Narsisti voi naamioitua hyväntekijäksi

Kyllä niitä on hegellisissäkin piireissä. Ja silloin niitä on vaikea huomata, koska he verhoutuvat hengellisiksi ihmisiksi ja ovat todella vahvoja uskossaan.

Ja kun heidät huomaa, muut eivät usko, koska alitajuisesti pelkäävät narsistista uskovaa. Kerran vaihdoin srk:aa, koska johtaja oli juuri tuollainen. Kys. oli pieni n. 30 hengen yhteisö. Yhä vieläkin se on yhtä pieni ja usein käy niin, että joka siihen srk:n liittyy niin muutaman vuoden kuluttua eroaa siitä.

Jokaisessa on narsismia, mutta joilla on sitä on enemmän, he kiinnittävät huomiota uutisiin ja peittääkseen sitä omaa korostunutta narsismia, he tulevat sitten soittelemaan vaikka tällaisille palstoille aloituksiin.
Eli narsistit ovat siinä esissä, joka hevosilla ajaa, se hevosista puhuu.

Toiset ovat kirjoittelematta enemmän asiasta perillä ja he näkevät sitä arjessa, kun koiraa katsoo karvoihin.

Tärkein kysymys on kysyä itseltäsi, oletko narsisti - ei ole tarkoitus arvuutella, onko lähimmäisesi sellainen.

Kyllä on nähty narsistilajeja ja niitä on paljon hengellisissä piireissä... käyttävät hyväksi niitä, joita voi käyttää ja häikäilemättä. Ovat ovelia.

Kyllä vain. Raimo Mäkelä on kirjoittanut aiheesta asiallisen kirjan Naamiona terve mieli.


"LUONNEHÄIRIÖISELTÄ PUUTTUU SAIRAUDENTUNTO

- Nuorena minulla oli vahva perusluottamus ihmisiin. Lapsuuden ja nuoruuden lähisuhteissani en törmännyt sellaisiin vaikeisiin ihmisiin, jotka tuhoavat toisia. Siksi suhtauduin ihmisiin myönteisesti - pidin itsestään selvänä, että ihmiset ovat hyviä.

Sinisilmäisesti ihmisiin luottava joutuu kuitenkin yleensä pettymään, ja niin kävi Mäkelällekin. Kokemus osoitti, että ihmiset ovat paljon monivivahteisempia - eivätkä pelkästään hyviä.

- Keskustellessani sielunhoitajana ja muutenkin ihmisten kanssa on vastaani tullut vaikka mitä. Tiedän mitä luonnehäiriöisyys voi olla käytännössä.

Mäkelä käyttää luonnehäiriö-nimitystä puhuessaan ilmiöstä, jonka kansainvälinen nimitys on psykopatia. Suomessa puhutaan nykyään lähinnä persoonallisuushäiriöistä.

- Näyttäisi siltä, että luonnehäiriö on ilmiö, jota ei voi syvemmässä mielessä opiskella ja oppia tuntemaan vain teorian avulla. Ilmiöön pitää saada jonkinlainen omakohtainen tuntuma.

Mäkelä on havainnut, etteivät kaikki mielenterveyden ammattilaisetkaan tunnista luonnehäiriötä. Se onkin diagnostisoitava ympäristöstä, siis pääteltävä niistä, jotka joutuvat kärsimään luonnehäiriöisen toiminnasta.

- Luonnehäiriöisen ihmisen tunnistaminen on suunnattoman vaikeata. Se, joka on saanut tuntuman ilmiöön, voi joistakin välähdyksistä päätellä jonkun kohdalla, mistä oikein on kyse.

Luonnehäiriöisen alistama uhri ei saa aina apua siksi, että toisinaan ammattiauttajakin haksahtaa alistajan puolelle. Uhri joutuu kokemaan vielä senkin, että auttaja painaa häntä alas.

- Luonnehäiriöt eivät tule kaikille mielenterveyden ammattilaisille tutuksi senkään vuoksi, että luonnehäiriöiset eivät yleensä etsi itselleen apua tai terapiaa. He eivät tunne itseään sairaiksi, heiltä puuttuu sairaudentunto.

ITSEKESKEISELLE TOISET OVAT OMAN MINÄN JATKEITA

- Yhteistä kaikille luonnehäiriöisille on, että he ovat erittäin itsekeskeisiä. He ovat kykenemättömiä tekemään eron oman itsensä ja toisten ihmisten välillä. Niinpä toiset ovatkin heille vain oman persoonan jatkeita, joille voi tehdä mitä tahansa.

