http://www.msn.com/fi-fi/lifestyle/ihmissuhteet/rahankäyttö-on-yksi-yleisimmistä-parisuhteen-ongelmista-mutta-miksi/ar-AAjiGpx?li=BBr5A5c&ocid=iehp
Nimittäin sitä, miten suuri rooli rahaan on parisuhteessa ja enne muuta asialla, miten kumpikin suhtautuu rahaan ja sen käyttöön.
Miten kumppanit ovat selvillä kokonaistilanteesta.
Kannattaisi tutustua.
Ymmärrän hyvin, että uusperheissä on erillään ainakin lasten elatukseen kuuluvat rahat ja niitä ei käytetä muhin tarkoituksiin ja kyllä on syytä pitää erillään myös omaisuus, sillä sehän on saatu avioeron osituksessa ja se ei saisi olla uuden kumppanin käytettävissä, toki siitä voidaan oma osuus laittaa siihen uuden perheen hankintoihin, mutta niin että hankinnat ovat myös puoliksi kummankin nimissä ja kuitithan kannattaa säilyttää niin kauan kuin tuo uusperhe on olemassa. On aika tyhjillä jos ei ole mitään millä todistaa maksaneensa oman osuutensa.
Onhan tätä tutkittu
26
68
Vastaukset
- oijoijeioe
Minä en ymmärrä, että miksi uusperheen raha-asioiden pitäisi olla erilaiset kuin ydinperheen? Ja mitä tekemistä on vaikkapa jollain eron osituksella tämän asian kanssa? Esimerkiksi itse hävisin osituksessa, eli minulle jäi vähemmän omaisuutta, kuin mitä minulla oli ennen ex-liittoa. Ei minun rahani siis pätkääkään ole esimerkiksi exän rahoja. Ja vaikka olisin jäänyt "voitolle", niin kyllä ne eron jälkeen on ihan henkilökohtaista omaisuutta.
Ja mitä merkitystä perimän kanssa on sillä, että kuka haluaa elättää taloudellisesti ketäkin? Kyllä minä ainakin haluan elää perheessä, jossa yhteisesti elätetään koko perhettä. Riippumatta siitä, kuka on siittänyt tai synnyttänyt kenetkin.
Perintöjä varten meillä on testamentti. Lapsille jää omaisuus vasta sitten kun molemmat kuolee, ja silloin se minun ja puolison omaisuus menee tasaisesti kaikille lapsille, riippumatta siitä, kuka on kenenkin biologialtaan.
Ja jos jostain syystä ero tulisi, niin samalla tavalla homma hoituisi kuin ihan ydinperheenkin erossa. Testamentti meillä jää kuitenkin lapsille voimaan, jos eroamme kun lapset ovat yli 18v. Tällä hetkellä ovat 13, 11 ja 10. Meidän suhteemme alkoi, kun lapset olivat 1,2 ja 4, joten onhan tässä jo kohta kymmenen vuotta eletty.
Mitä saataviin tai maksettaviin elareihin tulee, niin varmasti on elareiden verran mennyt lasten elatukseen.=D Eipä ole tarvinnut ajatella, että "elareita saisi käyttää vain lasten elatukseen". Niin... Meinaatko että niistä jää muuhunkin? Ei ainakaan meillä jää. Mitään erittelyä en koe tarpeelliseksi tehdä, ja sujuvasti samalta tililtä kaikki menot ja tulot hoituu.
Rahasta ei ole riidelty. En itseasiassa muista yhtäkään kertaa. Joskus ollaan käyty arvokeskustelua siitä, että mikä isompi hankinta tehdään. Esimerkiksi itse olen vedonnut sisustuksen puolesta ja mies on halunnut panostaa autotalliin.;) Mutta aina ollaan hyvässä sovussa ratkaistu. Tiedetään mikä on kummallekin tärkeää.
