Helluntailaisuuden oppia

Noissa helluntailaisten dogmeissa on sellaisia sanakäänteitä, että jokin tekopyhä saattaa niillä selitellä pelastusta ihmisten teoiksi, esim.:
- "uskomalla" ja
- "hän voi ottaa vastaan".

Näitä ratkaisukristilliset ovat pyöritelleet monesti ihmisten teoiksi, Ef 2 -luvun vastaisesti. Tyyliin että armo ei riitä tai usko ei riitä, ei, vaan pitää tehdä, ottaa vastaan, pitää uskoa, jne. Sitten Apostolien tekoja on luettu kuin lakikirjaa ja pidetty armolahjojen käyttöä jonkinlaisena moraalioppia. Että pitää puhua kielillä. Pitää murtaa leipää. Lainalainen Raamatun tulkintatapa. Aikovatko ympärileikata itsensä, mennä Jerusalemiin aasilla, ja kiivetä ristille?

Baabelin torni oli yksi esimerkki asenteesta, että me mennään taivaaseen omilla ratkaisuilla. Mitä sitten teki Jumala? Sekoitti heidän kielensä!

Tässä taltioitu puhe:
https://www.youtube.com/watch?v=twxAaM8D2QQ

Kaikissa kristinuskon suunnissa on joko tai seuraava teesi. Uskovan tulee uskoa - teot ovat syntiä tai uskovan tulee rukoilla ts. tehdä tekoja - pelkkä usko on syntiä.
Helluntailaiset eivät ole ainoat jotka sortuvat sanakikkailuun. Kaikki kristilliset suunnat kikkailevat niin että ihminen ja ihmisyys jäävät jalkoihin.
Äärimmäinen helluntailaisuus kieltää kaiken maallisen eikä ymmärrä että itseään ei voi kieltää. Materiaalisesta sukusolusta kasvettiin ja materiaalisessa maailmassa eletään - turha siitä on vapautusta pyytää. Syödä täytyy joka päivä tai muuten kuolee ennenaikojaan. Kristittykin joutuu materiaoliona koskettamaan saastaista materiaa.

Onhan niitä ratkaisukristillisiä, jotka nimeävät lapsensa sellaisilla nimillä kuin Jeremia, tai Saara. Tai niin kuin Patmos-lähetyssäätiöllä on "Savenvalajan paja".

Eikö tuo ole juuri sanoilla leikittelyä, sanamagiaa, ikään kuin ajateltaisiin jotain hyvää tulevan siitä, että nimitetään "hyvällä" nimellä?

Onko teillä kultaisia vasikoita takapihalla?

Oman käsitykseni mukaan kaste on
- symbolinen toimitus, ei pelastumisen ehto
- kasteeseen voi liittyä armolahjan saamista käyttöön, vaikka olisi uskomaton, Apt 2
- Jeesus kehotti kastamaan kansoja OPETUSLAPSIKSI, Matt 28. Joka ei ole pelastumisen synonyymi. Opetuslapsia oli mm. eräs Juudas.

Helluntailaisilta ym. ratkaisukristillisiltä olen kuullut sellaisia käsityksiä, että
- kasteelle pitää mennä (kuin se olisi lakia, tai pelastuksen ehto)
- kaste on eroa maailmasta ja vanhasta ihmisestä, tms.
- ja että luterilainen kaste oli vain Johanneksen kasteeseen, parannuksen kasteeseen verrattavaa, ja vasta Apt-kirjan mukainen kaste oikeaa kastetta, nykyaikana.

Luterilainen pappi oli sitä mieltä, että
- kaste ei ole mikään autuaaksitekevä asia, ja että
- uudelleen kasteelle menijät joutuvat siinä lain alle.

Luterilaisissa tunnustuskirjoissa on väärin väitetty, että usko tulee kastamisesta.

Raamatun mukaan Jumalan sanasta usko (Room 10) voi tulla niille, jotka Jumala valitsi ennen maailman luomista (Ef 1), että pelastuvat armon kautta, uskon kautta, ei (omien) tekojen kautta (Ef 2).

Sana antaa mitä lupaa kasteessa. Kun tyrkytetään vain omia ratkaisuja ja tekoja malliin: " Mä olin sellanen ja sellanen juoppo ennen, mutta sitten tein ratkaisun ja tulin uskoon ja mun elämäkin muuttu sitten ja tupakinpolton myös jätin pois".

Tämä on tätä pyhitys kristillisyyttä, jotka yrittävät teoilla taivaaseen. Kun teoilla ja ratkaisuilla , ei edelleenkään pääse taivaaseen, vaan yksin armosta, yksin uskon kautta, ilman yhtään lain työtä. Tähän on jouduttu, kun laki ei ole tuossa omavanhurskaassa opissa osoittanut, kuinka syntinen ihminen on". Raamattu on selvä tässä: "Niin me siis sen siksi pidämme, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta, ilman lain töitä" (Room.3:28).

"niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja" (Room.4:6).

Juu, kaste on näiden velmujen mukaan vain symbolinen toimitus. Kas kummaa, kun Paavalille annettiin vakavia sanoja, jotka eivät olleet leikkiä ja symbolisia. Täytyi oikein kiiruhtaa kasteelle: "Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä."

Raamatussa kaste ei ole merkitykseltään symbolinen uskovien kaste, vaan merkitykseltään aina uskoon tulevien kaste (armonväline). Tästä vain muutama esimerkki, kuinka kaste lupaa sanassa, synnit anteeksi, Pyhän hengen lahjan, ja sillä on voima antaa myös usko:

kol.2:12. "ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista".

apt.2:38. Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

Joh.3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]

6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3].

Gal.3:27. "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet...

29. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan".

Olette siis uskossa kasteeseen ja Jeesus ja ristintyö on vain pieni sivuasia.
Raamattu antaa neuvon, että kastamattomien tulee ottaa kaste Jeesuksen nimeen viipymättä uskoon tulon jälkeen. Ja sen varmaan tiedättekin, että lapsikaste ei ole kristillinen kaste, vaan katolinen kirkkoon kastaminen.

"Kun uskot Kristukseen uskot oman kasteesi sisällön." Evankeliumin julistus on kasteen sisällön julistamista". Jeesus on pelastuksen hankkija ja kaste kaiken tuon hyvän välittäjä. Jumala on kasteessa antavana osapuolena ja ihminen on saavana osapuolena. Kasteen vesi on Jeesuksen verellä punattu (Room.6:3).

"Jeesus on pelastuksen hankkija ja kaste kaiken tuon hyvän välittäjä. "

Kastekeskustelua olen jo pitkään pitänyt loputtomana väittelynä, jossa on vain häviäjiä, kun osapuolet ovat tarpeeksi nuijineet toisiaan.

Mutta, ihan pakko tuohon ylläolevaan sen verran puuttua, että kasteko olisi kaiken hyvän välittäjä.. Jos nyt kuitenkin itse Jumalamme Jeesus Kristus on se välittäjä, niin pelastuksen kuin kaiken muunkin hyvän osalta.

ja tähän toiseenkin ikuiseen kuumaan perunaan, tuleeko uskovan tehdä jotain vai onko pelastus yksin armosta. Tietenkin yksin armosta. pelastukseen ei mitään voi kukaan lisätä, se on jo täytetty. Mutta ei kyseessä ole automaatti, kyllä ihmisen on joko hyväksyttävä ja tunnustettava se kohdalleen tai sitten hylättävä ja tässähän on pelastuksen/tuomion ydin.
En käsitä, miksi Jeesuksen vastaanottamisesta tehdään teko, joka ikäänkuin lisäisi jotain pelastukseemme? Kyllä ihmisellä on vapaus joko ottaa Jeesus sydämmeensä tai hyljätä kutsu. Onko uskoon tuleminen ihmisen teko? Ei, mutta valinta on kuitenkin ihmisen ei Jumalan. Siitähän vapaassa tahdossa on kyse. Ei Jumala etsi meistä tahdottomia robotteja, jotka on predestinaation kautta jo valmiiksi tuomittu tai pelastettu. Herra kyllä tietää lopputuloksen kunkin kohdalta, mutta ei tietäminen ole sama kuin määrääminen. Ei ihmisiä kadotuksen syövereihin valmistava Jumala ole raamatun Herra, ei Jumala voisi sanoa, että Hän haluaisi kaikkien pelastuvan, jos olisi itse toiset "valmistanut" helvettiin.
Predestinaatio lienee niitä vaikeimpia ajatuksia, mitä uskova matkallaan kohtaa, mutta mitä Jumala sanoisi viimeisellä tuomiolla ihmiselle jonka oli alusta pitäen määrännyt kadotukseen? Oliko tällä ihmisellä mahdollisuus?Jos mahdollisuutta ei koskaan edes ollut, onko kadotustuomio vanhurskas ja pyhä?

Niinhän Raamattu opettaa, että kaste on kaiken hyvän välittäjä, eli sana kasteessa antaa mitä lupaakin, kuten on annettu perin runsaasti kohtia kasteen sisällöstä. Tätä UK, ei voi tunnustaa.
"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?" (Room.6:3).

Siis, edelleen on niin, että kun on lapsena kastettu, on uudestisyntynyt Jumalan lapseksi (Joh.3:5-6; Ef.5:26). Jos on mennyt tuhlaajapojan tielle tai lahkojen ojaan, ja saa evankeliumissa palaamisen armon, kasteen armoon, siihen samaan syntymiseen, jonka on kerran kasteessa saanut. Emme tarvitse uudelleen kastamista, vaan uudelleen uskomista.

