Olisiko täällä henkilöitä jotka ovat jääneet lapsettomaksi sen takia, ettei puoliso halunnut lapsia? Miten päädyit tilanteeseen? Ajattelitko että rakkaus puolisoon riittää, et tarvitse muuta perhettä? Kaduttaako kuitenkin ettet etsinyt uutta kumppania, jonka kanssa lapsia olisi voinut saada?
Itse olen 31-vuotias nainen joka haluaisi äidiksi... Mies on hiukan vanhempi ja ei todennäköisesti koskaan halua lapsia. Hän sanoo ettei hänen elämänsä ole siinä kunnossa että voisi ottaa vastuuta lapsista. Sittenkin kun elämä on hyvin (hänen mittapuullaan) hänen pitäisi saada nauttia siitä ajasta jonkin aikaa ennen kuin ottaisi vastuuta toisesta ihmisestä. Ymmärrän tämän pointin kyllä täysin. En vain usko että tämä ihmeellinen hetki koskaan tulee, tai että se tulisi siinä ajassa että minä olisin vielä lapsentekoiässä. Mies kyllä välillä toteaa että saahan yli 40-vuotiaatkin vielä lapsia, mutta en kyllä edes haluaisi tuossa iässä enää raskautua, enkä varmaan jaksaisi pienen lapsen kanssa touhuta (enkä kyllä varmaan tulisi enää raskaaksikaan). Muutenkin tuntuu jopa surulliselta ajatukselta että joutuisin niin kauan odottamaan... Olenkin siis valmistautunut siihen että tämän miehen kanssa en lapsia tule koskaan saamaan. Nyt en vain sitten tiedä voisinko elää lapsettomana tässä suhteessa... Haluaisinkin ehkä kuulla toisten kokemuksia, jotka ovat jättäytyneet lapsettomaksi toisen takia.
Lapseton koska puoliso ei halua lapsia?
20
288
Vastaukset
- kesä_kesä
Elämää nähneenä ja kuulleena voin sanoa, että tuo on ainoa asia, jota naiset katuu kovasti. Liian kova uhraus. Ja mitä teet, jos (kun) mies jättää sinut juuri jossain 40v korvilla?
- kdkdkdkkdkdt
Miettisin kaksi kertaa valmiuttani tuollaiseen uhraukseen. Lapsettomuutta haluavien soisi löytävän toisen samanalaisen kumppanikseen. Tiedän kyllä tapauksia, joissa se joka ei ole halunnut lapsia on tehnyt uhrauksen ja suostunut yhteen lapseen. Lapsea haluava sitoutui tuossa tapauksessa kantamaan suuremman vastuun lapsiperheen arjen pyörittämisestä.
- yhteinen-hyvä
Miksi mies haluaisi lapsia kun nainen jättää heti lapsen saatuaan. Aika iso osa pariskunnista eroaa lapsen saatuaan. Naisella ei ole enää aikaa miehelleen, seksi loppuu, läheisyys loppuu, yhdessä tekeminen loppuu, nainen lihoo koska ei jaksa liikkua tai ei ehdi liikkua koska pitää koko ajan olla lapsen kanssa. Naiset myös haluaa erota koska luulevat löytävänsä varakkaamman miehen
Ihmiset on onnellisempia ilman lapsia.- iuyouyuo
Jokaisen onni on omassa taskussa. Ei siis lastensa taskussa.
- ei_nyt_välttämättä
Yksi tuttavani on kuuden lapsen äiti ja liikkuu niiden kanssa silti. Aina paksuna ollessaankin käy juoksu- ja sitten viimeisillään kävelylenkeillä (vähintään 5km/päivä), ja kun mukula pullahtaa pihalle, nainen pistää yhden selkäreppuun ja toisen rintareppuun ja ottaa loput pyöräilemään mukaansa, lähtee lenkille. Kerran sillä oli vaunut, selkä- ja rintareppu, ja siellä se painoi hölkäten meneen. Isommat pyöräili. Myös isä on kova lenkkeilemään heidän kanssaan.
