Sopiiko sakemanni vähävaraiselle?

No itse olen samaa mieltä koirarodusta. Meillä on ollut yksi saksanpaimenkoira, joka ikäväkyllä kuoli sairauteen. Oli n. 9 vuotias. Nykyään meillä on toinen saksanpaimenkoira, jonka eläinlääkärikuluihin kuluu keskimäärin vuodessa noin päälle tonnin... Onhan niitä terveitäkin yksilöitä, mutta hyvin harvassa. Olit sitten "täydellinen koiran omistaja" et voi sairauksien määrää päättää, se on se ikävä juttu :(
Kannataa hommata koira vasta sitten, kun saat enemmän palkkaa, sillä koirat sairasytuvat joskus ihan "yht-äkkiä", ja parantuvat joskus myös "yht- äkkiä"
On hyvä että olet saksanpaimenkoiraa katsellut innokkaana, mutta sinuna hankkisin jonkun sekarotuisen, sillä ne välttävät yleendä vakavat sairaudet. En kuitenkaan halua estää sinua hankkimaan sitä mitä haluat ;)

Samoilla linjoilla, sakun pitokustannukset ovat suurehkot, rokotukset,ruoka, elkulut jne.
Eli jos rahasta on pulaa, ongelmia on tiedossa.
Mites jos valitsisit pienemmän rodun, Ruselin vaikka?
Se syö vähän, ja luultavasti terveempi ja pitkäikäisempikin....niin olis rahallisestikkin helpompi valinta, rokotukset tietty saman hintasia, mutta muut kulut huomattavasti pienemmät.Silti rotuna, helposti koulutettava, ja voi harrastaa vaikka ja mitä ;)

Sakemanni ei sovi kovin vähävaraiselle. Hankintahinta on pieni alkurysäys. Jatkuvat kulut ovat huomattavat ja lisäksi voi tulla todella isoja eläinlääkärikuluja juuri silloin kun ei ole rahaa.

Sama koskee kylläkin kaikkia koirarotuja ja myös kissoja. Ensin talous vakaalle pohjalle, niin että joka kuukausi jää rahaa säästöön. Sitten voi harkita lemmikkiä.

Ainakin kannattaa ensin oikeasti säästää. On ihan ehdottoman tärkeää, että sinulla on hankintahinnan ja alkukulujen jälkeen noin tonni sen terveyteen. Usko huviksesi, nukut jo yösi paremmin, eikä tarvitse stressata. Jouduin joskus kun oli jo koira, semmoiseen elämäntilanteeseen, missä säästin ihan kaikesta, omaa ruokaani myöten ja pelkäsin koko ajan että mitä jos jotain sattuu ja se on hirveää! Ainahan sille ei tosiaan mahda mitään (joskus se onnettomuus ei vaan tule yksin eikä siihen pysty varautumaan mitenkään), sitten pitää vaan toivoa, taistella ja pyytää apua, mutta jos mahtaa, niin ihan oikeasti, kannattaa varautua. Koiran kustannukset ovat tähtitieteelliset, kun oikein pahasti sattuu. Mutta niistä ei voi tinkiä paljoakaan. Koira sairastuu huonolla ruoalla, se ei ymmärrä kärsimystä, ja sen terveys on hoidettava, oli tilanne mikä vaan. Muutto on tehtävä sen mukaan jos siihen on sitoutunut. Itse en edes kuuntele mitään pullamössöjä, jotka heti luopuu koirasta: se minkä otat, siitä vastaat. Joten mieti.

Jos et pysty säästämään, et pysty koiraakaan ylläpitämään - ainakaan jos jotain sattuu. Ensimmäisenä vuonna tulee rokotukset, madotukset, koirakoulut, ja pentutapaamiset jotka kannattaa hoitaa asiallisesti ja vaikka ajaa vähän sen takia. Joku sanoi joskus että ensimmäisen vuoden kustannukset ovat noin 3000 euroa.

Erilaisiin paikkoihin totuttamiset yms. ja se vie todella paljon aikaa (missä kohtaa osa-aika työ on kyllä hyvä asia) ja jopa rahaa. Lääkärikulut saattaa nousta useisiin satoihin euroihin ilman perinnöllisiä sairauksiakin, esim. juuri mainitsemani asiat, mutta punkkihoidot, tai ultrakuvaus jos vaikka virtsatiet ei kehity normaalisti tai tulee tulehdus, silmätulehdus on pennuilla yleinen jne. että ei kaikki yleisetkään ongelmat ole edes perintötekijöistä kiinni. Lisäksi kannattaa muistaa, että jos käy niin surullisesti, että koira sairastuukin vaikka syöpään ja joudutaan lopettamaan, on nekin kustannukset maksettava: siinä saattaa olla ihan puu-uurnalla ja pienimmillä maksuilla jo 300 euroa, vaikka sillä ei saa kun menettää ystävänsä!

