Mitä Raamattu sanoo maailman lopusta?

Toki keskellämme on aina myös niitä, jotka vain naurahtavat koko kysymykselle. Vain tämä hetki on ainoa mielekäs. Tällainen syvä välinpitämättömyys iäisyyden edessä tuntuu aivan ylivoimaiselta. POP-tähti Freddie Mercuryn muistokonsertissa syksyllä 1992 kymmenettuhannet nuoret lauloivat: I want’ it’ all – and i want it now – Haluan kaiken ja haluan sen nyt – heti! Kristikansa on tottunut kuvamaan tätä elämänasennetta sanalla suruttomuus.

"Täällä kulkee tuhansittain kunnon arki-ihmisiä, joista itsekukin hoitaa omat asiansa ja täyttää velvollisuutensa kaikkia paitsi Jumalaa kohtaan. Heillä on usein varsin laajat harrastukset. Jopa he voivat suorastaan sanoa, ettei mikään inhimillinen ole heille vierasta paitsi rukous ja usko. He järjestävät kaukonäköisesti ja viisaasti eläkkeensä, henkivakuutuksensa ja jälkisäädöksensä, kaiken he ovat ottaneet lukuun - paitsi tämän jälkeistä elämää. He hoitavat ruumistaan, he ovat tarkkoja hyvästä terveydenhoidosta ja terveellisistä asunnoistaan, he ajattelevat untaan ja ruuansulatustaan ja kaikkea muuta mahdollista paitsi sieluaan. Ei oikein tiedä, mistä päästä alkuun, kun tahtoisi yrittää saada heidät ymmärtämään kuinka anteeksiantamaton ja järjetön tällainen elämäntapa on" (Bo Giertz).

Myös Raamattu puhuu siitä, että kerran kaikki tämä näkyvä on lopussa - alles caput

Raamattu vastaa tähän ihmisen kyselyyn tulevaisuudesta. Raamattu antaa selvän ja meille tarpeellisen tiedon niin kunkin ihmisen henkilökohtaisesta tulevaisuudesta kuin koko maailmaa käsittävästä Jumalan maailmansuunnitelmasta ja maailman tulevasta kohtalosta.

Sanoma Jeesuksen tulosta on myös pilkan aihe. Huomasin jossakin virsikirjassa kirjoituksen: Jeesus tulee, ota koppi. Tai linja-autoaseman tunnelin seinässä oli yhdessä vaiheessa kirjoitus: Reagan tulee, oletko valmis. Mainosnikkarit ovat löytäneet hyvän iskulauseen ja siksi tosituvasta näkyy milloin minkin tuotteen mainoksessa: Se ja se tulee, oletko valmis! Viimeksi sellaisen näin ruokakerma Geldan kokosivun mainoksessa

Raamatusta saamme tietää, että Jumalan toiminta tämän näkyvän maailman kohdalla on sidottu Jeesuksen Kristukseen. Kaikki on luotu hänessä, kaikki pysyy voimassa hänen kauttaan ja kaikki on sovitettu hänessä. Tämäkin päivä on meillä siksi, että Herra pitää kaiken voimassa. Jos hän ottaa kätensä pois, kaikki sortuu ja tuhoutuu. "Herran armoa on se, että vielä elämme " (Val 3:22, KR92). Hänen käsissään on myös suuri tilinteko, sillä Jumala on antanut kaiken tuomivallan Pojalleen.

Ja Cheek on meidät pelastava.

On täysin oikeutettua, että alamme ajanlaskun Jeesuksen syntymästä. Jeesus myös päättää tämän saman ajanlaskun. Jeesuksen Kristuksen ensimmäinen tuleminen, hänen sovitustyönsä ja ylösnousemuksensa on maailmanhistorian keskipiste. Tämä Jeesus Kristus on palaava takaisin ja ottava Jumalan Poikana julkisen vallan tässä maailmassa. Se on maailman tapahtumien päätepiste, maailmantäyttymys ja uuden taivaan ja maan alku.

