Seurustelen tapon yrityksestä tuomitun kanssa

Se varmaan johtuu siitä kun sä et osaa muuta kuin marista. Kaikki sellaisesta poikkeava vaikuttaa hyvältä naisten mielestä.

En nyt voi puhua kaikkien naisten puolesta, vaan pelkästään omasta puolestani, mutta emmä miestäni valinnu sen takia että hän on rikollinen. Vaan ulkonäön ja luonteen takia ja kun nämä asiat oli tarpeeks hyvät, niin pysty myös hyväksymään toisen ihmisen huonot puolet ja ne on mun miehellä ollu riippuvuus ja rikollisuus. Kukaan meistä ei ole täydellinen. :)

Mulla oli elämäni paras rakkaussuhde ex-narkin kanssa. Myöhemmin selvisi, että hän aamu-subujen lisäksi käytti muitakin aineita.
Ehdin parit reflat nähdä, ennenkuin olin päivystyksessä tikattavana.
Suhde loppui siihen.
(Mies on nykyisin taposta, huumerikoksista, pahoinpitelyistä yms. vankilassa, en tiennyt sitä silloin)

Luulisin,että nainen valitsee rikollisen sen vuoksi,että monesti rikollisella on elämänkoulussa jo nuorena tuomaa viisautta niin paljon, että eihän tavalliset pulliaiset pärjää rinnalla. Kun paskassa kahlaa tarpeeksi jo nuorena ja selviytyy hengissä,niin kukaan ei halua tuolta paskasta ylösnousseena sinne palata takaisin. Itselläni kavereina on tapon istuneita murhamiehiä,väkivaltarikollisia sun muita. Kavereista löytyy myös ei tuomittuja perustallaajia. Itse en tietenkään ole ollut niin saatanan tyhmä,että olisin jäänyt kiinni kenenkään kouluttamisesta,tai siitä että olen hakenut velkani pois voimakeinoin.No nämä asiat olivat vuosia sitten ja tällä hetkellä olen 10vuotiaan pojan onnellinen isä. Pointtini oli,että ihan tavallisia ihmisiä täällä kaikki on. Murhamies tai väkivaltamies ei ole erimies ja samalla tavalla putoaa murhamies,kuin ei murhamies. Vain luonne ratkaisee. Kaikki löytyy korvien välistä ennemmin tai myöhemmin,jos pystyy selättämään nuoruuden demonit ja säilyy hengissä. Ne jotka eivät ole viettäneet tällaista huumeiden ja päihteidensekaista nuoruutta,sekä eivät kokeneet noiden asioiden tuomia erivapauksia ja taloudellisuuksia,sekä kuoseja ja muita lieveilmiöitä, ovat todennäköisesti vanhoina erittäin vittuuntuneita siihen,että olivat nuorena niin saatanan nössöjä,että eivät kokeilleet mitään uutta raflaavaa,vaikka mieli teki. Kaikki ne ystäväni,jotka säilyivät sekoilusta hengissä ja lopettivat kamankäytön ovat nyt perheellisiä ja työllistettyjä,minä itse mukaan lukien, harrastavat liikuntaa yms. Olen sitä mieltä,että elämässä ei voi tulla enää vastaan mitään niin suurta ulkopuolista haastetta, verrattuna 20vuoden kamankäyttöön,että sitä ei pystyisi selättämään.

Tämä ei oo ees todellisuudessa käytännössä mahdollista. Kukaan ulkopuolinen ei pysty parantamaan toista ihmistä päihderiippuvuudesta ja rikollisuudesta!

Henkilö jolla nämä ongelmat ovat, tekevät työn täysin itse, niin kun mieheni on tehnyt. Henkistä tukea ja tsemppiä voi antaa, mutta sen enempää kukaan ulkopuolinen ei pysty tekemään.

Motivaatio miehelläni löytyi siitä että hän oli kyllästynyt huonoon elämään ja rakkaudesta muhun ja ajatus yhteisestä tulevaisuudesta, eikä nämä oo mun mielestä yhtään huonoja motivaation lähteitä. Jos ite oisin riippuvainen, mua motivois suuresti haave omasta perheestä!

Ja hoivavietti on mulla vahva, mutta niin on myös monella muullakin naisella ja haave vauvasta. Enkä missään oo sanonu että mun mies ois epäoikeudenmukaisesti tuomittu, hän on saanu tuomion kaikista niistä rikoksista mistä on pitänykkin saada ja ne tuomiot on lusittu pois. Väärin ymmärretty ja kaltoin kohdeltu hän on kyllä tietyssä mielessä, koska hänellä on ollut rankempi lapsuus ja nuoruus, sellaset ihmiset ajautuu helposti eri laitoksiin ja tätä kautta huonoille teille. Ihminen ei välttämättä haluais olla sellanen, mutta kun ei oo elämässä parempia eväitä saanu, niin ei voi kauhalla vaatia kerta lusikalla on annettu.

Mun mies on 33-vuotias ja lopettanut käytön 27-vuotiaana. Alotti 15-vuotiaana ja välissä ollut taukoja, omasta yrityksestä, katkosta ja vankilasta johtuen. Jos ei ois ollu noita taukoja, mies ois kuollu varmasti aika päiviä sitten.

Siinä oot oikeessa ettei huumetaustasta pääse ikinä eroon täysin. Oppii vaan olemaan narkkaamatta mutta se riski retkahtamiseen säilyy aina. Meillä kuitenkin pidetään parantumisen tilana tätä kun mies ei käytä ja oon sanonukkin että hän saa olla ylpeä siitä ja tuntea itsensä parantuneeksi, että voitettu tässä ollaan, mutta realistisesti hänen täytyy kuitenkin ymmärtää että alttius riippuvuuteen säilyy aina ja oppia hallitsemaan myös huumehimoja, niin kun on kyennyt tekemäänkin ja hän ymmärtää tilansa täysin. Paremmin kun minä, koska korvaushoidossa ollaan käyty paljon hänen sairauttaan läpi ja korvaushoidon mun mies pääsi lopettamaan vuosi sitten.

