Profetoiminen

Jumalan Henki ottaa tämän lahjan käyttöönsä

Pyhä Henki otti tämän yleisen, eri uskonnoissa esiintyvän lahjan ja kyvyn käyttöönsä. Hän kutsui, koulutti ja puhdisti ne henkilöt Israelin kansan keskuudesta, joilla oli tämä kyky ja asetti heidät sanansa välikappaleiksi. Samalla Pyhä Henki puhdisti myös itse profetoimisen lahjan ja kyvyn. Hän teki profeetasta (hb. naabii) papin rinnalle toisen merkittävän hengellisen viran hoitamaan Jumalan kansaa.

Profeetan merkitys ja arvo oli Jumalan sanan välittämisessä

Saatamme kiinnittää profeetoissa huomiomme liiaksikin profetoimiseksi kutsutun ilmiön erityislaatuisuuteen ja siihen millä tavoin he kokivat olevansa Jumalan hengen välikappaleita. Raamatun profeettojen todellinen merkitys ei ole kuitenkaan profetoimisen ilmiössä. Ilmiö on yleisuskonnollinen. Varsinainen asia on siinä Jumalan ilmoituksessa, joka tuli profeettojen kautta. Ilmiö oli instrumentti. Tärkeintä oli se, mihin tuota instrumenttia käytettiin. Jumalan sanalla oli ratkaiseva merkitys. Profeetat olivat Jumalan sanan välittäjiä. Profeetta ja profetoiminen eivät olleet itsessään mitään, vain sanoma oli tärkeää.

Siksi koko ajan esiintyi myös profeettoja, joilla oli kyky ja lahja esiintyä profeettana, mutta joiden sanoma ei ollut Herralta. He olivat vääriä profeettoja. Vääryys ei ollut itse profetoimisen ilmiössä, tavassa, vaan sanomassa. Totuudellisuus ratkaisee.

"Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa, mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra" (Jer 23:28). Profetoimisen muoto, oli se sitten ilmestys, näky, uni, puhumisen tai näyttävän toiminnan pakko, se ei ollut tärkeä. Tavallisuudesta poikkeava muoto oli vain olkia, varsinainen jyvä oli aito Herran sana. Olki vain kannattaa jyvää. Jos oljen päässä ei ole tähkää, se on turha, se on petosta.

Profeettojen saaman Herran sanan keskeisin sisältö oli ilmoitus Messiaasta. Siksi VT:n aikakauden viimeinen profeetta sanoi: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä" (Joh 3:30).

Ilmoitusprofetia ja jatkuva ilmoitus

Nykyisessä sekavassa ajassamme elävinä uskovina meille on erittäin tärkeää, jos suostumme siihen, että Jumalan arvovaltaisen ja luotettavan ilmoituksen sanan ovat saaneet ja voineet välittää meille vain Vanhan ja Uuden testamentin profeetat ja apostolit. Heillä on ollut ehdoton erikoisasema kaikkien aikojen profeettojen joukossa. Heidän profetoimisensa on ollut ratkaisevasti erilaista kuin muu heidän aikaisensa ja heidän jälkeisensä profetia. Heidän välittämänsä sana on säilytetty luotettavalla tavalla Raamatussa. Heidän jälkeensä Jumala ei ole enää nähnyt hyväksi antaa kansalleen uusia, luotettavia ilmoitusprofetioita.

UT:n lopussa ovat sanat, jotka hyvin soveltuvat koko Raamattuun: "Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan" (Ilm 22:18). Emme usko katolisen kirkon, mormoonikirkon tai muslimien tavoin, että ilmoitus on jatkunut apostolisen ajan jälkeenkin. "Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on" (1 Kor 3:11). "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on" (1 Kor 4:6).

Aamen, aamen.

fdgfhdfh kirjoitti:

Aamen, aamen.

Tästä poistettu jotakin.

jatkoo kirjoitti:

Ilmoitusprofetia ja jatkuva ilmoitus

Nykyisessä sekavassa ajassamme elävinä uskovina meille on erittäin tärkeää, jos suostumme siihen, että Jumalan arvovaltaisen ja luotettavan ilmoituksen sanan ovat saaneet ja voineet välittää meille vain Vanhan ja Uuden testamentin profeetat ja apostolit. Heillä on ollut ehdoton erikoisasema kaikkien aikojen profeettojen joukossa. Heidän profetoimisensa on ollut ratkaisevasti erilaista kuin muu heidän aikaisensa ja heidän jälkeisensä profetia. Heidän välittämänsä sana on säilytetty luotettavalla tavalla Raamatussa. Heidän jälkeensä Jumala ei ole enää nähnyt hyväksi antaa kansalleen uusia, luotettavia ilmoitusprofetioita.

Lue lisää

poistettu on.

jatkoo kirjoitti:

Profeettojen saaman Herran sanan keskeisin sisältö oli ilmoitus Messiaasta. Siksi VT:n aikakauden viimeinen profeetta sanoi: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä" (Joh 3:30).

Lue lisää

434333

jatkoo kirjoitti:

Profeettojen saaman Herran sanan keskeisin sisältö oli ilmoitus Messiaasta. Siksi VT:n aikakauden viimeinen profeetta sanoi: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä" (Joh 3:30).

Lue lisää

ok...

jatjoo kirjoitti:

Siksi koko ajan esiintyi myös profeettoja, joilla oli kyky ja lahja esiintyä profeettana, mutta joiden sanoma ei ollut Herralta. He olivat vääriä profeettoja. Vääryys ei ollut itse profetoimisen ilmiössä, tavassa, vaan sanomassa. Totuudellisuus ratkaisee.

Lue lisää

ok..

aerhth kirjoitti:

ok..

trtrt

fdgfhdfh kirjoitti:

Aamen, aamen.

refeatetwgtegrt

Tarvitsemme julistusta, joka tekee ajankohtaiseksi tämän jo saadun Jumalan ilmoituksen. Perustava kysymys nyt onkin voiko ja kykeneekö meidänkin ajassamme ilmenevä ns. profetoiminen auttamaan Raamatun sanan tulemisessa eläväksi? Jos käytämme jostakin aikamme kristitystä nimitystä profeetta, niin se merkitsee nimenomaan sitä, että hänen julistaessaan, "profetoidessaan", Raamatun sanat alkavat elää ja tulevat meille todellisiksi. Oikea profeetta tunnetaankin siitä, että hän kirkastaa nimenomaan kirjoitettua Jumalan sanaa ja sitä kautta Jeesusta Kristusta.

Profetoiminen on armolahja. Ei ole kaikilla.

Nyt tähän ahdistukseen tulee lohdutus tuosta tärkeästä avainsanasta samaan aikaan. Keskellä syntikurjuuttani olen jo autuas Jumalan lapsi. Autuuteni ei ole siinä mitä minusta on tullut tai mitä itse saan aikaan. Autuuteni on siinä, mitä Jeesus on tehnyt puolestani. Siihen saan turvata ja Kristuksen täytetyn työn katseleminen tuo levottomaan sydämeen rauhan.

ewrtt kirjoitti:

Profetoiminen on armolahja. Ei ole kaikilla.

ok--

ok--

Ekstaattinen profetoiminen on kokemus, mutta siihen ei liity arvovaltaisen ilmoitussanan välittämistä. Näille sanoille ei saa koskaan eikä missään tapauksessa antaa Jumalan ilmoitussanan erehtymätöntä arvovaltaa. Koskaan nämä yhä jatkuvan profetiailmiön sanat eivät saa tuoda mitään lisää kirjoitettuihin ilmoitussanoihin, ei olla niiden kanssa ristiriidassa eikä leikata jotain oleellista pois. Ne ovat vain tarkoitettu vahvistamaan ja tekemään eläväksi jo olemassa olevaa ilmoituksen sanaa. Ne ovat "rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi" (1 Kor 14:3).

Agabuksen asema profeettana on toinen kuin apostolien (Apt 11:28-30). Agabuksen tai Filippuksen neljän tyttären profetia saattoi kyllä ennustaa tulevaisuutta ja sisältää yliluonnollista näkökykyä. Mutta siihen ei voinut eikä saanut luottaa täysin. Sen mukaan ei tullut suunnitella omaa elämää ja tehdä päätöksiä. Se ei ollut perustus, jonka päällä seurakuntarakennus oli (Ef 2:20). Tällainen profetia oli aina alistettu apostoliselle opetukselle ja sitä oli arvioitava itsenäisesti tilanteen mukaan.