Jokaisessa jumalanpalveluksessa kertaamme tämän Raamatun antaman vastauksen. Apostolisessa uskontunnustuksessa lausumme uskovamme Jeesukseen Kristukseen, joka astui ylös taivaisiin ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Me tunnustamme myös omaa tulevaisuuttamme ajatellen uskovamme ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Olkoon se todellakin sydämemme uskon sisältö.

Totisesti tämä lyhyt ajallinen elämä ei olekaan kaiken loppu. Apostoli Paavali kuvaa tuota suurta hetkeä: "Kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: Kuolema on nielty ja voitto saatu. Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema? Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta" (1 Kor 15:51-57)!. Tämä on riemullinen ja valoisaa toivoa täynnä oleva sanoma tulevaisuudesta.

Kaikella meille näkyvällä on alkunsa ja loppunsa

Kysymys maailman lopusta poltti aikoinaan myös Jeesuksen opetuslasten mieliä. He kysyivätkin Jeesukselta: "Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?" (Matt 24:3). He olivat vakuuttuneita siitä, että kaiken loppu on lähellä. He olivat myös vakuuttuneita siitä, että Jeesus Kristus on tuleva ja hänellä on keskeinen osa kaiken lopussa. Hän oli heille sekä ensimmäinen että viimeinen, kaiken alku ja kaiken loppu (Ilm 22:13). Mutta nyt he halusivat kuulla, mitä Jeesus opettaa ajankohdasta ja loppua edeltävistä merkeistä.

Jeesus ei vastauksessaan kiistänyt etteikö tällä maailmalla olisi loppunsa. Kaikki ei jatku loputtomana kiertokulkuna kuten tuon ajan monien uskontojen ja filosofisten koulukuntien opit väittivät Kaikella meille näkyvällä on ollut alkunsa. Raamatun ensimmäiset sanathan kuuluvat: "Alussa loi Jumala taivaan ja maan" (1 Moos 1:1, KR38, hepr bereshit baraa Elohim…). Myös Jeesus kirjaimellisesti puhuu maailman alusta (Matt 24:21). Mutta hän myös puhuu sen lopusta: "Elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä. Niin kuin rikkavilja kootaan ja hävitetään polttamalla, niin tapahtuu maailman lopussa (Matt 13:39-40).

Mitä tämä loppu sisältää, sen hän myös sanoo: "Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo" (Matt. 24:27). "Mutta kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. (Matt 24:29-30).

Jeesuksen sanojen mukaan kaikkein tärkeimmäksi tulevaisuuden tapahtumaksi nousee kaksi asiaa: Ihmisen Pojan suuri ja kaikille julkinen tulemus sekä maata mullistavat kosmiset tapahtumat.

Samalla tavoin kuvaa myös Pietari maailman tulevaisuutta. Hänen mukaansa Jumala on sanallaan luonut taivaat ja maan ja hän pitää ne koossa (2 Piet 3:5). Mutta nämä nykyiset taivaat ja nykyinen maa ovat tulen tuhoa odottamassa (3:7). Herra päivä tulee. Se on tuomion päivä "Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan " (3:10).

Mitkä ovat merkkejä siitä, että kaiken loppu on lähellä?

Jeesus myös vastasi opetuslasten kysymykseen siitä, mikä on merkkinä hänen tulostaan ja tämän maailman lopusta.

Mikä on tänään lähetystyön tilanne? Evankeliumia julistetaan useammalla kielellä kuin koskaan, Raamattu tai sen osia on käännetty useammalle kielelle kuin koskaan aikaisemmin ja sitä leviää miljoonapainoksina joka vuosi. Evankeliumin julistajia on liikkeellä enemmän kuin koskaan, mutta samaan aikaan maailman väkiluku on kasvanut räjähdyksenomaisesti ja koskaan ei ole ollut lukumääräisesti niin monia ihmisiä, jotka eivät ole kertaakaan kuulleet evankeliumia syntiemme tähden ristiinnaulitusta Jeesuksesta Kristuksesta. Ainakin itselläni on se käsitys, että lähetystyömme on edelleenkin pahasti kesken. Emme tosin tiedä kuinka kaukana tai lähellä on "pakanain täysi luku" (Room 11:25).