Luonnehäiriöinen aiheuttaa ympäristössään kärsimystä, mutta ei itse kärsi siitä muuten kuin niinä seurauksina, joita hänen oma käytöksensä synnyttää reaktiona.

- Vaikka luonnehäiriöinen voi joissakin tilanteissa esittää empaattista, pohjimmiltaan hän ei ole sitä. Kun lisäksi hänen omatuntonsa toimii vajavaisesti, mikään ei hillitse hänen röyhkeyttään ja häikäilemättömyyttään.

- Luonnehäiriöön liittyy aina jonkinlainen väkivalta - fyysinenkin useammin kuin voisi kuvitella, ja henkinen aina. Luonnehäiriöinen käyttää alistamisen mekanismia - hän alistaa ne, jotka suostuvat siihen.

Luonnehäiriöisistä voi luetella helposti yli viisikymmentä tuntomerkkiä, joista useimmat on sellaisia, että niitä löytyy aivan tavallisistakin ihmisistä, ei siis vain luonnehäiriöisistä.

- Sillä, että kyse on muissakin ihmisissä esiintyvistä piirteitä, ei luonnehäiriötä saa turhentaa tai selittää pois. Jos joutuu katsahtamaan luonnehäiriöisen ihmisen pahuuteen, saattaa vastaan tulla ehdoton pahuus.

Persoonallisuushäiriöihin luetaan nykyään narsistiset, huomiohakuiset, epäsosiaaliset, holtittomat ja riippuvaiset persoonallisuudet Lisäksi on näiden sekamuotoja. Persoonallisuushäiriöitä ovat myös osittain toisentyyppiset ilmiöt, esimerkiksi aggressiivisuus tai perfektionismi.

Mäkelän mukaan luonnehäiriö ei ole geneettinen ominaisuus, vaan varhainen kehityshäiriö, joka on syntynyt siksi, että lapselta on puuttunut rakastava vanhempi, lapsen tarvitsemat rajat tai molemmat."


- See more at: http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/ahdistus#sthash.NEy5S3T7.dpuf

http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/ahdistus

Ja nettikirjoittelijat naamioituvat maallikkopsykologeiksi. Mitä jos jätetään diagnoosit ammatti-ihmisille.

Uskonnollisen narsistin tuntee mm. siitä, että hän tarjoaa itseään välittäjän rooliin ihmisten ja Jumalan välille. Hänellä on sellainen harhaluulo, että Jumala on valinnut hänet välittämään sanomaa taivaasta pyhän hengen kautta Jeesukseen uskoville ihmisille samaan tapaan kuin Jumala välitti sanansa Israelin kansalle profeettojen kautta vanhan liiton aikana. Hän tarjoaa apuaan uskoville tässä välittäjän roolissa ja pyytää sanaa Herralta itse kunkin tilanteeseen ja elämään, vaikka sitä ei häneltä itseltään pyydettäisi. Hän luulee kuulevansa erehtymättömästi "Pyhän Hengen äänen" ja tuo sitten "Herran edessä" saamiaan sanoja muiden tietoon, ikään kuin Jumala puhuisi hänen kauttaan niin kuin puhui aikoinaan profeettojen kautta. Jos joku sitten uskaltaa kyseenalaistaa hänen saamansa "Herran sanan" ja sanoo hänen kuulemaansa "Herran ääntä" ja "Pyhän Hengen ääntä" muusta lähteestä tulleeksi, niin hän suuttuu ja alkaa vihatoimet tätä epäilijää vastaan. Lopulta hän kääntyy kaikkia niitä ihmisiä vastaan, jotka kyseenalaistavat hänen itse valitsemansa palvelustehtävän ja joutuu eroon uskovista liveyhteydessä, sillä hän ei kestä vakaantuneiden ja opetusta saaneiden sekä henkiä erottavien uskovien yhteydessä. Tällaisilla palstoilla on sitten tilaa esiintyä "valittuna" Herran palvelijana, joka "auttaa" muita uskovia tiellä sanomalla heille sen, mitä Jumala hänen kauttansa taivaasta heille puhuu "Pyhän Hengen" ja "Herran" äänen kuulemisen kautta. Auta armias luoja, jos joku uskossaan kasvanut ja opetusta saanut sekä henkiä erottava vanhempi veli uskaltaa sitten käydä arvostelemaan tätä itse itsensä korottanutta "nöyrää palvelijaa" ja varoittaa hänen toiminnastaan muita uskovia. Narsistin luonne ei sellaista kestä ja jälki on sen näköistä.

