankaikkeus päättyy vasta Krituksen uuteen tulemiseen."

Juuri nuo tuollaiset saavat minut lähes sanattomaksi, mutta naurunpyrskeitä joutuu kyllä pyyhkimään näytöltä ja näppikseltä. Saako noin vammaisille edes nauraa?

Normaalissa arkielämässä toimimisessa uskovaisuudella tai ateistisuudella on melko vähän merkitystä.
Ei kiinnosta, mitkä on kaupanmyyjän teolgiset aivoitukset tämän naputellessa kassakoneeseen makkaran hintaa.

"Onko uskovaisten tuoneet iloa elämäänne?"

Toki. Minulla on ja on ollut uskovaisia ystäviä, työtovereita ja bisneskumppaneita.
Olen ollut myös itse uskonut Jumalaan.

" Jos on, niin onko se johtunut uskontoon liittyvästä asiasta vai ei?"

Uskontoon liittymättömät asiat.
Ystävyys, työtoveruus ja sujuvat liiketoimet.

" Jääkö puntariin enemmän hyviä vai häiritseviä asioita?"

Vaikea punnita, toki em. tarkoitettujen henkilöiden kohdalla enemmän hyviä.

Häiritsevät asiat listattuna:

Viimeaikoina asuinalueellani voimistunut herätysliike jakaa ihmiset heihin ja muihin, liikkeen jäsenet seurustelevat vain keskenään, esim. lasteni ystävyyssuhteet "ei-uskovaisiin(ko. liikkeen jäsenet kutsuvat itseään uskovaisiksi, muut ovat epäuskoisia tai uskottomia riippumatta mahdollisesta uskonnollisuudestaan)", ovat katkenneet tai viilenneet ko. liikkeen
jäsenten lapsiin viimeistään 2. luokalla.
Uskonto erottaa ihmisiä.

Julkisuudessa monia poliittisia kysymyksiä arvioidaan ahdasmielisen uskonnon näkökulmasta, vedotaan Raamattuun ja näin lainsäädännöllä halutaan pakottaa
myös muut noudattamaan uskonnollisia sääntöjä.

Maltillistenkin uskovaisten piirissä leviävät fundamentalistien ajatukset, monenlainen tiedevastainen huuhaa kuten kreationismi.

Liberaalin kansankirkon suojissa häärii monenlaista fundamentalistiporukkaa, levittäen
kreationismia, tiedevastaisuutta, homovihaa, rahastaen ihmisiä ihmeparannuksilla...

Uskonnon minua häiritsevät vaikutukset siis ilmenevät enemmänkin yleisellä tasolla kuin henkilökohtaisissa ihmissuhteissani.

Tuskin voi yleistää omien kokemusten perusteella.