mukaan lukien maisteritutkinnon kirjalliset työt.
Pidetäänhän näitä kirjallisia töitä tieteenharjoittamisena joten asiaa sopinee kysyä tällä palstalla.
Nimittäin lueskelin tässä erään sukulaisen netistä löytyvää maisteritutkintoon kuuluva tutkimusta kauppatieteen alalta. Tylsää luettavaa, näin kauppatieteistä kiinnostumattoman mielestä. Mutta se mikä minua kummastuttaa on, että tässä kirjoituksessa monen monituista sivua menee siihen, henkilö latelee lauseen jostakin lähdeaineistoonsa kuuluvasta kirjallisesta teoksesta ja totta kai, pitää sitten myöskin viite tähän lähteeseen tehdä, ja viittaus tietenkin merkitään kyseisen lauseen perään sulkuihin. Siis suuri osa kirjoituksesta on tätä... lause (Wing et Wong, 1988, 98-99), lause (Ling, 1957, 100-103), lause (.....).
Eli tällaistako se tieteellisen kirjoitelman tekeminen on. Totta kai myönnän, että onhan se vaativaa lukea useita teoksia tai artikkeleita peräti englanniksi (etenkin jos ei edes ole enemmälti englantia lukenut, nykyäänhän voi maisteriksi valmistua olematta ylioppilastutkinnon suorittanut tai edes amk-koulutusta suorittanut... avoin yliopisto).
No, tietenkin kun kirjoittajan oli pitänyt tietynlainen tutkimus itsensä suorittaa, niin sitten suurin piirtein kirjoitelman puolenvälin jälkeen päästään tämän tutkimuksen esittelyyn ja siinä tietty sitten myös viitataan niihin lähdekirjoituksiin (tosin hieman harvempaan tahtiin)...
Loppuun asti en vielä ole tuota maisterityötä lukenut, mutta suoraan sanoen ihmetyttää....
Juu ja kamalasti vierasperäisiä sivistyssanoja alkaen ihan diskurssista...
opinnäytetyöt
15
107
Vastaukset
- Havukka-ahon_Ahattelija
Niitä vaaditaan. Ilman viitteitä tehty työ ei mene läpi, vaan työn tarkastaja plärää sivut nopeasti läpi ja katsoo, että kirjoittajalla ei ole asiantuntemusta alalta vaan kaikki on pelkkää yksityisajattelua.
- kiitän
Ok, mutta siis jokaisen lauseen perässä... Niin, ja se, että on lukenut lähdekirjallisuuden ja -artikkelit, niin eihän se tietysti välttämättä asiantuntemusta osoita, toki osoittaa sen, että on paneutunut saamaansa aiheeseen siltä osin kuin vaaditaan.
- 102030405060
kiitän kirjoitti:
Ok, mutta siis jokaisen lauseen perässä... Niin, ja se, että on lukenut lähdekirjallisuuden ja -artikkelit, niin eihän se tietysti välttämättä asiantuntemusta osoita, toki osoittaa sen, että on paneutunut saamaansa aiheeseen siltä osin kuin vaaditaan.
Mitä se asiantuntemus sitten mielestäsi on?
Sitähän se kirjoista luettava asiantuntemus on, että luetaan mitä jostakin asiasta on jo olemassa tietoa.
Jos meinaat, että kaikki tieto pitäisi itse tutkia ja oivaltaa käytännön maailmasta, niin siinäpä sitä vasta onkin tekemistä . . .
Monilla tiedemiehillä on mennyt koko elämä jonkin yhden asian keksimiseen, sitten se asia on myöhemmin saatu kirjoihin ja kansiin.
Tottakai, ei pyörää pidä keksiä uudestaan, vaan opiskella se, mitä muut ovat asiasta jo saaneet selville.
Vasta sitten kun mennään sille tasolle, ettei laadukasta tietoa asiasta ole olemassa, sitten vasta tehdään omaa tutkimustyötä . . . - niin_joo
102030405060 kirjoitti:
Mitä se asiantuntemus sitten mielestäsi on?
Sitähän se kirjoista luettava asiantuntemus on, että luetaan mitä jostakin asiasta on jo olemassa tietoa.
