Mitä sanotte koulutuksen arvosta kun jaetaan

on kyllä ihme juttu, mites tuo oikein perusteellaan järkeväksi teoksi, ettei huomioida?

ohan se henkinen pääoma nyt aivan omaa luokkaansa, mitä koulusssa saanut kun ei mitään. helpottaa kummasti elämässä verrattuna sellaisen olemiseen joka ei kouluja ole käynyt, seurassa ja keskustelussa ja oman arvon tunnossa muiden kanssa kommunikoidessaan.

???

Niin se vain nyt on, ettei jonkun perillisen koulutuksen kautta tai muuten saama "henkinen pääoma", vaikuta suoraan ja sinänsä yhtään mitään perinnönjaossa. Ja miksi pitäisi vaikuttaa? Yhden perillisen kouluttamiseen käytetyt varat voidaan toki katsoa tämän ennakkoperinnöksi, jos ne ovat selvästi suurempia kuin tavanomaiseen huoltoon, hoitoon ja ylläpitoon tarvittavat JA muille perillisille samoihin tarkoituksiin annetut varat. Ja kannattaa noteerata, että,muut perilliset ovat voineet saada muuta kuin koulutukseen liittyvää taloudellista etua, joka sekin on vastaavasti noteerattava "ennakkoperintönä", jos näitä (mahdollisia tai hatusta vetäistyjä) etuja nyt ruvetaan hiuksilla halkomaan. Minun neuvoni on: älkää ihmeessä ryhtykö rettelöimään vaan antakaa olla siinäkin tapauksessa, että joku oikea tai kuviteltu epäoikeudenmukaisuus tapahtuisi.

Näin on tänä päivänä. Mutta kun perijä on ehkä 60-vuotias, hänen lapsuudessaan asia oli toisin. Oppikoulu oli maksullinen ja lähin saattoi olla kymmenien tai sadan kilometrin päässä. Mitään opintotukia ei ollut, ei edes opintolainan takausta. Kodin oli kustannettava kaikki.

Peruskoulu toi tullessaan niin ison muutoksen, että alle viiskymppinen ei sitä tajua. Opintotuki tuli 1970-luvulla. Samoin muut opintososiaaliset tuet, jotka tämän päivän nuorelle ovat sellaisia itsestäänselvyyksiä, ettei hän edes huomaa niitä.

Minullakaan ei ollut mitään asiaa opiskelemaan mitään kansakoulun jälkeen, ennen kuin tuli opintotuki, joka sekin oli aluksi vaatimaton, lähinnä opintolainan takaus ja hiukan taskurahaa.

"Kodin oli kustannettava kaikki."

Ei ihan näinkään. Olen itse suurten ikäluokkien sukupolvea ja olin oppikoulussa ns. vapaaoppilaana lukukausimaksuja maksamatta ja niin olivat monet luokkatoveritkin. Kirjat piti kustantaa, mutta minulla oli siskon kanssa yhteiset kirjat, ja siinäkin oli monilla luokkatovereilla sama tilanne. Toki peruskoulu merkitsi isoa muutosta, ei sitä käy kieltäminen, mutta koulunkäynti oli sitä ennenkin mahdollista meille vähävaraisille.

ennenjanyt kirjoitti:

Näin on tänä päivänä. Mutta kun perijä on ehkä 60-vuotias, hänen lapsuudessaan asia oli toisin. Oppikoulu oli maksullinen ja lähin saattoi olla kymmenien tai sadan kilometrin päässä. Mitään opintotukia ei ollut, ei edes opintolainan takausta. Kodin oli kustannettava kaikki.

Peruskoulu toi tullessaan niin ison muutoksen, että alle viiskymppinen ei sitä tajua. Opintotuki tuli 1970-luvulla. Samoin muut opintososiaaliset tuet, jotka tämän päivän nuorelle ovat sellaisia itsestäänselvyyksiä, ettei hän edes huomaa niitä.