Tuntuisi absurdilta, jos joku eläisi perheessä kuin kämppikset. Kyllähän esimerkiksi pikkulasten tarhamaksuihinkin vaikuttaa samassa taloudessa asuvan isä- tai äitipuolen tulot. Miten sen maksaminen sitten voisi olla vain toisen vastuulla? Jos tuloerot olisivat isot, niin eihän se olisi edes mahdollista. Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa lähivanhempi olisi opiskelija 270e opintuella ja puoliso kävisi töissä, palkka 4000e/kk. Lähivanhemman lapsen tarhamaksu olisi puolison tulojen takia 290e/kk. Kuka sen maksaisi? Jos meinaat että se etä, niin mitä jos ei maksa? Tai mitä jos hänkin olisi opiskelija? Kyllä perheessä kannetaan taloudellinen vastuu yhdessä. Samalla tavalla jos vaikka lapseton nainen ryhtyy perhettä perustamaan miehen kanssa, jolla on lapsia, niin naisen täytyy ymmärtää, jos lapsista tulee kuluja myös naiselle. Se on valittu rooli, olla äitipuoli.
Kenelläkään ei ole mitään pakkoa uusperhettä perustaa, joten jos ei ole valmis elämään kuten oikeassa perheessä, niin kannattaa jättää väliin. Itse olen hyvin onnellinen, ja hyvin on sujunut.- NiinSamaaMieltä
Tosi hyvä kirjoitus!
Minulla oli 2 pientä lasta kun muutin yhteen lapsettoman miehen kanssa. Tuloni olivat tuolloin pienemmät kuin mieheni tulot, mutta rahamme olivat varsin pian yhteisiä.
Nykyään tuloni ovat isommat kuin miehellä, mutta se ei ole meille mikään ongelma ja jatkamme samaa, hyväksi havaittua systeemiä. Rahasta ei ole meilläkään ikinä riidelty!
Silloin kun menimme yhteen niin kummallakaan ei ollut mitään mainittavaa omaisuutta, mutta rakkautta riitti! Paljon enemmän kuin aiemmissa suhteissamme, joten kyllä meillä ainakin oli jo silloin oikeaa perhe-elämää & rakkautta (tiedoksi nimimerkille "jkuio").
Tiedän kyllä olevani onnekas kun olen saanut upean miehen, joka puhuu ja pussaa, sekä ihanan perheen.
Nykyään olemmekin "ydinperhe" ja enpä ole kyllä mitään ihmeempää eroa huomannut siihen aikaan kun olimme "uusioperhe"... - hgfhfg
Juuri näin, hyvä kirjoitus.
Ja olen myös nähnyt miten parikymppinen tuhlaa saamansa perinnön, pienen tai suuremman tuosta noin vaan. Toinen parikymppinen ei tee näin. Tämä sama pätee myös vanhempien kanssa. Joku käyttää kaiken, toinen säästää. Yleensä jotain siltä väliltä; käytetään osa, säästöön myös. Ja omilla rahoilla saa jokainen tehdä ihan mitä tykkää.
- jkuio
Ei uusperhe mikään oikea perhe ole, se on hirvittävä sekamelska erilaisia asioita, jossa toinen yrittää hyötyä toisen osituksissa saamista varoista sotkemalla asiat yhteen.
Ja sitten toinen kuvittelee tämän olevan oikeaa perhe-elämää ja rakkautta.
Useinhan osa niistä ositetuista varoista on sen ex:n ansaitsemaa tai jopa hänen saatuja perintöjään, niitäkö olette jakamassa tuolle uusikolle ja jälkeläisilleen. rehellisyyden ja oikeuden mukaan niiden pitäisi mennä hänen lapsiensa hyväksi.
Minusta näissä eroissa monesti tapahtuu oikein räikeitä väärinkäytöksiä juuri näitä omia lapsiakin kohtaan.- Edellinen
Ahaa, eli olitkin mieleltäsi järkkynyt tapaus...
Kuten sanoin, itse eron osituksessa aikoinaan hävisin, joten mitään exän omaisuutta mulla ei ole. Ja puolisoni ei ole ollut naimisissa, ei edes avoliitossa, vaan lapsi syntyi erikseen asuessa seurustellessa. Mitään exän omaisuutta ei siis ole hänelläkään.
Lapsia kohtelemme kaikin puolin tasapuolisesti. Kaiken meidän omaisuutemme jätämme meidän perheemme lapsille. - hgfhfg
Sekoilu jatkuu näemmä.
Lähes kaikki uusperheet, jotka tunnen (ja voit luottaa siihen, että tunnen niitä kovin paljon), ovat tehneet avioehdon. Kaikkia perheen lapsia kohdellaan yhtäläisesti. Myös "puolivanhempi" ostaa ihan omista rahoistaan puolisonsa lapsille tavaroita/palveluja ym.