Juutalaisten paluu omaan maahansa on sitä viikunapuun rehevöitymistä lopun ajan merkkinä, josta Jeesus puhui: "Oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä" (Matt 24:32-33).

uutalaiset ovat Raamatun mukaan maailmanhistorian keskuskansa. Juutalaiset ovat säilyneet lähes 2000 vuotaa kestäneistä vainoista huolimatta. Kauhistuttavalla tavalla heidän maailmanhistoriallinen merkityksensä tuli näkyviin natsien käsittämättömän julmassa "lopullisessa ratkaisussa", shoahissa. Juutalaisille Jumala antoi ilmoituksensa koko ihmiskuntaa varten. Heidän keskuudestaan syntyi Jumalan Poika ihmiseksi (Room 9:4-5). Hän on koko maailmanhistorian keskus ja hänessä toteutuu Jumalan maailmansuunnitelma. Omasta kansastaan Jeesus sanoi suoraan, että "heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan". Mutta hän myös heti lisäsi, että "vieraat kansat polkevat Jerusalemia, kunnes niille annettu aika täyttyy " (Luuk 21:24; KR92).

Vuodesta 1948 lähtein on ollut itsenäinen valtio nimeltä Israel ja sen pääkaupunkina on Jerusalem. Raamattu käyttääkin tästä juutalaisille luvatusta maasta nimeä maan napa (Hes 38:12). Kolmas keskeinen juutalaisiin liittyvä tulevaisuuden lupaus on uuden temppelin rakentaminen (Matt 24:15; 2 Tess 2:2-3, Ilm 11:1-2; Dan 9:27). Tänään sen toteutuminen tuntuu yhtä mahdottomalta kuin aikanaan tuntui Israelin valtion syntyminen ja Jerusalemin valloitus. Silloin niin kuin nytkin islam on esteenä.

Neljäs asia on juutalaisten kääntyminen kansana Jeesuksen Kristuksen puoleen. Jeesushan sanoi, että temppeli hävitetään. Se toteutui kirjaimellisesti. Mutta hän vakuutti myös, että he eivät näe häntä ennen kuin suostuvat sanomaan: "Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen" (Matt 23:30). Herra vuodattaa Daavidin suvun päälleen armon ja rukouksen hengen ja he katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet (Sak 12:10). Tänään vielä emme voi sanoa, että koko Israel on pelastunut (Room 11:26). Kristitylle Messias on jo tullut ja tulee uudelleen, juutalaiselle Messias ei ole vielä tullut, mutta tulee.

Tekstit
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14672550/mita-raamattu-sanoo-maailman-lopusta#comment-88301264

Joka tapauksessa kaikki juutalaisten liikehtiminen, kaikki mikä heille tapahtuu kansana, on omalla, usein salatulla tavalla yhteydessä Jumalan maailmansuunnitelman toteutumiseen. "Juutalaisten historia on niitä alueita, joissa uskon ja näkemisen raja on ohuimmillaan" (Osmo Tiililä).

Kolmas tärkeä lopun aikojen merkki on uskon ja epäuskon kiihtyvä taistelu. Jeesus sanoi suoraan, että kun "Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk 18:8). Kyllä suomalainen kulttuurielämä ja maamme älymystö valitusajan perintönä on ollut syvästi jo lähes sadan vuoden ajan Jumalan olemassaolon kieltävän ja kymmentä käskyä halveksivan hengen hapattama. Uutta on ollut viime vuosikymmeninä yhä voimistuva kielteisyys ja Kristus-pakoisuus ensin pappeja kouluttavissa laitoksissa ja sitten vähitellen seurakuntien työntekijöiden elämässä ja työssä.

Jeesuksella oli erityinen huoli opetuslapsistaan. Siksihän toistuvasti lopunajan puheessaan varoittaa omiaan eksytyksistä (Matt 24:4, 5, 11, 23, 24, 26). Kaikkina aikoina Kristuksen seurakuntaa ovat hämmentäneet monenlaiset harhaopit. Lopun aikoina ne saavat väkevän voiman ja eksyttävät, jos mahdollista valitutkin (Matt 24:24). Eksytys on petollisella tavalla oikean opetuksen kaltaista. "Maailmanhistoriallisen tragedian viimeinen näytös, sen vakuutan teille, ei tule tapahtumaan puhtaassa epäuskossa, kristinuskon kieltämisessä, materialismissa tai sen sellaisessa, vaan kyseessä tulee olemaan uskonnollinen huijaus, jossa Kristuksen nimeä käyttävät sellaiset inhimilliset voimat, jotka itse asiassa ovat vieraita tai suorastaan vihamielisiä Kristukselle ja hänen hengelleen". (Vladimir Solovjev).