Että ei ne KAIKKI naiset nyt VÄISTÄMÄTTÄ "liho koska ei jaksa / ehdi liikkua". Se on asenteesta kiinni.
Siskon perheessä taas sekä sisko että miehensä ovat kovia liikkumaan ja kuntosaleilemaan, mutta niiden kaksi lasta eivät liiku yhtään, eivätkä todellakaan ota vanhemmistaan mallia tuossa sporttisuudessa.
Toki iso osa naisista (ja miehistä) "lässähtää" lapsen saatuaan. Mutta se on kyllä mielestäni päätöskysymys: "ei ole aikaa liikkua" on vain tekosyy sille, ettei oikeastaan huvita. Ja "koska eihän muutkaan äidit...." niin ei tartte tuntea edes huonoa omatuntoa.
- hjkjj
Itse jäi lasten hankinta ja nyt on myöhästä.
On mies, mutta hän ei halua lapsia. Hänellä on yhdestä liitosta lapsia ja ei halua enää eikä silloinkaan oisi halunnut. - gdgvd
En halunnut lapsia, exä ei halunnut.
Nyt en halua lapsia, mutta uusi haluaisi kuulemma jossain vaiheessa ehkä vielä isäksi. Minua tämä ajatus taas ahdistaa, kun en tiedä, haluanko itse lapsia ollenkaan.
Oletko miettinyt adoption mahdollisuutta? Jos et omaa lasta enää halua 40:nä, niin voisit miettiä adoptiota. - omanäkökulmani
Meillä on niin päin, että minä en missään nimessä halua lapsia, mutta miehestä arvelen, että hän olisi voinut joskus haluta. Tosin nyt hän on 46v. eli minun mielestäni "liian vanha" vauvaikäisen isäksi, vaikka toki miehet pystyvät lapsia tuottamaan vielä tuossakin iässä. Varmaan pystyvät vielä 100-vuotiainakin, jos niikseen tulee.
Minulle mies sanoo, ettei tarvitse mitään lapsia, koska minä en niitä halua. Henkilökohtaisesti en usko, että hänellä olisi edes aikaa lapselle, mutta kyllä hän silti _pitää_ lapsista.
Mitä itseeni tulee, minä olisin vielä siinä iässä, että voisin sellaisen pyöräyttää fysiologiani puolesta, mutta en ole koskaan halunnut lapsia. Lapsena ja nuorena oikein inhosin lapsia. Vieläkään en kauheasti tykkää. Koen, että lapsi pilaisi elämäni, veisi kaiken aikani ja kaiken huomion, enkä voisi enää tehdä mitään, mistä pidän. Sillä minä en pidä siitä, että joudun passaamaan ja palvelemaan jotakuta toista ja elämään jotain toista varten - elinhän noin 25 vuotta vain vanhempiani varten, tehden asioita sen mukaan, mitä he halusivat. Nyt haluan elää itselleni. Silti ymmärrän, että niille, jotka haluavat olla äitejä/isiä, se lapselle eläminen on vähän niinkuin "parasta mitä elämässä voi olla!", eikä tämä tietenkään vääri ole. Jos todella haluaa sitä, on sääli, ettei pääse toteuttamaan suurinta unelmaansa.
Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa haluamaan lasta. Jos ihmisellä on olo, ettei lapsiarki ole häntä varten, tai ettei hän edes pystyisi rakastamaan omaa lastaan kunnolla, silloin on ihan hyvä jättää lapsi hankkimatta. Koska ei se kivaa olisi sille lapsellekaan, jos toinen (tai molemmat) vanhemmista suhtautuu häneen vain jonain "vallan välineenä" tai "esineenä" tai "taakkana".
