MITEN SÄILYTÄN USKON

Uskon vanhurskaudessa on kristillisen uskon sydän. Se on uskon turvapaikka ja luja linna. Juuri se on aidon kristillisen elämän lähde. Se on kestävän rohkaisun ja lohdutuksen tuoja Jumalan lapsen elämään. Siitä ammennamme voimaa uskonkilvoitteluun koko elämän ajan.

un olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, elämämme tärkein asia on säilyttää tämä usko Kristukseen loppuun asti. Paavali katseli vähän ennen mestaustaan elämäänsä taaksepäin ja totesi: "Lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskon. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle" (2 Tim 4:6-8).

Uskon säilyttäminen ei ole koskaan itsestään selvää eikä helppoa. Saatana, maailma ja oma liha tekevät kaikkensa, että kääntäisimme selkämme Jeesukselle ja lakkaisimme huutamasta avuksi Herran nimeä. Jeesus sanookin: "Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?" (Luuk 18:8).

2. Armonvälineet ylläpitävät uskoa

Armonvälineiden kautta Pyhä Henki pitää yllä uskoamme. Pyhä Henki käyttää aina sanaa. Usko syntyy ja usko säilyy sanan kautta (Room 10:17).

Kristityn vastuulla ja hänen päätösvallassaan on se, että hän tarttuu armonvälineisiin ja kiitollisin mielin käyttää niitä. Kristityn tuntomerkkejä on, että hän luottaa Jumalan sanan armolupauksiin ja jotta osaisimme luottaa, on tunnettava hyvin Raamattumme.

Uskon elämän kamppailuissa Hengen miekka, Jumalan Sana on taisteluaseemme. Jos kadotamme näkyvistämme Raamatun sanan, ei ole meillä neuvoa eikä apua. Siksi on tärkeää oppia viipymään joka päivä edes hetken Herran sanan äärellä ja painaa mieleen Raamatun sanaa.

Raamattua lukiessamme meidän osattava erottaa toisistaan tarkasti Raamatun kaksi pääsanomaa, laki ja evankeliumi. Kaikkialla Raamatussa kohtaamme Jumalan lain vaatimuksen. Lain on kaadettava luottamuksemme omaan itseemme, voimiimme, kuuliaisuuteemme ja ajettava meidät avuttomina anomaan Jumalan armoa Kristuksessa. Vain armon evankeliumi antaa voimaa uskon kamppailuun.

Vaikeutemme on siinä, että järkemme ja tunteittemme johtamina ajaudumme armon alta lain alle. Löydämme helposti kaikkialta Raamatusta lakia ja koemme, ettemme ole totelleet tätä lakia. Se masentaa. Evankeliumin löytäminen on paljon vaikeampaa ja siihen tarvitsemme Pyhän Hengen valoa ja rohkaisua.

Uskova tarvitsee myös toisten uskovien läheisyyttä, neuvoja ja työtoveruutta Kristuksen ruumiin rakentamisessa. Siksi eläminen seurakuntayhteydessä on välttämätöntä (Apt 2:42).

On hyvä rukoiltava ja mieluimmin Danielin tavoin säännöllisesti (Dan 6:10). Hyvää tekisi joskus paastotakin. Hyvä on myös rukoilla päivittäin Isä meidän rukous, Apostolinen uskontunnustus ja Kymmenen käskyä.

3. Kristuksen tunteminen uskon säilymisen avaimena

Jeesuksen Kristuksen tunteminen on nimenomaan hänen ristillä tapahtuneen sovitusteon tuntemista. Kuinka väkevänä UT:n sivuilla meitä vastaan tuleekaan ensimmäisen sukupolven kristittyjen halu keskittyä yksin Jeesukseen Kristukseen ja hänen ristinsä salaisuuteen. He olivat vakuuttuneita siitä, että tämän ristiinnaulitun Jeesuksen Jumala on tehnyt Herraksi ja Messiaaksi Apt 2:36). "Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla" (Apt 4:12). Paavali jopa kirjoittaa: "Minä olin päättänyt olla tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna" (1 Kor 2:2). "En ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä" (Gal 6:14, KR92).
http://rovasti.fi/node/188

ok...

jatko kirjoitti:

3. Kristuksen tunteminen uskon säilymisen avaimena

Jeesuksen Kristuksen tunteminen on nimenomaan hänen ristillä tapahtuneen sovitusteon tuntemista. Kuinka väkevänä UT:n sivuilla meitä vastaan tuleekaan ensimmäisen sukupolven kristittyjen halu keskittyä yksin Jeesukseen Kristukseen ja hänen ristinsä salaisuuteen. He olivat vakuuttuneita siitä, että tämän ristiinnaulitun Jeesuksen Jumala on tehnyt Herraksi ja Messiaaksi Apt 2:36). "Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla" (Apt 4:12). Paavali jopa kirjoittaa: "Minä olin päättänyt olla tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna" (1 Kor 2:2). "En ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä" (Gal 6:14, KR92).
http://rovasti.fi/node/188

Lue lisää

ok--

jatko kirjoitti:

Uskova tarvitsee myös toisten uskovien läheisyyttä, neuvoja ja työtoveruutta Kristuksen ruumiin rakentamisessa. Siksi eläminen seurakuntayhteydessä on välttämätöntä (Apt 2:42).

Lue lisää

Amen, aamen.

jatko kirjoitti:

Uskon elämän kamppailuissa Hengen miekka, Jumalan Sana on taisteluaseemme. Jos kadotamme näkyvistämme Raamatun sanan, ei ole meillä neuvoa eikä apua. Siksi on tärkeää oppia viipymään joka päivä edes hetken Herran sanan äärellä ja painaa mieleen Raamatun sanaa.

Lue lisää

ok--

jatko kirjoitti:

Vaikeutemme on siinä, että järkemme ja tunteittemme johtamina ajaudumme armon alta lain alle. Löydämme helposti kaikkialta Raamatusta lakia ja koemme, ettemme ole totelleet tätä lakia. Se masentaa. Evankeliumin löytäminen on paljon vaikeampaa ja siihen tarvitsemme Pyhän Hengen valoa ja rohkaisua.

Lue lisää

ok-

jatko kirjoitti:

Uskon elämän kamppailuissa Hengen miekka, Jumalan Sana on taisteluaseemme. Jos kadotamme näkyvistämme Raamatun sanan, ei ole meillä neuvoa eikä apua. Siksi on tärkeää oppia viipymään joka päivä edes hetken Herran sanan äärellä ja painaa mieleen Raamatun sanaa.

