Yhteinen aika parisuhteessa

On meitä myös miehiä joilla ei ole mitään elämää töiden jälkeen/viikonloppuisin, voisit vaihtaa meihin..

Elät harhakuvitelmissa. Ei ole olemassa mitään sellaista, kuin yhteinen aika. Eikä ole olemassa mitään sellaista, kuin parisuhde. Aina on vain kaksi ihmistä, jotka elävät omaa elämäänsä. Joskus he vain tekevät sitä jostakin syystä yhdessä ja tätä kuvitellaan parisuhteeksi. Parisuhde on valhe. Elä omaa elämääsi, et voi elää kenenkään muun elämää ja sinulla on vain tämä yksi elämä.

Sinä et merkitse miehellesi mitään. Hän elää itselleen ja on onnellinen sillä tavalla. Ei hänellä välttämättä ole toista naista, vaan enemmän: hänellä on oma elämä - kenestäkään riippumaton, täysi, onnellinen elämä, jossa hän tekee mitä haluaa. Samalla hän on luultavasti tunnevammainen - kyvytön ymmärtämään, että hän samalla satuttaa jota kuta muuta. Hän tapailee sinua, koska se on hänestä mukavaa, niin kauan kun et rajoita hänen elämäänsä. Hän saa sinulta kehosi, eikä välitä tunteistasi ja ärsyyntyy, jos alat puhua niistä, sillä ne rajoittavat ja ahdistavat häntä. Hän haluaa olla vapaa, eikä kanna sinua tai välitä sinusta. Kelpaat hänelle vain niin kauan, kuin et rajoita häntä.

Kyllä, hän käyttää sinua hyväksi, mutta hän ei tee sitä tietoisesti. Omasta mielestään hän ei varmasti käytä sinua hyväkseen. Hänellä vain ei ole empatiaa, eikä sympatiaa. Lämpö ja läheisyys - hän ottaa antamatta. Hänen maailmassaan ei ole tilaa toiselle ihmiselle, hän täyttää itse oman maailmansa.

Älä kuitenkaan alennu pelaamaan tai temppuilemaan. Ole rehellinen itsellesi ja elä itsesi kanssa. Jos mies lähtee, anna mennä. Et omista häntä.

Älä omistaudu miehellesi, omistaudu vain itsellesi. Sillä tavalla saatat saavuttaa onnellisen elämän. Ja jos joku mies - nykyinen tai seuraava - haluaa olla kanssasi ja se tuntuu sinusta hyvältä, niin anna hänen olla kanssasi. Jos ei tunnu hyvältä, niin näytä ovea.

Mies on kertakulutushyödyke. Kerta voi olla mitä vain yhden yön ja loppuiän väliltä, mutta se on oma valintasi. Sen pitää olla, sillä itse elät valintasi kanssa, vikoineen kaikkineen. Valitse, jotta elät itse!

Ei se kyllä ole mitään rakastamista, jos hänen menojen mukaan pitää se elämä järjestää. Onko hän niin joustamaton ihminen, ettei kykene kanssasi kompromisseja tekemään? Itseltäkin loppui taannoin seurustelusuhde ja yksi syistä oli juuri se että mies on niin jääräpäinen ja itsellinen ihminen ettei osaa tulla vastaan ja joustaa omissa menoissaan ja näkee vaan ne omat menonsa tärkeinä. Ehkä siinä oli syynä myös se ettei hän vajaa nelikymppisenä ole ollut pidemmässä parisuhteessa kertaakaan, joten hän ei ole edes oppinut sitä toisen ihmisen luontaista huomiointia ja se on vasta lapsen kengissä, lisäksi taustalla on myös jonkinlaista pelkoa sitoutua. Tuon suhteen myötä itse kaipaan juuri sitä yhteistä tekemistä ja menoja, mulle ei vaan sovi pelkkä seksiin pohjautuva suhde, jossa kummallakin on se oma elämä eikä muuten tutustuta syvemmin ollenkaan ja koeta sitä mehenkeä.

