Ikäero mietityttää

N-25v

Moikka!

Haluaisin kuulla kokemuksia muilta suuremman ikäeron omaavilta pareilta. Itsellä nyt se tilanne että olen "tapaillut" itseäni huomattavan vanhempaa miestä, (minä 25v, hän 46v.). Oletuksena itselle on ollut että tämä on vain seksisuhde, eikä mitään vakavampaa. Nyt olen itse huomannut että olen jonkun verran jo ihastunut tähän mieheen, en ole siis itse millään tavalla tätä hänelle ilmaissut. Eilen kun keskustelimme niin hän paljasti että hän tuntee minua kohtaan enemmän kuin vain "ystävyyttä". En oikein osannut reagoida hänen tunnustukseen, joten onnistuin sivuuttamaan asian jollain toisella kommentilla. Edelleenkin toistan että olen hyvin ihastunut, mutta mietin että miten tälläinen suhde voi todellisuudessa toimia.

Tätä vielä joku tulee kysymään, joten ollaan molemmat sinkkuja, asutaan omissa asunnoissa, työpaikat (vakituiset) löytyy.

47

613

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • N-25v

      Lisään vielä että kummallakaan ei ole lapsia kuvioissa.

    • oma_on_asianne

      no mikä tuossa nyt mietityttää. Kaksi aikuista ihmistä. Ei kuulu kenellekään, ei edes minulle, oletteko yhdessä tai ette. Oma on asianne.

      • pässipää

        ilman ihastumista seksia ei ole, se mies panetoisiakin ja sinä olet hölmöpässi


    • Annapalaa

      Miksette vain katso, miten homma pyörii? Tapailette, olette yhdessä, ihan kuin mikä tahansa muukin pariskunta. Kyllä te sitten aikaa myöten huomaatte, sovitteko toisillenne loppuiäksi vaiko ette.

      Omassa suhteessani olin varmaan 22 kun tutustuin itseäni 18,5vuotta vanhempaan miekkoseen. Ystävyyden kautta ihastuttiin ja parin vuoden ystävyyden jälkeen alettiin deittailla romanttisessa mielessä ja sitä kautta seurustella. Siinä kun oltiin kuitenkin kavereita oltu jo kohtuu pitkään, niin tiedettiin kyllä, ettei kumpikaan ole millään huijaus&hyväksikäyttö -fiiliksillä liikkeellä, mitä tämmöisissä tapauksissa kauhean mieluusti ihmiset tarjoavat "selitykseksi" jollekin seurustelulle. On se kumma, ettei näitä huijaus&hyväksikäyttö -selityksiä koskaan tarjota seurustelun syyksi parille, jonka ikähaarukka pysyy viiden vuoden sisällä.

      • N-25v

        Kiitos kommenteista! Tänään juuri vietin aikaa hänen kanssaan ja kyllähän se vaan sai perhoset vatsaan. Täytyy nyt kuitenkin edetä rauhallisesti ja katsoa miten homma tästä kehittyy.


      • Annapalaa

        Jos perhoset lentelee (molemmin puolin), katsokaa vaan rauhassa, tuleeko jutusta mitään, eihän sitä nyt tässä-ja-nyt tarvitse päättää, sännätäänkö papin puheille vai annetaanko koko suhteen painua unholaan. :) Jos ei onnistu suhde, niin sitten ei onnistu, mutta jos kerta nyt olette ihastuneet toisiinne ja olette vapaita molemmat, kyllä varmaan harmittaisi myöhemmin, jos jättäisi tutustumatta sen paremmin. Kaikista ihmissuhteistahan ei aina tule sen enempää, mutta kyllä ne joka tapauksessa meitä myös opettavat. Olet kuitenkin aikuinen ihminen, eli vapaa seurustelemaan vaikka 100-vuotiaan kanssa, jos molemmat sitä haluaa, sinne alaspäin (alle 20-vuotiaat) se ikä onkin useammin ongelmallisempi, koska silloin tulee nämä henkiset kehitykset ja lainpykälät rajoittimiksi.

        Itse olisin katunut, jos olisin pitänyt omaa miestäni/silloista parasta ystävääni "liian vanhana" vaikka molemmat oltiin ihastuneita toisiimme. Hän on edelleen paras ystäväni, mutta myös elämänkumppanini.


    • uiuiuy

      Mitä odotat parisuhteelta? Lapsia/ei lapsia? Entä mies? Kun ajattelet mahdollista parisuhdettanne, ja mietit miltä näyttää 2v, 5v ja vaikka 10 v kuluttua - niin millaiseksi arvioit suhteenne kehittyneen? Onko sinulla muita ystäviä, miehiä tai naisia 40-60 vuotiaita?

      • uiuiuy

        miltä näyttää - elämä -...


      • N-25v

        Hei! Tuohon lapsi kysymykseen minulla ei ole antaa suoraa vastausta, vaikkakin asiaa olen miettinyt ajoittain. Jollain tasolla uskon että haluan lapsia, kun taas toisessa tilanteessa olen aivan päinvastaista mieltä. Tämän miehen mielipidettä en vielä tiedä, sillä olemme tapailleet niin vähän aikaa, ja tosiaan kaikki alkoi seksisuhteesta. Ehkä karua, mutta totta.