- hgfhfg
"kyllä on syytä pitää erillään myös omaisuus, sillä sehän on saatu avioeron osituksessa ja se ei saisi olla uuden kumppanin käytettävissä"
"Saatu"? Siis? Mitä ihmettä sekoilet? Osituksessa tasataan avioliiton aikainen omaisuus. Toinen maksaa tasinkoa toiselle, tai jos omaisuutta on yhtä paljon, se vain jaetaan > mutta joka tapauksessa yleensä, ellei avioehtoa ole: sulle sun puolikas, mulle mun puolikas. Uusperheessä kumpainenkin voi tehdä rahoillaan, tuloillaan ja omaisuudellaan juuri niin kuin sovitaan. Ei sen kummempaa. - 7268
Helppoa kuin heinän teko. Olemme vaimoni kanssa molemmat lähtöisin köyhistä työläiskodeista. Tottuneet elämään niukkuudessa ja kurjuudessa sekä oppineet, että raha on tiukassa ja itse ansaittava.
Kumpikaan ei ole saanut varsinaista perintöä.
Tuota taustaa vasten on ymmärrettävää, että suhtautumisemme rahan käyttöön on samanlainen.
Meille muotoutui jo varhain sopimattakin selkeä työnjako. Vaimoa ei kiinnosta tippaakaan perheemme tulonmuodostus mutta kulurakennetta hän seuraa.
Minun ei tarvitse pähkäillä kuluja. Riittää kun yksi hoitaa sen puolen. Olen yrittänyt pitää huolen puutteen torjunnasta.
Suurimmat sanomisen aiheet ovat koskeneet tapaani pudotella sukkani eteisen lattialle ja kotona ollessa kiveksieni pöyhiminen. Sen suhteen vaimoni on heittänyt pyyhkeen kehään. Vain ilmehtii. - jkuio
Hataralla on uusperheiden tiedot asioista. Kannattaisi tutustua perhe-oikeuteen.
Sitä voi sanoa, että lapset on tasa-arvoisia, mutta kun sitten tulee joku suuri jysäys eteen , ero tai kuolema, silloin lapset ovat lain mukaisessa järjestyksessä ja sehän ei ole sitten sitä mitä uskotte ja luulette.
Uusperheen puolisoiden liitto ei anna lapsille tasa-arvoisuutta, siis niille edellisten liitojen lapsille.- Gillnbvcg
Yksi sana: testamentti. Ei ollut ongelmaa.
- iupooituo
Avioehto, testamentti. Mitä ongelmaa?
Mitä tarkoitat lasten tasa-arvoisuudella ja epätasa-arvolla? Totta puhuen, jos vanhempani ovat x ja y, sisarpuoleni vanhemmat x ja z, niin tokihan perimme yhteisesti vain x-vanhempamme. Se ei kuitenkaan ole epätasa-arvoa. - kutkut
jkuio
Huomautan tähän väliin, ettei vanhempien avioerossa peri kukaan yhtään mitään. Erossa jaetaan vanhempien omaisuus vanhempien kesken. Vanhempien omaisuus kuuluu vanhemmille ihan heidän kuolemaansa asti. Vasta kuoleman jälkeen sitten lapset perivät, JOS on jotain perittävää.
Taidat olla ahnetta ihmistyyppiä? Olen vähän samaa mieltä kuin professori Urpo Kangas.
"Varallisuuden kerääminen ja siirtäminen sukupolvelta toiselle ei ole lainkaan viisasta, jos samalla joutuu itse tinkimään elämänlaadustaan."
" Perintö voi jopa hankaloittaa rintaperillisten asemaa. Monesti joudutaan ottamaan lainaa perintöveron maksamiseksi. Parhaimmillaankin perintö helpottaa seuraavan sukupolven elämää varsin myöhäisessä vaiheessa. Rintaperilliset ovat vanhempiensa kuollessa usein jo yli 60-vuotiaita. Jos rahaa tulee tuutin täydeltä, elämä toki helpottuu, mutta liian varhain saatu jättiperintö saattaa aiheuttaa sen, ettei perijä ole kiinnostunut itse hankkimaan elantoaan." - Halloolasku
iupooituo kirjoitti:
Avioehto, testamentti. Mitä ongelmaa?