En tiedä, onko tästä toisenlaisesta näkökulmasta mitään apua. Ehkä jos yrittää ymmärtää sitä ei-haluavaa osapuolta. Riippuu kuitenkin teidän keskinäisestä suhteestanne, miten suuriin uhrauksiin olisit valmis miehesi takia. Jos lapsi on juttu, jota haluat enemmän kuin mitään muuta, jos se olisi sinulle tärkeämpää kuin esim. miehesi ja teidän suhteenne, niin luultavasti tuo uhraus vain katkeroittaa sinut ja pilaa suhteenne lopulta. Kiirehän sinulla alkaa olla tuon päätöksen kanssa. - askalfd
Mulla lasten saaminen olisi vaatinut tutkimuksiin ja hoitoihin ryhtymistä. Halu saada lapsia ei ollut itselläni mitenkään hirveän kova, eikä elämäntilanne siinä sopivimmassa iässä pätkätöineen oikein rohkaissut yrittämään. Tähän päälle vielä puoliso, joka ei missään nimessä halunnut kuullakaan mistään hoidoista. Jäi sitten lapset tekemättä. Puoliso läksi 5-kymppisenä toisen naisen matkaan, mutta eivät hekään ole lapsia tehneet.
En ole katunut, eikä tämä tilanne suremalla muuttuisikaan kuin huonommaksi. Elämässä on sisältöä ihan riittämiin muutenkin ja lähipiirissäni on lapsia, joiden kanssa tulen hyvin juttuun ja olen säännöllisesti yhteyksissä. Tätejäkin tarvitaan! - 67u77
Älä uhraa unelmaasi miehen takia! Minun sisareni halusi epätoivoisesti vauvan mutta miehensä ei. Sisko tuli kuitenkin raskaaksi ja oli onnessaan. Ei uskaltanut pariin kuukauteen sanoa miehelle mitään. Elätteli toivetta että mies heltyy ja totuttuaan ajatukseen on lopulta tyytyväinen.
Mutta eipä ollut. Raivostui kun sai tietää. Ryhtyi heti vaatimaan aborttia, sanoi että ''eihän se paljoa maksa''. Ja niinhän siinä kävi.
Asia ei ole unohtunut koskaan siskolta, katuu päätöstä suuresti. Ero heille tuli, mies löysi toisen, taisi olla valmiiksi katsottuna. Hekään eivät ole hankkineet lasta. Sisko löysi myös uuden miehen mutta lasta ei iän puolesta voi enää saada. - 31vmies
Niin, itse ajattelen että elämässä ja nyt erityisesti parisuhdetta ajattelen ihmisellä voi ja pitää olla asioita jotka perustavan laatuisia kyllä/ei vaatimuksen kaltaisia.Itselläni on tämä lapsi asia sellainen ehdoton, josta en anna periksi.Haluan siis lapsia ja tämä onkin tutustumisen ensinmäisiä asioita joita otan esille.Mitä ajattelee lapsista ja haluaako niitä ?
Kyseinen asia on itselleni liian suuri uhrattava asia, jonkun toisen ihmisen takia.Jos toinen ei halua tai hieman epäröi, tulee ruksi ylitse.
Sinun tapauksessa miettisin todella tarkasti, mitä lapsi ja perhe sinulle merkitsee.Mitä ajattelet 30 vuoden päästä asiasta? kaduttaako lapsettomuus vai ei? Mitenkä asia vaikuttaa vanhuuteen ?
Lisäksi sinuna miettisin onko miehestä todella isäksi, jos ei ole tuon innokkaampi vanhemmaksi? Muuttaisiko mies todella elämäänsä/asennettaan lapsen synnyttyä? Kuinka mies toimii lapsen kanssa ylipäätään kasvatus yms. mielessä ? Itse käsitän asian niin että lapsi ansaitsee molemmat vanhemmat jotka kysymykseen -haluatko lapsia- kohtaan kyllä! eikä lähde arpomaan Ehkä - Ei - sektorien väliltä.- ehdottomia_asioita
Sama!
On asioita, joissa voi tai jopa pitää tehdä kompromissi, mutta sitten on tiettyjä asioita, joissa en halua antaa periksi / joihin en halua ryhtyä. Uskoakseni myös muilla on näitä "must have" -asioita, joissa periksi antaminen tai edes kompromissi olisivat henkilökohtaisia tragedioita.