        Olen aikalailla sen tyyppinen ihminen, että elän hetkessä. Tarkoitan tällä sitä, että minulla ei ole niin selkeää kuvaa siitä missä näen itseni tai mahdollisen parisuhteeni 5 tai 10 vuoden päästä. Ehkä toisten mielestä huono juttu, mutta itselleni tämä sopii.

        Ja kyllä on minulla ystäviä/kavereita 40-50vuotiaita joiden kanssa vietän aikaa, tämän kysymyksen tarkoitusta en oikein ymmärtänyt, mutta vastasin nyt kuitenkin.

        Alkuperäisellä kysymykselläni hain lähinnä muiden kokemuksia isoista ikäeroista ja siitä että miten asiat on sitten loppupeleissä menneet. Jos tässä nyt jotain vakavaa tulee tapahtumaan, niin muiden mielipiteillä ei minulle ole mitään merkitystä.


      • qolkii

        Olet niin nuori, että et Ole vielä joutunut miettimään tulevaisuutta. 10 vuoden päästä saattaa tilanne olla toinen. Voi olla että sinun biologinen kello huutaa lapsia ja kotitaloa lähiössä yms. Mies on tuolloin 56v, ja hän luonnostaan haaveilee eläkkeestä ja rauhallisemmasta elämästä. Tämä voi koitua ongelmaksi, joka siinä vaiheessa ottaa päähän... Voi olla että koet elämäsi valuneen hukkaan.

        Kaikille ei toki käy kuin, mutta ylivoimaisesti suurin osa haluaa iän myötä perheen. Luultavasti sinäkin, etenkin kun et pelkästään vastusta sitä tällä hetkellä.

        Parisuhteen onnistumisen kannalta pitkällä tähtäimellä on aina ratkaisevaa se, että arvot ja haaveet ovat samankaltaisia. Sinulla on vielä haussa oma tiesi. Mitä jos sen takia alatkin elää miehen haaveita? Huomaat 5v päästä että vietät kesäsi esim veneillen saaristossa ja talvi-illat leffamaratonien parissa vain siksi, että ne ovat miehen tapoja? Niin helposti käy, jos toinen on syystä tai toisesta vahvempi suhteessa, esimerkiksi paljon vanhempi.

        Kannattaa todella miettiä. En suosittele. Mieti mitä elämältä haluat. Olet aikuinen, aika jo miettiä. Se ettei tunnista omia unelmiaan on useimmiten merkki myös heikosta itsetunnosta.


      • Annapalaa

        Jos hänellä ei ole "omia unelmia" suureellisessa mittakaavassa, vaan ne unelmat liittyvät normaaliin elämään, tämä ei tarkoita sitä, että hänellä olisi "heikko itsetunto" tai että se suhteen toinen osapuoli olisi "vahvempi".

        Minun miehelläni ei ole muunlaisia unelmia kuin elää ihan normaalia elämää, johon kuuluu koneiden rassaus ja sensellainen, ja siltikään häntä on mahdotonta pakottaa yhtään mihinkään, mitä hän _ei_ halua tehdä. Eli kyllä ihminen tunnistaa ne omat rajansa ja unelmansa, vaikkeivat ne liittyisikään "isoihin asioihin".

        Vanhempi ikä ei myöskään tarkoita automaattisesti vahvempaa asemaa. Parisuhteeseen ei lähdetä voitontavoittelu-mielessä, parisuhteeseen lähdetään tasavertaisina kumppaneina, jotka haluavat toistensa parasta. Muunlaiseen ei kannata edes ryhtyä. Koska kyseessä on yli parikymppinen ihminen, ei mikään tyhmä teinityttö 15v. joka haluaa vanhemmasta miehestä kaljakuskin ja tupakkakuriirin, hän ei todellakaan ole missään altavastaajan asemassa minkäänlaisessa parisuhteessa, jos vain on kylliksi omanarvontuntoa vetää ihmisille rajat siihen, miten häntä saa kohdella. Jos taas ei ole omanarvontuntoa, kyllä se parisuhteen toinen osapuoli voi häntä kaltoinkohdella, oli minkä ikäinen tahansa.

        En tarkoita tässä nyt sitä, että kaikkien maailman ihmisten pitäisi etsiä 10-20 vuotta vanhempi puoliso itselleen, vaan sitä, että niillä, jotka nyt sattuvat olemaan yhdessä vanhemman tai nuoremman kanssa, ei tarvitse olla mitään "vikaa päässä". Yhtä hyvin ne samanikäiset voivat olla kelvotonta parisuhdemateriaalia, jotka päällepäsmäröivät sen, miten ja kenen elämää ja unelmia siinä suhteessa eletään.