Lue lisää

ok--

sgeryty kirjoitti:

Amen, aamen.

ok..

jatko kirjoitti:

Vaikeutemme on siinä, että järkemme ja tunteittemme johtamina ajaudumme armon alta lain alle. Löydämme helposti kaikkialta Raamatusta lakia ja koemme, ettemme ole totelleet tätä lakia. Se masentaa. Evankeliumin löytäminen on paljon vaikeampaa ja siihen tarvitsemme Pyhän Hengen valoa ja rohkaisua.

Lue lisää

ok...

jatko kirjoitti:

Raamattua lukiessamme meidän osattava erottaa toisistaan tarkasti Raamatun kaksi pääsanomaa, laki ja evankeliumi. Kaikkialla Raamatussa kohtaamme Jumalan lain vaatimuksen. Lain on kaadettava luottamuksemme omaan itseemme, voimiimme, kuuliaisuuteemme ja ajettava meidät avuttomina anomaan Jumalan armoa Kristuksessa. Vain armon evankeliumi antaa voimaa uskon kamppailuun.

Lue lisää

ok--

jatko kirjoitti:

Uskon elämän kamppailuissa Hengen miekka, Jumalan Sana on taisteluaseemme. Jos kadotamme näkyvistämme Raamatun sanan, ei ole meillä neuvoa eikä apua. Siksi on tärkeää oppia viipymään joka päivä edes hetken Herran sanan äärellä ja painaa mieleen Raamatun sanaa.

Lue lisää

ok--

sgeryty kirjoitti:

Amen, aamen.

ok---

jatko kirjoitti:

Raamattua lukiessamme meidän osattava erottaa toisistaan tarkasti Raamatun kaksi pääsanomaa, laki ja evankeliumi. Kaikkialla Raamatussa kohtaamme Jumalan lain vaatimuksen. Lain on kaadettava luottamuksemme omaan itseemme, voimiimme, kuuliaisuuteemme ja ajettava meidät avuttomina anomaan Jumalan armoa Kristuksessa. Vain armon evankeliumi antaa voimaa uskon kamppailuun.

Lue lisää

ok---

bvbvvbbvbv kirjoitti:

ok--

ok---

aSsaaatytyy kirjoitti:

ok--

ok--

Ensimmäisen sukupolven kristityt olivat kuulleet ja nähneet miten Jeesus itse oli toiminut. He muistivat, miten Jeesuksen luo tuotiin halvaantunut. Ensimmäiseksi Jeesus sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi" (Matt 9:2). He muistivat, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi (9:6). Tämän lahjoista suurimman Jeesus antoi syntiseksi leimatulle naisella: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi" (Luuk 7:48). . Se lahja antoi hänen elämälleen todellisen sisällön ja uuden mahdollisuuden.

Vielä paljon myöhemmin Apostolisen uskontunnustuksen muotoutuessa muistettiin tämä ja silloin kiteytettiin koko henkilökohtainen uskonelämä tähän yhteen ainoaan asiaan: MINÄ USKON SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISEN. Kuin kaikuna tästä Vähä Katekismus vakuuttaa: "Hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi". Juuri tähän sisältyy todellisessa kristillisyydessä kaikki. Tästä avautuu kaikki, sillä "missä on syntien anteeksianto, siinä on elämä ja autuus" (Vähä Katekismus).

Syntien anteeksiantamus, uskon vanhurskaus ja sovinto Jumalan kanssa antavat sisällön kaikelle todelliselle Kristuksen tuntemiselle. Juuri tämän tulisi olla meille arvokkaampaa kuin mikään muu elämässämme. Meidän jopa tulisi olla valmiit tämän rinnalla lukemaan kaiken tappioksi ja heittämään kaiken pois kuin roskan (Fil 3:8). Vain tämä on se luja kallioperusta, jonka päälle voi koko uskonelämä rakentua ja johon on palattava päivittäin. Yksin tässä avautuu syntiselle tie taivaaseen, sillä syntien anteeksiantamus uskossa Jeesukseen antaa meille paikan ja perintöoikeuden kuulua siihen joukkoon, joka Jumalan pyhittämänä ylistää kirkkaudessa häntä (Apt 26:18).

Syntien anteeksiantamuksessa ihminen kohtaa kaikkein henkilökohtaisimmalla tavalla Jeesuksen Kristuksen. Juuri siinä on ehtoollisen merkitys. Viini luo yhteyden Kristuksen vereen ja leipä Kristuksen ruumiiseen (1 Kor 10:16). Missä on osallisuus Kristuksen ruumiiseen ja vereen, siellä on aina myös osallisuus syntien anteeksiantamukseen (Matt 26:28). Kuinka yksinkertaisella ja todellisella tavalla ehtoollinen tuokaan jokaisen kristityn ulottuville tämän suunnattoman suuren rikkauden.

Syntien anteeksiantamus luo läheisen ja sydämellisen suhteen ja kanssakäymisen syntisen ihmisen ja anteeksiantamusta jakavan Jeesuksen Kristuksen välille. Eikä voi olla läheistä yhteyttä Jeesukseen ellei hän ole läsnä joka hetki. Tapahtui elämässä mitä tahansa kaikessa ja aina Herra itse on lähellä. "Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt 28:20).

Siksi myös kaikki elämässämme meitä kohtaavat ahdistukset ja kärsimykset ovat kärsimistä yhdessä hänen kanssaan (Room 8:17; Jes 63:9).

Koska Herra on luvannut olla lähellä, ei ole myöskään mitään vaikeuksia löytää häntä eikä mennä hänen tykönsä koska vain ja missä tahansa. "Ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos" (Joh 6:37). Ja vielä ihmeellisempää on se, että "Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa" (Ef 3:12).

Juuri syntien anteeksiantamukseen perustuu pelastusvarmuus. Se on ihmettelevää luottamusta siihen, että kaikista pettymyksistä ja masennuksista huolimatta kaikki on elämässä lopulta hyvin. "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat" (Joh 6:68). Ilman pelastusvarmuutta on syntinen jaksa säilyttää uskoa Jeesukseen.

Moni kristityn nimeä käyttävä pitää kuitenkin tätä kalleinta aarrettaan itsestään selvänä ja jopa halpana verrattuna muihin Raamatun totuuksiin.

4. Lainomaisuus tuhoaa uskonelämän

Galatalaiskirjeessä Pyhä Henki mitä voimakkaimmin sanoin varoittaa Jumalan kansaa lainomaisuuuden uskonelämää tuhoavasta voimasta. "Ei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen" (Gal 2:16). "On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä uskosta vanhurskas saa elää" (Gal 3:11). "Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna!"(3:1). "Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaaksi; te olette langenneet pois armosta" (5:4, KR38).