Kyllä mun täytyy antaa myös miehen tekemät virheet anteeksi, koska jos en vois hyväksyä niitä, ei meidän yhteis elosta ois tullu mitään. Mä voin arvostaa kyllä miestäni koska hän on tehnyt paljon myös hyviä tekoja ja oon sitä mieltä että ei ketään ihmistä voi rangaista koko loppuelämää tekemistään virheistä ja meidän arki on kuule oikein mukavaa! Puhun kokemuksesta minäkin.

Kuulehan itsellesi, 3 vuotta kestänyttä parisuhdetta on vaikea lähteä hajottamaan enää pelkäksi ystävyyssuhteeksi, tässä kun ollaan avoliitossakin asuttu jo muutama vuosi niin jouduttaisiin riitelemään siitä kumpi tähän kämppään jää ja jompi kumpi joutuis alkaa roudaamaan tavaroitaan eri asuntoon. Tiiätkö mitä, ei jaksa. Ja toisekseen meillä ei oo ees halua eroamiseen, koska eletään suhteemme onnellisinta aikaa.

Alapäätäni mun on myös miehelle pakko tunkea, koska ilman sitä tunkemista raskaustesti ei näytä plussaa.

Enkä mä rakasta ketään muuta miestä kun nykyistä. Joten en nää järkeä siinäkään että lähtisin vaihtamaan mun sielunkumppanin, toiseen mieheen jota en rakasta yhtä paljon. Sehän ois itsensä kiduttamista, enkä mä oo masokisti! . Tiiätkö sen tunteen kun joka päivä kadulla sua vastaan kävelee kauniita naisia ja komeita miehiä, mutta et sä silti jumalauta rakastu niihin, vaikka rakkaudelle ois kaikki edellytykset, jostain syystä sä vaan tunnet voimakasta vetoa sitä nykyistä kumppanias kohtaan!

Mies on saanu rauhassa käsitellä kaikki ongelmansa ja mä oon ihan tarpeeks riittävä ja aikuinen nainen miehelle ja paranen entisestään, kun nainenhan on kuin hyvä viini joka kestää vuosikausia ja miehellä on myös hyviä ystäviä, mutta minä toimitan kullan virkaa, joten kiitos vaan tästä "huolenpidosta" jota myö ei todellakaan tarvita.

Miksi tulet kysymään neuvoja ja mielipiteitä palstalla kun sulla on jo kaikki vastaukset?
Ei, en missään nimessä lähtisi narkkarin tai väkivaltaisen kanssa yhteen, en vaikka juippi olisi viimeinen ukko maan päällä. Nimittäin tuollaiset hemmot ovat alinta kastia enkä todellkaan tunne yhtään vetoa sellaisiin. Selitä mitä selität, itsellesi.

Kyllä tiedän että vauva aika ei oo pelkästään juhlaa ja vauva voi kärsiä myös vaikka koliikista ja unenpuutetta varmasti tulee. Ei tarvii ladella mulle itsestäänselvyyksiä, kuin millekin vammaselle.

Eiköhän myö selvitä. :) tai yritetään ainakin selvitä, mennään hetki ja päivä kerrallaan, vaikea sitä on sanoo kokematta että mitä tapahtuu. On mun mies hoitanu siskonsa pieniä lapsia ja itsellänikin pikkuveli jota on tullu hoidettua, hyvin ollaan niiden kanssa pärjätty.

Joo. En tunne miestäsi enkä sinua muuten kuin sen pohjalta mitä kirjoitit, ja sen vuoksi täällä joutuu sanomaan asioita, jotka vaikuttavat itsestäänselvyyksiltä, koska ne eivät kuitenkaan ole itsestään selviä kaikille. Täällä palstalla keskustelee paljon ihmisiä, joilla on monenlaisia ongelmia monenlaisten asioiden kanssa.

Noin muuten ihmiset kuitenkin kannattaa ajatella ja ottaa yksilöinä, niin kuin varmaan teetkin. Ihmisiä kasteihin jakava tyyppi ei todennäköisesti alkaisi seurustelmaan kumppanisi kanssa, koska hänellä on tämä menneisyys. Minusta on hienoa, että koitat nähdä tyypin sellaisena kuin hän nykyään on. Minulla on pari entistä huumeidenkäyttäjää tuttuna, en tosin heitä tuntenut tai olisi halunnut tuntea silloin kuin käyttivät, mutta siis ihan ok tyyppejä nykyään.

Hetki ja päivä kerrallaan on myös oikea asenne, sillä silloin elät enemmän todellisuudessa kiinni kuin esimerkiksi monet tässä neuvoja jakavat, joiden päänsisäiset pelkomoottorit kehittävät ties minkälaisia kauhunsekaisia tulevaisuusnäkymiä suhteellenne, joka voi todellisuudessa olla toimivampi kuin mikään mitä heillä ikinä on tai on ollut. Tuossa alempanahan yksi on kirjoittanut sanan "pelko" oikein isolla. Hän haluaa tartuttaa omia pelkojaan sinuun. Se ei ole oikeaa keskustelua, se on yritys manipuloida.

Puolestani en yritä vaikuttaa päätöksiisi tai elämääsi, ainoastaan kannustan käyttämään harkintaa ja miettimään isojen ratkaisujen kohdalla - en siksi etteikö niitä kannattaisi tehdä, vaan ihan valmennuksellisesti. Mikään ei tietenkään mene täysin niin kuin suunnittelee ja hyvä niin, mutta teetpä mitä teet, niin tutustu etukäteen jonkin verran siihen mitä se pitää sisällään ja pohdi sitä, miten saat sen toimimaan parhain päin.

Juuri näin. :)

Ollaan tunnettu miehen kanssa 5 vuotta, joista 3 seurusteltu. Tälle välille on kyllä mahtunu myös riitoja, koska mä oon tempperamenttinen ja mies äkkipikanen. Mutta ikinä hän ei oo fyysisesti väkivaltaisella tavalla kajonnut muhun, eikä kehenkään muuhunkaan naiseen tai lapseen. Hän pitää hyvin halveksuttavana sellasta.