Jos meinaat, että kaikki tieto pitäisi itse tutkia ja oivaltaa käytännön maailmasta, niin siinäpä sitä vasta onkin tekemistä . . .
Monilla tiedemiehillä on mennyt koko elämä jonkin yhden asian keksimiseen, sitten se asia on myöhemmin saatu kirjoihin ja kansiin.
Tottakai, ei pyörää pidä keksiä uudestaan, vaan opiskella se, mitä muut ovat asiasta jo saaneet selville.
Vasta sitten kun mennään sille tasolle, ettei laadukasta tietoa asiasta ole olemassa, sitten vasta tehdään omaa tutkimustyötä . . .Ok. Ymmärrän kantanne. Oma kantani oli: lukutaito ei ole asiantuntemuksen osoitus. Tai se, että kerää tiettyä tarkoitusta varten tiettyjä asioita omaan esitykseensä... Se voi olla asiantuntemuksen alkua, mutta varsinainen syvällinen asiantuntemus syntyy pitkästä harrastaneisuudesta, eli jatkaa asian tiimoilta sen yhden (mahdollisesti ulkopuolelta asetetun) tarkoituksen tultua saavutettua. Ja myös siitä, että osaa soveltaa sitä lukemaansa omiin havaintoihin, kokemuksiin, tilanteisiin.... sisäistämisestä kai puhutaan....
Mutta loppujen lopuksi alkuperäinen kysymys on tullut valaisevasti vastatuksi. - 102030405060
niin_joo kirjoitti:
Ok. Ymmärrän kantanne. Oma kantani oli: lukutaito ei ole asiantuntemuksen osoitus. Tai se, että kerää tiettyä tarkoitusta varten tiettyjä asioita omaan esitykseensä... Se voi olla asiantuntemuksen alkua, mutta varsinainen syvällinen asiantuntemus syntyy pitkästä harrastaneisuudesta, eli jatkaa asian tiimoilta sen yhden (mahdollisesti ulkopuolelta asetetun) tarkoituksen tultua saavutettua. Ja myös siitä, että osaa soveltaa sitä lukemaansa omiin havaintoihin, kokemuksiin, tilanteisiin.... sisäistämisestä kai puhutaan....
Mutta loppujen lopuksi alkuperäinen kysymys on tullut valaisevasti vastatuksi.No se on sitä syvempää asiantuntemusta se.
Se, että lukee alansa tärkeimmät perusasiat on kuitenkin hyvä lähtökohta asiantuntemukselle ja sen kehittämiselle, mutta kannattaa muistaa, että maisterit ovat vielä useimmiten aika nuoria, nykyään se mitä kouluissakin opetetaan on kylläkin se, että opiskelu ja oppiminen kestää koko elämän, koulusta saa lähinnä perusteet ja perusperiaatteet.
Kyllähän se pitkällä harrastuneisuudella saavutettava asiantuntemus tulee myös osaltaan lukutaidon kautta, ja tulee se toki muualtakin, keskusteluista, omista päätelmistä ja kokeista . . . - 102030405060
niin_joo kirjoitti:
Ok. Ymmärrän kantanne. Oma kantani oli: lukutaito ei ole asiantuntemuksen osoitus. Tai se, että kerää tiettyä tarkoitusta varten tiettyjä asioita omaan esitykseensä... Se voi olla asiantuntemuksen alkua, mutta varsinainen syvällinen asiantuntemus syntyy pitkästä harrastaneisuudesta, eli jatkaa asian tiimoilta sen yhden (mahdollisesti ulkopuolelta asetetun) tarkoituksen tultua saavutettua. Ja myös siitä, että osaa soveltaa sitä lukemaansa omiin havaintoihin, kokemuksiin, tilanteisiin.... sisäistämisestä kai puhutaan....
Mutta loppujen lopuksi alkuperäinen kysymys on tullut valaisevasti vastatuksi.Olen tosin aivan samaa mieltä, että syvä asiantuntemus tulee harrastuneisuuden kautta, eikä ole tarkoituskaan sanoa, että maisteri sillä tavalla olisi asiantuntija.