Joh.3:3 Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."
4 Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3]

Niin, on ratkaiseva ero laki uskolla ja yksin Kristuksen tähden pelastumisella.

Voisin lyhyesti muotoilla, vaikka näin:

"Kansanlähetysläinen/viidesläinen" tekee uskon ratkaisun "Helluntailainen" antaa elämänsä Jeesukselle. Yhtä kaikki. Laki ja evankeliumi menee sekaisin ja pahemman kerran.

Eräs helluntailainen sanoi, että teki uskonratkaisun mutta luopui, mutta on nyt tehnyt sen kunnolla. Tämä kuvastaa hyvin helluntaioppia. Olen käynyt myös kirjeitse keskustelua Juhani Kuosmasen kanssa. Nähdäkseni teko-oppi paistoi läpi.

Jeesus teki puolestani ratkaisun ristillä.

Armosta pelastutaan, siksi Raamatun mukaan hengellisestikuolleen/epäuskoisen ihmisen mielenmuutos ja uskoontuleminen on yksin Jumalan teko. Se on Pyhän Hengen teko, kun sydän synnistä hätääntyy ja etsii armoa. Luopua elävästä uskosta sensijaan ihminen voi.

Annan tähän muutaman Raamatunkohdan.

1.kor.2:14. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.

Room.3:10. Niinkuin kirjoitettu on: ei ole kenkään vanhurskas, ei yksikään;
11. Ei ole yhtäkään ymmärtäväistä, ei ole ketään, joka etsii Jumalaa.

2.kor.3:5. "ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta".

Myös pyhityksestä sanotaan: 1.Piet.1:5. "jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen..."

Joh.6:63. "Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta: ne sanat, jotka minä teille puhun, ovat henki ja elämä".

Joh.6:29. Jesus vastasi ja sanoi heille: se on Jumalan työ, että te uskotte sen päälle, jonka hän lähetti.

Apt.16:14. "Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui"

Vapaan tahdon kannatajat käyttävät tätä kohtaa:

Joh.1:12. "Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle"

Kun lukee seuraavankin jakeen, niin huomaa, että se on moukari sitä vastaan (Luther):
13. Jotka ei verestä eikä lihan tahdosta ei myös miehen tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat.

Fil.2:13. "Sillä Jumala vaikuttaa teissä sekä tahdon että toimituksen, hyvän suosionsa jälkeen".

"Raamattu, Luther ja luterilainen tunnustus opettaa, että pelastus on armosta, sentähden vapaantahdon oppi kaikkine eri muotoineen hylätään ja kirotaan turmiollisena harhana"

Niinkuin pyhä Paavali sanoo, että vaikka me tai enkeli taivaasta julistaisi toisin, hän kirottu olkoot (Gal.1:8).

Tahdon tällä osoittaa, että meillä on ratkaiseva ero juuri vanhurskauttamisopissa, helluntaiuskoon.

Minusta on hyvin surullista, kun sain palaamisen armon aikanaan, niin minut yritettiin vietellä pois siitä minkä lohdun olin alussa saanut ja oppinut kasteen armosta, kun uudelleenkastajat yrittivät minua kasteelle, monin rukouksin ja opetuksin. Silloin kun tulin Luther-säätiön messuun, tuo kasteen evankeliumi koski minua ja reakoin kysymällä, miksi täällä painotetaan kastetta? Vanhan evankeliset uskovaiset ovat sanoneet, ellei puhuja puhu kasteesta mitään, hänen oppiaan on syytä epäillä.

Siis apt.2 luvussa, nämä aikuiset tulivat (lain) synnintuntoon, ja kysyivät mitä heidän tulisi tehdä pelastuakseen? apostoli vastasi, että heidän tulee ottaa kaste syntien anteeksisaamiseksi, niin he saa Pyhän Hengen lahjan kasteessa. Kasteessa he siis saivat, mitä sana kasteessa lupaa. Tällöin he saivat myös uskon kasteessa. Myös heidän lapsilleen kuuluin tuo kasteen lupaus, syntien anteeksi saamisesta, jolloin he saivat Pyhän Hengen lahjan.

Minulla on tuossakin "utopistisessa" tapauksessa, se käsitys, että esim. jos ihminen ei ehdi kasteelle, niin hän saa pitää itseänsä kastettuna, koska hänelle on halu kasteelle, eikä hän halveksi sakramenttia. Ihan samoin minä voisin ajatella "mukulana" saadusta kasteesta, jos olisin siitä epävarma. Samoin opetetaan (meidän) pienokaisista, jotka eivät ennätä saada kastetta, heitä voidaan pitää kastettuna, koska heidät oli tarkoitus kastaa, eikä kasteen sakramenttia oltu keskuudessamme halveksuttu ja hyljätty. Tätä perustellaan mm. vanhantestamentin ympärileikkauksella, joka tuli antaa kahdeksantena päivänä. Jos lapsi kuoli ennen sitä, niin hän oli osallinen liitosta.