      • amour_amour
        N-25v kirjoitti:

        Hei! Tuohon lapsi kysymykseen minulla ei ole antaa suoraa vastausta, vaikkakin asiaa olen miettinyt ajoittain. Jollain tasolla uskon että haluan lapsia, kun taas toisessa tilanteessa olen aivan päinvastaista mieltä. Tämän miehen mielipidettä en vielä tiedä, sillä olemme tapailleet niin vähän aikaa, ja tosiaan kaikki alkoi seksisuhteesta. Ehkä karua, mutta totta.

        Olen aikalailla sen tyyppinen ihminen, että elän hetkessä. Tarkoitan tällä sitä, että minulla ei ole niin selkeää kuvaa siitä missä näen itseni tai mahdollisen parisuhteeni 5 tai 10 vuoden päästä. Ehkä toisten mielestä huono juttu, mutta itselleni tämä sopii.

        Ja kyllä on minulla ystäviä/kavereita 40-50vuotiaita joiden kanssa vietän aikaa, tämän kysymyksen tarkoitusta en oikein ymmärtänyt, mutta vastasin nyt kuitenkin.

        Alkuperäisellä kysymykselläni hain lähinnä muiden kokemuksia isoista ikäeroista ja siitä että miten asiat on sitten loppupeleissä menneet. Jos tässä nyt jotain vakavaa tulee tapahtumaan, niin muiden mielipiteillä ei minulle ole mitään merkitystä.

        Tiedän montakin suhdetta, jotka ovat alkaneet juuri tuon ikäisinä 20 ja 40 . Niistä suurin osa on nuorempi nainen ja vanhempi mies, eikä ikäero ole välttämättä edes noin suuri. Jostain syystä vain ne suhteet, joissa nainen on vanhempi ovat kestäneet vuosia. Kenties sen vuoksi, että 40 nainen (tai 50 ) ei enää halua perustaa perhettä, voi ainoastaan omistautua parisuhteelle. Sehän sopii myös monelle nuoremmalle miehelle. Myös sen vuoksi, että tällä "yhdistelmällä" on - tuntemissani tapauksissa - jokin muukin yhteinen intohimon kohde kuin seksi.

        "olen jonkun verran jo ihastunut "
        "...hän paljasti että hän tuntee minua kohtaan enemmän kuin vain "ystävyyttä".

        Eli hän tekee juuri niin kuin olettaa sinun haluavan. Epäilen hänen sanovan noin vain siksi, että saisi paremmin jatkettua seksisuhdettanne. Teepä niin, että ajattelet suhdettanne ilman seksiä. Mitä siitä jää jäljelle, mikä teitä yhdistää? 46-vuotias osaa tuossa tilanteessa puhua vakuuttavasti, mutta usein ympäripyöreästi ja ilman mitään todellisuuspohjaa.


    • 35vuottayhdessä

      Johan Sulle on hyviä vastauksia tullutkin eikä palstahörhö ole iskenyt!
      Tunsin läheltä pariskunnan, jolla oli 16v ikäero, usko yhdisti ja samankaltainen elämänpiiri. Tosin he olivat jo iäkkäitä, kun heidät tunsin.
      Toisella parilla oli 12v: vaimo alta 20v, kun tapasivat. Saivat neljä lasta, vaimo kuoli ja miehen piti sitten kasvattaa ainakin pari nuorinta yksin.
      Molemmissa tapauksissa siis vaimo oli nuorempi. Ite olen 7v nuorempi kuin mieheni.
      Olet siis 25v ja Sulla on vakityöpaikka? Onnittelut siitäkin! Siinä suhteessa teillä on mahikset tasa-arvoon!

    • ei_ikä_huononna

      Veljelläni ja vaimollaa on 12 vuotta ikäeroa ja lapsiakin löytyy. Tapasivat jo pentuina ja nainen tais olla 21, kun ensimmäisen mukulan pyöräytti. Sedällä ja tädilläni taas oli 15 vuoden ikäero, nuorempi oli 17 kun alkoivat seurustella, ja nuorempi myös kupsahti ensin. Yksillä toisilla kaukaisilla "sukulaisilla" (puolisoni sukua) on 10 vuoden ikäero, olivat 16/26 naimisiin mennessään (presidentin luvalla) ja nyt ne ovat 60/70 ja edelleen yhdessä.

      Unohtamatta tietenkään meidän nykyistä presidenttiä, Paavo Lipposta tai Pekka Haavistoakaan.

      Että silleen. Ei se isohko ikäero automaattisesti tarkoita, että suhde on tuomittu epäonnistumaan. Toki suurin osa pariutuu 10 vuoden ikähaarukalla omasta iästään, ja jos nyt haluaa oletettavasti pitempään elää yhteistä vanhuutta (sitähän ei voi tietää, jos vaikka nuorempi kuukahtaa ekana), kannattaa sinänsä pysyäkin siinä 10 vuoden ikähaarukassa. Mutta itse suhteen onnellisuuden ja toimivuuden kannalta se ikä ei ole ratkaiseva tekijä, vaan ne persoonat, jotka sitä suhdetta yrittävät muodostaa ja ylläpitää.