Erittäin kuvaava esimerkki meille on Paavalin matka kohti Jerusalemia. Hän sai profetioita siitä, ettei hänen pitäisi matkustaa. Paavali ei välittänyt profetioista, vaan kulki omaa tietään (Apt 20:23, 21:4, 9, 10-14). Se osoittaa meille, että Jumalan johdatusta koskevat profetiat tulee arvioida itsenäisesti ja niistä tulee keskustella vapaasti. Kukin valitsee itse oman tiensä ja on varma Herrassa. Lisäksi Agabuksen profetia, jonka hän sanoi saaneensa suoraan Hengeltä, ei toteutunut joka kohdassa Paavalin mennessä Jerusalemiin. Juutalaiset eivät sitoneet Paavalia, vaan roomalaiset (Apt 21:11, 27-32). Tällainen profetia ei koskaan ole ehdottoman tarkka. Se on aina vajavainen (1 Kor 13:9).

Siksi niitä sanoja on joka kerta arvosteltava ilmoitussanan valossa. Ne myös aina vajavaisella tavalla kertovat Jumalan tahdosta, sillä meidän profetoimisemme on vajavaista (1 Kor 13:9). Jokainen profetia on ihmissydämen syntisyyden tähden myös synnin turmelema. Siksi ne on aina saatava Jeesuksen veren alle ja hänen puhdistettavakseen.

Ilmoitusprofetian kautta saatu sana pysyy. Tämän toisen profetian kautta saatu sana häviää ja itse profetoiminenkin katoaa (1 Kor 13:8). Kun Kristus lopulta hallitsee täydellisesti, ei enää profeettoja ja profetoimista tarvita. "Sinä päivänä on oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan... Myöskin profeetat... minä ajan maasta pois... Sinä päivänä häpeävät profeetat itsekukin näkyään, kun he ennustavat" (Sak 13:1-5). Mitä todellisemmaksi Jeesus tulee, sitä merkityksettömämmäksi käy ennustelu ja profetoiminen. Lähellä Jeesusta vaeltava ei tarvitse ennustelua. Hänelle riittää kaikkeen yksin Jeesus, myöskin tulevaisuuteen.

Ilmoitusprofetian kautta saatu sana pysyy. Tämän toisen profetian kautta saatu sana häviää ja itse profetoiminenkin katoaa (1 Kor 13:8). Kun Kristus lopulta hallitsee täydellisesti, ei enää profeettoja ja profetoimista tarvita. "Sinä päivänä on oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan... Myöskin profeetat... minä ajan maasta pois... Sinä päivänä häpeävät profeetat itsekukin näkyään, kun he ennustavat" (Sak 13:1-5). Mitä todellisemmaksi Jeesus tulee, sitä merkityksettömämmäksi käy ennustelu ja profetoiminen. Lähellä Jeesusta vaeltava ei tarvitse ennustelua. Hänelle riittää kaikkeen yksin Jeesus, myöskin tulevaisuuteen.

jatkooo kirjoitti:

Erittäin kuvaava esimerkki meille on Paavalin matka kohti Jerusalemia. Hän sai profetioita siitä, ettei hänen pitäisi matkustaa. Paavali ei välittänyt profetioista, vaan kulki omaa tietään (Apt 20:23, 21:4, 9, 10-14). Se osoittaa meille, että Jumalan johdatusta koskevat profetiat tulee arvioida itsenäisesti ja niistä tulee keskustella vapaasti. Kukin valitsee itse oman tiensä ja on varma Herrassa. Lisäksi Agabuksen profetia, jonka hän sanoi saaneensa suoraan Hengeltä, ei toteutunut joka kohdassa Paavalin mennessä Jerusalemiin. Juutalaiset eivät sitoneet Paavalia, vaan roomalaiset (Apt 21:11, 27-32). Tällainen profetia ei koskaan ole ehdottoman tarkka. Se on aina vajavainen (1 Kor 13:9).

Lue lisää

O.Peltolaa.

Profetoiminen

aamen, aamen.

Armosta amen.

ok..

Uskovankin olemuksen turmelleen perisynnin takia on aina muistettava, että kun profetoimme, rukoillemme sairaitten puolesta, puhumme kielillä teemme koko ajan syntiä ellei Jumalan armo ja laupeus peitä Kristuksen vanhurskauteen tätä toimintaamme. Ei mikään meissä oleva ja meistä lähtevä ole puhdasta, ellei sitä anneta anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Siksi vain anteeksiantamuksen varassa voimme oikein puhua kielillä, profetoida ja rukoilla sairaitten puolesta. Jumala hyväksyy tällaisen toimintamme vain siksi, että hän antaa anteeksi kaiken sen, mikä siinä on turmeltunutta ja kelvotonta. Itsekin saatamme kokea, ettei meidän kielilläpuhumisessamme ole mitään hyvää. Helvettiin joudumme kaikkine kielilläpuhumisinemme ja profetoimisinemme ja sairaitten puolesta rukoilemisinemme ellei Jumala Kristuksen tähden peitä sitä synnillisyyttä, joka koko ajan turmelee tämänkaltaista palvelutyötämme.

Esimerkkejä

Lorrie White kertoo erään karismaattiseen seurakunnan synnystä ja sen vaiheista: "Päätimme pysyä hyvin pienenä seurakuntana; Meitä oli noin viisitoista. Kuitenkin tästä ryhmästä puhkesi seurakunta, jonka vaikutus tuntui koko kaupungissa. Se kasvoi. Se kasvoi nopeasti. Ostimme pienen rakennuksen, joka sekin pian kävi liian ahtaaksi ja aloimme rakentaa toista viereiselle tontille. Se oli jännittävää aikaa. Meissä syntyi jälleen toivo. Muodostettiin kodeissa kokoontuvia ryhmiä. Mutta pian nosti päätään jakaantumisen henki. Meidän kotiryhmämme, ryhmä, joka kasvoi kaikkein nopeimmin, oli karismaattinen. Vanha joukko, alkuperäiset viisitoista katseli tätä ryhmää epäillen ja pahaa aavistellen... Pidin ryhmässä laulettavista lauluista, erityisesti psalmeista. Olivatko kielilläpuhuminen, profetiat ja 'tiedon sanat' todella Jumalasta? Toivon niin. Se olisi ihana. En kuitenkaan ollut varma. Minua vaivasivat kuitenkin jotkut asiat. Ilmeni epärehellisyyttä, jopa selviä valheita. Jotkut ryhmäläiset näyttivät olevan sitoutuneista 'kaappaamaan' koko seurakunnan omaan ajatteluunsa. Tuli tunne, että siellä valmistettiin salaliittoa, vaikkei sitä lausuttu ääneen. Seurakunnan vanhemmat jäsenet loukkaantuivat tästä. Lopulta karismaattinen ryhmä erosi, pinnalta katsoen ystävinä, mutta myöhemmin seurasi ikäviä asioita.

onpoistettu.

Eräs äiti hukutti lapsensa ja selitti: "Jumala käski". Jokainen ääni on koeteltava Raamatun sanalla ja toisten uskovien mielipiteillä. Emme saa salailla asioita, vaan pyrkiä vaeltamaan valossa. Todellinen Pyhän Hengen ääni ei koskaan kehota ihmistä tekemään mitään järjetöntä ja itseämme tai lähimmäisiä vahingoittavaa. Miten oikein kirjoittikaan herätysten keskellä elänyt John Wesley: "Älkää olko liian valmiita panemaan kaikkea Jumalan tiliin. Älkää uskoko helposti uniin, ääniin, vaikutelmiin tai näkyihin ja kuvitelko, että ne ovat Jumalasta. Ne voivat olla hänestä, mutta ne voivat myös nousta omasta sisimmästämme tai ne voivat olla jopa saatanasta".

1960-luvun alussa maassamme levitettiin sadointuhansin kappalein ns. Oulun profetiaa. Oulun profetialiikkeessä innolla mukana ollut rovasti Ivar Linden arvioi jälkeenpäin erittäin hyödyllisellä tavalla Oulun profetiaa. Hänen mielestään oululaisen kanslistin Lailan Heinosen elokuusta 1960 lähtien välittämät sanomat olivat aluksi Jumalasta. Ne olivat sopusoinnussa Raamatun sanoman kanssa. "Profetiaa täytyy koetella. Sen paljastaa henki, onko se Raamatun henkeä, sekä profetian tarkoitus. Mutta aidossakin profetiassa voi olla kuonaa ja astian makua".

Ivar Lindenin mukaan Laila Heinonen ei kestänyt tulikokeessa kun häntä alettiin yleisesti kunnioittaa. Hänen olisi pitänyt astua kokonaan sivulle. Mutta vähitellen alkoi tulla sanomia, joissa oli kova henki. Monet uskovat ylistivät häntä avoimesti. Laila ei myöskään sallinut sanomiensa koettelemista. Kuitenkin niissä alkoi esiintyä asioita ja ennustuksia, joiden perään oli pakko panna kysymysmerkki. Häntä varoitettiin, mutta mikään ei enää auttanut. Kaikki papit ja useimmat muutkin jättivät hänet vähitellen. Pieni joukko jäi kaikista muista eristäytyneenä hänen ympärilleen. "Mitä ankarin kuri valinnee heidän keskuudessaan" (Sana 22.11. 1983).