Kukaan uskovainen luterilainen, ei luule, ettei uskoa tarvita vastaanottamaan armoa, eikä palvo itse kastetta, että sen vettä kanneltaisiin ympäriinsä, vaan kasteen voima on lupauksessa, jolla on voima synnyttää myös usko. Tiedän tämän, että tämä on esim. siskoni panettelua joka juuri on uudelleenkastaja. Usko voi syntyä, vaikkei siitä puhuttaisi mitään. Kun on kasteen merkitys epäselvä, niin aletaan käymään kasteen armon kimppuun. Juuri kasteen sakramentti on vahva ase, uudestikastajia vastaan. Sitä tulee painottaa erikoisesti heille, joille sen merkitys on pahoin pielessä. Kaste ei ole edelleenkään uskovien kaste, vaan Raamatussa aina merkitykseltään uskoon tulevien kaste.

Kyllä on käyty kasteen kimppuun, luulisi vähemmälläkin olevan selvä edes tuo asia- Vesitetään ja vähätellään ja kaste onkin yhtä tyhjän kanssa, siis pietististä hapatusta. Kaikki ihmiset ovat syntisiä, uskoi tai ei. Vauvojen ja vaarien pelastustyö on sama, uskon kautta. Kastettu ja uskovainen, on syntisenä armahdettu (Joh.3:5-6).

Kyllä laille on käyttöä oikeassa paikassa.
Paavali EI julistanut: "Jumalan laki on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti..." (Tit.2:11-12)

eikä myöskään: "Jumalan laki ja armo yhdessä ovat ilmestyneet pelastukseksi ..." Evankeliumin pitää olla 100% evankeliumia ja 0% lakia.

"Kaste vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden niille, jotka uskovat Jumalan sanan lupauksen".

Jos Jumalan Henki tavoittaa tässä kuoleman laaksossa jonkun evankeliumin sanalla, ensimmäisiä asioita on, että hän tahtoo kastettavaksi, koska kaste on kristillisen elämän alku (Matt. 28:18-20).

Eli kuljetaan ihan yksinkertaisesti taivaaseen sitä tietä, millä Jeesus sanoi, että ihminen tehdään hänen opetuslapsekseen, "kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki se, mitä minä olen käskenyt teidän pitää."

Kaste ei lepää ihmisen uskon varassa; kaste on oikea Jumalan pelastusteko silloinkin, kun ihminen sen omassa epäuskossaan torjuu.

Kasteessa Jumala antaa pelastuksen lahjaksi ilman vähintäkään ihmisen omaa ansiota. Lapsikaste kertoo vahvasti pelastuksen lahjaluonteesta, Jumalan armovalinnasta. Kastetun vauvan usko ei potki Jumalaa vastaan, niin kuin me oman ymmärryksemme, viisautemme ja tietomme varassa elävät aikuiset niin helposti teemme. Lapsikasteessa tulee todeksi kaikkein kirkkaimmin esille se, että me emme valitse Jeesusta, vaan Hän valitsee meidät.

Kristillinen kaste on myös adoptio eli lapseksi ottaminen. Ihmisten keskellä voidaan ottaa jonkun toisen siittämä ja synnyttämä lapsi omaksi lapseksi, jolla on oikeus adoptiovanhempiensa nimeen, perheenjäsenyyteen, huoltoon ja perintöön. Kasteessa Jumala adoptoi meidät omiksi lapsikseen. Me saamme käyttää pyhästä Kaikkivaltiaasta Luojasta nimeä 'Isä', 'Isi'. Sen lisäksi, että saamme Isältämme maallisen huollon ja hoivan, saamme oikeuden Luojamme iankaikkiseen perintöosaan.

Ihminen ei pysty itse päättämään sitä, kenen lapseksi hän syntyy. Ainoa, minkä ihminen pystyy (aikuistuttuaan) itse päättämään, on se, hylkääkö hän vanhempansa. Ja tästä Herra meitä nimenomaan varoittaa: Älkää kasvako koskaan ulos Jumalan lapsen asemasta ja alkako itse tekemään ratkaisuja, vaan pysykää aina lapsina, jotka turvaavat Isään!

Samoin ei esimerkiksi lastenkodissa oleva vauva tai pieni lapsi voi itse valita sitä, kuka hänet adoptoi. Niin ei myöskään ihminen pysty itse millään tavalla vaikuttamaan siihen, ottaako Jumala hänet lapsekseen vai ei. Jos ottaa, niin se on Jumalan valinta, ei ihmisen. Ei ihminen pysty itse päättämään sitä, kenen lapseksi hän on syntynyt tai kenen omaksi hänet on lapsena adoptoitu.

