Lapsettoman lesken perinnönjako,onko oikein ?

Olipa outo laskelma. Ja lopputuloskin meni väärin.

Oikea laskelma tässä:

AO=avio-oikeuden alainen
VO=avio-oikeudesta vapaa

A:n AO-omaisuus 100 000
A:n VO-omaisuus 400 000
B:n AO-omaisuus 400 000
Varat yhteensä 900 000

A:n VO-omaisuuden osuus kokonaisvarallisuudesta 44,44 %. Tähän asti nixnaxin laskelma on oikein.

Sitten mentiin pieleen, kun alettiin puhua osituksesta. Eihän sitä tehdä lainkaan, kun kyseessä on PK 3 luvun mukainen perimys. Onhan tästä ollut tälläkin palstalla puhetta, mutta eipä sitä näemmä sitten kaikki "tietäjätkään" tiedä.

No mutta mennään sitten itse perinnönjakoon B:n jälkeen.

B:n kuollessa varat ovat siis 850 000.
A:n toissijaiset perilliset saavat tästä 44,44 % eli 377 740. Tämä vastaa avio-oikeudesta vapaan omaisuuden osuutta kokonaisvarallisuudesta.

Jäljelle jää 472 260.
PK 3 luvun perussäännön mukaisesti se puolitetaan. Avio-oikeuden alaisista varoista menee siis kummallekin suvulle 236 130.

A:n toissijaisille perillisille menee siis varoja kaikkiaan 613 870.
Lesken perilliset saavat 236 130.

Nixnaxin laskelman mukaan varoja jaetaan yhteensä 849 947.
Varoja oli kuitenkin 850 000 eli mihin katosi 53 euroa?
Ehkä kyseessä oli vain laskuvirhe. No, sattuuhan noita.

Mutta mitään osituksia ei tässä tapauksessa siis tehdä, eikä tasinkoja maksella.

>>Sitten mentiin pieleen, kun alettiin puhua osituksesta. Eihän sitä tehdä lainkaan, kun kyseessä on PK 3 luvun mukainen perimys<<

Missähän Näinin lukemisen ymmärrys luuraa? Olenko sanonut, että ositus tehdään? En ole. Mutta osituslaskelma tehdään, jotta saadaan selville suhdeluku, jota käytetään viimeksi eläneen pesää jaettaessa.

>>Ehkä kyseessä oli vain laskuvirhe. No, sattuuhan noita.<<

Kyseessä todellakin oli "vain laskuvirhe" (tai oikeastaan vain lukeman virheellinen kirjaus), jonka olisi pienellä vaivalla todennut laskemalla 72,22 % 850.000:sta. Oikea tulos on 613.870. Mutta suon toki Näinille pätemisen ilon, kun ei sellaista hänelle kovin usein ole tällä palstalla suotu.

"A B varat kaikkiaan 900.000, mistä A:n varat 72,22 % ja B:n varat 27,78 %.

B:n kuollessa B:n pesän varat 850.000
- siitä A:n toissijaisten perillisten osuus 72,22 % = 613.817 --> po. (72,22/100 x 850.000 =) 613.870<--
- siitä B:n perillisten osuus 27,78 % = 236.130.

Mitä vielä laskukaavaan tulee, niin oikea menettely on juuri se, jonka esitin. Kuten yllä jo Näiniä valistin, ositusta ei tehdä, mutta suhdeluku saadaan laskennallisen osituksen avulla. PK 3:2.1 säännös tätä nimenomaan edellyttää, vaikka Näinin lukemisen ymmärtämisen heikkous tässäkin kohden johtaa hänet harhapolulle. Toki lopputulos tässä tapauksessa oli oikea Näininkin tavalla.

PK 3:2.1
"Jos ensiksi kuolleen puolison kuollessa puolisoilla tai toisella heistä oli sellaista omaisuutta, johon toisella ei ollut avio-oikeutta, tai ensiksi kuolleen puolison =>jäämistö muusta syystä oli suurempi tai pienempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta<=, on jäämistön eloonjääneen puolison kuollessa katsottava vastaavan yhtä suurta osaa tämän pesästä."

Rautalankaa:
Laskennallinen ositus tulee tehtäväksi, jotta nähdään, mikä on A:n jäämistön suuruus ja onko se suurempi vai pienempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta.

AP:n tapauksessa A:n jäämistö oli 400.000 100.000 150.000 = 650.000. Puolisoiden omaisuus oli 900.000, joten A:n jäämistö oli 72,22 % puolisoiden omaisuudesta.

Saman suuruinen on A:n osuus B:n pesästä. 72,22 % 850.000:sta on 613.870.

Mitään "laskennallista ositusta" ei tarvita.

Se mikä lasketaan, on VO-omaisuuden osuus puolisoiden yhteenlasketusta kokonaisvarallisuudesta. Tämä tehdään silloin kun ensimmäinen puoliso kuolee, ja kuten laskelmassani esitin, se riittää.

Lesken kuollessa erotetaan päältäpäin saman prosenttimäärän verran varoja, ja loppu jaetaan tasan.

