Mielipiteitä/kokemuksia kysyisin ikäisiltäni ihmisiltä. Olen pian 50v, olen ollut yksin noin 5 vuotta avioeroni jälkeen. Pääasiassa olen viihtynyt yksin enkä kaipaa seksiä tai miestä. Välillä olen käynyt treffeillä kokeillakseni jos tuntisin jotain. En ole tuntenut.
Jatkaisinko yksinelämistä vai alkaisinko suhteen miehen kanssa, joka sitä kanssani haluaa. Saisin kumppanin arkeen ja matkustamiseen, joka on aika tylsää yksin. Mutta siinä se sitten onkin. Riittääkö se vai onko vain parempi jatkaa tallustamista yksin? Olen aiemmissa suhteissa elänyt hyvin intohimoista elämää, joten tälläinen tunteettomuus on itselleni outoa.
Suhteen aloitus keski-ikäisenä
Eeva-Stina
26
671
Vastaukset
- 489358985
Oma on asiasi, mutta kun kysyt, suosittelen yksin jatkamista. Mies haluaa kuitenkin sinun muuttuvan ja joutuu pettymään jatkuvasti.
- EiKukkaan
Hahhaahhaahhaa kuka mies muka ottaisi rupsahtaneen vanhan akan?
- Kukavaankeskiikäine
Heheee , tietty vanha "rupsahtanut""ukko ,vai luuletko, että naiset vaan vanhenee ja miehet ei, katsele ympärillesi ,keski-ikäisiä ihmisiä on maailma väärällään.
- bottirobottibotti
Kukavaankeskiikäine kirjoitti:
Heheee , tietty vanha "rupsahtanut""ukko ,vai luuletko, että naiset vaan vanhenee ja miehet ei, katsele ympärillesi ,keski-ikäisiä ihmisiä on maailma väärällään.
keski-ikäisiä rumia ämmiä jotka vonkaa jokaista miestä on tosiaan maailma väärällään
keski-ikäiset miehet sen sijaan ottavat uuden nuoren vaimon kun entinen rupsahtaa, hahaahaaa!
mikään ei niin kaamea kuin keski-ikäinen vaihdevuosipsykopaatti, joka akka pitäisi ainakin panna pakkoeläkkeelle ennenkuin täyttää 50 v sillä sellaiset pilaavat jokaisen työpaikan ilmapiirin kateuksissaan
- Tahvo52
Minulla on vähän sama tilanne, ikää pari päälle viisikymmentä ja ollut omillaan puolitoista vuotta. Tietysti olisi kiva kun olisi joku, joku enemmän kuin "ihan kiva", vähempi ei riitä mutta....jos hetkenkin mietin asiaa niin ei..ei oikein kiinnosta.
Minulla on kaikki hyvin, hyvä työ, ok palkka, ei velkoja, ystäviä, lapset ja lapsenlapset, harrastukset jne jne ja mistään en ole valmis luopumaan tai tinkimään. Minä en halua muuttua, minua ei voi muuttaa koska olen minä. Parisuhteessa halutaan aina että toinen muuttuu, ei ei ja ei, toisen ihmisen muuttaminen on turmion tie jossa pyritään tuhoamaan toisen persoonallisuus. Ihmisen pitää saada olla sellainen kun on ja myös hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on hyvine ja huonoine puolineen.
Vaikka olenkin jo usean mielestä "vanha kurppa" niin kyllä minulla vielä vientiä löytyy. Olen vielä hyvässä kunnossa enkä lärvistäkään ikäiseni näköinen, aika on kohdellut minua hyvin. Ja ei, jos parsuhteeseen nyt jostain syystä ryhtyisin niin en todellakaan ole kiinnostunut mistään nuorista "misuista", he ovat tyttärieni ikäisiä ja ansaitsevat omanikäistä seuraa. En myöskään ryhdy suhteeseen pelkän seksin takia, sooloseksi käy minulle hyvin ja taitaa nykyään olla trendikästäkin.
