Minkälainen on sinusta hyvä parisuhde ?

Eikös se kolmen p:n ohjesääntö ollut, että pitää pystyä panemaan? Eiku hei nyt muistin(tuo edellinenhän oli liikasta) sehän olikin pitää pystyä puhumaan. Mutta vastaus:en tiedä.

Aloittaja kyllä vaikuttaa joltakin sellaiselta, jonka kanssa ensitreffeillä voisi tulla sellainen valheellinen "vau, mies joka kuuntelee" -fiilis, ja toisilla treffeillä sitten iskeä se "pakko päästä tuota tyyppiä pakoon..." -fiilis. No, jospa hän löytää sen neulan heinäsuovasta, eli naisen joka ajattelee samoin kuin hän. Hieman kyllä epäilen olevan jotakin läheisriippuvuutta.

ajatox kirjoitti:

Aloittaja kyllä vaikuttaa joltakin sellaiselta, jonka kanssa ensitreffeillä voisi tulla sellainen valheellinen "vau, mies joka kuuntelee" -fiilis, ja toisilla treffeillä sitten iskeä se "pakko päästä tuota tyyppiä pakoon..." -fiilis. No, jospa hän löytää sen neulan heinäsuovasta, eli naisen joka ajattelee samoin kuin hän. Hieman kyllä epäilen olevan jotakin läheisriippuvuutta.

Lue lisää

Minulle kelpasi oikein hyvin tuollainen mies! Tuskin kyseessä on mikään läheisriippuvuuskaan kun ulkomaillakin voimme käydä kaveriporukassakin, ilman toista. Tosin ei haluta lähteä muulloin kun kaverit "pakottavat", koska mieheni kanssa tekemät matkat ovat kaikista ihanimpia. Ja mieskin on samaa mieltä.
Mökin hankimme pari vuotta sitten ja sinne on kiva piiloutua kaksin, tosin ehdimme sinne liian harvoin vielä kun työt haittaavat lomailua...
Mekään emme viitsi riidellä, käytämme mieluummin energiamme johonkin järkevään. Erimielisyydet ratkotaan ihan sovussa ja tarvittaessa kumpikin joustaa.
Nyt, kun lapset on kasvatettu aikuisiksi, on ihanaa viettää aikaa ihmisen kanssa, jota todella rakastaa ja kunnioittaa.

Hyvin kirjoitettu. Samaa mieltä.

Juuri näin Kevättähtimö. Tuo oman sekä toisen tilantarpeen huomioiminen on ihan must. Kuten nuo muutkin mainitsemasi asiat.

Aika jännä... Tässä on parikin kohtaa, joista olen hyvin eri mieltä.

Kohta 2. on pääosin toki totta, mutta jos joskus epäilee, niin se on inhimillistä. Riippuu toki, että missä asiassa ja kuinka pahasti epäilee.

Kohta 3. aina kun haluaa??? Ei missään nimessä, vaan molemmilla osapuolilla on aina oikeus sanoa ei kiitos, jos hetki on itselle väärä. Hyvässä parisuhteessa on seksiä säännöllisesti, mutta vain kun molemmat sitä haluavat.

Kohta 5. ei ole hyvän parisuhteen edellytys. Kyse on enemmänkin siitä, että miten käsittelee heikkoa itsetuntoa, jos sellainen on. Se voi nousta huomattavaksi ongelmaksi, tai se ei ole ongelma parisuhteessa ollenkaan. Enemmänkin persoona-asia.

Mutta sinä ja minä emme onneksi ole parisuhteessa keskenämme, joten voimme molemmat tahoillamme elää oikein onnellisina.:)

Mulla tökkäsi tuo kumpikin saa seksiä silloin kun haluaa. Ei se ole realistinen edellytys parisuhteelle, koska välillä vain halut ei kohtaa. Jos tuolla periaatteella lähdetään parisuhteeseen, niin kyllä tulee itku ja parku ennemmin tai myöhemmin. Varsinkin siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli hoksaa, ettei seksielämä ole tyydyttävää ja alkaa ärsyttää ainainen vonkaaminen.

Ei.ei.ei kirjoitti:

Mulla tökkäsi tuo kumpikin saa seksiä silloin kun haluaa. Ei se ole realistinen edellytys parisuhteelle, koska välillä vain halut ei kohtaa. Jos tuolla periaatteella lähdetään parisuhteeseen, niin kyllä tulee itku ja parku ennemmin tai myöhemmin. Varsinkin siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli hoksaa, ettei seksielämä ole tyydyttävää ja alkaa ärsyttää ainainen vonkaaminen.

Lue lisää

Itse sanoisin että tuo kohta 4 voisi kuuluja niin että "kummankin seksitarpeet otetaan riittävästi huomioon". Tarkoitaten sitä että jos (ja kun) tarpeet eivät aina kohtaa, niihin yritetään silti löytää molempia tyydyttävä ratkaisu. Jos toista ei juuri silloin kauheasti "nappaa", voi sille toiselle silti monesti ihan hyvin tarjota pikaisen tyydytyksen monilla eri tavoilla. Tai ainakaan ei saa pitää toisen haluja jotenkin väärinä tai häiritsevina vaan pitää aidosti pahoitella että juuri nyt ei itseä huvita mutta touhutaan heti kun sopivampi aika on. Siis toista arvostaen, ei toisen seksuaalisuutta lytäten.

Kyllä, kunnioitus ja sen myötä puolisoa arvostava käytös on ytimessä. Nöyryys ei ehkä ole muodikasta, mutta joskus on viisasta ottaa itse ensimmäinen askel, vaikka tietäisikin olleensa oikeassa ja toisen olleen väärässä. Kynnysmatoksi ei tarvitse ruveta, mutta suhteen sujumisen voi välillä asettaa ylpeytensä edelle. Toisaalta, pitää rakastaa myös itseään ja pystyä havaitsemaan huono kohtelu. Rakkaimman ihmisen kanssa tulisi viihtyä, ei varoa tai pelätä.