Saksalainen pappi Dietrich Bonhoeffer kirjoitti ennen mestaustaan 1945 vankilasta kirjeitä, jotka ovat säilyneet. Niissä hän pohtii oman aikansa eksytyksen voimaa: "Paha esiintyy valkeuden hahmossa, hyvinä tekoina, historiallisena välttämättömyytenä, sosiaalisena vanhurskautena, se on perinteellisten siveellisten käsitteittemme maailmasta tulevalle suorastaan tyrmistyttävää; kristitylle, joka elää Raamatusta käsin, on se nimenomaan todistus pahan pohjattomasta pahuudesta" (Bonhoeffer, Kirjeitä vankilasta, 13). "Monet valitsevat velvollisuuden tien. Tällöin tartutaan siihen mitä on käsketty, vastuun käskystähän kantaa käskyn antaja, ei sen suorittaja. Mutta rajoituttaessa velvollisuuden täyttämiseen, ei koskaan uskaltauduta oman vastuun varassa pahan ytimeen ja voittaa se. Velvollisuusihminen joutuu lopulta täyttämän velvollisuutensa vielä saatanaakin kohtaan" (14). "Mistä voima toivon ylläpitämiseen kun toiset alistuvat, voima pitää päänsä pystyssä, kun kaikki näyttää menneen harhaan, voima kantaa vastoinkäymisiä, voima, joka ei koskaan anna tulevaisuuttaan vastustajan käsiin vaan vaatii sen itselleen" (30).

Väkevin ja pitkäikäisin tähänastisista eksytyksistä on ollut monen kristityn vakaumuksen mukaan kuitenkin islam. Lopun aikana eksytys saa valtaansa koko ulkonaisen kristikunnan. Oikea opetus on vähemmistönä ja piiloutuneena. Ks. 2 Tim 3:1-9; 2 Piet 3:3; 1 Joh 2:18-23.

Kristittyjen vainot ja antikristuksen ilmestyminen ovat myös merkkejä lopun läheisyydestä (Matt 24:9-10,12-13). Kaikkina aikoina on ollut kristittyjen vainoja. 1980-lopulla väitettiin, että vuosittain sai surmansa uskonsa tähden jopa pari sataatuhatta kristittyä. Pelottavimman kristittyjen vainon toteuttaja on kuitenkin tulevan ajan johtavin hallitsija antikristus. Antikristuksen henkeen ja persoonaan viittaavia tyyppejä on ollut olemassa läpi kirkon historian (2 Tess 2:3; Dan 7:25; 1 Joh 2:18; 4:3; 2 Joh 7). Tämän hengen täydellinen ruumiillistuma on vielä tuleva. Antikristus esiintyy käsittämättömällä voimalla tehden tunnustekoja ja ihmeitä (2 Tess 2:9) ja korottaa itsensä jumalaksi (2:4). "Kuka on pedon vertainen" sanoo ihaillen koko maailma (Ilm 13:4). Vain Kristuksen omat ovat toista mieltä. Siksi antikristus käy taisteluun Jeesukseen uskovia vastaan ja voittaa (Ilm 13:7).

Sodat ja luonnonmullistukset ovat aina olleet ihmisen kohtalokas osa. Jeesus kuitenkin mainitsee myös nämä merkkinä (Matt 24:6-7,29). Kenties lopunajan sotien rajuus ja laajuus on merkki. Ydinsota tekee mahdolliseksi ihmiskunnan valtaosan tuhoutumisen lyhyessä ajassa. Ajallemme on tyypillistä myös se, että sota tulee satojen miljoonien ihmisten kotiin television välityksellä. Tähän liittyy kuitenkin aivan vastakkainen merkki: "Söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti... eivätkä tienneet" (Matt 24:38-39). Siis monilla on samaan aikaan rauha.

