Vapauttaa?

Aloitan vaikka näin. On suuri ero ajatko pyörälläsi vain koti- tai naapurikuntasi kahvilaan ja takaisin. Vaihtoehtoisesti olet moottoripyörällä liikkeellä Suomen käsivarressa matkalla Norjaan ja on syyskuu tai kesäkuun alku. Kenties näet päivän aikana yhden m-pyörän ja vähän muita turisteja.

Nykyään ei ole lännenelokuvia, jossa sankari ratsastaa preerian tai autiomaan halki. Moottoripyörä on tämän päivän hevonen matkantekoon, jonka haavoittuvaisuus jättää matkaajan pahaan välikäteen. Pyörällä voi leimautua lännensankariin, varsinkin yksin ollessa liikkeellä. Samalla miettii, onko yksin matkustaminen sittenkään niin hohdokasta.

Kenties auton omistavan on tätä vaikea hahmottaa. Hengität kaikki hajut, otat vastaan sään kaikessa kauneudessaan ja karuudessaan. Kuinka moni taputtaa autoaan, jonka moottoripyörä varmuudella saa sillloin tällöin kaiken mentyä hienosti.

Moottoripyörällä myös voi kaatua, kuten hevosella ja silloin sattuu. Auto on siksi, että sen sisällä on turvallisuuden tunne. Vapaus on suurta vastuuta itsestään ja mahdollisesta kyydissä olevasta. Vaihtoehto on matkustaa junalla, jossa ei ole kenties ainuttakaan edellä mainittua elementtiä.

Muut voivat jatkaa hohdokkuuden hyvistä ja huonoista puolista. Työmatka mp:llä ei poikkea autosta tai polkupyörästä muuten, kuin asustekoodina pukeutua ylimääräisiin varusteisiin.

No jos et tunne vapautta, niin sitten et tunne. ei sitä kenekään selitykset muuksi muuta eikä minun kokemani vapaus muutu sinun vapaudeksesi jos et kerran ole vapaa edes pyörän selässä.
Itse koen vapautta prätkän selässä ja siihen liittyy monta tekijää, jotka ovat itselleni erittäin merkittäviä. Yksi on vapautuminen sosiaalisesta kanssakäymisestä (ei tarvitse vastata puhelimeen eikä vuorovaikuttaa eikä vastata kenenkään tarpeisiin) ja meikäläiselle se on lepoa. Toinen juttu on vapautuminen huolista ja murheista. Tämä johtuu siitä, että pyörän selässä olen yksin ajatusteni kanssa, mutta ne ajatukset ovat ajamisessa. Moottoripyörällä täytyy ihan oikeasti keskittyä ajamiseen ja huomio on pidettävä liikenteessä ja sellainen keskittyminen on melkein kuin joogaa tai mindfullnessia jossa pään saa tyhjentymään kaikesta joutavasta kuten maksamattomista laskuista, etc. mistä nyt kukanenkin murehtii. Se hetken lepo mielellä auttaa jaksamaan paljon paremmin sitten myös arjen murheita. Ei tarvitse selata internettiä eikä päivittää facestatusta ei katsella televisiota ei kuunnella radiota. Sellainen keskittyminen on nykymaailmassa harvinaista ja oikeasti aistit terävöityy ja mieli lepää vaikka fyysisesti moottoripyöräily on raskaampaa kuin autolla ajaminen ja siinä ollaan sään armoilla, mutta jokainen sekunti satulassa on puhdasta nautintoa.

Tätä se vapaus on minulle. joka saa varmasti vastaavia kokemuksia jostain ihan muusta.

Ajaminen on kivaa, kun ensin opettelee ajamaan. Jos ajaa vähän ja harvoin, ei synny ajotuntumaa ja homma on työlästä. Ja suora baana on mp:lläkin lähes yhtä tylsää kuin autolla.
Kokemuksen kautta löytää myös itselleen sopivan pyörätyypin, omani löysin jo 40 vuotta sitten :)

Edellisiin lisäksi, ihan tänä kesänä olen seurannut lähipiirissä kaksikin kertaa miten terveyden sakatessa elämän arvot voi muuttua ja epätoivo katoaa niiden vähien hyvien asioiden merkityksien korostuessa. Ensimmäinen tapaus sai lievän aivohalvauksen, vasen käsi halvaantui, joutui sairaseläkkeelle, menetti ajokortin, harrastuksia ei juuri ollut ja näytti siltä että kalja alkaisi maistua. Kyydit oli riippuvaisia muista perheenjäsenistä jne. Kuntoutui kuitenkin sitten niin, että tälle kesälle sai ajokortin takaisin ja ajaminen onnituu ihan mainiosti automaattivaihteisella autolla.

Toinen tapaus, joka ajoi ammatikseen kuorma-autoa, kävi läpi nyt eläkkeellä kovat syöpähoidot ja kaihileikkauksen, pystyy edelleen liikkumaan hyvin omatoimisesti ja kunto on nyt oikein hyvä. Nuoremmaksi ei hänkään kuitenkaan enää muutu ja panin merkille että hän teki niitä asioita joista nautti, istuskeli kahville lemppari teboililla, vaelteli itsekseen syvien metsien mutkateiden varsien mieluisat sieni- ja marjapaikat, mutta ikääkuin viimeistä kertaa, aivan kuin tiedostaen että ensi kesää ei ehkä tule.

Miten liittyy ketjua aiheeseen? Voin kertoa että molemmissa tapauksessa muutos oli mielialaan aivan uskomaton. Liikkumisen vapaus oli saatu takaisin. Eli vapautta arvostat viimeistään siinä vaiheessa kun menetät sen. Ehkä et ole pyöräsi arvoinen, sinun pitää myydä tai antaa se jollekin joka ymmärtää sen arvon ja ala kulkea kävellen tai julkisilla kulkuneuvoille. Milljoonat ihmiset pystyvät elämään näin. Tee se heti.

Jos vapauden kriteereinä ovat alttius sääoloille ja ympäristön tuoksujen tunteminen, riittää vapauden saavuttamiseen ulkona seisoskelu tai kävely, ja viimeistään polkupyöräily. Ja jos vapauden kriteereinä ovat tyhjän tien lumo ja maiseman nopea vaihtuminen, voi sen saavuttaa autollakin. Mutta jos vapauteen tarvitaan kaikki edellämainittu, voi olla että todellakin tarvitaan moottoripyörää.

On se vapauttavaa kunhan jättää muijan himaan.. Toiset tykkää siitäkin että muija roikkuu repparissa pari viikkoa mutta en tiedä miten vapauttavaa se on.. Ehkä sen ymmärtää vielä vastarakastuneiden kohdalla, että sitten joka pysähdyksellä pääsee tikkaamaan:)

Ei moottoripyöräilyssä ole mitään vapautta.Ajovarusteet ja kypärä estää sen.
Mutta siinä on rähinää.
Vapautta olen kokenut avomerellä veneillessä