Ehkä hyvän parisuhteen edellytys on myös löytää riittävän samankaltainen puoliso, esim. juuri tuon yhdessäolon ja erillisyyden suhteen?

niiin, no tuolla nyt tarkoitan lähinnä jos halutaan esim. jokin yhteinen asunto tai halutaan tehdä kalliimpi ulkomaan matka.

niiii, tärkeintähän on että saa pillua ja päälle kylmän kaljan...eiköstä vain ;)

Ehkä suurimmalla osalla, mutta on olemassa ihmisiä joita nuo asiat ei kiinnosta ollenkaan. Olutta voi aivan mainiosti juoda yksinkin.

20 vuoden yhdessäolon jälkeen voin allekirjoittaa jokaisen kirjoittamasi kohdan...

Sama täällä, allekirjoitan täysin, ja heinäkuussa vietettiin 40v hääpäivää. Lapsia on kaksi, lapsenlapsia 5. Olen edelleen äärimmäisen onnellinen siitä, miten onnistuinkin saamaan niin hyvin miehen, ja ylpeä siitä, miten hyvää huolta ollaan liitosta pidetty. Vasta 60v mittarissa, joten jospa vielä ainakin pari vuosikymmentä saadaan yhdessä elellä, onnellisina. Toivotaan niin. Mutta jos huomenna elämä päättyy, niin päivääkään yhteisestä elämästä ja arjesta en kadu.

Hyvä lista. Noilla toimii. Mokattu on molemmin puolin kohdassa 5, mutta anteeksiantoa kehin sitten.

Hyvä lista!
Tuo läheisyys varsinkin on niin tärkeää! Seksiin saattaa tulla taukoja (sairaus, stressi yms) ja silloin muu fyysinen kontakti on ehdottoman tärkeää.

Mielummin koiran, pienen kiltin sisäkoiran. Ne ovat ihmisistä riittävän riippuvaisia. Kissa on aloittajalle liian itsenäinen.

En ole aikaisemmille jaksannut vastata mutta; Älkää ottako niin kirjaimellisesti. Tottakaii parisuhde on paljon muutakin kuin vain tuon ja se ei ole kliinisen helppoa sekä siistiä.Mutta, se että löydän ihmisen joka oikeasti ajattelee samansuuntaisesti asiasta, on tavoite.

Mrbolivar kirjoitti:

En ole aikaisemmille jaksannut vastata mutta; Älkää ottako niin kirjaimellisesti. Tottakaii parisuhde on paljon muutakin kuin vain tuon ja se ei ole kliinisen helppoa sekä siistiä.Mutta, se että löydän ihmisen joka oikeasti ajattelee samansuuntaisesti asiasta, on tavoite.

Lue lisää

"parisuhde on paljon muutakin kuin vain tuon "

No minusta siinä oli jo yllinkyllin, ehkä liikaakin. Ei kannata luoda parisuhteesta turhan kimaltelevaa kuvaa. Sillä mukava ja auvoisa parisuhde-elämä on lopulta ihan normaalia arkea.

Kyllä, nykyään parisuhde on monelle enemmän jotain pintaa mikä tehdään vääristä syistä sekä väärällä asenteella. Ihmiset eivät osaa sitoutua vaan eletään kertakäyttö elämää tässäkin suhteessa.
Ihmisistä tullut myös pääosin itsekkäitä eikä osata nähdä asiaa niin että parisuhteessa on kaksi ihmistä joten asioissa pitää oikeasti myös kuulla toistakin, eikä vain lähteä kertomaan omaa näkemystään.

Joten, kyllä meitä on vielä olemassa, tälläkin vuosikymmenellä mutta vähemmän kuin menneisyydessä. ;D

Itse olen myös pitkien ja kestävien parisuhteiden kannalla ja omassa suhteessani mietin mitä vikoja teen ja mitä väärin ja yritin ymmärtää toista, asioista puhuttiin mutta ei auttanut. Siksipä tunnenkin, että en ollut sen arvoinen että toinen haluaisi pitää, vaikka rakkautta vakuuttelikin. Eipä niitä lähellä neljääkymppiä olevia ihmisiä, jotka sitoutuisivat ja pitkän suhteen haluaisivat pahemmin ole ja ne vähätkin tietty pysyvät suhteissaan.

Rakkaus.. se on huomioimista, välittämistä ja kuuntelemista. Tietysti aidosti näitä kaikkia. Rakkauden osoituksen ei tarvitse mielestäni olla mikään suuri vaan se voi olla ihan joku arkinen teko vaikka ruuan tekeminen toiselle tai vaikka pusu/halaus oikealla hetkellä. Rakkautta on myös toisen aitoa tuntemista. Yhdessä eläminen tuntuukin hyvältä ja oikealta.

Ja tuo miehesi, kumpi teistä on tuonnut asian esille että pitäisi puhua asioista riitelmättä.. veikkaisin että sinä josta mies ottanut kopin korvien väliin ja siksi toistaa sitä papukaijan tavoin. Tuon todistaa se että jos mies ei itse ota esille vaikeita asioita eikä kykene niistä juurikaan puhumaan, on se opittu & toimivaksi todettu juttu jota mukava toista kun menee hyvin.

"Itse pystyn puhumaan suoraan rakentavasti kaikesta, aviomieheni ei vain pysty vastaanottamaan totuutta, vaan joka kerta homma menee hänen puoleltaan aggressiiviseksi konfliktiksi. "

Mitäköhän tarkoitat tässä totuudella? Sanoit pysyväsi puhumaan, mutta osaatko sinäkään ottaa vastaan miehesi "totuuksia"? Kannattaisiko puhumista enemmän kysellä kumppanin kommentteja ja näkökantaa itse asiaan? Yleensäkin vuorovaikutus töksähtää pahimman kerran, jos omia näkemyksiään ja mielipiteitään esittää ainoina olemassa olevina faktoina. Pitäisi kumpaisenkin miettiä tarkasti mitä haluaa sanoa, ja miten sen voisi sanoa parhaiten päin, jotta toinen voisi myös vastaanottaa sanoman, hienotunteisesti. Ilman että täytyy vetää herne nenään. Vuorovaikutus on molemminpuolista puhumista JA kuuntelemista. Se perustuu suurelta osalta toisen tuntemiseen. Kumpaisenkin täytyy tietää mitä mieltä kumppani on asioista; asiat pitää ottaa asioina eikä kiistellä tiedostaen tai tiedostamatta siitä kumpi on "oikeassa".

