Onko mulla masennus? Mistä saan apua? En jaksa.

Onko minulla masennus? Jos on, miten siihen saa apua, ja onko siihen lääkkeitä? Voisitteko auttaa minua?

Olen kolmekymppinen mies ja asun Helsingissä. Olen ollut yrittäjä 16-vuotiaasta lähtien vaihtelevalle menestyksellä, mutta sillä olen itseni elättänyt aina. Olen perheetön, mutta seurustelen. Asun yksin. Isäni kuoli vuonna 2008 joka oli kova paikka. Muistaakseni kuitenkin ajan kanssa normalisoiduin. Vuonna 2009-2010 minua ei kiinnostanut enää kuitenkaan nähdä kavereita, ja suurin osa jäikin pois kaveripiiristäni. Minulle jäi alle viisi kaveria ja ehkä yksi tai kaksi ystävää. Ei vain jaksanut jostain syystä nähdä ketään. Vuonna 2011 sosiaalinen elämäni kuitenkin piristyi hieman, kävin treffeillä (ennen kun nykyinen jäi kontteihin) ja pidin jopa hauskaa. Oli hyvä olo. 2012 alaselkä reistaili, ja en päässyt edes seisomaan muutamaan viikkoon. Unirytmini on oikeastaan aina ollut miten sattuu, tykkään valvoa öisin. Varsinkin kun kaikki työasiat on pääasiassa koneella, ei ole väliä miten olen hereillä. 2011 kuitenkin perustimme erään yrityksen, jossa olin lähes päivittäin, mutta työaikoja ei silloinkaan ollut, työntekijät hoitivat hommat. 2012 sain kaverilta Zopinox-nukahtamislääkkeitä ja kokeilin sellaista… siitä alkoi viiden vuoden koukku.

En muista oliko se nappien aloittamisen kanssa samaan aikaan, mutta huomasin, että en ole nauranut enää aikoihin. Ennen tuli naurettua suhteellisen usein niin, että vedet valui silmistä. Enää ei vuosiin. Kävin kuitenkin nappikoukun aikana festareilla, matkoilla ja tienasin leipäni. Ajalta 2012-2016 on paljon tyhjiä kohtia, sillä uninappeja saatoin käyttää myös päivisin. Festareillakin saatoin viinan kanssa ottaa nappeja koska siitä tulee hyvä olo. Mutta hyvän olon jälkeen meni aina muisti. Joskus meni 10 nappia päivässä, ja myöhemmin niitä piti ottaa vähintään 3-4 jotta sai edes unen. Kerran meni 2pv siten, ettei muista kun ihan pieniä kohtia.

Jaksaminen alkoi vähenemään, eikä minua kiinnostanut enää käydä missään. En nauranut, ja tyttöystävää en jaksanut nähdä välillä viikkoon tai kahteen, vaikka asuttiin 500m päässä toisistamme.

2015 ei seksi enää pahemmin kiinnostanut. Loppuvuodesta 2015 jaksoin kuitenkin käynnistää uuden bisneksen, ja se starttasikin heti alkuvuodesta 2016. Tässä kohtaa vaihdoin Zopinoxit ja Imovaanit Mirzapineihin, eli masennuslääkkeisiin. Vuonna 2016 olin enää tekemissä emännän lisäksi kahden kaverin kanssa, mutta vain tietokoneella koska ei huvita nähdä ketään. Emäntää näin 5-10 päivää kuussa. Jaksoin työprojektin viedä loppuun saakka (marraskuuhun 2016), mutta siihen asti joka aamu oli todella tuskaa nousta, väsyin jo muutamassa tunnissa ja mikään ei kiinnostanut. Työ oli kait mukavaa, mutta minulle se oli pakkopuuroa. Napeista pääsin kokonaan eroon loppusyksystä 2016. Enää niitä ei tarvinnut hankkia epämääräisin keinoin. Vaikka olin uninapit lopettanut jo kesällä 2016, kesti siinä useita kuukausia, ennen kun sain ihan oikean unen. Mirzapinien jälkeen meni pari kuukautta kun aloin saamaan unta ilman mitään nappeja. Ei vieläkään täydellistä, mutta saa nukuttua kuitenkin.

Nyt tilanne on se, että olen maannut kotona kolme kuukautta. Koneella olisi tehtäviä duuneja, mutta ne siirtyy viikosta toiseen koska en saa mitään aikaiseksi (muista bisneksistä olen luopunut jotta ei tarvitse mennä mihinkään). Notkun ehkä koneella jopa 14h päivässä, mutta en vaan saa niskasta kiinni, että tekisin duunit, vaikka joka päivä on tarkoitus tehdä hommia. Muijaa en ole nähnyt välillä 2-3 viikkoon kun ei kiinnosta tai jaksa. Kaupassa en jaksa käydä, tilaan kauppakassit kotiin. Saatan olla 2vk lähtemättä edes ulos, saattaisi mennä helposti vaikka pari kuukautta jos ei muija pakottaisi joskus vaikka kauppaan hänen kanssaan, ja silloinkin monesti jään autoon istumaan kun hän käy. Parturiin olen ollut menossa nyt 1,5kk, mutta en jaksa (vielä voi käyttää pipoa, heh). En naura, en nauti juuri mistään ja en saa mitään aikaiseksi.

Olen jatkuvasti allapäin, en halua tehdä mitään enkä nähdä ketään. Tai ainakin tosi harvoin. Mitään itsetuhoisia ajatuksia ei ole, sillä haluaisin elää niin pitkään kun mahdollista, haluan matkustella, kokea eri asioita ja saavuttaa asioita… minulla on paljon unelmia, mutta en pääse sohvalta ylös. Vaikea selittää, mutta ei vaan jaksa. Eilen oli pakollinen tapaaminen mitä en saanut siirtää, niin lähdin liikenteeseen pipo päässä. Kävin paikalla ja palasin heti takaisin himaan sohvalle. Siirsin jälleen työjutut kalenterista viikolla eteenpäin. Oikeastaan saan vasta sitten jotain tehdyksi kun rahat on loppumassa.

Mitä pitäisi tehdä, että piristyn, jaksan tehdä jotain, lähteä ulos, huomioida muita, toteuttaa unelmia tai edes jaksaisin itse mennä kauppaan? Töitäkin pitäisi tehdä jotta ei tule ihan lopullista vararikkoa. Onko minulla masennus vai mitä tämä on?

Itse päättelisin tämän olevan masennusta, koska en jaksa tehdä mitään, edes käydä kaupassa. Kun näen tyttöystävää, odotan vain, että se lähtisi ja saan olla taas yksin. En jaksa käydä edes käve