Peugeot 505

Mulla oli 80-luvun puolivälissä 505 diesel, ja se oli alustaltaan aivan käsittämättömän hieno auto.

Ei pysty kuvittelemaan miten hienoksi turbo version alusta on viritetty.

Kaiholla muistellen...

Vakavin paikka mistä noi muuten ruostuu, on takatukivarret, tukivarsi kun pettää ajossa niin on hengenlähtö lähellä. Uusia ei taida saada, joten noille saanee erikoisluvan korjata hitsaamalla.

Vuonna 1978 Peugeot osti Simcan tehtaan ja auton nimi muuttui Chrysleriksi. Simca 1307 ja 1508 Tuli Chrysler 1510 GL ja 1510 GLS. Vuonna 1979 Chrysler nimi muuttui Talbotiksi. 1985 Talbotille tehtiin uusi korimalli, mutta tehdas lopetti Talbotin nimen ja uuden mallin nimeksi tuli Peugeot 309.
Tässä hieman historiaa Simcan yhteydestä Peugeotiin.

RMB kirjoitti:

Vuonna 1978 Peugeot osti Simcan tehtaan ja auton nimi muuttui Chrysleriksi. Simca 1307 ja 1508 Tuli Chrysler 1510 GL ja 1510 GLS. Vuonna 1979 Chrysler nimi muuttui Talbotiksi. 1985 Talbotille tehtiin uusi korimalli, mutta tehdas lopetti Talbotin nimen ja uuden mallin nimeksi tuli Peugeot 309.
Tässä hieman historiaa Simcan yhteydestä Peugeotiin.

Lue lisää

Wikipedian mukaan peugeot osti 1978 Chryslerin Euroopan toiminnot, eikä simcan tehdasta.

Simca oli fuusioitunut chrysleriin vuonna 1970.

PientäEpätarkkuutta kirjoitti:

Wikipedian mukaan peugeot osti 1978 Chryslerin Euroopan toiminnot, eikä simcan tehdasta.

Simca oli fuusioitunut chrysleriin vuonna 1970.

Tässä Wikipediasta. Vuodella heitti muistini:
"1977 Simca päätyi PSA Peugeot Citroënin omistukseen. Simcan valmistamat Alpine/1307- ja Horizon-mallit sinnittelivät 1980-luvun ensimmäisen puoliskon Talbotin merkin alla. 1990-luvun alussa PSA luopui Talbot-brändistä ja sitä myöten myös Simcan toiminta tuli päätökseen.
Suomessa autoja valmistettiin vuosina 1978−1985 Uudenkaupungin autotehtaassa aluksi Chrysler-Simca-, sitten Talbot-merkkisinä ja mallistoon kuuluivat Horizon, 1307/1510 ja Solara. Horizon-mallia markkinoitiin Saabia myyvän Scan-Auton myyntiverkoston kautta, 1510- ja Solara-malleja Peugeotia ja Daihatsua edustaneen Maan Auton kautta."

On myös olemassa toinenkin Chrysler-malli Euroopassa eli Chrysler 160 ja 180, Jonka PSA yhtymä myös kaappasi. Auto oli hieno, isokokoinen sedan. Ehkä sekoitat asian tähän malliin?
Olin asentajana jo 1970-luvun alusta Peugeot-liikkeessä ja muistan nämä kuviot.

RMB kirjoitti:

Tässä Wikipediasta. Vuodella heitti muistini:
"1977 Simca päätyi PSA Peugeot Citroënin omistukseen. Simcan valmistamat Alpine/1307- ja Horizon-mallit sinnittelivät 1980-luvun ensimmäisen puoliskon Talbotin merkin alla. 1990-luvun alussa PSA luopui Talbot-brändistä ja sitä myöten myös Simcan toiminta tuli päätökseen.
Suomessa autoja valmistettiin vuosina 1978−1985 Uudenkaupungin autotehtaassa aluksi Chrysler-Simca-, sitten Talbot-merkkisinä ja mallistoon kuuluivat Horizon, 1307/1510 ja Solara. Horizon-mallia markkinoitiin Saabia myyvän Scan-Auton myyntiverkoston kautta, 1510- ja Solara-malleja Peugeotia ja Daihatsua edustaneen Maan Auton kautta."

On myös olemassa toinenkin Chrysler-malli Euroopassa eli Chrysler 160 ja 180, Jonka PSA yhtymä myös kaappasi. Auto oli hieno, isokokoinen sedan. Ehkä sekoitat asian tähän malliin?
Olin asentajana jo 1970-luvun alusta Peugeot-liikkeessä ja muistan nämä kuviot.