Kyllähän jo Jeesus mainitsi tästä ihmistyypistä:

Matteuksen evankeliumi:
6:1 "Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
6:2 Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6:3 Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
6:4 että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
6:5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6:6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Kyllähän todellisuus on,- jonka voi myös tutkia ja havaita, niin narsistisuutta esiintyy voimakkaasti uskonnollisissa " opettajissa".
Tämä narsistisuus ilmenee selkeästi eli on pyrkimys ja päämäärä hallita jumalattomia ihmisiä Raamatun ilmoituksin pitäen toimintaa / käyttäytymistään JUMALAN tahtona ja johdatuksena. Siis pyrkimys olla JUMALAN asemassa ja roolissa ja ohjata ihmiset lain alle eli todellisuudessa oman ajattelutavan alle.

Tuosta käyttäytymisestä voisi tehdä vaikka väitöskirjasen. Uskonnollisuudella ( on eri käsite kuin usko JUMALAN aivoituksiin) on hallittu iät ja ajat ja halllisijoina on ollut aina narsistisuudesta kärsivät ihmiset.

Ja menepäs kyseenalaistamaan jotakin nassen toiminnassa, niin sitten on piru irti. Nasse rupeaa pelaamaan outoja pelejä, tekee jopa "lavastuksia" tai sitten vain tyytyy aukomaan päätään kahden kesken kun kukaan ei ole kuulemassa. Näitä on nähty "uskovaisissa" ja hoitoalalla. Ei siis välttämättä helluntaipiireissä (itse en ole helluntailainen). Monesti tulee jo alkuunsa tunne, että ihan kuin olisi liian hyvää ollakseen totta- mitä se (nasse) sitten onkin.

Helluntai piireissä näihin törmää jokseenkin usein ja kyllä sille varmaan löytyy ihan selitystäkin. Useinhan ihmiset tulevat Helluntai seurakuntiin herätyksen saanneina tai sitä etsivinä. Monilla noista vakavia vaikeuksia aikaisemmin elämässä, esimerkiksi alkoholiongelma ja siis todennäköisesti noilla ihmisillä on jo silloin ollut vakavia persoonallisuushäiriöitä eli se uskoontulo ei suinkaan aiheuta noita häiriöitä.

Nyt kun sitten sellainen narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen pääsee yhteisöön jossa hän ihan pelkän karismaattisuutensa, sosiaalisten lahjojensa tai hyvien puhekykyjensä turvin saattaa päästä nousemaan hyvinkin nopeasti jonkinsortin "johtohahmoksi" tai astetta "paremmaksi seurakuntalaiseksi" alkaa soppa ollakkin valmista lusikoitavaksi. Tuo nimittäin jos mikä ruokkii narsistin kuvitelmaa omasta ylivoimaisesta erinomaisuudesta ja mikä kerran on narsistille annettu on sitä vaikea pois ottaa. Kannattaa muistaa, ettei narsisti koskaan aidosti kadu mitään, ei osoita aitoa empatiaa, hän ei voi koskaan saada riittävästi huomiota itselleen ja on valmis mihin tahansa pitääkseen oman asemansa eikä koskaan käytä edes yhtä ajatusta siihen olisiko hänessä itsessään jotain vikaa.

Tuollaista jos kohtaa niin ei siinä juuri muu auta kuin nostaa kytkintä. Narsistin kanssa on turha jäädä painimaan. Narsistin nälkää ei pysty kukaan tyydyttämään.

Kotimaa 13.9.2016 klo 11:53 | päivitetty 13.9.2016 klo 12:15

http://yle.fi/uutiset/tyokaverisi_voi_olla_avohoidon_potilas_psykiatrisia_sairauksia_ei_kannata_pelata/9163019

Työkaverisi voi olla avohoidon potilas: ”Psykiatrisia sairauksia ei kannata pelätä”
Mielenterveyspotilaiden avohoidosta liikkuu paljon kauhutarinoita, mutta suurin osa heistä elää normaalia elämää.

Psykiatriset sairaudet tuntuvat usein pelottavilta. Mieleltään sairaat ovat joidenkin käsitysten mukaan äkkipikaisia ja arvaamattomia. Pahimmillaan pelätään, että avohoidossa oleva mielenterveyspotilas voi koska tahansa vahingoittaa itseään tai jotain muuta.

Satakunnan sairaanhoitopiirin psykiatrisen vastuualueen johtaja Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu kertoo, että suurin osa avohoidon potilaista on aivan tavallisia ihmisiä. Heitä ei ole syytä pelätä.