Mun ei tarvii selitellä mittään, länteen eikä itään, vaan se on aivan totta että mun mies on myös hyväsydäminen, suojelevainen, mukava ja avoin henkilö! Ei mun tarvii valehdella tässä asiassa yhtään tai puhua muutenkaan mitään paskaa, sanon asiat niin kun ne on.

Ja jos kävisi se pahin mahdollinen eli mun mies sortuisi uudestaan rikoksen polulle ja käyttämään douppia, niin se on sitten ERO ja tämä asia on mulle helvetin yksiselitteinen, koska lapset on mulle tärkeintä, enkä anna niiden kärsiä vaikka ois oma isä kyseessä. Joo, siinä menee minun sydän palasiksi erotessa, mutta sekin on lasten arvosta jos he sitä kautta saavat turvallisen ja onnellisen kodin. Mutta mä en nyt viitti tälläsiä piruja ees seinille maalailla, kun meillä on asiat hyvin.

Sinäkin voisit lopettaa tuon mun iän kyseenalaistamisen, mä oon nuori, mutta mä en oo enää mikään 14vee, vaan mä oon aikuinen ja mulla on sitä kautta oikeus myös saada aikuismaista kohtelua tämän holhoamisen sijaan.

auroora-- kirjoitti:

Ollaan tunnettu miehen kanssa 5 vuotta, joista 3 seurusteltu. Tälle välille on kyllä mahtunu myös riitoja, koska mä oon tempperamenttinen ja mies äkkipikanen. Mutta ikinä hän ei oo fyysisesti väkivaltaisella tavalla kajonnut muhun, eikä kehenkään muuhunkaan naiseen tai lapseen. Hän pitää hyvin halveksuttavana sellasta.

Mun ei tarvii selitellä mittään, länteen eikä itään, vaan se on aivan totta että mun mies on myös hyväsydäminen, suojelevainen, mukava ja avoin henkilö! Ei mun tarvii valehdella tässä asiassa yhtään tai puhua muutenkaan mitään paskaa, sanon asiat niin kun ne on.

Ja jos kävisi se pahin mahdollinen eli mun mies sortuisi uudestaan rikoksen polulle ja käyttämään douppia, niin se on sitten ERO ja tämä asia on mulle helvetin yksiselitteinen, koska lapset on mulle tärkeintä, enkä anna niiden kärsiä vaikka ois oma isä kyseessä. Joo, siinä menee minun sydän palasiksi erotessa, mutta sekin on lasten arvosta jos he sitä kautta saavat turvallisen ja onnellisen kodin. Mutta mä en nyt viitti tälläsiä piruja ees seinille maalailla, kun meillä on asiat hyvin.

Sinäkin voisit lopettaa tuon mun iän kyseenalaistamisen, mä oon nuori, mutta mä en oo enää mikään 14vee, vaan mä oon aikuinen ja mulla on sitä kautta oikeus myös saada aikuismaista kohtelua tämän holhoamisen sijaan.

Lue lisää

Sä kysyit aloituksessa, että kävisitkö seurustelemaan ja rakentamaan perhettä tapon yrityksestä tuomitun narkkarin kanssa. Ja kun sulle vastataan, että en kävisi, sä käyt puolustelemaan miestä.
Sä halusit mielipiteitä ja nyt sä suutut, kun sun valintaa arvostellaan. Miksi? Itse en missään tapauksessa kävisi minkäänlaiseen suhteeseen tuollaisen ihmisen kanssa. Väkivalta ja huumeet ei vaan kuulu mun elämään. Mä en haluaisi olla koko ajan pelko perseessä, milloin mies taas alkaa käyttämään huumeita, milloin kilahtaa niin kovasti, että multa menee henki. Ja lapsi hänen kanssaan. Ei ikinä. Koko ajan pelottaisi, milloin mies sortuu uudestaan huumeisiin.
Tietenkin jokaisen elämässä voi tapahtua mitä tahansa. Se tavallinenkin puoliso voi jättää pienen lapsen kanssa selviytymään yksinään tms. Mutta harvemmin. Sulla on se riski, että jäät lapsen kanssa yksin. Tai sulta lähtee henki jos mies suuttuu ja heittäytyy taas väkivaltaiseksi. Mutta omapa on valintasi. Älä silti suutu, jos kaikki eivät kannusta sua perheen perustamiseen tuon miehen kanssa.
Useimmat ihmiset haluaa elämän, jossa ei tarvitse koko ajan pelätä.
Jokaisella naisella on jonkunlainen hoivavietti. Sulla se on ylikorostunut. Mitä jos unohtaisit ne lapsihaaveet ainakin toistaiseksi. Opiskelisit ja hankkisit itsellesi kunnon ammatin ja työn. Sä olet vielä niin nuori, että lapsia ehdit saada myöhemminkin.

Nyt älä puutu liikaa sellasiin asioihin mitkä ei sulle kuulu. Meillä ei ensinnäkään eletä pelossa, koska ei ole mitään syytä siihen, menneisyys on menneisyyttä. Tässä elämässä voi itse kellekin tulla vaikka mitä sairauksia tai joutuu johonkin onnettomuuteen, mutta turha niitä on etukäteen pelätä, täytyy elää hetkessä ja parhaansa mukaan, turhan päiväsen hysterian lietsominen ei auta ketään, korkeintaan pahentaa asioita.

Väkivalta ja huumeet ei kuulu minunkaan elämään. Mulla ei oo päihdeongelmaisen historiaa tai rikosrekisteriä. Ja sillon kun mun mies käytti huumeita ja eli rikoksia tehden, en ois alkanut seurustelemaan hänen kanssaan, se oli ihan ehdoton ei, mutta kun on muuttunut ihminen niin en nähnyt estettä antaa noin ihanalle miehelle mahdollisuutta. :)

Tottakai puolustan mun rakasta ja tarkotus olikin herättää keskustelua tästä, kun vaikka ihminen muuttais tapansa, niin silti löytyy aina sunlaisia jotka heittää lokaan niskaan, mikään ei riitä teille. En oikein ymmärrä sinunlaisia. Pidän sua typeränä ja armottomana.