Mitä tarkoitat lasten tasa-arvoisuudella ja epätasa-arvolla? Totta puhuen, jos vanhempani ovat x ja y, sisarpuoleni vanhemmat x ja z, niin tokihan perimme yhteisesti vain x-vanhempamme. Se ei kuitenkaan ole epätasa-arvoa.Meillä lapsilla on eri vanhempia. Parisuhteessa on elänyt 16 vuotta a ja b. Yhden lapsen vanhemmat ovat a ja c, yhden a ja d ja yhden b ja e. Yhteisiä biologisia lapsia ei siis ole.
Testamentti määrää, että kaikki kolme lasta perivät a:n ja b:n samalla tavalla. Vaikka siis ei olisi biologinen lapsi.
Lisäksi jokainen lapsista perii oman toisen vanhempansa oman osuutensa verran. Se meidän perheen ulkopuolinen perintö ei kuulu meidän perheen tasapuoliseen kohteluun, ei liity siihen. Jokainen lapsista jokainen myös luo oman työuransa ja kerää itse omaisuutensa, ja ovat siitä itse vastuussa. Se että lapset elämän varrella kerryttävät eri määrän omaisuutta ei haittaa. Mutta meidän perheen vanhemmilta he saavat kukin aina saman verran.
On myös todennäköistä, että lapset saattaa olla 60v kieppeillä, kun meiltä perintöä jää. Jospa eivät eläisi elämäänsä perintöä odotellen.;)
Minusta tuntuisi väärältä, jos emme testamenttia olis tehnyt. Aina on yhdessä lapsia kasvatettu, asuntolainaa maksettu ja yhteistä yritystäkin pyöritetty. Kyllä kaikki lapset ovat yhtä rakkaitakin. - 7idtitg
Halloolasku kirjoitti:
Meillä lapsilla on eri vanhempia. Parisuhteessa on elänyt 16 vuotta a ja b. Yhden lapsen vanhemmat ovat a ja c, yhden a ja d ja yhden b ja e. Yhteisiä biologisia lapsia ei siis ole.
Testamentti määrää, että kaikki kolme lasta perivät a:n ja b:n samalla tavalla. Vaikka siis ei olisi biologinen lapsi.
Lisäksi jokainen lapsista perii oman toisen vanhempansa oman osuutensa verran. Se meidän perheen ulkopuolinen perintö ei kuulu meidän perheen tasapuoliseen kohteluun, ei liity siihen. Jokainen lapsista jokainen myös luo oman työuransa ja kerää itse omaisuutensa, ja ovat siitä itse vastuussa. Se että lapset elämän varrella kerryttävät eri määrän omaisuutta ei haittaa. Mutta meidän perheen vanhemmilta he saavat kukin aina saman verran.
On myös todennäköistä, että lapset saattaa olla 60v kieppeillä, kun meiltä perintöä jää. Jospa eivät eläisi elämäänsä perintöä odotellen.;)
Minusta tuntuisi väärältä, jos emme testamenttia olis tehnyt. Aina on yhdessä lapsia kasvatettu, asuntolainaa maksettu ja yhteistä yritystäkin pyöritetty. Kyllä kaikki lapset ovat yhtä rakkaitakin.Jäin miettimään tuota testamenttianne. Onkohan se nyt ihan loppuun asti ajateltu? Lapsipuolenne joutuvat maksamaan omaisuudestanne paljon enemmän perintöveroa kuin lapsenne. Eli valtio hyötyy testamentistanne... Koska teillä on yrityskin, niin aika oleellista olisi sen jatkuminen, vaikka teistä jompikumpi kuolisi. Monta "lisäosakasta" yrityksessä saa aikaan suuremmankin riidan, jolloin yrityksen toiminta saattaa lamautua kokonaan. Kai teillä on edes keskinäinen testamentti?
