Neuvoja kaivataan

Sinä tarvitset apua, etkä saa sitä kotona. Juttele kuraatorille. En tiedä johtaako se mihinkään ratkaisuun, mutta sinun varmasti olisi hyvä saada aikuinen hyvä kontakti, joka kuuntelee sinuan ja rohkaisee sinua vaikeassa paikassa eteenpäin.

Äitisi valinnat ovat hänen omiaan. Tee sinä omasi.

Voimia sinulle.

Minulle tuli heti mieleen että kaikkein paras mitä sinulle voisi tapahtua olisi se, että äitisi uskaltaisi ottaa eron ja voisitte yhdessä muuttaa omaan asuntoon. Mutta tietenkään se ei ole niin helppoa.
Oletko sanonut äidille kuinka paha olo sinulla on? Vaikka kyse on heidän avioliitostaan ja se on heidän välisensä asia, niin totuus on se, että myös sinä kuulut perheeseen ja se minkälaiseksi heidän avioliittonsa on muodostunut, vaikuttaa suoraan sinuunkin. Näin sinua ei voi sulkea pois tästä kuviosta ja sinullakin on oikeus sanoa mielipiteesi siitä millaisissa oloissa joudut elämään.
Minusta voisit rohkaista äitiäsi ottamaan eron. Hänelle sillä olisi paljon merkitystä, sillä olet hänen lapsensa. Ei kai hän vaan - monen muun naisen tavoin - odota että kunhan sinä vielä kasvat aikuiseksi ja muutat omillesi, niin sitten hän ottaa eron? Moni vaimo ajattelee: En halua rikkoa perhettä lapsilta, otan eron myöhemmin.
Toki äidin täytyy kerätä rohkeutta, eron ottaminen on valtava päätös. Luulen kuitenkin että jossain vaiheessa hän kykenee sen tekemään. Sinun vuoksesi toivon, että hän pystyy tekemään sen pian. Olen varma että sitten kun hän sen tekee ja aloittaa uuden, paljon paremman elämän, hän sanoo että kunpa olisin eronnut paljon aikaisemmin!
Mene vaan rohkeasti puhumaan kuraattorille! Ymmärrän että säälit äitiäsi, mutta kyllä hänen täytyy ottaa huomioon sinut. Ehkä sitten hän todella tajuaa sinun tuskasi kun tai jos hän kuulee että sinun on ollut pakko käydä purkamassa sydäntäsi kuraattorille.
Voimia sinulle tyttökulta!

Hei 16-v tyttö-

Oletpa joutunut kestämään ikäviä tilanteita. Isän pitäisi olla elämäsi tuki ja turva. Nyt olet joutunut hyväksymään, että hän ei sellaiseen kykene.
Minustakin sinä tarvitset tukea. Ensinnäkin ei ole oikein, että joudut tavallaan kannattelemaan äitiäsi noin paljon tai olemaan heidän parisuhteensa 'välissä'. Tarvitsisit aivan omaa tilaa elää omaa nuoren ihmisen elämääsi. Viime kädessä vanhempasi vastaavat itsestään. Lapsen ei kuulu kannatella vanhempiensa parisuhteen ongelmia. Toivon, että tosiaan voit mennä juttelemaan joko koulussa tai vaikkapa perheneuvolassa ihmiselle, joka pitää tässä kuviossa sinun puoliasi ja auttaa sinua kasvamaan ja itsenäistymään ja elämään omia unelmiasi kohden, vapaana riippuvuuskuvioista.

Lämpimiä terveisiä Merja-diakonilta

Hei tyttö 16!

On todella ikävää että perheessäsi ei ole asiat oikein hyvällä mallilla. Kenenkään nuoren ei pitäisi kokea mitään tuollaista mitä olet kuvannut. Todella valitettavaa on jos joudut pelkäämään kodissasi jotakin henkilöä, koska kodin pitäisi olla se maailman turvallisin paikka.

Sinä et pysty tekemään päätöksiä kenenkään puolesta mutta voithan yrittää hieman ohjailla äitiäsi ja istuttaa ajatuksia hänen päähänsä. Ehkäpä hän odottaa oikeaa hetkeä eroon ja hän saattaa ajatella että oikea hetki on se kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

Neuvoisin sinua hankkimaan sellaisia kavereita joille voit asiasta puhua ja jotka sinua kuuntelisivat ja tuksivat. Ja sitten sinun kannattaisi varmaan käydä myös ammattilaisen puheilla - kuraattori ?

Muuta pois kotoa heti kun on mahdollista ja hanki sellainen kaveripiiri ympärillesi jossa tunnet olosi hyväksi.

Koeta kestää ja kirjoittele vaikka tälle palstalle ajatuksistasi niin saat lukea meidän tuntemattomien kommentteja asioihin.

Mo

Anna isukille pimppaa.