Kuten 31vmies tuossa kirjoitti, minustakin on hyvä idea ottaa nämä ehdottomat vaatimukset esille melko varhaisessa tapailuvaiheessa, jottei ehditä pitkään suhteeseen ja tajutaan vasta sitten, että halutaankin ihan eri asioita. Lapsi-asia on yksi tällainen todellinen kahtiajakaja. Jos on ehdoton-kyllä ja ehdoton-ei, asiasta ei vain voi päästä sopuun. Jompikumpi häviää aina.
Lemmikit (halutaanko niitä lainkaan vai ei?), seksi (toinen haluaa ja toinen missään nimessä ei ikinä) ja asumismuoto (halutaanko OKT, KT vai RT) ovat myös merkittäviä kysymyksiä. Ja liha- vai kasvisruokavalio, sillä siinäkin osa sietää toisen erilaisen ruokavalion, osa ei sitten millään. Joten äärilihis ja äärikasvis tuskin tulevat toimeen keskenään liiaksi eriävien aatemaailmojensa vuoksi.
Lapsi-asiassa täytyy myös kuunnella sitä toista osapuolta. Kaikista kun ei vain ole vanhemmiksi, ja jos sellainen epäkelpo vanhemmuusmateriaali lisääntyy, ei se ole minkään lapsen etu. Jos itse haluaa ehdottomasti lapsen, kannattaa varmaan etsiä kumppani, joka on paitsi halukas vanhemmaksi, myös sopivaa vanhemmuusmatskua.. - 1114
Kiitos paljon kommentistasi 31vmies! Kyllähän tuo asia on alitajunnassa ollut, että millainen isä miehestä sitten edes tulisi... Ja kun asiaa miettii tarkemmin, ei vastaus oikein miellytä. Hän olisi luultavasti kylmä ja etäinen. Ja sellaista isää en lapsilleni haluaisi.
Tiedän hyvin että tämä on asia mikä pitäisi ottaa huomioon jo suhteen alkuvaiheessa. Meillä suhteen alku vain meni aika eri tavalla kuin yleensä ja tavallaan päädyimme yhteen vahingossa. Olin jo ehtiä rakastua ennen kuin mitään järkevää ehti edes miettiä. Ja toisaalta en silloin edes ollut itse varma haluanko lapsia... nyt vuosien kuluessa olen tullut siihen tulokseen, että haluan.
AP - 31vmies
1114 kirjoitti:
Kiitos paljon kommentistasi 31vmies! Kyllähän tuo asia on alitajunnassa ollut, että millainen isä miehestä sitten edes tulisi... Ja kun asiaa miettii tarkemmin, ei vastaus oikein miellytä. Hän olisi luultavasti kylmä ja etäinen. Ja sellaista isää en lapsilleni haluaisi.
Tiedän hyvin että tämä on asia mikä pitäisi ottaa huomioon jo suhteen alkuvaiheessa. Meillä suhteen alku vain meni aika eri tavalla kuin yleensä ja tavallaan päädyimme yhteen vahingossa. Olin jo ehtiä rakastua ennen kuin mitään järkevää ehti edes miettiä. Ja toisaalta en silloin edes ollut itse varma haluanko lapsia... nyt vuosien kuluessa olen tullut siihen tulokseen, että haluan.
APEi mitään. Hienoa jos tekstini selkeytti ajatuksiasi.
- hdhdhskksk
ehdottomia_asioita kirjoitti:
Sama!
On asioita, joissa voi tai jopa pitää tehdä kompromissi, mutta sitten on tiettyjä asioita, joissa en halua antaa periksi / joihin en halua ryhtyä. Uskoakseni myös muilla on näitä "must have" -asioita, joissa periksi antaminen tai edes kompromissi olisivat henkilökohtaisia tragedioita.
