Onko elämä vain mielikuvaa?

Aivot ovat myös lähetin ja samalla vastaanottaja. Lähetät tietämättäsi viestejä ihmisille. Sinut voidaan koodata, voidaan ohjailla etänä toimintojasi ellet osaa käsitellä näitä päänsisäisiä tapahtumia.

Oli shokeeraavaa parikymmentä vuotta sitten arkisena aamupäivänä herätä tähän todellisuuteen.
Et voi tehdä mitään salassa esimerkiksi katuyleisöltä. Aina siellä on koodisi tulkitsijoita, jotka lukevat sinua kuin lehtien lööppikirjoituksia.

Onhan se vapauttavaa huomata ettet oikeasti ole yksin jos sinulla on yhteys t i e t o i s u u t e e n.
Voit kommunikoida sanattomasti, eleettömästi. Tätä taitoa tulkitaan vaistotoiminnaksi, joka on yhteydessä myös eläinten vastaavaan.

Ei siinä ole mitään häpeämistä. Niin olemme toimineet luonnon kanssa näin ainakin satojatuhansia vuosia.

Toivo Lång
Inkeroinen

Itse uskon ulkoiseen maailmaan

Mitä vihjailet tällä viestillä?

Sama ajatus on pyörinyt itsellänikin pitkään päässä, ja se ahdistaa kovasti. Tavallaan siksihän tässä ollaan masentuneita, koska näen ja koen asioita jotka masentavat mua. Mielihän ne tuottaa.

Jos elämäntarkoituksenne on vain pelkää väliaikaista aivojen kemiaa ja hermojen impulsseja, niin eipä ihme että olette masentuneita ja olemassaolollanne ei ole mitään mieltä.

Asia ei ole kuitenkaan näin.
Minä uskon aivan muuta. Olen täällä koska Jumala on minut luonut. Toteutan täällä tehtävää, jonka hän on ajalleni antanut ja jatkan sitä sitten iankaikkisuudessa. Kun on Jumalan rauha ja lepo sisimmässä, niin ei tarvitse pohtia tuollaisia toivottomuuksia.

Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa.
Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani Jesaja 57: 20-21

Mutta aivot ovat myös osa maailmaa, siis onko aivot myös kuvitelmaa?

Kaikki tänään elettävä elämä kuitenkin lähti siitä Big Bam räjähdyksestä. Toistaiseksi kukaan täyspäinen ei voi tätä faktaa muuksi muuttaa.
Triljoonien lämpöasteiden kehtomme sulkee pois jumalallisen osuuden elämässämme. Sitä paitsi uusia tähtiä syntyy joka viikko, vanhoja lemahtaa alkutekjöihinsä.

Oma kokemus on voimakkaasti omien aivojen värittämää ja siis vain yksi tulkinta tapahtumista. Toiset kokevat eri tavalla. Tosin jos on paljon jonkun ihmisen seurassa niin tulkinnat alkavat lähentyä toisiaan. On hyvä olla tuomitsematta toisia liian nopein johtopäätöksin koska kaikki kokevat maailman omalla tavallaan. Minun mielestäni tässä asiassa ei ole mitään ahdistavaa vaan on ainoastaan vapauttavaa ymmärtää että totuus ja kauneus on tavallaan katsojan silmässä.