Minullakaan ei ollut mitään asiaa opiskelemaan mitään kansakoulun jälkeen, ennen kuin tuli opintotuki, joka sekin oli aluksi vaatimaton, lähinnä opintolainan takaus ja hiukan taskurahaa.

Lue lisää

Eikö se 60-vuotiaskin olisi pystynyt aikuisiällä kouluttautumaan ihan itsenäisesti? Suomessa on mielettömän kattava aikuisopiskelu mahdollisuus, joten edelleenkin Suomessa pystyy kouluttautumana jos tahtoa asiaan on.

NIXnax, minusta tällainen laki on VÄÄRÄ!
Helpottaa elämässä monessa kohtaa henkisesti jos on saanut koulutusta. Tämä on TABU!!! Ettei edes puhuta ääneen tällaisesta koskaan, alemmuutta aiheuttaa seurassa syvällä syämmessä sille tietojen puute ja tieto siitä että kouluttamaton, verrattuna kouluttautuneisiin, edes jonkin verran kouluttautuneisiin!!! Minustä tämä asia on TÄRKEÄ ja sitä ei ole huomioitau eikä tajuttu, vain sydämessään se perheen kouluja käymätön tuntee tämän ja koittaa olla ja kestää. Voiko joku ymmärtää??? Toivottavasta joku pääsee sille tasolle että voisi samaistua!!!

hempppavvn kirjoitti:

NIXnax, minusta tällainen laki on VÄÄRÄ!
Helpottaa elämässä monessa kohtaa henkisesti jos on saanut koulutusta. Tämä on TABU!!! Ettei edes puhuta ääneen tällaisesta koskaan, alemmuutta aiheuttaa seurassa syvällä syämmessä sille tietojen puute ja tieto siitä että kouluttamaton, verrattuna kouluttautuneisiin, edes jonkin verran kouluttautuneisiin!!! Minustä tämä asia on TÄRKEÄ ja sitä ei ole huomioitau eikä tajuttu, vain sydämessään se perheen kouluja käymätön tuntee tämän ja koittaa olla ja kestää. Voiko joku ymmärtää??? Toivottavasta joku pääsee sille tasolle että voisi samaistua!!!

Lue lisää

Millainen laki sinusta siis on väärä? Sekö (PK 6:2), joka antaa mahdollisuuden ottaa yhdelle lapselle annettu koulutus huomioon ko. lapsen saamana ennakkoperintönä, jos koulutukseen on pantu perheen olot huomioon ottaen erityisiä kustannuksia?

nix_nax kirjoitti:

Millainen laki sinusta siis on väärä? Sekö (PK 6:2), joka antaa mahdollisuuden ottaa yhdelle lapselle annettu koulutus huomioon ko. lapsen saamana ennakkoperintönä, jos koulutukseen on pantu perheen olot huomioon ottaen erityisiä kustannuksia?

Lue lisää

Minusta vaikka nyt ei olisi pantu "erityisiä kustannuksia", se koulutus on niin suuri apu ja tekijä elämänkaaressa ns. "henkisesti" piilossa, salaa, huomaamatta, joka päivässä, siis JOKA päivä ja hetki, ilo ja apu ja ylpeys, vaikka asiasta ei koskaan sanota tai puhutakaan, mutta saatu sivistys on iso juttu. Miten ihmeessä tätä ei tajuta????
Ken koee, se näkee! Toinen ei kai voi ymmärtää. Vai voiko? Sivistyksen arvo ja suuruus ei ole siihen laitetussa rahamäärässä ollenkaan vaan aivan muussa! Laki on väärä!!!!

hempppavvn kirjoitti:

Minusta vaikka nyt ei olisi pantu "erityisiä kustannuksia", se koulutus on niin suuri apu ja tekijä elämänkaaressa ns. "henkisesti" piilossa, salaa, huomaamatta, joka päivässä, siis JOKA päivä ja hetki, ilo ja apu ja ylpeys, vaikka asiasta ei koskaan sanota tai puhutakaan, mutta saatu sivistys on iso juttu. Miten ihmeessä tätä ei tajuta????
Ken koee, se näkee! Toinen ei kai voi ymmärtää. Vai voiko? Sivistyksen arvo ja suuruus ei ole siihen laitetussa rahamäärässä ollenkaan vaan aivan muussa! Laki on väärä!!!!