Kuten 31vmies tuossa kirjoitti, minustakin on hyvä idea ottaa nämä ehdottomat vaatimukset esille melko varhaisessa tapailuvaiheessa, jottei ehditä pitkään suhteeseen ja tajutaan vasta sitten, että halutaankin ihan eri asioita. Lapsi-asia on yksi tällainen todellinen kahtiajakaja. Jos on ehdoton-kyllä ja ehdoton-ei, asiasta ei vain voi päästä sopuun. Jompikumpi häviää aina.
Lemmikit (halutaanko niitä lainkaan vai ei?), seksi (toinen haluaa ja toinen missään nimessä ei ikinä) ja asumismuoto (halutaanko OKT, KT vai RT) ovat myös merkittäviä kysymyksiä. Ja liha- vai kasvisruokavalio, sillä siinäkin osa sietää toisen erilaisen ruokavalion, osa ei sitten millään. Joten äärilihis ja äärikasvis tuskin tulevat toimeen keskenään liiaksi eriävien aatemaailmojensa vuoksi.
Lapsi-asiassa täytyy myös kuunnella sitä toista osapuolta. Kaikista kun ei vain ole vanhemmiksi, ja jos sellainen epäkelpo vanhemmuusmateriaali lisääntyy, ei se ole minkään lapsen etu. Jos itse haluaa ehdottomasti lapsen, kannattaa varmaan etsiä kumppani, joka on paitsi halukas vanhemmaksi, myös sopivaa vanhemmuusmatskua..Sitten toki kannattaa myös muistaa, että on ihmisiä, joille harvat asiat on ehdottomia.
Mulle:
-lapset ok, mutta ei ole koskaan ollut mikään tavoite elämässä
-lemmikkejä on, mutta voisin elää ilmankin
-okt/rt/kt, kovin paljon yhdentekevämpää asiaa ei voisi olla, kaikissa olen asunut ja viihtynyt aivan yhtä hyvin - 31vmies
hdhdhskksk kirjoitti:
Sitten toki kannattaa myös muistaa, että on ihmisiä, joille harvat asiat on ehdottomia.
Mulle:
-lapset ok, mutta ei ole koskaan ollut mikään tavoite elämässä
-lemmikkejä on, mutta voisin elää ilmankin
-okt/rt/kt, kovin paljon yhdentekevämpää asiaa ei voisi olla, kaikissa olen asunut ja viihtynyt aivan yhtä hyvinNiin, on asioita kuten asumismuoto, missä kyseisellä päätöksellä ei ole niin väliä, jolleii koe sitä itselleen tärkeäksi.
Mutta, silloin kuin on kyse muista ihmisistä kuten esim. lapsista, pitää jokaisella olla vakaa kyllä - ei käsitys, haluaako niitä itselleen. Kyse on kuitenkin toisesta ihmisestä, jonka elämän voi huonolla kasvatuksella mennä pilaamaan. Lapsia pitäisikin tehdä vain sellaisten ihmisten jossa molemmat vanhemmat ovat halunneet jo pitkään. Itse en ymmärrä näitä Ehkä- kantoja tai näitä ihmisiä jotka menee parisuhteeseen, jonka jälkeen aletaan söpöstelemään miten söötti semmonen vauva olisi. Kyse on ihmisestä, EI koiran pennusta! Lapsen kun saa, siitä pitää vastata seuraavat 20 vuotta. Jos ajattelee että ei niin ole väliä onko lapsia vai ei tai alkaa höntäämään uuden parisuhteen jatkoksi, niitä ei niitä kannatta silloin tehdä.Näin säästää itseään sekä ennen kaikkea mahdollista lasta. - silirimpsis_-67
31vmies kirjoitti:
Niin, on asioita kuten asumismuoto, missä kyseisellä päätöksellä ei ole niin väliä, jolleii koe sitä itselleen tärkeäksi.
