Ero bibosta

Terve, minä koin tuon tyyppisen eron pari vuotta sitten. Jokainen oireilee erossa, varsinkin se, jole tulee yllätyksenä, ihan riippumatta biposta. Ja jokainen tapaus on varmaan erilainen, mitä tulee lapsiin, huoltajuusasioihin, siihen miten asutaan, miten kummallakin on tukiverkkoa jne. Valtava stressi. Ehkä tärkeintä on että olet vankka päätöksissäsi, otat varmasti huomioon hänet kuten olet varmaan tehnyt pitkään, ja jos mitään anteeksiantamatonta ei ole tapahtunut tähän mennessä, niin tuskin tapahtuu nytkään. Ehkä bipoakin enemmän tässä nyt on kyse tunteidenhallinnasta. Kaikki apu kaikille on tarpeen. Itse jouduin sairaalaan, mutta eron oheen liiittyi paljon muutakin samanaikaista ikävää, joka kaatoi miehen.

Nyt olen sinnitellyt eteenpäin ja tyytyväinen siihen että ero tuli - kaikkien kannalta - lapsia on - ja olen vuorovanhempi. Meillä ero ei myöskään ollut sinänsä bipon aiheuttama - meillä bipo hankki leivän pöytään ja hoiti vastuut. Rakkaus vain loppui, ja se aiheutti oreita kaikissa. Mutta koville se otti minulla, onneksi olen hengissä, niin kova oli masennus miltei 15 vuoden tauon jälkeen.

Voimia teille.

Meillä ei ollut lapsia ja bipon omaava osapuoli tavallaan vain "katosi" neljän vuoden suhteesta yhden vkl:n aikana, ilmaantui kyllä takaisin kolmen kuulauden kuluttua kaikkea selitellen mutta uskalsin olla päättäväinen enkä suhdetta enää jatkanut.

Ole päättäväinen, älä anna toisen kulloistenkin mielialojen vaikuttaa päätöksiisi ja jo sovittuihin asioihin. Sairaus pitää toki huomioida mutta sitä ei saa käyttää perusteluna tai tekosyynä toisen teoille ja haluille. Yritä auttaa ja tukea toista mutta älä pakota häntä mihinkään, anna tilaa hengittää ja koeta elää vain omaa elämääsi, äläkä hänen.

Nimenomaan..
"Älä anna toisen kulloistenkin mielialojen vaikuttaa päätöksiisi ja sovittuihin asioihin". Tosi hyvin sanottu.
Itse elin biponaisen kanssa 10 vuotta ja niistä viimeiset viisi oli sellaista "soutaa huopaa" -juttua.. Eli keväällä erottiin ja syksyllä sitten nainen tahtoi taas takaisin.
Syksyllä kaksi vuotta sitten oli pakko sanoa että: "Ei enää, nyt riittää tätä lajia..."

Bibolla on aina monta varalla, kun tilanne kypsyy, lähdetään seuraavan matkaan. Näin se vaan menee, vaikka olisi kuinka hyvä suhde. Usein sanaakaan selittelemättä katoavat. Sen jälkeen et vaan enää näe, et kuule koko ihmisestä mitään. Tärkeintä, että tällaisessa tilanteessa aloitat oman elämäsi samantien, etkä haikaile perään. Sielusi rikkoutui, se on iso hinta, sitä ei korjaa mikään enää koskaan. Eikä elämäsi palaudu ennalleen.