Eräässä vuoden 1958 lopulta olevassa uhataan Suomen kansaa: "Jos et tee parannusta viimeistään neljän vuoden sisällä, niin käyn sinun kimppuusi Suomi, en sääli enkä armahda... mutta jos...löydän sinusta Suomi edes 100 minulle, minun sydämelleni kelpaava vanhurskasta, niin vielä minä jatkan aikaa". Edelleen siinä on vaatimus levittää tätä sanomaa ja väite, että Jumala pelastaa omansa.

Eräässä toisessa monisteessa vuodelta 1977 taas on sanoma itsetuhon partaalla olevalle Suomen kansalle. Nyt on syntielämä saavuttanut Suomessa sellaiset mittasuhteet, jollaista ei tässä maassa ennen ole nähty. Monisteessa väitetään, että juuri tämä profetia sisältää Pyhän Hengen sanoman. Jumala on puhunut, ei ihminen. Siinä vaaditaan lukijaa hankkimaan eräs kirja ja tutustumaan siihen. Kirja ei ole Raamattu. Kirjaa on levitettävä, sillä "tämä on pyhä viesti taivaitten taivaasta". Jälleen tuomiouhkaukset ovat armottomia. Jos kuitenkin löytyy riittävä määrä todellisia uskovia, niin sitten Jumala armahtaa. Monisteen näyttää laatinen sellainen, joka erityisesti kokee olleensa vuosien ajan häväisty.

Aamen, aamen.

Kolmas esimerkki aikamme profetioista on vuodelta 1990. Se on kasetilta kirjoitettu. Siinä taas uhataan maatamme rangaista suurella myrskyllä. Helsinki, Turku ja Lahti tuhotaan. Mutta seurakunnan papille luvataan suuria tekoja. Mitäpä tällaiseen uhkailuun voi muuta sanoa kuin että ken elää, se näkee. Kuitenkin on säälittävää, että jotkut kypsymättömät uskovat ottavat tällaisen tosissaan. Eihän tämmöisellä ole mitään merkitystä Jumalan kansalle. Meidät on kutsuttu juoksemaan "kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen" (Hebr 12:2). Jeesus yksin riittää. Tietysti jotkut näkevät tällaisen uhkailun ansiona sen, että sen kautta joku suruton voi tulla herätykseen. Sensaatio aina kokoaa ihmisiä. Yksinkertainen julistus synnistä ja armosta ei kiinnosta ketään.

Neljäs esimerkki on vuosien takaa. Siinä oli kyse työikäisten vasta uskoon tulleitten ryhmästä. He kokoontuivat erään uskovan kotiin rukoilemaan ja usein olivat siellä koko yön. Rukoiltiin ja välillä juotiin kahvia. Rukoukset olivat äänekkäitä. Mukana olijoista jotkut saivat kielilläpuhumisen lahjan ja muutamat alkoivat profetioita. Nimenomaan näitä profetioita odotettiin. Profetioilta kysyttiin neuvoja kaikenlaisiin asioihin. Niiden todenperäisyyttä ei uskallettu epäillä. Niihin luotettiin täysin ja niiden mukaan toimittiin.
Sitten eräs ryhmän jäsenistä rukoillessaan kerran läpi yön sai erittäin vakavan ilmoituksen ryhmän toisen jäsenen menneisyydestä. Vähän myöhemmin rukouskokouksessa tuli toiselle profetia, jossa oli sama sisältö kuin yöllisessä ilmoituksessa. Aamuyöllä tuli samaa asiaa koskeva uusi profetia ja niin lähdettiin kotoa hakemaan sitä henkilöä, jota ilmoitus koski. Jälleen uusi profetia, joka vahvisti ilmoituksen ja se päättyi sanoihin: "Jeesus Kristus on tämän teille ilmoittanut". Aikaa myöten kuitenkin selvisi, että ilmoituksen sisältämä asia oli silkkaa valhetta. Mutta seurakunnassa ei uskallettu pitkään aikaan epäillä profetioita. Profeettaryhmä piti hengellisesti vallassaan suurta osaa uskovista nuorista ja vanhemmistakin. Heillä oli henkilahjojensa tähden arvovaltaa. Eikä kukaan uskaltanut nousta sitä vastaan. Vasta aika paljasti valheen. Valitettavasti ajan myötä uskovien enemmistö unohtaa valheprofetiat ja niin hämäävä profetiatoiminta saa jatkua ja samalla jatkuu sitä harjoittavien sielullisten uskovien valta.

Maassamme on eräs pappi on järjestänyt ns. profeettakouluja, joissa tavoitellaan ja opetetaan profetoimista. Vedotaan Paavalin sanaan (1 Kor 14:1) ja opetetaan sen toteuttamista. Kurssilla mm. neuvotaan, että kun joku tulee kysymään sinulta esimerkiksi ottaako hän avioeron, niin ensimäinen ajatus, mikä tulee mieleesi on profetia. Sano se kyselijälle profetoimisena.

Reichman kertoo kuinka he uuden liikkeen kannattajina perustivat raamattukoulun. "Koulun johtokunnassa profetoitiin paljon, samoin oppitunneilla, välitunneilla, käytävillä - aivan joka paikassa. Sanomilla oli suuri vaikutus ilmapiiriin, mutta niitä ei kuitenkaan koskaan koeteltu. Jotkut profetiat olivat suorastaan synkän uhkaavia... Kestää kauan ennenkuin ihminen uskaltaa ja jaksaa tulla siihen lopputulokseen, että suurin osa koko profeetallisten sanomien tulvasta voi virrata valhelähteestä". Koulun oppilaista jotkut tulivat koviksi ja fanaattisiksi. Monet masentuivat, tunsivat vaikeasti määriteltävää pahaa oloa. Osa taas näytti leijuvan pilvissä pelkästä innostuksesta ja samalla unohtavan kaiken terveen järjen, kohtuuden, nöyryyden ja toisten kuuntelemisen? (Reichman, Lammasten vaatteissa, 15, 16).

Arvostelu on joka kerta ja aina välttämätöntä

Paavali vetoaa uskoviin: "Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille (fronimos), arvostelkaa (krinoo) itse, mitä minä sanon" (1 Kor 10:15). Nuorta Timoteusta hän neuvoi: "Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudesta saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta" (1 Tim 3:14-15). "Puhetaitoni on ehkä kehno, mutta tietoni ei, ja tietoni olen kaikin tavoin, kaikissa asioissa saattanut teidän nähtäväksenne" (2 Kor 11:6).

Arvostelu on joka kerta ja aina välttämätöntä

Paavali vetoaa uskoviin: "Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille (fronimos), arvostelkaa (krinoo) itse, mitä minä sanon" (1 Kor 10:15). Nuorta Timoteusta hän neuvoi: "Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudesta saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta" (1 Tim 3:14-15). "Puhetaitoni on ehkä kehno, mutta tietoni ei, ja tietoni olen kaikin tavoin, kaikissa asioissa saattanut teidän nähtäväksenne" (2 Kor 11:6).

jatkoo kirjoitti:

Eräs äiti hukutti lapsensa ja selitti: "Jumala käski". Jokainen ääni on koeteltava Raamatun sanalla ja toisten uskovien mielipiteillä. Emme saa salailla asioita, vaan pyrkiä vaeltamaan valossa. Todellinen Pyhän Hengen ääni ei koskaan kehota ihmistä tekemään mitään järjetöntä ja itseämme tai lähimmäisiä vahingoittavaa. Miten oikein kirjoittikaan herätysten keskellä elänyt John Wesley: "Älkää olko liian valmiita panemaan kaikkea Jumalan tiliin. Älkää uskoko helposti uniin, ääniin, vaikutelmiin tai näkyihin ja kuvitelko, että ne ovat Jumalasta. Ne voivat olla hänestä, mutta ne voivat myös nousta omasta sisimmästämme tai ne voivat olla jopa saatanasta".

Lue lisää

on poistettu.

dsffgfhgdfhdh

jatkoo kirjoitti:

Eräässä toisessa monisteessa vuodelta 1977 taas on sanoma itsetuhon partaalla olevalle Suomen kansalle. Nyt on syntielämä saavuttanut Suomessa sellaiset mittasuhteet, jollaista ei tässä maassa ennen ole nähty. Monisteessa väitetään, että juuri tämä profetia sisältää Pyhän Hengen sanoman. Jumala on puhunut, ei ihminen. Siinä vaaditaan lukijaa hankkimaan eräs kirja ja tutustumaan siihen. Kirja ei ole Raamattu. Kirjaa on levitettävä, sillä "tämä on pyhä viesti taivaitten taivaasta". Jälleen tuomiouhkaukset ovat armottomia. Jos kuitenkin löytyy riittävä määrä todellisia uskovia, niin sitten Jumala armahtaa. Monisteen näyttää laatinen sellainen, joka erityisesti kokee olleensa vuosien ajan häväisty.