Jumalan Sana liittyneenä eli yhdistyneenä aineeseen, materiaan on järjelle käsittämätön asia. Jeesus itse tuli kuitenkin lihaan ikuisena ja äärettömänä Jumalan Sanana. Samasta ihmeestä ja paradoksista, mahdottomuudesta ja 'järjettömyydestä' - ääretön mahtuu äärelliseen - on kysymys myös kasteessa ja ehtoollisessa. Kastetta ja sen vaikutusta ei voi ymmärtää järjellä, niin kuin ei Jumalaa ja Hänen pelastustekojaan voi ihmisen oman ymmärryksen kautta tavoittaa. Kasteen kautta tapahtuu Jumalan pelastusteon todeksi tulemisen juuri minun kohdalleni. Sen voi ottaa vain uskolla vastaan, luottaen siihen, että Pyhän Raamatun todistus on oikea.
(Juha Muukkonen).

Hmm, kysytään nyt vielä ihan varmuuden vuoksi, koska aina kastekeskustelut lähtevät sivupoluille. Että kun "kasteen armon kautta" tulee mielestänne pelastus niin miten käy uskoon tulleen jona ei kasteelle mene/halua mennä, eikä vauvanakaan ole pirskottu vettä päälle? Eli pelastuuko yksin uskosta vai vaatiiko pelastus lapsikasteen kannattajien mielestä aina kasteen?
Musta on vaan aina outoa kun syytetään toisia uskovia (kyllä pidän uskovina niin lut/vap suun porukan) ratkaisukristillisyydestä ja sitten nostetaan sakramentit armon rinnalle. Mutta joo, mun osalta jätän tämän lyhyeen. Henki kyllä omilleen kertoo mitä tehdä, kun vilpittömästi Herran edessä sitä etsitään. Me harhailemme, jokainen. Mutta Herra on hyvä ja jaksaa armahtaa kaikkein seko-oppisintakin tuhlaajapoikaa, kun sydän on vilpitön ja etsitään Herran tahtoa eikä vahvistusta omille mielipiteillä.

Kiitos ihan asiallisesta kysymyksestä. Raamatun mukaan kasteessa, tarjotaan sitä työtä, jonka Jeesus ristillä teki (Room.6:3,5). Jeesus on kuollut myös pienten lasten puolesta, joten uskovaiset vanhemmat haluavat kastaa heidät liitosta osalliseksi. On se kumma asia, ettei voi lapsia viedä kasteessa Vapahtajan luokse, perillisiksi lupauksen mukaan (Gal.3:27).

Varsinaiseen kysymykseen on hyvin helppo vastata. Mitähän uskoa se muka olisi, jos ei halua kasteelle, jos ei ole kastettu? Varmaan tiedät itsekkin, ettei mitään oikeaa uskoa olisikaan.

Ilman kastetta ei kukaan voi pelastua ja olla kristitty, jos Raamattua (Joh.3:5; Ef.5:26), Lutheria ja tunnustuskirjoja on uskominen.


"Olemme nyt käyneet lävitse yhteisen kristillisen opin kolme pääkohtaa. Niiden lisäksi on vielä puhuttava kahdesta sakramentistamme, jotka Kristus on asettanut ja joiden sisältö on myös opetettava ainakin lyhyesti ja helppotajuisesti kaikille kristityille, koska ilman niitä kukaan ei voi olla kristitty."

"Lisäksi meille on annettu vakava ja ankara käsky suostua kastettaviksi, sillä muutoin emme voi pelastua." (Iso Katekismus, Neljäs osa, Kaste." Kaste - Iso katekismus - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. kirkko)

"Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Ne hylkäävät kasteenuusijat, jotka väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta" (Augsburgin uskontunnustus, IX Kaste. Augsburgin tunnustus - Luterilaiset tunnustuskirjat | Suomen ev.lut. kirkko)

-weha: Siis, eihän ole kysymys yksin kasteen opillisesta erosta uudelleenkastajiin, vaan myös kaikesta muustakin, vanhurskauttamisesta, ehtoollisesta, tuhatvuotisopista ym. -

"Uskossa kasteeseen" oli hyvä kommentti.
Lisää siitä,
http://Jeesus-on-Herra.com/?page_id=156
Kuvat on asiallisia. Jumala voi puhua kuvienkin kautta.