Sinänsä rotukoiralle ja pennulle saa vakuutuksen. Se on muistaakseni 300-400 vuodessa, mutta jo kolme käyntikertaa lääkärissä ja se on maksanut itsensä takaisin. Vuositasolla muistaakseni korvataan jonnekin 1500 €:n ehkä joku voi näitä tarkentaa, jos muistaa paremmin, mutta siis etenkään köyhälle ei ole varaa kolmeen asiaan a) huonoon ruokaan: ravinto on ihan ehdoton pohja koiran terveydelle, b) jättää hoitamatta ajoissa: lääkärilasku ei suinkaan pienene sillä että odottaa ongelmien pahenevan ja c) olla ilman vakuutusta.
Joku seropin omistaja varmaankin tietää miten vakuutus menee sekarotuisilla/rekisteröimättömillä ja saako sitä jne. Mutta luulisin että siihen vaikuttaa myös ne perinnölliset sairaudet..? Joillekin roduille ei vissiin edes saa vakutusta koskien kaikkiea..?

Siinä mielessä sakemanni on huono koira vähävaraiselle, että se syö paljon, vaatii paljon aktiviteettia ollakseen onnellinen, pitäisi kouluttaa hyvin ja sillä on sitä perinnöllisyystaakkaa ihan hirveästi. Pienempi ja terveempi rotu voisi olla parempi jo lähtökustannuksilta: lapinkoirat on käsittääkseni aika terveitä? Joku semmoinen pystykorva?
Sussari on todella valitettavaa kyllä, jalostettu helvetin rumaksi luiskaperäiseksi ja sairaaksi. Rumuus on tietty katsojan silmässä, mutta ne luiskaperät ei edes liiku kunnolla, se on hirveää katsottavaa. Tosi monella kuitenkin se myös aiheuttaa kipuja ja vammoja sekä ennenaikaisen vanhenemisen.
Parempiakin palveluskoiria on, kannattaa katsoa terveempiä kyllä muutenkin, ihan jo siksi, ettei tue sairaiden rotujen jalostusta.

Vähävaraisella kannattaa olla jonkunlainen turvaverkko. Ei vain hoitopaikan suhteen, mikä on kallis jos sen ostaa, vaan ihmisiä, jotka auttaa jos tulee isoja kustannuksia. Lisäksi jos luottotietosi ovat kunnossa, ehkä kannattaa mennä suosiolla semmoisen eläinlääkäriaseman asiakkaaksi, missä saa myös joustomaksun. Sitä ei kannata käyttää ellei ole pakko, mutta jos on pakko, on jotain, millä sen koiransa hoitaa. Pitäähän nekin laskut maksaa toki, mutta joskus tarvitsee pelivaraa, ja jos on järkevä eikä pikavippailija, niin sitä pelivaraa osaa käyttää itsensä pinnalla pitämiseen eikä hukuttamiseen. Onneakin aina toki tarvitaan, mutta kuitenkin...

No, siis. Koira on tosi ihana ystävä, mutta kallis semmoinen. Siksi oikeasti kannattaa myös miettiä sitä hankintahintaa, onko sen pakko olla 700 euron rotukoira vai voisiko siitä sen 500 euroa säästää sen terveyskassaan ja maksaa sekarotuisesta 200 euroa? Jos et aio näyttelyissä käydä, niin sopivia pk-sekarotuisiakin varmasti löytyy. Suosikkisi tulee olemaan se kuitenkin, mikä sinulla sitten lopulta on, sillä siitä sinulle rakkain tulee! Ei kannata siis liikaa jumittua johonkin "suosikkirotuun" vaan miettiä monelta kannalta asiaa. Jos koiran saat, sinulle varmasti tulee juuri se koira, mikä kuuluukin.