      Vanhempiin herroihin mahtuu limaisia hyväksikäyttäjiä, nuorempiin naisiin mahtuu itsekkäitä hyväksikäyttäjiä. Vanhempiin naisiin mahtuu nuoren munan perään kuolaavia puumia, nuorempiin miehiin mahtuu hurvittelunhaluisia tyhmiä pikkupoikia.

      Samalla kaavalla vanhempiin herroihin mahtuu kilttejä, kunnollisia ja aidosti rakastavia persoonia, nuorempiin naisiin mahtuu kilttejä, kunnollisia ja aidosti rakastavia tyyppejä, vanhempiin naisiin mahtuu kilttejä, kunnollisia ja aidosti rakastavia tyyppejä, kuin myös nuorempiin miehiin.

      Ikä ei tee ihmisestä "pervoa", vaan perusluonne. Aina kun suhde alkaa seksisuhteena, kannattaa vähän kuulostella ja seurailla, mitkä sen toisen todelliset vaikuttimet mahtavat olla, sillä miksi aloittaa pelkkä seksisuhde, jos haluaisi myös sitoutua? Toinen saattaa ihastua (vahingossa) tosissaan, jolloin toisen on helppo syöttää hänelle kaikenlaista puppua nätteinä sanoina, kun haluaa vakipanonsa jatkuvan, muttei niinkään sitoutua. En sano, että myöskään kaikki seksisuhteina alkaneet suhteet olisivat tuomittuja epäonnistumaan, mutta onhan niissä riskinsä, nimittäin se, ettei siinä oikein sitouduta täysillä muuhun kuin panemiseen. Jotkut ihmiset kun tiettävästi ovat näitä "saispa vaan panoo mut en haluis mitään vakisuhteen muita osa-alueita..." Serkkuni on tällainen. Hän halusi aina panoja, muttei seurustelua. Nyt hän on saanut lapsen yhden panopupunsa kanssa, ja haluaa edelleen panoja sekä sen lapsen, muttei niinkään välitä siitä lapsensa äidistä, vaihtaisi hänetkin pois saman tien (uuteen vapaaseen panosuhteeseen), ellei pelkäisi, että tyttökaveri vie myös lapsen pois.

    • N-25v

      Kiitos tosiaan asiallisista vastauksista, olen jopa hämmentynyt! Tässä nyt asiaa pohdittuani, niin ajattelin rauhassa ottaa selvää miehestä ja hänen tarkoitusperistään, ja tavata häntä ainakin seksin merkeissä (ja miksei muutenkin). Mikäli homma alkaa vaikuttamaan vakavammalta ja kaikki sujuu, niin "antaa mennä vaan". Elämä on kuitenkin liian lyhyt jahkailuun ja liialliseen suunnitteluun!

      • moneytalks_-66

        Jos mies on rikas, voit vapaasti harkita vakavampaa suhdetta. Ellei, niin unohda ;). Suhteesta tulisi pelkästään sydänsuruja.


      • N-25v

        Minkä takia hänen pitäisi olla rikas? Meillä sama tulotaso, ja edelleen vakituiset vakaat työpaikat.


      • enmyy

        hö, onko työkokemusta 5vuotta ukkolla ? 20v ! siis olet rahan perään


      • N-25v

        En ole rahan perään, minulla on itsellä omistusasunto, josta kohta velka maksettu. Minun mielestä jokaisen pitää hoitaa oma taloutensa eläessään yksin, eikä niin että joku maksaa toisen elämisen. Itsellä on ollut vakituinen työ 19v. asti, ja koen että olen ihan itse vastuussa taloudestani. Mihin liittyy tämä kysymys, rikkaudesta?


      • lillli
        N-25v kirjoitti:

        En ole rahan perään, minulla on itsellä omistusasunto, josta kohta velka maksettu. Minun mielestä jokaisen pitää hoitaa oma taloutensa eläessään yksin, eikä niin että joku maksaa toisen elämisen. Itsellä on ollut vakituinen työ 19v. asti, ja koen että olen ihan itse vastuussa taloudestani. Mihin liittyy tämä kysymys, rikkaudesta?

        Raha-asioita ei voi koskaan miettiä liikaa. Etenkään tuossa tapauksessa, jossa sinulla on vakiintuneet tulot, ja melkein maksettu asunto. Kannattaa jatkaa vain seksisuhdetta eikä missään tapauksessa muuttaa yhteen; etenkään ihan tyhjätaskun kanssa.


    • jkll

      No eivät ne , että seksi sujuu ja tarkoitusperätkin tuntisit, vielä kerro oikein mitään. Jospa selvittäisit mitä miehen elämästä löytyy ennen sinua ja mitä velvollisuuksia hänellä on, hoitaako vai laiminlyö ne.
      Mitkä ovat miehen kiinnostukset elämässä ja miten ihmissuhteet voivat eri suuntiin.
      Elämä ei ole seksi ja vain me kaksi, sillä jokaisella on muutakin elämää ja pitääkin olla. Jos se muu on kaikki poikki, silloin on jotakin pahasti vialla ja mitään hyvää tuskin voi odottaa jatkossakaan.