Mulla ei oo mitään ylikorostunutta hoivaviettiä, vaan ihan tavallinen ihminen oon ja mulla on kiva ammatti ja töitä ja hankin lapseni sillon kun musta siltä tuntuu, toki kerkeäisin myöhemminkin mutta 22-vuotiaana on oikein loistava ikä tulla äidiksi! että ei tarvii sun tunkee nenääs liikaa asioihin mitkä ei sinulle kuulu.

auroora-- kirjoitti:

Nyt älä puutu liikaa sellasiin asioihin mitkä ei sulle kuulu. Meillä ei ensinnäkään eletä pelossa, koska ei ole mitään syytä siihen, menneisyys on menneisyyttä. Tässä elämässä voi itse kellekin tulla vaikka mitä sairauksia tai joutuu johonkin onnettomuuteen, mutta turha niitä on etukäteen pelätä, täytyy elää hetkessä ja parhaansa mukaan, turhan päiväsen hysterian lietsominen ei auta ketään, korkeintaan pahentaa asioita.

Väkivalta ja huumeet ei kuulu minunkaan elämään. Mulla ei oo päihdeongelmaisen historiaa tai rikosrekisteriä. Ja sillon kun mun mies käytti huumeita ja eli rikoksia tehden, en ois alkanut seurustelemaan hänen kanssaan, se oli ihan ehdoton ei, mutta kun on muuttunut ihminen niin en nähnyt estettä antaa noin ihanalle miehelle mahdollisuutta. :)

Tottakai puolustan mun rakasta ja tarkotus olikin herättää keskustelua tästä, kun vaikka ihminen muuttais tapansa, niin silti löytyy aina sunlaisia jotka heittää lokaan niskaan, mikään ei riitä teille. En oikein ymmärrä sinunlaisia. Pidän sua typeränä ja armottomana.

Mulla ei oo mitään ylikorostunutta hoivaviettiä, vaan ihan tavallinen ihminen oon ja mulla on kiva ammatti ja töitä ja hankin lapseni sillon kun musta siltä tuntuu, toki kerkeäisin myöhemminkin mutta 22-vuotiaana on oikein loistava ikä tulla äidiksi! että ei tarvii sun tunkee nenääs liikaa asioihin mitkä ei sinulle kuulu.

Lue lisää

Huomaatko miten käytöksesi muistuttaa uhkailua mikä on näissä kovan elämän piireissä melko tavallista. Onko teillä kummallakaan aavistusta miltä lapsista tuntuu pelätä riitoja joissa ollaan uhkaavia? Vaikka lopettaisi kaman ja viinan käytön ne asiat käydään yleensä läpi mitä on tullut tehtyä jossain vieroituksessa jossa ryhmän tuki. Aijotko tai pystytkö riittämään tueksi miehelle? Se ei oikeestaan ole sun tehtäväsi. Onko teillä kummallakaan ammatteja tai töitä. Varsin hyvä ikä muuten jaksat varmasti valvoa mutta oletkos käsitellyt omat lapsuutesi ja miettinyt miten kipeitä juttuja sieltä voi nousta lapsen kokeillessa hermojaa ensin koliikkivauvana sitten uhmakkaana taaperona,rajoja hakevana lapsena jaa sitten kapinoivana teininä. Oletko yhtään miettinyt näitä asioita millainen äiti haluat olla ja pystyt tiukoissa paikoissa olemaan. Onko miehesi mitä mieltä näistä asioista vai viekö nyt biologinen vietti ja kielenkäyttö lapsesta on kuitenkin alatyylistä. Lapsen saatuas sä todella oot sen lapsen kans koko ajan. Oletteko puhuneet siitä miten elämä muuttuu.

Höpöhöpö ja ei tule nirhaamaan, elä sä vaan siellä sairaissa unelmissas. :) kukaan tervejärkinen ei toiselle toivo tuollasta.

auroora-- kirjoitti:

Höpöhöpö ja ei tule nirhaamaan, elä sä vaan siellä sairaissa unelmissas. :) kukaan tervejärkinen ei toiselle toivo tuollasta.

Et voi tietää, milloin väkivaltaisen ihmisen päässä vinksahtaa, joten vannomatta paras. Toki on ilkeää toivoa tuollaista mutta kannattaa sun ottaa sekin mahdollisuus huomioon.

Kokemuksesi on kauhea, mutta ota nyt kuitenkin huomioon, ettei tämä nainen ole sinä, eikä hänen miehensä sinun miehesi, etkä tunne heistä kumpaakaan.

Kauhee ylireagointi sulla kyllä päällä, taidat vieläkin kärsiä posttraumaattisesta stressistä. Se on helpommin sanottu kuin tehty jos lapsi syntyy sellaseen perheeseen missä on väkivaltaa, päihdeongelmia ja rikollisuutta, näkee sitä koko lapsuutensa, niin se vaan yleensä menee silleesti että ei lapsi ja nuori osaa ajatella yhtä järkevästi ja pitkälle että lähdempä lukemaan tästä lääkäriksi ja musta tulee kunnon kansalainen. Vaan hänet on lapsesta pitäen aivopesty rikolliseen, väkivaltaiseen elämään johon kuuluu paljon päihteitä. Lapset kun ottaa tunnetusti esimerkkiä vanhemmistaan.

Aikuisena kun on itse elänyt sitä huonoa elämää kanssa pitkään ja nähnyt elämää ja maailmaa enemmän, tiedostaa vasta sitten kunnolla mitä muitakin vaihtoehtoja hänellä ois voinu olla ja vaikka aikuisena haluais kääntää elämänsä suunnan täysin päinvastaseks, se ei oo todellakaan helppoa, koska on niin syvälle juurtunut siihen huonoon elämään jo kiinni...

On täysin naiivia sun väittää, etteikö perheolot ja taustat vaikuttais siihen minkälaista polkua lapsi lähtee elämässään kulkemaan.

Kaikki hankkii lapsensa myös sillä perusteella että he tahtovat sellasen, ellei kyse oo vahinkoraskaudesta. :D ja meidän lapsi on oikein haluttu, toivottu ja rakastettu. Joten onneksi et voi hyviltä vanhemmilta kieltää vanhemmuutta.

