Kaipaan sinua

Iso kaipaus,
tekee sängystäni kotini kokoisen.
Milloin saavut ja täytät tyhjiön,
sieluni lämmität jälleen eloon?

Ikävä kolottaa luitani,
jotka kolisevat toisiaan vasten.
Ihoni rapistuu ilman kosketusta,
kasvoni niin kalpeat hymyttömät.

Tule ja tuo ilo takaisin,
levitä lämpösi sydämeeni ja
puna jälleen poskilleni.

Tule täytä sänkyni jälleen,
herätä tallattu naiseuteni.

Ei ketään toista

Ei kukaan muista
korvaa Sinua

Sinä olet hyvä ja oikea
Se Ainoa

Tunne on vaativa ja julma
Kaipaan vain Sinua

Rakastan muistoa Sinusta. Rakastan ajatuksiani Sinusta.
Rakastan sinua armaani.
Et koskaan tule takaisin luokseni. Olen yksin maailmassa.
Kaipaan niin kovasti Sinua,
ettei muu maailma kosketa minua.
Yritän muistella surutta
kiitollisena yhteisestä
Kaivaten Sinua.

Maailma koskettaa vielä sinuakin kerran.
Kunnes muisto haalistuu,
ei katoa vaan kaunistuu.

Seisotaan rakkauden haudalla,
enää suru ja minä.

Välillä kiukustun;

ja potkaisen surun sinne hautaan missä rakkauskin on.
Mädätköön kimpassa.

-suoristan taas selkäni ja nostan takin kauluksen.

Olen valmiina yön jälkeen taas,
uuteen päivään.

Yön jälkeen olen turta, yksin. En menossa minnekään,
en kenenkään luokse.
Maailma on tyhjä, tunteeton, valtava sekamelska,
en tahdo luovuttaa Sinusta.
Pidän kiinni ajatuksistani, vielä.
Tämä on maailmani loppu,
kenties hetkiseksi,
kenties iäksi.

Mikä loppuu viimeiseen henkäykseen:
Kosketus
suudelma
halaus
kauniit sanat

Mikä alkaa ensimmäisellä henkäyksellä:
Elämä
Aamu

ja niitä on vielä paljon.

Opittava elämään ilman sinua:
koskettamaan muita
suutelemaan toisia
halaamaan muita kuin sinua
puhumaan muiden ihmisten kanssa.
Opittava olemaan ilman sinua:
elämään muiden parissa
katselemaan aamuja muiden seurassa
ei
en opi ikinä.

Tulee tämä kappale mieleen

Kent - Utan dina andetag
https://www.youtube.com/watch?v=NZfKXOlA7L0

On opittava rakastamaan,
rakastamaan itseään.
Niin voi olla elää yhdessä,
yhdessä itsensä kanssa.
Rakkaudella
koskettamaan,
suutelemaan,
halamaan
ja puhumaan.
Rakastaen toisia,
omasta rakkaudesta käsin.
Näitä ei tarvitse oppia.
Voi iloita
itsensä kanssa eläen rakkaudessa
muiden parissa
katselellen aamuja muiden seurassa.

Ymmärsinköhän oikein. Toivottavasti. Ja olen iloinen. Uskoa tulevaisuuteen. Vai olivatko vain sanoja

Ymmärrys,
elomme toinen puoli.
Iloisena uskoo,
murheen karikoissa nukkuu.

Yhtä kaikki sanoja,
ymmärryksen tuolla puolen.