      • N-25v

        Mies on kyllä avoimesti maininnut entisestä elämästään, tiedän entiset seurustelut, työpaikat ja ns. velvollisuudet (joita ei ole suuremmin ole, koska hänellä ei ole lapsia). Tiedän myös hänen kiinnostuksen kohteitaan. Tähän kohtaan nyt sellainen avaava asia että ollaan tunnettu 1-1,5v. verran työpiireistä. Ei olla enää samassa toimipisteessä töissä mutta olimme aiemmin, joten on kuulumisia ja aatteita vaihdettu aiemminkin. Eli ei ole mikään ns. uusi tuttavuus tämä mies.


      • vanhapieru

        onko sulla mustalaisverta, etsin varakasta vanha "kikkeli" ????
        tai onko niin iso (O) muut ei haluu sua ....


      • N-25v

        Pääsimme ilmeisesti asiallisuuden ytimeen juuri hetki sitten!


      • vanhakikkeli

        ihastuksia tulee ja menee


    • 35vuottayhdessä

      Ap sanoi tuolla, ett hänellä on muitakin keski-ikäisiä ystäviä. Toivon, ett omanikäisiäkin ystäviä löytyy. Vai ovatko he mielestäsi lapsellisia? Sulla on työ ja oma asunto, hyvä taloudell. asema, mitä kaikilla ikäisilläsi ei ole.
      Muista, ett olet vain kerran nuori! Vuosia ei saa takaisn missään iässä. Hyvä kuitenkin, että kaltaisiasi järkeviä nuoria löytyy. Toista äärimmäisyyttäkin löytyy..
      Hyvä jatkoa Sinulle, päätitpä elää ton miehen kanssa t. et!

      • ikäonpelkkiänumeroita

        Mitä niillä ystävien iällä on väliä? Vai eikö nyt saa sitten olla ystäviäkään itseään vanhempien/nuorempien kanssa, kun seurustelukin tuntuu monelle olevan ongelma sellaisessa tilanteessa?

        Ei sinänsä liity ap:n juttuun, lähinnä mielenkiinnosta kysyn tätä, koska itsekin olen 26v. ja kaikki kaverini/tuttuni ovat ikähaitarissa 36-84v. Oman ikäluokkani kanssa en ole koskaan pystynyt muodostamaan kunnollista kaverisuhdetta, olin ollut minkä ikäinen hyvänsä. Ei onnistunut 5-vuotiaana muiden 4-7-vuotiaiden kanssa, ei teininä muiden teinien kanssa (silloinkin läheisimmät kaverit olivat 20 muttei tosiaan mitään kaljakuskeja vaan ihan vain fiksuja aikuisia naisia, itsekin olen siis nainen), eikä nyt aikuisenakaan vain ole tullut vastaan 20-30 välissä olevaa porukkaa. En tiedä, missä "oman ikäisiin" edes voisi tutustua, kun en ole missään koulussa ollut enää 19 täytettyäni, enkä missään nimessä haluaisikaan luopua tärkeiksi tulleista kavereistani ja tuttavistani vain siksi, että "eivät ole minun ikäisiäni".

        En ole koskaan huomannut iän, omani tai niiden muidenkaan, estävän meitä tekemästä asioita yhdessä tai jakamasta juttuja keskenämme. Ihan samoja asioita teen heidän kanssaan, kuin tekisin minkä ikäisen kanssa hyvänsä.

        Lähimpänä omaa ikääni on ollut joskus kauan sitten kaveri, joka oli vain 7 vuotta vanhempi minua. Hän ei ole enää kaverini, koska hänen ajatusmaailmansa oli täysin sietämätön, tuntui koko ajan kuin hän olisi jäänyt teinin tasolle eikä hän ymmärtänyt mitään elämän tosiasioista yleensäkään.


      • niiinönön

        lapsellinen sinäkin, omanikäiset fiksumpi ja sinä tyhmempi etsit vanhempa seuraa


      • nallepuhpahpyh
        niiinönön kirjoitti:

        lapsellinen sinäkin, omanikäiset fiksumpi ja sinä tyhmempi etsit vanhempa seuraa

        Vihdoin ne palstahäiriköt ovat löytäneet tähän ketjuun! <3 tää alkoikin jo käydä turhan asialliseksi!

        Jatkakaa, teidän häiriköiden asiattomuuksia on niiiiin kiva lukea, teistä kun on tosi paljon apuakin aloittajalle. Huh.


      • 35vuottayhdessä
        ikäonpelkkiänumeroita kirjoitti:

        Mitä niillä ystävien iällä on väliä? Vai eikö nyt saa sitten olla ystäviäkään itseään vanhempien/nuorempien kanssa, kun seurustelukin tuntuu monelle olevan ongelma sellaisessa tilanteessa?