Samaan aikaan on kuitenkin varmaa, että juuri Jumalan pyhän lain rikkominen tuhoa uskonelämän. Ei "usko voi säilyä niissä, jotka alistuvat himojen alaisuuteen, eikä se voi pysyä kuolemansynnin rinnalla" (Tunnustuskirjat). Usko ei voi olla niissä, jotka elävät lihan mukaan, noudattavat himojaan ja saavat ilonsa niistä. Juopottelu, aviorikokset, irstaus, valheet ja väkivalta toisia ihmisiä kohtaan tuhoavat uskonelämän. Rakkaus tähän maailmaan irrottaa Jumalan kansan yhteydestä (2 Tim 4:10). Ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä (1 Joh 2:16) hävittävät halun seurata köyhää Kristusta.

Emme saa sotkea yhteen uskon elämässä lainomaisuutta ja lain alle joutumista sekä toisaalta lain rikkomista ja pyhän lain synnyttämää Jumalan pelkoa. Koskaan kristittyä ei ole vapautettu valvomisesta ja taistelusta lihassa vaikuttavaa syntiä vastaan.

Lain rikkomisella uskova koettaa vapauttaa itsensä kilvoituksen vaivasta ja päästää lihansa himoineen hallitsemaan elämäänsä.

Lainomaisuudessa taas tarkkaillaan sitä, olenko täyttänyt uskon harjoitusten mitat ja vaatimukset. Lainomaisuudessa vaikuttaa vaatimuksen henki. Se elää hyvin syvällä uskovien sisimmässä. Sittenkin Jumala vaatii tällä hetkellä todellista pyhyyttä ja puhtautta ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Mielenlaadun on oltava nöyrä ja taipuisa Herraa kohtaan. Tuntuu siltä kuin jokaisella Raamatun sivulla tulee vastaan tämänkaltaiset vaatimukset. Koska nämä vaatimukset eivät täyty elämässä, ei ole lupaa eikä mahdollisuutta päästä armon syleilevään osallisuuteen.

Kun puhutaan uskovan syntisyydestä, moni masentuu. He kokevat sen liian ahdistavana ja tuskaisena. Eihän syntiä saa enää olla hänessä. Jos siitä ei puhuta, sitä ei huomata. Puhuminen vain pahentaa tilannetta. Se palauttaa mieleen liiankin selvästi ihanteen ja todellisuuden välisen ristiriidan ja sen, ettei sittenkään pysty elämään arjessa omien sisäisten eikä Raamatun asettamien vaatimusten mukaisesti. He eivät sittenkään ole hyväksyneet sitä, että heille ajallisen elämän aikana vasta luetaan Kristuksen vanhurskaus. Pyhä Henki ei ole vielä saanut kirkastaa, mitä on Kristuksen ansiosta luettu vanhurskaus heidän elämässään.

Pyhä Henki kuitenkin haluaa vapauttaa uskovan olemaan aidosti ja totuudellisesti joka hetki vain syntinen (Joh 16:8; Room 7:24). Sen pitemmälle yksikään uskova ei ole koskaan päässyt ajallisen elämän aikana. Täällä ovat maata tallanneet vain yhden synnittömän ihmisen - Jeesuksen - jalat. Mutta jo samalla hetkellä Pyhä Henki haluaa kirkastaa, että Jumala Kristuksen tähden ei lue uskovan korjaantumatonta syntisyyttään ja hänen syntejään vaan peittää ne Jeesukseen ansaitsemaan sovitukseen.

Sovituksen sana ei kuitenkaan ole todellinen uskovien elämässä, koska ei oma syntisyyskään saa olla todellinen. Kuvitellaan Pyhä Hengen olevan uskovaan vuodatettua pyhää voimaa, joka karkottaa ja muuttaa uskovan olemuksellisestikin puhtaaksi ja synnittömäksi. Pyhä Henki kuitenkin vain paljastaa uskovalle hänen syntinsä ja kirkastaa Kristuksen. Hän kyllä kasvattaa, mutta se on kasvua "meidän Herramme Jeesukseen Kristuksen armossa ja tuntemisessa" (2 Piet 3:18) ja yhä suurempaan riippuvuuteen Herrasta (Joh 15:4-5).

Tätä Pyhän Hengen tehtävää moni pitää kuitenkin liian vähäpätöisenä ja voimattomana. Jotain enempää ja suurempaa Jumalan lapsi haluaisi itsessään kokea ja nähdä.

os uskovasta on tullut omasta mielestään puhdas, pyhä ja synnitön, mihin hän enää sen jälkeen vilpittömästi tarvisi ristiinnaulittua Jeesusta ja sovituksen sanaa. Jeesuksesta tulisi hänelle silloin vain suurenmoinen esikuva, jonka seuraamiseen hän tarvitsisi vielä enemmän voimaa. Silloin Jeesus onkin hänelle voiman tuoja. Mutta Herra sanoo: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa" (2 Kor 12:9).

"Kristus ei lakkaa olemasta välimies senkään jälkeen, kun me olemme uudistetut. Harhan vallassa ovat ne, jotka kuvittelevat, että Kristus on vain hankkinut meille ensimmäisen armon, mutta me sitten olemme otollisia oman laintäyttämyksemme varassa ja ansaitsemme näin iankaikkisen elämän. Kristus jää välimieheksemme, ja meidän on aina oltava varmat siitä, että meillä hänen tähtensä on leppeä Jumala, vaikka itse olemme ansiottomat. Näinhän Paavali suorin sanoin opettaa sanoessaan: (1 Kor. 4:4) ‘Ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä sen tähden ole vanhurskautettu.’ Mutta hän onkin selvillä siitä, että hänet luetaan vanhurskaaksi Kristuksen tähden, tämän sanan (Room. 4:7) mukaisesti: (Ps. 32:1;) ‘Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksiannetut.’ Tämä anteeksiantamus taas saadaan aina uskon kautta "(Tunnustuskirjat).

5. Usko on jatkuvaa Herran nimen avuksihuutamista

Uskon säilymiseksi Jumala joutuu jatkuvasti riisumaan elämän koulussa lapsiaan. Herra riisuu sillä tavoin, että uskovan voimattomuus ja avuttomuus tulee hänelle itselleen yhä ilmeisemmäksi. "Ah, ensin juoksin ylväsnä ja rohkealla miellä. Mä luulin, että pysyä osaisin Herran tiellä, vaan omin voimin hairahduin ja aina kaaduin kompastuin ja häpeään mä jouduin" (virsi 437:5, 1938). "Tunnustan Herra nöyrästi: Nyt outo olen aivan, ja ellet neuvo Herrani, en osaa teitä taivaan. Jos minua et paimenna, niin eksyn kohta laumasta, kuin lammas eksyy korpeen" (414:6, 1986).