"On myös todennäköistä, että lapset saattaa olla 60v kieppeillä, kun meiltä perintöä jää. "
Oletteko yhtään ajatelleet, kuka perii lapsenne? Joskus kun sattuu niin ikävästi, että lapsi kuolee, kun toinen vanhemmista on vielä elossa. Jos esimerkissäsi lapsi a/c perisi a:n, ja kuolisi itse sen jälkeen naimattomana, niin hänet perisi c-vanhempi. Jos a:n b-puoliso olisi vielä voimissaan, jatkaisi yritystä sovussa lastensa lapsipuolten kanssa, niin uusi kuolinpesän osakas c-vanhempi voisi tuottaa paljon harmia ja haittaa. Mikäli lapsi a/c olisi solminut avioliiton h:n kanssa, niin a/c:n perisi hänen aviopuolisonsa h. - edellinen
Kiitos kysymyksistä. Olemme tehneet testamentin huolella, lakimiehen avulla.
Perintöveroasia on huomioitu testamentissä niin hyvin kuin mahdollista. Lapsille tulee jäämään käteen saman verran, ja veroja maksetaan mahdollisimman vähän, eli ensisijaisesti perintö otetaan omalta biologiselta vanhemmalta. Se joka maksaa enemmän veroja, myös perii enemmän. (Perintö menee jakoon vasta, kun me molemmat kuolemme. Laskiosaa lapsilla on oikeus vaatia jo aiemmin, jos joku haluaa, mutta se vähennetään sitten lopullisesta perinnöstä.) Aika näyttää, että minkä verran valtio hyötyy, vai hyötyykö mitään. Tärkeämpää on kuitenkin lasten tasapuolisuus.
Yrityksen ei ole tarkoitus pysyä suvussa kun aika jättää. Se myydään pois jo kun jäämme eläkkeelle. Ostajia kyllä löytyy. Meistä ei kumpikaan myöskään yksin pystyisi tai edes haluaisi yritystä jatkaa, joten jos toinen kuolee, yritys menee myyntiin. Yritys on puhtaasti vain meidän elantomme, ei sen ihmeempää. Ei ole mikään "perheyritys".
Ja kyllä olemme tietenkin testamentissa estäneet, ettei lasten perheemme ulkopuolinen vanhenpi voi periä mitään. Sellainen testamentti tehtiin itseasiassa jo miljoona vuotta sitten, ennen kuin testamenttiä muutoin tehtiin. Lasten puolisot saavat kyllä meidän omaisuutta joskus periä, jos lapset itse eivät päätä tehdä puolisonsa kanssa erilaista sopimusta. Ovathan ne vävyt ja miniätkin perhettä.
Sanoisin siis, että kyllä tämä on loppuun asti ajateltu. - edellinen
Lisään vielä, että myös mahdollisesti tulevat lapsenlapset voivat periä meidän perheen lapsen osuuden. Eli sellaisia perijöitä emme ole "estäneet", jotka tulevat lapsen elämään matkan varrella. Pois on suljettu perheen ulkopuolinen vanhempi sekä perheen ulkopuoliset sisarukset yms. (Perheen lapsista kahdella on sisaruksia toisen vanhemman kautta.)
- sssaraa
edellinen kirjoitti:
Kiitos kysymyksistä. Olemme tehneet testamentin huolella, lakimiehen avulla.
Perintöveroasia on huomioitu testamentissä niin hyvin kuin mahdollista. Lapsille tulee jäämään käteen saman verran, ja veroja maksetaan mahdollisimman vähän, eli ensisijaisesti perintö otetaan omalta biologiselta vanhemmalta. Se joka maksaa enemmän veroja, myös perii enemmän. (Perintö menee jakoon vasta, kun me molemmat kuolemme. Laskiosaa lapsilla on oikeus vaatia jo aiemmin, jos joku haluaa, mutta se vähennetään sitten lopullisesta perinnöstä.) Aika näyttää, että minkä verran valtio hyötyy, vai hyötyykö mitään. Tärkeämpää on kuitenkin lasten tasapuolisuus.
Yrityksen ei ole tarkoitus pysyä suvussa kun aika jättää. Se myydään pois jo kun jäämme eläkkeelle. Ostajia kyllä löytyy. Meistä ei kumpikaan myöskään yksin pystyisi tai edes haluaisi yritystä jatkaa, joten jos toinen kuolee, yritys menee myyntiin. Yritys on puhtaasti vain meidän elantomme, ei sen ihmeempää. Ei ole mikään "perheyritys".