        Ei sinänsä liity ap:n juttuun, lähinnä mielenkiinnosta kysyn tätä, koska itsekin olen 26v. ja kaikki kaverini/tuttuni ovat ikähaitarissa 36-84v. Oman ikäluokkani kanssa en ole koskaan pystynyt muodostamaan kunnollista kaverisuhdetta, olin ollut minkä ikäinen hyvänsä. Ei onnistunut 5-vuotiaana muiden 4-7-vuotiaiden kanssa, ei teininä muiden teinien kanssa (silloinkin läheisimmät kaverit olivat 20 muttei tosiaan mitään kaljakuskeja vaan ihan vain fiksuja aikuisia naisia, itsekin olen siis nainen), eikä nyt aikuisenakaan vain ole tullut vastaan 20-30 välissä olevaa porukkaa. En tiedä, missä "oman ikäisiin" edes voisi tutustua, kun en ole missään koulussa ollut enää 19 täytettyäni, enkä missään nimessä haluaisikaan luopua tärkeiksi tulleista kavereistani ja tuttavistani vain siksi, että "eivät ole minun ikäisiäni".

        En ole koskaan huomannut iän, omani tai niiden muidenkaan, estävän meitä tekemästä asioita yhdessä tai jakamasta juttuja keskenämme. Ihan samoja asioita teen heidän kanssaan, kuin tekisin minkä ikäisen kanssa hyvänsä.

        Lähimpänä omaa ikääni on ollut joskus kauan sitten kaveri, joka oli vain 7 vuotta vanhempi minua. Hän ei ole enää kaverini, koska hänen ajatusmaailmansa oli täysin sietämätön, tuntui koko ajan kuin hän olisi jäänyt teinin tasolle eikä hän ymmärtänyt mitään elämän tosiasioista yleensäkään.

        Tietysti jokainen elää niinkuin tahtoo ja ystävystyy siten kuin ystävystyy. Et selitä minulle elämääsi etkä ole tilivelvollinen kai kenellekään kunhan et vahingoita ketään. Osin olen kaltaisesi, en ole seurustellut ikäiseni kanssa koskaan ja läheisetkin voi olla vanhempia kuin minä.

        On hieman vaikea selittää, mitä tarkoitin, että pitäisi olla omanikäisiäkin ystäviä. Jotain nuoruuden huolettomuutta kai. Ja samassa tilanteessa olevien keskustelua tasaveroisesti. Ap on jo hankkinut oman asunnon ja työpaikka on vakituinen; hän on "edellä" ikätovereitaan. Mutt joskus pitää elääkin...


      • hetkkii

        Ikätoverit perheelliset, opskelijat. "25v.edellä"- vain seksisuhde.
        Onks mummon asunto, onko velkaa.


      • lillli
        ikäonpelkkiänumeroita kirjoitti:

        Mitä niillä ystävien iällä on väliä? Vai eikö nyt saa sitten olla ystäviäkään itseään vanhempien/nuorempien kanssa, kun seurustelukin tuntuu monelle olevan ongelma sellaisessa tilanteessa?

        Ei sinänsä liity ap:n juttuun, lähinnä mielenkiinnosta kysyn tätä, koska itsekin olen 26v. ja kaikki kaverini/tuttuni ovat ikähaitarissa 36-84v. Oman ikäluokkani kanssa en ole koskaan pystynyt muodostamaan kunnollista kaverisuhdetta, olin ollut minkä ikäinen hyvänsä. Ei onnistunut 5-vuotiaana muiden 4-7-vuotiaiden kanssa, ei teininä muiden teinien kanssa (silloinkin läheisimmät kaverit olivat 20 muttei tosiaan mitään kaljakuskeja vaan ihan vain fiksuja aikuisia naisia, itsekin olen siis nainen), eikä nyt aikuisenakaan vain ole tullut vastaan 20-30 välissä olevaa porukkaa. En tiedä, missä "oman ikäisiin" edes voisi tutustua, kun en ole missään koulussa ollut enää 19 täytettyäni, enkä missään nimessä haluaisikaan luopua tärkeiksi tulleista kavereistani ja tuttavistani vain siksi, että "eivät ole minun ikäisiäni".

        En ole koskaan huomannut iän, omani tai niiden muidenkaan, estävän meitä tekemästä asioita yhdessä tai jakamasta juttuja keskenämme. Ihan samoja asioita teen heidän kanssaan, kuin tekisin minkä ikäisen kanssa hyvänsä.

        Lähimpänä omaa ikääni on ollut joskus kauan sitten kaveri, joka oli vain 7 vuotta vanhempi minua. Hän ei ole enää kaverini, koska hänen ajatusmaailmansa oli täysin sietämätön, tuntui koko ajan kuin hän olisi jäänyt teinin tasolle eikä hän ymmärtänyt mitään elämän tosiasioista yleensäkään.

        "Mitä niillä ystävien iällä on väliä? "

        Jos ihmisellä ei ole eri ikäisiä ystäviä, niin itse ainakin viimeiseksi suosittelisin parisuhdetta suurella ikäerolla.


    • järkijär

      nainen 25v. mies 35v. 3vuotta ja erosivat.

