John Wayne ratkesi ryyppäämään!

Valmistelut turpaanvetotalkoisiin ovat vähän heikossa jamassa nyt. Vapusta asti tullut pämpättyä oman pontikkapannun antimia melkeinpä yötä päivää. Pakko vähän hermojaan lepuuttaa, kun iski hirvittävä stressi ja ahdistus lokakuun takia. Olen miettinyt jo kuukausia, millä verukkeella voisin vetäytyä ottelusta. Satapäisen mylvivän fanilauman eteen meno pelottaa vietävästi - etenkin kun suuret puheet pitäisi lunastaa, ja ottaa vakuuttava tyrmäysvoitto. Tuli ehkä haukattua liian iso pala. Viime syksynä voimiensa tunnossa tuli rehvakkaasti lupauduttua otteluun mukaan voitonvarmana ja nuoruuden innolla! Tuli heti mieleen 80-luvun turpakäräjät Jänteen hallilla, kun neljä tai viisikin isoa korstoa tuli nukutettua ihan tuosta nuin vaan! Vielä tänäkään päivänä kukaan oman kylän vanhoista pojista ei uskalla vittuilla minulle.

Luulin aluksi, että ottelussa vain läpsytellään ja lönkytellään hyväntekeväisyyden nimissä, mutta nyt on tullutkin selväksi, että vastustaja lähteekin ihan sata lasissa vetämään nenää ruttuun ja ukkoa ulos kehästä. Laitoin testamentinkin jo kuntoon siltä varalta, että tulee kehästä lähtö jalat edellä.

Jokatapauksessa John Waynen tarina jää elämään perimätiedoissa ja taruissa!