Uskova yhä selvemmin tiedostaa kuinka hän joka hetki on Jeesuksen Kristuksen armon ja avun tarpeessa. Siksi hänen rukouksensa muuttuu yhä enemmän vain jatkuvaksi huokailuksi: Herra, armahda, älä hylkää, auta. Hän liittyy jo Vanhassa testamentissa kerrottujen Jumalan pyhien joukkoon, joiden koko elämää leimasi Herran nimen avuksi huutaminen (1 Moos 4:26; 12:8; 13:4; 21:33; 26:25; Neh 9:4; Jooel 2:32; Room 10:13).

Hän ei osaa enää antaa Herralle selviä ja yksityiskohtaisia neuvoja siitä, miten Herran on toimittava, että kaikki olisi hyvin. Hän ei enää toivo muuta kuin saada olla Herran hoidossa juuri sillä tavoin kuin Herra hyväksi näkee

Uskonelämä muuttuu yhä enemmän syväksi ja aidoksi riippuvuudeksi siitä, mitä Herra kunakin päivänä antaa. "Ilman minua te ette voi mitään tehdä" (Joh 16:5). "Koska alituisesti teen syntiä, tarvitsen alituisesti parantavaa lääkettä." (Ambrosius, Tunnustuskirjat).

Herran nimen avuksihuutaminen johtaa siihen, että kristitty opettelee läpi koko elämänsä kiinnittämään silmänsä ja huomionsa uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään (Hepr 12:2). "Opi siksi sekä pyhänä että pahana, suruttomana ja heränneenä, katuvaisena ja katumattomana katsomaan kaikkivoipaan Kristukseen ja sovita näin itsesi Kristuksen eteen, tykö tai viereen, kunnes tunnet elämän hänestä lähtevän" (Paavo Ruotsalainen).

Se on myös kamppailua siitä, että Jeesus Kristus olisi hänelle kaikessa ensimmäinen ( Kol 1:18).

Wilhelmi Malmivaara asettaa apostolit meille esikuviksi, kun hän kirjoittaa: "He olivat Kristuksessa otolliseksi tehtyjä, mutta heidän itsekästä omaa minäänsä painoi Herra loppuun asti alas. Heidän elämänsä oli Kristuksen elämistä heissä. Ainoa minkä he tiesivät oli ristiinnaulittu Kristus. Heidän vanhurskautensa, viisautensa, pyhityksensä ja lunastuksensa oli Kristus. Heidän uskonsa oli antautumista Kristukselle. Heidän kilvoituksensa Kristuksessa pysymistä ja Kristuksen sanan pysymistä heissä. Heidän halunsa taivaaseen oli halua saada olla Kristuksen kanssa. Sanalla sanoen koko heidän uusi elämänsä ja menonsa sulkeutui tuohon yhteen nimeen: Kristus. Ei Raamatussa puhuta paljon heidän parannuksestaan, synnintunnostaan ja tunnustamisestaan, mutta sitä enemmän puhutaan Kristuksesta sekä siitä, mitä he hänen käsialanaan saivat osakseen".

HENGEN TÄYTEYS

1. Mitä on Hengellä täyttyminen?

Jokainen Kristukseen uskova on saanut Pyhän Hengen (Room 8:9) ja on kastettu Hengellä (1 Kor 12:13). Pyhä Henki on persoona eikä persoonaton ihmevoima, joka vuotaa meihin. Pyhällä Hengellä täyttyminen merkitsee jumalallisen henkilön tulemista elämäämme ja hänen hallintavaltaansa meissä. Tämä meitä hallitsemaan haluava henkilö on yhtä Isän ja Pojan kanssa.

Hengen täyteys on myös aina samaa kuin Jeesuksen Kristuksen hallintavalta. Silloin Jeesus on meille kaikki kaikessa, hän on ensimmäinen ja tärkein. Siksi Hengellä täyttyminen ei ole luonteeltaan mikään erityinen kokemus. Jumalan Henki lähestyy hiljaisena tuulen huminana, ei myrskyssä eikä tulessa (1 Kun 19:12).

Vaikein ongelma on siinä, ettei Pyhä Henki saa hallita uskovaa niinkuin hän haluaisi. Liian usein annamme lihan, perityn syntisyyden ja itsekkään luonnon ohjata meitä. Murehdutamme Jumalan Pyhää Henkeä (Ef 4:30). Olemme todellisuudessa kaukana Paavalin asettamasta ihanteesta: "En enää minä (hallitse), vaan Kristus elää (ja hallitsee) minussa" (Gal 2:20a).

"Täyttykää Hengellä" kehottaa Raamattu (Ef 5:18). Se merkitsee siis samaa kuin antakaa Kristukselle täysi hallintavalta. Hengellä täyttyminen on Kristuksessa olemista ja Kristuksen olemista ihmisessä.

Se voi tapahtua myös niin, että Pyhän Hengen omistava uskova, saa kokea Jumalan erityistä asioihin puuttumista elämässään ja tulee niiden kautta yhä kiinteämmin liitetyksi Kristukseen.

2. Miten täytymme Hengellä?

Vain yhdessä kohdassa Raamattu kehottaa meitä täyttymään Hengellä (Ef 5:18) Mutta nimenomaan Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa kuvataan Herran yrityisiä puuttumisia uskovien elämään käyttäen ilmaisua Hengellä täyttyminen (Luuk 1:15; 4:1,14; Apt 2:4; 4:8, 31; 6:3, 5, 8, 55; 9:17; 11:24; 13:9, 52). Joissakin kristikunnassa vaikuttavissa liikkeissä, lähinnä pyhitysliikkeissä, helluntailiikkeessä ja karismaattisessa liikkeessä tästä ilmauksesta on tullut koko liikkeen tuntomerkki. Uskovan elämän perusvaatimuksena on, että hän on täyttynyt Pyhällä Hengellä. Todisteina Hengen täyteydestä vaaditaan samanlaisia ilmiöitä ja merkkejä, joista on kerrottu Apostolien teoissa

Täytymme Hengellä samalla tavoin kuin saimme Pyhän Hengen elämäämme, vain uskossa kuulemalla (Gal 3:1-5). Pyhä Henki on siellä läsnä ja täyttää, missä on Jumalan sana ja missä uskossa kuullaan ja lapsenomaisesti otetaan vastaan lupauksen sana. "Niin vain kuulemisessa, kuulemisessa ja vastaanottamisessa - ei tekemisessä, vaan ainoastaan ansaitsemattoman armon kuulemisessa" (Rosenius). Jos tahdot Hengen ja tulla pyhäksi, sinun on kuultava sanaa ja opittava olemaan hiljaa Herran edessä (Jes 30:15).