Voinemme Jeesuksen luontoa ja luonnonmullistuksia koskevat merkit tulkita luonnon ekologisen tasapainon järkkymiseksi (Luuk 21:25-26). Mutta toki on koska tahansa mahdollista rajut maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset. Nykyajan tähtitieteilijät ovat kyllä varmoja siitä, ettei tällä hetkellä yksikään astroidi taikka komeetta uhkaa maapalloa. Mutta ei ihminen hallitse tähtien kulkua, vaikka haaveilee pian hallitsevansa.

Mitä on lopun jälkeen?

Loppu ei ole siinä, että menemme taivaaseen vaan siinä, että taivas tulee keskellemme niin, että täällä tulee olemaan taivaallinen olotila (Erling Utnem). Ilmestyskirja kuvaa sitä ihmeellisellä tavalla: "Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin jaspis" (Ilm 21:10-11). "Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa" (Ilm 22:3). Synnin turmelemat taivaat ja maa ovat kadonneet ja Jumala on luonut uudet taivaat ja uuden maan.

Tämän ja tulevan maailman välillä on jatkuvuus kuten on alennustilamme ruumiin ja kirkastetun ylösnousemusruumiin välillä. Vanha aikakausi häviää ja uusi on tulossa historiassa. Tänne, minne risti pystytettiin, tulee myös valtakunta pystytettäväksi. Sellainen toivo, johon ei sisälly maailman uudistumisen toivoa, on yhtä vakava asia kuin ruumiin ylösnousemuksen kieltäminen. Maailma ja ruumiillisuus kuuluvat yhteen niin tässä elämässä kuin tulevassakin (Erling Utnem).

Tämä toivo luo aktiivisen Jeesuksen odotuksen. Toivo heittää meidät taisteluun, jossa kärsimme yhdessä maailman kanssa. Toivo pakottaa meitä ottamaan vastuuta maailmasta. Kristuksella on tekijän oikeus maailmaan ja sitä me rakastamme, mutta vihaamme sitä, mitä saatana pitää hallussaan. Maa on meidän Vapahtajamme, mutta se on miehitysjoukkojen hallussa. Olemme sillanpääasemassa.

Oikea lopun ajan toivo tekee maailmasta pakenemisen mahdottomaksi. mutta se tekee meidät kriittiseksi kaikelle sellaiselle, mikä tukahduttaa Jumalan luomisjärjestystä tässä maailmassa. Taistelumme kaikkea väärää vastaan on merkki siitä, että suuri maailmanvallankumous tulee pian. Me koemme sen nyt nisunjyvän tienä. Kristuksen seurakunta ei ole kulkemassa kohti triumfia. Seurakunta kuolee ja nousee yhdessä Kristuksen kanssa ja saa osakseen valtakunnan riemuvoiton. Jeesus on maailman ainoa toivo.

Vastuumme maailman tulevaisuudesta

Vastuu nykyisen maailman tulevaisuudesta on toki myös meillä ihmisillä. Raamatun mukaan Jumala on antanut tämän maailman meidän hallintaamme - olkoonkin, että se on annettu vain ajaksi. Olemme hänelle siitä tilivelvollisia. Siksi maailman tulevaisuus on myös ihmisten käsissä. Ihminen voi päätöksenteoillaan ja toiminnallaan vaikuttaa maailman tulevaisuuteen. Tässä asiassa ihminen voi tehdä oikeita tai vääriä ratkaisuja, tehdä hyviä tekoja tai pahoja tekoja. Meidät on kristittyinä kutsuttu tekemään hyviä tekoja lähimmäisemme parhaaksi.

Missään tapauksessa emme saa antaa lopunajan näkemystemme johtaa meitä kovuuteen ihmisiä kohtaan. Emme saa herkutella tuomion ja tuhon näyillä. Aikamme loputtomalta tuntuvien masentavien ilmiöiden näkeminen tosin houkuttelee toivomaan Jumalan tuomioitten pikaista tulemista. Vain tuli voi puhdistaa tämän ihmiskunnan ja maailman. Elämme Sodoman ja Gomorran aikaa! Mutta miten hyvin kansansa tuomioiden keskellä elänyt Jeremian sanoikaan: "Enkä toivonut turmion päivää" (Jer 1:16).