Lue lisää

"Sivistyksen arvo ja suuruus ei ole siihen laitetussa rahamäärässä ollenkaan vaan aivan muussa! Laki on väärä!!!!"

Miten tuo sivistys sitten pitäisi ottaa huomioon perinnönjaossa. Sitähän ei voi mitata rahassa, kuten itsekin sanot.

Yleensä tuolla muita sivistetymmällä lapsella on aika iso omakin osuus sivistyksensä hankkimiseen. Vuosikymmeniä on ollut mahdollisuus hankkia vaikka kuinka korkea koulutus vielä aikuisena, jos sillä saralla on tuntenut itseltään jotain puuttuvan. Mikset sinä tehnyt niin? Voit ehkä korjata tilanteen vieläkin.

kouluton.itse.itseni kirjoitti:

"Sivistyksen arvo ja suuruus ei ole siihen laitetussa rahamäärässä ollenkaan vaan aivan muussa! Laki on väärä!!!!"

Miten tuo sivistys sitten pitäisi ottaa huomioon perinnönjaossa. Sitähän ei voi mitata rahassa, kuten itsekin sanot.

Yleensä tuolla muita sivistetymmällä lapsella on aika iso omakin osuus sivistyksensä hankkimiseen. Vuosikymmeniä on ollut mahdollisuus hankkia vaikka kuinka korkea koulutus vielä aikuisena, jos sillä saralla on tuntenut itseltään jotain puuttuvan. Mikset sinä tehnyt niin? Voit ehkä korjata tilanteen vieläkin.

Lue lisää

"Mikset sinä tehnyt niin?" En puhu itsestäni, yleisemmin.
Mutta et ymmärrä.

Eihänmeistä kukaan oikeasti väitä, että ihmisarvokin luetaan pitkälti kouluttautuneisuuden mukaan, vaikkei sitä usein ääneen sanota, mutta voiko joku väittää etttei ihmiset niin oikeesti ajattele.

hempppavvn kirjoitti:

"Mikset sinä tehnyt niin?" En puhu itsestäni, yleisemmin.
Mutta et ymmärrä.

Eihänmeistä kukaan oikeasti väitä, että ihmisarvokin luetaan pitkälti kouluttautuneisuuden mukaan, vaikkei sitä usein ääneen sanota, mutta voiko joku väittää etttei ihmiset niin oikeesti ajattele.

Lue lisää

Sinä ilmeisesti ajattelet niin, että ihmisarvokin riippuu koulutuksen tasosta.
Kaikki eivät tosiaankaan ajattele sinun tavallasi. Ihmisarvo on kaikilla sama syntymästä asti.

En silti tietystikään kiistä sitä, että usein koulutetulle maksetaan enemmän palkkaa. Tämä ei ole ihmisarvokysymys, vaan palkka riippuu työtehtävästä. Et voi tehdä lääkärin töitä etkä saada lääkärin palkkaa, ellei sinulla ole asiaan kuuluvaa pitkää koulutusta.

Mutta ehkä en ymmärrä ongelmaasi. En minä kaikkea ymmärrä.

koulutin.itse.itseni kirjoitti:

Sinä ilmeisesti ajattelet niin, että ihmisarvokin riippuu koulutuksen tasosta.
Kaikki eivät tosiaankaan ajattele sinun tavallasi. Ihmisarvo on kaikilla sama syntymästä asti.

En silti tietystikään kiistä sitä, että usein koulutetulle maksetaan enemmän palkkaa. Tämä ei ole ihmisarvokysymys, vaan palkka riippuu työtehtävästä. Et voi tehdä lääkärin töitä etkä saada lääkärin palkkaa, ellei sinulla ole asiaan kuuluvaa pitkää koulutusta.

Mutta ehkä en ymmärrä ongelmaasi. En minä kaikkea ymmärrä.