– He ovat samanlaisia kuin sinä ja minä.

Suurin osa psykiatrisia palveluita käyttävistä on työelämässä. Heillä on jokin ongelma tai sairaus, johon he hakevat apua aivan samalla tavoin kuin muihinkin sairauksiin haetaan apua.

Hoitoa kotiin tai pakolla sairaalaan

Psykiatristen potilaiden hoito on siirtynyt vuosien varrella yhä enemmän sairaalasta avohoitoon. Vaikka näin on pystytty säästämään rahaa, ei talous ole Kirsi-Maria Haapasalo-Pesun mukaan peruste avohoidolle – ainakaan yksinomaan.

– Lähtökohtaisesti ihmisiä pyritään auttamaan niin, että he asuvat omassa kodissaan.

Heille tehdään hoitosuunnitelma, joka voi sisältää yhden tai vaikka seitsemän tapaamista viikossa. Hoitomuodoksi valitaan sellainen, josta potilas eniten hyötyy ja mikä on resurssien puolesta mahdollista.

Hoitomuotoina käytetään usein esimerkiksi kuvataide-, musiikki- ja liikuntaterapiaa. Osa potilaista saa henkilökohtaista ohjausta, toiset osallistuvat ryhmätapaamisiin.

Hoidon tarve on hyvin yksilöllistä. Vakavimmissa tapauksissa potilas ohjataan sairaalahoitoon. Pakkohoitoakin käytetään mahdollisuuksien mukaan.

– Laki on aika tiukka. Täysi-ikäisellä psykoottisuus on se kriteeri, millä voidaan lähettää pakolla sairaalaan, Haapasalo-Pesu toteaa.

Ole valmis kuuntelemaan

Jos joku huomaa, että nyt on todellinen hätä, voi sivullinen pyytää mielenterveyspotilaan lähettämistä hoitoon.

Tilanne arvioidaan terveyskeskuksessa, joka tekee tarvittaessa virka-apupyynnön.

– Jos potilas ei tule itse hoitoon, voi virkavalta hakea hänet, Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu kertoo.

Tähän harvemmin joudutaan.

Yleensä mielenterveysongelmat tulevat esiin jo huomattavasti varhaisemmassa vaiheessa. Myös lieviin ongelmiin voi hakea apua terveyskeskuksesta. Kaikki eivät kuitenkaan huomaa, milloin niin pitäisi tehdä. Läheisten apu on silloin tarpeen.

– Uskon, että jos ihminen vain haluaa, hän pystyy näkemään läheisen oireilun. Kannattaa kysyä, onko kaikki hyvin ja tarjota apuaan. Se usein avaa pelin, mutta silloin pitää myös olla valmis kuuntelemaan.

Tarkkaile näitä merkkejä

Mielenterveysongelmat voivat näkyä ulospäin monin tavoin. Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu listaa niistä yleisimmät.

– Psykiatriset ongelmat näkyvät arjen toimintakyvyssä. Se voi laskea.

– Jos läheisesi järjenjuoksu on ennen ollut kirkas, mutta yhtenä päivänä et ymmärrä hänen puheitaan, on syytä epäillä ongelmia.

– Aiemmin sosiaalisesti aktiivinen henkilö voi vetäytyä kuoreensa.

– Monesti psyykkiset häiriöt aiheuttavat kärsimystä. Se voi näkyä esimerkiksi apeutena ja ärtyisyytenä.

Kotimaa 13.9.2016 klo 11:29

http://yle.fi/uutiset/itsemurhaa_tekeva_ei_ajattele_kuolevansa_vaan_paasevansa_pakoon/9155523

Itsemurhaa tekevä ei ajattele kuolevansa, vaan pääsevänsä pakoon
Suomessa tehtiin 789 itsemurhaa vuonna 2014, mutta yrityksiä epäillään olevan jopa kolmekymmenkertainen määrä.

Jos osuu kolaripaikalle, kaikille on selvää, että uhreja pitää auttaa. Mutta pitäisikö meillä kaikilla olla valmius auttaa myös ihmistä, jolla elämän vastoinkäymiset ovat herättäneet ajatuksen itsemurhasta.

Lounais-Suomen Mielenterveysseuran ylläpitämän Turun kriisikeskuksen toiminnanjohtaja Roope Kankaanranta kutsuu itsemurha-aikeita prosessiksi.

– Ihminen kokee itsensä toivottamaksi. Hän on umpikujassa, josta ei omin voimin pääse pois.