Te ette siis asu yhdessä? Ette jaa arkea? Kuinka pitkä suhde on takana? Joillakin menee hyvinkin pitkään, että ei vielä halua ns. sitoutua arjen tasolla, vaan tutustella hiljaa. Kyllä menkin mieheni kanssa aikanaan elettiin niin reilusti yli vuosi. Tavattiin kun ehdittiin, ja muut asiat meni helposti edelle. Molemmilla. Se sopi siihen hetkeen. Sitouduttiin hiljalleen ajan kanssa, ja alettiin jakamaan arkea yhdessä. Nykyisin siis yhteinen kotikin, perhe.

Me emme juuri lupia kysele omiin menoihin edelleenkään, mutta huomioimme kyllä, että mitä toinen ajattelee. Mies reissaa paljon töiden takia, niin eipä siitä juuri kysellä. Lisäksi on harrastusmenoja yms. Niistä jonkin verran puhutaan, ainakin jos on pidempiä pätkiä. Mutta ei varsinaisesti kysellä lupaa, vaan varmistetaan ettei ole mitään päällekkäistä jo sovittu tms. Joskus saattaa mies kysyä, että onko ok... Mutta harvemmin. Kyllä mulle aina onkin ok, joten turha olis kysellä.

Toki meillä on yhteistä aikaa iltaisin kun lapset menee nukkumaan useana iltana joka viikko. Eli varsinaisesti ei tarvitse enää kauheasti suunnitella toistemme nökemistä, kun se on osa arkea. Viikonloppuisin touhutaan koko perheen voimin, ja niitä jonkun verran suunnitellaan yhdessäkin. Tai sitten ei. Voi olla niitä omiakin menoja, miehellä enemmän.

Ainoastaan tuo että mies on kerran sut jättänyt, särähtää mun korvaan. Jos jättää siksi, että puhut fiiliksistä, niin mieti: jättikö siksi mitä tunsit, vai ilmaisitko asian jotenkin väärin? Ethän motkottanut ja mäkättänyt? Jos osaat keskustella rakentavasti fiiliksistäsi, niin tee se. Ja aivan ehdottomasti lopeta miehen kautta eläminen! Ehdottomasti otat oman elämäsi omaan haltuusi! Odottelemalla ja lupia kyselemälläkö sinä haluat elää? Et sinä onnea niin saavuta, menee hankalaksi. Kyllä sitä yhteistä aikaa tulee, kun toista alkaa kaipaamaan. Ei pidä olla iilimato.

Eli, nyt heti alat sopimaan omia menoja! Katso miten se vaikuttaa miehen toimintaan. Toista et voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Ja sen kautta muiden kohtelu sinua kohtaan saattaa myös muuttua.

Eikä sun tarvitse olla suhteessa vain siksi, että mies sanoo rakastavansa.

Asutaan yhdessä, pitkä parisuhde, ei lapsia. Käytännöt menee jotenkin niin, että menoista ilmoitetaan ajoissa, jos ne on säännöllisiä tai jos on yötä poissa. Alkukuusta katsotaan yhteiset tilaisuudet seinäkalenterista, välillä tehdään ihan keskenään treffejä. Muuten sitten riittää ilmoitusasiana jos on jotain menoja.
Yhteistä aikaa on arkisin useimmiten viikonloppuaamuina. Yhteisenä harrastuksena on matkustus, jolloin ollaan sitten tiiviimmin yhdessä. Meille on sopinut näin, molemmilla on oman tilan tarvetta. Siitä kannattaakin keskustella ihan neutraalisti että kuinka paljon sitä omaa aikaa tarvitsee.
Joskus mieheni on tosi paljon poissa. Silloin olen yleensä ottanut jonkin kurssin tai vastaavan ettei tarvitse yksin kotona virua. Mies puolestaan alkaa helpommin mököttää jos mulla on liikaa menoja.