Ja kyllä olemme tietenkin testamentissa estäneet, ettei lasten perheemme ulkopuolinen vanhenpi voi periä mitään. Sellainen testamentti tehtiin itseasiassa jo miljoona vuotta sitten, ennen kuin testamenttiä muutoin tehtiin. Lasten puolisot saavat kyllä meidän omaisuutta joskus periä, jos lapset itse eivät päätä tehdä puolisonsa kanssa erilaista sopimusta. Ovathan ne vävyt ja miniätkin perhettä.
Sanoisin siis, että kyllä tämä on loppuun asti ajateltu."Ovathan ne vävyt ja miniätkin perhettä"
Juu, niin kauan kuin eroavat lapsistanne. Vai oletteko lasten eronkin jälkeen yhtä suurpiirteisiä verisukulaisuuden suhteen? - Edellinen
Jos lapsi on eronnut, ei parihan on jakanut omaisuutensa sillä tavalla kun ovat oikeaksi kokeneet. Eihän meidän testamentilla ole sen jälkeen enää mitään tekemistä asian kanssa, vai mitä?
Ja varmasti riippuu tilanteesta, että onko entinen miniä tai vävy perhettä. Jos on vaikka lastenlasten vanhempi ja elänyt 30 vuotta osana sukua, niin kyllähän se erosta huolimatta omalta tytöltä/pojalta tuntuu. Jos mitään dramaattista kammotusta ei ole paljastunut eron syyksi.
Mutta en nyt ymmärrä, mitä tekemistä tällä on testamentin kanssa.
Ja esimerkiksi kun itse aikoinaan erosin, niin kaksi vuotta eron jälkeen minun isäni antoi oman autonsa minun exälleni. Oli sen aikoinaan luvannut, ja piti lupauksen. Mielestäni oikein toimittu. Ja hyvä kun tulevat toimeen. - lulnn
Edellinen kirjoitti:
Jos lapsi on eronnut, ei parihan on jakanut omaisuutensa sillä tavalla kun ovat oikeaksi kokeneet. Eihän meidän testamentilla ole sen jälkeen enää mitään tekemistä asian kanssa, vai mitä?
Ja varmasti riippuu tilanteesta, että onko entinen miniä tai vävy perhettä. Jos on vaikka lastenlasten vanhempi ja elänyt 30 vuotta osana sukua, niin kyllähän se erosta huolimatta omalta tytöltä/pojalta tuntuu. Jos mitään dramaattista kammotusta ei ole paljastunut eron syyksi.
Mutta en nyt ymmärrä, mitä tekemistä tällä on testamentin kanssa.
Ja esimerkiksi kun itse aikoinaan erosin, niin kaksi vuotta eron jälkeen minun isäni antoi oman autonsa minun exälleni. Oli sen aikoinaan luvannut, ja piti lupauksen. Mielestäni oikein toimittu. Ja hyvä kun tulevat toimeen."Jos lapsi on eronnut, ei parihan on jakanut omaisuutensa sillä tavalla kun ovat oikeaksi kokeneet. Eihän meidän testamentilla ole sen jälkeen enää mitään tekemistä asian kanssa, vai mitä? "
No on, jos eroava lapsi on jo saanut perintönsä. Tai toinen vanhemmista on kuollut, mutta hänen perintönsä on vielä jakamatta. Eli aikuisen eronneen lapsen saama perintö lasketaan ositukseen mukaan, siinäkin tapauksessa ettei perintöä ole edes jaettu. Esimerkkinä: lapsesi perii sinulta 100000 e. Tämän jälkeen hän eroaa puolisostaan. Lapsellasi eikä hänen puolisollaan ole omaa omaisuutta, ei myöskään avioehtoa (niin että on helppo laskea tämä esimerkki...), joten puolisoiden yhteenlaskettu omaisuus on tuo perintö 100000e. Josta lapsesi joutuu pulittamaan exälleen tasinkona 50000 e. Erityisesti se tuottaa hankaluuksia, jos tuo 100000 e:n perintö on olemassa, mutta kuolinpesä on jakamatta. Lain kirjaimen mukaan lapsesi joutuu hakemaan pankkilainan, että voisi maksaa exälleen 50000 e:n tasingon. "parihan on jakanut omaisuutensa sillä tavalla kun ovat oikeaksi kokeneet" Tämähän on puutaheinää, koska monesti erotessa ollaan oikein vihaisia tai vähintään molemmat "tuntee oikeaksi" omaisuuden jakamisen täysin eritavoin. - edellinen
Jos pariskinta on niin päättänyt, että heidän omaisuutensa on yhteistä, niin se on heidän asiansa. Silloinhan heillä ei ole avioehtoa, ja myös perinnöksi saatu omaisuus jaetaan. Pitäisikö sen haitata minua? Silloinhan se menee aivan oikein, eli kuten pariskunta on itse päättänyt. Mikäli päättävät tehdä avioehdon, niin sekään ei kuulu minulle. Silloin peritty omaisuus ei mene avioerossa jakoon.