Ja hei, te jotka kutsutte ihmisiä "vanhoiksi kurpiksi", evoluutio menee nyt vaan sillä tavalla että teistäkin tulee aikanaan vanhoja kurppia ja toivotan koko sydämmestä teidät tervetulleeksi joukkoon!!- turhavääntääväkisin
Hyvin kirjoitettu tahvo52. Mutta onko sinulla oikeasti kokemus, että parisuhteessa halutaan muuttaa toista? Itse menin kyllä osaltani siihen ansaan, ja yritin itse muuttaa itseäni enemmän sellaiseksi kuin kuvittelin mieheni haluavan. Nyt suhteemme kriisiytyessä olen kaivanut vanhaa minääni esiin, sekä ulkoisesti että sisäisesti, ja päättänyt että minut joko hyväksytään näin tai sitten ei. Muita en lähde enää miellyttämään, eikä sille ole tarvettakaan. Uskon kyllä, että kahdella aikuisella, elämää nähneellä ihmisellä toista kunnioittava ja arvostava suhde onnistuu, elämässä kun on muutakin kuin vain minä ja sinä. Jokainen voi itse miettiä mitä haluaa parisuhteelta, mutta kyllä se vaatii kumppanin joka ensiksi kolahtaa luihin ja ytimiin.
- Tahvo52
On kokemusta ja oikeassa olet että itsekin lähdin muuttamaan sitä mitä olin. Ei se vaan toimi sillä tavalla. Kyllä me kaikki ollaan yksilöitä ja niin pitääkin olla. Varmaan optimi tilanne olisi parisuhteessa että molemmat osapuolet ymmärtävät että eivät itse ole täydellisiä ja silloin ei sitä voi myöskään toiselta osapuolelta vaatia. Suvaitsevuutta suvaitsevuutt suvaitsevuutta, ja kyllä...juuri sitä!
Jep, kuten mainitsin tuossa aikasemmin niin "ihan kiva" ei nyt vaan riitä ja siinä kannattaa olla rehellinen itselleen että ei suinpäin ryntää mihinkään mikä ei sitten pitkän päälle kanna. - poiupgiu
Minusta "vanha kurppa" on selkeästi ikäsyrjintää. Jokainen meistä on ollut joskus lapsi, nuori, tämän jälkeen aikuinen. Aikuisena jossain vaiheessa kaikista tulee eläkeläisiä... Vanhana eläkeläisenäkin sisimmässämme on se sama lapsi ja nuori joka aikoinaan olimme. Usein ihminen vasta iäkkäämpänä uskaltaa näyttää esim. uteliaan lapsen puoliaan ja kertoa mieltä vuosikymmenet painaneista asioista.
- piupiua
Hyvä tavaton!
"olen viihtynyt yksin enkä kaipaa seksiä tai miestä. "
Viihdyt yksin, et kaipaa seksiä etkä miestä, joten miksi ihmeessä kyselet pitäisikö mies hommata?
PS. Itselläni on kyllä mies, mutta matkustan paljon myös yksin ja ystävien kanssa.- eitunnukurpaltaolo
Ympäristöltä tulee aika paljon paineita meitä eronneita naisia kohtaan, jotka ovat olleet pitkään yksin. Ihmetellään ihan ääneen että mikä meissä on vikana kun miestä ei löydy. Monet myös ajattelee, että en mä ole nainen enkä mikään kun mulla ei ole miestä. Ja sitten otetaan ensimmäinen joka kohdalle sattuu. Että on vaan joku. Surullista mun mielestä.
Olen sun kanssa samaa mieltä ap:n tapauksessa. Jos viihtyy yksin, eikä kaipaa seksiä tai miestä niin mitään ongelmaa ei ole. Jokaisen oma valinta. Mun mielestä kunnioitettavaa, ettei hän ole lähtenyt tuohon suhteesta toiseen hommaan mukaan mitä monet eronneet harrastaa. Myös miehet.
Mä itse olen eronnut kauan sitten. En ole kaivannut miestä rinnalleni. Seksiä olen saanut aina kun olen halunnut. Vasta nyt viiskymppisenä olen alkanut kaivata oikeaa parisuhdetta. Että olisi ihana mies jonka vierestä aamulla herätä. Hän tulee vastaan jos tulee. Ei etsimällä löydy. Mies joka hyväksyisi mut "vanhana kurppana", omana itsenäni. Toivoisin että myös mies uskaltaisi ja osaisi olla oma itsensä mun seurassa.
Nuoruudessa solmitussa pitkässä suhteessa musta tuntui koko ajan, etten riitä silloiselle miehelleni. Hän oli jonkun verran vanhempi kuin minä, jo elämää nähnyt ja kokenut kun yksiin mentiin. Hänellä oli ikävä taipumus huomautella mun älykkyydestäni, ulkonäöstäni, tekemisistäni, etenkin ystävien ja sukulaisten edessä. Hän ei mun päätöksiäni koskaan hyväksynyt. Aina tuli riitaa. Puhuttiin vain silloin kun joku ei mennyt hänen mielen mukaan. Hirvittäviä riitoja monta vuotta. Ja mä tyhmyyksissäni yritin olla juuri sellainen kuin hän halusi. Ettei olisi tullut riitaa. En ollut ollenkaan oma itseni. Tyhmästi tein, itseluottamustahan mulla ei ollut yhtään.