Lue lisää

Mistä päättelet että niin ajattelen, en ikinä!! Juuri minähän en niin ajattele, mutta huomannut ihmisten ajattelevan. Sitähän nyt vain ei ääneen sanota. Siitä tämä ajatuskulkuni ja nää mietelmäni. Tämähän on se totuus, mitä minä sanoin, aika paljon saa vettä Vantaanjoessa virrata ennenkä mielipiteeni muuttuu, tai tiedän asian, ei mielipiteeni muutu, koska se on faktaa.
Minusta myös jokainen ihminen on arvokas jo ihmisenä, se rapajuoppokin maantieojassa....
Mutta onko kaikkien mielestä?
EI ole!!! Älä kuule ala minua syyttää tollasesta, kuten teit!

hempppavvn kirjoitti:

NIXnax, minusta tällainen laki on VÄÄRÄ!
Helpottaa elämässä monessa kohtaa henkisesti jos on saanut koulutusta. Tämä on TABU!!! Ettei edes puhuta ääneen tällaisesta koskaan, alemmuutta aiheuttaa seurassa syvällä syämmessä sille tietojen puute ja tieto siitä että kouluttamaton, verrattuna kouluttautuneisiin, edes jonkin verran kouluttautuneisiin!!! Minustä tämä asia on TÄRKEÄ ja sitä ei ole huomioitau eikä tajuttu, vain sydämessään se perheen kouluja käymätön tuntee tämän ja koittaa olla ja kestää. Voiko joku ymmärtää??? Toivottavasta joku pääsee sille tasolle että voisi samaistua!!!

Lue lisää

No, olethan sitten itse voinut aikuisena kouluttautua, käydä vaikka iltalukiota. Tai hankkia sitä yleissivistystä ilmaiseksi lukemalla kirjoja kirjastossa. Ei kaikkea voi pistää vanhempien syyksi. Moni vähävarainen ja vaatimattomasta taustasta tuleva on itse omilla ponnistuksillaan aikuisena työssäkäyvänä sivistänyt kouluttanut itseään. Eikä se koskaan ole myöhäistä!

sivistäitseäsi kirjoitti:

No, olethan sitten itse voinut aikuisena kouluttautua, käydä vaikka iltalukiota. Tai hankkia sitä yleissivistystä ilmaiseksi lukemalla kirjoja kirjastossa. Ei kaikkea voi pistää vanhempien syyksi. Moni vähävarainen ja vaatimattomasta taustasta tuleva on itse omilla ponnistuksillaan aikuisena työssäkäyvänä sivistänyt kouluttanut itseään. Eikä se koskaan ole myöhäistä!

Lue lisää

Tämä nyt ei koske itseäni, vaan yleisesti.

Okei, no, kertoisitko sitten yleisellä tasolla, että miten tuo mielestäsi käytännössä pitäisi ottaa huomioon perintöä jaettaessa?

OIisiko se jokin tietty rahamäärä per käyty kouluvuosi tai suoritettu tutkinto?

Että jos yksi sisarus on käynyt vaikkapa oppikoulun, päässyt ylioppilaaksi, opiskellut yliopistossa X vuotta ja suorittanut maisterintutkinnon? Annettaisiinko silloin toiselle, kouluja käymättömällä enemmän rahaa (ja kuinka paljon enemmän?)? Tai vaikka jos toinen, koulutetumpi sisarus olisi sitten vaikka 40-vuotiaana väitellyt tohtoriksi? Pitäisikö sekin ottaa vielä huomioon?

Ja entä jos se "koulutetumpi" olisi käynyt "vain" ammattikoulun? Olisiko silloin korvaus toiselle pienempi?