Uudessa Testamentissa on myös kerrottu erityisistä tilanteista, joissa Pyhä Henki tuli Jumalan lasten avuksi. Pietari oli vangittuna ja häntä kuulusteltiin. Siinä yhteydessä sanotaan, että hän puhui syyttäjilleen Pyhää Henkeä täynnä (Apt 4:8; 13:9). Samoin vangitsemisen jälkeisessä rukoushetkessä apostoleista kerrotaan, että "he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi" (4:31). Voimme ehkä ymmärtää tämän sanonnan niin, että Pyhä Henki rohkaisi heitä erityisellä tavalla tuossa hetkessä ja antoi ilon (Apt 13:52).

Täytymme Hengellä samalla tavoin kuin saimme Pyhän Hengen elämäämme, vain uskossa kuulemalla (Gal 3:1-5). Pyhä Henki on siellä läsnä ja täyttää, missä on Jumalan sana ja missä uskossa kuullaan ja lapsenomaisesti otetaan vastaan lupauksen sana. "Niin vain kuulemisessa, kuulemisessa ja vastaanottamisessa - ei tekemisessä, vaan ainoastaan ansaitsemattoman armon kuulemisessa" (Rosenius). Jos tahdot Hengen ja tulla pyhäksi, sinun on kuultava sanaa ja opittava olemaan hiljaa Herran edessä (Jes 30:15).

Uudessa Testamentissa on myös kerrottu erityisistä tilanteista, joissa Pyhä Henki tuli Jumalan lasten avuksi. Pietari oli vangittuna ja häntä kuulusteltiin. Siinä yhteydessä sanotaan, että hän puhui syyttäjilleen Pyhää Henkeä täynnä (Apt 4:8; 13:9). Samoin vangitsemisen jälkeisessä rukoushetkessä apostoleista kerrotaan, että "he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi" (4:31). Voimme ehkä ymmärtää tämän sanonnan niin, että Pyhä Henki rohkaisi heitä erityisellä tavalla tuossa hetkessä ja antoi ilon (Apt 13:52).

ok..

jatko kirjoitti:

Ensimmäisen sukupolven kristityt olivat kuulleet ja nähneet miten Jeesus itse oli toiminut. He muistivat, miten Jeesuksen luo tuotiin halvaantunut. Ensimmäiseksi Jeesus sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi" (Matt 9:2). He muistivat, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi (9:6). Tämän lahjoista suurimman Jeesus antoi syntiseksi leimatulle naisella: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi" (Luuk 7:48). . Se lahja antoi hänen elämälleen todellisen sisällön ja uuden mahdollisuuden.

Lue lisää

ok--

jatko kirjoitti:

Ensimmäisen sukupolven kristityt olivat kuulleet ja nähneet miten Jeesus itse oli toiminut. He muistivat, miten Jeesuksen luo tuotiin halvaantunut. Ensimmäiseksi Jeesus sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi" (Matt 9:2). He muistivat, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi (9:6). Tämän lahjoista suurimman Jeesus antoi syntiseksi leimatulle naisella: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi" (Luuk 7:48). . Se lahja antoi hänen elämälleen todellisen sisällön ja uuden mahdollisuuden.

Lue lisää

ok--

ok--

jatko kirjoitti:

Lainomaisuudessa taas tarkkaillaan sitä, olenko täyttänyt uskon harjoitusten mitat ja vaatimukset. Lainomaisuudessa vaikuttaa vaatimuksen henki. Se elää hyvin syvällä uskovien sisimmässä. Sittenkin Jumala vaatii tällä hetkellä todellista pyhyyttä ja puhtautta ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Mielenlaadun on oltava nöyrä ja taipuisa Herraa kohtaan. Tuntuu siltä kuin jokaisella Raamatun sivulla tulee vastaan tämänkaltaiset vaatimukset. Koska nämä vaatimukset eivät täyty elämässä, ei ole lupaa eikä mahdollisuutta päästä armon syleilevään osallisuuteen.

Lue lisää

ok---

jatko kirjoitti:

Syntien anteeksiantamus luo läheisen ja sydämellisen suhteen ja kanssakäymisen syntisen ihmisen ja anteeksiantamusta jakavan Jeesuksen Kristuksen välille. Eikä voi olla läheistä yhteyttä Jeesukseen ellei hän ole läsnä joka hetki. Tapahtui elämässä mitä tahansa kaikessa ja aina Herra itse on lähellä. "Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt 28:20).

Lue lisää

ok-

jatko kirjoitti:

Syntien anteeksiantamus luo läheisen ja sydämellisen suhteen ja kanssakäymisen syntisen ihmisen ja anteeksiantamusta jakavan Jeesuksen Kristuksen välille. Eikä voi olla läheistä yhteyttä Jeesukseen ellei hän ole läsnä joka hetki. Tapahtui elämässä mitä tahansa kaikessa ja aina Herra itse on lähellä. "Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt 28:20).

Lue lisää

ok--

jatko kirjoitti:

Syntien anteeksiantamus luo läheisen ja sydämellisen suhteen ja kanssakäymisen syntisen ihmisen ja anteeksiantamusta jakavan Jeesuksen Kristuksen välille. Eikä voi olla läheistä yhteyttä Jeesukseen ellei hän ole läsnä joka hetki. Tapahtui elämässä mitä tahansa kaikessa ja aina Herra itse on lähellä. "Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" (Matt 28:20).

Lue lisää

ok---

3. Armolahjat

Armolahjoilla laajassa merkityksessä tarkoitamme kaikki niitä kristityn kykyjä ja lahjoja, joita Jumala on antanut ja joita Pyhä Henki käyttää rakentaakseen Kristuksen seurakuntaa. Jokaisella Kristukseen uskovalla on omat armolahjansa. UT:ssa on mainittu vain joitakin niistä (Room 12:4-8; 1 Kor 12-14). On aivan selvää, että tarvitsemme mitä kipeimmin kaikkia Jumalan antamia lahjoja ja kykyjä Kristuksen ruumiin rakentamisessa.