Nyt mä olen mikä olen. Jossain se ihana mies piileksii. Mutta jos tiemme ei kohtaa, niin se on mun kohtalo. Vanhuus tietenkin pelottaa. Miten yksin sitä on sitten? - poiupgiu
eitunnukurpaltaolo kirjoitti:
Ympäristöltä tulee aika paljon paineita meitä eronneita naisia kohtaan, jotka ovat olleet pitkään yksin. Ihmetellään ihan ääneen että mikä meissä on vikana kun miestä ei löydy. Monet myös ajattelee, että en mä ole nainen enkä mikään kun mulla ei ole miestä. Ja sitten otetaan ensimmäinen joka kohdalle sattuu. Että on vaan joku. Surullista mun mielestä.
Olen sun kanssa samaa mieltä ap:n tapauksessa. Jos viihtyy yksin, eikä kaipaa seksiä tai miestä niin mitään ongelmaa ei ole. Jokaisen oma valinta. Mun mielestä kunnioitettavaa, ettei hän ole lähtenyt tuohon suhteesta toiseen hommaan mukaan mitä monet eronneet harrastaa. Myös miehet.
Mä itse olen eronnut kauan sitten. En ole kaivannut miestä rinnalleni. Seksiä olen saanut aina kun olen halunnut. Vasta nyt viiskymppisenä olen alkanut kaivata oikeaa parisuhdetta. Että olisi ihana mies jonka vierestä aamulla herätä. Hän tulee vastaan jos tulee. Ei etsimällä löydy. Mies joka hyväksyisi mut "vanhana kurppana", omana itsenäni. Toivoisin että myös mies uskaltaisi ja osaisi olla oma itsensä mun seurassa.
Nuoruudessa solmitussa pitkässä suhteessa musta tuntui koko ajan, etten riitä silloiselle miehelleni. Hän oli jonkun verran vanhempi kuin minä, jo elämää nähnyt ja kokenut kun yksiin mentiin. Hänellä oli ikävä taipumus huomautella mun älykkyydestäni, ulkonäöstäni, tekemisistäni, etenkin ystävien ja sukulaisten edessä. Hän ei mun päätöksiäni koskaan hyväksynyt. Aina tuli riitaa. Puhuttiin vain silloin kun joku ei mennyt hänen mielen mukaan. Hirvittäviä riitoja monta vuotta. Ja mä tyhmyyksissäni yritin olla juuri sellainen kuin hän halusi. Ettei olisi tullut riitaa. En ollut ollenkaan oma itseni. Tyhmästi tein, itseluottamustahan mulla ei ollut yhtään.
Nyt mä olen mikä olen. Jossain se ihana mies piileksii. Mutta jos tiemme ei kohtaa, niin se on mun kohtalo. Vanhuus tietenkin pelottaa. Miten yksin sitä on sitten?Yleensäkin, jos uuden suhteen aloitus pitkittyy niin se mutkistuu. Näin naisilla kuten miehilläkin. Miehet ehkä myöhemmin huomaavat, että ovatkin onnellisempia ilman kumppania. Riippuu tietysti paljon miksi ja millaisesta liitosta on erottu.
- exmartta
Eeva-Stina kadehdin sinua! Itse olen vanhempi sinua ja kaipaan seksiä kiihkeästi edelleeen. Kumppanin etsintä työlästä ja aikaa vievää varsinkin, kun yrittää pitää tietyn tason.
- kohtamartta
Samaa mietin että milloin lakkaa haluamasta seksiä? Tosiaankin käy työstä löytää mies, joka olisi mukava, luotettava, saisi mut nauramaan ja jonka kanssa seksi olisi kivaa ja vaihtelevaa. Ehkä sitä on liian kranttu kun kuka vaan ei käy. Parisuhdetta 24/7 en kuitenkaan voi omalle kohdalleni kuvitella.
Joku väitti, että seksittömyyteen tottuun. Kun sitä ei ole, niin lakkaa haluamastakin. Sitä päivää odotellessa.