- yleistyskivaa
kiitän kirjoitti:
Ok, mutta siis jokaisen lauseen perässä... Niin, ja se, että on lukenut lähdekirjallisuuden ja -artikkelit, niin eihän se tietysti välttämättä asiantuntemusta osoita, toki osoittaa sen, että on paneutunut saamaansa aiheeseen siltä osin kuin vaaditaan.
No eihän niitä nyt jokaisen lauseen perässä ole. Ja ainakin tekniikassa ja luonnontieteissä viitteet ilmoitetaan juoksevalla numerolla. Numerot viitetietoineen löytyvät sitten työn loppupuolelta. Niin ja niitä viitteitä ei ainakaan meillä tule joka lauseeseen vaan tilanteissa jotka edellyttävät viittausta aiempien tutkijoiden saavutuksiin. Muutama viite per sivu, yleensä. Mutta yleistys on kivaa, eikö vain?
- nimimerkki.toinen
Jos tuonkin lässytyksen olisit paperille kirjoittanut, niin olisit jo aika pitkällä.
- aivan_oikein
Ainakin pitemmällä kuin sinä, jonka kommentissa ei ole mitään alkuperäistä kysymystä valaisevaa.
Sinun kannattaa toistaiseksi jatkaa vain sillä jopolla keulimista, mikä lienee paras taitosi.
- Väitöskirjojen-tarkastaj
Eihän maisteritutkintoon kuuluva pro gradu -tutkielma (eli maisterintutkinnon kirjallinen lopputyö) olekaan tieteen harjoittamista. Pro gradu -tutkielma on nimensä mukaisesti tutkielma, ei tutkimus. Se ei anna pätevyyttä tieteentekijäksi, vaan vain jatkokoulutuskelpoisuuden tieteellisiin opintoihin (yhdessä muiden maisterintutkinnon osien kanssa).
Pro gradu -tutkielmien (puhekielisesti lyhyesti ilmaisten gradujen) tarkoituksena on mm. osoittaa kyky tarkastella jotain tieteenalan osa-alueista systemaattisella tavalla ja pukea tarkastelunsa tyypillisesti suomenkieliseen muotoon suomenkielisten opiskelijoiden ollessa kyseessä. Gradut ovat opinnäytteitä, eivätkä ne ole millään muotoa suunnattuja tieteenalaa tuntemattomien luettaviksi. Arvostelukriteerejä on tyypillisesti kymmenkunta, eikä niistä tässä sen enempää.
Tyypillisesti gradun tieteellinen lisäarvo eli kontribuutio on joka tapauksessa täysin olematon. Voi tosin olla, että jotkut viitseliäimmistä professoreista yrittävät saada parhaimmat graduopiskelijansa tuottamaan jotain tieteellistä kontribuutiota jo gradutasollakin vaihtelevalla menestyksellä.
Tieteentekijäksi pätevöidytään suorittamalla maisterintutkintoa seuraava vaihe, eli lisensiaatin tutkinto. Siihen kuuluvan lisensiaatintyön vaatimustaso on tyypillisesti aivan eri kuin gradulla. Jos gradu on aivan poikkeuksellisen hyvä, niin se voidaan kylläkin hyväksyä pienin muokkauksin myös lisensiaatintyönä (eli lisensiaatintutkinnon kirjallisena lopputyönä) mutta tyypillisesti vain alimmalla arvolauseella tms.
Käytännössä nykyään lisensiaatintutkintokaan ei tiedemaailmassa riitä mihinkään ja siitä ollaankin jo monin osin luovuttu käytännössä kokonaan (koulutustasojen noustua ko. välitutkinnolla ei ole enää juurikaan merkitystä). Tohtorintutkinto on nykyään pätevöitymiskriteeri. Siihen kuuluva väitöskirja on itsenäinen (graduja voidaan tehdä myös parityönä) ja oikeasti tieteelliseksi ainakin tarkoitettu tutkimustyö.
Väitöskirjojenkin laatu kuitenkin vaihtelee aloittain rankastikin. Myös tietyn tieteenalan sisällä laatu voi vaihdella rankasti riippuen korkeakoulusta ja ohjaajasta. Kuten gradujenkin tapauksessa haitari on hyvin leveä ja sen vuoksi opinnäytteet arvostellaan. Arvolauseesta riippumattakin on olemassa huonoja väitöskirjoja ja hyviä väitöskirjoja, jotka alan konkarit kyllä erottavat toisistaan aika äkkiä.