Ihanteena on, että jokainen kristitty löytää oman erityisen kutsumuksena ja paikkansa Kristuksen omana ja oppii käyttämään juuri niitä armolahjoja, jotka hän on saanut. Siksi tulee rukoilla, että kukin huomaisi, mitkä lahjat Herra on antanut ja pyytää armoa vapautua niiden käyttöön.

Todellisuudessa kuitenkin moni uskova jää avuttomana etsimään omaa paikkaansa Kristuksen seurakunnassa eikä koskaan saa varmuutta siitä, että on ollut oikealla paikalla palvelemassa oikealla tavalla ja mitkä ovat hänen saamansa armolahjat.

Kysymystä armolahjoista on lähestyttävä armon läpi. Tärkeintä on elää Kristuksen armon päivittäisessä yhteydessä ja täyttää ne arkiset velvollisuudet, joiden keskelle on asetettu. Lopulta Herra kysyy vain yhtä asiaa suurena tilinteon päivänä. Kuinka uskollisia olemme olleet siinä vähässä, mikä on meille annettu (Matt 25:21; 1 Kor 4:2).

Eräs tehtävä odottaa jokaista uskovaa ja se on esirukoustehtävä. Tässä palvelutyössä ei ole koskaan liikaa Jumalan kansaa. Esirukouksen tulee laajentua käsittämään myös lähetystyön eri puolilla maailmaa.

4. Ihmearmolahjat

Koska elämämme tällä hetkellä laajalti kristikunnassa ikäänkuin muinaisen Korinttin seurakunnan ilmapiirissä, meidän on otettava kantaa kirjeessä mainittuihin ihmeen luonteisiin armolahjoihin. Niillä tarkoitetaan yleensä yliluonnollisen tuntuisia kykyjä, jotka luetellaan 1 Kor 12:8-10. Ne ovat viisauden sanat, tiedon sanat, ihmeitä tekevä usko, terveeksitekeminen, voimallisten tekojen tekeminen, profetoiminen, henkien arvosteleminen, eri kielillä puhuminen ja kielten selittäminen.

Koska niiden käyttöä ja levittämistä edustaa ajassamme karismaattinen liike, on hyvä tutustua siihen ja muodostaa liikkeestä oma kanta.

Henkilökohtaisessa elämässä vallitkoon suuri vapaus ihmeenluonteisiin armolahjoihin nähden. Jos joku kokee ne tärkeäksi ja haluaa päästä niistä osalliseksi kertokoon siitä Herralleen ja odottakoon, mitä Herra näkee hyväksi antaa. Hyvä on keskustella myös asiasta jonkun vanhemman kristityn kanssa, jolla on kokemuksia armolahjoista ja oppia häneltä. Armolahjojen tavoittelussa tulee olla nöyrä. Emme voi vaatia mitään itsellemme.

ok--

Kaikissa suurissa maailmanuskonnoissa esiintyy näitä samoja Korinttilaiskirjeen luettelemia ihmelahjoja. Monella meistä on jo sukumme perintönä yliluonnollisia kykyjä ja voimavaikutuksia. Tärkeää on myös tietää, että sielullisin keinoin on aina mahdollista saada itselleen yliluonnollisia kykyjä.

Ihmelahjoja voi tartuttaa toisesta ihmisestä toiseen eri menetelmillä. Tätä tulee välttää, sillä se vie syviin ahdistuksiin ja kasvu hengen raittiuteen vaikeutuu.

Elämme aikaa jolloin erityisellä voimalla demoniset henget ovat ottaneet käyttöönsä näitä korinttilaisten armolahjoja. Siksi tämän päivän uskovien on erittäin vaikea oppia erottamaan milloin lahjat ovat aidossa Pyhän Hengen käytössä. Milloin taas ne ovat ihmisen omien sielullisten voimien käytössä (Hes 13:2,3,17). Milloin demonisten valtojen välikappaleita (Matt 24:24; 7:22). Lopunajan eksytykset tulevat juuri voimatekojen ja ihmeitten kautta uskovien elämään (Ilm 13:13-14).

Jos rukoilemme jotakin armolahjaa itsellemme, niin henkien erottamisen lahja aikamme sekavissa oloissa, on seurakunnan todellisen rakentumisen tähden kaikkein tärkein. Tämän lahjan käyttö on sidoksissa Raamatun sanan tuntemiseen. Se ei tosin ole niin sensatiomainen ja houkutteleva kuin terveeksitekeminen, profetoiminen ja kielilläpuhuminen lahjat. Se tekee uskovasta yksinäisen.

Armolahjat on nimenomaan tarkoitettu Kristuksen seurakunnan rakentumiseksi eikä omaksi iloksi. Siksi niiden pyytämisen syynä tulisi olla vastuu toisista eikä halua saada kokea jotain erikoista ja varmistua näin omasta uskostaan.

5. Kielilläpuhuminen

Ihmeenluonteisissa armolahjoissa ja nimenomaan kielilläpuhumisessa, profetoimisessa ja rukouksella parantamisessa ja miksei myös näkyjen ja merkittävien unien näkemisessä on aina kysymys yleisinhimillisistä kyvyistä ja lahjoista. Kaikkien näiden lahjojen käyttöä kohtaamme lähetyskentillä muiden uskontojen ja nimenomaan uskontojen perustana olevan animismin keskuudessa. Tällaiset poikkeukselliset kyvyt ovat osa ihmisenä olemista.

Ehkä kaikkien selvimmin tämä tulee näkyviin kielilläpuhumisessa. Se on kristittyjen parissa nykyisin levinnyt varsin laajasti. Mutta sitä esiintyy yhtä hyvin buddhalaisten, muslimisufistien kuin hindujen parissa.

Kaikki uskovat eivät koskaan pysty puhumaan kielillä (1 Kor 12:30). Se on mahdollista vain määrätyn sielullisen rakenteen omaaville. Kielilläpuhuminen onkin aina ensin nähtävä yleisinhimillisenä ekstaattisena ilmiönä, se on pois normaalista sieluntilasta joutumista. Tällaista kykyä ei ole jokaisella. Siinä on jotain samaa kuin luonnollisina pitämissämme kyvyissä luoda musiikkia, laulaa, kirjoittaa runoja jne. Jumala on antanut tällaisia kykyjä joillekin ihmisille luodessaan heidät. Samalla tavoin Jumala luodessaan ihmisen antoi joillekin kyvyn kokea todellisuutta ekstaattisesti, hurmoksellisesti.