- poiupgiu
Vastaanpa näin: suhteen aloitus keski-ikäisenä, tai missä iässä tahansa on erittäin ihanaa ja kivaa, JOS haluaa suhdetta. Sinä et halua, niin miksi ihmeessä suhde pitäisi silloin aloittaa?
Itse valitsin näin keski-ikäisenä suhteen, jossa asutaan erikseen. Aivan fantastista, että näin suhteesta puuttuu kaikki arjen säädöt ja riesat (kuten eri vuorokausirytmit), ja silloin kun ollaan yhdessä, ollaan todella yhdessä. Eikä vain oleskella samoissa tiloissa.- yrittänytoon
Itse en onnistunut. Kokeiltu on, joten taitaa se yksin oleminen olla ainut vaihtoehto. Erikseen asuvilla tämä onnistuu, jos kummallakin on tahto olla yhdessä kun vapaata on. Minun puoliskollani oli niin paljon kaikkea tekemistä, ettei sitä yhteistä aikaa vain tuntunut löytyvän.
- ukuyd
yrittänytoon kirjoitti:
Itse en onnistunut. Kokeiltu on, joten taitaa se yksin oleminen olla ainut vaihtoehto. Erikseen asuvilla tämä onnistuu, jos kummallakin on tahto olla yhdessä kun vapaata on. Minun puoliskollani oli niin paljon kaikkea tekemistä, ettei sitä yhteistä aikaa vain tuntunut löytyvän.
" jos kummallakin on tahto olla yhdessä kun vapaata on."
Ai siis molempien koko vapaa-aika pitäisi viettää yhdessä? Tuosta on varmaan yhtä monta tapaa ja tyyliä kuin on pareja.
Itse tarvitsen erittäin paljon aikaa itselleni. Viimeisenä 30 vuotena sitä on ollut aivan liian vähän. Nyt vanha, yksin omakotitalossa toisella paikkakunnalla asuva, äitini teettää töitä, eli yritän hoitaa hänen asioitaan parhaalla mahdollisella tavalla etänä ja joka toinen viikko käyn hänen luonaan, eli vapaa-ajallani, viikonloppuisin. Onneksi miesystäväni tajuaa tämän.
- eioopakkojoseitaho
En nyt oikein ymmärrä sun ajattelumaailmaasi. Jos et tarvitse miestä mihinkään eikä tee edes seksiä mieli, miksi oikeasti alkaisit suhteeseen? Voithan sä olla kivan miehen kanssa ihan kaveri, jonka kanssa käyt sitten matkoilla yms. missä olisi mukavempaa seuralaisen kanssa kuin yksin. Ei siihen mitään seurustelua tarvita.
Kyllä tässä iässä jokaisella on oikeus elää sellaista elämää, mikä itselle tuntuu parhaalta. Jos ei miehet kiinnosta, niin sitten ei. Mikäs ongelma tuossa on? Itselleni on seksi äärimmäisen tärkeää. Onneksi sitä saa ilman että on parisuhteessa. - vapauskiinnostaa
Olen tässä itsekin 46 vuotiaana ja perheellisenä mietiskellyt mitä teen jos ero tulee, eikä se välttämättä kaukana ole. Olen kuitenkin sen verran mukavuuden haluinen ja pidän vapaudesta että uutta vakavaa suhdetta en haluisi. Sellainen nainen joka haluaisi vain tapailla/seurustella voisi olla ok mutta haluaisin kuitenkin asua yksin. Kukaan ei määräilisi, saisit itse päättää mitä teen, koska teen jne.
- ajatuksellla
Oletko ajatellut sitä, että vaikka se nyt kun sinulla perhe hulinoi ympärillä tuntuu hyvältä ajatukselta itsenäisyys ja täysi vapaus niin sitten kun niin on niin tilanne on eri. Eron myötä ajatukset voi kääntyäkin siitä vapauden halusta enkä tarkoita nyt sitä ettei pitäisi erota, jos ja kun monesti syytä on.
- ukuyd
ajatuksellla kirjoitti:
Oletko ajatellut sitä, että vaikka se nyt kun sinulla perhe hulinoi ympärillä tuntuu hyvältä ajatukselta itsenäisyys ja täysi vapaus niin sitten kun niin on niin tilanne on eri. Eron myötä ajatukset voi kääntyäkin siitä vapauden halusta enkä tarkoita nyt sitä ettei pitäisi erota, jos ja kun monesti syytä on.