Olen itse eronnut, ja omaisuus meni puoliksi. Minä "hävisin" erossa, eli minulle jäi muutama kymmenen tuhatta vähemmän, kuin mitä minulla oli ennen eroa. En millään tavalla kokenut että omaisuuden jako meni väärin, vaan niin sen kuuluikin mennä. Niinhän me olimme sen päättäneet. En ymmärrä miksi kukaan olisi katkera osituksesta, jos ositus tehdään oikein.
- eimullamuuta-
Jos puoliso joka tienaa enemmän ei suostu maksamaan isompaa osaa kuluja mitä tulee, kuten vuokra ja pakolliset menot niin ei kannata sellaisen kanssa olla.
- Hjuio
Testamentissa voi tehdä myös suurta vääryyttä. Kun on niitä lapsia perheessä, minun, sinun, meidän lapsia. Eivät he tule olemaan koskaan tasa arvoisia. Vaikka kuinka heitä nyt kutsuttei ja vaaditte kutsuttavan sisaruksista. Sillä eivät nuo minun ja sinun lapset minkäänlaisia sisaruksiksi keskenään. Myös perinnöstä he ovat täysin erilaisissa asemissa. Se miten välttäisitte heiltä syvän pettymyksen tulevaisuudessa, sitä kannattaa miettiä ihan järjen kanssa. Aikuisten tekemiset kun vaikuttavat lasten elämään monia sukupolvia.
- Aiemminkirjoitellut
Minä vastasinkin jo aiemmin, meillä on testamentti. Lapsipuoli perii minut ja miehen lapsipuolet perii hänet. Reilua.
Vaikka uussisaruksilla ei ole verisidettä, niin hyvin vahvasti sisaruksia silti. Kun yhteistä eloa on takana siitä lähtien kun lapset olivat 6kk, 1v, ja 3,5v, niin vaikea on ajatella, että eivät olisi sisaruksina kasvaneet. (Ja ei, lasten nuoresta iästä huolimatta mitään erodraamoja ei ollut. Kaksi nuorinta syntyivät ilman parisuhdetta.) Vanhin on jo täysi-ikäinen, joten pitkään on yhdessä arkea ja juhlaa jaettu. Nuorimpia on luultu aina kaksosiksi, vaikka eivät ole biologialtaan sukua. Kyllä meidän perheessä lapset ovat sisaruksia, riippumatta siitä, miten sinä asian ajattelet. :) - lulnn
"Myös perinnöstä he ovat täysin erilaisissa asemissa. "
Miksi ajattelet tämän niin kierosti? Jokainenhan perii (vähintään) omat vanhempansa, joko biologiset tai adoptiovanhemmat. Jokainen on täysin erilaisissa asemissa riippuen siitä miten varakkaita heidän vanhempansa on. Erilaisuutta on myös vanhempien omissa rahankäyttötavoissa. Jotkut vanhemmat eivät juuri käytä rahaa mihinkään. Eivät tykkää harrastaa eikä tehdä mitään mihin rahaa menee. Se on normaalia. Jotkut vanhemmat puolestaan harrastavat, matkustavat, käyttävät tienaamiaan rahoja. Sekin on normaalia. Toisille jää vanhemmilta perintöä, toisille ei. Se on normaalia.