Lue lisää

ok--

Mitä on henkien arvosteleminen?

1. Se ei ole vain jonkinlaista pahan- tai hyvänolontunnetta, joka on varsin riippuvaista siitä, miten puhuja on saanut minut mukaansa ja kuinka minun ajatusteni mukaisesti hän puhuu.

3. On opittava erottamaan hiljainen Jumalan Hengen läsnäolo monenlaisista voimakkaista ja vaikuttavista hengistä ja valloista (vrt. 1 Kun 19:12).

4. Henkien arvostelemisessa nähdään vielä piilevänä oleva tapahtumien oikea luonne ja kulun suunta. Nähdään asioita "läpi", nähdään perusteisiin. Siinä "paljastetaan" ja "sydämen salaisuuden tulevat ilmi" (1 Kor 14:24).

5. Raamattu varoittaa myös selvästi, ettei edes tapahtunut ihme tai tunnusteko ole takeena profeetan oikeellisuudesta (Ilm 13:13). On kysyttävä houkutteleeko hän sanomallaan tai saavutuksillaan pois todellisen Jumalan yhteydestä (5 Moos 13:1-3).

7. Ristiin liittyy myös toinen tärkeä testi. Miten profetioissa asennoidutaan kärsimyksiin? Nähdäänkö, että Jumalan kansan tie on monen ahdistuksen kautta menemistä? Vai luvataanko siinä yksityiselle tai uskovien yhteisölle menestystä, saavutuksia, tuloksia, voimaa, kirkkautta? "Onko heillä ollut tuskaa kuoleman ja helvetin edessä? Jos kuulet, että kaikki menee iloisesti, hauskasti, Jumalalle antautuen ja hurskaasti, sinä et saa luottaa heihin, sittenkään, vaikka väittäisivät tulleensa temmatuiksi kolmanteen taivaaseen. Sillä heiltä puuttuu Ihmisen Pojan merkki, joka on kärsimys. Tämä on risti - ainoa, oikea tuntomerkki ja varma henkien koetinkivi" (Luther).

8. Eräs vaikeus on siinä, että usein alkuvaiheessa profetiat saattavat olla arvostelun kestäviä. Vääränkin profeetan sanoma saattaa pitää paikkansa ja ainakin aluksi ja pienissä asioissa. Mutta saavutettuaan luotettavan maineen ja uskovien lakattua niitä koettelemasta, ne huomaamatta liukuvat ensin kohti sielullisuutta ja sitten tulee jo valheet. "Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte" (Gal 3:3).

9. Menestys ja hyvä maine ihmisten keskuudessa ei ole koskaan luotettava testi. Ilmestyskirjan pedosta sanotaan, että se voitti pyhät ja sen valtaan annettiin kaikki (Ilm 13:7, Dan 7:21). "Onnistumisen rukoileminen on yleensä se epäjumalanpalvelun muoto, mitä paholainen huolellisimmin harjoittaa. Tässä on myös usein vakavimpienkin miesten heikko kohta... Suuri menestys vaikuttaa melkeinpä pakottavan tenhoavasti ja ihmiset, vieläpä kristitytkin tämän menestyksen todetessaan lakkaavat kyselemästä, kenen nimissä, minkä tunnusmerkin alla ja mihin hintaan se on saavutettu. Koska menestys siis on voimakkain huumauskeino, tekee paholainen, tekevät väärät profeetat (Matt 24:24) ja tekee myös merestä nouseva peto suuria ihmeitä (Ilm 13:13), niin että sen kuolinhaavakin ihmeellisellä tavalla voi parantua. Minä sanon: Voi olla hyvinkin mahdollista, että meillä aluksi on suuria menestyksen kokemuksia, kun olemme langenneet kiusaukseen toimia ilman Jumalaa (Helmut Thielicke, Isä meidän, ss. 160-161.

Jos ihmiselle ainoa todellisuus on vain tämä aineellinen ja aistein havaittava todellisuus ja se mitä hän omalla järkeilyllään voi hyväksyä, Jumalalle ei ole silloin erityisempää merkitystä hänelle. Hän ei tarvitse Jumalaa, hän ei yksinkertaisesti koe tarvitsevansa Jumalaa - ei ainakaan, jos hän on tarpeeksi älykäs ja menestyy elämässä. Nämä muutamat vuosikymmenet sujuvat miten sujuvat ilman Jumalaakin – ainakin jos on terve ja saa menestystä, ystäviä ja vaikutusvaltaa.

Tekstit Rovasti Olavi Peltola.

Jeesus on 1 Joh 3:n keskeisin sanoma

Tämänkin Johanneksen kirjeen luvun keskeisin asia on todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Näin on jokaisen Raamatun luvun kohdalla. Mitä Johannes sanoikaan kirjoittamisensa tavoitteesta: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden” (Joh 20:31; 1 Joh 5:13). Kaikki Raamatussa ajaa meidät kohti Jeesusta ja uskomaan häneen.

Johannes vakuuttaa meille, että synnitön Kristus tuli ottamaan pois synnit (1 Joh 3:5). Hän on se Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin (Joh 1:29). Se onkin ydinsanoma Jeesuksen tehtävästä ja ainoa sanoma maailmassa, joka antaa meille omantunnon rauhan ja iankaikkisen elämän. Paavali ilmaisee tämän uskomme syvän salaisuuden julistamalla, että ”koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (Room 5:1).

Mutta synnin pois ottaminen on tänään vielä synnin peittämistä ja suostumista lankeemustemme seurauksena moniin kurituksiin ajallisen elämän aikana. Vasta kirkkaudessa synti on täysin hävinnyt Jumalan lapsista, silloin olemme Jeesuksen kaltaisia (1 Joh 3:2), silloin emme enää tarvitse kuritustakaan ja silloin kaikki kyyneleemme pyyhitään pois.

Johannes sanoo myös, että Kristus on vanhurskas (1 Joh 3:7). Juuri siinä on myös meidän ainoa vanhurskautemme ja vain hänen vanhurskauteensa pukeutuneena kestämme tuomiolla Jumalan edessä. Siihen pukeutuminen on Jumalan tahto ja pukeutuva tekee Jumalan tahdon.

ohannes vakuuttaa, että Jumalan Poika tuli maailmaan tekemään tyhjäksi Perkeleen teot (kreik. diapolos – Perkele, Paholainen) (1 Joh 3:8). Kuinka hyvin tämän sanookaan Toisen uskonkappaleen selitys: ”Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä.”

Jälleen Johannes osoittaa, mikä on rakkauden ainoa lähde tässä maailmassa. Rakkauden opimme tuntemaan vain siitä, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme (1 Joh 3:16). Hyvä on jälleen kerrata UT:sta kohtia, joissa tämä rakkauden sanoma tulee esiin: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta" (Mark 10:45, KR 92). ”Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne” (Luuk 22:19-20, KR 92). ”Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta" (Joh 6:51, KR 38). "Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta” (Joh 10:11). Mikä etuoikeus onkaan tässä pahassa maailmassa saada kiinnittyä sydämestään tähän sanomaan kuvaamaan Jeesukseen Kristukseen!

Johannes kirjoittaa, että Jumala on meidän syyttävää sydäntämme suurempi ja tietää kaiken (1 Joh 3:20). Kaikkien tuhoavampia ja pelottavimpia voimia elämässämme ovat syytökset ja nimenomaan oman sydämemme syytökset. Jos ne pääsevät vapaasti valtaan sisimmässämme, ne pian tuhoavat meiltä elämän halun ja lamauttavat kaiken. Jumala tuntee kuitenkin läpikotaisin meidät. Hän tietää millaista tekoa olemme. Ei hän ole erehtynyt, kun hän armossaan kutsui meidät lapsekseen. On kuitenkin hyvä toistuvasti rukoilla: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle” (Ps 139:23-24, KR 38). Kaikista syytöksistä huolimatta voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa (1 Joh 3:21), koska Jeesus kärsinyt sydämemme syytösten tähden.

reerrr kirjoitti:

Jälleen Johannes osoittaa, mikä on rakkauden ainoa lähde tässä maailmassa. Rakkauden opimme tuntemaan vain siitä, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme (1 Joh 3:16). Hyvä on jälleen kerrata UT:sta kohtia, joissa tämä rakkauden sanoma tulee esiin: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta" (Mark 10:45, KR 92). ”Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne” (Luuk 22:19-20, KR 92). ”Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta" (Joh 6:51, KR 38). "Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta” (Joh 10:11). Mikä etuoikeus onkaan tässä pahassa maailmassa saada kiinnittyä sydämestään tähän sanomaan kuvaamaan Jeesukseen Kristukseen!