Erotessani ajattelin haluavani kyllä parisuhteen, mutta en yhteisasumista. Eron jälkeen vakuutuin ajatuksesta entistä enemmän. Aloin seurustella vajaa vuosi eron jälkeen. Kun lapsetkin muuttivat omilleen, en olisi voinut edes harkita yhteen muuttoa. Aivan ihanaa, kun ei tarvitse kokoajan selitellä yhtään kenellekään minne on menossa ja mitä aion tehdä.
- omillaehdoilla
ukuyd kirjoitti:
Erotessani ajattelin haluavani kyllä parisuhteen, mutta en yhteisasumista. Eron jälkeen vakuutuin ajatuksesta entistä enemmän. Aloin seurustella vajaa vuosi eron jälkeen. Kun lapsetkin muuttivat omilleen, en olisi voinut edes harkita yhteen muuttoa. Aivan ihanaa, kun ei tarvitse kokoajan selitellä yhtään kenellekään minne on menossa ja mitä aion tehdä.
Olen täysin samaa mieltä, miks hankkia uutta puristavaa yhteisasumista kun olet jo tottunut olemaan omillaan. Kukaan ei ole silmissä kun on huonopäivä saat heittää sohvalle eikä kukaan huuda et vie roskat tai vastaavaa.
- RakkausOnKivaTunne
omillaehdoilla kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä, miks hankkia uutta puristavaa yhteisasumista kun olet jo tottunut olemaan omillaan. Kukaan ei ole silmissä kun on huonopäivä saat heittää sohvalle eikä kukaan huuda et vie roskat tai vastaavaa.
Yhteenkin voi haluta uuden ihmissuhteen myötä. Olen elämäni kolmannessa seurustelu-/parisuhteessa.
Tapasin lasteni isän 17-vuotiaana. Liittoome päättyi 20v myöhemmin. Vajaa vuosi eron jälkeen tapasin miehen, jonka kanssa pidimme yhtä 10v. Kummankaan kanssa en olisi tavoitellut mitään 24/7 yhdessäoloa. Kumpikin oli liikkuvaista sorttia työssään, samoin minä. Varsinkin toinen suhde oli enemmän kumppanuutta kuin rakkaussuhde.
Keski-iässä tapasin nykyisen mieheni ja tuntuu että olen ensimmäistää kertaa aidossa rakkaussuhteessa. Periaatteeni omasta ajasta, yksinolosta tms ovat muuttuneet täysin. Rakastan miestä sydämeni pohjasta. On hyvä olla yhdessä. Nautin yhdessätekemisestä, seksistä, kaikesta. Tämä mies muutti käsitykseni itsellisyyden tarpeestani. Nyt koen, että yhdessä olemme ehyet. Aiemmin olin vain itsenäinen. Voi kun toivon että monet muutkin saisivat kokea tämän tunteen ja olotilan elämässään.
- Jatkayksin
Jos ei tunne mitään romanttista vetoa kehenkään, miksi pitäisi "väkisin" seurustella? Eikö sinulla ole ystäviä tai kavereita, joita voi pyytää seuraksi matkustelemaan ja tekemään juttuja?
Ehkä "tunteettomuus" johtuu siitä, ettet ole vielä päässyt kunnolla yli edellisestä suhteesta ja suojaat itseäsi uudelta rankalta elämänmuutokselta ("mitä jos uusikin suhde, joka ensin mullistaa elämää yhteisellä arjella ja uusilla rutiineilla, päättyy myös eroon ja pettymykseen ja sitten elämä menee taas risaseksi ja kaikki on hankalaa" -ajattelu, jota voi tehdä tiedostamattaankin). Minä en tuhlaisi aikaa suhteeseen, johon en tuntisi edes vetoa. - eikannata
Ei kannata tuhlata aikaa ja voimia suhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa. Usein yksin on parempi.
Itse jäin muutama vuosi sitten leskeksi suunnilleen aloittajan ikäisenä. Avioliitto oli hyvä, mutta en sitä kaipaa. Näin yksin on paras. Ketään en halua, seksiä kaikkein vähiten. Seksi on aivan ylimainostettua.- valivali_t
Seksi on kyllä ihanaa. Etenkin kun se on ihanaa. Sillä eihän hyvät värinät synny ihan kenen kanssa tahansa.
- valivali_t
Tä? Et ole tosissasi. Ihan sama jos miettisit "olen oikein tyytyväinen elämääni, mutta pitäisikö siitä sittenkin tehdä jotain paljon epämiellyttävämpää?"
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71262Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän191245- 51166
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21164Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11143Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11141Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21134Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421127Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31119Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21110