Kirjoitat asiaa neuvoia. Naisissa on erityisen paljon noita hoivaajatyyppejä; siksi ei ole mikään ihme, että moni päihdeongelmainen saa kyllä naisen koukkuun, mutta aivan tavallinen normaali mies ei naisia aina kiinnosta.

"Huomioi myös, että kun mies pääsee jaloilleen ja saa itsetuntonsa takaisin hän saattaa myös ruveta tähyilemään muita naisia. "

Juuri näin. Ja jos ajatellaan toisinkin päin: ap opiskelisi sairaanhoitajaksi, ymmärrys kasvaisi, hän purkaisi hoivaviettiään muihin asioihin ja ihmisiin. Kun ap saisi itsetuntonsa näin takaisin, häntä voisi alkaa jurppimaan mies. Tai sitten niin, että miestä jurppisi se, ettei saa ap:n täyttä huomioita, ja hän suuntautuisi toisiin naisiin. Tai mikä pahinta: alkaisi vit..uilla ap:lle ja yrittää puuttua hänen tekemisiinsä, rajoittaa. Tällaiseen päätyy moni suhde, etenkin päihdeongelmaisilla. Meillä ihmisillä on taipumus ajatella yksioikoisesti: nyt tämä suhde toimii, ihanaa. Ellei se toimi, tulee paljon selvittämättömiä ristiriitoja, erotaan. Mutta moni ei tajua niiden ristiriitojen keskellä olevansa pahassa pulassa. Todennäköistä on, että ap:kin syyttelisi pitkän tovin itseään miehen yrittäessä rajoittaa häntä, tms. Yrittäisi puhua ja puhua, miehen otteet kovenisivat, tulisi henkinen/fyysinen väkivalta kuvioihin. Mutta ap ei silti eroaisi. Vaikka tämä tuntuu ehkä pirujen seinään maalaamiselta niin se on useimmissa tällaisissa epätasapainoisissa suhteissa totisinta totta.

Niin ja lisäys: lapsi on varma keino saada päihdeongelmainen raiteiltaan, suhteeseen epäsopua, kriisejä. Moni seurusteluaikana taka-alalle jäänyt vaikea ja hankala asia tulee esiin vasta lapsen syntymän jälkeen. Lapsen avulla mies voi myös kiristää ap:tä jäämään suhteeseen. Vaikka itse rilluttelisi muiden naisten kanssa. Näin se menee.

Tää on jo törkeetä. Mun mies on flirttailija tyyppiä, mutta niin oon minäkin. Hän on mun sielunkumppani, ollaan luonteeltamme hyvin samanlaisia mutta sopivasti erilaisia jotta suhde ei käy tylsäksi ja tykätään samoista asioista jne. En usko että tässä ollaan kovin helpolla eroamassa. Minusta ei tule sairaanhoitajaa, kun olen tyytyväinen tarjoilijan työhön. Mun itsetunnossa ei oo myöskään vikaa ja meidän suhde ei ole epätasapainoinen. Ja ihan totta, jos suhde menisi todella huonoksi, niin kyllä tekisin kaikkeni lasten hyvinvoinnin eteen ja eroaisin, vaikka ei olisi helpoin päätös. Lapsen tulo nostaa varmasti myös monenlaisia tunteita pintaan, mutta ne käsitellään sitten.. Voi herranjumala anna mun kaikki kääkätys tällä palstalla kestää !!! :D

Ei olisikaan sun kohdalla mahdollista, kun et osaa jättää sitä menneisyyttä koskaan taakse ja sen verran neuvon että päihdeongelma ei ole vapaaehtoisesti valittu virhe. Kuinka moni tällä palstalla juo vaikkapa alkoholia? varmasti useat. Käy baarissa juhlimassa ystävien kanssa, ottaa kotona ruuan kanssa pari lasia viiniä, saunakaljan juo perjantaisin tai lauantaisin. Alkoholismi kulkee geeneissä. Toisten aivot reagoi eritavalla tuohon myrkkyyn, siellä aivoissa tietty osa koukuttuu helpommin. Kaikki eivät kanna geeneissään tätä riskiä. Voit ajatella että jos sulla on suvussa paljon alkoholisteja, niin sullakin on sillon korkeampi riski sairastua alkoholismiin kuin niillä keiden suvussa tätä sairautta ei esiinny. Mutta se alkoholismi geeni saattaa hypätä sun yli seuraavalle sukupolvelle, että sä et sairastu, mutta joku toinen sinun sukulainen sairastuu. Ja sitä että kantaako tätä geeniä ja sairastuuko alkoholismiin ei saa oikein muulla testattua kuin sillä että juo sitä alkoholia ja tietty jos suvussa on paljon alkoholisteja, olisi viisaampaa ettei alota koskaan alkoholin juontia, mutta kun ihmiset tarvii pieniä paheita ja kyllä monellakin on tarkoitus ihan sivistyneesti sitä alkoholia joskus ottaa, mutta alkoholisti ei pysty sivistyneeseen juomiseen vaan sillä lähtee mopo käsistä. Kukaan meistä ei halua olla addikti ja kun me aletaan alkoholia juomaan niin meistä jokainen ajattelee ettei jää koukkuun siihen. Sitten jos jää niin on tietty eri asia miten käsittelee sairautensa ja lopettaako juomisen ja alkoholismi on ihan oikeasti sairaus, tutkittu sellainen, alkoholistien aivoissa on eroavaisuuksia terveiden ihmisten aivoihin ja jos alkoholismi ei ois sairaus, lääkärit ei hoitais sillon sitä ja ei oltais kehitetty antabuksia, minnesota hoitoja yms ! Ja osittain alkoholismi on kiinni myös itsekurista eli kuinka usein alkoholia juo, mutta geenit määrää toisen osan. Päihdeongelmaisia on turha halveksua, heillä on jo tarpeeks paha olla ilman sitäkin.