Lue lisää

Englanninkielinen wikipedia sivusto tarjoaa hieman tarkemman tarinan, johon uskoisin enemmän kuin tuohon suomenkieliseen:

https://en.wikipedia.org/wiki/Simca

Tuon mukaan PSA osti vuonna 1978 Euroopan Chryslerin, joten mukana tuli luonnollisesti myös nuo chryslerin 160 ja 180 mallit. Simca oli fuusioitettu Euroopan Chrysleriin jo vuonna 1970, joten se siirtyi luonnollisesti kaupan mukana PSA:lle.

Ihan sivumennen, isälläni oli 70-luvulla tuollainen chryslerin 180 malli, automaattilaatikolla, kyllä tuntui pienestä pojasta hienolta autolta.

Chrysler Europe:n wikipedia sivu:

https://en.wikipedia.org/wiki/Chrysler_Europe

Siellä kerrotaan että Chrysler Europe syntyi lopulta kun englantilainen rootes, espanjalainen barreiros ja ranskalainen simca fuusioitettiin. Ilmeisesti Chrysler Europe oli jonkinlainen chryslerin yritys valloittaa maailma, kuten ford ja GM olivat tehneet jo aiemmin. Chryslerin yritys ei vaan oikein onnistunut. Chrysler Europe oli toiminnassa vuosina 1967 - 1979, eli lopetettiin PSA:n toimesta.

Chrysler Europen ensimmäinen malli oli juuri tuo aiemmin mainittu 180. Siinä yhdistettiin kaksi projektia jotka oli aloitettu Simcan ja Rootesin toimesta.

Mitäs tapahtui Chrysler kuorma-autoille?

Hyrsel kirjoitti:

Mitäs tapahtui Chrysler kuorma-autoille?

Euroopan chrysler valmisti dodge merkkisiä kuorma-autoja. Valmistus myytiin renaultille.

Auton myyjä kertoi muistojaan, "puhuva auto" oli ihastuttava.
Nyt puheesta ei ole tietoakaan, ja taisivat mainita että se on otettu pois käytöstä.
Sähköissa on hapettumia josta ensiksi sain takavalot toimimaan.
Kattoluukun koneisto inahtaa eteen ja taakse, mutta ei jaksa avata luukkua.
Verhoilu on säilynyt uuden veroisena lukuunottamatta hanttarin käsinojaa jossa on halkeama. Samoin jotain vekottimia on ollut asennettuna koska kojetaulussa ja keskikonsolissa on ylimääräisiä reikiä.
Pesun ja sammaleen poiston jälkeen alta paljastui kaunis punainen väri, eikä pintapelleissä kuitenkaan ole kuin kynänpään kokoinen reikä oiken lokarin alareunassa.
Edessähän onkin Lokari Laineen keksinnöt asennettuna.
Taemmat tukivarret on puhdistettu ja niihin on vedetty maali, joten päältäpäin ne ovat hienot.
Vanteissa olevat keskikupit puuttuvat ja maali on lohkeillut.

Kattoluukunkin voi saada toimimaan koska moottorissa on vielä eloa. Nyt en ole aivan varma, mutta moottori taisi olla takaluukussa ja vaijeri, jonka kautta voima välittyi itse luukkuun, sijaitsi oikean kattopalkin sisällä. Jotenkin näin.
1980 - 1990 luvulla autoissa ei ollut kuin soittimen paikka koetaulussa. Muille laitteille surutta porattiin ja sahattiin paikat koetauluun tai keskikonsoliin. Tyypillisiä lisävarusteita olivat puhelimien nouseva trendi. La-puhelin, CityMan ym. sekä näille tarpeelliset luurit. Myös kaseteille piti olla oma tila. Siinä sai asentaja pitkään suunnitella mihin laitteet mahtui että istuinten säädöt ei kärsineet niistä.
Kun laitteet poistettiin auton vaihdon jälkeen, oli koetaulun ulkonäkö karsea. Reikiä ja koloja peiteltiin kaiken maailman tulpilla ja peitelevyillä.
Matkapuhelin, jonka keskusyksikkö (pienen matkalaukun kokoinen) yleensä sijoitettiin takaluukkuun hattuhyllyn kattoon. Sieltä lähti jäykkä lähes ranteen vahvuinen kaapelivyyhti Luuritelineelle. kaapelivyyhti piti sijoittaa niin ettei sitä päälipuolisin huomannut.
Lokarit tulivat autoihin lisävarusteina jo 1970-luvun alussa. Ne olivat hankalia asentaa että rengas pääsi vapaasti pyörimään käännettäessä.
Yksi neuvo takajarruille. Jarrusylinterin saa painettua sisään kun männässä oleva lovi käännetään 45°. Käsijarru sijaitsee satulassa. Jos männän painaa väkisin ilman kääntämistä, kärsii männän sisällä olevat "kierteet" eikä käsijarru pidä enää.