Hyvän väitöskirjan tunnusmerkkeinä voidaan nykyään pitää sitä, että se on kirjoitettu englanniksi (kukaan ei enää nykyään lue suomenkielisiä juttuja eikä niille välttämättä tieteenalalla ole edes mitään kunnollisia julkaisukanaviakaan) ja että se sisältää lukuisia (mielellään ainakin 4-5) kansainvälistä tieteellistä vertaisarvioitua lehtiartikkelia.
Lisäksi kyseisten lehtien (tai ainakin jonkin niistä) tulisi mielellään olla ns. alansa huippulehtiä. Englanninkielellä julkaisu on yleensä välttämättömyys, koska muuten tutkimuksiin ei kerry riittävästi viittauksia. Post-doctoral kilpailu on nykyään niin kovaa, että rupisella väitöskirjalla varustetulla tohtorilla ei ole mitään edellytyksiä kehittää uraansa pitkäjänteisesti ainakaan tutkimustoiminnan puolella.
Mitä lähdeviittauksiin tulee, niin ne kyllä ovat tärkeitä kaikilla tasoilla. Tieteen tulee tuottaa lisäarvoa (kontribuutiota) ja tekijän tehtävänä on mm. osoittaa tietävänsä sen, mitä oleellista tutkittavalla aihealueella aiemmin on asiasta sanottu mm. jotta ei yritetä ns. keksiä turhaan pyörää uudestaan.
Tuotettu lisäarvo tulee siis pystyä osoittamaan ja se tulee liittää aiempaan tutkimukseen (eli keskeisimpiin tutkimusongelmaan liittyviin lähteisiin). Tutkimusongelman luonteesta riippuen viitattavia lähteitä voi olla joko hyvin suuri määrä (tutkimusalueen kartoitus -tyyppiset tutkimukset) tai varsin pieni määrä (esim. matemaattisten ongelmien ratkaisut). Koska monet graduista ovat kartoitustyyppisiä (mm. muiden kehittyneempien tutkimusmenetelmien osaamattomuudesta johtuen), niissä korostuu lähteiden merkitys.
Tieteenalasta riippumatta olemassaolevien aiempien vertaisarvioitujen kansainvälistenkin tutkimusten määrä on nykyään suunnaton, joten tieteelliseen tutkimustyöhön kuuluvat aina tärkeinä vaiheina tutkimuksen rajaus, aiemman tutkimustoiminnan selvittäminen ja tärkeimpien lähteiden seulominen julkaisumassasta. Tyypillisesti tiettyyn tieteenalaan kuuluvia aiempia vertaisarvioituja kansainvälisiä tutkimuksia on miljoonia.
Nykyisenkaltaisessa tieteentekemisessä korostuu urakehityksen kannalta pakottava tarve saada julkaistua mahdollisimman nopeasti (mielellään jo väitöskirjansa osina) sellaisia kansainvälisiä vertaisarvioituja lehtiartikkeleita, jotka riittävän monet muut kansainvälisesti julkaisevat tutkijat noteeraavat, viittaamalla niihin omissa kansainvälisissä tutkimuksissaan. Lisäksi vaatimuksena voi käytännössä olla mm. se, että on julkaissut riittävän monia tutkimuksiaan sellaisissa kansainvälisissä lehdissä, jotka tiedeyhteisö on muodollisesti kelpuuttanut ns. huippulehdiksi kyseisellä tieteenalalla.- kyllä_
" eivätkä ne ole millään muotoa suunnattuja tieteenalaa tuntemattomien luettaviksi."
Näinpä tietysti on, että tuotetulla tekstillä ja opinnäytetyöllä on tarkoitukseen valitut arvioijansa ja lukijansa. Mutta kun kerran näitä opinnäytetöitä on julkisesti netissä luettavana niin eipä sitä oikein sitten voi rajoittaakaan kuka niitä pääsee lukemaan.