Näin kirjoitti:

Mitään "laskennallista ositusta" ei tarvita.

Se mikä lasketaan, on VO-omaisuuden osuus puolisoiden yhteenlasketusta kokonaisvarallisuudesta. Tämä tehdään silloin kun ensimmäinen puoliso kuolee, ja kuten laskelmassani esitin, se riittää.

Lesken kuollessa erotetaan päältäpäin saman prosenttimäärän verran varoja, ja loppu jaetaan tasan.

Lue lisää

Näin voi noin tehdä, ja usein päätyä oikeaan lopputulokseenkin. Mutta noin ei Näin tee, jos menettelee lain mukaan. Tämä on selvä kuin pläkki jokaiselle, joka ymmärtää suomen kieltä. Mitään muuta siihen ei tarvita. Lukea ja ymmärtää PK 3:2.1.

Näin ei liene koskaan kuullut laskennallisesta osituksesta, kun varustaa käsitteen lainausmerkeillä. No, täälläkin voi oppia, jos mieli on avoin.

Kerronpa toisen esimerkin:

Kun varaton puoliso (0 €) perii varakkaan lapsettoman puolison (1.000.000 €), määrätäänkö hänelle perintövero koko puolison jättämästä omaisuudesta. Ei. Perintöveron määräämistä varten toimitetaan laskennallinen ositus: leski saa avio-oikeuden nojalla verottomana tasinkona 500.000 € ja verollisena perintönä 500.000 €. Ei toimiteta ositusta, mutta toimitetaan laskennallinen ositus. - Oliko vaikeaa?

Laskennallinen ositus tehdään perintöverotuksessa määritettäessä sitä osaa vainajan varoista, josta maksetaan perintöveroa. Se tehdään aina kun vainaja oli naimisissa, oli perinnön- tai testamentinsaaja sitten leski tai joku muu.

PK 3 luvun mukaisessa pesänjaossa laskennallista ositusta ei tehdä. Merkitystä ei ole sillä, kumman varallisuus oli suurempi. Ratkaisevaa on ainoastaan se, oliko tuo omaisuus avio-oikeudesta vapaata vai ei.

Puolisoiden omaisuus voi olla jakautunut hyvinkin epätasaisesti, mutta silti se puolitetaan pesänjaossa, jos se on avio-oikeuden alaista. Tämä voi tuntua kohtuuttomalta, jos toinen puoliso on huomattavasti varakkaampi. Ensin kuolleella puolisolla voi olla varoja 1000 ja leskellä 1 000 000. Tai toisin päin. Silti lesken kuollessa varat puolitetaan sukujen kesken. Ainoa mikä muuttaa jakosuhdetta on se, että varat tai osa niistä on avio-oikeudesta vapaita.

Näin huonosti Näin ymmärtää lukemaansa. >>PK 3 luvun mukaisessa pesänjaossa laskennallista ositusta ei tehdä.<< Jankkausta vailla perusteita Näinin tyyliin.

Kyllä se vaan tehdään. Millähän tavoin muka muutoin todetaan, "että ensiksi kuolleen puolison jäämistö oli suurempi tai pienempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta" (PK 3:2.1)? Hihasta vetämällä? EI. Laskennallisella osituksella se todetaan, ja samalla saadaan suhdeluku, jota käytetään jaettaessa viimeksi eläneen pesää.

Tässä vielä esimerkki:
A
ao-omaisuus 100.000
aov-omaisuus 50.000
tasinko B:ltä 100.000
- yhteensä 250.000
B
ao-omaisuus 300.000
tasinko A:lle 100.000
- yhteensä 200.000
A B varat kaikkiaan 450.000, mistä A:n osuus 55,56 %

B:n pesän 400.000 jako:
- A:n toissijaiset perilliset saavat 55.56 % 400.000:sta = 222.240
- B:n perilliset saavat 44,44 % 400.000:sta = 177.760.

Mihin tuota tietoa tarvitaan jos lesken jälkeen tehdään kuitenkin tasajako?

Nähdäkseni "Näin" on oikeassa ja vain vo-omaisuus eritellään.

Entä silloin jos kaikki omaisuus on avio-oikeuden alaista?

Mitä "tietoa"? Jos "tiedolla" tarkoitat sitä, miten jako lain mukaan tehdään, niin se tieto on kerrottu tänne jo pari kertaa lainaamassani PK 3:2.1 säännöksessä. "Nähdäksesi" olet yhtä pielessä kuin Näin, vaikka et asiaa ymmärrä.

Lesken jälkeen nimenomaan EI tehdä tasajakoa, vaan lain mukaan lesken pesä kaikkineen jaetaan siinä suhteessa, mikä oli laskennallisen osituksen osoittama puolisoiden varallisuuden suhde ensiksi kuolleen puolison kuoleman ajankohtana.