"tulee sanallisia ivallisia hyökkäyksiä ja asioiden mutkistelua pikkumöksötyksineen."

Hyökkäykset johtuvat lähes aina siitä, että toisen täytyy puolustautua. Puolustautumisreaktio syntyy useinkin juuri tuosta edellä kerrotusta: toinen esittää asiansa ehdottomina totuuksina, jolloin toinen kokee jäävänsä alakynteen ja puolustautuu. Syy, miksi mies ei puhu häntä vaivaavista asioista on käänteisesti tuo sama: jos hän esittäisi oman näkökantansa, niin silloin sinä et kykenisi ottamaan sitä vastaan, jolloin mies taas pettyisi ja murjottaisi. Tämä on ongelma on aina olemassa, jos jompikumpi teistä puhuu. Mutta ongelma ei puhumisessa niinkään vaan puheen sisällössä ja sen vastaanottamisessa. Usein naiset valittavat, ettei mies puhu. Kun mies avaa suunsa, tulee riita, eikä sekään ole hyvä. On luonnollista, että mies on silloin hiljaa. Se on pienempi paha. Riita tulee vain silloin, kun vaimo puhuu (tässä tietysti voi olla myös sukupuolet päinvastoin).

Parisuhteessa ei pidä puhua läheskään kaikista mieltä vaivaavista asioista. Ei ole mielekästä rasittaa kumppania kaikilla mahdollisilla kurjilla asioilla. Parempi olisi kertoa enimmäkseen mukavista ja positiivisista asioista. parisuhteissa on pohjimmiltaan usein se ongelma, ettei puhuta myönteisistä asioista, eikä yleensäkään edes ajatella ja huomioida toista myönteisesti. Toinen on kuin roskakori huoneen nurkassa; muuten sitä ei huomata paitsi silloin, kun sinne voi heittää jotain mieltä vaivaavia asioita.

"Itse pystyn puhumaan suoraan rakentavasti kaikesta, aviomieheni ei vain pysty vastaanottamaan totuutta, vaan joka kerta homma menee hänen puoleltaan aggressiiviseksi konfliktiksi. "

Luultavasti tulet kertomaan miehellesi mitä hänen pitäisi ajatella ja sitten et muuta mielipidettäsi kun hän on eri mieltä. Kerrotkin puhuvasi jostain "totuudesta", joka on todellisuudessa hatarasti perusteltu mielipiteesi. Eihän totuuksista, kuten "2 2=4" keskustella, vaan mielipideasioista.

loiuou kirjoitti:

"Itse pystyn puhumaan suoraan rakentavasti kaikesta, aviomieheni ei vain pysty vastaanottamaan totuutta, vaan joka kerta homma menee hänen puoleltaan aggressiiviseksi konfliktiksi. "

Mitäköhän tarkoitat tässä totuudella? Sanoit pysyväsi puhumaan, mutta osaatko sinäkään ottaa vastaan miehesi "totuuksia"? Kannattaisiko puhumista enemmän kysellä kumppanin kommentteja ja näkökantaa itse asiaan? Yleensäkin vuorovaikutus töksähtää pahimman kerran, jos omia näkemyksiään ja mielipiteitään esittää ainoina olemassa olevina faktoina. Pitäisi kumpaisenkin miettiä tarkasti mitä haluaa sanoa, ja miten sen voisi sanoa parhaiten päin, jotta toinen voisi myös vastaanottaa sanoman, hienotunteisesti. Ilman että täytyy vetää herne nenään. Vuorovaikutus on molemminpuolista puhumista JA kuuntelemista. Se perustuu suurelta osalta toisen tuntemiseen. Kumpaisenkin täytyy tietää mitä mieltä kumppani on asioista; asiat pitää ottaa asioina eikä kiistellä tiedostaen tai tiedostamatta siitä kumpi on "oikeassa".

"tulee sanallisia ivallisia hyökkäyksiä ja asioiden mutkistelua pikkumöksötyksineen."

Hyökkäykset johtuvat lähes aina siitä, että toisen täytyy puolustautua. Puolustautumisreaktio syntyy useinkin juuri tuosta edellä kerrotusta: toinen esittää asiansa ehdottomina totuuksina, jolloin toinen kokee jäävänsä alakynteen ja puolustautuu. Syy, miksi mies ei puhu häntä vaivaavista asioista on käänteisesti tuo sama: jos hän esittäisi oman näkökantansa, niin silloin sinä et kykenisi ottamaan sitä vastaan, jolloin mies taas pettyisi ja murjottaisi. Tämä on ongelma on aina olemassa, jos jompikumpi teistä puhuu. Mutta ongelma ei puhumisessa niinkään vaan puheen sisällössä ja sen vastaanottamisessa. Usein naiset valittavat, ettei mies puhu. Kun mies avaa suunsa, tulee riita, eikä sekään ole hyvä. On luonnollista, että mies on silloin hiljaa. Se on pienempi paha. Riita tulee vain silloin, kun vaimo puhuu (tässä tietysti voi olla myös sukupuolet päinvastoin).

Parisuhteessa ei pidä puhua läheskään kaikista mieltä vaivaavista asioista. Ei ole mielekästä rasittaa kumppania kaikilla mahdollisilla kurjilla asioilla. Parempi olisi kertoa enimmäkseen mukavista ja positiivisista asioista. parisuhteissa on pohjimmiltaan usein se ongelma, ettei puhuta myönteisistä asioista, eikä yleensäkään edes ajatella ja huomioida toista myönteisesti. Toinen on kuin roskakori huoneen nurkassa; muuten sitä ei huomata paitsi silloin, kun sinne voi heittää jotain mieltä vaivaavia asioita.