Siksi ei ole oikein puhua kovin kevyeen sävyyn tai ikään kuin sivumennen Jumalan tulen tuomiosta. Sen sijaan meidän kristittyinä tulisi aivan uudella vakavuudella ottaa todesta Jeesuksen sanat rauhan tekijöiden autuudesta. Emme voi olla tuomioiden ja sodan ihailijoita, puhumattakaan, että lietsoisimme sotaa.

Mitä käytännössä merkitsee Jeesuksen kutsu rauhantekijäksi tässä pahassa ja monenlaisten uhkien alaisessa maailmassa? Sen on kunkin meidän itse löydettävä. Ainakin se on pieniä lähimmäisen rakkauden palveluja ja esirukousta kärsivien puolesta. Kun olemme mukana käytännön lähetysvastuussa, olemme silloin todellisen ja lopullisen maailman rauhan tekijöitä.

Kristityn valoisa ja rohkea tulevaisuuden toivo ei synny siitä, että hän pystyy eri raamatunlauseitten avulla laatimaan mahdollisimman yksityiskohtaisen kuvauksen vuoden 2000 ja sen jälkeisistä maailman tapahtumista. Kristityn toivo ei ole sitä, että meillä on varma tieto, miten ja millä tavoin Jumala toteuttaa ihmiskunnalla varaamansa suunnitelman. Emme koskaan kykene oikein tajumaan Jumalan maailmansuunnitelmaa – emme omalla kohdallamme emmekä maailman tapahtumia seuratessamme. Olemme siihen liian rajoitettuja. Teemme helposti omasta Raamatun tulkinnastamme itsemme kaltaisen mitättömyyden. Jotain toki saatamme nykyisen tietämisemme pohjalta aavistella Raamatun äärellä viipyessämme. Mutta rehellisesti ja avoimesti meidän on tunnustettava, ettemme osaa sen parempaa tuoda esiin pelkäävälle aikamme ihmisille kuin Jeesuksen henkilön ja rohkaista ihmisiä kaikissa tapauksissa luottamaan häneen.

Tulevaisuus paljastaa aikanaan vastaansanomattomasti myös sen onko Raamatun ilmoitukseen sitoutunut usko vain ihmisen omaa kuvittelua vai onko siinä totuus elämästä, maailmasta ja ikuisuudesta. Tulevaisuudessa näemme ja tiedämme, nyt vasta uskomme ja toivomme. Ken elää, se näkee!

Kristityn toivon sisältönä on Kristuksen ristin sanoman tuoma Herran läsnäolo ja rauha. Kristitty on oppinut luottamaan kaikkivaltiaaseen ja rakastavaan Jumalaan. Hän uskaltaa luottaa Raamatun sanaan: "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret" (5 Moos 33:27). Tämän Jumalan käsissä on tulevaisuus. Toi tulevaisuus meille henkilökohtaisessa elämässämme mitä tahansa, me tiedämme kuka sen kulun hallitsee.

Tiedämme myös, että ihmiskunnan edessä on Jumalan tuomio. "Ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita". Suuri tilinteko odottaa jokaista ihmistä. Sitä ei voi yksikään paeta. Uskomme, että tuomioissaankin on Jumala armollinen eikä tee kenellekään vääryyttä (Job 34:10-12). Kristillisen toivon lopullinen täyttymys on iankaikkinen elämä Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta.

Raamatun ydinsanoma on ristin evankeliumi

Tähän mennessä Kristukseen uskovat eivät ole kokeneet muuta lopunaikaa kuin henkilökohtaisen kuoleman tuoman ajallisen elämän lopun. Ne monet Raamatun profetiat, jotka kertovat niin koko maailman kulkua mullistavista tapahtumista kuin kaikkien ihmisten ruumiillisesta ylösnousemuksesta ovat jääneet vain kaipuuksi ja odotukseksi sukupolvi sukupolven jälkeen. Jokainen kristitty sukupolvi on vakaumuksensa pohjalla oppinut elämään uskosta, ei vielä näkemisestä.