Tai, entä jos se vähemmän koulutettu ei koskaan olisikaan käynyt jotain tiettyä astetta korkeammalle, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus? Eihän me voida jälkikäteen tietää, mihin asti hän olisi kouluja käynyt, jos tuollainen teoreettinen kysymys esitetään. Riittääkö se, että hän nyt 50 vuotta myöhemmin sanoo, että "olisin minä käynyt oppikoulun ja yliopistoonkin mennyt ja tutkinnon suorittanut, jos vain olisi vanhemmat rahoittaneet, niin kuin veljelle". Ihanko varmasti? Mistä me se jälkikäteen tiedetään? Entäs jos hän olisikin jättänyt koulut kesken ja mennyt vaikka 18-vuotiaana töihin, tai mennyt naimisiin ja jäänyt kotiäidiksi.

Ja pitäisikö nämä jotenkin säätää laissa? Ja miten ajan kuluminen otetaan huomioon? Vai otetaanko? Sidotaanko johonkin indeksiin? Onko korvaus kouluttamattomalle eri silloin, kun sisarus on opiskellut 50 -luvulla, tai kun sisarus on opiskellut 70 -luvulla? Entäs jos kouluttamattomuus yksinkertaisesti johtuu siitä, että toinen sisarus oli kiinnostunut opiskelusta, oli ahkera, kunnianhimoinen, opinhaluinen ja teräväpäinen, ja toinen sisarus on "jäänyt" kouluttamattomaksi sen vuoksi, että on ollut vähemmän älykäs tai vain laiska?

Ja kuka sen sitten päättäisi, miten koulutus ja kouluttamattomuus otettaisiin perinnönjaossa huomioon? Pesänjakaja? Viime kädessä tuomioistuin?

Kuten näet, menee käytännössä ihan mahdottomaksi. Perintöriitoja on tarpeeksi muutenkin. Ajatus sinänsä on kaunis, ymmärrän että haluat edistää sitä, että perheen lapsia kohdeltaisiin sivistyksellisestikin tasa-arvoisesti.

Sinänsä, peruskoulujärjestelmän ja nykyisten tukien aikana ei liene niinkään suuri ongelma se, että tietyn perheen eri lapsia kohdeltaisiin eri tavalla. Suurempi ongelma on varmaankin se, että kaikissa perheissä ei ketään lapsista kannusteta opiskelemaan, ei niinkään perheen sisäinen epätasa-arvo.

Minusta koulutuksella saatu "henkinen pääoma" on valatavan suuri asia elämän viihtyisyyteen ja hyvään. Turhaa väittää että ihmiset ei arvota toisiaan sen perusteella ollenkaan, tietäähän tuon nyt jokainen. Alemmuutta tuntee se joka ei ole käynyt kuin kansakoulun jos muut on oppineita. Sen saa aina jossain esim. huomaamattomassa pienessäkin tilanteessa tuntea se kouluttamaton, muille se ehkä on vain hupainen asia ja keskustelu ja meno jatkuu. Mutta se kouluttamaton tuntee sen nahoissaan, että muut osaa kieliä, biologiaa, maantietoa, matikkaa, uskonnoista, latinaa....Näin on asia. Just näin.

En yhtäkkiä sano kuinka pitäisi jakaa, kunhan nyt ensin tajuttaisiin tämä ehdotukseni eka osa.

Isäni joutui 1950-luvulla lopettamaan koulunsa kansakouluun ja menemään töihin kun ei perheellä kertakaikkiaan ollut varaa kouluttaa yhtään sen enempää.

Älykkäämpää, tietävämpää ja asioista paremmin perillä olevaa ihmistä olisi silti saanut kauan hakea. Hän ei antanut virallisen koulusivistyksen puutteen haitata, vaan luki koko elämänsä paljon, laidasta laitaan. Faktaa ja fiktiota. Hän kävi erilaisilla kursseilla kaupungin työväenopistossa. Osasi keskustella kenen kanssa tahansa historiasta, politiikasta ja maailman tapahtumista jos tarpeen oli. Hänellä oli aktiivinen ja oppimishaluinen mieli ja halu tietää ja ymmärtää asioita. En usko että kukaan hänen ystävistään / tuttavistaan edes tiesi että hän ei ollut edes oppikoulua käynyt. Miksi se olisi tullut edes puheeksi?