Lue lisää

"Mitäköhän tarkoitat tässä totuudella?"

Mies loukkaa ilkeillä sanoillaan, kerron miehelle, että hänen sanansa ovat loukkaavia -> mies ei kestä kuulla totuutta, että hänen sanansa ovat loukkaavia, vaan kieltää sanoneensa, kuten sanoi, selittelee, ettei sanonut niin, tai syyttää minua sanoistaan, voi myös syyttää tyyliin "tämän päiväistä kaupan kassaa", että sanoi niin; kääntää ja vääntää tilanteen ihan toiseksi, kunhan ei vain tarvitsisi ottaa vastuuta sanoistaan, ja olla pahoillaan, että hänen sanansa loukkasivat. Totuus oli kuitenkin se, että hän käyttäytyi loukkaavasti, mutta ei kestä kuulla tätä totuutta, kun se hänelle sanotaan.

Totuus on lisäksi se, etten anna kohdella itseäni huonosti, hän ei kestä sitäkään totuutta, vaan pitäisi unohtaa vain saman tien hänen loukkauksensa ja jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Totuus on se, etten pysty hautaamaan loukkauksia ja käsittelemättömiä asioita maton alle, vaan ne on hyvä puhua selväksi ettei tulisi etääntymistä. Kaikista mieltä kaihertavista asioista on pystyttävä puhumaan kumppaninsa kanssa. Jos kumppani aiheuttaa päänvaivaa, niistä pitää kertoa hänelle, muuten hän ei voi muuttaa käytöstään, ja siis vain jatkaa suhteen tuhoamista.

Miehen hyökkäykset tulevat siitä, etten niele hänen valheitaan ja vääristelyitään ja vastuun välttelyä.

121212432432 kirjoitti:

"Itse pystyn puhumaan suoraan rakentavasti kaikesta, aviomieheni ei vain pysty vastaanottamaan totuutta, vaan joka kerta homma menee hänen puoleltaan aggressiiviseksi konfliktiksi. "

Luultavasti tulet kertomaan miehellesi mitä hänen pitäisi ajatella ja sitten et muuta mielipidettäsi kun hän on eri mieltä. Kerrotkin puhuvasi jostain "totuudesta", joka on todellisuudessa hatarasti perusteltu mielipiteesi. Eihän totuuksista, kuten "2 2=4" keskustella, vaan mielipideasioista.

Lue lisää

Totuudet ovat tunteitani, joista kerron miehelle. Eli jos mies loukkaa sanoillaan, sanon suoraan, että hänen sanansa ovat loukkaavia ja tottahan se on. Toivon keskustelua siitä, miksi näin tapahtui, ja siitä miten se jatkossa voitaisiin välttää, mutta aina menee mahdottomaksi, koska mies kieltää totuuden: kieltää sanoneensa mitään ja sanoo, että tunnen väärin. Hän siis saisi jatkaa kaltoinkohtelua ja minun pitäisi hiljaa niellä kaikki, ja olla kuin ei mitään olisi tapahtunut.

"Toivon keskustelua siitä, miksi näin tapahtui, ja siitä miten se jatkossa voitaisiin välttää, mutta aina menee mahdottomaksi, koska mies kieltää totuuden"

Kumpikaan ei ole ilmeisesti teistä kovin alistuva. Sinä haluat kieltää miehen negatiiviset tunteet ja mies sinun. Tästä seuraa, että mies vaikenee, eikä halua keskustella asiasta.

Miehet keskustelevat asioista, joista seuraa lopputuloksena johtopäätös, esim. "tehdään näin ja näin". Sinä voit puhua kaikenlaista, mutta mies ei pysty keskustelemaan samalla tavalla asiasta, koska lopputulos olisi vaan puhetta ilman johtopäätöstä. Näin mies vaikenee ja sinä jatkat mäkätystä "miksi et teet niin ja niin" ja samaan aikaan lähetät viestin "tee kuten haluan tai jätä sinut". Mies vetäytyy lisää, hermostuu ja haluaa myös loukata sinua, kierre on valmis.

loiuou kirjoitti:

"Itse pystyn puhumaan suoraan rakentavasti kaikesta, aviomieheni ei vain pysty vastaanottamaan totuutta, vaan joka kerta homma menee hänen puoleltaan aggressiiviseksi konfliktiksi. "

Mitäköhän tarkoitat tässä totuudella? Sanoit pysyväsi puhumaan, mutta osaatko sinäkään ottaa vastaan miehesi "totuuksia"? Kannattaisiko puhumista enemmän kysellä kumppanin kommentteja ja näkökantaa itse asiaan? Yleensäkin vuorovaikutus töksähtää pahimman kerran, jos omia näkemyksiään ja mielipiteitään esittää ainoina olemassa olevina faktoina. Pitäisi kumpaisenkin miettiä tarkasti mitä haluaa sanoa, ja miten sen voisi sanoa parhaiten päin, jotta toinen voisi myös vastaanottaa sanoman, hienotunteisesti. Ilman että täytyy vetää herne nenään. Vuorovaikutus on molemminpuolista puhumista JA kuuntelemista. Se perustuu suurelta osalta toisen tuntemiseen. Kumpaisenkin täytyy tietää mitä mieltä kumppani on asioista; asiat pitää ottaa asioina eikä kiistellä tiedostaen tai tiedostamatta siitä kumpi on "oikeassa".

"tulee sanallisia ivallisia hyökkäyksiä ja asioiden mutkistelua pikkumöksötyksineen."