Tää on samankaltasta paskaa kuin syyllistäis ettei masennusta oo olemassa, masennus ei ole sairaus vaan luonteen heikkoutta ja tekosyy sairaslomalle.

auroora-- kirjoitti:

Ei olisikaan sun kohdalla mahdollista, kun et osaa jättää sitä menneisyyttä koskaan taakse ja sen verran neuvon että päihdeongelma ei ole vapaaehtoisesti valittu virhe. Kuinka moni tällä palstalla juo vaikkapa alkoholia? varmasti useat. Käy baarissa juhlimassa ystävien kanssa, ottaa kotona ruuan kanssa pari lasia viiniä, saunakaljan juo perjantaisin tai lauantaisin. Alkoholismi kulkee geeneissä. Toisten aivot reagoi eritavalla tuohon myrkkyyn, siellä aivoissa tietty osa koukuttuu helpommin. Kaikki eivät kanna geeneissään tätä riskiä. Voit ajatella että jos sulla on suvussa paljon alkoholisteja, niin sullakin on sillon korkeampi riski sairastua alkoholismiin kuin niillä keiden suvussa tätä sairautta ei esiinny. Mutta se alkoholismi geeni saattaa hypätä sun yli seuraavalle sukupolvelle, että sä et sairastu, mutta joku toinen sinun sukulainen sairastuu. Ja sitä että kantaako tätä geeniä ja sairastuuko alkoholismiin ei saa oikein muulla testattua kuin sillä että juo sitä alkoholia ja tietty jos suvussa on paljon alkoholisteja, olisi viisaampaa ettei alota koskaan alkoholin juontia, mutta kun ihmiset tarvii pieniä paheita ja kyllä monellakin on tarkoitus ihan sivistyneesti sitä alkoholia joskus ottaa, mutta alkoholisti ei pysty sivistyneeseen juomiseen vaan sillä lähtee mopo käsistä. Kukaan meistä ei halua olla addikti ja kun me aletaan alkoholia juomaan niin meistä jokainen ajattelee ettei jää koukkuun siihen. Sitten jos jää niin on tietty eri asia miten käsittelee sairautensa ja lopettaako juomisen ja alkoholismi on ihan oikeasti sairaus, tutkittu sellainen, alkoholistien aivoissa on eroavaisuuksia terveiden ihmisten aivoihin ja jos alkoholismi ei ois sairaus, lääkärit ei hoitais sillon sitä ja ei oltais kehitetty antabuksia, minnesota hoitoja yms ! Ja osittain alkoholismi on kiinni myös itsekurista eli kuinka usein alkoholia juo, mutta geenit määrää toisen osan. Päihdeongelmaisia on turha halveksua, heillä on jo tarpeeks paha olla ilman sitäkin.

Tää on samankaltasta paskaa kuin syyllistäis ettei masennusta oo olemassa, masennus ei ole sairaus vaan luonteen heikkoutta ja tekosyy sairaslomalle.

Lue lisää

Menneisyys vaikuttaa aina. Niin myös sinulla, ihan varhaislapsuudesta asti. Menneisyyden merkitystä ei voi unohtaa, ja jättää noin vain taakseen.

"Erityisesti ne asiat, jotka ovat lapsuuden ihmissuhteissa jääneet kaikkein keskeneräisimmiksi, vaikuttavat vahvasti puolison valintaan. Pyrimme ratkaisemaan elämämme perusongelman puolison kautta. Toivomme, että se puoli meissä, joka ei saanut tilaa lapsuudessa, tulisi hyväksytyksi parisuhteessa. Samalla vedämme puolison mukaan lapsuutemme tunnelmiin."

Noinhan se menee, tuon lainauksen mukaan.

Kirjoitit, ettei päihdeongelma ole vapaaehtoisesti valittu virhe. Kyllä se on, aika pahasti sinnepäin ainakin. Ihminen ihan itse kippaa alkoholia kurkustaan alas, ei kukaan muu. Ja ainoastaan ihminen ihan itse voi sen lopettaa, ei kukaan muu. Ja kun kerran on ollut päihteiden väärinkäyttäjä, on sitä lopunelämänsä, vaikkei olisi doupannut ja/tai juonut vuosiin. Päivä kerrallaan ilman päihteitä, niillä mennään viimeiseen asti.

Alkoholismi ei todellakaan siirry suoraan geeneissä seuraaville sukupolville. Vain taipumus alkoholisoitua periytyy. Jokaisella, myös alkoholistien lapsilla on vapaa valinta miten paljon alkoholia käyttää vai käyttääkö ollenkaan. Huomattu on myös, että monenmoista kertaa alkoholistien lapsista tulee absolutisteja. "Hyvät sosiaaliset suhteet, eli esimerkiksi luotettavat kaverit, sukulaiset tai opettajat sekä muut ei-juovat ihmiset ovat todella tärkeä suojaava tekijä."

Alkoholismi on riippuvuussairaus, ja siihen vaikuttaa moni osatekijä, ml. lapsuuden ja nuoruuden häiriintynyt tunne-elämä.

En ole sanonut halveksivani päihdeongelmaisia, vaikka näin sen käsitit. Sanoin vain "En kyllä varmaan niin alkaisi seurustella edes "pelkän" narkin kanssa, saati rikollisen."

Sanopas miksi minulla pitäisi olla rikollinen päihdeongelmainen mies? Olen oikein tyytyväinen mieheeni, joka on tarkoin valittu omien kriteerieni mukaan (tietty hänenkin kriteerinsä valita minut vaikutti...). Hän kyllä on tehnyt ennen töitä päihdeongelmaisten kanssa. Nykyisin työskentelee vankilassa. Niin, ettei nämä asiat ole minulle todellakaan mitään uutta.

auroora-- kirjoitti:

Ei olisikaan sun kohdalla mahdollista, kun et osaa jättää sitä menneisyyttä koskaan taakse ja sen verran neuvon että päihdeongelma ei ole vapaaehtoisesti valittu virhe. Kuinka moni tällä palstalla juo vaikkapa alkoholia? varmasti useat. Käy baarissa juhlimassa ystävien kanssa, ottaa kotona ruuan kanssa pari lasia viiniä, saunakaljan juo perjantaisin tai lauantaisin. Alkoholismi kulkee geeneissä. Toisten aivot reagoi eritavalla tuohon myrkkyyn, siellä aivoissa tietty osa koukuttuu helpommin. Kaikki eivät kanna geeneissään tätä riskiä. Voit ajatella että jos sulla on suvussa paljon alkoholisteja, niin sullakin on sillon korkeampi riski sairastua alkoholismiin kuin niillä keiden suvussa tätä sairautta ei esiinny. Mutta se alkoholismi geeni saattaa hypätä sun yli seuraavalle sukupolvelle, että sä et sairastu, mutta joku toinen sinun sukulainen sairastuu. Ja sitä että kantaako tätä geeniä ja sairastuuko alkoholismiin ei saa oikein muulla testattua kuin sillä että juo sitä alkoholia ja tietty jos suvussa on paljon alkoholisteja, olisi viisaampaa ettei alota koskaan alkoholin juontia, mutta kun ihmiset tarvii pieniä paheita ja kyllä monellakin on tarkoitus ihan sivistyneesti sitä alkoholia joskus ottaa, mutta alkoholisti ei pysty sivistyneeseen juomiseen vaan sillä lähtee mopo käsistä. Kukaan meistä ei halua olla addikti ja kun me aletaan alkoholia juomaan niin meistä jokainen ajattelee ettei jää koukkuun siihen. Sitten jos jää niin on tietty eri asia miten käsittelee sairautensa ja lopettaako juomisen ja alkoholismi on ihan oikeasti sairaus, tutkittu sellainen, alkoholistien aivoissa on eroavaisuuksia terveiden ihmisten aivoihin ja jos alkoholismi ei ois sairaus, lääkärit ei hoitais sillon sitä ja ei oltais kehitetty antabuksia, minnesota hoitoja yms ! Ja osittain alkoholismi on kiinni myös itsekurista eli kuinka usein alkoholia juo, mutta geenit määrää toisen osan. Päihdeongelmaisia on turha halveksua, heillä on jo tarpeeks paha olla ilman sitäkin.

Tää on samankaltasta paskaa kuin syyllistäis ettei masennusta oo olemassa, masennus ei ole sairaus vaan luonteen heikkoutta ja tekosyy sairaslomalle.

Lue lisää

"Kuinka moni tällä palstalla juo vaikkapa alkoholia?"

Alkoholia voi käyttää hyvin monella eri tavalla! Kerrohan oma suhteesi alkoholiin, samoin miehesi?

Jaa kenelläkähän se tarve oikein on. Sinullahan oli kova tarve tulla tänne kertomaan parisuhteestasi, vaikka hyvin tiesdät millaisia nämä nettipalstat ovat.

Turha olla pöyristynyt siitä, että ihmisillä on mielipiteitä entisestä rikollisesta ja narkkarista. Kukaan heistä ei kuitenkaan tunne sinua ja miestäsi vaan kertovat tosiaan mielipiteensä niiden tietojen perusteella, jotka sinä olet antanut. Huomioithan, sen mitä esim alkoholistit sanovat pitkäänkin kuivilla olleena: olen alkoholisti, mutta tällä hetkellä en juo.

Muista myös, että vaikka yrität kieltää asian haukkumalla palstalla kirjoittavat tyhmiksi ja ymmärtämättömiksi, niin nämä ovat niitä samoja ajatuksia, joita muutkin ihmiset ajattelevat sinusta ja miehestäsi, kun kuulevat teista. He vaan tuskin kertovat niistä ääneen sinulle, mutta juttelevat keskenään.

Miksi sä haet muitten ihmisten hyväksyntää? Sehän on sun suhde ja sun elämä. Jos muiden ihmisten (ilmeisesti paljon vanhempien kuin sinä) mielipiteet ärsyttää, älä tee aloituksia. Ei sun tarvitse omille valinnoillesi saada muiden hyväksyntää. Sä teet itse omat ratkaisusi ja kannat vastuun niistä aivan itse.
Ilmeisesti et kuitenkaan ole varma, onko suhde sulle oikea. Muutoin et muiden mielipiteitä kyselisi.
Lapsia ei muuten tehdä silloin kun itse halutaan. Niitä saadaan jos saadaan. Se asia ei ole itsestäänselvyys kenellekään. Tietenkin pitää olla tavoitteita elämässä ja pyrkiä niitä kohti. Mutta että sä olet päättänyt että minkäikäisenä ensimmäinen lapsi ja milloin seuraava ei mun mielestä ole järkevä. Entä jos et tulekkaan raskaaksi? Oletko ottanut sen asian huomioon suunnitelmissasi?

Se on mulle aivan sama mitä muut ajattelevat meistä, seison rakkaani rinnalla loppuun saakka. Jos tekee mieli juoruilla niin se ei oo meidän häpeä, vaan niiden juoruilijoiden ja seläntakana puhuminenhan ei kuulu hyviin tapoihin. Mä en hae hyväksyntää vaan mun tarkoitus oli herättää keskustelua ja valitettavasti näyttää olevan niin että huono asenne ja kyynisyys istuu niin syvällä useassa ihmisessä, että heidän mielestä on ihan oikein että mun mies ansaitsee paskaa niskaansa vaikka hän on parantanut tapansa ja elänyt jo vuosia kunnollista elämää! Tämä suhde on mulle se oikea ja meillä on haaveita ja toiveita vauvan suhteen, se lienee täysin normaalia että ihmiset tekee projektin että haluaisivat tietylle vuodelle lapsen ja tietyn ikäisinä vanhemmiksi ja tottakai me mennään lapsettomuus tutkimuksiin ja hoitoihin jos ei ala lasta kuulumaan vuoden yrittämisen jälkeen, lapsi saa myös rokotteen C-hepatiittia vastaan..... Kaikki tarpeellinen ollaan otettu huomioon.

"Tämä suhde on mulle se oikea"

Sen tietää vasta sitten vuosien kuluttua.

bettina_J kirjoitti:

"Tämä suhde on mulle se oikea"

Sen tietää vasta sitten vuosien kuluttua.

Jep. Toivottavasti ukko tajuaa puukottaa tuon tyhmän lutkan.