Perin kotoa rakkauden lukemiseen ja tietoon. Minulla oli parempi onni sillä vanhempani pystyivät kouluttamaan minut ylioppilaaksi asti, ja siitä eteenpäin (yliopisto) sitten pärjäsin lainalla ja työnteolla.

Veljeni läpäisi hädintuskin peruskoulun. Hän ei kertakaikkiaan ollut kiinnostunut koulusta. Sen sijaan hän nyt viisikymppisenä opiskelee iltaisin työväenopistossa ruotsia koska se kiinnostaa häntä käytännön syistä.

Koulutuksen erilaisuudesta riippumatta meidän välimme ovat erittäin hyvät ja veljeni on äärimmäisen mukavaa, hauskaa ja lämminhenkistä seuraa josta kaikki pitävät. En ole koskaan saanut mitään sellaista vaikutelmaa että kukaan häntä hyljeksisi koulutuksen puutteen takia.

Kyllä se on aivan muut asiat jotka ratkaisevat miten hyvää ja viihtyisää ihmisen elämä on. Ja Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa on erinomainen ilmainen kirjastolaitos, ja fantastiset mahdollisuudet opiskella todella halvalla kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä esim. kansalais- ja työväenopistoissa, ei yhdenkään ihmisen ole tarvetta pysyä oppimattomana jos ei itse välttämättä halua.

Oppialöytyy kirjoitti:

Isäni joutui 1950-luvulla lopettamaan koulunsa kansakouluun ja menemään töihin kun ei perheellä kertakaikkiaan ollut varaa kouluttaa yhtään sen enempää.

Älykkäämpää, tietävämpää ja asioista paremmin perillä olevaa ihmistä olisi silti saanut kauan hakea. Hän ei antanut virallisen koulusivistyksen puutteen haitata, vaan luki koko elämänsä paljon, laidasta laitaan. Faktaa ja fiktiota. Hän kävi erilaisilla kursseilla kaupungin työväenopistossa. Osasi keskustella kenen kanssa tahansa historiasta, politiikasta ja maailman tapahtumista jos tarpeen oli. Hänellä oli aktiivinen ja oppimishaluinen mieli ja halu tietää ja ymmärtää asioita. En usko että kukaan hänen ystävistään / tuttavistaan edes tiesi että hän ei ollut edes oppikoulua käynyt. Miksi se olisi tullut edes puheeksi?

Perin kotoa rakkauden lukemiseen ja tietoon. Minulla oli parempi onni sillä vanhempani pystyivät kouluttamaan minut ylioppilaaksi asti, ja siitä eteenpäin (yliopisto) sitten pärjäsin lainalla ja työnteolla.

Veljeni läpäisi hädintuskin peruskoulun. Hän ei kertakaikkiaan ollut kiinnostunut koulusta. Sen sijaan hän nyt viisikymppisenä opiskelee iltaisin työväenopistossa ruotsia koska se kiinnostaa häntä käytännön syistä.

Koulutuksen erilaisuudesta riippumatta meidän välimme ovat erittäin hyvät ja veljeni on äärimmäisen mukavaa, hauskaa ja lämminhenkistä seuraa josta kaikki pitävät. En ole koskaan saanut mitään sellaista vaikutelmaa että kukaan häntä hyljeksisi koulutuksen puutteen takia.

Kyllä se on aivan muut asiat jotka ratkaisevat miten hyvää ja viihtyisää ihmisen elämä on. Ja Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa on erinomainen ilmainen kirjastolaitos, ja fantastiset mahdollisuudet opiskella todella halvalla kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä esim. kansalais- ja työväenopistoissa, ei yhdenkään ihmisen ole tarvetta pysyä oppimattomana jos ei itse välttämättä halua.

Lue lisää

Kyllä koulut käydään nuorena, vanhana voi lisätä harrastusomaisemmin.
Siitä ei pääse mihinkään ett koulutus henkilöllä sykähdyttää, kouluttamatonta ei niin "pelätä".

