Sulho Lantasen esiintymismatka

hiukan linnamainen yritys kuvata maalaiselämää muinoin

Jänistikö Sulho vai kirjoittaja? Taustaa tuli, mutta ei otsikon edellyttämää juttua.

Omenapuissa jo hedelmät punaisina tai kuulaan keltaisina, on se niin voittoisaa olla kiitollinen keväällä tehdystä työstä puutarhassa, runsas on tänä vuonna sato.
Talitiaisten 'siivotessa' ahkerasti omenapuiden kimpussa, varmaankin sieltä löytyy makupaloja heille ja puu sekä minä olemme hyvin tyytyväisiä että siivous tuholaisista auttaa taas hyvään talvehtimiseen.

En tehnyt edes yrittänyt tarinaa, kunhan kerroin kun tuntui olevan asia.

Onhan täällä useita yrityksiä ollut ja kuin huomaamatta ne jäävät palstan kingien ja kingittärien hampaisiin, kuka täällä viitsii ? no asia on tullut selväksi, ei monikaan.
Sivuutetaan tai korkeintaan jollain lauseen pätkällä tönästään ohimennen.

Täältä puuttuu aikuiset, me taidamme olla yksi toisensa jälkeen jo leikki-iässä, naiset rusetti päässä ja pojilla polvihousut jalassa tietysti kuten kuuluu taskut täynnä kiviä jota singotaan milloin kehenkin.

mummeli.li, sait minut omenajutulla iltakasteeseen ulos se oli asiaa se, naapurista pyysin kulhooni omenoita iltaviileitä pikkuhappamia olikin ilo nauttia, ja kömmin ajoissa sänkyyn. Nyt tätä elettyä iltasatua omenoineen on rattoisaa muistella kahvimukin kanssa.
Omenatkin levittäneet tuoksunsa kotiini, ihanaa syksyn satoa on tänä syksynä kosolti ja aionkin tänään maksaa naapurille 'potut pottuina' ja syysmetsästä haen kullankeltaista satoa.

Tätä ei ole tarvetta arvostella!

Kun kauan elää niin paljon tietää....jos....sattuu muistamaan?

Et sinä, Lantasen -Sulhoineen ole parempi, mutta yritystä lie, lapsellisuus se on jo esillä.

Tuo tarinan perusrakenne toi mieleen aiemmat Römpsänperän jutut Kutemajärveltä, jossa pariskunta Anselmi ja Amalia elelivät.
Tässäkin elettiin entisaikoja jolloin vielä mm.työväentalot vetivät kansaa. Sulholla ja Eetlallakin oli pientila, tölli, navetta ja lehmänkanttura. Eetla oli yhtä ahkera kuin Amalia, mutta päinvastoin pienikokoinen Amalian massiiviseen kokoon verrattuna.
Onko kirjailijoita joiden teoksissa ei oma elämä ja omat mielikuvat ja haaveet vaikuttaisi, ei kai. Tässäkin Sulho on valistuneempi osapuoli, Eetlalle riitti asunto ja ilmainen ruoka, runokirjakin Sulhon kainalossa.
Jätän minäkin Sulhon nyt kulkemaan pitkin syksyistä maantetä.
Näin kun nyt kirjallisuusarvostelijaksi antauduin mielipiteenäni sanon että Römpsänperän tarinat olivat mukavampia runsaamman huumoripitoisuutensa vuoksi.
Mutta ihan hyväntahtoinen juttuhan tuo oli ja jatkoakin voisi suunnitella. Lukisin kun nyt miikkawaltarisenkin tunnistan.

ps. tuo outo nikki ensin hämäsi ja aloitus jäi eilen lukematt, luen nim. valikoiden. Mutta kun "nestori" itse oli viestin kirjoittanut ja tottakai pitää katsoa mitä ruunen kynästä nyt on ilmoille lähtenyt.

Kiitos vaan itsellesikin Kat.leija,..toki on niin että tutut ihmiset on kuin maamerkkejä joihin luottaa. Sinut olen kokenut avuliaan käytännönläheiseksi, mutta myös taiteista kiinnostuneeksi, ja aika hyvän itsetuntemuksen omistatkin. 😊

Tässä iässä on jo tiedettäväkin valtaosin mihin pystyy, ruunemanni on tosin säilyttänyt arvaamattomuutensa,...kuin tahallaan suojautuen liialta läheisyydeltä. Enkä ihmettele sitä lainkaan, niin paljon on saanut kuraa niskaansa,..no meidän muiden mukana🤒 Karaistuttu on!

Sulhon esiintymismatkasta en tiedä, mutta yhden omani muistan. Kävin jo aikaisemmin päivällä kirkossa laulaa lurauttamassa yhden tilaisuuteen sopivan biisin ja kun ääni oli hyvin auki, sain kirkon holvit soimaan niin hyvin, että yksi vieraista itki vielä sittenkin kun hänen piti suorittaa oma osuutensa, 'puheensa'.

Iltasella ajelin etelään päin uudelleen ja täydellisesti päin hevon peetä menneen keikan jälkeen itkin koko kotimatkan, kaikki vajaat 100 km kyyneleet valuivat valtoimenaan. Miksi kaikki eivät tee, halua tehdä omaa osuuttaan hyvin, harjoitellusti, valmistellusti ja niin, että tuloksesta näkee, että jutulla on jotain väliä. Rahan kehtasivat silti ottaa.