– Itsemurhalle saattaa altistaa hoitamaton sairaus. Yhdeksällä kymmenestä itsemurhaa vakavasti yrittäneellä tai sen tehneellä on ollut psyykkinen häiriö.

– Itsemurhariskiä lisää suojaavien tekijöiden vähyys, kuten sosiaalisen verkon puute. Laukaisevana tekijänä voi olla menetyskokemus: työpaikka saattaa mennä alta, tulee ero tai läheinen kuolee. Käsien ulottuvilla saattaa olla itsemurhan mahdollistavia esineitä, muun muassa aseita. Prosessi etenee, jos siihen ei kukaan missään vaiheessa puutu, kuvaa Kankaanranta.

Älä jätä yksin

Kuka tahansa meistä voi törmätä tilanteeseen, jossa ihminen on päättänyt tappaa itsensä. Osaammeko silloin toimia?

– Ei ole olemassa mitään taikasanoja, Roope Kankaanranta lohduttaa.

– Toista ei saa missään tapauksessa jättää yksin. Häntä pitää puhuttaa ja luoda toivoa vakuuttamalla, että tilanteeseen on apua saatavilla. Ei voi myöskään luvata, ettei kerro kenellekään. Pikemminkin pitää ottaa yhteys vähintään hätäkeskukseen. Tärkeintä on itse pysyä rauhallisena.

Älä painosta

Itsemurhaa aikova ei kaipaa moralisointia. Akuutissa tilanteessa voi kuitenkin muistuttaa jäljellejäävistä läheisistä ja heidän tunteistaan.

– Kaikki kriittisen tilanteen laukeamiseen johtavat keinot voivat olla hyödyllisiä, Roope Kankaanranta sanoo.

Itsemurhaa aikovan lähettyviltä pitää poistaa tekoon soveltuvat välineet.

– Ihminen on ajatellut vahingoittavansa vain itseään, ei muita. On tosin vaikea arvioida sivulliselle koituvaa riskiä. Itse en lähtisi ottamaan esimerkiksi asetta pois kädestä, vaan pyytäisin sen siirtämistä kauemmas, Kankaanranta neuvoo.

Älä vähättele

Itsemurhasta puhuva ihminen kannattaa aina ottaa tosissaan. Roope Kankaanrannan mielestä on myytti, että itsemurhasta puhuva ihminen ei sitä tekisi.

– Valtaosa itsemurhan tehneistä on puhunut siitä aiemmin.

Itsemurhan aiottu tekotapa kertoo tilanteen vakavuusasteesta. Tosissaan oleva mies aikoo hirttäytyä, hukuttautua tai hypätä, nainen hukuttautua. Samoin ampuma-aseet kertovat vakaasta aikomuksesta.

– Lääkkeet ja viiltely ovat mahdollisesti enemmänkin avunpyyntö, Kankaanranta sanoo.

– Kukaan ei voi koskaan tietää, mitä toisen päässä liikkuu. Siksi itsemurhalla uhkailu on aina otettava tosissaan.

Akuutissa itsemurhariskissä oleva henkilö vaatii psykiatrista apua.

Käytännössä kysymykseen saattaa tulla myös hoitojakso osastolla. Lääkärin tehtävä on arvioida, minkälainen riski potilaalla on toistaa tekonsa.

Seksuaaliterveys

Tiedätkö mitä tarkoittaa seksiriippuvuus?

http://www.terve.fi/seksuaaliterveys/tiedatko-mita-tarkoittaa-seksiriippuvuus

Seksi on paljon muutakin kuin orgasmin ja mielihyvän tavoittelua. Seksuaalinen kiihotus ja laukeaminen vapauttavat aivoissa dopamiinia, hermojen välittäjäainetta, joka tuottaa mielihyvän tunnetta. Jotkut ihmiset jäävätkin koukkuun tähän mielihyvän tunteeseen, ja osalla seksi on keino paeta mielipahan tunnetta.

Seksuaalisen tunteen ja kiihotuksen saamisesta voi muodostua koko elämää ja olemassaoloa ylläpitävä tekijä, jolloin seksin toteuttamisen tieltä joutuvat väistymään kumppanin, perheen ja työelämän tarpeet: ihmisen kaikki toiminnot liittyvät jollakin tavalla seksuaalisten halujen ja mielihyvän saamiseen.

Tuolloin voidaan alkaa puhua pakonomaisesta seksintarpeesta – seksiriippuvuudesta, jota naisten kohdalla nymfomaniaksi ja miehillä siitä käytetään termiä satyriasis. Se tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen ei esimerkiksi enää pysty kontrolloimaan sitä milloin, missä ja kenen kanssa toteuttaa seksuaalisuuttaan, vaan seksuaalisten halujen tyydyttäminen pakottaa seksuaalisiin ajatuksiin ja toimintaan lähes jatkuvasti monin eri tavoin.