Monet uskovat ovat tulleet tietoiseksi tästä itsessään piilevästä lahjasta ja kyvystä vasta esim. karismaattisen liikkeen kautta. Hengellinen murros tai toisten uskovien esimerkki on kutsunut esiin heissä olevan lahjan.

Kielilläpuhuminen on kuin ihmisen minuudessa oleva instrumentti. Tärkeintä on kuka tätä instrumenttia käyttää. On kolme mahdollisuutta: 1. Pyhä Henki toimii, 2. ihminen itse käyttää ja 3. pelottavinta on, jos pahat henget saavat mahdollisuuden käyttää näitä lahjoja. Nämä lahjat ovat ajallisia lahjoja. "Profetoiminen katoaa ja kielilläpuhuminen lakkaa" (1 Kor 13:8).

Kristitty rukoilee ja toivoo, että Pyhä Henki suostuisi käyttämään joka kerta kaikkia hänen lahjojaan ja kykyjään. Kuitenkaan kertaakaan uskova ei voi puhua kielillä, profetoida, parantaa rukouksella ja kättenpäällepanemisella, nähdä näkyjä ja väittää, että ilman muuta Pyhä Henki toimii juuri nyt hänen kauttaan. Emme voi kielilläpuhumisellamme hallita Pyhä Henkeä. Sensijaan voimme kyllä koska tahansa puhua kielillä, sillä profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset (1 Kor 14:32).

Kun kohtaamme tai itse harjoitamme ekstaattista toimintaa, profetoimista, kielilläpuhumista, rukouksella parantamista jne meidän on suostuttava koettelemaan ja arvostelemaan sitä (1 Kor 14:29; 1 Joh 4:1) ja annettava muiden arvostella. On täysin epäraamatullista vaatia, ettei tätä saa arvostella. Arvostelu on muka syntiä Pyhää Henkeä vastaan. Emme kerta kaikkiaan saa koskaan luottaa ilman muuta ja sokeasti ekstaattisiin lahjoihin. Kaikkea on tutkittava Raamatun sanan valossa. Raamatun sana riittää meille. "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on" (1 Kor 4:6).

Mitä tärkeintä on muistaa myös, että aina ja joka kerta puhuessamme kielillä tai profetoidessamme olemuksemme syntiturmelus sekoittuu lahjan käyttöön. Emme koskaan voi puhua kielillä tai profetoida ilman synnin saastuttavaa vaikutusta. "Profetoimisemme on vajavaista" (1 Kor 13:9). Tarvitsemme anteeksiantamusta ja Karitsan veren puhdistusta kaikkiin armolahjoihimme ja niiden käyttöön ja tarvitsemme sitä joka kerta.

USKONKILVOITUKSEN TÄYTTYMYS

"Kun kristitty pysyy Jumalan käsissä, niin hänen elämäänsä kannattaa yhä syvenevä luottamus siihen, että Herra johdata kaiken hänen parhaakseen. Hänen sydämensä täyttää nöyrä kiitollisuus siitä, että Jumala jaksaa häntä, arvotonta hoitaa lapsenaan. Yhä elävämmäksi hänelle käy myös tulevan kirkkauden toivo. valvoen ja rukoillen hän odottaa pelastuksen lopullista täyttymistä" (Kristinoppi 1948).

Jos säilytämme uskon Jeesukseen Kristukseen loppuun asti tulemme kerran olemaan todella puhtaita ja vanhurskaita. Täällä vanhurskautemme ja pyhityksemme on ollut toivon varassa, sitten se on sitä todellisuudessa ja loistamme pyhyyttä ja kirkkautta kuin aurinko. Tulee päivä, jolloin nousemme kuolleista ja silloin ruumiimme on täysin puhdistettu kaikista synneistä ja on täysin yhtä Kristuksen ruumiin kanssa. Siellä tulemme ihanasti ja täydellisesti olemaan kuuliaisia Jumalan koko laille ja tottelemme Jumalan tahtoa, kuten nyt enkelit sitä tottelevat.

5. Jeesuksen Kristuksen työ
5. JEESUKSEN KRISTUKSEN TYÖ
Olavi Peltola

1. Miksi Jeesus tuli maailmaan?

Jumalan Poika tuli ihmiseksi ja omaksui synnin turmeleman ja kuoleman valtaan joutuneen ihmisluonnon sovittaakseen maailman Isän kanssa. Toki hän teki rakkaudentekoja parantaessaan sairaita, herättäessään kuolleita ja ruokkiessaan nälkäisiä. Toki hän opetti ihmeellisellä arvovallalla ja viisaudella Jumalan tuntemista. Mutta hänen maailmaan tulonsa syy ei ollut vielä tässä. Hän tuli kärsimään (Luuk 24:26).

Vanhastaan on haluttu tehdä havainnolliseksi Jeesuksen tehtävä tässä maailmassa puhumalla VT:n mukaisesti kolmesta virasta. Jeesus on profeetta, ylimmäinen pappi ja kuningas. Kuninkaana Jeesuksella on kaikki valta, nyt salattuna ja pian julkisena hänen palatessaan kirkkaudessa. Profeettana hän opetti ainutlaatuisella tavalla ja ilmoitti ihmiskunnan tulevaisuuden.

Juutalaiset ja muslimit voivat myöntää Jeesuksen olleen profeetan, mutta ei sen enempää. Koraani sanoo suoraan: "Eivät he (juutalaiset) ole surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan heistä näytti siltä" (4:56). Jeesus on ennen kaikkea ihmiskunnan ainoa, todellinen ylimmäinen pappi. Tämän viran varsinainen sisältö tuli näkyviin juutalaisten suurena sovintopäivänä (3 Moos 16).

2. Jumalan pelastustyön keskustapahtuma

Mikä on Jeesuksen ristinkuoleman tarkoitus? Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan (1 Tim 2:4). Hän pelastaa ihmiset antamalla Poikansa alttiiksi ristinkuolemaan meidän syntiemme tähden (Gal 1:4). Siksi Jeesuksen kuolema on Jumalan pelastavan toiminnan keskus, pelastushistorian syvin ja varsinainen sisältö (Matt 20:28; Joh 10:11). Risti onkin kaikilla maailmassa kristinuskon keskeisin vertauskuva.