Hyökkäykset johtuvat lähes aina siitä, että toisen täytyy puolustautua. Puolustautumisreaktio syntyy useinkin juuri tuosta edellä kerrotusta: toinen esittää asiansa ehdottomina totuuksina, jolloin toinen kokee jäävänsä alakynteen ja puolustautuu. Syy, miksi mies ei puhu häntä vaivaavista asioista on käänteisesti tuo sama: jos hän esittäisi oman näkökantansa, niin silloin sinä et kykenisi ottamaan sitä vastaan, jolloin mies taas pettyisi ja murjottaisi. Tämä on ongelma on aina olemassa, jos jompikumpi teistä puhuu. Mutta ongelma ei puhumisessa niinkään vaan puheen sisällössä ja sen vastaanottamisessa. Usein naiset valittavat, ettei mies puhu. Kun mies avaa suunsa, tulee riita, eikä sekään ole hyvä. On luonnollista, että mies on silloin hiljaa. Se on pienempi paha. Riita tulee vain silloin, kun vaimo puhuu (tässä tietysti voi olla myös sukupuolet päinvastoin).

Parisuhteessa ei pidä puhua läheskään kaikista mieltä vaivaavista asioista. Ei ole mielekästä rasittaa kumppania kaikilla mahdollisilla kurjilla asioilla. Parempi olisi kertoa enimmäkseen mukavista ja positiivisista asioista. parisuhteissa on pohjimmiltaan usein se ongelma, ettei puhuta myönteisistä asioista, eikä yleensäkään edes ajatella ja huomioida toista myönteisesti. Toinen on kuin roskakori huoneen nurkassa; muuten sitä ei huomata paitsi silloin, kun sinne voi heittää jotain mieltä vaivaavia asioita.

Lue lisää

" Parisuhteessa ei pidä puhua läheskään kaikista mieltä vaivaavista asioista. Ei ole mielekästä rasittaa kumppania kaikilla mahdollisilla kurjilla asioilla. Parempi olisi kertoa enimmäkseen mukavista ja positiivisista asioista. parisuhteissa on pohjimmiltaan usein se ongelma, ettei puhuta myönteisistä asioista, eikä yleensäkään edes ajatella ja huomioida toista myönteisesti. Toinen on kuin roskakori huoneen nurkassa; muuten sitä ei huomata paitsi silloin, kun sinne voi heittää jotain mieltä vaivaavia asioita. "

Niin, siis nythän on kyse siitä mitenkä asian kantaa ja puhuu siitä. Se että heitäytyy ressukka pikku tytöksi tai - pojaksi, on väärin.
Mutta, jos osaa keskustella asiasta ilman suurta draamaa ja asioista jauhamista, pitää suurimasta osasta pystyä puhumaan toisen kanssa.
Tietysti totta että niistä hyvistäkin asioista pitää puhua eikä esim. työpaikka saa tulla kotia siten että mistään muusta ei sitten puhuttakaan.

rajavastassa kirjoitti:

"Mitäköhän tarkoitat tässä totuudella?"

Mies loukkaa ilkeillä sanoillaan, kerron miehelle, että hänen sanansa ovat loukkaavia -> mies ei kestä kuulla totuutta, että hänen sanansa ovat loukkaavia, vaan kieltää sanoneensa, kuten sanoi, selittelee, ettei sanonut niin, tai syyttää minua sanoistaan, voi myös syyttää tyyliin "tämän päiväistä kaupan kassaa", että sanoi niin; kääntää ja vääntää tilanteen ihan toiseksi, kunhan ei vain tarvitsisi ottaa vastuuta sanoistaan, ja olla pahoillaan, että hänen sanansa loukkasivat. Totuus oli kuitenkin se, että hän käyttäytyi loukkaavasti, mutta ei kestä kuulla tätä totuutta, kun se hänelle sanotaan.

Totuus on lisäksi se, etten anna kohdella itseäni huonosti, hän ei kestä sitäkään totuutta, vaan pitäisi unohtaa vain saman tien hänen loukkauksensa ja jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Totuus on se, etten pysty hautaamaan loukkauksia ja käsittelemättömiä asioita maton alle, vaan ne on hyvä puhua selväksi ettei tulisi etääntymistä. Kaikista mieltä kaihertavista asioista on pystyttävä puhumaan kumppaninsa kanssa. Jos kumppani aiheuttaa päänvaivaa, niistä pitää kertoa hänelle, muuten hän ei voi muuttaa käytöstään, ja siis vain jatkaa suhteen tuhoamista.

Miehen hyökkäykset tulevat siitä, etten niele hänen valheitaan ja vääristelyitään ja vastuun välttelyä.

Lue lisää

"Kuinka kohdata emotionaalinen kieltäminen

Olipa emotionaalista kieltämistä harjoittava sitten kumpi tahansa suhteen osapuolista, se aiheuttaa suhteen heikkenemistä. Kuinka voimme pysäyttää tähän turhauttavaan yleiseen puolustusmekanismiin turvautumisen?

Muista nämä asiat:

Ymmärrä se ensinnäkin, että kieltäminen on puolustusmekanismi. Sen tarkoitus on suojata meitä mutta pitkällä aikavälillä se on vahingoittava.

Jos kumppanisi on se, joka sitä käyttää, osoita hänelle, ettei totuuden kieltäminen saa asioita katoamaan tai muuta maagisesti niitä paremmaksi. Pidä kuitenkin mielessä se, että kumppanillesi ei tule olemaan helppoa myöntää sitä, että hän ensinkään on turvautunut puolustusmekanismiin. Kohtaat paljon vastustusta.

Sinun täytyy kääntää tämä yhteenotto eduksesi. Kun kohtaat kieltämistä, tarjoa vastineeksi todisteita. Etkö näe, että kun toimit tuolla tavoin, satutat minua? Tiedätkö, että tällä tavoin toimiminen työntää minut pois luotasi? Jokaisella teolla on seuraus ja vielä ennemmin parisuhteessa, jossa on tarve saavuttaa voiman ja emotionaalisen panostuksen tasapaino. Jos yksi panostaa enemmän parisuhteeseen kuin toinen, tai yksi aina häviää, suhde rappeutuu päivä päivältä.