Lue lisää

hyvää iltaa.

Ilman Jumalaa kärsimys muuttuu mielettömyydeksi. Ehkä helppoina ja hyvinä aikoina elämä jotenkin sujuu viihteen lumoamana, mutta ahdistusten ja kärsimysten tulessa, vain usko Jumalaan pitää pään veden pinnan yläpuolella.

Jollei olisi Jumalaa, olisi minun uskonnollisena ihmisenä pakko itse tehdä se jumala johon turvaisin ja luotaisin. Näinhän tapahtui ateistisessa Neuvostoliitossa. Lenin tuli Jumalaksi ja Stalin paaviksi.

Mikä on tämä toisenlainen Jumala?
Kuinka hyvin aikoinaan Luther määrittelikään uskon Jumalaan. ” Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: Pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan.. Sinun Jumalasi on oikeastaan se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot”.

Saksalaine pappi Helmut Thielicke pohtii heti sodan jälkeen Stuttgardissa pitämissään puheissaan :
”Minä kysyn: Eivätkö tässä vaanineet meitä elämän varsinaiset vaarat, nuo vaarat, joista meidän kansallamme ei ollut aavistustakaan ja joihin se sen vuoksi niin hirveällä tavalla haaksirikkoutui juuri niinä vuosina ja hetkinä, jolloin se luuli voivansa harjoittaa ”vaarallisen elämän” urheilua. Se rakenteli itselleen maailmakatsomusta, joka keskellä nauravaa elämänmyönteisyyttään ja voimanpäihtymystään jättää ottamatta huomioon varsinaiset ja kauheimmat vaarat: ne vaarat nimittäin, jotka aiheuttaa paholainen, joka kesken uhrin ihanteellisuuden voi vetää tätä nenästä ja unohti, että on olemassa Jumala, joka ei anna itseään pilkata ja johon sen vuoksi voi loukata itsensä. Voiko sitä suunnatonta romahdusta, joka nyt on ylitsemme rojahtanut, ylimalkaan muulla tavoin ymmärtää kuin tässä raamatullisesta näkökulmasta käsin?… Me emme olleet ottaneet suunnitelmissamme huomioon Jumalaa ja olimme sen vuoksi käyneet suuruudenhulluiksi; että me rikoimme Jumalan käskyjä ja jouduimme sen vuoksi laskelmoimattomien ja julmien vaistojemme hinausköyteen kiinnitetyksi: me emme kuunnelleet tuota ylevää huutoa: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani”. Ja sen vuoksi veren väärät jumalat saattoivat meidät vallanhimon päihtymykseen ja hallitsijahurmauksen valtaan, mikä sai koko maailman meitä vastaan nousemaan, että me emme enää luottaneet jumalallisen johdatuksen ihmeisiin ja sen vuoksi uskoimme ihmeaseisiin, joita ei koskaan tullut, että me emme enää tienneet Jumalan olevan taivaissa ja ihmisen mana päällä, sen vuoksi menetimme elämän oikeiden suhteiden tajun.. (Isä meidän, 152-153)

vxcvv kirjoitti:

Mikä on tämä toisenlainen Jumala?
Kuinka hyvin aikoinaan Luther määrittelikään uskon Jumalaan. ” Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämen pohjasta luottaa ja uskoo. Näinhän olen usein sanonut: Pelkkä sydämen luottamus ja usko luovat sekä Jumalan että epäjumalan.. Sinun Jumalasi on oikeastaan se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot”.

Lue lisää

ok--

En ymmärrä, miksi ei yksikään suomalaista vaikuttajista vaivaudu pohtimaan perusteellisesti Neuvostoliiton ateistisen yhteiskunnan romahtamisen antama opetusta. Tässä on elämä ilman Jumalaa. Pelon ja vakoilun valtakunta. Yhdelläkään ateistilla, jos hän vain suostuisi ajattelemaan johdonmukaisesti ei ole muuta mahdollisuutta kuin täysin ihmiskunnan tuhoa. Stalin vielä viimeisellään voimillaan suunnittele ydinsota aloittamista.

Väärät jumalat ovat äärimmäisen tuhoisia ihmiselle. Vuonna 1997 Kaliforniassa miljoonan dollarin talossa asunut ryhmä (39 jäsentä) teki joukkoitsemurhan. He uskoivat tulleensa kaukaa avaruudesta, toisesta ulottuvuudesta ja väittivät, että nyt heidän tehtävänsä tässä maailmassa oli suoritettu loppuun. Ryhmän johtaja Do Applewhite julisti jäähyväisvideossa: ”Olen kiitollinen näistä Jumalan valtakunnan ja yli-inhimillisen tason oppilaista”. Eräs heistä kertoi, että Do on kaikkein parhain, arvokkain ja yli-inhmillisin henkilö, mitä hän koskaan on tavannut. Do oli luonut oman uskontonsa. Ihmiset uskoivat häneen sokeasti. Hän oli heidän jumalansa. ”Olen tehnyt tietoisen päätöksen lähteä tästä ruumiista. Jos jään tänne, en pääse toiselle tasolla. Lähdemme kohti parempaa olomuotoa ja toivoisimme teidän liittyvän meihin.”

Otan toisen väärän jumalan tunnustajat: Pakistanin pääministeri Nawaz Sharf sanoi ilmoittaessaan ydinkokeista televisiopuheessaan 28.5.1998: ”Olen kiitollinen, että olemme valinneet Allahin tien ja astuneet nyt nähin (ydinaseen) liekkeihin” . Allah johtaa nyt maailman liekkeihin, jonka hänelle täysin antautuneet sytyttävät. Kaikki mikä tapahtuu tapahtuu Allahin tahdosta. Tämä ydinase on siis Allahin tahto.

Emme voi tuntea Jumalaa ellei hän puhu ja kerro meille itsestään. Vain Raamatussa olevan ilmoituksen kautta voimme saada oikean käsityksen Jumalasta. Jumalan kanssa ei päästä kosketuksiin eikä häntä voida käsittää muutoin kuin sanan kautta.

SALATTU JUMALA

Jumalasta puhuminen on joka kerta uhkarohkeaa. Silloin me puhumme asiasta, jota emme ymmärrä ja jota emme koskaan hallitsemaan millään meidän käytettävissämme olevin keinoin. Aikanaan Plaise Pascal kirjoitti: ”Ennenkuin uskontoa vastustetaan, otettakoon ainakin selvää sitä, mitä on tämä uskonto, jota vastustetaan. Jos tämä uskonto kerskaisi, että sillä on selvä näkemys Jumalasta ja että se omistaa hänet peittämättömänä ja verhotta, niin sitä voitaisiin vastustaa sanomalla, että maailmassa ei nähdä mitään, mikä sen näin ilmeisesti todistaa. Mutta kristinusko päinvastoin sanoo, että ihmiset ovat pimeydessä ja kaukana Jumalasta, että hän on salannut itsensä heidän tiedoiltaan ja hän jopa antaa Raamatussa itselleen sellaisen nimen kuin salattu Jumala.” ”Totisesti, sinä olet salattu Jumala” (Jes 45:15, KR38).

Jumala "asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä" (1 Tim 6:16). Jumala on tuonpuoleinen, salattu ja tutkimaton kaiken meidän kuvittelumme tai filosofisen arvailumme ulottumattomissa. Kun alamme puhua Jumalasta, me alamme puhua salattua Jumalan viisautta (1 Kor 2:7). Siinä on kyse sellaisesta, "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa" (1 Kor 2:9). Siksi kaikki mikä liittyy Jumalaan, me näemme kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin (1 Kor 13:12).

Jo alkukirkon eräs opettajista totesi: ”Meidän tietomme Jumalasta tulevat varjojen ja arvoitusten kautta (Cyrillus Aleksandrialainen). "Emme nimittäin sano kaikkea, mitä Jumalasta on sanottava, koska se on tunnettua vain hänelle. Me sanomme vain sen, mitä ihmisluonto käsittää ja minkä meidän heikkoutemme voi kestää. Emme selitä, mitä Jumala on, vaan tunnustamme rehellisesti, että meiltä puuttuu tarkka tieto hänestä. Suuri tieto Jumalasta on nimittäin tietämättömyyden tunnustaminen" (Kyrillos Jerusalemilainen). Kristityllä on toivo, että kerran hän näkee kasvoista kasvoihin ja tuntee ja tietää kaiken täydellisesti..