    • seksisuunnittelijaoot

      Vaihtaa miehiä kuin paitoja, hyi mikä nainen "elän hetkessä" "missä näen itseni 5

      vuoden päästä","itseleni tämä sopii" hyi mikä huora.

    • lillli

      Seksisuhteesta alkaneet parisuhteet eivät yleensäkään onnistu kovin hyvin. Saati sitten seksisuhteena alkanut suuren ikäeron suhde. Itselläni on tiedossa useita pareja, joissa ikäeroa on ollut jopa 30v. Suhteet ovat päättyneet sitä nopeammin, mitä suurempi ikäero, silti aina viimeistään neljän vuoden päästä.

      • hyväluonteinen

        Noin kymmenen vuotta sopiva. Ehkä vähän siitä yli.


      • 122112

        10 vuotta, iskä koko elämä mustasukkainen oli


      • Suvaitsevajoskus

        Mielestäni kysymys on lähinnä se, oletko sinä ap kypsä aikuinen vai vielä nuori tyttönen. 46- v. mies on kyllä vielä aika nuori, huomaat sen viimeistään kun olet itse siinä iässä... Ei mieli vanhene monella kovinkaan nopeasti ja vaikka ikävuosia tuleekin, nuoren mieli säilyy kyllä! Itse on reilu 50- nainen ja suren hieman sitä, että monen nuoremman miehen mielestä olen jo vanha vaikka mieli hyrrää kuin teinitytöllä ja halujakin olisi vaikka kuinka paljon, vain kaveri puuttuu...😕 Naapureina ollut niin että mies yli 30 ja toisessa tapauksessa yli 25 vuotta naista vanhempi, onnellisia tasapainoisia pariskuntia molemmat. Silti täytyy myöntää ihmisiä kun ollaan, että ihmettelen valtakunnan ykkösparissa, miksi... viehättääkö joitakin naisia miehen valta?


    • nohjaahpohdintoja

      Parisuhteisiin nyt ei koskaan ole olemassa mitään yksiselitteistä kaavaa. Kaikki suhteen onnistumisessa tai epäonnistumisessa riippuu ihan niistä yksilöistä, jotka suhdetta ovat rakentamassa ja elämässä. Ikäerosuhde ei ole poikkeus. Siinäkin paljon on kiinni juuri niistä, jotka ovat kyseisessä suhteessa: millaisia he ovat ihmisinä, persoonina, mitä haluavat ja eivät halua elämältä, toisiltaan ja suhteelta...

      Itse en aloittaisi parisuhdetta seksisuhteen pohjalta, mutta ehkäpä sekin malli joillekin sopii. Ikää ennen miettisin tuossa kyllä jo suhteen lähtöasetelmaa, eli juuri sitä, miksi on alunperinkään päädytty nimenomaan seksisuhteeseen, eikä tapailemaan toisiaan oikeasti kiinnostuneina. Seksisuhteessahan idea on vakipano, eikä niinkään se, että osapuolet olisivat kiinnostuneita jakamaan mahdollisesti loppuelämänsä keskenään. Siinä jos sitten kiinnostutaan pitemmän päälle toisessa jostain muustakin kuin seksistä, voi käydä niin, ettei oikeasti ollakaan kiinnostuneita, vaan luullaan vain olevansa, koska helppo kiintyä ihmiseen, jota on tavannut usein. Tulee tämä "no miksei, kun ei tässä nyt muitakaan ole tarjolla" -efekti.

      En nyt sano, että aina menisi noin kyynisesti, mutta suuri vaara siinä kuitenkin on mennä niin. Vähän sama tapahtuu, kun lapsuudesta asti kavereita olleet alkavat seurustella, kun "ei tässä nyt ole muitakaan". Tuttuun on helppo langeta, koska se tuttu on jo siinä ja puolet tutustumistyöstä on jo tehty, eikä tule sitten etsittyä itseä oikeasti kiinnostavaa seurustelukandidaattia.

    • liveoelämistävarten

      Mä oon seurustellu itteeni 15v nuoremman kans. N20 m35 no se kokeilu oikeestaan loppu siihen et ei se vaan kiinnosta aikuista miestä hengata jossain bileissä 18-20v nuorten kans heh. Ekaksi sanon et nainen nauti siitä huomiosta mitä tää mies sulle antaa. Kaikki o aivan erimaailmasta ku nuoren parikymppisen miehen kans. Nauti nii kauan ku sitä kestää.
      Seksiinhän se minunkin seurustelu perustu. Se o aivan ymmärrettävää et kyl nuorinainen siitä tykkäsi. Sä oot nii nuori vielä et nautit tästä nyt ja jos joskus tuntuu siltä että joudut luopuun sun unelmista joista ei todellakaan kannata enenkään kans luopua nii lopetat sen. Ainoa asia mikä vois tulla vastaan että haluaako mies enää tossa iässä isäksi ollenkaan

      • semeeohi

        pedo kiinnostaa vain sun pill*


    • Herkkulife

      Vaikka molemmat ois samanikäisiä ,ei voi tietää millainen suhde on 5-10 vuoden päästä. Ollaanko edes hengissä...miks tuhlata elämää murehtimalla tulevaisuutta ja jättämällä kokematta. Molemmat aikuisia ja pitää toisistaan.
      Me olemme olleet onnellisesti yhdessä jo 5 vuotta ja mies18 on vuotta nuorempi. En ole rikas yms. Ei siis rahan takia ole kanssani. Heti alussa sovittiin asioita yhdessä ja hyvin menee. Onhan joitakin kummastuttanut kun ikäero on yleensä toisinpäin.