Mutta, silloin kuin on kyse muista ihmisistä kuten esim. lapsista, pitää jokaisella olla vakaa kyllä - ei käsitys, haluaako niitä itselleen. Kyse on kuitenkin toisesta ihmisestä, jonka elämän voi huonolla kasvatuksella mennä pilaamaan. Lapsia pitäisikin tehdä vain sellaisten ihmisten jossa molemmat vanhemmat ovat halunneet jo pitkään. Itse en ymmärrä näitä Ehkä- kantoja tai näitä ihmisiä jotka menee parisuhteeseen, jonka jälkeen aletaan söpöstelemään miten söötti semmonen vauva olisi. Kyse on ihmisestä, EI koiran pennusta! Lapsen kun saa, siitä pitää vastata seuraavat 20 vuotta. Jos ajattelee että ei niin ole väliä onko lapsia vai ei tai alkaa höntäämään uuden parisuhteen jatkoksi, niitä ei niitä kannatta silloin tehdä.Näin säästää itseään sekä ennen kaikkea mahdollista lasta.Minä puolestani ymmärrän monissa tapauksissa ehkä -kantaakin; toisten kohdalla. Ihmisillähän on usein, tai oikeastaan melkein aina kamala hässäkkä elämässään päällä. Pitää valmistua vähintään lukiosta ja ammattitutkinnoista, etsiä asunto, työpaikka, matkustaa, harrastaa, olla kavereiden kanssa jne. 30 ensimmäistä elinvuotta kuluu tuosta noin vaan. Hyvä jos jonkinmoisen parisuhteen on saanut hommatuksi tai sitten ei ole saanut. Vaikka haluaisi kuinka paljon lapsia tahansa, niin niiden aika ei ole useinkaan ennen parisuhdetta.
Parisuhteillakin on tolkuttomasti eroa. Jotkut haluavat lapsia ihan älyttömästi, vuosikausia, eivät vain saa. Monet taas tulevat - onneksi - edelleen vahingossa raskaaksi. Vaikka söisi e-pillereitä, monet tulee raskaaksi. Raskaus on toisille pareille pieni katastrofi, useille ei. Itse uskon, että moni on syntynyt maailmaan varsin toivottuna, haluttuna, jopa palvottuna lapsena. Silti hänen elämäänsä riivaavat monet ongelmat. Moni taas syntyy vahinkona, ja heitä rakastetaan siitä huolimatta, ja heidän elämänsä on hyvää. Ainakin näin länsimaisen mittapuun mukaan. - 31vmies
silirimpsis_-67 kirjoitti:
Minä puolestani ymmärrän monissa tapauksissa ehkä -kantaakin; toisten kohdalla. Ihmisillähän on usein, tai oikeastaan melkein aina kamala hässäkkä elämässään päällä. Pitää valmistua vähintään lukiosta ja ammattitutkinnoista, etsiä asunto, työpaikka, matkustaa, harrastaa, olla kavereiden kanssa jne. 30 ensimmäistä elinvuotta kuluu tuosta noin vaan. Hyvä jos jonkinmoisen parisuhteen on saanut hommatuksi tai sitten ei ole saanut. Vaikka haluaisi kuinka paljon lapsia tahansa, niin niiden aika ei ole useinkaan ennen parisuhdetta.
Parisuhteillakin on tolkuttomasti eroa. Jotkut haluavat lapsia ihan älyttömästi, vuosikausia, eivät vain saa. Monet taas tulevat - onneksi - edelleen vahingossa raskaaksi. Vaikka söisi e-pillereitä, monet tulee raskaaksi. Raskaus on toisille pareille pieni katastrofi, useille ei. Itse uskon, että moni on syntynyt maailmaan varsin toivottuna, haluttuna, jopa palvottuna lapsena. Silti hänen elämäänsä riivaavat monet ongelmat. Moni taas syntyy vahinkona, ja heitä rakastetaan siitä huolimatta, ja heidän elämänsä on hyvää. Ainakin näin länsimaisen mittapuun mukaan.Niin, siis kyse on perusasetelmasta missä pari päättää hankkia lapsen. Tuolloin molempien pitää olla halunut lasta aivan oikeasti eikä vaan fiilispohjalla.Kyse on ihan ensinnäkin siitä että se lapsi on muutakin kuin vain söpö.Se vaatii työtä eikä se ole aina herkkua -silti pitäisi jaksaa. Tuon lisäksi kun lapsi kasvaa, pitää olla jonkinlaista kasvatus metodia, mitä ajattelee lapsen kasvatuksesta.Kuinka uskot että siitä tulee oikeasti yhteiskunta kelpoinen kansalainen ? Hyvä eli pakollista on myös kyetä havanoinmaan omaa toimintaansa lapsen suhteen sekä omata jonkinlaista psykologista pääomaa millä lapsen kanssa pärjää.