Raamatussa Jumala jopa sanoo ihmiselle: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon" (2 Moos 33:20). Samoin kun alamme etsiä omasta elämänkohtalostamme todisteita Jumala toiminnasta joudumme ennemmin tai myöhemmin vain toteamaan Raamatun sanoin: "Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä" (Room 11:33). Jumala, jonka meidän järkemme voisi ymmärtää ei enää olisi todellinen Jumala.

Ehkä jotain tästä kristittyjen Jumalan arvoituksellisuudesta paljastaa meille se syytös, jota Rooman valtiovalta kohdisti vainoamiinsa kristittyihin. Heitä syytettiin jumalankieltäjiksi, ateisteiksi.

Vasta salattu Jumala voi luoda suhteen ihmiseen vapauden eikä pakon pohjalta. Se kunnioittaa niin ihmisen persoonallisuutta, että antaa ihmiselle mahdollisuuden kieltää eläessään Jumalan olemassaolon. Kuitenkin on tarpeeksi valoa sille, joka haluaa uskoa ja tarpeeksi pimeyttä sille, joka ei halua uskoa. ”On tarpeeksi valoa ja tarpeeksi pimeyttä kaikissa niissä arvoituksellisissa merkissä, joita Jumala sirottelee tiellemme ikäänkuin kutsuen meitä etsimään itseään pakottamatta kuitenkaan ketään antautumaan ylivoiman edessä, jotta usko pysyisi uskona eikä muuntuisi jonkinlaiseksi kokeilevaksi tieteeksi” (Messori).

Kuinka viisas onkaan Jobin kirjan loppu. Siinä vaikean taistelun jälkeen Job tilittää omia puheitaan: "Sinä kysyit: 'Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?' Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä - ne ovat minulle liian ihmeellisiä. Sinä sanoit: 'Kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.' Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa (Job 42:1-6).

USKO JUMALAAN ANTAA TURVAN

Yksi ainoa kokemus voi tehdä ihmisen täysin vakuuttuneeksi Jumalan olemassaolosta ja nimenomaan silloin jos kyseinen henkilö kokee koko olemassaolonsa olleen uhattuna. "Mikään hätähuuto ei voi olla sen suurempi kuin yksityisen ihmisen hätähuuto. Tai, mikään hätä ei voi olla suurempi kuin hätä, jossa yksityinen ihminen voi olla. Ihminen voi siis olla loputtomassa hädässä ja tarvita näin loputonta apua. Kristinusko on vain sille, joka tarvitsee loputonta apua, siis vain sille joka tuntee loputonta hätää... Suurempaa hätää kuin yksityisen ihmisen hätä ei voi kokea. Kun näet ihminen tuntee itsensä kadotetuksi, tämä on suurin hätä" (Wittgensten, TA 1994, 501)

"Olemme julmia itsellemme, jos yritämme elää tässä maailmassa tuntematta Jumalaa, jonka oma maailma on ja joka johtaa sitä. Maailmasta tulee outo, hullu, tuskainen niille, jotka eivät tunne Jumalaa. Jos halveksit Jumalan tuntemista, tuomitset itsesi hoipertelemaan ja kompuroimaan läpi elämäsi umpimähkään, ikään kuin vailla tajua suunnasta ja ymmärtämättä, mikä sinua ympäröi. Näin toimien tuhlaat elämäsi ja kadotat sielusi" (J.E. Parker)

Jumala on löydettävissä ja Jeesus Kristus on avain, joka avaa olemassaolon salaisuudet ja hänen avullaan sydämen haavat parantuvat ja yhteys Jumalaan saavutetaan. Totisesti sydämellä on perusteensa, joita järki ei tunne. Sydän on koko minuuteni keskus, järki on vain pieni osa minuuttani. Sydän kokee Jumalan eikä järki ja toki järkikin voi tulla mukaan tähän Jumalan läheisyyden riemuun. Kuinka mieletön olisinkaan, jos vaihtaisin Jumalan läsnäolon ja sen tuoman turvallisuuden ja elämän mielekkyyden ateistiseen ja kylmään varmuuteen, jossa pelkkä järki hallitsisi kaikkea.

”Mihin luotasi menisin, Herra, mihin yksin joutuisinkaan? Miten kylmä ja tyhjä ja turha, voisi elämä ollakaan? Sinun ikuinen sanasi yksin on toivoni ainiaan.” (Erkki Leminen)

"Mitä voi maailma sinulle tarjota ilman Jeesusta. Olla ilman Jeesusta on synkkä helvetti, olla Jeesuksen kanssa ihana paratiisi. Jos Jeesus pysyy luonasi, ei mikään vihollinen voi sinua vahingoittaa. Ken löytää Jeesuksen, hän löytää suuren aarteen, kaikkein kalleimman tavaran. Ken menettää Jeesuksen, hän menettää liian paljon, enemmän kuin koko maailman. Ken ilman Jeesusta elää, hän on köyhistä köyhin, ken on Jeesuksen kanssa, hän on rikkaista rikkain" (T. Kemppiläinen)

Nytkin, kun uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan, jää olemukseeni, luonteeseeni ja elämääni paljon arvoituksellista ja tuskallista. En totisesti tunne edes itseäni täysin. En tiedä, kuka oikein olen, mitä tahdon. Jään kaiketi itse itselleni monin tavoin elämäni loppuun asti arvoitukseksi. Arvoitukseksi voi jäädä itselleni myös koko elämäni kulku. Mutta kuinka suurenmoista onkana tarttua Raamattuun ja lukea: ”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan” (1. Kor. 13:12).

Kaipaamme sydämen lämpöä, mielekkyyttä elämään, lohdutusta huoliimme.
Ei Jeesus Kristus ole tullut haihduttamaan epäuskoa tieteellisin, järkevin ja vastaansanomattomien perustelujen avulla, vaan hän läsnäolollaan ja syntieni anteeksiantamuksella poistaa selityksen tarpeen ja saan rauhan hänen tuntemisessaan. Hänen kätensä on tarttunut minuun, kun uskallan ja jaksan turvata häneen silloinkin kun kaikki elämässä huutaa ja parkuu ja mitään käsin koskettavaa apua ei näy tulevan.

Tuhoisinta elämässämme ei ole se, mitä meille ja läheisillemme tapahtuu, vaan se, että tapahtumien keskellä menetämme tämän turvallisen Jumalan sanan mukaisen uskon Jumalaan. "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan" (Ps 91:2). "Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi... Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi" (Ps 121:5-7).

Ei minun tarvitse olla sisäisesti terve, kunhan tunnen Herrani ja kuulen hänen äänensä. Olen sisäisesti risa ihminen ja myös ruumiillisesti sairas. Tärkeintä siksi onkin, että saan olla Suuren Lääkärin hoidossa. Hän tulee parantamaan minut täysin.

Ei minun tarvitse löytää vastausta kysymykseen kuka minä oikein olen. Jääköön se epäselväksi itselleni lähellä olevaan kuolemaani. Ei sillä enää ole niin suurta merkitystä. Mutta sillä on merkitystä minulle lopputuloksen kannalta, että tunnen todella Jeesuksen Kristuksen ja löydän vastauksen siihen, kuka hän on ja voin epäilevän Tuomaksen kanssa sanoa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani” (Joh 20:28)..

Kuinka hyvin tai huonosti tunnen oman persoonallisuuteeni - se ei ole kovinkaan merkittävää minulle. Mitä olen tehnyt, mitä saanut aikaan ja mitä minusta on tullut tai tulee - sekään ei ole kovin tärkeää. Tärkeää on vain se, että tunnen Jeesuksen Kristuksen ja olen hänen käsissään kuten savi on savenvalajan kädessä (Jer 18). Tärkeintä, että olen lammas hänen laumassaan, että hän tuntee minut ja minä tunnen hänen äänensä (Joh. 10:14; 4). ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu” (Ps 23). Tärkeintä on, että olen oksana Jeesus viinipuussa (Joh 15), olen rakennuskivenä hänen temppelissään (Ef 2, 1 Piet 2).

Tuo kuuluminen jollekin, jonkin omana oleminen ja läheinen kanssakäyminen on kaikkein oleellisinta kristittynä olemisessa. Hänen puoleensa katson, kun olen neuvoton. Häntä huudan avuksi, kun olen vaikeuksissa.

Kuinka hyvin Daavid vuosikymmenisen Jumalan tuntemisensa perustalla oivalsikaan, mitä hänelle eräässä hänen elämänsä tuskaisessa vaiheessa merkitsee se, että hän voi ja saa uskoa iankaikkiseen, kaikkivaltiaaseen ja armolliseen Jumalaan: ”Minä olen suuressa hädässä. Me tahdomme langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta" (2 Sam 24:14). Jumalan kädetkin kurittivat. Ei niiden varassa ollut helppo olla. Mutta Daavid oli oppinut näkemään kuin aina, syvimmiltään Jumala tahtoo hyvää. Kuinka totta onkaan Erkki Lemisen sanat: ”Sinun eteesi haluan, vaikka olen voimaton rukoilemaan. Sinä kiusani, vaivani tunnet, sinun hoitoosi jäädä saan”.