Tilanne onkin samasta ilmiöstä kuin päihde- tai peliriippuvuudessa, jossa päihdyttävien aineiden saanti tai pelaaminen on pakonomaista toimintaa.

Miten seksiriippuvuus ilmenee?

Seksiriippuvuuden yleisin muoto on pakonomainen itsetyydytys, jolla henkilö hakee helpotusta ahdistukseen. Päihdelinkki.fi –sivuston mukaan masturbointia voi esiintyä useita kertoja päivässä. Siihen voi liittyä myös pakonomaista eroottisten ja pornografisten lehtien, videoiden ja internet-materiaalin haalimista sekä seksipuhelimen jatkuvaa käyttöä.

Seksintarve voi myös johtaa lukuisiin seksikumppaneihin, joita voi olla yhtä aikaa useita, mikäli parisuhteen toinen osapuoli ei pysty tai halua kyltymättömästi seksiä. Partneria vaihdetaan ja uusia etsitään koko ajan, ja toisaalta voidaan hyödyntää maksullisia seksipalveluja.

Seksiriippuvuuteen voi Päihdelinkki.fi –sivuston mukaan liittyä myös vaarallisempia elementtejä, kuten toistuvaa seksiä tuntemattomien henkilöiden kanssa, tirkistelyä, itsensä paljastelua, tuntemattomien ja tuttujen koskettelua sekä seksuaalista väkivaltaa, kuten pakottamista yhdyntään tai raiskauksia.
Seksiriippuvuus vaatii ammattiapua

Pakonomaisessa seksintarpeessa fyysinen seksiakti korvaa tunteiden kokemisen. Seksiriippuvuuden taustalla on usein lapsuudessa koettuja hylkäämisen ja yksinjäämisen kokemuksia. Monet riippuvuussairaudet kuten seksiriippuvuuskin ovat itse asiassa masennuksen ilmenemismuotoja.

Useimmiten pakonomaisen seksin tarpeen hoitamiseksi tarvitaankin ammattiapua, kuten terapiaa ja mahdollisesti myös lääkitystä.

Kotimaa 11.9.2016 klo 11:12

http://yle.fi/uutiset/kylla_he_tietavat_mita_he_tekevat__jo_kaksivuotias_osaa_tietoisesti_kiusata_toista/9149071

"Kyllä he tietävät, mitä he tekevät" – jo kaksivuotias osaa tietoisesti kiusata toista

Kiusaaminen on ryhmäilmiö, jossa on aina kyse vallasta.

Liittoutujat, leikkikaverit, syrjäänjätetyt ja valtaapitävät roolitetaan päiväkodissa nopeasti.

Jos aikuiset eivät puutu ajoissa, roolit matkaavat aikuisuuteen saakka jatkaakseen elämää perheissä ja työpaikoilla.

– Päiväkodeissa on pystytty selvästi näkemään, milloin kyseessä on riita ja milloin tahallinen kiusaaminen. Kiusaamisen määritelmä on tahallinen toisen satuttaminen, ja jo kaksivuotias ymmärtää kyllä kiusaavansa, sanoo draamapedagogi Tiina Haapsalo.

Ajatus siitä, että pienet lapset tahallaan kiusaavat, tuntuu pahalta. Lapsi käyttää kiusaamista, kun toista toimintamallia ei ole käytettävissä.

– Jokaisella lapsella on perustarve liittyä ryhmään ja pysyä sen jäsenenä. Jos lapselta puuttuvat taidot olla ryhmässä oikein, niihin taitoihin pitää aikuisten ohjata. Kiusaaja on voitu jo oksentaa ryhmästä ulos, joten lapsi on alkanut kiusaamaan päästäkseen takaisin sisään ryhmään, sanoo Haapsalo.

Haapasalo on yksi Pienten lasten kiusaamisen ehkäisyhanke PIKIn materiaalin tekijöistä. Seurakuntien lapsityön keskus ry teki koteihin ja päiväkoteihin PIKI-materiaalin, joka revitään käsistä.
Pomot ja alistujat erottuvat jo hiekkalaatikolla

Kiusaaminen on ryhmäilmiö, ja siinä on aina kyse vallasta. Myös hiekkalaatikolla.