Jaha vai vaijeriveto. Vaijeri on varmaan sitten ruostunut.
Kasettiradio on paikallaan Blaupunkt Atlanta.
Jonkinlainen puhelin varustus lienee ollut koska taka kyynärnojan runkomuovissa on ziljoona ruuvinreikää ja katon takaosassa n.15 sm pitunen antenni.
Kaiuttimia on ollut 6 hattuhyllyssä, onneksi ritilät ovat reikien tukkeena.
Jarruja varten hankin kumisatsit ennen purkamista. takasatulat on aika erikoisen näköiset.

RMB kirjoitti:

Kattoluukunkin voi saada toimimaan koska moottorissa on vielä eloa. Nyt en ole aivan varma, mutta moottori taisi olla takaluukussa ja vaijeri, jonka kautta voima välittyi itse luukkuun, sijaitsi oikean kattopalkin sisällä. Jotenkin näin.
1980 - 1990 luvulla autoissa ei ollut kuin soittimen paikka koetaulussa. Muille laitteille surutta porattiin ja sahattiin paikat koetauluun tai keskikonsoliin. Tyypillisiä lisävarusteita olivat puhelimien nouseva trendi. La-puhelin, CityMan ym. sekä näille tarpeelliset luurit. Myös kaseteille piti olla oma tila. Siinä sai asentaja pitkään suunnitella mihin laitteet mahtui että istuinten säädöt ei kärsineet niistä.
Kun laitteet poistettiin auton vaihdon jälkeen, oli koetaulun ulkonäkö karsea. Reikiä ja koloja peiteltiin kaiken maailman tulpilla ja peitelevyillä.
Matkapuhelin, jonka keskusyksikkö (pienen matkalaukun kokoinen) yleensä sijoitettiin takaluukkuun hattuhyllyn kattoon. Sieltä lähti jäykkä lähes ranteen vahvuinen kaapelivyyhti Luuritelineelle. kaapelivyyhti piti sijoittaa niin ettei sitä päälipuolisin huomannut.
Lokarit tulivat autoihin lisävarusteina jo 1970-luvun alussa. Ne olivat hankalia asentaa että rengas pääsi vapaasti pyörimään käännettäessä.
Yksi neuvo takajarruille. Jarrusylinterin saa painettua sisään kun männässä oleva lovi käännetään 45°. Käsijarru sijaitsee satulassa. Jos männän painaa väkisin ilman kääntämistä, kärsii männän sisällä olevat "kierteet" eikä käsijarru pidä enää.

Lue lisää

Kattoluukku on tosiaan vaijerikäyttöinen ja moottori takakontissa, muistaakseni oikealla puolella. Silloin muinoin omastani irtosi vaijerin suojaputki moottorista ja luukku jäi paikoilleen. Tapahtui luonnollisesti kun luukku olisi sateen alkaessa pitänyt saada kiinni.

Tuo 2,2 litrainen LE-Jetronic oli turboton 129 hv ja se oli Rellu-yhteistyötä. Turbossa oli 2,1 litrainen ihan erilainen kone.

Rellun.kone kirjoitti:

Tuo 2,2 litrainen LE-Jetronic oli turboton 129 hv ja se oli Rellu-yhteistyötä. Turbossa oli 2,1 litrainen ihan erilainen kone.

Niinno...

Turboton on 2,165 litraa ja turbollinen 2,155 litraa.
Renaultin kanssa yhteistönä tuo turboton, eli ZDJ/ZEJ moottori oli kyllä tehty.

Moottori on ulkonäöltään tällainen tyyppiä N9TEA.
http://america.pink/simca-type-180_4043086.html
Ilmansuodin jousijalan kolossa edessä vasemmalla
Jousijalan vieressä vasemmalla on ahtoilman välijäähdyttimen kenno.
Moottorin nokka-akseli on ketjuvetoinen

Pököttäjä kirjoitti:

Jaha vai vaijeriveto. Vaijeri on varmaan sitten ruostunut.
Kasettiradio on paikallaan Blaupunkt Atlanta.
Jonkinlainen puhelin varustus lienee ollut koska taka kyynärnojan runkomuovissa on ziljoona ruuvinreikää ja katon takaosassa n.15 sm pitunen antenni.
Kaiuttimia on ollut 6 hattuhyllyssä, onneksi ritilät ovat reikien tukkeena.
Jarruja varten hankin kumisatsit ennen purkamista. takasatulat on aika erikoisen näköiset.