Jumalan tunteminen on hänen olemuksensa ja luonteensa huomioon ottamista sellaisena kuin hänen sanansa ja tekonsa sen tuovat esille. Jumalan tunteminen on suostumista siihen, että hänen sanansa nöyryyttää ja osoittaa minut syntiseksi. Jumalan tunteminen on sen huomaamista, että Jumala kutsuu minua yhteyteensä anteeksiantamuksen kautta (J.I. Parcker). Jumalan tuntemisessa kaikki aloite on yksin Jumalan puolella. Emme voi itse ruveta Jumalan ystäväksi, ellei hän itse ota meihin yhteyttä ja tee meistä itselleen ystäviä. Olemme uskoessamme Jeesuksen Kristukseen saaneet Pyhän Hengen. Ja "Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet" (1 Kor 2:10, KR92). "Vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on" (1 Kor 2:11).

Jumala voidaan tuntea myös niin, että ajattelukykymme ja älymme koko voima on siinä mukana. Kuitenkin Jumalan tunteminen on paljon syvemmällä tavalla kaiken inhimillisen ajattelun, kokemuksen ja tuntemusten tuolla puolen. Jumala sallii kyllä ihmisen tuntea itsensä. Samalla hän varjelee salaisuutensa pysyen kaiken inhimillisen tuntemisen ja kokemuksen tuolla puolen. Syvimmältään Jumala on järjen ulottumattomissa. Kun järki haluaa sanoa jotain Jumalan varsinaisesta olemuksesta Jumalana, hänen kolmiykseisyydestään, ihminen kokee Jumalan järjenvastaisena.

Epäuskoinen haluaa nähdä asiat aivankuin kasvoista kasvoihin, edestäpäin. Uskova ei tapahtuma hetkellä ymmärrä eikä tiedä mitään. Hän joutuu odottamaan ymmärtämistä vasta sen jälkeen kun kaikki on mennyt ohitse. Usko tyytyy katselemaan Jumalaa ikäänkuin hänen selkäpuoleltaan eikä katselemaan suoraan edestä. Epäusko haluaa saada kaiken nyt heti. Usko malttaa mielensä ja odottaa ja tietää, että ajalliset ovat ajallisia ja katoavia ja iäiset iäisiä ja pysyviä ja lopulta vain jälkimmäisillä on todellinen merkitys ja arvo. Kunniassa ja häpeässä, onnessa ja vastoinkäymisessä, elämässä ja kuolemassa uskova tunnustaa Jumalan olevan oikeassa. Uskova on kuin yksinäinen lintu katolla ihmisten nukkuessa. Hän on taivaan ja maan välissä, todella yksin. Hän ei ole inhimillistä turvaa eikä varmistusta. Hänellä on vain Jumala, johon hän on uskossa liittynyt.

"Jumala ei ole sellainen persoona kuin me olemme. Hänen viisautensa, hänen pyrkimyksensä, hänen arvostuksensa ja hänen menettelytapansa poikkeavat niin paljon meidän omistamme, ettemme mitenkään voi arvata niiden olemusta omien ajatustemme voimin tai johtaa niitä ihanneihmisen ominaisuuksista päättelemällä. Emme voi tuntea häntä ellei hän puhu ja kerro meille itsestään" (Parker, 52).

Jumala persoonana tarkoittaa sitä, että hänellä kyky ja tahto ja tietoisuus ohjata tätä maailma ja pitää siitä huolta. Mutta Jumala on myös on salattu ja käsittämätön, kaikkialla ajassa ja paikassa yhtäaikaa läsnäoleva ja kaikkivaltias, josta ihminen tietää vain niin paljon, kuin hän itse on ilmoittanut itsestään ihmisille tavalla tai toisella. Siksi vain Raamatussa olevan ilmoituksen kautta voimme saada oikean käsityksen Jumalasta. Ensimmäinen käsky pakottaa meidät etsimään Jumalaa koskevat ajatuksemme hänen omasta pyhästä sanastaan ja hylkäämään kaikki muut lähteet.

Kristittyinä olemme vakuuttuneita siitä, että Jumalan ja ihmisen erottaa toisistaan äärimmäisestä syvä ja leveä kuilu. Näemme myös, että Jeesuksen risti on kaikkien ihmismahdollisuuksien. Ihminen on Jumalasta vieraantunut. Meidän perintönämme on vääristynyt ihmisyys. Synti hallitsee ihmisen olemassaoloa, eikä tätä tilannetta voi korjata mikään inhimillinen yritys eikä mikään kehitys. "Me olemme luonnostamme valehtelijoita, totuus voi tulla meille vain päinvastaisessa hahmossa kuin mitä me ajattelemme" (Luther). "Rakastamme kaikki totuutta ja vanhurskautta ja riipumme siinä kiinni, kun se näyttää meistä säteilevältä ja halveksimme sitä, kun se näyttää meistä rumalta. On siis niin, että vieläpä ihmisen jalo kaipaus totuuteen ja vanhurskauteen johtaa kadotukseen, koska tämä kaipaus palvelee ihmistä, joka etsii vain omaansa myös silloin, kun hän etsii Jumalaa" (Luther).

Jumalan tuntemisessa kaikki aloite on yksin Jumalan puolella. Olemme syntiemme tähden menettäneet kyvyn kiinnostua Jumalasta puhumattakaan että etsimme häntä todella. Emme voi itse ruveta Jumalan ystäväksi ellei hän itse ota meihin yhteyttä ja tee meistä itselleen ystäviä (44)
Sen parantaa vain Jumalan sovittava työ.

”Kuka ihmisistä on ollenkaan käsittänyt, mitä Jumala on, ennen kuin hän (so. Jeesus) tuli? Vai voitko hyväksyä noiden rikkiviisaiden filosofien tyhjänpäiväisä ja joutavia oppeja” (Kirje Diognetoksells 8:1-2)

Sydämen usko sisältyy kyllä aivan asiallista tietoakin. Ilman tätä tietoa ei koskaan usko voi syntyä meissä. Samaan aikaan on myös suostumista pimeyteen, jossa en näe mitään ja kuitenkin olen vakuuttunut, että tässä hiljaisessa pimeässä Kristus Jeesus on läsnä kuten Herra oli Siinain ja temppelin kaikkein pyhimmän pimeydessä läsnä Usko on luottamista persoonaan, jota emme näe, Kristukseen, joka on aistiemme ja ymmärryksemme näkökyvyn saavuttamattomissa ja kuitenkin läsnä. ”Missä vain on sydämen todellinen luottamus, siellä Kristus on läsnä itse tuossa pimeydessä ja uskossa" (Luther).

Mitä luulit löytäväsi profetaaliselta foorumilta?

Raamattu avaa aina näköalan eteenpäin

Muinaisen historian tärkein tapahtuma ei ollut Kiinan tai Intian kulttuurin synty, ei Etu-Aasian suurten valtioiden muodostuminen, ei Egyptin nousu, ei Aleksanteri Suuren sotaretket, ei Rooman perustaminen. Keskeisin ja vaikutusvaltaisin tapahtuma oli Jumalan sanan tulo yhdelle ainoalle ihmiselle: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle näytän” (1 Moos 12:1). Siitä alkaa Jumalan erityinen ilmoitus. Silloin täyttyi Jumalan aika ensimmäisen kerran. Jumala astui esiin salatusta majesteettisuudestaan ja otti lopullisella tavalla yhteyden langenneeseen ihmiseen. Alkoi se aika, joka täyttyi toisen kerran silloin kun Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi ja sovitti ristillä Jumalan maailman kanssa. Silloin ihmisen synnin ja syyllisyyden tuskainen ongelma ratkaistiin Jumalan edessä.

VT:ssa katsotaan kauas eteenpäin. Sieltä aivan kuin nuoli lähtee lentämään ja saavuttaa lopulta maalin, suuren Jumalan tarkoittaman lopun, finiksen. Maailmanhistoria on suurta Jumalan suunnitelman toteutumista. Askel askeleella kuljetaan suurta täyttymystä kohden. Jo Abraham näki ennakolta Kristuksen päivät ja iloitsi (Joh 8). Samaa sanotaan Mooseksesta (Hepr 11).

Jumalan teot ovat aluksi huomaamattomia

Jumalan suuret teot alkavat ensin kovin vähäisestä. Jumala vain kutsui Abrahamin Kaksoisvirran maassa. Hän antoi Joosefin tulla myydyksi orjaksi. Hän johti, kun pieni vauva purjehti Niilin virralla kaislakorissa. Hän kuuli, kun lapseton vaimo, Hanna, itki kovaa kohtaloaan. Hän näki, kun nuori Daavid pakeni avuttomana Saulin vihaa. Hän oli lähellä silloinkin, kun psalmien rukoilijat purkivat tuskaansa ja kun profeetat varoittivat Jumalan kansaa luopumuksesta.