No, ehkä en ole suorittanut yliopisto-opintoja, mutta saatanpa jotain tietää tämänkin tutkielman ja opinnäytetyön aiheesta ja ymmärtää kieltä ja kommunikointia yms.
Muuten gradu asiana tuli kyllä selkeästi selvitettyä. - Väitöskirjojen-tarkastaj
kyllä_ kirjoitti:
" eivätkä ne ole millään muotoa suunnattuja tieteenalaa tuntemattomien luettaviksi."
Näinpä tietysti on, että tuotetulla tekstillä ja opinnäytetyöllä on tarkoitukseen valitut arvioijansa ja lukijansa. Mutta kun kerran näitä opinnäytetöitä on julkisesti netissä luettavana niin eipä sitä oikein sitten voi rajoittaakaan kuka niitä pääsee lukemaan.
No, ehkä en ole suorittanut yliopisto-opintoja, mutta saatanpa jotain tietää tämänkin tutkielman ja opinnäytetyön aiheesta ja ymmärtää kieltä ja kommunikointia yms.
Muuten gradu asiana tuli kyllä selkeästi selvitettyä.Gradujen oletuslukijakuntaa ovat ensijaisesti gradun ohjaaja ja sen tarkastajat. Lisäksi gradu on laadittava siten, että se on mahdollisimman ymmärrettävä ja periaatteessa kielellisesti mahdollisimman moitteeton. Gradussa on mm. kyse kielellisen ilmaisun harjoituksesta (eli melko pitkän tekstin tuottamisesta). Suomenkielisten opiskelijoiden tapauksessa siis nimenomaan suomeksi kirjoitettuna.
Ymmärrettävyysvaatimus liittyy siihen, että muiden saman tieteenalan samalla koulutustasolla olevien opiskelijoiden tulee voida ymmärtää gradun sisältö sen kautta, että siihen on liitetty asianmukaisen laaja tutkimusalueeseen johdatteleva osuus. Tieteen ihanteena on täysin oikeutetusti tulosten julkisuus, joten myös gradujen julkisuus on hyvin luontevaa. Tosin ainakin heikoimpien gradujen tapauksessa tekijän kannalta julkisuus ei välttämättä ole erityisen hyvä asia.
Aikaisempina aikoina julkisuus oli käytännössä paljon rajatumpaa, koska gradut lähinnä seisoivat laitoskirjastojen hyllyissä. Nykyään niitä tosiaan julkaistaan myös internetissä kaiken maailman napin painalluksella ihmeteltäviksi. Tämä voi olla ongelma siinä tapauksessa, jos ns. suurelle yleisölle syntyy sellainen virheellinen käsitys, että kyseiset opinnäytetyöt edustaisivat varsinaisia korkeakouluissa harjoitettavan tutkimustoiminnan tuloksia.
Lähdeviittauksiin liittyen voidaan vielä todeta, että tiedeyhteisössä ei yleensä koeta tiuhaakaan pitkien lähdeviittauksien viljelyä ymmärrettävyyden kannalta erityisen ongelmallisena. Ns. suurelle yleisölle suunnatuissa julkaisuissa sitä ei kuitenkaan harrasteta, vaan viittaukset pyritään esittämään mahdollisimman huomaamattomasti. Kirjan lukujen lopussa tai kirjan itsensä lopussa voi esimerkiksi olla kirjallisuusluettelo, jossa on myös annettu sellaisia yksityiskohtia, jotka lukijakunnan huomioon ottaen voidaan perustellusti tulkita pääsääntöisesti tarpeettomiksi osana varsinaista tekstiä.
