Yhteishengen puute

Monella varsinkin naisella on liian ruusuinen kuva arkielämästä. Luullaan että kaikki on hienoa ja toimii ja kun arki alkaa painamaan niin alkaa seksi hiipumaan eikä enää haluta toista lähelle mutta vaatimuksia satelee. Mulle kävi vähän niin. Tein parhaani mutta narina ja arvostelu ei loppunut sitten sanoin että voit sinäkin kantaa kortesi kekoon. Naisystävääni ei juuri napannut, häntä kiinnosti enemmän viikonloppu pailut kaverien kanssa.

Ei tätä talvisodan henkeä missä eripoliittiset näkemyksetkin alkoi yhteen hiileen puhaltaa ja sotien jälkeen yhteiskunta ei voinut turvata edes taloudellisesti kun nälkäänhän tämä kansa olisi kuollut ja siinä yhteisrintamassa oli niin naiset kuin miehetkin.

Nyt joka tuutista tulee kantasuomalaistaMIESTÄ mollaavaa tekstiä ja erityisesti kun puhutaan tästä maahanmuutosta ja siinä on erityisesti naiset äänessä "asiantuntijoina" ja muutama hameväkimies...

Tämä ns. tasa-arvo hömpötys on mennyt överiksi kun eroistakin 70% on naisten aloittamia ja alkuunpanemia kun joka media toitottaa erojen ihanuutta ja erityisesti naisten kannalta.
Yhteiskunta tukee tätä naista niin taloudelliseti kuin henkisestikkin ja mies jää maksumieheksu ellei täysin heitteille....tämä mies kun virallisesti luokitellaan kelassa yms SINKUKSI? vaikka kuinka olisi lapsia ja "yhteishuoltajuus" .

Eli naisilla olisi ne "työrukkaset" käsissä ja se yhteen hiileen puhaltaminen....

Juttu on vaan niin että mikään yhteiskunta ei voi jäädä uinuvaan tilaan vaan on jatkettava eteenpän. Aina uudessa yhteiskunnallisessa tilanteessa tulee uudet epäkohdat ja ongelmat.

Mitä valittamiseen tulee, niin sillä tavalla epäkohdat nostetaan esiin ja niille voidaan tehdä jotain. Onko millekään epäkohdalle koskaan tehty mitään ihan itsestään? Aina joku ensin nostaa asian esille !
Jos haluaa elää maassa jossa ''kaikki on hyvin'', täytyy muuttaa Pohjois-Koreaan.

Jaajaa. Jotkut vaan osaa ajatella itse, toiset ei. Taito on kyllä opeteltavissa. Jotkut pystyvät antamaan rakentavaa kritiikkiä, toiset vain valittamaan/haukkumaan. Rakentavan kritiikin antaminenkin on opittavissa. Kaikki lähtee ihmisestä itsestä, sisimmästä, miten osaa olla toisten ihmisten kanssa, ja millaisten ihmisten kanssa (on valinnut) elää.

Puhut ilmeisesti omasta asenteestasi ja toimintatavoista? Vai tuttavapiirisi?

Teitä tietäviä on aina, siis niitä, jotka kertovat miten me muut elämme vaikka loppupelissä kerrotaankin itsestä, omasta kateellisuudesta sun muusta, sitä ikinä myöntämättä.

Siinä se ap taas on kirjannut ylös omia ennakkoluulojaan ja käytöstään.
Mitäpä jos aloittaisit muutoksen itsestäsi :).

Hyvä ja paikkansa pitävä kirjoitus. Joistakin vastauskommenteista voi päätellä, että kalikka on osunut ja osuu samalta suunnalta jatkossakin.

Suomalaiset ovat kaupungistuneet kiireellä, ja vaikka maana Suomella menee hyvin, niin monet unohtaneet ne hyvät opit ja taidot, joiden mukaan ennen aikaan selvittiin ja pärjättiin ilman masentumista, itseensä käpertymistä ja vian etsimistä toisista.

Tämähän se onkin, että ei kestetä minkäänlaista toisen näkökantaa. Eihän se ole arvostelua, että näkee asiat eri tavoin. eikö sen pitäisi olla juuri sitä oikeaa keskustelua siitä, miten kukin näkee asioita ja näin voi itse päättää, onko tuossa toisen näkemyksessä jotain sellaista joka kannattaa ottaa omaankin käyttöön.

Tämä ainainen herneen vetäminen nenään saisi loppua ja ihmisten olisi syytä hieman harkita sitä omaakin kantaansa. Kuitenkin tosiasia on, että emme osaa lukea toisen ajatuksia, siitä on turha loukkaantua.

Sekin pitäisi sallia, että olemme jokainen myös erilaisia ruumiinrakenteelta. Nyt vain näyttää olevan sellainen vallalla, että joka on nyt tällainen missivartaloinen tai mannekiini pitäisi jokaisen miehen saada lelukseen. Tavallista suomalaista naista moititaan jatkuvasti, kuitenkin suurin osa on näitä tavallisia ei niin joka suhteessa missivartaloisia, kuitenkin ihan hyvännäköisiä ja järkeviä.

Ja tuo vaatetus. Tuulipuvuissa ei kovinkaan moni kuljeskele jatkuvasti. Kyllä suurin osa suomalaisista osaa tietää, että pukeudutaan aina tilanteen mukaan. Mutta sekin pitää ymmärtää, että juhla-asusteet eivät kuulu arkeen, ei työpaikalle, ei kouluun, ei edes arkiseen illan istumiseen kavereiden kanssa.

Sellaista harkintaa kaikkeen, ei yliampumista asioissa.
Sitten tuo yhteishenki, se antaa voimaa aina. Ja lisäksi yhteishenki suojaa vallan käytöltä joka paikassa.

Kun lukee tätä palstaa pitää olla tyytyväinen, että on parisuhde jossa on vapaus omaan elämään ja harrastuksiin. On oma aika ja yhteinen aika. Kumpikin joustaa.

Entä kun olen tyytyväinen elämääni? Lapset ns. maailmalla, itse urani huipulla, miesystävä, muitakin hyviä ystäviä, naisia ja miehiä. Eikä kukaan turhasta valita. Töissä ja ystävien kanssa suorastaan harrastetaan mielipiteenvaihtoa. Niin? Mitäs nyt tehdään?

"Aina maristaan jostakin, ollaan kateellisia jostakin, kaikki koetaan loukkauksiksi."

Ne jotka marisevat jne. ovat myös esillä eri kanavissa. Olemalla tyytyväinen ei pääse esille eikä kerää klikkauksia. Ei se silti tarkoita, että ei olisi olemassa.

Vanhoja hyviä aikoja en ihan hirveästi ylistäisi. Olen jutellut mm. sota- ja pula-ajasta vanhempien ihmisten kanssa, ja kyllä silloinkin oli ihan riittämiin kelmejä, konnia, heikomman hyväksikäyttäjiä, kateellisia, omaneduntavoittelijoita. Monesti touhu oli vielä paljon julmempaa kuin nykyään, ja esim. lapsia ja vanhuksia saatettiin kohdella tavoilla, joita nykyään ei hyväksyttäisi.