Kaikissa näissä tapauksissa kokija ja näkijä oli pieni ihminen, joka eli vain lyhyen ajan. Hän eli tavallista arkista elämäänsä äärimmäisen pienissä ja vaatimattomissa puitteissa.

Eräs japanilainen nuori kristitty kirjoitti lähetystyöntekijälle tänne Suomeen: "Kiitän Herraa kaikesta, mitä olen sinulta oppinut. Sinun puheissasi oli aina pääasiana syntien anteeksisaaminen. Tajusin aina, että sinä tunnet syvästi syntisyytesi. Mieheni muistuttaa sinua siinä suhteessa. Itse luulen paenneeni totuutta itsestäni näihin asti, mutta avioliitossa on pakko katsoa itseään silmästä silmään. Nyt tiedän itsekin tarvitsevani syntien anteeksiantamusta joka päivä. On vain yksi tapa tuntea Jumala, ja se on syntien anteeksisaaminen. Joka ei ymmärrä syntejään, se ei myöskään ymmärrä Jumalan rakkautta, eikä ristiä. Vain se voi tuntea Jumalan rakkauden, joka on nähnyt oman syntinsä syvyyden, mutta tietää saavansa sen anteeksi Jeesuksen ristin tähden. Tämä on se asia, minkä nyt tahtoisin oppia syvemmin käsittämään" (Yooko Suguya, Mailis Janatuisen rukouskirje 11.9.1995).

Ole siksi Jumalalle kiitollinen hänen armostaan ja Poikansa veren puhdistuksesta, vaikka et tiedä, onko sinulla minkäänlaista lahjoja, kykyjä, ominaisuuksia missään asiassa. Älä sure lahjojesi vähäisyyttä tai niiden puuttumista. Suostu olemaan ihan arkisen tavallinen Jumalan lapsi. Iloitse Vapahtajastasi Jeesuksesta, vaikka et omasta mielestäsi omista mitään ihmeellisempiä ja loistavimpia kykyjä tai lahjoja eikä sinulla ole mitään mahdollisuutta osoittaa tai kertoa toisille uskoville erinomaisista lahjoistasi - armolahjoistasi.

Mikä voima vaikuttaa nykyisissä ihmeenluonteisissa armolahjoissa?

Seuraavassa keskityn vain murto-osaan Raamatun mainitsemista armolahjoista. Sivuutan tietoisesti erittäin tärkeän Room 12:4-8:ssa mainitun armolahjaluettelon. Kukapa nyt olisi kiinnostunut vaikkapa siinä mainituista kehottamisen, antamisen tai laupeuden harjoittamisen armolahjoista. Kuitenkin jos missä niin katulähetystyössä tarvitaan laupeuden harjoittamisen armolahjaa! Otan kuitenkin esille nykyjään eniten huomiota herättävät ns. ihmeenomaiset armolahjat, joista löydämme yhdeksän lahjan luettelon 1 Kor 12:8-10:ssä: viisauden sanat (vk), kyky jakaa viisautta (uk), tiedon sanat (vk), kyky jakaa tietoa (uk), ihmeitä tekevä usko (vk), uskon voima (uk), terveeksitekeminen (vk), parantamisen lahja (uk), voimallisten tekojen tekeminen (vk), voima tehdä ihmeitä (uk), profetoiminen, henkien arvosteleminen (vk), kyky erottaa henget toisistaan (uk), eri kielillä puhuminen (vk), kielillä puhmisen lahja (uk) ja kielten selittäminen (vk), kyky tulkita tällaista puhetta (uk) (1 Kor 12:8-10).

Rajoitan siis tietoisesti esitystäni, vaikka luulen senkin synnyttävän jonkun mielessä tunteen kovin ahtaasta näkökulmasta. Rajoitun vielä kaiken lisäksi kielilläpuhumiseen ja vain jonkin verran otan esille profetoimista ja rukouksella parantamista sekä näiden käytön yhteydessä esiintyviä muita ihmeenluontoisia ilmiöitä. Syynä tähän on se, että vielä joitakin vuosikymmeniä sitten hyvin harvat uskovat olivat koskaan kuulleet tai nähneet kielilläpuhumista, profetoimista tai rukouksella parantamista. Toki tänäänkin on monia sellaisia uskovia seurakunnissamme. Mutta nyt Juntusen ja Jalovaaran karismaattisiin kaatamiskokouksiin kirkoissamme ovat osallistuneet varmaankin sadattuhannet. Kuuluisa tilastojen tekijä Barret arvioi jo vuosia sitten maailmanlaajasti, että karismaattisia, s.o. kielilläpuhuvia ja profetoivia tai sellaisiin liikkeisiin osallistuvia kristittyjä olisi jo yli 300 miljoonaa.

Pidin ryhmässä laulettavista lauluista, erityisesti psalmeista. Olivatko kielilläpuhuminen, profetiat ja 'tiedon sanat' todella Jumalasta? Toivon niin. Se olisi ihana. En kuitenkaan ollut varma. Minua vaivasivat kuitenkin jotkut asiat. Ilmeni epärehellisyyttä, jopa selviä valheita. Jotkut ryhmäläiset näyttivät olevan sitoutuneita 'kaappaamaan' koko seurakunnan omaan ajatteluunsa. Tuli tunne, että siellä valmistettiin salaliittoa, vaikkei sitä lausuttu ääneen. Seurakunnan vanhemmat jäsenet loukkaantuivat tästä.

Mikä on siis se voima, jonka kohtaamme siellä, missä näitä armolahjoja tavoitellaan ja missä niitä käytetään julkisesti? Millä opimme erottamaan henget?

Minun peruskysymykseni, jonka toivon sinun myös hyväksyvän kaikkein tärkeimmäksi on siis: MIKÄ ON SE VOIMA, joka saa tänään ihmiset maailmanlaajasti ja julkisesti puhumaan kielillä, selittämään kieliä, profetoimaan, rukouksella tai voimalla parantamaan sairaita? MIKÄ ON SE VOIMA, joka antaa ilmestyksiä, puhuu unien kautta, antaa ns. viisauden ja tiedon sanoja, kaataa ihmisiä, synnyttää naurua ja huutoa ja panee laulamaan ylistyslauluja kädet koholla hyvän olon tunteen vallassa, usein jopa ilman sanoja jne, jne. Kukapa osaisikaan luetella niitä ihmeitä, merkkejä, voimavaikutuksia, yliluonnollisia kykyjä, ilmiöitä, jotka ovat laajalti temmanneet uskovien mielet valtaansa eri puolilla maailmaa ja jotka innostavat ihmisiä matkustamaan satoja kilometrejä niitä katsomaan ja kokemaan. Jotkut lähtevät niiden perässä jopa valtameren taaksekin.

2. Pelastuminen ihmiseksi tulleen Jumalan Pojan kautta

Kristinuskon ydinkysymys on: "Kuka on se Ihmisen Poika" (Joh 12:34; 8:24-25,53; Matt 16:15)? Kuka oli se mies, joka käveli keskellämme, jonka äänen kuulimme ja jonka käteen saatoimme tarttua ja jonka nimi oli Jeesus (1 Joh 1:1)? Tähän liittyy mitä läheisimmin toinen keskeinen kysymys: Mitä Jeesus Kristus teki? Jälkimmäiseen kysymykseen koetamme antaa vastauksen seuraavassa luvussa.

HÄNEN KAUTTAAN KAIKKI ON LUOTU JA PYSYY VOIMASSA:
Kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa (Kol 1:16-17).

HÄN ON JUMALA:
Sana oli Jumala (Joh 1:1)

Tuomas: "Minun Herrani ja minun Jumalani" (Joh 20:28)

Mutta Pojastaan hän sanoo: "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan" (Hepr 1:8)

10. NYT HÄN ON SEURAKUNTANSA PÄÄ
Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää (Ef 1:22-23; Kol 1:18)

Kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja

pitää sitä koossa (Ef 4:15-16)

kaiken, mitä olen teille puhunut (Joh 14:26).

12. HÄN TULEE JA HÄNEN TUOMIONSA ALLE ALISTUVAT KAIKKI JOKO IANKAIKKISEKSI ELÄMÄKSI TAI KADOTUKSEKSI.

Elämän veden virta… kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta (Ilm 22:1).

Voimme oikeutetusti väittää, että Jeesus Kristus on kristillisen uskon pääsisältö ja hänen persoonansa hallitsee kaikkea, läpäisee kaiken ja hän on kaikessa läsnä.

aamen, aamen, aamen...

OK....