3. Ihmisenä todellinen hätätila

Emme pysty oivaltamaan ristin ja sovituksen salaisuutta ja merkitystä ellemme hyväksy Raamatun ilmoitustotuutta siitä, että ihmisen ja Jumalan välille on repeytynyt täysin ylittämätön kuilu. Ihmisen pahuus ei ole vain yksittäisiä tekoja, vaan ihmisen luontokin on turmeltunut. Tämä jokaisen ihmisen perisyntisyys on tehnyt lopullisesti ja täydellisesti mahdottomaksi yhdellekään ihmiselle päästä yhteyteen Jumalan kanssa omin voimin tai teoin. Olemme kokonaan ja ehdottomasti hänen vihamiehiään (Room 8:7; Kol 1:21). Luonnossamme oleva vihamme Jumalaa vastaa ei sammu millään. Ihmisessä itsessään ei ole hyviä ja parantavia voimia. Tämän on Raamatun mukaan ihmisenä olemisen todellinen hätätila eikä ajalliset kärsimykset.

"Me olimme Jumalan vihamiehiä, joiden kohtalona olisi ollut tuhoutua Jumalan vihan aikanaan purkautuessa. Me emme älynneet emmekä tahtoneet tehdä mitään asian auttamiseksi. Jumala kuitenkin rakastaa myös vihamiehiään ja on siksi antanut Poikansa kuolla meidän sijastamme ja niin sovittaa meidät Jumalan kanssa eli lopettaa vihollisuuden Jumalan ja meidän välillämme, jotta me aikanaan pelastuisimme eikä tuleva viha kohtaisi meitä" (Jukka Thurén).

4. Suuri salaisuus

Jeesuksen sovitustyö jää ihmiselle syvimmältään suureksi salaisuudeksi. Näin silloinkin vaikka olemme kokeneet jotain omasta synnistämme ja syyllisyydestämme. Joudumme läpi elämämme rukoilemaan: "Kirkasta, oi Kristus meille ristinuhri Golgatan". Vaikka kuinka yritämme selvittää, mistä siinä on kysymys, sanamme ja käsitteistömme on aina kovin puutteellinen. Vasta perille päässeet ymmärtävät täydellisesti ja he eivät ikuisuudessa koskaan kyllästy veisaamaan ylistystä teurastetulle Karitsalle (Ilm 5:9,12).

5. Sovitus on Jumalan armopäätös

Sovituksen ydin kätkeytyy itse Jumalan olemukseen. Sovitus on Jumalan iankaikkinen armopäätös ja sen hän teki ennen ikuisia aikoja (2 Tim 1:9; Tiit 1:2; Kol 1:19-20). Hän yksinkertaisesti näki hyväksi toimia tällä tavoin langenneen ihmisen pelastamiseksi (1 Kor 1:21).

"Jotteivät ihmiset ikuisesti eksyisi taivaasta, rakkaus niin sanoaksemme veti Jumalan itsensä alas taivaasta, puki hänet lihaan ja vereen, yhdisti Luojan luomakuntaan, sulki hänet neitsyen kohtuun, puki hänet ryysyihin ja laski hänet seimeen. Eikä tässä vielä kyllin: köyhyydessä ja taisteluissa eletyn elämän jälkeen rakkaus löi Kristuksen maahan Getsemanessa, kahlehti hänet, sitoi ja sylki häntä, kruunasi hänet orjantappuralla, iski naulat hänen käsiinsä, ripusti hänet ristille, antoi hänelle katkeran kalkin juotavaksi ja vei hänet viimein kuolemaan, ja kaikki tämä hänen vihollistensa puolesta" (Quenstedt).

6. Jokaista syntiä seuraa rangaistus

Jotain sovituksesta avautuu, kun hyväksymme juridisen ajattelun selvittämään meille sovituksen salaisuutta. Jumala ei voi pyhyytensä ja oikeamielisyytensä tähden jättää rankaisematta ihmisen kapinaa ja jatkuvaa vihaa. Jokaista syntiä on seurattava rangaistus tai hyvitys. Jumala ei voi katsoa syntiä sormiensa läpi ja olla Jumala. Hän ei voi antaa anteeksi selvittämättä tapahtunutta vääryyttä. Synti aivankuin imee itseensä Jumalan pyhän vihan. Samaan aikaan Jumala rakastaa kapinoivaa ihmistä ja tahtoo pelastaa. Raamatun suuri ilmoitustotuus on, että Jumala ratkaisee pyhyytensä (joka vaatii kapinoitsijalle rangaistusta) ja rakkautensa (joka haluaa pelastaa syntisen) välisen sovittamattoman ristiriidan lähettämällä ainosyntyisen Poikansa maailmaan sovittamaan maailman itsensä kanssa.

"Sovitus merkitsee yleensä sellaisen sovinnon tekoa, jossa osapuolten kesken tapahtunut vääryys tai rikos korjataan ja entisen riidan, vihollisuuden ja välirikon tilalle tulee rauha, rakkaus ja yhteys. Sovinto saadaan usein aikaan käyttämällä välimiestä eli välittäjää ja maksamalla vääryyttä kärsineelle osapuolelle hyvitys (satisfactio)" (Teinonen).

7. On vain yksi sovinnon välittäjä

Ainoa mahdollinen välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä on Jeesus Kristus, sillä hän todellinen Jumala (1 Tim 1:5). "Ellei pidä paikkansa, että meidän edestämme on kuollut Jumala, vaan yksin ihminen, olemme kadotetut" (Luther). Hän on myös todellinen ihminen. Jumala oli hänessä (2 Kor 5:19), mutta hänessä oli myös jokainen ihminen. Hän on jokaisen ihmisen sijainen (vicaria). Mitä yhdelle tapahtui, se luetaan, katsotaan tapahtuneen kaikille. Samoin kuin Aadam edusti meitä jokaista, oli sijaisemme samoin on Jeesus (Room 5:12,17-18).

8. Jeesus eli lain mukaisen elämän puolestamme

Jeesus eli kaikessa ja joka hetki yli kolmenkymmenen elinvuotensa aikana Jumalan pyhän tahdon, lain mukaisesti (Gal 4:4-5). Hän eli täydellisen ihmiselämän ja kaikessa täytti Jumalan ihmisille asettamat vaatimukset. Hän täytti lain edestämme. Tätä on nimitetty hänen aktiiviseksi kuuliaisuudekseen (obedientia activa). Kukaan toinen ei tällaiseen pysty. Jokaiseen elämämme päivään sisältyy monia lankeemuksia ja heikkouksia. Uskoessamme Jeesukseen saamme luottaa myös siihen, että hän on elänyt jokaisen päivän puolestamme oikein ja hänen puhdas ja täydellinen elämänsä luetaan meidän hyväksemme. "Minä en ollut tänäänkään kuuliainen, mutta sinä hyvitit kuuliaisuudellasi minun tottelemattomuuteni".
http://rovasti.fi/node/185