Kuten sanoin jo tuolla aikasemmin, tein tämän keskustelun koska halusin kertoa sen että ihminen pystyy muuttumaan ja sen jälkeen kun hän on parantanut tapansa, niin kellään ei oo oikeutta halveksua häntä.

Kysyin myös teidän mielipidettä, että pystyisittekö seurustelemaan rikollisen menneisyyden ja päihdeongelman omaavan ihmisen kanssa.

Elämänkokemusta sais tulla vaikka matkustelun muodossa lisää, paskoja elämänkokemuksia mulla on ollut liikaa, joten niitä ei tarvita tähän päähän yhtään lisää, paitsi jos sulta kysyttäis niin mikään määrä paskaa mun niskaan ei tietenkään riittäis, ihan sama oli mun elämä ollut miten kovaa tahansa. :) se selittää kanssa sen miks sinä oot tuommonen vittumainen vastarannan kiiski, niin kun suurin osa ihmisistä joita tässä keskustelussa pörrää. :)

Se että haluaa keskustelupalstalla herättää jostain aiheesta avointa keskustelua, ei oo mitenkään sidoksissa ikään. Se on näiden paikkojen tarkoitus.

En hae miehestäni isän korviketta, vaan hän on rakkaani ja mulla on seksuaalisia tuntemuksia rakastani kohtaan, niihin tuntemuksiin jokainen parisuhde perustuu. Isääni kohtaan en oo ikinä mitään seksuaalista vetoa tuntenut.

En ymmärrä miksi meidän rakkaus pitää mustamaalata sairaalla tavalla rumaksi!?

Olen turvassa, menen vaikka sukulaisten luokse, ystävien luokse tai turvakotiin jos tilanne kävisi parisuhteessa niin uhkaavaksi että siitä seuraisi pahaa jälkeä lapselleni tai itselleni. Mulla on myös omasta takaa laitapuolen kulkijoita ystävinä, heissäkin osa sen verran luokan kovia rikollisia että kävisivät laittamassa äijän ruotuun ja sen jälkeen sillä ei ois asiaakaan enää mun ja lapsen lähelle.

Meistä tulee loistavia vanhempia, ootko ite miettiny millanen vanhempi sä oot/millanen vanhempi susta tulee lapsilles? Ollaan valmiita, ei me kuule oltais jätetty ehkäsyä pois jos ei oltais! tyhminäkö tai vammasina meitä pidät, kun et usko että osataan itse valita paras ajankohta lapsemme yrittämiselle???. Aion kasvattaa lapseni niin kuin normaalit ihmiset kasvattaa ja sinulle tuskin oon velvollinen latelemaan miten toimin lapseni kanssa missäkin tilanteessa, älä pidä mua pellenäs perkele. :)

Me ollaan vuosia sitten hoidettu jo elämämme kuntoon, älä sinä siitä huolehdi. Siitä on todisteena se että mun mieskin on ollu vuosia jo kuivilla ja mä oon vuosia sitten päässy niistä haitallisista ympyröistä pois kun muutin kotoa.

auroora-- kirjoitti:

En hae miehestäni isän korviketta, vaan hän on rakkaani ja mulla on seksuaalisia tuntemuksia rakastani kohtaan, niihin tuntemuksiin jokainen parisuhde perustuu. Isääni kohtaan en oo ikinä mitään seksuaalista vetoa tuntenut.

En ymmärrä miksi meidän rakkaus pitää mustamaalata sairaalla tavalla rumaksi!?

Olen turvassa, menen vaikka sukulaisten luokse, ystävien luokse tai turvakotiin jos tilanne kävisi parisuhteessa niin uhkaavaksi että siitä seuraisi pahaa jälkeä lapselleni tai itselleni. Mulla on myös omasta takaa laitapuolen kulkijoita ystävinä, heissäkin osa sen verran luokan kovia rikollisia että kävisivät laittamassa äijän ruotuun ja sen jälkeen sillä ei ois asiaakaan enää mun ja lapsen lähelle.

Meistä tulee loistavia vanhempia, ootko ite miettiny millanen vanhempi sä oot/millanen vanhempi susta tulee lapsilles? Ollaan valmiita, ei me kuule oltais jätetty ehkäsyä pois jos ei oltais! tyhminäkö tai vammasina meitä pidät, kun et usko että osataan itse valita paras ajankohta lapsemme yrittämiselle???. Aion kasvattaa lapseni niin kuin normaalit ihmiset kasvattaa ja sinulle tuskin oon velvollinen latelemaan miten toimin lapseni kanssa missäkin tilanteessa, älä pidä mua pellenäs perkele. :)

Me ollaan vuosia sitten hoidettu jo elämämme kuntoon, älä sinä siitä huolehdi. Siitä on todisteena se että mun mieskin on ollu vuosia jo kuivilla ja mä oon vuosia sitten päässy niistä haitallisista ympyröistä pois kun muutin kotoa.

Lue lisää

Eikö jokainen ihminen, joka tuntee kasvaneensa vailla vanhempien rakkautta ja huolenpitoa normaalisti eläisi niin, ettei omat lapset joutuisi kokemaan mitään pahaa? Eikö fiksu ihminen etsiessään elämänkumppania itselleen välttelisi tuollaisen taustan omaavaa ihmistä viimeiseen asti? Etkö ajattele, että ansaitset paremman elämän nyt nuorena aikuisena tavallisen miehen kanssa? Ihmisen, joka ei ole narkkari eikä rikollinen. Sitähän sun nykyinen miehesi on vaikka miten sen yrität kieltää ja selitellä hänen muuttuneen.
Etkö ole omista kokemuksistasi mitään oppinut? Surullista.
Sähän aloituksessa kysyit, alkaisitko seurustelemaan tuollaisen taustan omaavan miehen kanssa. Sulle on kerrottu erilaisia mielipiteitä mutta sä suutut niistä. Niidenhän pitäisi herättää sua vähän ajattelemaan asioita mutta sä vaan puolustat itseäsi ja suhdettasi. Älä kysele, jos et ole valmis ottamaan vastaan toisten ajatuksia.