Itse olen työtön ja minulla 2 koiraa. Minul ei oo turvaverkkoa joka auttaisi rahallisesti jos tulisikin satasien tai tuhansien eurojen ell keikka. Jos koirani sairastuu ja joutuu lekuri kierteeseen, on se/ne pakko lopettaa (jep tiedän kuulostaa sikamaiselta ja kauheelta, mut niin se on)
Luottotiedot on mennyt yms. Ja ei , koiristani en luovu muutaku jos tulee pakko,sillä myös köuhillä on oikeus pitää koiria. Kummatkin koiristani on 7v ja terveinä on pysynyt *koputtaa puuta*. Toivon että pysyykin. Ja ei tämä ei ole minulta mikää rovo vaan kerroin vaan miten minulla on asiat, vähän poikkesi aiheesta, sori. Mut aloittajan housuissa en puhdasrotusta ottas, seropin niinku mullaki.

Sakemanni taitaa olla persaukisten koira. Itse olen nyt kahdesti joutunut tilanteeseen, että koiranomistaja ei ole pystynyt korvaamaan koiransa aiheuttamaa vahinkoa. Eli ÄLÄ ota koiraa, jos ei ole varaa koiran hyvään hoitoon ja mahdollisiin yllättäviin menoihin!

Onhan se hintava lemmikki,ruokineen päivineen. Vakuutus kannattais ottaa,voi olla että joutuu käytteleen eläinlääkärillä. Kannattaa varata 500 e kaikenlaisiin odottamattomiinkuluihin,niitä tahtoo tulla.

Vaikea monen ymmärtää miksi saksanpaimenesta pitäisi maksaa 1000 e! Terveys kun ei ole hinnasta kiinni vaan sattumasta. Kaverilla oli saku joka eli 15 vuotiaaksi eikä ollut rekattu, maksoi 200 e. Aivan tsägästä kiinni minkälaisen koiran sattuu saamaan. Oli hyväluonteinen terve koira ja eli pitkän elämän.

Hei hei nyt kaikille.

Minä kerron ja autan nyt kysyjää sakemannin suhteen.

Kun otat koiran sakemannin niin ota se paperiton koska niillä sinä et tee mitään,tällä säästät sievoisen summan,katselet ilmoituksia ja erityisesti maaseudulta saattaa saada hyvän ja tuurilla tasaselkäisen sakemannin,sielä on ne niin sanotut terveet ja parhaat jos siis saa mahdollisimman lähelle 1980-1990 luvun sakun juuria,niitä voi todella jollain ollakkin suomessa.

Tieto ei ole varmaa mutta näin minä ainakin tekisin,jos sellaista edes löytyisi.

Itselläni oli hyvin hyvä saku 1990 vuosikymmenellä,mutta tämä koira taas söi kun raavat leijonat esim:10 litran kattila saattoi mennä kerta syömällä mutta pitää nyt muistaa tai ymmärtää ettei kyseessä toki ollut normi saku enään vaan raavas saku,painaen 60kg-65kg eli mistään kirpusta ei ollut kyse.

Koskaan ei vikoja ,ei minkaanlaisia huomattu ja aina terve ei kuumettatai mitään huomattu ei ainakaan näyttänyt sitä päälle päin.

Nyt kun nykyisin olen siirtynyt laumanvartijoihin niin (keskiaasiankoira) näissäkin voi ilmetä vikoja mutta meillä ei ole mitään vikaa ollut,ei eläinlääkärissä käyntejä jonkun ongelman takia siis hivittävän edullista on ollut ja syö kun kirppu eli saku söi montak kertaa enemmän.

Uskon sinun kannattavan ottaa se saku koska jos tekee mieli niin se on toteutettava kun löytyy se maaseudun koira,mihinkään näyttely juttuihin /papereiden suhteen älä lankea,se on peli selvä useimiten .
silloin.

Tärkeintä on tietää emä ja isä mitä ne on ja mielummin vielä kun ne olisi sielä talolla mistä ottat koiran edes se emä ja sitten katsoo sitä isän puolta ja kyselee mikä se on jne....

Sen sanon että ovat yleensä jos sattuisi että onnistaa niin ne on kovapäisiä ja hyvin vahvoja siis hyvin hyvin vahvoja sakuja,ne ei ole missään tapauksessa sitten seurakoiria vaan toiminnan koiria.Eli pitää touhuta ja pentuna tekee ehkä muutaman tuhon kuten kengät voi pureksia jne.

Tosin tämä keskiaasiankoira mikä meillä on niin tämä ei ole koskaan tehnyt mitään sellaista jota ei saisi tehdä siis tuhonnut.


Ota tai katsele vaan sitä koiraa jos löydät kuvailmani koiran maalta niin olet oikeasti löytänyt arteen.

Paperiton on halvempi hankkia ja jos et käy kisoissa etkä näyttelyissä.
Jää enemmän rahaa ylläpitoon.