Ihmeellinen selitys miehellä, eikä yhtään usko tuota Raamatun kohtaa, että kasteen lupauksessa luvataan synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahja. Ne aikuiset kastettiin, jotka uskoivat, sekä heidän pienet lapsensa, tottakai koska oli kyse kasteen pelastavasta lahjasta.


apt.2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

Uudesti kastaja nimitys johtuu uudesta kasteesta ja lapsikasteen hylkäämisestä. Uudesti kastajat opettavat uskovien kastetta, kun Raamattu ja uskonpuhdistus taas opettaa, että kaste on merkitykseltään pikemminkin uskoon tulevien kaste:

Apt.2:
38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. 39 Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä -- keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

"ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista" (kol.2:12).

Joh.3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3]

Lutherin opetusta Gal 3.27 jakeeseen:

"Tämä opinkohta on tarkoin otettava huomioon kiihkohenkien vastustamiseksi, noiden, jotka halventavat ihanaa kastetta ja puhuvat siitä häijysti ja jumalattomasti. Paavali sitä vastoin kaunistaa kasteen ihanin mainesanoin nimittämällä sitä- Tiituksen kirjeen kolmannessa luvussa- uudestisyntymisen pesuksi ja Pyhän Hengen uudistukseksi. Tässä hän sanoo kaikkien kastettujen pukeneen päällensä Kristuksen. Mutta Paavali ei, niinkuin sanoin, puhu seuraamiseen, vaan syntymään viittaavasta pukeutumisesta. Hän ei sano: Te olette kastettaessanne saaneet merkin, jonka johdosta olette joutuneet kristittyjen joukkoon, - niinhän luulottelevat nykyajan lahkolaiset, jotka tekevät kasteesta vain ulkonaisen tunnuksen, toisin sanoen, eräänlaisen mitättömän ja arvottoman merkin - vaan hän sanoo: "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet", toisin sanoen, teidät on temmattu lainulkopuolelle, kasteessa tapahtuneeseen uudestisyntymiseen; ette siis enää ole lain alla, vaan olette pukeneet päällenne uuden puvun, nimittäin Kristuksen vanhurskauden. Paavali siis opettaa, että kaste ei ole merkki, vaan se on Kristuksen päällensä pukemista, jopa Kristus itse on pukunamme. Kaste on siis erittäin voimakas ja tehoisa."





Lutherin opetusta Gal 3.27 jakeeseen:

"Tämä opinkohta on tarkoin otettava huomioon kiihkohenkien vastustamiseksi, noiden, jotka halventavat ihanaa kastetta ja puhuvat siitä häijysti ja jumalattomasti. Paavali sitä vastoin kaunistaa kasteen ihanin mainesanoin nimittämällä sitä- Tiituksen kirjeen kolmannessa luvussa- uudestisyntymisen pesuksi ja Pyhän Hengen uudistukseksi. Tässä hän sanoo kaikkien kastettujen pukeneen päällensä Kristuksen. Mutta Paavali ei, niinkuin sanoin, puhu seuraamiseen, vaan syntymään viittaavasta pukeutumisesta. Hän ei sano: Te olette kastettaessanne saaneet merkin, jonka johdosta olette joutuneet kristittyjen joukkoon, - niinhän luulottelevat nykyajan lahkolaiset, jotka tekevät kasteesta vain ulkonaisen tunnuksen, toisin sanoen, eräänlaisen mitättömän ja arvottoman merkin - vaan hän sanoo: "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet", toisin sanoen, teidät on temmattu lainulkopuolelle, kasteessa tapahtuneeseen uudestisyntymiseen; ette siis enää ole lain alla, vaan olette pukeneet päällenne uuden puvun, nimittäin Kristuksen vanhurskauden. Paavali siis opettaa, että kaste ei ole merkki, vaan se on Kristuksen päällensä pukemista, jopa Kristus itse on pukunamme. Kaste on siis erittäin voimakas ja tehoisa."




Lutherin opetusta Gal 3.27 jakeeseen:

"Tämä opinkohta on tarkoin otettava huomioon kiihkohenkien vastustamiseksi, noiden, jotka halventavat ihanaa kastetta ja puhuvat siitä häijysti ja jumalattomasti. Paavali sitä vastoin kaunistaa kasteen ihanin mainesanoin nimittämällä sitä- Tiituksen kirjeen kolmannessa luvussa- uudestisyntymisen pesuksi ja Pyhän Hengen uudistukseksi. Tässä hän sanoo kaikkien kastettujen pukeneen päällensä Kristuksen. Mutta Paavali ei, niinkuin sanoin, puhu seuraamiseen, vaan syntymään viittaavasta pukeutumisesta. Hän ei sano: Te olette kastettaessanne saaneet merkin, jonka johdosta olette joutuneet kristittyjen joukkoon, - niinhän luulottelevat nykyajan lahkolaiset, jotka tekevät kasteesta vain ulkonaisen tunnuksen, toisin sanoen, eräänlaisen mitättömän ja arvottoman merkin - vaan hän sanoo: "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet", toisin sanoen, teidät on temmattu lainulkopuolelle, kasteessa tapahtuneeseen uudestisyntymiseen; ette siis enää ole lain alla, vaan olette pukeneet päällenne uuden puvun, nimittäin Kristuksen vanhurskauden. Paavali siis opettaa, että kaste ei ole merkki, vaan se on Kristuksen päällensä pukemista, jopa Kristus itse on pukunamme. Kaste on siis erittäin voimakas ja tehoisa."