Tämä sinällään hyvin asiallinen abstrahointiperiaate nopeuttaa aihealuetta ennestään suhteellisen vähän tuntevien lukijoiden sisäänpääsyä aiheisiin. Periaatteessa, jos opinnäytetyön aihealue ja laatutaso ovat sopivia, niin joskus sen pohjalta voidaan laatia myös oppikirja. Käytännössä tämä on kuitenkin melko harvinaista. Gradutasolla yleensä laatu ei vielä ole riittävä ja väitöskirjatasolla taas tutkimuksessa itsessään on usein sen verran paljon haastetta, että popularisointiin sen lisäksi ei välttämättä enää riitä jaksamista ja/tai kiinnostusta. - Huomautan_vain
Väitöskirjojen-tarkastaj kirjoitti:
Gradujen oletuslukijakuntaa ovat ensijaisesti gradun ohjaaja ja sen tarkastajat. Lisäksi gradu on laadittava siten, että se on mahdollisimman ymmärrettävä ja periaatteessa kielellisesti mahdollisimman moitteeton. Gradussa on mm. kyse kielellisen ilmaisun harjoituksesta (eli melko pitkän tekstin tuottamisesta). Suomenkielisten opiskelijoiden tapauksessa siis nimenomaan suomeksi kirjoitettuna.
Ymmärrettävyysvaatimus liittyy siihen, että muiden saman tieteenalan samalla koulutustasolla olevien opiskelijoiden tulee voida ymmärtää gradun sisältö sen kautta, että siihen on liitetty asianmukaisen laaja tutkimusalueeseen johdatteleva osuus. Tieteen ihanteena on täysin oikeutetusti tulosten julkisuus, joten myös gradujen julkisuus on hyvin luontevaa. Tosin ainakin heikoimpien gradujen tapauksessa tekijän kannalta julkisuus ei välttämättä ole erityisen hyvä asia.
Aikaisempina aikoina julkisuus oli käytännössä paljon rajatumpaa, koska gradut lähinnä seisoivat laitoskirjastojen hyllyissä. Nykyään niitä tosiaan julkaistaan myös internetissä kaiken maailman napin painalluksella ihmeteltäviksi. Tämä voi olla ongelma siinä tapauksessa, jos ns. suurelle yleisölle syntyy sellainen virheellinen käsitys, että kyseiset opinnäytetyöt edustaisivat varsinaisia korkeakouluissa harjoitettavan tutkimustoiminnan tuloksia.
Lähdeviittauksiin liittyen voidaan vielä todeta, että tiedeyhteisössä ei yleensä koeta tiuhaakaan pitkien lähdeviittauksien viljelyä ymmärrettävyyden kannalta erityisen ongelmallisena. Ns. suurelle yleisölle suunnatuissa julkaisuissa sitä ei kuitenkaan harrasteta, vaan viittaukset pyritään esittämään mahdollisimman huomaamattomasti. Kirjan lukujen lopussa tai kirjan itsensä lopussa voi esimerkiksi olla kirjallisuusluettelo, jossa on myös annettu sellaisia yksityiskohtia, jotka lukijakunnan huomioon ottaen voidaan perustellusti tulkita pääsääntöisesti tarpeettomiksi osana varsinaista tekstiä.
Tämä sinällään hyvin asiallinen abstrahointiperiaate nopeuttaa aihealuetta ennestään suhteellisen vähän tuntevien lukijoiden sisäänpääsyä aiheisiin. Periaatteessa, jos opinnäytetyön aihealue ja laatutaso ovat sopivia, niin joskus sen pohjalta voidaan laatia myös oppikirja. Käytännössä tämä on kuitenkin melko harvinaista. Gradutasolla yleensä laatu ei vielä ole riittävä ja väitöskirjatasolla taas tutkimuksessa itsessään on usein sen verran paljon haastetta, että popularisointiin sen lisäksi ei välttämättä enää riitä jaksamista ja/tai kiinnostusta.Väitöskirjan popularisointiin lisäisin vielä, että hyvin usein väitöskirja alkaa siltä tasolta, johon aktiivisenkin maallikon tietämys yleensä loppuu. Tietysti alalla työskentelevät, mutta eivät tohtorin tutkintoa suorittaneet pääsevät ymmärryksessä pitemmälle. Popularisointi vaatii yleensä sillan valistuneen asianharrastajan ja väitöskirjan tietojen välille.
Kyllähän ne gradut ja sen sellaiset on enemmänkin ns. tieteenteon harjoittelua. Ei kannata ottaa turhan vakavasti.
Gradu tehdään lähinnä siksi että vihdoinkin päästäisiin oikeasti työttömäksi, kun opintolainaakaan ei enää saa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561906Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,481648- 521584
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51527Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61495Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61415Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81316Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121281Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41163Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41138