PK 3:2.1
"Jos ensiksi kuolleen puolison kuollessa puolisoilla tai toisella heistä oli sellaista omaisuutta, johon toisella ei ollut avio-oikeutta, tai ensiksi kuolleen puolison jäämistö muusta syystä oli suurempi tai pienempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta, on jäämistön eloonjääneen puolison kuollessa katsottava vastaavan yhtä suurta osaa tämän pesästä."

A:n jäämistö oli suurempi kuin puolet puolisoiden (yhteenlasketusta) omaisuudesta. Jäämistö määrittyy VAIN omaisuuden osituksessa. Laskennallinen ositus osoittaa, että A:n jäämistö käsitti 72,22 prosenttia puolisoiden omaisuudesta. Siten ("on jäämistön eloonjääneen puolison kuollessa katsottava vastaavan yhtä suurta osaa tämän pesästä") A:n jäämistö on yhtä suuri osa eli 72,22 % B:n pesästä, kun B:n pesää tämän kuoltua jaetaan.

Nix_nax on väärässä.
Suosittelen PK 3:1.2:n kertaamista.

"Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, PUOLET eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä."

Pääsäntö on siis se, että omaisuutta ei jaeta lesken jälkeen minkään suhdelukujen mukaisesti vaan tasan, vaan lesken pesä puolitetaan. Tavoitellaan siis samanlaista lopputulosta kuin jos puolisot olisivat eronneet.

Kuten olen yrittänyt tolkuttaa, ratkaisevaa on se, oliko avio-oikeudesta vapaita varoja vai ei. Jos kaikki omaisuus oli avio-oikeuden alaista, niin tasan menee.

Jos omaisuus tai osa siitä oli avio-oikeudesta vapaata, niin silloin poiketaan puolittamistperiaatteesta. Muitakin poikkeuksia on, mutta kun tämä peruskuviokin tuntuu olevan haasteellinen ymmärtää, niin en mene nyt niihin muihin poikkeuksiin.

Voi, voi, noita Näin ajatuksenjuoksuja! Ei minkäänlaista logiikkaa. Harmi, tuhlata nyt aikaa kovapäiseen oppilaaseen!

Näin kirjoittaa isolla 1 §:n sanan puolet, kun isolla olisi tullut kirjoittaa virkkeen lopettava lause MIKÄLI JÄLJEMPÄNÄ TÄSSÄ LUVUSSA EI TOISIN SÄÄDETÄ. Ja toisin on säädetty jäljempänä eli heti 2 §:ssä.

Viimeksi eläneen B:n pesää ei siis jaetakaan puoliksi, vaan siinä suhteessa, mikä oli heidän omaisuuksiensa suhde, jos ositus olisi toimitettu heti ensiksi kuolleen A:n kuoltua. Suhde ei ollut 50 : 50, vaan 72,22 : 27,78, minkä mukaan jako menee viimeksi eläneen B:n pesässä.

>>Kuten olen yrittänyt tolkuttaa, ratkaisevaa on se, oliko avio-oikeudesta vapaita varoja vai ei. Jos kaikki omaisuus oli avio-oikeuden alaista, niin tasan menee.<<

Kuinka näin yksinkertaisen asian ymmärtäminen voikin olla jolle kulle noin kovin vaikeaa ymmärtää. Näiniltä on jankkauksessaan tolkku täysin päältä pois, jos hänellä sitä on ollutkaan (mitä tällainen jankkaus panee epäilemään).

Ratkaisevaa tietenkin (!) on se, oliko avio-oikeudesta vapaita varoja. Jos oli, ne muuttavat jakosuhdetta, joka ei (välttämättä) ole 50/50, vaan jokin muu, ap:n tapauksessa 77,22/27,78. Tämä johtuu PK 3:2.1 säännöksestä, missä asia on täysin yksiselitteisesti kerrottu. Otetaanpa se vielä kerran tähän Näin pällisteltäväksi:

"JOS ENSKSI KUOLLEEN PUOLISON KUOLLESSA puolisoilla tai toisella heistä oli SELLAISTA OMAISUUTTA, JOHON TOISELLA EI OLLUT AVIO-OIKEUTTA, tai ensiksi kuolleen puolison jäämistö muusta syystä oli SUUREMPI TAI PIENEMPI KUIN PUOLET puolisoiden omaisuudesta, on jäämistön eloonjääneen puolison kuollessa katsottava vastaavan YHTÄ SUURTA OSAA tämän pesästä."

Nixun logiikan mukaan tasajakoa ei tehtäis ikinä. Ei se nyt niin mene.

Tasajako on pääsääntö.

Voi hölmöläisten onnea, kun tietävät niinkin paljon, että tasajako on pääsääntö. Onhan se pääsääntö - kun ei ole avio-oikeudesta vapaata omaisuutta.

Mutta kun on sitä avio-oikeudesta vapaata omaisuutta (kuten ap:n tapauksessa), pääsääntö ei enää sovellukaan, vaan pääsäännön korvaa muu sääntö. ("... saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, =>mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä<=."

Mutta hölmöläisten loputon opettaminen ei ole minun elämäntehtäväni. Jos ette vähemmällä opi, niin olkaa oppimatta.