Tunnustan ruumiin ylösnousemisen, yhden apostolisen kirkon ja yhden kasteen syntien anteeksisaamiseksi, niinkuin ihan apostolinen uskontunnustus osoittaa. Tosiasia on, että tämän uudestikastajat kieltävät-

Uudestikastajat jättävät tunnetusti kasteen loppuosan pois, eivätkä voi tosissaan tunnustaa tätä uskontunnustusta":

"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi."(apt.22:16).

weha: "Paavalille sanottiin, ettei tule viivytellä, vaan ottaa kaste, että synnit pestään pois. Tämä on siis sanan lupaus"







Uskovan on mahdollista tulkita Raamattua siten, että
- fyysisellä vesikasteella ei ole mitään tekemistä pelastuksen saamisen kanssa, ja
- omilla teoilla pelastukseen ei päästä.

Apt 2 -luvussa kyselivät, mitä TEKISIMME. Oliko tämä kysely Ef 2 -luvun mukaista uskoa, kun siellä annetaan ymmärtää, että pelastusta ei saada teoilla?

Apt 2 -luvun lupauksen kautta uskomattomalla "mitä tekisimme" kyselijällä saattaa olla käytössään armolahjoja. Väkevä eksytys, 2. Tess 2. Emmekö TEHNEET, Matt 7.

Joh 3, että pitää syntyä "vedestä ja hengestä" voidaan tulkita saman Johanneksen evankeliumin kautta. Jeesus puhui, että Hänen sanansa ovat henki ja elämä, ja ettei liha mitään hyödytä. Joka Häneen uskoo, sen sisimmästä on käyvä elävän veden virrat, Joh 6-7.

Paavalin kirjeissä on sellaista symboliikkaa, että Kristuksen ristiinnaulitsemisessa uskovat on ristiinnaulittu, ja Hänen kasteessaan uskovat on kastettu. Tai luterilaisilla termeillä, lahjavanhurskaus on sitä, että Kristuksen vanhurskaus luetaan vanhurskaudeksi uskovalle.

Kristukseen "kastettuna" olemisessa on siis kyse henkikasteesta, uskosta, eikä siitä, että fyysinen vesikaste muka olisi jotain lakia, jota suorittamalla pelastuttaisiin tekojen kautta.

Jeesus ei ollut ensisijaisesti evankelista, vaan pikemminkin juutalaisen lakiuskonnon opettaja. Tietenkään Hän ei julistanut ristiinnaulittuun Kristukseen perustuvaa armoa, kun oli vasta sinne ristille menossa /joutumassa! Jos Hän olisi sen julistanut rautalangasta vääntämällä etukäteen, sittenhän ihmiset eivät olisi naulinneet, tai sitten pelastus olisi ollut ihmisten teoilla valmistettu uhrisuoritus. Mutta ristillä Jeesus totesi, etteivät he tiedä, mitä tekevät.

Paavalin kirjeissä myöhemmin sanotaan suoraan, ettei pelastusta saada tekojen kautta, Ef 2. Muutenhan Kristus olisi turhaan ristiinnaulittu. Onko teidän kasteenne ristiinnaulittu? Tai onko se lain teko? Onko ulkokullatuille kaste vastaavanlaista herkkua, kuin oli ympärileikkaaminen juutalaisille?

Kaste on kristillisessä teologiassa uskoontulon merkki. Siinä vannotaan uskollisuutta 31 tai 32 jaa kuolleelle miehelle Jeesukselle, joka on Jumala sekä Jumalan poika että ihminen jne.. Jumala olisi siis normaali ihminen. No jätetään tämä.
Kasteessa näyttää viestien mukaan olevan 2 päälinjaa. Se liittyy pelastusteoriaan, siihen pääseekö taiovaaseen kuoltuaan vai ei.
1) Usko pelastaa. Silloin kaste tekona on itsensä korostamista ja verrattavissa lahjuksen antamiseen. 2) Kaste pelastaa. Ilman kastetta ei voi päästä taivaaseen. Usko on toissijainen ja kaste ensisijainen. Tai ainakin usko varmennetaan lahjuksella. 3) Kolmantena on näiden yhdistäminen toisiinsa ja sekasotku jatkuu samanlaisena. Usko on henkistä laatua. Kaste on teko ja itsekorostusta. "Tein jotain...pääsen taivaaseen).
Näissä ympyröissä viestit pyörivät. Entä moraali? Se jää pimentoon. Otetaan mukaan moraali ilman uskontoa. Sen mukaan ihminen kasvaa henkisesti ymmärtämään yhteisön kanssakäymisnormit ja tekee tekoja yhteisön ja sen jäsenten hyväksi. Hänet palkitaan hyvistä teoista, vanhusten auttamisesta, työstä yms. ja tekijä tuntee mielihyvää hyvistä teoistaan. Yhteisö ei tuomitse tekoja vaan hyväksyy ne. Yhteisö rankaisee vääristä teoista ja niin tulee ollakin. Rankaisu ja kiitos reaalielämässä eikä suinkaan kuoleman jälkeen. Kasteella tai uskolla ei ole mitään merkitystä.