Jotta voimme tulla toimeen emotionaalisen kieltämisen kanssa, meidän täytyy käydä läpi sama prosessi kuin menetysten kanssa. Ensin tulee sokkivaihe, sitten reaktiovaihe eli viha, ja sitten käsittelyvaihe. Mutta pikku hiljaa näemme todellisuuden ja voimme kohdata sen vahvoina ja rohkeina, hyväksymme tapahtuneen."

tulou kirjoitti:

"Kuinka kohdata emotionaalinen kieltäminen

Olipa emotionaalista kieltämistä harjoittava sitten kumpi tahansa suhteen osapuolista, se aiheuttaa suhteen heikkenemistä. Kuinka voimme pysäyttää tähän turhauttavaan yleiseen puolustusmekanismiin turvautumisen?

Muista nämä asiat:

Ymmärrä se ensinnäkin, että kieltäminen on puolustusmekanismi. Sen tarkoitus on suojata meitä mutta pitkällä aikavälillä se on vahingoittava.

Jos kumppanisi on se, joka sitä käyttää, osoita hänelle, ettei totuuden kieltäminen saa asioita katoamaan tai muuta maagisesti niitä paremmaksi. Pidä kuitenkin mielessä se, että kumppanillesi ei tule olemaan helppoa myöntää sitä, että hän ensinkään on turvautunut puolustusmekanismiin. Kohtaat paljon vastustusta.

Sinun täytyy kääntää tämä yhteenotto eduksesi. Kun kohtaat kieltämistä, tarjoa vastineeksi todisteita. Etkö näe, että kun toimit tuolla tavoin, satutat minua? Tiedätkö, että tällä tavoin toimiminen työntää minut pois luotasi? Jokaisella teolla on seuraus ja vielä ennemmin parisuhteessa, jossa on tarve saavuttaa voiman ja emotionaalisen panostuksen tasapaino. Jos yksi panostaa enemmän parisuhteeseen kuin toinen, tai yksi aina häviää, suhde rappeutuu päivä päivältä.

Jotta voimme tulla toimeen emotionaalisen kieltämisen kanssa, meidän täytyy käydä läpi sama prosessi kuin menetysten kanssa. Ensin tulee sokkivaihe, sitten reaktiovaihe eli viha, ja sitten käsittelyvaihe. Mutta pikku hiljaa näemme todellisuuden ja voimme kohdata sen vahvoina ja rohkeina, hyväksymme tapahtuneen."

Lue lisää

Juuri tuota kaikkea olen tehnyt, mies näennäisesti myöntää lopulta usean päivän vääntämisen ja kääntämisen jälkeen tehneensä väärin, mutta tämän olen todennut olevan näennäistä, hän ei aidosti syvemmällä tietoisuuden tasolla ymmärrä tehneensä toista kohtaan väärin. Pyytelee anteeksi, mutta ei tiedä mitä pyytää anteeksi. On vain oppinut mantran, jolla luulee pääsevänsä vastuun kannosta.

Ei tuo mies tuosta muuksi muutu, vaikka itse on kuulemma motivoitunut muuttumaan. Sanoo yrittävänsä ja on omien sanojensa mukaan muuttunut, mutta itse en näe edistystä laisinkaan. En enää odottele lupauksia muutoksesta, antaa miehen nyt sitten tuhota tätä suhdetta tyylillään, kunnes lopulta työntää minut lopullisesti pois luotaan. Olen hyväksynyt hänet tuollaisenaan, mutta tuollaisena hän rikkoo tämän aviosuhteen, koska en ota vastaan väärinkohtelua ja vastuutonta käytöstä.

432432432 kirjoitti:

"Toivon keskustelua siitä, miksi näin tapahtui, ja siitä miten se jatkossa voitaisiin välttää, mutta aina menee mahdottomaksi, koska mies kieltää totuuden"

Kumpikaan ei ole ilmeisesti teistä kovin alistuva. Sinä haluat kieltää miehen negatiiviset tunteet ja mies sinun. Tästä seuraa, että mies vaikenee, eikä halua keskustella asiasta.

Miehet keskustelevat asioista, joista seuraa lopputuloksena johtopäätös, esim. "tehdään näin ja näin". Sinä voit puhua kaikenlaista, mutta mies ei pysty keskustelemaan samalla tavalla asiasta, koska lopputulos olisi vaan puhetta ilman johtopäätöstä. Näin mies vaikenee ja sinä jatkat mäkätystä "miksi et teet niin ja niin" ja samaan aikaan lähetät viestin "tee kuten haluan tai jätä sinut". Mies vetäytyy lisää, hermostuu ja haluaa myös loukata sinua, kierre on valmis.

Lue lisää

Hmm, mitenköhän tulkitsit, että kieltäisin miehen negatiiviset tunteet?! Kaikille tunteille on sijansa, mutta tunteiden ilmaisut eivät saa loukata ketään. Mies kuumetessaan loukkaa, eipä ole kovin rakentavaa tunteiden ilmaisua. Juuri hiljattain taas tuli asioiden selvittelyä, jonka yhteydessä jälleen kerran muistutin, että jos ottaa päähän, niin sanoo sen suoraan, eikä ala solvaamaan toista.

Keskustelumme eivät ole minun mäkätystä ja määräilyä, kerron vain avoimesti miltä miehen käytös tuntuu. Hän on suoraan kysynyt, miten toivoisin hänen käyttäytyvän toisin, koska hän ei tiedä muuta tapaa toimia. Olen antanut suoria ohjeita hänen pyynnöstään, mutta eipä ole siltikään muuttanut käytöstään.

Antaa olla mikä on, siinähän hajottaa tämän aviosuhteen tyylillään. En enää hakkaa päätä seinään hänen kanssaan, keskitän energiat kivempiin juttuihin.

Entäs jos toinen ei ole kiinnostunut puhumaan niistä hankalista asioista, yksinuhelu on huono harrastus eikä yleensä tuota mitään.