Sinulla on valtava kateus ja katkeruus jostain syystä uusperheellisen "uusia" lapsia kohtaan. "Testamentissa voi tehdä myös suurta vääryyttä. Kun on niitä lapsia perheessä, minun, sinun, meidän lapsia" Minusta on itsestään selvää, ettei lapsi peri kuin biologiset vanhempansa. En ymmärrä miksi lapselle pitäisi olla taloudellista hyötyä vanhemman uudesta puolisosta? Lisäksi kaikkien eronneiden vanhempien uusilla puolisoilla ei ole tuhansia euroja omaisuutta; usein he ovat aika varattomia, jolloin hyötyminen testamentin turvin ei ole edes mahdollista. Suuri osa uusperheistähän muodostuu kaiken lisäksi varsin "vanhoista" lapsista. Itse en todellakaan tekisi testamenttia uuden puolisoni lapsien hyväksi, vain siksi, että lapset olisivat kuuluneet perheeseemme vaikkapa viisi vuotta ennen kuin muuttavat omilleen. Eri juttu, jos uusperhe olisi muodostunut esim. molempien omien lasten ollessa leikki-ikäisiä, ja kaikki olisivat siitä lähtien asuneet saman katon alla.
Summasummarum: kaikki ovat erilaisissa asemassa, syntyperänsä mukaan. Kukaan ei valitse vanhempiaan. Katkeran kitkerä kirjoituksesi sai minut ajattelemaan kannattaako rahaperintöä, minkäänlaista, jättää. Olen myös nähnyt miten monen monta perintöä katoaa kuin tuhka tuuleen. Etenkin, jos perintöä saava on nuori. Tai perintöä saava on päihdeongelmainen. Tai hänellä sosiaalisia ym. ongelmia. Paras perintö mitä lapsilleen voi jättää on tasapainoinen elämä. Siihen sisältyy se, että lapsi osaa huolehtia itsestään, hänellä on terveet elämäntavat, lapselle sopiva ammatti ja hän osaa huolehtia myös raha-asioistaan. - Halloolasku
Miksi sinulle on itsestään selvää, ettei lapsi peri kuin biologiset vanhempansa? En minä halua eritellä meidän perheen "lapsia", nyt jo isoja teinejä, sen mukaan kuka heidän biologian taustalla on. Kaikkia olen kasvattanut samalla tavalla, rakkauteni antanut. Samoin on puolisoni. Aina sieltä vaippojen vaihdosta nyt aikuisuuden kynnykselle saakka. Olisi outoa, jos meille ei olisi itsestään selvää, että lapset perivät myös isä/äitipuolen.
- hömps
"uusperheissä on erillään ainakin lasten elatukseen kuuluvat rahat"
Lasten elatusapuun lasketaan osuus asumiskustannuksista. Joten ihan erillään ei lasten elatusmaksuja voi pitää perheen muusta taloudesta. Tämä on tärkeä juttu, sillä asumiskustannuksethan ovat lähes kaikilla suurin kuluerä. Itse tiedän lähinnä yli 60-vuotiaita, joilla on asunto maksettu ja asumisesta maksetaan vain yhtiövastike. Tosin sekin saattaa korottua huomattavasti, kun yhtiöön tehdään jokin suurempi remontti.
"saatu avioeron osituksessa ja se ei saisi olla uuden kumppanin käytettävissä"
Siis? Osituksessa tasinkona saatu omaisuus ei ole mitään sen ihmeellisempää varallisuutta kuin mikään muukaan. Ja yhtä paljon kuin tasinkoa saadaan, sitä joudutaan maksamaan. Jokainen kuitenkin päättää itse mihin käyttää rahojaan. Vähän ikävältä tosin tuntuisi ajatus, että uusperheen "tasinkoinen" osapuoli ostelisi itselleen sitä ja tätä, tekisi vähintään vuosittain ihanteellisen lomamatkan paratiisisaarelle, ja unohtaisi muun uusioperheensä tyystin. Aika varmasti tulisi hankaluuksia. Tai oikeastaan se olisi hankaluuksien kerjäämistä. Sitäkö ajat takaa?
"voidaan oma osuus laittaa siihen uuden perheen hankintoihin, mutta niin että hankinnat ovat myös puoliksi kummankin nimissä ja kuitithan kannattaa säilyttää niin kauan kuin tuo uusperhe on olemassa"
Niin? Suurin piirtein noinhan pitää AINA tehdä, ei vain uusperheessä. Se mitä ikinä ostetaan, laitetaan sen nimiin, joka sen maksaa.
Itse suosittelen kaikille avioehtoa, niin 1. liitossa kuin seuraavissakin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p591937Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,491682- 521604
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51537Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61515Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61435Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81316Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121291Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41173Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41158