Hellarit vaatiessaan täydellistä uskoa, taistelevat tuulimyllyjä vastaan. Ihminen tekee väistämättä tekoja. Luterilaiset lapsikastajat pelaavat noppapeliä. Kaste ei pelasta vaan armo (=noppa). Joku jossain heittää noppaa ja ottaa numeron mukaisesti jonkun taivaaseen mutta toista ei.
Maallisen ja hengellisen yhdistäminen on yhtä vaikeaa kuin VT:n ja UT:n mieltäminen samaksi uskonnoksi.

kastevesi sisältää sanan kautta koko Kristuksen ja koko Jumalan sanan. Nimittäin Lutherkin opettaa, että samalla tavoin kun Jeesus täällä maanpäällä eläessään kutsui pieniä lapsia luokseen, otti heidät syliinsä ja antoi heille omakseen Jumalan valtakunnan. Sitähän Jeesuksen luokse meneminen aina välttämättä tarkoittaa.

Nyt kun Jeesus ei elä täällä samallatavoin kuin silloin, Tämä sama tapahtuu nyt kasteessa. Kun vanhemmat vievät pikkulapsia kasteessa Jeesuksen luokse. Jeesus ottaa heidät siinä syliinsä ja antaa heille Taivaan valtakunnan omakseen. Tätähän Vapahtajan luokse meneminen aina merkitsee.
Gal.3:27. "Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet."

Ef.5:25. "Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
26. että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta"

Lutherin opit ovat suoraan sieltä ... Sanonko mistä.

Täällähän on helluntaioppia mukana?. Ettehän te tunnusta, että kaste antaa mitä sana siinä lupaa. Olen aina ihmetellyt sitä.

Otampa vaikkapa kolme kohtaa, joissa sanotaan, että kaste antaa synnit anteeksi ja siten Pyhän Hengen lahjan.

"ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." (apt.2:38).

Apt.22:16. "Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä."

Kol.2:12. "ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista."

Olen aina ihmetellyt, että kaiken tämän voitte kieltää. Outona henkenä olen teitä pitänyt. Sana näet antaa mitä lupaakin.

Olemukseltaan siis kaste on samakuin Jeesus. Olemme hänen kuolemaansa kastetut (Room.6:3). Kaste pukee Kristuksen päällemme (Gal.3:27). Kaste myös vanhurskauttaa: "Ottakaa kaste, niin teidän syntinne annetaan anteeksi. Silloin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu". (Apt.2:38-39).

Vaikka Jeesuksen opetuslapset kastoivat, se ei ollut uudenliiton kaste kaikille kansoille. Lienee sama kaste kuin Johanneksen kaste ja kuitenkin tarkoitettu vain juutalaisille.

"kastevesi sisältää sanan kautta koko Kristuksen ja koko Jumalan sanan. "

Onkohan kirjoittaja varma asiastaan. Kraanavesi sisältäisi....."Kristuksen ja koko Jumalan sanan". Ymmärtääkö kirjoittaja sanojensa merkityksen. Kristillinen teologia siirtyisi kasteessa suoraan kastettavan tajuntaan.
Reaalielämässä yksikään kristitty ei ole kristitty. He ovat tuhansien suuntajärjestöjen mukaisesti aina pakanoita jonkun järjestön opin suhteen.
Kristitty ei voi koskaan olla olla kristitty. Miksi? Raamattu antaa ainekset sadoille erilaisille tulkinnoille eikä valmista tule koskaan. Kristityt kiertävät kehää ollessaan sinne tai tänne vääräuskoisia pakanoita. Tekona kraanaveden tai muunkaan veden liruttelu ei muuta kansalaista lainkaan miksikään. Teologia opitaan raamatusta jos opitaan. Raamatusta saa ainakin sata teologiaa eikä yhtä oikeaa oppia löydy.
Pointti oli, että veden valuttaminen tarkoittaa lähinnä samaa kuin jonkin järjestön jäsenkirjan saaminen. Ei muuta.

Kasteen sakramentti on räikeää harhaoppia.