"Kyllä koulut käydään nuorena, vanhana voi lisätä harrastusomaisemmin. "

No ei todellakaan ole noin, ei varsinkaan nykyaikana. Elinikäinen oppiminen on avainsana; täällä ei kukaan selviä pelkästään tukeutumalla siihen mitä on oppinut joskus ammoin nuorena. Sillä ei todellakaan pitkälle pötkitä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella. Suomessa sai muutama vuosi sitten kahdeksankymppinen nainen valkolakin. Läpäisi iltalukion ihan hyvillä arvosanoilla.

Oppialöytyy kirjoitti:

"Kyllä koulut käydään nuorena, vanhana voi lisätä harrastusomaisemmin. "

No ei todellakaan ole noin, ei varsinkaan nykyaikana. Elinikäinen oppiminen on avainsana; täällä ei kukaan selviä pelkästään tukeutumalla siihen mitä on oppinut joskus ammoin nuorena. Sillä ei todellakaan pitkälle pötkitä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella. Suomessa sai muutama vuosi sitten kahdeksankymppinen nainen valkolakin. Läpäisi iltalukion ihan hyvillä arvosanoilla.

Lue lisää

Ja varmasti on!

Oppialöytyy kirjoitti:

Isäni joutui 1950-luvulla lopettamaan koulunsa kansakouluun ja menemään töihin kun ei perheellä kertakaikkiaan ollut varaa kouluttaa yhtään sen enempää.

Älykkäämpää, tietävämpää ja asioista paremmin perillä olevaa ihmistä olisi silti saanut kauan hakea. Hän ei antanut virallisen koulusivistyksen puutteen haitata, vaan luki koko elämänsä paljon, laidasta laitaan. Faktaa ja fiktiota. Hän kävi erilaisilla kursseilla kaupungin työväenopistossa. Osasi keskustella kenen kanssa tahansa historiasta, politiikasta ja maailman tapahtumista jos tarpeen oli. Hänellä oli aktiivinen ja oppimishaluinen mieli ja halu tietää ja ymmärtää asioita. En usko että kukaan hänen ystävistään / tuttavistaan edes tiesi että hän ei ollut edes oppikoulua käynyt. Miksi se olisi tullut edes puheeksi?

Perin kotoa rakkauden lukemiseen ja tietoon. Minulla oli parempi onni sillä vanhempani pystyivät kouluttamaan minut ylioppilaaksi asti, ja siitä eteenpäin (yliopisto) sitten pärjäsin lainalla ja työnteolla.

Veljeni läpäisi hädintuskin peruskoulun. Hän ei kertakaikkiaan ollut kiinnostunut koulusta. Sen sijaan hän nyt viisikymppisenä opiskelee iltaisin työväenopistossa ruotsia koska se kiinnostaa häntä käytännön syistä.

Koulutuksen erilaisuudesta riippumatta meidän välimme ovat erittäin hyvät ja veljeni on äärimmäisen mukavaa, hauskaa ja lämminhenkistä seuraa josta kaikki pitävät. En ole koskaan saanut mitään sellaista vaikutelmaa että kukaan häntä hyljeksisi koulutuksen puutteen takia.

Kyllä se on aivan muut asiat jotka ratkaisevat miten hyvää ja viihtyisää ihmisen elämä on. Ja Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa on erinomainen ilmainen kirjastolaitos, ja fantastiset mahdollisuudet opiskella todella halvalla kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä esim. kansalais- ja työväenopistoissa, ei yhdenkään ihmisen ole tarvetta pysyä oppimattomana jos ei itse välttämättä halua.

Lue lisää

Hieno kirjoitus, kiitos tästä :-)

Ei pitäisi !!!

vaikkei se koulutettujen perillisten koulutus olisi mitään maksanutkaan, niin sen arvo on niin valataisa, että ainut kouluttamaton lapsi periköön kiinteen omaisuuden ja koulutetut menköön niine hyvineen, sen arvokkaan henkisen pääomansa kanssa maailman menoihin. Ja tasan menee perinnöt. Esim yksi perii maatilan muut saa koulusivistyksen.