Oli kyse _hyvästä parisuhteesta_. Sellasessa suhteessa se keskustelukin onnaa.
Sä puhut jostain aivan muusta.

" Toivot, että neidillä olisi kyky selvittää erimielisyydet puhumalla, mutta itseltäsi et tätä toivo. Aika paljastavaa, mihin olet menossa ihanneparisuhteessasi. "

Aha, no kerropa toki..;D

Ps. kannattaa lukea koko teksti ettei tee itsestään ihan naurun alaista. ;)

MrBolivar kirjoitti:

" Toivot, että neidillä olisi kyky selvittää erimielisyydet puhumalla, mutta itseltäsi et tätä toivo. Aika paljastavaa, mihin olet menossa ihanneparisuhteessasi. "

Aha, no kerropa toki..;D

Ps. kannattaa lukea koko teksti ettei tee itsestään ihan naurun alaista. ;)

Lue lisää

>>Ps. kannattaa lukea koko teksti ettei tee itsestään ihan naurun alaista. ;)

Pilkkasi osui nyt omaan nilkkaasi!

Vaikka oletkin kirjoittanut: "Molemmat kykenevät myös puhumaan asioista suoraan ja rehellisesti." et ymmärtänyt, että toivomuksesi leidillesi paljasti sinut tässä asiassa. Joudut siksi täydellisen naurun alaiseksi viimeisellä kommentillasi.

Kannattaa miettiä, miksi?

kiimaiset kirjoitti:

>>Ps. kannattaa lukea koko teksti ettei tee itsestään ihan naurun alaista. ;)

Pilkkasi osui nyt omaan nilkkaasi!

Vaikka oletkin kirjoittanut: "Molemmat kykenevät myös puhumaan asioista suoraan ja rehellisesti." et ymmärtänyt, että toivomuksesi leidillesi paljasti sinut tässä asiassa. Joudut siksi täydellisen naurun alaiseksi viimeisellä kommentillasi.

Kannattaa miettiä, miksi?

Lue lisää

Kai se pitää vääntää ratakiskosta tämä asia;

Aluperin olen kirjoittanut kokonaisuudessaan..

" Asioita joihin en usko hyvässä parisuhteessa ovat riitely, kinailu, sanailu, mökköttäminen yms. vaan asioista keskustelemiseen ja puhumiseen. Sitä varten toivonkin että neidiltäni löytyisi kyky selvittää mahdolliset erimielisyydet puhumalla. Riitely kun on mielestäni äärinmäinen keino jota tulisi välttää. Asioista kun on aina kuitenkin lopulta sovittava. "

ELI tottakaii itse haluan myös puhua asiat selviksi koska vihaan riitelyä, kinailua, sanailua, mököttämistä yms. pentumaista touhua.

Joten, älä irottele irtolauseita kokonaisuudesta, sitä tuolla tarkoitin.

MrBolivar kirjoitti:

Kai se pitää vääntää ratakiskosta tämä asia;

Aluperin olen kirjoittanut kokonaisuudessaan..

" Asioita joihin en usko hyvässä parisuhteessa ovat riitely, kinailu, sanailu, mökköttäminen yms. vaan asioista keskustelemiseen ja puhumiseen. Sitä varten toivonkin että neidiltäni löytyisi kyky selvittää mahdolliset erimielisyydet puhumalla. Riitely kun on mielestäni äärinmäinen keino jota tulisi välttää. Asioista kun on aina kuitenkin lopulta sovittava. "

ELI tottakaii itse haluan myös puhua asiat selviksi koska vihaan riitelyä, kinailua, sanailua, mököttämistä yms. pentumaista touhua.

Joten, älä irottele irtolauseita kokonaisuudesta, sitä tuolla tarkoitin.

Lue lisää

Josses!! Oletko tyhmä vai?

En ole puhunut sinun HALUSTASI puhua asiat selviksi.

Viittasin sanoihisi: ...että neidillä olisi kyky selvittää erimielisyydet puhumalla. Siis KYKY selvittää asiat. Tätä kykyä toivot vain neidilta, mutta et itseltäsi. Mitäköhän se kertoo sinusta? Mieti!!!!!!!!

kiimaiset kirjoitti:

Josses!! Oletko tyhmä vai?

En ole puhunut sinun HALUSTASI puhua asiat selviksi.

Viittasin sanoihisi: ...että neidillä olisi kyky selvittää erimielisyydet puhumalla. Siis KYKY selvittää asiat. Tätä kykyä toivot vain neidilta, mutta et itseltäsi. Mitäköhän se kertoo sinusta? Mieti!!!!!!!!

Lue lisää

Voi hyvä jumala! Pitääkö kaikki kirjoittaa auki, oikeasti ?!

Totta hemetissä tuo kaikki mitä kirjoitan pitää myös sisällään sen että itsekkin olen kyvykäs selvittämään asiat puhumalla.

Taitaa puuttua pari muumia laaksostasi ja intiaanitkin tippuneet veneestä.

MrBolivar kirjoitti:

Voi hyvä jumala! Pitääkö kaikki kirjoittaa auki, oikeasti ?!

Totta hemetissä tuo kaikki mitä kirjoitan pitää myös sisällään sen että itsekkin olen kyvykäs selvittämään asiat puhumalla.

Taitaa puuttua pari muumia laaksostasi ja intiaanitkin tippuneet veneestä.

Lue lisää

Terveiset sille jumalalle minunkin puolestani.

Et sitten millään ymmärrä pointtiani, joten ehkäpä annan olla enemmälti tästä aiheesta. Muumien osalta veikkaan, että sulta ne on jäänyt veneestä jo aikoja sitten, mutta ei se mitään, aina voit kehittyä, jos vielä haluat. :D

Niin, Suoli24, mitä muuta täällä voi odottaa kuin sivaluksia..

Toisekseen, tuosta aloituksesta tehdään aikamoista ylitulkintaa että kaikki todella tapahtuu 110% noin oikeassa elämässä. Ei se tapahdu MUTTA vahvasti tuon suuntaista sen tulee olla.