– Jo pieni lapsi oppii nauttimaan siitä, että saa valtaa, ja kiusaamisessa on kyse vallan epätasaisesta jakautumisesta. Aikuisen tehtävä on purkaa väärät valtarakenteet, ettei kiusaajalle jää enää valtaa millä kiusata.

Ryhmässä jokaisella lapsella on oma roolinsa suhteessa kiusaamiseen. Lasten ryhmäytyminen tapahtuu todella nopeasti: kenen kanssa kannattaa liittoutua, kuka jätetään syrjemmälle, kenen kanssa leikitään. Joku ottaa säestäjän roolin, toinen on ideanikkari ja tuo lisää kiusaamisen ehdotuksia. Yksi jää seuraamaan sivusta – ja sitten on se, joka saa eniten valtaa ja alkaa käyttämään sitä, selittää Haapsalo.

Jos aikuinen ei puutu tähän heti alkuvaiheessa, lasten moraalikasvatus horjuu ja heille jää käsitys, että kiusaaminen ryhmässä on hyväksyttyä toimintaa. Toimintamallin mukaiset roolit jäävät päälle, jos lapsuusvaiheessa kukaan ei opeta, kuinka ryhmässä toimitaan, Haapsalo muistuttaa.

– Kiusaamisen jälki on huimaavan pitkä. Päiväkodin roolit jatkuvat sitten koulussa ja aikanaan perheessä ja työelämässä. Jokainen tunnistaa omalta työpaikaltaan pomottajan, alistujan ja sivustaseuraajan.
"Meidän Pekka on vaan niin vahvatahtoinen lapsi"

Kiusaamisen vastainen työ kannattaa varhaiskasvatuksessa erityisesti siksi, että silloin työllä on valtava vaikutus. Lapsena maaperä on myönteinen uuden oppimiseen ja aikuisen esimerkki ratkaisee paljon. Lasten erilaisesta luonteesta, persoonallisuudesta tai temperamentista ei voi hakea syitä kiusaamiseen.

– Meillä on paljon haasteellisia lapsia, ja eri tavalla diagnosoituja erityislapsia. Mutta kukaan ei synny kiusaajaksi tai kiusatuksi. Joku on vauhdikas ja toinen hiljainen, mutta molemmilla on vastuunsa ryhmässä toimimisesta. Jos lapselta puuttuu taitoja olla ryhmässä, niitä täytyy aikuisten opettaa. Tunnetaidot ja itsesääntelytaidot oppii siinä missä muunkin, pohtii Tiina Haapsalo.

Alle kouluikäisille lapsille voi opettaa tunnetaitoja oman esimerkin avulla. Raivoava uhmaikäinen voi olla ensimmäistä kertaa elämässään niin suuren tunteen kuin raivon äärellä, ja sen käsittely ei suju yksin.

– Pieniltä lapsilta puuttuvat sanat, joten he oppivat parhaiten kokemalla. Aikuisen kuuluu näyttää itse, kuinka toimitaan, jos tulee riitaa hiekkalapiosta. Raivota saa, mutta sen jälkeen täytyy puhua, millainen tunne lapsella oli, mikä tunteen nimi on, ja miten sitä ilmaistaan niin, että se on sallittua, sanoo draamapedagogi Tiina Haapsalo.
Minä vai me? Molemmat!

Kiusaamisen toimintamalli ottaa lapselta paljon pois. Lapsi jää lokeroon ja omaksuu nopeasti annetun roolin: kiusaajan, kiusatun tai valehtelijan.

– Kasvattajien haasteena on nähdä jokaisen lapsen sisältämä valtava potentiaali. Siksi lasten auttaminen ja kuunteleminen alle kouluikäisenä on sekä kotona että päiväkodissa valtavan tärkeää.

Tunnetaitojen opettaminen on aikuisen vastuulla.

– Lapselle täytyy opettaa, että omia rajoja täytyy suojella, mutta pitää oppia hyväksymään myös toisen mielipide. Uudenlaista toimintamallia täytyy toistaa lapsen kanssa niin kauan, että se opitaan käytännössä, neuvoo Haapsalo.

Tiina Haapsalo sanoo huomanneensa, että vanhemmat opettavat lastaan pitämään puolensa.

– On menty pitkään se edellä, että oma lapsi pärjää hyvin. Tämän ajan haaste on huomata, että oman lapsen pärjäämisen eväät syntyvät siitä, että hän pärjää myös ryhmässä. Aikuisten vastuu on siinä, että kenenkään ei tarvitse kiusata pärjätäkseen ryhmässä.

uutisistapoimittua on paljastunut.... näin he käyttäytyvät, kun narsismi heissä paljastuu :) (Uskon vakaasti siihen että moni uskis tunnistaa nää narsistit seurakunnissa ja joutuvat joskus kauhukseen katsomaan sivusta kun joitakin viedään kuin pässiä narusta.) Terveen itsetunnon omaaviin he eivät pääse käsiksi.