Lue lisää

Ei satula niin hankala ole miltä se yhtäkkiä näyttää. Jarrupalat on lukittu U-muotoisella pannalla. Pannan päässä on ohut lukitussokkoa. Palojen päällä on peltilevy, joka irtoaa helposti kun meisselillä vääntää nokan pannan takaa pois.
Seuraavaksi U-panta pois. Johto irti jos vielä on ehyt. Ulompana satulassa on vaimenninjousi, joka irtoaa helposti paikaltaan kun lankaa painaa keskeltä alas ja samalla vääntää meisselillä satulan reiän takaa jousinokan ulos. Jousen päät on jossain satulan kolossa.
Nyt palat pois. Tässä vaiheessa mäntä olisi käännettävä 45° ylös tai alas. Nyt mäntä pääsee liukumaan sisään tai ulos.
Kun satulan on irti alatuesta, saa sylinteri erilleen satulasta. Uudempana se liukui pois satularungosta. Siinä välissä on jokin vaimenninjousilevy kiinni satularungossa.
Kun saat männät pois paikoiltaan niin ymmärrät miksi ulkomäntää piti kääntää.
Kuvien ottaminen ennen purkamista ei ole pahitteeksi tai jätä toinen puoli malliksi.
Antenneja saatto olla autossa 4 kpl. Radio, puhelin, ARP ja LA. Antennien määrä kertoi kuljettajan vauraudesta. Ainakin näin ajateltiin. LA-piiska oli pitkä ja paksu, jonka päässä oravan häntä tai jokin.

koska takajarrut ovat juntturassa olen yrittänyt löytää varaosia satuloihin.
Edes korjaussarjaa ei löydy paikallisilta.
Turun Jarruosa, joka on aiemminkin palvellut erinomaisesti, pystyy hankkimaan takasatulat 2 kk toimitusajalla ja 500 euron hintaan pari. Kumit sentään löytyivät hyllystä.
Löysin hiukan uudemman paperittoman GTi mallisen ja uskottelen että siinä olisi elimen luovuttaja.

Tässä joku huoltaa samanlaisia jarruja

http://peugeot505.info/index.php?id=articles_505&sid=rear_brakes_01

Huoltosarjan kuvasta näkee valmistajan ja koodin: PBR K723S

Ja siitä pääsee sitten pidemmälle:

http://www.yoyopart.com/oem/3700775/pbr-k723s.html

Tosin ongelmahan ilmeisesti poistui ja kumit löytyi....

Linkkihän on erinomainen, kiitos.
Eihän ne ongelmat ohi ole ennekuin menestyksellinen remppa on tehty.
Vaikkakin minulla on ranskankielinen opas jossa on räjäytyskuvat, helpottavat nuo vaihe vaiheelta kuvat seuraamista.
Myös tuo vannerestauraatio on asiaa kun molemmissa vannesarjoissa on vähän sanomista.
Vaikka surffasin 505 sivuja noin eriomaista en ollut löytänyt. Erityisesti tämä malli, jos se jostain kohtaa poikkeaa muista ruiskumalleista.

Nyt lähti kattoluukkukin liikkeelle.
Tarvittiin vain hiukan suostutteluaja samanaikaista nytkyttelyä.
Tiiviste varmaankin oli käytön puutteessa tarttunut.
Luukku tosin liikkuu hiukan nihkeästi.
Onkohan siinä jotain voideltavia kohteita. Ruiskaus CRC:tä liukukiskoille ei ainakaan auttanut.
Haynesin kirja kieltää koskemasta kattoluukkuun , vaan viemään sen Peugeot diilerille.

Taitaa olla niin että parempi tulee jos et vie sitä peugeot huoltoon.

Siellä on uusi sukupolvi töissä joka ymmärtää OBD liittimien päälle, eikä mekaanisen luukun.

Pököttäjä kirjoitti:

Nyt lähti kattoluukkukin liikkeelle.
Tarvittiin vain hiukan suostutteluaja samanaikaista nytkyttelyä.
Tiiviste varmaankin oli käytön puutteessa tarttunut.
Luukku tosin liikkuu hiukan nihkeästi.
Onkohan siinä jotain voideltavia kohteita. Ruiskaus CRC:tä liukukiskoille ei ainakaan auttanut.
Haynesin kirja kieltää koskemasta kattoluukkuun , vaan viemään sen Peugeot diilerille.

Lue lisää

Muistaakseni 1980-luvun 505 korjaamokirjassa osasto 13 oli seikkaperäinen selvitys miten luukku huolletaan tai irrotetaan. Väärä työtapa voi aiheuttaa luukun maalipintaan naarmuja. Luukku on varmaankin ollut toimimatta vuosia ja jos nyt jo avautuu ja sulkeutuu kokonaan, vaikkakin vaivalloisesti, voi se pitemmän käytön jälkeen notkistua.
Tuskin nykykorjaamolla, vaikka olisikin valtuutettu liike, löytyy 35 vuotta vanhoja korjaamokirjoja ja sen ajan asentajat ovat eläköityneitä tai irtisanottuja. Vanhat asentajat on päivitetty uusiin koska vanhaa tietoa ei enää tarvitse.

Höh, mitä mömmöjä otit kun olet noin sekaisin?
Niuvanniemeen, Niuvanniemeen hörhot joutaa.