    • vuosimalli1970

      Olette eri sukupolvea, eri elämänvaihe menossa elämissänne. Sinä olet aikuiselämäsi alussa, hetken työssä olleena. Mies on keski-ikäinen ja vääjäämättä miettii omaa ikääntymistään ja ehkäpä piankin haluaa rauhoittua. Rauhalliseen elämään ei kaikilla välttämättä enää se perhe-elämä kuulu, eivät ehkä bileet ja muut. Elämässä kaikki ei enää ole uutta, aika juoksee kovaa vauhtia. Sinä olet ollut aikuinen vasta niin vähän aikaa, että löytänet uutuuden viehätystä, innostuneisuutta asioissa, asioissa jotka keski-ikäinen rakastajasi on nähnyt ja kokenut jo, kun sinä olet tapaillut R-kirjainta.

      • keskustelunvirittämiseks

        Tuo olette eri sukupolvea on todella hyvä aihe pohtia hiukan tarkemmin. Miksi?

        - istutte tveen ääressä, hän muistelee musiikkiohjelmaa seuratessaan, muistatko tämä oli kova biisi ( silloin, kun hän eli nuoruuttaan), itseäsi se ei kiinnosta, koska katselit pikkukakkosta ja sen laulut olivat tutumpia

        - hän on saanut erilaisen kasvatuksen, joka heijastuu elämään ja voi vasta siellä lähellä kuuttakymppiä tulla kunnolla esiin

        - hän haluaa makoilla sohvalla horroksessa, mutta itseäsi kiinnostaisi kaikki tapahtumat, joudut tekemään valinnan, menet yksin tai jäät sohvalle seuraksi

        - ota selville, että kuuluuko hänestä lapsenhoito vain naisille kokonaisuudessaan ennen piltin alullepanemista, mitä vanhempi mies, sitä vanhanaikaisempi roolijako

        - hänellä on vielä kymmenen vuotta ennen viidenkympin villitystä, elämän tosi kriisiä, kun huomaa, ettei mopo enää keuli kunnolla ja pitää vielä kokeilla kaikki läpi ennen kemiallista apua.

        Jos olisit oma tyttäreni, niin kannustaisin kriittisesti pohtimaan asian omalta kannaltasi ja sitten tekemään valintasi ihan oman pääsi mukaan, mitä itse elämältä haluat ja sen jälkeen seisomaan valintasi takana, muistaen, että oikeassa parisuhteessa on laaksonsa ja kukkulansa.


    • Sonja.-66

      Ikäeronne ei haittaa, todellakaan, pelkässä seksisuhteessa. Mutta naisilla on suuri taipumus kiintyä mieheen, haluta vakavampaa suhdetta, paljon muutakin kuin seksiä. Mikäli haluat perustaa perheen ja pidät seksistä, niin suosittelen vilpittömästi miehen vaihtamista nuorempaan. Tuon ikäinen mies ei vaan pysty enää sekstailemaan niin kuin nuoremmat miehet. Lisäksi lapsi ja yhdessä asuminen eivät välttämättä toimi ollenkaan.

    • gwrhRwhra

      Mielestäni aina ne pelkät tunteet eivät riitä. Toki jos ette halua mitään vakavaa vaan vain pitää hauskaa tms. Mutta siinä kohtaa ehkä hyvä tehdä molemmille selväksi mikä on homman nimi. Eri asia kuitenkin, jos nyt on ihastusta ilmassa ja homma toimii tällä hetkellä. Mutta kannattaa miettiä myös tulevaa, jos siis haluatte ehkäpä jotakin vakavaa. Jos sinä haluat viiden vuoden päästä perheen, niin mies on siinä kohtaa jo 50.

    • uytu

      Seksisuhde on seksisuhde, eikä sitä pidä missään nimessä sekoittaa parisuhteeseen. Parisuhteessa tarvitaan paljon muutakin kuin seksiä, tai edes paljon puhuttua rakkautta. Parisuhteessa on omat ongelmansa ilman kamalaa ikäeroakin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      56
      1896
    2. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      48
      1648
    3. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      52
      1574
    4. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      5
      1527
    5. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      6
      1495
    6. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      6
      1415
    7. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      8
      1316
    8. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      12
      1281
    9. Revi siitä ja revi siitä

      Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla
      Varkaus
      4
      1163
    10. Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä

      Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni
      Hämeenlinna
      4
      1138
    Aihe