Kristilliseen uskoon kuuluu keskeisenä sanoma toivosta eikä toivottomuudesta. Toivo on meille sielun luja ankkuri, joka antaa elämällemme vakautta keskellä kuohuvia aaltojakin. Odotamme valoisaa tulevaisuutta Jumalassa.

L

Kristilliseen uskoon kuuluu keskeisenä sanoma toivosta eikä toivottomuudesta. Toivo on meille sielun luja ankkuri, joka antaa elämällemme vakautta keskellä kuohuvia aaltojakin. Odotamme valoisaa tulevaisuutta Jumalassa.

L

Se sanoma, hyvä uutinen, josta meidän on joka päivä elettävä, on ristin evankeliumi syntiemme anteeksiantamisesta ja kärsimyksestä elämän tienä. Risti julistaa tälle maailmalle jo tapahtunutta Jumalan rakkauden tekoa. Mikään ei saa syrjäyttää tätä sanomaa elämämme keskuksesta. Mutta risti myös rohkaisee meitä olemaan kärsivällisiä arkisen elämän vaivojen keskellä. Niin kuin minua syvästi rakastanut Vapahtajani Jeesus Kristus täytti elämäntyönsä vain olemalla kärsivällinen ahdistuksissaan, niin minäkin haluan seurata häntä omissa ahdistuksissani kärsivällisesti.

Ketjun tekstit : Rovasti Olavi Peltola.

Eräänä lähtökohtana haluan pitää sitä, että jatkuvasti seulon lukemaani ja kuulemaani ja koetan arvioida sitä. "Älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. Tästä te tunnette Jumalan Hengen..." (1 Joh 4:1-2).

"Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostel­koot" (kr. diakrinoo= tehdä erotus, arvioida, 1 Kor 14:29). "Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on" (1 Tess 5:21). "He ovat totuttaneet aistinsa siihen (= saamaan syvällistä opetusta) ja harjaannuttaneet ne erottamaan (kr. diakrisin) hyvän pahasta" (Hepr 5:14).

Muinaisen historian tärkein tapahtuma ei ollut Kiinan tai Intian kulttuurin synty, ei Etu-Aasian suurten valtioiden muodostuminen, ei Egyptin nousu, ei Aleksanteri Suuren sotaretket, ei Rooman perustaminen. Keskeisin ja vaikutusvaltaisin tapahtuma oli Jumalan sanan tulo yhdelle ainoalle ihmiselle: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle näytän” (1 Moos 12:1). Siitä alkaa Jumalan erityinen ilmoitus. Silloin täyttyi Jumalan aika ensimmäisen kerran. Jumala astui esiin salatusta majesteettisuudestaan ja otti lopullisella tavalla yhteyden langenneeseen ihmiseen. Alkoi se aika, joka täyttyi toisen kerran silloin kun Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi ja sovitti ristillä Jumalan maailman kanssa. Silloin ihmisen synnin ja syyllisyyden tuskainen ongelma ratkaistiin Jumalan edessä.

VT:ssa katsotaan kauas eteenpäin. Sieltä aivan kuin nuoli lähtee lentämään ja saavuttaa lopulta maalin, suuren Jumalan tarkoittaman lopun, finiksen. Maailmanhistoria on suurta Jumalan suunnitelman toteutumista. Askel askeleella kuljetaan suurta täyttymystä kohden. Jo Abraham näki ennakolta Kristuksen päivät ja iloitsi (Joh 8). Samaa sanotaan Mooseksesta (Hepr 11).

Jumalan teot ovat aluksi huomaamattomia

umalan suuret teot alkavat ensin kovin vähäisestä. Jumala vain kutsui Abrahamin Kaksoisvirran maassa. Hän antoi Joosefin tulla myydyksi orjaksi. Hän johti, kun pieni vauva purjehti Niilin virralla kaislakorissa. Hän kuuli, kun lapseton vaimo, Hanna, itki kovaa kohtaloaan. Hän näki, kun nuori Daavid pakeni avuttomana Saulin vihaa. Hän oli lähellä silloinkin, kun psalmien rukoilijat purkivat tuskaansa ja kun profeetat varoittivat Jumalan kansaa luopumuksesta.