Helsinki 31.8.2016 klo 17:47 | päivitetty 1.9.2016 klo 6:10

http://yle.fi/uutiset/pappi_houkuttelee_kansaa_kaljalle__joskus_kirkko_voi_olla_aika_ison_kynnyksen_paikka/9130800

Pappi houkuttelee kansaa kaljalle – "Joskus kirkko voi olla aika ison kynnyksen paikka"

Kirkkoherra Kari Kanala haluaa kohdata ihmisiä siellä missä he ovat ja nostaa samalla seurakuntansa jäsenmäärää.

Yksi tie tähän on kokoontuminen oluelle yhdessä seurakuntalaisten kanssa.

Töitä riittää, sillä kirkkoon kuuluvien osuus on Kanalan alueella yksi Suomen alimmista.

Kari Kanala valittiin vajaa vuosi sitten Helsingin Paavalin seurakunnan kirkkoherraksi. Alue on haastava, sillä kirkkoon kuuluu alle 50 prosenttia asukkaista. Kallion seurakunnan ohella luku on Suomen alhaisin.

Mä olen ihminen, mies ja pappi, ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

– Kari Kanala

Niinpä Kanala on kehitellyt tapahtumia, joilla pyritään madaltamaan kirkon kynnystä. On katsottu jalkapalloa isolta näytöltä, nukuttu päiväunia kirkossa ja vietetty Taiteiden yötä.

Kanalan omien saarnavuorojen jälkeen on myös mahdollista mennä oluelle kirkkoherran kanssa.

– Martti Lutherilla oli tapana pitää pöytäpuheita opiskelijoiden ja muiden kaduntallaajien kanssa.

Ajattelimme, että jatketaan tätä perinnettä. Mielestäni on tärkeää tehdä matalan kynnyksen juttuja, joihin olisi helppo tulla.

Kapakat jos mitkä ovat sellaisia paikkoja, Kanala sanoo.

Ensimmäinen kirkkokaljasessio keräsi yli 30 osanottajaa.

Kanalan mukaan tilaisuudessa puhuttiin olutkulttuurista ja siitä, miten kirkko ja olut kuuluvat yhteen.

Puhetta riitti myös Lutherista, reformaation merkkivuodesta ja kokoontumisen tärkeydestä.

– Paikat, joihin ihmiset kokoontuvat, ovat tärkeitä. Kirkko voi yhtä lailla olla sellainen, mutta joskus voi olla luontevaa mennä juttelemaan kaljalla istuvien ihmisten kanssa, Kanala sanoo.

Liperit kaulassa kaljalla

Paavalin seurakunnan alueella kirkkoon kuuluvien asukkaiden prosenttiosuus laski keväällä 2015 alle viiteenkymmeneen. Nyt luku on 49,3. Kirkkoherra haluaa luvut nousuun ja näyttää, että kirkolla on merkitystä myös nykyajassa.

– Kirkko tekee paljon työtä, joka on ennaltaehkäisevää, kohtaavaa ja missä säästyy myös yhteiskunnan rahaa esimerkiksi diakonian tasolla. Minä ajattelen, että oluelle meneminen on tietyllä tavalla myös diakoniaa.

Palvellaan vähän itseä, mutta ennen kaikkea ollaan kaikkien saatavilla.

IPA-olueiden ystäväksi tunnustautuva Kanala hörppii olutta papin liperit kaulassa.

– Minusta on hyvä tunnustaa väriä. Sellaisina päivinä joina olen töissä, minulla on papin kamppeet päällä. Puhelinta pidän auki vapaapäivinäkin, loma on sitten tietysti erikseen.

Meidän lähtökohta on siunata eikä kirota. Se ei ole ainoastaan ihmisoikeuskysymys, se on myös raamatullinen kysymys.

– Kari Kanala

Tähän liittyy ylevämpikin ajatus papin roolista ja roolimallina olemisesta.

– Toivon, että poikani näkisin minut aina samanlaisena, olin sitten seurakunnan edessä tai hänen edessään.

Olen ihminen, mies ja pappi, ja nimenomaan tässä järjestyksessä.

Jos se järjestys järkkyy, olen aika onneton. Välillä on käynyt niin, että pappeudesta on tullut liian tärkeä asia.