Kyse on siis hemmetin isosta vastuusta.Se ei ole vain yksi hauska pano, 18 vuotta vaatteita, ruokaa ja katto pään päälle. EI. Se on paljon enemmän.
Tapaukset joissa lapsi tulee ns. vahingossa on aivan eri tarina.Niiden vanhempien pitää vain ottaa vastuu ja hoitaa hommansa parhaalla mahdollisella tavalla. - ehdottomia_asioita
hdhdhskksk kirjoitti:
Sitten toki kannattaa myös muistaa, että on ihmisiä, joille harvat asiat on ehdottomia.
Mulle:
-lapset ok, mutta ei ole koskaan ollut mikään tavoite elämässä
-lemmikkejä on, mutta voisin elää ilmankin
-okt/rt/kt, kovin paljon yhdentekevämpää asiaa ei voisi olla, kaikissa olen asunut ja viihtynyt aivan yhtä hyvinHarvat asiat ovat ehdottomia joo, mutta kyllä niitä ehdottomuuksia on kaikilla. Yksikin riittää, jo pelkkä yksi asia voi syöstä koko suhteen tuhoon, jos se on tarpeeksi iso juttu toiselle.
Sinulle ehkä asumismuodolla ei ole väliä, ei ole minullekaan, mutta tiedän ihmisiä (esim. mieheni), jotka eivät missään nimessä suostuisi asumaan muussa kuin omakotitalossa. Meidän onneksi minulle tällä asumismuodolla ei ole merkitystä, kyllä minä voin asua missä kämpässä tahansa, mutta jos olisin ehdoton kerrostalotyyppi ja mies taas ehdoton OKT-tyyppi, niin meillä olisi merkittävä ongelma, näitä kun ei voi kompromissata. Et sinä voi tulla sanomaan, tai kukaan muukaan, mikä saa tai ei saa olla toisille ihmisille ehdottoman tärkeää ja välttämätöntä.
Joillekin se ehdottoman tärkeä ja välttämätön juttu on lapsi. Silloin lapsihaaveilijan kannattaa löytää toinen lapsihaaveilija rinnalleen, jotta suhteessa ei tarvitse luopua suurimmasta haaveestaan. Lapsi"vihaajan" taas kannattaa etsiä ihminen, joka ei myöskään halua lapsia, jottei tarvitse suhteen takia luopua elämästään. Koska jos lapsia haluamaton joutuu niitä hankkimaan, se ei ole kivaa hänelle eikä myöskään lapselle, eikä varmasti pitemmän päälle sille lapsihaaveilijallekaan, kun joutuu katsomaan sivusta kuinka oma rakas lapsi vaikuttaa puolisoon negatiivisesti ja puoliso kärsii, ja siinä sivussa vielä kärsii lapsikin.
- silirimpsis_-67
KUN kerran itse haluat lapsia, niin miehesi on sinulle väärä. Kadut, ellet etsi toista miestä, sellaista joka haluaa lapsia. Tuossa tilanteessasi on vielä suurena lisäriskinä, että mies jättää sinut jossain vaiheessa, etkä enää pysty/ehdi saamaan lapsia kenenkään toisen kanssa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p571922Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,491672- 521594
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51527Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61505Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61425Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81316Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41173Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41148