Itse en taas osaa asettua sille "eläimen tasolle " - joita suurin osa ihmisistä on - ja etsiä vain naarasta, jonka kanssa perustaa perhe joka perustuu pinnallisille arvoille, ilman sen suurempaa henkisiä arvoja.
Lopulta tälläisten parisuhteiden huippu hetket kun tuppaavat olemaan riitelyä, pentumaista asennetta, toisen kuuntelemattomuutta ja itsepäistä ymmärtämyyttä.
Tästä sitten seuraa parisuhteesta irtiottoja erossa eukostaan Thaimaan maksullisissa tai vedetään joka lauantai pää täyteen, uskoen että tätä se elämä on , päivitellen että kyllä tämä on rankkaa.

Jokainen kun voi valita elämänsä, ajattelutapansa ja ihmiset ympärilleen kuten haluaa. Se määrittelee hyvin pitkälle minkälainen elämästäsi tulee.

Olen kanssasi samaa mieltä, että ns. nopean mielihyvän tavoittelijat muodostavat harvemmin pitkiä suhteita. Ainakin ne ovat epästabiilimpia, tämä lienee melko itsestään selvää.

Tämä "henkinen yhteys" on vaan aika heikosti mitattava ominaisuus ellei se voida määritellä ekvivalentisti asioiden kuten koulutus, tulotaso, vanhempien tausta, asuinpaikka, ikä, aiemmat suhteet, työ yms. syntyvän kombinaation kautta.

322322323 kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä, että ns. nopean mielihyvän tavoittelijat muodostavat harvemmin pitkiä suhteita. Ainakin ne ovat epästabiilimpia, tämä lienee melko itsestään selvää.

Tämä "henkinen yhteys" on vaan aika heikosti mitattava ominaisuus ellei se voida määritellä ekvivalentisti asioiden kuten koulutus, tulotaso, vanhempien tausta, asuinpaikka, ikä, aiemmat suhteet, työ yms. syntyvän kombinaation kautta.

Lue lisää

Minusta on turha haukkua toisia "epästabiileiksi" ja "nopean mielihyvän tavoittelijoiksi" vain sillä perusteella, ettei heillä ole ollut pitkiä parisuhteita. Parisuhteen laatua kun ei voi mitata suhteen pituudella. Ja ainoa ihminen joka voi kommentoida omista parisuhteistaan on ihminen itse. Mitata ei voi mitenkään, ellei parisuhteilija itse tee sitä.

Parisuhteeseen vaikuttaa ennen kaikkea parin molemman osapuoliskon persoonallisuus, historia, sosiaalinen ympäristö jne. Pelkästään sillä onko puolisot ekstro-vai introvertteja (vai ambivertteja) on suuri merkitys suhteen onnistumisen kannalta. Miten he osaavat huomioida toisen mahdollisesti hyvinkin erilaiset ajatukset, tarpeet, näkemykset, mieltymykset jne.

Ulospäinsuuntautuneet ekstrovertit eivät jää kovin moneksi vuodeksi pohtimaan mitään, ei myöskään mahdollista avioeroa. Introvertit sen sijaan voivat miettiä maailman tappiin asti asioita, esim. mahdollista avioeroa ja saavat lopulta erottua vuosien päästä. Ihan tolkutonta lähteä arvostelemaan toisten erilaisia luonteenomaista käyttäytymistä.

"Minusta on turha haukkua toisia "epästabiileiksi" ja "nopean mielihyvän tavoittelijoiksi" vain sillä perusteella, ettei heillä ole ollut pitkiä parisuhteita"

Kyseessähän on vain huomio, että epästabiileilla henkilöillä on harvemmin pitkiä suhteita kuin stabiililla. Elämä on kuitenkin pitkälti sattumaa ja kaikki ei ole näin yksioikoista.

Parisuhdeonni on tietysti suurta jos jaksaa vaihtaa partneria koko ajan jahdaten alun ihastumisen ja rakastumisentunnetta. Harvalla on resursseja/jaksamista/kiinnostusta tähän.

Introvertti tapaa hitaammin uusia ihmisiä, mutta saattaa yhtä hyvin menneessä märehtimisen sijaan miettiä missä on onnistunut ja epäonnistunut ekstrovertin päättömän suhaamisen sijaan ja näin onnistua paremmin seuraavassa suhteessa. Introverttien suhteet ovat yleensä pidempiä, ekstroverteilla lyhempiä ja niitä on enemmän.

322322323 kirjoitti:

"Minusta on turha haukkua toisia "epästabiileiksi" ja "nopean mielihyvän tavoittelijoiksi" vain sillä perusteella, ettei heillä ole ollut pitkiä parisuhteita"

Kyseessähän on vain huomio, että epästabiileilla henkilöillä on harvemmin pitkiä suhteita kuin stabiililla. Elämä on kuitenkin pitkälti sattumaa ja kaikki ei ole näin yksioikoista.

Parisuhdeonni on tietysti suurta jos jaksaa vaihtaa partneria koko ajan jahdaten alun ihastumisen ja rakastumisentunnetta. Harvalla on resursseja/jaksamista/kiinnostusta tähän.

Introvertti tapaa hitaammin uusia ihmisiä, mutta saattaa yhtä hyvin menneessä märehtimisen sijaan miettiä missä on onnistunut ja epäonnistunut ekstrovertin päättömän suhaamisen sijaan ja näin onnistua paremmin seuraavassa suhteessa. Introverttien suhteet ovat yleensä pidempiä, ekstroverteilla lyhempiä ja niitä on enemmän.

Lue lisää

Tajuatkos että tuossa on kyse ihmisten erilaisuudesta?Ei mistään paremmuudesta.Ekstrovertit ja introvertit ovat yhtä arvokkaita,samanarvoisia siis.

Joku tykkää äidstä ja toinen tyttärestä, näinhän se on.